JOTAIN IHAN MUUTA CXVI

Koska nykypäivä on normaaliakin masentavampi niin kannattanee lähteä taas kertaalleen menneisyysmatkalle Kekkoslovakiaan sekä aikaan vähän ennen sitä ja sen jälkeen. Menneitten aikojenkin ihminen harrasti viihdettä – muutakin kuin Karhuviinaa ja Koskenkorvaa – ja viihdettähän tuli radioaaltoja pitkin. Totta kai alan harrastajat olivat jo sata vuotta sitten väsäilleet itselleen kidekoneita mutta se ensimmäinen kotiviihdemasiinahan oli tietysti putkiradio:

Putkiradiohan ei ole pelkkä radio, vaan se on The Radio sillä sen tyylikkäämpää äänenkuuntelumasiinaa ei olla keksitty eikä keksitä. Putkiradio on tietysti äärimmäisen tyylikkään näköinen, mukaan lukien se että siihen oli merkitty sen aikaiset merkittävimmät radioasemat niin Suomesta kuin muualtakin. Ja kun putkiradioon laittoi virran päälle niin siihen syttyi radiosta riippuen joko vihreä tai oranssi valo ja kun valo kirkastui niin ääni alkoi kuulua. Putkiradion ongelma tietysti oli se, että sitä ei raskaana pahemmin siirrelty mihinkään ja tähän tarpeeseen tuli sitten transistoriradio. Niitähän oli pöytämalleja:

Ja sitten tietenkin matkaradioita. Paristokäyttöiset matkaradiot saattoi viedä mukanaan minne tahansa ja kun samaan aikaan suomalaiset alkoivat rakentaa itselleen kesämökkejä niin monen järven rannalla soi matkaradiosta Kesäillan valssi:

Tietysti radioita alkoi tuolloin olla myös autoissa. Nehän olivat silloin ns. nänniradioita:

Viihdettä sai tietysti myös pakattuna ts. levyjen muodossa. En tiedä kuinka paljon Kekkoslovakiassa oli enää vanhaa 78 kierroksen savikiekkoa soittavia gramofoneja. En myöskään ole varma minkälaisia levysoittimia Suomessa oli 1960-luvulla kun vinyylilevystä tuli standardi. 1970-luvun pikku-Ykälle ja kavereille levysoitin tarkoitti yleensä masiinaa joka oli DIN-piuhalla yhdistetty radioon joka sitten toimi vahvistimena ja ämyrinä. Niin kuin tämä pikku-Ykän ensimmäinen levysoitin Garrard:

Tälläkin levysoittimella pystyi vielä soittamaan vanhoja 78 kierroksen savikiekkoja tosin itselläni ei niitä ollut. Se ensimmäinen levy joka tällä masiinalla läksi soimaan oli vuonna 1977 joululahjaksi saatu Hurriganesin Tsugu Way.

Joillekin kavereille heidän vanhempansa olivat sitten hankkineet matkalevysoittimen:

Nämähän kaikki olivat tukevasti monovehkeitä, tosin äänen laatuun oltiin tyytyväisiä koska paremmastakaan ei tiedetty. Sitten 1970-luvulla alkoi ainakin vähän varakkaammille ilmestyä stereolaitteita. Yleensä ne olivat yhdistelmälaitteita joissa viritin, vahvistin, kasettisoitin ja  levysoitin olivat yhdessä paketissa. Aika yleinen yhdistelmälaite tuolloin oli Luma:

1980-luvun puolella tuli sitten enemmän erillislaitteistoja missä kaikki masiinat olivat erillisiä eikä saman kuoren sisällä.

Kuvassa näkyy myös Jethro Tull-yhtyeen mainio albumi Thick As A Brick.

Oma ensimmäinen kesätöillä hankittu laitteisto oli sellainen jossa oli DUX:in viritinvahvistin, Technicsin levysoitin, Marantzin dekki ja OR:n kaiuttimet. Se ensimmäinen levy joka tuossa masiinassa soi oli Rushin Exit… Stage Left:

Siihen aikaan musiikin kuuntelu oli muuten paljon hartaampaa toimintaa kuin nykyisin. Levy otettiin pussista reunoista kiinni pitäen, se asetettiin levylautaselle, pyyhkäistiin miljoonaharjalla ja asetettiin neula levylle. Sitten kuunneltiin ja keskityttiin kuuntelemiseen.

