ANTERO LÄRVÄNEN JA GENDERIT

 

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ylimääräisessä uutislähetyksessä Olemme saaneet tietoomme, että suomen kieleen on tulossa suuri ja edistyksellinen uudistus. Mutta mikä se tarkalleen ottaen on? Sitä emme tiedä vielä itsekään mutta siitä on saapunut meille kertomaan vanha tuttavamme, saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Tervetuloa suoraan lähetykseen, Lennipirkitta. Ja pidemmittä puheitta pyydän sinua selvittämään että minkälaisesta kielenhuollollisesta uudistuksesta oikein on kysymys?

- Kiitos, Antero, ja terveiset asenteiltaan pahasti rajoittuneille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Tämä kielenhuollon uudistus on välttämätön ja se olisi pitänyt toteuttaa jo aikaa sitten. Inhimillinen kehitys ja edistys suorastaan huutavat sen perään. Onneksi meillä on tällä hetkellä vallassa feministinen hallitus joka urheasti katkoo patriarkaalisen reaalimaailman sortavat kahleet. Ja yksi katkottu kahle on se, että sana ”sukupuoli” poistetaan suomen kielestä kokonaan ja korvataan lainasanalla ”genderi”.

- Jaahah, kyse ei siis ollutkaan kielenhuollosta vaan kielenhässimisestä. Ymmärtäisin tämän uudistuksen taustalla olevan sen, että termi ”sukupuoli” ja LGBTQTiiTyyn vaatimukset xyz määrästä sukupuolia eivät oikein kielellisesti saundanneet keskenään ja nyt tästä halutaan päästä eroon?

- Juuri näin. Onhan selvää, että termissä ”sukupuoli” on jo itsessään viesti että olemassa on vain kaksi sukupuolta. Mutta kun käyttöön otetaan ”genderi” niin niitähän voi olla aivan rajaton määrä. Ja sitä myötä loppuu se rajoittuneitten ja reaalimaailmaansa jämähtäneitten muinaisjäänteitten jatkuva vittuilu. Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee maailmaa.

- Onhan kuitenkin selvää, että kyseisten muinaisjäänteiden keskinäiseen kielenkäyttöön tuo uudistus ei vaikuta sitä eikä tätä. Missä kaikkialla tätä genderi-termiä sitten tullaan käyttämään?

- Genderi otetaan käyttöön kaikessa virallisessa kielenkäytössä ja koululaitoksessa. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Muinaisjäänteet kuolevat onneksi pian pois mutta nykyiset peruskoulun ekaluokkalaiset eivät aikuisena edes muista, että mitä ihmettä sukupuoli tarkoittaa. He ovat unohtaneet kyseisen termin kokonaan ja elävät onnellisena lukemattomien gendereitten täyttämässä maailmassa. Lisäksi valtamedia on ilmoittanut toimivansa vastuullisesti ja ottavansa kyseisen termin välittömästi ja suurella myllytyksellä käyttöön. Ja sosiaalisessa mediassa otetaan puolestaan käyttöön The Polite Type-korjausalgoritmi joka automaattisesti muuntaa termin sukupuoli termiksi genderi. Joten katoavaa vanhakieltä ei tältä osin voi käyttää vaikka haluaisikin.

- Tämä nyt on kumminkin aika iso muutos ja tavallinen kansalainen ei siihen kyllä herkkään sopeudu. Kai tähän on sentään jonkinlainen siirtymäaika varattu?

- Johan nyt toki.

- No, kuinka pitkä.

- Kolme viikkoa.

- No onhan se hyvä ettei sentään toimita kiireessä ja hätiköiden. Ja juu, yleensä kun me olemme tavanneet niin sinulla on varsinaisen asian lisäksi ollut takataskussa aina joku toinenkin. Vähän niin kuin kauhuelokuvan tuplaloppu. Onko tälläkin kertaa näin?

- Voi kyllä, Antero, voi kyllä. Kas onhan niin että samalla kun termi genderi otetaan pakkokäyttöön, häviävät myös termit heteroseksuaalinen mies ja nainen. Ja tilalle tulee cis-yksilö. Ja kun ne menevät naimisiin, ne ovat cis-puolisoja. Ja luonnollisesti he ovat perheessä cis-vanhempia joten vanha patriarkaalinen ja ällöttävästi sukupuolittunut perheinstituutio korvautuu ajan myötä edistyksellisemmällä ajattelutavalla ja käytännöllä. Ei ole enää isää ja äitiä. Ne termit ovat loukkaus kaikkia muita gendervanhemmuuden muotoja kohtaan.

- Eli sama suomeksi: normaali muutetaan epänormaaliksi ja epänormaalista tehdään normi.

- Juuri niin. Sillä tuleehan meidän kaikkien pyrkiä täydelliseen tasa-arvoon.

- Oletan, että kyseiset ns. uudistukset vaativat myös tiettyjä työvoimapoliittisia toimenpiteitä?

- Ilman muuta. Tässähän tarvitaan paljon valvontaa, valistusta ja oppimateriaalin päättäväistä uusimista. Sitä varten on luonnollisesti perustettava erillinen virasto johon palkataan vähintään kolmesataa yhteiskuntatanhuamisen akateemista ammattilaista sekä tietysti tarvittava hallinto päälle. Eihän mikään asia ole olemassa ennen kuin se on virallinen asia.

- Ja kaikki tämä vain sen takia että se ohuissa yläpilvissä leijuva murto-osan murto-osan murto-osa joka uskoo että vahva tunnekokemus peittoaa fysiikan laitkin pääsee määrittelemään sen kuinka kaikki muut joutuvat toimimaan, puhumaan ja ajattelemaankin.

- Juuri niin, Antero! Ja tässähän se asian kauneus onkin. Tilannetta voi verrata siihen että satiainen viskoo aikuista miestä munakarvoista pitkin seiniä ja se mies suostuu siihen ettei vaan satiaiselle tulisi henkinen pipi. Henkinen pipi, joka määrittelee maassamme kaiken ja on kaiken yläpuolella. Suomi, muutaman muun länsimaan ohella on oikea laboratorio jossa voidaan testata sitä, kuinka paljon tavallista muurahaiskansalaista oikein pystytäänkään kyykyttämään. Ja vielä kyykyttämään ilman mitään aseellista uhkaa niin kuin aikaisemmissa totalitaristisissa valtioissa. Meillä se onnistuu pelkästään vaatimalla, kiukuttelemalla ja ruikuttamalla. Kuule, Antero, tää nykyaika on silkkaa juhlaa.

