PAKKOWOKELLETTU FIRMA

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Teldec-Tek Oy:n henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp istui hyväntuulisena työhuoneessaan. Teldec-Tek Oy oli monialafirma joka valmisti hilavitkuttimia, kutkuttimia, härspediräättöreitä, ökkötölöhölököttimiä sekä myös yleissekoittavia hallintomallin uudistusvaikeuttamisratkaisuja nimenomaan julkiselle sektorille.

Firma oli työntekijöittensä keskuudessa varsin pidetty, niin kuin oli myös henkilöstöpäällikkö Luunapp joka piti osaltaan huolen että työntekijöitä oli tarvittava määrä tarvittaviin tehtäviin ja työntekijöitä arvostettiin. Hehän työllään firman liikevaihdon ja -voiton mahdollistivat. Niin liikevaihto kuin -voittokin olivat viime aikoina lisääntyneet kun maa oli lopultakin päässyt eroon koronasta, apinarokosta, pokeriflunssasta, pfizeriitistä, hyppivästä anaalipaiseesta ja hallinnollisesta kaikenvaraepidemiasta. Sen myötä niin kotimainen kauppa kuin vientikin oli alkanut taas vetää ja työntekijöitä oltiin voitu palkata lisääkin.

Mutta joku näytti olevan vialla. Hänen toimistoonsa tuli firman pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Alarik Spenttinen joka näytti siltä niin kuin olisi syönyt kaksi vuorokautta sitten jotain hyvin hapanta joka ei ollut vieläkään suostunut tulemaan ulos henkilökohtaisessa pönttöpostissa. Ilman sen kummempia tervehtimisiä Alarik sanoi:

- Ne perkeleet sitten tekevät sen. Sain sen lähteitteni kautta tietoon.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… siis tekevät minkä? Ja ketkä?

- No eduskunta. Ja sen lain.

- Siis sen lain?

- No just sen. Se runnotaan läpi ihan pikapuoliin.

Luunapp huokasi. Se laki. Sovelletun tasa-arvon työelämää koskeva laki. Julkinen sektorihan oli positiivisen syrjinnän vuoksi ollut viturallaan jo pitkän aikaa mutta nyt wokellus työntäisi kärsänsä lain pakkosanelemana myös yksityisiin yrityksiin. Jos samaa työpaikkaa haki joku tavallinen, koulutettu ja kokenut kantasuomalainen sekä joko etnisesti edistyksellinen tai mihin tahansa LGBTQTiiTyy-kategoriaan kuuluva hakija niin uhrikategoriassa ylempi oli valittava vaikka se kantasuomalainen olisikin ollut pätevämpi ja kokeneempi. Lain lopputuloksena tuli olla se, että tietty prosenttimäärä yrityksen henkilökunnasta tuli olla uhriutumisluokitettua. Spenttinen pani palamaan pikkusikarin ja sanoi kyrpiintyneenä:

- Ja minä laskin että meidän firmassa pitää olla sen lain mukaan kymmenen uhriutumispyramidiin kuuluvaa. Vaikka niillä ei tekisi hevon sanonkomamitä, hä?

Luunapp pisti puolestaan palamaan punaisen Nortin ja totesi muutamat hermosavut otettuaan:

- Ja tulee muistaa, että jos näitä sorrettuja-etuoikeutettuja irtisanotaan koeajan perusteella kun huomataan että osaaminen ei ollut sitä mitä vaadittiin ja varsinkin maksettiin niin nehän nostavat pirunmoisen metelin valtamediassa. Vaikka ne olisivat kuinka törppöjä töissään niin eihän meitä uskota vaan valtamedia rääkyy että ne pistettiin pihalle siksi, että firma on niin pirun rajoittunut, sortava, käppäukkoinen sekä muita pitkiä rumia ja karvaisia sanoja. Todisteeksi riittää että joku kokee tulleensa sorretuksi. Ja sehän tietää lain mukaan merkeleellisiä rangaistussakkoja, korvauksia ja ennen kaikkea sitä että julkinen sektori lopettaa tilaamiset meidän firmalta. Ja tiedä vaikka joitain leikkipartisaaneja tulisi tekemään tiesulkuja firman pihalle.

Spenttinen vastasi:

- Jep. Eli kusessa ollaan. Ja eihän niitä uhriutujia voi sinne varsinaiseen työporukkaan laittaa. Siellähän jätkät hermostuisivat kitinään ja tunkisivat niille rautakangen perseeseen. Eli niitä täytyy palkata hallintoon. Joka meillä on ollut aina korostetun vähäinen. Vain sen verran kuin tarvitaan. Ei ensimmäistäkään suojatyöpaikkaa. Ja nyt me joudutaan joksikin hemmetin maakuntamalliksi himmeleineen kaikkineen. Olisko sulla ideaa mitä tehdä?

Henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp tumppasi norttinsa, sytytti samantien toisen ja vastasi vinosti hymyillen:

- Itse asiassa on. Firman on siis pakko palkata kymmenen täysin turhaa uhriutumispyramidiin kuuluvaa työn näennäistekijää. No, pannaan haettavaksi kymmenen inchange-exchange special operative managerin hommaa. Ja pannaan sana kiertämään että värväämisessä suositaan erityisesti sekä vain ja ainoastaan uhriutumispyramidin jäseniä.

- Vaan mitähän nuo hommat ovat? Titteli on kyllä komea, se täytyy myöntää.

- Käytettyjen kirjekuorien kääntäjiä.

- Piru vie… tuossa saattaa olla ideaa… ne eivät pääsisi sotkemaan mitään varsinaista työhön liittyvää… mutta eihän meillä ole kirjeliikennettä enää juuri ollenkaan.

- No kehitetään sitä sitten. Puolet näistä inchange-exchange special operative managereista kirjoittaa tyhjiä kirjeitä firmamme osoitteeseen, postittaa ne ja toinen puoli ottaa ne vastaan, kääntää kirjekuoret ja toimittaa ne taas lähettäjille. Ja sehän on sitä paljon mainostettua kierrätystäkin. Kirjaimellisesti.

- Hitto joo, noinhan me tehdään. Tietysti tosiasia on että meille ei jää niiden palkkaamisesta edes sitä tuulen huuhtomaa persettä vaan puhdasta persnettoa mutta pystyypä firma kumminkin jatkamaan toimintaansa. Vaikka kalliiksihan se tulee. Mutta meillä on sen lain tiimoilta vielä toinen ongelma.

- Mikäs?

- No se, että firmojen hallituksesta puolet pitää olla naisia. Mikä on aika mielenkiintoista sinänsä tässä sukupuolettomassa yhteiskunnassamme. Mutta minä olen itse keksinyt siihen ratkaisun.

- Kerro.

- Meillähän firman hallituksessa on vain neljä jäsentä. Minä itse sekä Vottosen Väne aiotaan julistautua transnaisiksi sekä kolmannen, neljännen, kahdeksannen ja kuudennentoista sukupuolen edustajiksi. Eiköhän se sillä suttaannu.

- Suttaantuu varmasti kun vielä annatte mahdollisimman näkyvät haastattelut asian tiimoilta Helsingin Sanomiin, Naisten Lehteen, Akateemisen Naiskansan Uutisiin ja Julkkispötsiin. Tehän olette silloin rohkeita edelläkävijöitä joita ei voi arvostella. Hitto vie, tehän pääsette osaksi uhriutumispyramidia.

- Joo. Jumala siunakkoon sovellettua työelämän tasa-arvoa…

Lukijalle: Kirjoitus on saattanut saada vaikutteita tapaus Ilmarisesta sekä EU:n määrittämästä pakkotasa-arvosta.