Tätä tehtiin myös porukalla. Sana levisi, esim: ”hei, Ape on hankkinut Frank Marino & Mahogany Rushin levyn Juggernaut”. No sittenhän mentiin Apelle ja kuunneltiin levy turpa rullalla ja hissukseen. Suuremmat kommentit vaihdettiin vasta kun levy oli kuunneltu. Tuohon maailman aikaan muuten jos halusi musiikkia vähän supermarkettien musiikkitarjontaa enemmän niin apuna oli Epe´s Music Shopin postimyynti mitä allekirjoittanutkin käytti varsin paljon koko 1980-luvun.

Sinänsä LP-levy ei ollut se Kekkoslovakian ykkösmusiikkiväline vaan se oli C-kasetti. Tietysti ennen sitä oli jo kelanauhureita:

Tosin pikku-Ykä ei törmännyt moisiin masiinoihin kuin koulussa jossa niillä toistettiin opetusmateriaalia. Joillain ihmisillä niitä oli kotonakin. Mutta C-kasetti oli toista:

Erityisesti tyhjä C-kasetti johon saattoi äänittää Nuorten Sävellahjasta purkkaa ja jytää. Ensimmäiset kasettisoittimet olivat vain soittimia ilman radiota ja niihin piti äänittämistä varten kytkeä radio DIN-piuhalla:

Vähän myöhemmin tulivat sitten radionauhurit. Juuri tällainen Philips oli Perskeleilläkin:

Ja tämän masiinan kanssahan sitten kytättiin Nuorten sävellahjaa ja noiduttiin kun juontaja puhui kappaleen päälle. Niin kuin se suurinpiirtein aina teki. Tietysti tässä vaiheessa täytyy tehdä se jo varmaan aikaisemminkin esitetty sukupolvikysymys. Kuinka nämä kaksi liittyvät toisiinsa?

Sitten kun siirryttiin 1980-luvun puolelle niin stereoradionauhurit yleistyivät ja niissähän oli usein tuplapesädekki joka mahdollisti kaikenlaisen äänittämisen myös kavereille:

Sitä kasettikopiointia saattoi sanoa sen ajan netti-imuroinniksi. Kun elettiin 1980-luvun puoltaväliä niin kellaribändeille tuli aivan huikea tallennusväline eli Fostex X-15:

Kyseinen masiinahan äänitti C-kasetille ja siihen saattoi äänittää neljä raitaa. Enemmänkin, kun signaalia pingpongasi miksauspöydän kautta. Kuinkahan monta demoäänitystä tuolla vehkeellä on aikanaan tehty? Nykyisin bändeillä on sinänsä helpompaa. Netistä voi imuroida ilmaisohjelmia jotka ovat täysiä studioita.

Se C-kasetin viimeinen voimannäyte tuli 1980-luvulla siinä vaiheessa kun ensimmäiset kotitietokoneet tulivat Suomenkin markkinoille. Eli VIC-20 ja Commodore-64. Niissä oli kasettiasemat joista sai koneelle – hitaasti – pelejä ja joihin saattoi ladata pelitilanteita:

Itsellähän noita pelejä ei tullut pahemmin pelattua. Muuta kuin silloista Elite-peliä:

Ja sitäkin tuli lähinnä pelattua pikkubroidin tallentamista pelitilanteista. Jos aloitin itse pelaamisen alusta alkaen niin kosahdin noin minuutissa. Ei tullut Ykästä pelimiestä, ei tullut niin.

No, sitten siirryttiin jonnekin 1980-luvun puoleenvälin ja tuli CD-levy. Musiikki siirtyi nolliksi ja ykkösiksi. Ja nythän eletään sitä aikaa että ihmisillä on musiikki siellä älyhärpäkkeissään. Minä olen tippunut kärryiltä jo aikaa sitten. Toisaalta eipä enää tule paljon musiikkia kuunneltuakaan. Se vähä mitä kuuntelee tulee kuunneltua youtuben kautta ja laitetaanpas siitä postauksen lopuksi soimaan ikivihreä Rushin Limelight:

Postaukseni sisältö oli varmasti oman ikäpolveni ihmisille hyvin muistissa. Jo 1990-luvulla syntyneille se taitaa olla varhaisempaa kampakeramiikkaa. Toisaalta, jos 1970-luvun kekkoslovakialaiselle oltaisiin sanottu että tiedäks jätkä, jo 2010-luvulla ihmiset kulkee tietokone perstaskussa niin kekkoslovakialainen olisi todennut että mitteekö höpäjät?