- Josta juhlasta yksi on joukosta poissa eli tavallisella terveellä järjellä varustettu kansalainen. Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelustanne. Laittakaapas pojat siellä rution puolella soimaan jotain tunnelmaan liittyvää. Vaikka vähän muunnettuna se vanha tangokappale eli ”Cis oon mä suruinen”.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXI

Aloitetaanpa tämän kertaiset kaljupäiset uutishavainnot pienellä takaumalla viime kesään ja esitellään oikein arkkityypin olkiukko.

Olkiukkohan on argumentointivirhe jossa jostain ihmisestä / joistain ihmisistä / jostain ihmisryhmästä / jostain kuvitellusta ihmisryhmästä kehitetään oikein härski ja mehukas kauhukuva, sen jälkeen väitetään sitä pokkana totuudeksi ja kerrotaan sen avulla kuinka nimbaligauheita nuo ihmiset ovat ja perustellaan sillä kuinka oikeassa olkiukon esittäjä itse on. Viime kesänä hyvin tuntemamme Mikael Jungner pläjäytti oikein komean olkiukon arkkityypin:

Tässähän Jungner lähinnä esittelee vilkasta ja varsin väkivaltaista mielikuvitustaan jonka hän jakaa mm. tämän blogin lukijoiden kanssa. Mutta Jungnerhan on legendaarinen tyyppi muutenkin. Hänen edesottamuksiinsa epäilemättä palaamme tässäkin blogissa vielä jatkossakin. Ja hotellin respasta suositellaan hänelle vierailua reaalimaailmassa.

Siirrytään LGBTQTiiTyyhyn ja sen järkyttävän suureen vaikutusvaltaan suomalaisten elämässä. Kuinka monessa puolueessa uskotaan tai ainakin väitetään uskottavan biologiallekin vieraitten fiilissukupuolien olemassaoloon? No, aika monessa:

Hotellin respassa herää kysymys: Uskovatko nuo tuohon oikeasti, vai eivätkö vaan uskalla sanoa vastaan joukkorääkyjille joiden määrä on pieni mutta ääni kova ja komppaus valtamediassa vielä kovempi? Erityisesti asiaa voisi kysyä kokoomukselta. Kas kun vihreät, vasurit ja demarit ovat jo täysiä uususkovaispuolueita mutta kokkarit kuitenkin vielä rehellisiä rosvoja ja opportunisteja. Mitenkä on, kokkarit, hävettääkö kun joudutte ryömimään LGBTQTiiTyyn edessä?

Mitä tulee feministisiin joukkorääkyjiin niin hehän ovat mestareita löytämään aina uusia asioita joista loukkaantua. Sellaisia, joita tavallinen kansalainen ei koskaan hoksaisi. Ja feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro on siinä taidossa enemmän kuin lahjakas:

Tässä blogissahan ei ole pahemmin hymiöitä käytetty sillä täällä luotetaan kirjoitetun tekstin voimaan mutta ehkä nyt on aika tehdä poikkeus:

Kyseinen Arohan kuuluu siihen etuoikeutettuun ja jalustalle nostettuun porukkaan joka voi valtamediassa puhua sujuvaa horinmummoa ilman että yksikään toimittaja panee hanttiin. Kai muistatte tämän:

Jos nyt lähdetään ihan faktoista liikkeelle niin arvatkaapas kysyikö toimittaja että sulla on varmaan tälle väitteelle joku lähde, linkki, peruste tjmv fakta? Vastaukset osoitteella poste restante.

Jatketaan sitten aika ajoin esille tulevalla poliittisella hokemalla. Taustaksi voidaan muistuttaa että EU-jäsenyyden myötä Suomelta on viety itsenäisyys täysin ja muutettu kokonainen maa maakunta-asemaan. Mutta hokemista se ei ole lopettanut. Tällä kertaa hokee Pertti Salolainen:

Muistutetaan lukijaa että kyseinen häiskä on ollut kansanedustaja, ulkoministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja. Kyseinen heppu on tietysti jo kovin iäkäs mutta puhuu oikein hyvin nykyisen federalistisen kokoomuksen suulla edelleenkin. Josta voisi ajatella että onko kokoomuksen johtotehtäviin pääsyyn edellytyksenä aikuisiän dementoituminen ja hahmotushäiriö? Hotellin respassa ihmetellään tämän hokeman pohjalta mm. seuraavaa:

- Lisääkö itsenäisyyden menetys itsenäisyyttä?

- Lisääkä vapauden menetys vapautta?

- Lisääkö jalkojen menetys juoksunopeutta?

- Lisääkö käsien menetys puusepän taitoja?

Ja väliin sitten not so breaking news eli muuan Pekka Haaviston isis-seikkailun puiminen saatiin loppuun eikä korppi korpin silmää noki. Lakia on rikottu mutta ei aiheuta toimenpiteitä. Oliko kenellekään yllätys?

Jatketaan. Ulkomaalaisten seksuaalirikollisten kohdalla olisi tietysti viisainta käyttää lääkkeenä mahdollisimman kovia tuomioita ja sen jälkeen potkua perseeseen koko maasta. Mutta mitä onkaan tarjolla? No tommosta:

Nythän se etnisesti edistyksellinen raiskaaminen sitten loppuukin koko maasta. Ja samalla loppuvat nämä kaljupäiset uutishavainnot. Tällä kertaa. Jatkoa epäilemättä seuraa. Siitä pitää huolen mielenkiintoinen, joskaan ei miellyttävä nykyaikamme.

NUMERO JA KYLÄVARTIO

Reunansyrjä, Radanvarsimaakunta, tuonnempana…

Pienen kyläkeskustan lisäksi Reunansyrjä koostui pääosin hajallaan siellä täällä olevista omakotitaloista. Omakotitaloista joissa asui rauhallisia ihmisiä jotka pitivät huolen omista asioistaan häiritsemättä muita mutta auttaen toisiaan aina tarvittaessa. Talkoohenki eli vielä näillä selkosilla. Yksi näistä taloista sijaitsi muutaman kilometrin päässä Reunansyrjän keskustasta. Tavallinen, kymmeniä vuosia vanha yksikerroksinen omakotitalo. Yksityistien sivussa. Eihän täällä enää muita teitä ollutkaan kuin yksityisteitä. Talon takana tien varrella oli vielä pari taloa muutaman sadan metrin päässä.

