Koska nykypäivä on normaaliakin masentavampi niin kannattanee lähteä taas kertaalleen menneisyysmatkalle Kekkoslovakiaan sekä aikaan vähän ennen sitä ja sen jälkeen. Menneitten aikojenkin ihminen harrasti viihdettä – muutakin kuin Karhuviinaa ja Koskenkorvaa – ja viihdettähän tuli radioaaltoja pitkin. Totta kai alan harrastajat olivat jo sata vuotta sitten väsäilleet itselleen kidekoneita mutta se ensimmäinen kotiviihdemasiinahan oli tietysti putkiradio:
Putkiradiohan ei ole pelkkä radio, vaan se on The
Radio sillä sen tyylikkäämpää äänenkuuntelumasiinaa ei olla keksitty eikä
keksitä. Putkiradio on tietysti äärimmäisen tyylikkään näköinen, mukaan lukien
se että siihen oli merkitty sen aikaiset merkittävimmät radioasemat niin
Suomesta kuin muualtakin. Ja kun putkiradioon laittoi virran päälle niin siihen
syttyi radiosta riippuen joko vihreä tai oranssi valo ja kun valo kirkastui
niin ääni alkoi kuulua. Putkiradion ongelma tietysti oli se, että sitä ei
raskaana pahemmin siirrelty mihinkään ja tähän tarpeeseen tuli sitten
transistoriradio. Niitähän oli pöytämalleja:
Ja sitten tietenkin matkaradioita. Paristokäyttöiset
matkaradiot saattoi viedä mukanaan minne tahansa ja kun samaan aikaan
suomalaiset alkoivat rakentaa itselleen kesämökkejä niin monen järven rannalla
soi matkaradiosta Kesäillan valssi:
Tietysti radioita alkoi tuolloin olla myös autoissa.
Nehän olivat silloin ns. nänniradioita:
Viihdettä sai tietysti myös pakattuna ts. levyjen
muodossa. En tiedä kuinka paljon Kekkoslovakiassa oli enää vanhaa 78 kierroksen
savikiekkoa soittavia gramofoneja. En myöskään ole varma minkälaisia
levysoittimia Suomessa oli 1960-luvulla kun vinyylilevystä tuli standardi.
1970-luvun pikku-Ykälle ja kavereille levysoitin tarkoitti yleensä masiinaa
joka oli DIN-piuhalla yhdistetty radioon joka sitten toimi vahvistimena ja
ämyrinä. Niin kuin tämä pikku-Ykän ensimmäinen levysoitin Garrard:
Tälläkin levysoittimella pystyi vielä soittamaan
vanhoja 78 kierroksen savikiekkoja tosin itselläni ei niitä ollut. Se
ensimmäinen levy joka tällä masiinalla läksi soimaan oli vuonna 1977 joululahjaksi
saatu Hurriganesin Tsugu Way.
Joillekin kavereille heidän vanhempansa olivat sitten
hankkineet matkalevysoittimen:
Nämähän kaikki olivat tukevasti monovehkeitä, tosin
äänen laatuun oltiin tyytyväisiä koska paremmastakaan ei tiedetty. Sitten
1970-luvulla alkoi ainakin vähän varakkaammille ilmestyä stereolaitteita.
Yleensä ne olivat yhdistelmälaitteita joissa viritin, vahvistin, kasettisoitin
ja levysoitin olivat yhdessä paketissa.
Aika yleinen yhdistelmälaite tuolloin oli Luma:
1980-luvun puolella tuli sitten enemmän
erillislaitteistoja missä kaikki masiinat olivat erillisiä eikä saman kuoren
sisällä.
Kuvassa
näkyy myös Jethro Tull-yhtyeen mainio albumi Thick As A Brick.
Oma ensimmäinen kesätöillä hankittu laitteisto oli
sellainen jossa oli DUX:in viritinvahvistin, Technicsin levysoitin, Marantzin
dekki ja OR:n kaiuttimet. Se ensimmäinen levy joka tuossa masiinassa soi oli
Rushin Exit… Stage Left:
Siihen aikaan musiikin kuuntelu oli muuten paljon
hartaampaa toimintaa kuin nykyisin. Levy otettiin pussista reunoista kiinni pitäen,
se asetettiin levylautaselle, pyyhkäistiin miljoonaharjalla ja asetettiin neula
levylle. Sitten kuunneltiin ja keskityttiin kuuntelemiseen.