Ookkonää vähän tyhymä?

AKATEEMINEN SUOJATYÖKESKUS JULISTAA

Suomessahan on varsin paljon ihmisiä  joille tämä kotitekoinen ilmastohysteria on junttaantunut pääkoppaan niin pahasti että se menee yli kaiken muun mahdollisen. Otetaan tuoreena esimerkkinä Akateemisen Suojatyön Keskuksen Sitran johtajan Mari Pantsarin loihelausuma joka kertoo kyseisen naisen tilannetajusta:

Veikkaan, että Venäjän ilmastopolitiikka ei ole Ukrainassa tällä hetkellä se aivan ensimmäinen ongelma mutta sehän ei suomalaisia utopisteja häiritse. Laitetaanpa vielä tilanteeseen sopiva video jossa esiintyy lähes legendaarinen Katju ”biologia tuntee yli 30 sukupuolta” Aro:

Epäilemättä Moskovassa ollaan mielissään vihervasemmiston priorisoimista puolustusratkaisuista ja nostellaan röhönaurun seassa peukkuja. Kaiken kaikkiaan voisi kysyä, että kuinkahan paljon kotikutoinen muodikas ilmastohysteriamme on rapauttanut sekä suomalaista huoltovarmuutta että elinkeinoelämäämme yleensä?

Ja tämähän jatkuu. Älkää olko huolissanne. Se varmistetaan seuraavissakin vaaleissa.

RAHANVALVOJA

Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana…

Muuan mies asteli varsin pahantuulisena Radanvarsikaupungin suuren hallintokompleksin rappusia. Hän oli nimeltään Tuomas Lettuse joka asusteli Naakkamossa ja joka toimi Teuvo Työmanin Teuvon Tärppi & Temmellys-yhtiön palveluksessa maakylmyysimureitten asentajana ja huoltajana. Nyt hänet oli kutsuttu, tai no, oikeastaan käsketty tänne hallintokompleksiin tapaamaan vastuullisen rahankäytön valvojaa.

Kyseisten valvojien virathan oltiin perustettu edellisenä vuonna samalla kun Suomen federaatiomaakunta kielsi kaiken käteisen rahan käytön ja siirtyi kokonaan sähköiseen rahaan. Sähköiseen, ja siis täysin valvottuun. Niinpä Radanvarsikaupungissakin oli tällä hetkellä kaikkiaan kahdeksantoista vastuullisen rahankäytön valvojaa ja kuulemma haussa oli vielä kahdeksan lisää. Sehän kertoi siitä, että kansalaisia täytyi entistä ahkerammin ja ankarammin opettaa vastuulliseen rahankäyttöön.

Se valvoja, jonka luo Tuomas oli käsketty oli hänelle entuudestaan tuttu. Katkeriina Revander, jonka kanssa Tuomas oli ollut aikanaan yläasteella samalla luokalla. Tuomas muisti Katkeriinan varsin tiukkapipoisena ja mielikuvituksettomana tyttönä joka oli innolla osallistunut kaikkiin mahdollisiin tiedostaviin muotivirtauksiin. Myöhemmin hän oli mennyt Tampereen yliopistoon yhteiskuntateologiselle linjalle, opetellut ulkoa tarpeelliset epistolat, valmistunut maisteriksi ja erilaisten akateemisten suojatyöpaikkojen jälkeen päässyt vakituiseen toimeen vastuullisen rahankäytön valvojana. Työhän oli kyseiselle Katkeriinalle täysi lottovoitto. Varsinaisen työn teki tietokonealgoritmi ja valvojan tehtäväksi jäi lähinnä ihmisille vittuilu ja rankaiseminen.

Tuomas käveli sisään hallintokompleksin aulaan ja näki vihamielisiä katseita. Hänellä kun ei ollut kasvomaskia. Itse koronaepidemiahan oli loppunut jo pari vuotta aikaisemmin mutta kasvomaskin käyttäminen oli merkki hyvästä hallintoalamaisesta. Eräänlainen symboli joka nosti maskin käyttäjän hieman tavallisen muurahaiskansalaisen yläpuolelle. Tai ainakin se antoi hänelle sen mielikuvan.