Talossa asusti seitsemänkymppinen eläkeläispariskunta. Asko ja Annikki Ahola. Aholat nauttivat pientä saunan jälkeistä iltapalaa. Kahvi oli keitetty keittiön liedellä joka antoi taloon mukavasti lämpöä. Lämpöä tarjosi myös varaava takka. Keittiön pientä valoa lukuunottamatta talo oli pimeä. Sähköä kannatti säästää sillä haja-asutusalueen asukkailta perittiin kaksinkertainen ilmastoperusteinen sähkönsiirtomaksu. Siitä ei tingitty joten ainoastaan käytöstä saattoi säästää. Samoin syrjäseudun asukkaat joutuivat maksamaan polttoaineestaan erityisrangaistusveron. Se teki pahan loven muutenkin köyhien ihmisten lompakkoon.

Silti näillä selkosilla pysyttiin ja haluttiin elää. Niin olivat pysyneet Aholatkin. He olivat tehneet työuransa aikanaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Naakkamossa mutta nyt he ajoivat enää kerran viikossa paikalliseen Reunansyrjän kauppaan. Ei ollut tarvetta liikkua muualla. Eikä pienintäkään halua muuttaa sillä näillä selkosilla oli rauhallista ja ihmisiin saattoi luottaa. Se suuri ja edistykselliseksi kehuttu maailma oli tietysti valitettavan lähellä. Nykyisin jopa Naakkamossa. Jota etnistä edistyksellisyyttä valtamedia mainosti. Valtamedia, jota Aholat eivät olleet enää aikoihin jaksaneet seurata. Jossain vaiheessa tyhmempikin tajusi kusetuksen. Eivätkä Aholat olleet tyhmiä.

Pariskunta nautti iltapalaa ja Asko huomasi että pihatielle ajoi pakettiauto. Sellainen Volkswagenin henkilöpaku. Siellä näytti olevan enemmänkin porukkaa. Mitään tuttuja ne eivät olleet. Asko olisi tunnistanut auton jos siinä olisi ollut tuttuja ja tähän aikaan yleensä soitettaisiin jos oli jotain asiaa. Kun pakun ovet aukesivat Asko huomasi että se edistykselliseksi kehuttu maailma oli tullut sitten heidänkin pihalleen. Hän nousi, meni asekaapilleen ja sanoi samalla Annikille:

- Niitä tulee nyt. Soita heti Numeroon.

Annikki ymmärsi ykkösellä ja kaivoi kännykän. Eikä kysellyt mitä ne olivat.

Mikä oli Numero?

Samalla voisi tietysti kysyä että mikä oli syrjäseudun turvallisuustilanne. Se oli reunansyrjäläisille selvinnyt muutama kuukausi takaperin kun eräs poliisi Radanvarsikaupungista oli osallistunut kyläkokoukseen. Epävirallisesti ja siviilipuvussa. Hän puhui asioita joita Suomessa ei saanut puhua ääneen:

- Niin… nythän tilanne on kuulkaa se, että te olette yksin. Poliisi ei tule näille selkosille enää. Ei ellei ole selvästi ruumista esillä. Ja siinäkään se ei pidä kiirettä. Mitäs sitä jo kertaalleen kuolleen kanssa hötkyilemään. Poliisin rajusti vähentyneet voimavarat joudutaan käyttämään etnoalueilla käytävään matalan intensiteetin sisällissotaan sekä nomenklaturan vartioimiseen. Se, mitä sisäministeri ja Radanvarsikaupungin poliisipäällikkö puhuvat julkisesti kaikkien suomalaisten yhteisestä turvallisuudesta on täyttä paskapuhetta. Te olette yksin. Te olette suojatta. Niin kuin on suurimpien kaupunkien ulkopuolinen väestö koko maassa. Te ette kiinnosta valtakoneistoa. Teitä ei ole sille olemassakaan.  Ja koska näin on, se tarkoittaa myös sitä, että poliisi ei myöskään enää vahdi teidän tekemisiänne millään tavalla. En esitä neuvoja. En yllytä mihinkään. Totean vain, että tehkää keskenänne tarvittavat johtopäätökset.

Reunansyrjässä tehtiin johtopäätökset. Varsinkin kun tiedettiin että etnoalueilta oli alkanut tulla seurueita ryöstämään syrjässä asuvien suomalaisten asuntoja. Avoimesti ja röyhkeästi. Ihmisuhreiltakaan ei oltu vältytty. Ei vielä onneksi Reunansyrjässä mutta Naakkamossa, Tyrellissä, Heukensaaskissa ja Paljasvedessä sitä oli tapahtunut. Eikä poliisi ollut tehnyt asialle sen enempää kuin että kirjasi tapahtuneen. Jos rikosilmoitus oli tehty verkossa. Paikalle poliisit eivät vaivautuneet. Muuta kuin toteamaan että jaa, kuolleita nuo suomalaiset näyttävät olevan. Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä.

Jotain oli tehtävä. Ei tässä sentään teuraaksi suostuttu. Olihan kylällä sentään aseita. Paljon aseita. Ja kyläläisillä itsellään oli kyky organisoitua. Jos järjestelmä ei suojele ihmisiä niin sitten heidän täytyy tehdä se itse. Vaikkei järjestelmä sitä hyväksyisikään. Mutta näillä selkosilla ei kulissien ylläpitäminen enää kiinnostanut. Oma henki, elämä ja turvallisuus kiinnosti enemmän.

Päätettiin perustaa kylävartio ja sen ytimenä oli Numero. Jotain hyötyä tästä nykyajan tekniikastakin oli. Perustettiin yhteinen numero. Jos kuka tahansa soitti siihen, numero lähetti hälytyksen kaikille kyläläisille. Hälytystä oltiin testattu pari kertaa ja testaus oli onnistunut.