Tätä tehtiin myös porukalla. Sana levisi, esim: ”hei,
Ape on hankkinut Frank Marino & Mahogany Rushin levyn Juggernaut”. No
sittenhän mentiin Apelle ja kuunneltiin levy turpa rullalla ja hissukseen. Suuremmat
kommentit vaihdettiin vasta kun levy oli kuunneltu. Tuohon maailman aikaan
muuten jos halusi musiikkia vähän supermarkettien musiikkitarjontaa enemmän
niin apuna oli Epe´s Music Shopin postimyynti mitä allekirjoittanutkin käytti
varsin paljon koko 1980-luvun.
Sinänsä LP-levy ei ollut se Kekkoslovakian
ykkösmusiikkiväline vaan se oli C-kasetti. Tietysti ennen sitä oli jo kelanauhureita:
Erityisesti tyhjä C-kasetti johon saattoi äänittää
Nuorten Sävellahjasta purkkaa ja jytää. Ensimmäiset kasettisoittimet olivat
vain soittimia ilman radiota ja niihin piti äänittämistä varten kytkeä radio
DIN-piuhalla:
Vähän myöhemmin tulivat sitten radionauhurit. Juuri
tällainen Philips oli Perskeleilläkin:
Ja tämän masiinan kanssahan sitten kytättiin Nuorten
sävellahjaa ja noiduttiin kun juontaja puhui kappaleen päälle. Niin kuin se
suurinpiirtein aina teki. Tietysti tässä vaiheessa täytyy tehdä se jo varmaan
aikaisemminkin esitetty sukupolvikysymys. Kuinka nämä kaksi liittyvät toisiinsa?
Sitten kun siirryttiin 1980-luvun puolelle niin
stereoradionauhurit yleistyivät ja niissähän oli usein tuplapesädekki joka
mahdollisti kaikenlaisen äänittämisen myös kavereille:
Sitä kasettikopiointia saattoi sanoa sen ajan
netti-imuroinniksi. Kun elettiin 1980-luvun puoltaväliä niin kellaribändeille
tuli aivan huikea tallennusväline eli Fostex X-15:
Kyseinen masiinahan äänitti C-kasetille ja siihen
saattoi äänittää neljä raitaa. Enemmänkin, kun signaalia pingpongasi
miksauspöydän kautta. Kuinkahan monta demoäänitystä tuolla vehkeellä on
aikanaan tehty? Nykyisin bändeillä on sinänsä helpompaa. Netistä voi imuroida
ilmaisohjelmia jotka ovat täysiä studioita.
Se C-kasetin viimeinen voimannäyte tuli 1980-luvulla
siinä vaiheessa kun ensimmäiset kotitietokoneet tulivat Suomenkin markkinoille.
Eli VIC-20 ja Commodore-64. Niissä oli kasettiasemat joista sai koneelle – hitaasti
– pelejä ja joihin saattoi ladata pelitilanteita:
Itsellähän noita pelejä ei tullut pahemmin pelattua.
Muuta kuin silloista Elite-peliä:
Ja sitäkin tuli lähinnä pelattua pikkubroidin
tallentamista pelitilanteista. Jos aloitin itse pelaamisen alusta alkaen niin
kosahdin noin minuutissa. Ei tullut Ykästä pelimiestä, ei tullut niin.
No, sitten siirryttiin jonnekin 1980-luvun
puoleenvälin ja tuli CD-levy. Musiikki siirtyi nolliksi ja ykkösiksi. Ja nythän
eletään sitä aikaa että ihmisillä on musiikki siellä älyhärpäkkeissään. Minä
olen tippunut kärryiltä jo aikaa sitten. Toisaalta eipä enää tule paljon
musiikkia kuunneltuakaan. Se vähä mitä kuuntelee tulee kuunneltua youtuben
kautta ja laitetaanpas siitä postauksen lopuksi soimaan ikivihreä Rushin
Limelight:
Postaukseni sisältö oli varmasti oman ikäpolveni ihmisille
hyvin muistissa. Jo 1990-luvulla syntyneille se taitaa olla varhaisempaa
kampakeramiikkaa. Toisaalta, jos 1970-luvun kekkoslovakialaiselle oltaisiin
sanottu että tiedäks jätkä, jo 2010-luvulla ihmiset kulkee tietokone perstaskussa
niin kekkoslovakialainen olisi todennut että mitteekö höpäjät?
Ookkonää vähän tyhymä?