Jaahah… kuudes kerros, huone 612 ja mukaan annettu jonotusnumero B37… no, odotellaan. Aikanaan summeri pärähti ja Tuomas meni määrätylle ovelle soittamaan ovisummeria. Hän sai odottaa kymmenen sekuntia ennen kuin valo muuttui vihreäksi. Katkeriina Revander istui työpöytänsä takana katsellen tietokoneensa näyttöä osoittamatta minkäänlaista mielenkiintoa Tuomakseen. Ymmärsihän Tuomas että se oli tietty näyttö siitä kuka tässä sanelee ja kuka anelee. Lopulta Katkeriina nosti katseensa jossa ei ollut minkäänlaista tunnistamisen merkkiä ja totesi:

- Istukaa.

Tuomas teki työtä käskettyä ja Katkeriinan katse palasi tietokoneen näytölle. Sitä aikansa katseltuaan hän kysyi:

- Olettehan kansalainen Tuomas Lettuse? Henkilötunnus 78KPT94TiiTyy82Tsyi?

- Sama mies.

- Niin. Nythän on niin, että tietokonealgoritmi on osoittanut että teidän henkilökohtainen rahankäyttönne on äärimmäisen vastuutonta.

- Eikös henkilökohtainen rahankäyttö tarkoita että se on henkilökohtaista eli se ei kuulu kenellekään?

Katkeriina katsoi Tuomasta hetken aikaa kuin jotain pahasti kehityksessään jälkeenjäänyttä ja totesi sitten opettajan äänellä:

- Teidän täytyy ymmärtää se, että henkilökohtainen rahanne ja henkilökohtainen omaisuutenne ei ole teidän. Se on yhteiskunnan, joka on suuressa armeliaisuudessaan antanut teille sen käyttöoikeuden. Käyttöoikeuden mukana tulee ilman muuta käyttövastuu. Ja teidän kohdallanne rahojenne käyttö viimeisen kuukauden aikana on täysin vastuutonta. Aletaanpa käymään sitä läpi. Ensinnäkin te olette ajaneet bensamoottorisella autollanne huomattavasti pidempiä matkoja kuin mitä matkat kotoanne työpaikalle ovat. Ja miksi ette ole käyttäneet julkista liikennettä?

- Julkista liikennettä ei Naakkamossa juurikaan ole. Koulukyydit. Ja kesällä on sitten hiukka hiljaisempaa. Mitä tulee tuohon ylimääräiseen ajamiseen niin minä olen kahtena viikonloppuna käynyt Tyrellissä Veervorttenin kylässä kaverini mökillä pilkkimässä. Kai minulla on siihen sentään oikeus?

- Tuo ei ole mikään lieventävä asianhaara. Olette siis käyttäneet ympäristövastuutonta autoanne harrastukseen joka perustuu elävän olennon murhaamiseen. Kalastuksen kieltämisestähän on lakialoite käsittelyssä. Miksi muuten ajatte polttomoottoriautolla? Miksi ette ole siirtyneet sähköautoon?

- Ostin tuon autoni hintaan 1.800 euroa. Käteisellä. Silloin kun käteistä sai vielä käyttää. Millä minä kymppitonnien autoja hankin?

- Se on teidän ongelma. Ei minun. Mutta jatketaanpa. Kun katsoo teidän rahankäyttöänne paikallisessa FED-Marketissa niin käy ilmi että tehän herra nähköön syötte joka ainoa päivä joko liha- tai makkaratuotteita. Ei yhtä ainoaa ostosta jossa olisi vain kasvisruokaa. Ettekö te ajattele ilmastonmuutosta ollenkaan?

- Nääh, kyllä nykyisessä lenkkimakkarassa on niin vähän lihaa että sen voi ihan rauhassa luokitella kasvisruuaksi tai leivonnaistuotteeksi. Ja mitä ilmastonmuutokseen tulee niin eikös se Suomen biokapasiteetti ole suurempi kuin Suomen hiilijalanjälki? Mikä tässä on ongelma?