Nyt se tulisi ensimmäistä kertaa käyttöön tosimielessä. Ympäri Reunansyrjää kännykät hälyttivät:

HÄLYTYS: AHOLAT

Asko otti asekaapistaan .222-kaliiberisen Tikka T3-kiväärinsä jossa oli valmiiksi kiinni kuuden patruunan lipas. Toisen lippaan hän laittoi taskuunsa ja otti samalla mukaansa rinnakkaispiippuisen Suhl-haulikon. Hän siirtyi rappusille ja laittoi aseet seinää vasten niin että ne eivät vielä näkyneet. Pakettiautosta alkoi nousta porukkaa joka oli selkeästi kotoisin eteläisemmiltä leveysasteilta. Heidän aikomuksistaan ei ollut epäilystä. Miehet puhuivat omaa kieltään ja naureskelivat välillä. Asko tuli esille ja sanoi:

- Te poijaat olette nyt aivan väärässä paikassa. Olkaa hyvät ja poistukaa välittömästi.

Mies joka näytti kuusihenkisen joukon johtajalta vastasi naurahtaen:

- Sinä ukko mene pois. Me tehdä mitä halutaan. Ole hilja tai me hakata sut.

Asko otti esille kiväärinsä, veti patruunan piippuun ja sanoi:

- Ettekö te pojat kuulleet mitä mä sanoin?

Joukon johtajan itsevarmuus näytti hieman rapisseen mutta hän sanoi kuitenkin:

- Sina ei uskalla ampua. Te suomalaiset pelkuri.

Asko kohotti kiväärinsä, ampui laukauksen joka meni muutaman sentin johtajan päästä ohi ja pakettiauton tuulilasista läpi. Joukon johtajalla näytti olevan mukanaan pistooli ja kun hän alkoi kaivella sitä housujensa selkämyksestä oli Asko vetänyt jo uuden patruunan piippuun ja osoitti aseellaan johtajan rintaan:

- Jos se pistooli nousee yhtään ylemmäksi niin minä ammun. Ja jos minä joudun ampumaan sinut niin sen jälkeen tältä manttaalilta ei lähde yksikään jätkä elävänä. Sillä niin kuin kuulette, tänne on tulossa muitakin.

Samalla rappusille oli tullut myös Annikki joka oli soittanut puhelun Numeroon. Hänen kädessään oli pienoisrevolveri jonka rullassa oli yhdeksän erittäin hyvää syytä poistua paikalta. Muut miehet alkoivat huutaa omalla kielellään joukon johtajalle. Äänessä kuului pelko. Joukon johtaja pudotti aseensa maahan. Muilla miehillä ei ollut kuin teräaseita ja ne putosivat käskemättä.

Paikalle alkoi tulla myös autoja. Ensin kaksi henkilöautoa. Ja niissä kaksi haulikkoa, hirvikivääri ja pienoiskivääri. Sitten pakettiauto. Kaksi haulikkoa, metsästysluodikko ja pienoispistooli. Sitten taas kaksi henkilöautoa. Ja taas kaksi. Ja lisää oli tulossa. Hälytys oli toiminut. Aseistetut reunansyrjäläiset tulivat kaikki toiselle puolelle pakettiautoa. Etnojen takana ei ollut kuin metsää. Ampumasektori oli vapaa. Mitään etnoille tyypillistä uhoamista ei kyläläisiltä kuulunut. Oli vain hiljaisia suomalaisia ja tunkeilijoita kohti osoitettuja aseita. Etnojen ilme oli vaihtunut nopeasti ylimielisyydestä pelkoon ja sitten suoranaiseen kauhuun.

Samalla paikalle tuli kauhalla varustettu traktori jossa oli lava perässä. Traktorin ovi avautui ja kuskillakin oli kädessään hirvikivääri. Asko totesi kutsumattomille vieraille:

- Te pojat saatatte ymmärtää miksi tuo traktori tuli tänne. Jos ette halua päätyä sen lavalle niin teidän kannattaa lähteä.

Vieraskielinen ajatustenvaihto vain kiihtyi. Etnojoukon aseista riisuttu johtaja huusi:

- Hyva on. Me lahdeta.

Hän aukaisi pakettiauton oven mutta siihen Asko totesi:

- Ei poijaat… ette te sillä autolla lähde… te kävelette… auto jää tänne…

- Mutta… Naakkamo… kolmekymmentä kilometri…

- Niin. Eli äkkiäkös te nuoret, terveet ja hyvinsyöneet pojat sen kävelette. Ja ennen kuin lähdette niin jätätte siihen maahan lompakkonne ja kännykkänne. Teidät tarkistetaan. Mikäli joku panee vähänkin hanttiin niin silloin te luovutte myös kengistänne ja kävelette sitten sukkasillanne.

Katastrofiin päättynyt helppo suomalaisten omaisuuden realisointi- ja oman egon nostatuskeikka muuttui marssiksi jonka taustalla olisi voinut soida Volgan lautturit. Kuusi etnorikollista kulki jalan Reunansyrjän keskustan läpi. Heidän edessään ajoi pari aseistettua autoa. Takana myös pari. Ja miehet näkivät kuinka talojen pihalla ihmiset seurasivat heidän kulkuaan. Joka talossa näytti olevan jonkunlainen ase. Kukaan suomalaisista ei huutanut mitään. He olivat ase kädessään täysin hiljaisia. Niin kuin siellä Aholoitten pihallakin. Ja se pelotti huutamis-, uhoamis- ja metelöintikulttuuriin tottuneita miehiä ehkä kaikkein eniten.

Marssi jatkui valvottuna Jätkimänjoen sillalle. Siellä yksi suomalaisista joilla oli haulikko kädessään sanoi:

- Alkakaa laputtaa. Älkää koskaan tulko takaisin. Ja me vahdimme teidän kulkuanne. Teitä tarkkailevat matkan päästä aseistetut autot. Jos te saatte päähänne mennä ryöstämään auton jostain matkan varrella olevasta talosta niin te saatte kuulan kalloonne.

Aholoitten pihalla miehet kävivät läpi ryöstäjistä ryöstetyiksi joutuneiden lompakkoja. Varsin mukavasti käteistä. Tyypit epäilemättä olivat mukana tajunnanlaajentajien bisneksessä. Tienasivat hyvin mutta halusivat saada lisäkicksiä elämäänsä ryöstämällä ja hakkaamalla suomalaisia lampaita. No, nyt lammas puraisi takaisin. Kaksi miehistä laittoi rahoista putsatut lompakot ja kännykät etnojen pakettiautoon, käynnistivät sen ja kaksi muuta seurasi omalla autollaan perässä. Miehet ajoivat ensiksi lähelle Naakkamoa, kääntyivät sieltä Heukensaaskin puolelle jossa ajoivat eräälle syrjäiselle soramontulle jossa pakettiauto sytytettiin palamaan.

Tapahtunut vaati kyläkokousta. Numero ja kylävartio oli toiminut. Mutta se ei välttämättä enää riittänyt. Oli varmaankin tullut aika muuttaa kylävartio suojelukaartiksi. Ja siihen kuului Jätkimänjoen sillalle asetettu jatkuva sekä aseistettu puomivartio. Tuli ottaa yhteys naapurikuntiin ja kehittää yhteistyötä. Ehkä myös yhteistä organisaatiota. Myös aseistusta tulisi parantaa. Sillä ehkä ja vain ehkä nuo karkoitetut etnot saattoivat tuumia ettei Reunansyrjään kannata tulla. Toisaalta ne saattoivat koota raskaammin aseistetun kosto-osaston. Olivathan he menettäneet kasvonsa pahemman kerran ja ehkä haluaisivat kostaa nöyryytyksensä. Ja niillä tiedettiin olevan konetuliaseitakin.

Reunansyrjässä tunnettiin tiettyjä venäläisiä yksityisyrittäjiä. Heidän kauttansa saatettiin hankkia rynnäkkökivääreitä. Kylässä kerättäisiin kolehti ja siihen osallistuisivat myös ryöstöä yrittäneet etnot lompakkoidensa sisällöllä. Sillä saataisiin hankittua  muutama rynnäkkökivääri. Niille oli tarvetta. Sillä reunansyrjäläiset tiesivät että he olivat yksin.

Poliisi ei heitä auttaisi. Yhteiskunnalle heitä ei ollut olemassakaan.

Elettäisiinpä sitten sen mukaisesti. Hylkiöinä. Mutta kai hylkiöilläkin oli oikeus suojella itseään? Lupaahan heidän ei tarvinnut enää kysellä keneltäkään.

MANTSINSAARI

Kuudes joulukuuta Suomessa joskus aikanaan vietettiin itsenäisyyspäivää. Siihen oli hyvät ja perustellut syyt. Nykyisinhän kyseinen päivä niin kuin itsenäisyytemme yleensäkin on lähinnä huono vitsi joten tässäkin blogissa on ollut tapana muistella niitä aikoja jolloin itsenäisyydellä oli merkitystä ja sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen. Näissä muisteluissa tuon mielelläni esille niitä taisteluja jotka eivät ole nousseet kovin suureen julkisuuteen. Yksi näistä taisteluista oli Laatokalla sijaitsevan Mantsinsaaren ja erityisesti sen rannikkotykistöpatterin taistelu talvisodassa.

Mantsinsaari sijaitsee siis Laatokalla, suhteellisen lähellä Laatokan itäistä rantaa. Sen pituus on 14,5 kilometriä ja leveys suurimmillaan neljä kilometriä. Ennen sotia saaressa asui 1.750 suomalaista ja se oli osa Salmin kuntaa. Puolustusvoimat olivat satsanneet saaren rannikkopuolustukseen perustamalla Härkämäen patterin jossa oli kaksi 152-millistä Canet-tykkiä. Tykit oli tarkoitettu ampumaan Laatokan suuntaan mutta talvisodassa putket käännettiin ympäri ja ammuttiin mantereen suuntaan sillä vihollinen oli edennyt aina Pitkärantaan saakka jättäen Mantsinsaaren vihollisen selustaan.

Erityisesti tykit ampuivat mantereen puolella Laatokan rannassa sijaitsevaa vihollisen huoltotietä. Iskut eivät yleensä olleet kuin 2 – 4 kranaatin suuruisia per putki mutta niillä oli oma vaikutuksensa.

Mantsinsaaren kuusituumainen ampuu

Sodan alkaessa Mantsinsaaressa oli noin 500 sotilasta eli rannikkolinnakkeen väki sekä 4. Erillinen Polkupyöräkomppania. Sodan aikana vahvuus lisääntyi kun 23. Erillinen Pataljoona ja muutama sissiosasto saapui saarelle. Enimmillään saarella oli 1.300 miestä jotka osallistuivat myös Mantsisaaren ja mantereen välissä sijaitsevien Lunkulansaaren ja Uuksalonpään taisteluihin.

Mantsinsaaren huoltoa pitivät yllä yhteysalukset, pääosin yhteysalus Yrjö.

Mantsinsaaren joukot osallistuivat myös koko sodan ajan vihollista häiritsevään sissitoimintaan tiedustelemalla, räjäyttämällä siltoja, miinoittamalla, tekemällä väijytyksiä ja katkomalla viestiyhteyksiä.

Sissitoiminta alueella oli erityisen haastavaa sillä pakkanen oli pahimmillaan neljäkymmentä astetta ja vielä pitkälti avoinna olevan Laatokan kosteus kiristi sen vaikutusta vielä entisestään. Mantsinsaaren kaksi raskasta tykkiä olivat toiminnassa koko talvisodan ajan. Vihollinen pommitti saarta ja ampui sitä tykistöllään jatkuvasti mutta ei missään vaiheessa onnistunut lamauttamaan patteria. Tosin tykkien putket kuluivat jatkuvassa käytössä. Sodan loppuvaiheessa kapteeni Mäkeläinen antoi selostuksen linnakkeen taistelukunnosta:

Tällä hetkellä on putkilla ammuttu rauhan ja sodan aikana yhteensä 1.536 ammusta, ja siitä syystä putket ovat pahasti syöpyneet, kuluneet ja kovasti kuparoituneet. Tarkkuus on kyseenalainen jopa sivusuuntaankin, jossa on viime aikoina todettu jopa 40 piirun sivuheittoja.”

Mantsinsaaren tykit olivat ampuneet kolminkertaisesti sen määrän mitä niitten kestokyvyksi oli laskettu. Uusia putkia ei sodan aikana ehditty saada.

Rauha tuli 13. maaliskuuta 1940. Mantsinsaari, joka oli ollut vihollisen linjojen takana lähes koko sodan ajan oli säilynyt vihollisen miehitykseltä. Kun rauha tuli, tykit tuhottiin. Toinen oli jo irroitettu mahdollista putken vaihtamista varten ja toisen putki räjäytettiin. Jatkosodassa Mantsinsaari oli vielä muutaman vuoden ajan suomalaisilla mutta sen jälkeen se valitettavasti jäi hyökkääjävaltio Neuvostoliiton haltuun ja saari on nykyisin käytännössä asumaton. Suomalaisilla sille olisi varmaankin ollut käyttöä.

Kunniaa kaikille Mantsinsaaren puolustajille ja sotaveteraaneille yleensäkin. Heille, jotka pelastivat maan ampumalla ja sen jälkeen rakensivat sen kukoistukseen työtä tekemällä. Ja joiden työn tulokset nykyinen poliittinen sukupolvi jakaa ilmaiseksi maailmalle.

Kirjoituksen ja kuvien lähteenä oli Lauri Immosen kirja Kaksi Tykkiä: Mantsinsaari talvisodassa.

OHISALON PYHÄ MISSIO

Kerrataanpa tässä hieman perusasioita. Ilman oleskelulupaa eli laittomasti maassa oleva ulkomaalainen on maassa laittomasti. Hänet tulisi karkoittaa maasta huuthelvettiin ja jos hän ei suostu, niin hänet on lyötävä lukkojen taakse säilöön sopparuualle niin kauan aikaa kunnes vapaaehtoinen poistuminen alkaa kiinnostaa. Todennäköisesti se alkaa kiinnostaa hyvin nopeasti.

Reaalimaailmassa Suomen sisäministeri ymmärtäisi mitä laittomasti maassa oleskeleva ulkomaalainen tarkoittaa. Epäilemättä sen ymmärtää myös nykyinen sisäministeri Maria Ohisalo mutta hän tekee omassa maailmankaikkeudessaan asiasta toisenlaiset johtopäätökset. Jaa minkälaiset. No:

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) sanoo perjantaina julkaisemassaan blogikirjoituksessaan, että ilman oleskelulupaa eli laittomasti maassa oleville rakennettava palomuuri helpottaisi asiointia viranomaisten kanssa.

– Monet eri tahot ovat jo vuosia pitäneet esillä palomuurin tarpeellisuutta. Palomuuri tarkoittaa tässä tapauksessa menettelyjä, joiden avulla oleskeluluvaton voi asioida viranomaisten luona ilman pelkoa välittömästä palauttamisesta.

Eli toisin sanoen Ohisalolle on pääasia että maahan saadaan mahdollisimman paljon laittomasti notkuvia kehitysmaalaisia ja kun ne on saatu tänne niin ne on pidettävä täällä kaikin mahdollisin keinoin.

Palomuurin toimintaa ei ole vielä selkeästi määritelty, mutta se voisi liittyä esimerkiksi rikosilmoituksen tai oleskelulupahakemuksen tekemiseen tai sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttämiseen.

Sisäministeri Ohisalo tietää oikein hyvin että rikosilmoituksia joudutaan enempi tekemään näiden laittomien maassanotkujien väkivaltaisten edesottamusten vuoksi. Ja ainoa niille kuuluva sosiaali- ja terveyspalvelu on maasta poistaminen. Ohisalo toteaa vielä:

Yhteiskuntamme vahvuuden mitta on se, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmistaan.

Kyseistä lausetta voi pitää äärimmäisenä vittuiluna suomalaisia heikko-osaisia kohtaan. Hotellin respasta todetaan että käypäs Ohisalo katsomassa vaikkapa laitoksissa paskavaipoissa makaavia suomalaisia vanhuksia tai leipäjonoissa jonottavia suomalaisia. Siinä näkisit niitä heikoimpia. Mutta kiinnostaako sinua heidän asemansa? Ei sinua kiinnosta. Sinua kiinnostaa vain pyhä missiosi hankkia yhteiskuntaamme kuulumattomia väkivaltaisia jätkiä suomalaisten maksaman elatusautomaatin piiriin. 

Muistutetaan lukijoita että Ohisalolla on aikaa toteuttaa pyhää missiotaan vähintään kevääseen 2023 saakka.

HERRAKERHO ELI OPPITUNTI RUIKUTUSVALLASTA

Mikäs olisi rentouttavampaa ja parempaa mielenterapiaa kuin miesporukan keskinäinen saunomis- ja ryyppäämisviikonloppu jollain mukavalla mökillä. Tätä mielenterapiaa oli päättänyt taas kertaalleen harrastaa eräs huitsinnevadalainen herraseurue eli herrat Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Kyseinen herrakerho oli kokoontunut Äkkölämäkölän kunnassa Hääränlärpättämänjärvellä sijaitsevalle mökille joka oli vuokrattu paikalliselta maatalous- ja genitaalihiekkayrittäjältä Son Lönsöniltä asevelihintaan.

Ensimmäisenä paikalle saapunut Kutvonen olikin jo laittanut saunan lämpiämään ja kaljan kylmään. Puolen tunnin sisällä koko plutoona oli saapunut paikalle ja viikonloppu aloitettiin mukillisella Äkkölämäkölän bönjakkia. Nautinnollisen ähkäisyn jälkeen herraseurue päätti ajan vaatimusten vuoksi hetkeksi siirtyä poikkeuspäiväjärjestykseen ja pitää pienen kokouksen. Olihan valtakunnallinen prop… anteeks valistuskanava Yle todennut koko valtakunnalle että herrakerhot ovat Herrasta Perkeleestä. Uutisessa käsiteltiin kyllä teekkareita mutta kun tässä herrakerho oltiin itsekin niin jonkunlaisen julkilausuman paikkahan tässä oli. Kokouslista alkoi prop… siis uutiseen perustuen:

- Somevaikuttaja Natalia Salmela on nostanut Instagramissa esiin miesteekkareiden sopimattoman käytöksen naisia kohtaan.

Herrakerho toteaa: Kuka tuo kokovartalotatuoitu tättähäärä yleensä on, mikä perkeleen valtakunnallinen auktoriteetti se Ylen mielestä on ja miksi meidän tulisi ottaa se millään lailla vakavasti?

- Yliopistojen salaseurat ovat ehdolla vuoden naisvihamielisimmäksi paikaksi viikonloppuna järjestettävässä Naisvihagaalassa. Naisvihagaalan takana on feministinen taideaktivistiryhmä Cult Cunth, jonka mukaan yliopistojen herrainkerhot pitävät yllä naisvihaa.

- Herrakerho toteaa: Notta ihan salaseurat? Vaan minkäs helvetin takia me ei olla päästy naisvihamielisten listalle? Siksikö ettei me olla käyty yliopistoa? Mitäs vikaa meidän naisvihassa ja patriarkaalisessa sortovallassa on, hä? Me ei olla edes mikään salaseura vaan täysin avoimesti ja julkisesti käppäukkojen ja setämiesten löyhä yhteenliittymä. Ja hei, ”feministinen taideaktivistiryhmittymä Cult Cunth”. Jos meidän pitää ottaa tuo pimulössi tosiaankin vakavasti niin ne tekee sen kyllä ihan helkkarin vaikeeksi.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Tampereen teknillisessä yliopistossa tuolloin 19-vuotias Salmela sai kutsun salaisiin bileisiin.

Paikan päällä paljastui, että muutkin kutsutut olivat "hyvännäköisiä fuksityttöjä". Kutsujat olivat teekkarikerho Blebeijien miesjäseniä. Bileet alkoivat fuksityttöjen ja blebeijien välisellä jalkapallo-ottelulla.

– Aina kun tuli maali, piti avata skumppapullo ja juoda se tyhjäksi ennen kuin sai jatkaa peliä. Pelin aikana kävi ilmeiseksi, että tarkoitus oli vain juottaa tytöt mahdollisimman humalaan. Kukaan heistä ei kehdannut kieltäytyä ryhmäpaineen alla.

- Herrakerho toteaa: Ja Herran vuonna 2020 paljastui ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa että nuoret jannut vonkhaa pillua. Tätä ei ole koskaan ennen sattunut. Vaan helvettiäkö pysyit siellä  paikalla? Olisit lähtenyt pois. Kannettiinko sinut sinne väkisin? Pidettiinkö siellä väkisin? Juotettiinko niitä pimuja väkisin? Opiskelijapimut ei kyllä lasiin sylje omin päinkään.

- Kun useampi laatikko oli juotu, porukka ohjattiin saunatiloihin ja tytöt kannettiin ja heitettiin vaatteet päällä uima-altaaseen. Koska oli syksy, eikä kenelläkään ollut vaihtovaatteita, sen jälkeen piti riisua vaatteet ja mennä kuivattelemaan saunaan, Salmela kirjoittaa.

Tapauksesta on 13 vuotta.

Herrakerho toteaa: Oliskos asia niin että 13 vuotta sitten on menty bileisiin ja nyt sitten hoksattiin että siitähän voikin uhriutua mahdollisimman julkisesti? Saatiinpa sentään pärstä telkkariin.

- Ylioppilaskuntien yhdistyessä eniten keskustelua ja harmitusta herätti se, että osaan opiskelijakerhoista pääsee mukaan vain kutsusta ja jäsenyys on rajattu vain toiselle sukupuolelle.

Herrakerho toteaa: No merkelettäkö se kenellekään kuuluu minkälaisessa ja minkäsukupuolisessa porukassa aikaa vietetään? Jos naiset perustaa ”vain naisille”-yhdistyksiä niin ei siitä kukaan mutise. Siinähän perustatte. Mutta antakaa miesten olla omissa porukoissaan silloin kun niitä huvittaa. Kun ne ei vaan ihan joka hetki jaksa kuunnella teidän kitinää.

Herrakerho totesi myös että onhan toki selvää että on olemassa tietty ihmisryhmä joka ei tunne olevansa elossa ellei se saa uhriutua ja ruikuttaa mahdollisimman julkisesti. Ja vaikka se pääseekin käyttämään ruikuttamisvaltaansa Ylessä niin tavallisen kansalaisen ei tarvitse siitä välittää. Jos ammatti- ja taparuikuttaja olisi oikeasti huolestunut naisten seksuaalisesta ahdistelusta niin se saattaisi huomauttaa tietyn etnisen & uskonnollisen vähemmistön edesottamuksista. Sieltä löytyisi kyllä huomauttamista. Mutta sitähän se ei tee koska kyseinen vähemmistö ei välitä noitten naisten ruikutusvallasta sitäkään vähää mitä Hääränlärpättämänjärvellä saunaanlähtöä puuhaava herraseurue.

Herrakerho päätti jatkaa toimintansa samanlaisena kuin ennenkin. Vain miesjäsenillä ja samanlaisella rasistiseksi, sovinistiseksi ja herratiesmiksi tulkittavalla asenteella. Helvettiäkös se kenellekään kuuluu mitä ukot saunassa keskenään pulisevat?

Tiivistelmä:

Jos mies vonkhaa, se on sika.

Jos se ei vonkhaa, se on homo.

Jos se todistetusti ei ole homo, eikä se silti vonkhaa, niin sitten se vasta sika onkin.

Jos se ei julkisesti kiellä itseään feministien edessä niin se on sikaakin pahempi. Se on käppäukko.

JOTAIN IHAN MUUTA XCII

Eli kekkoslovakialaista yleisurheilumenestystä

Meikäläinenhän ei jaksa nykyisin seurata urheilua paljoakaan. Mitä nyt vähän NHL:ää kattelee ja rugbya varmaan tulis seurattua jos sitä kotimaisilta kanavilta näkyisi. Yleisurheilua ei jaksa seurata senkään vertaa. Syynä on varmaan se, että suomalaiset eivät siinä enää pärjää. Varsinkaan kestävyysurheilu ei kiinnosta sillä sehän on lähinnä afrikkalaisten jäsentenvälistä.

Kekkoslovakian aikaan tilanne oli toinen. Silloin niin pikku-Ykä kuin yleensäkin Suomen kansa kokoontui mustavalkoisten televisioittensa ääreen seuraamaan suuria yleisurheilukisoja. Ja miksi ei olisi kokoontunut koska makeaa kansalaisille oli mukavasti tarjolla ja silloin sai rauhassa olla ylpeä Suomen ja suomalaisten menestyksestä ilman että joku tättähäärä tuli selittämään että urheilumenestys ei saa ruokkia kansallismielisyyttä.

Kekkoslovakialainen yleisurheilumenestyshän alkoi jo 1960-luvulla. Pauli Nevala voitti kultaa Tokion olympialaisten keihäässä 1964 ja hopeaa Ateenan EM-kisoissa 1969. Reijo Vähälä sai samoissa EM-kisoissa hopeaa korkeudessa. Jorma Kinnunen puolestaan sai keihään hopeaa Mexico Cityssä vuonna 1968. Jouko Kuha puolestaan juoksi 3.000 metrin esteitten maailmanennätyksen vuonna 1968 (8,24.2).

Mutta näitä saavutuksia pikku-Ykä ei muista. Pikku-ykän muisti alkaa pelittää vuoden 1971 Helsingin yleisurheilun EM-kisoista

Tuolloin Julma-Juha Väätäinen putsasi pöydän voittamalla kultaa sekä 10.000 että 5.000 metrin matkoilla. Kyseinen kuva on värikuva mutta luonnollisesti pääosa kekkoslovakialaisista seurasi kisaa mustavalkoisista televisioista. Mahtoiko niitä väritelevisioita vuonna 1971 vielä pahemmin ollakaan. Ei ainakaan kovin monta:

Kekkoslovakialaisesta pajatsosta alkoi sitten pudota keskusta vuotta myöhemmin Münchenin olympialaisissa.

Ja pajatsoon laukoi tietysti 50-pennisiä parhaiten Lasse Virén joka voitti kultaa sekä Münchenin 1972 että Montrealin 1976 olympialaisten 10.000:lla ja 5.000:lla metrillä. Münchenin kymppitonni oli ehkä se ikimuistoisin sillä Lasse kaatui mutta nousi ylös ja voitti kultaa maailmanennätysajalla. Lassen ylivoimaa kuvasi ehkä parhaiten se Montrealin kymppi jossa kierrosta ennen maalia hän vilkaisi mukana olevaa Portugalin Carlos Lopezia, tuumasi että siihenhän jätkä jäät ja paineli ylivoimaiseen voittoon niin että perävalot vaan näky.

Viren sai myös urallaan pronssia vuoden 1974 EM-kisoissa 5.000:lla metrillä. München tarjosi suomalaisille melkoista hunajata sillä saman puolen tunnin sisällä suomalaiset saivat kaksi kultaa. Virén otti ensin omansa viidellä tonnilla ja sen jälkeen Pekka Vasala nappasi kultaa 1.500:lla metrillä.

Tapio Kantanen puolestaan otti pronssia 3.000 metrin estejuoksussa.

Vuoden 1974 Rooman yleisurheilun EM-kisat olivat myös Kekkoslovakialle suuri menestys.

Lasse Virénin pronssimitali tuli jo mainittua mutta kultaakin tuli ja melkein itäsaksalaiseen tyyliin. Hannu Siitonen otti kultaa keihäänheitossa:

Pentti Kahma puolestaan voitti kultaa kiekonheitossa.

Ruotsalainen Ricky Bruch oli ennen kiekkofinaalia elvistellyt että mikäs jätkä se Kahma oikein on ja kun mies jäi kolmanneksi niin hän ei tullut edes palkintojenjakoon. Otti luonnon päälle. Bruch oli muutenkin elävä esimerkki siitä että hormooneja ei kannata käyttää kovin suurissa määrin.

Naisten puolella putosi pajatsosta myös keskusta kun Nina Holmén juoksi kultaa 3000 metrin juoksussa:

Kultaa otti myös Riitta Salin 400 metrin juoksussa:

Mitaleita riitti muutenkin. Naiset ottivat hopeaa 4 x 400 metrin viestissä, Mona-Lisa Pursiainen pronssia 200 metrin juoksussa, Markku Taskinen pronssia 800 metrin juoksussa, jo aikaisemmin mainittu Lasse Viren pronssia 5000 metrin juoksussa, miehet pronssia 4 x 400 metrin juoksussa ja vielä Pirkko Helenius pronssia pituushypyssä. Nykyisin sellaisesta menestyksestä ei nähdä untakaan.

Montrealin olympialaisissa vuonna 1976 Lasse Virénin triumfi siis jatkui ja heppu pokkasi kultaa kympillä sekä vitosella ja oli sen lisäksi viides maratonilla:

Lasse juoksi kympin kunniakierroksen paljain jaloin pitäen Onitsuka Tiger-piikkareita käsissään. Tästähän nousi meteli että hei, jätkähän mainostaa. Silloin pidettiin vielä yllä illuusiota amatööriurheilusta. Muun muuassa itäblokin urheilijat olivat ”amatöörejä jotka olivat armeijan palveluksessa”. Montrealin 110 m aitojen voittaja ranskalainen Guy Drut oli ensimmäisiä kuplan puhkaisseita miehiä joka totesi että ammatiksihan tätä tehdään.

Kultamitalit näissä kisoissa jäivät yleisurheilussa siihen mutta Hannu Siitonen pokkasi hopeaa keihäänheitossa:

Ja Antti Kalliomäki puolestaan oli seipäässä toinen:

Mitaleita oli tarjolla myös yleisurheilun EM-kisoissa Prahassa vuonna 1978.

Martti Vainio voitti kultaa kympillä:

Markku Tuokko puolestaan otti hopeaa kiekonheitossa:

Seipäässä Suomelle tuli kaksi mitalia. Antti Kalliomäki otti hopeaa ja Rauli Pudas puolestaan pronssia. Pudaksen pronssihyppy oli ns. totaalinen tuurin nakki sillä rima hyppäsi kannattimiltaan ehkä viisitoista senttiä mutta läsähti takaisin kannattimilleen ja jäi niihin:

Arto Bryggare otti kisoissa pronssia 110 metrin aitajuoksussa ja Ismo Toukonen samoin pronssia 3000 metrin estejuoksussa.

Moskovan olympialaisissa 1980 Lasse Virénin triumfi ei enää jatkunut mutta tulihan hän sentään viidenneksi kymppitonnilla. Mutta samalla kymppitonnilla Kaarlo Maaninka otti hopeaa ja oli myös viidellä tonnilla kolmas:

Moskovan kisojen aikana elettiin niitä aikoja jolloin Kekkoslovakia alkoi vedellä viimeisiään niin kuin myös sen jälkeen suomalainen yleisurheilumenestys. Saattoivatko nämä kaksi asiaa olla riippuvaisia toisistaan? Sitähän ei selvitä edes Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Mutta onneksi alkaneella 1980-luvulla talviurheilussa vielä pärjättiin ja suomalainen jääkiekkokin alkoi saavuttaa menestystä. Hitaasti mutta varmasti. Olipahan Kekkoslovakian jälkeiselle suomalaiselle tarjolla edelleenkin sirkushuveja.

Ja sitten 1990-luvulta alkaen Suomi muuttui kokonaisuudessaan huonoksi sirkukseksi muutenkin. Sirkukseksi johon suomalaisten on pakko osallistua ja maksaa pääsyliput vaikkei huvittaisikaan.