- Älkääpäs jaaritelko joutavia. Tässä ei ole kysymys Suomen biokapasiteetista josta muuten itse en ole saanut minkäänlaista viranomaisohjeistusta joten sitä ei ole olemassakaan. Kysymys on teidän vastuuttomasta rahankäytöstänne. Mitä kuvaa myös se, että ette ole viimeisen kuukauden aikana lahjoittanut latiakaan edistyksellisille organisaatioille niin kuin SPersR:lle, SETAlle, LGBTQTiiTyy-yhdistykselle tai Takkutukka ry:lle.

- Mistäs te tiedätte ovatko moiset kusip… totanoin yhdistykset minulta rahaa edes pyytäneet?

- Totta kai tiedämme koska kyseiset yhdistykset ilmoittavat meille ne kaikki henkilöt joille avustuspyyntöjä on lähetetty. Ja sitten vielä. Ehkä se pahin. Tehän olette ostaneet viimeisen kuukauden aikana tuhat kappaletta pienoiskiväärin patruunoita.

- No niin olen. Kas kun minä harrastan metsästystä ja ampumista. Näin talviaikaan ammun sisäradalla ja ilmakivääriin verrattuna pienoiskiväärissä on kuitenkin tuliaseen tuntu ja sen patruunat ovat huomattavasti halvempia kuin metsästyskiväärini ja haulikkoni patruunat. Mikä ongelma tässä on?

- Onhan siinä ongelma. Iso ongelma onkin. Te olette varmasti hyvin tietoisia siitä että eduskunnassa on käsittelyssä lakiesitys jonka mukaan kaikki lyijyä sisältävät ampumatarvikkeet kielletään. Ja tehän olette selvästi varastoimassa pian laittomaksi tulevia ampumatarvikkeita. Se on kuulkaa paha rikos. Ettei suorastaan terroristitoiminnan valmistelua.

Katkeriina Revander huokasi, katsoi ensiksi näyttöruutua ja sitten Tuomas Lettusea. Sitten hän sanoi:

- Saamani aineiston perusteella ja valtuuksieni oikeuttamana olen pakotettu sulkemaan tilinne viikoksi. Ette pysty ostamaan kaupasta mitään ettekä maksamaan laskujanne. Ja lisäksi – koska toimintanne on niin epäilyttävää – olen pakotettu suorittamaan tarkistustoimenpiteen.

- Minkä ihmeen tarkistustoimenpiteen?

Katkeriina painoi työpöydällään olevaa nappia ja toimistoon astui kaksi R-Kioskin kokoista vartijaa.

- Olkaa hyvä, ja luovuttakaa lompakkonne tarkistettavaksi.

- Millä helvetin oikeudella te sellaista vaaditte?

- Viranomaisoikeudella. Tarkistus voidaan tehdä joko hyvällä tai väkisin. Jos mennään siihen väkisin tehtävään vaihtoehtoon niin sitten on kyseessä täysi ruumiintarkastus. Niin että lämiskä pöytään ja heti.

Tuomas kaivoi lompakkonsa ja antoi sen Katkeriinalle. Tämä tutki lompakkoa, löysi sieltä seteleitä ja laski ne ilmeellä jonka saattoi suomentaa että nyt sinä jätkä vasta kusessa oletkin.

- Jaahah. Kolmesataakaksikymmentä dollaria viiden ja kymmenen dollarin seteleinä. Pimeää taloustoimintaa. Käteisvaluuttarikos. Joudun muuttamaan tilisulkunne kahteen viikkoon ja valuuttarikostanne tullaan käsittelemään poliisin toimesta. Se ottaa kyllä teihin yhteyttä. Vartijat, saattakaa kansalainen Tuomas Lettuse ulos tästä rakennuksesta.

Vartijat saattoivat Tuomaksen ulos niin etteivät jalat maata tavanneet. Katkeriina tuumasi itsekseen että hän oli päässyt itselleen ja luonteelleen täydellisesti sopivaan työpaikkaan. Hän nautti elämästään. Hallintokompleksin rappusista alas heitetty Tuomas taas tuumasi että on se sentään hienoa että kansalaista suojeltiin vääriltä toimilta ja ajattelulta. Sitten hän soitti työnantajalleen Teuvo Työmanille ja kertoi että nyt tarvittais hieman apua ainakin bensiinin saamiseen seuraavan kahden viikon aikana. Muuten saattaisi olla hieman hankalaa päästä töihin. Teuvo totesi että hän tuo bensaa ja jumala siunakkoon byrokratiaa ja interperspirationaalisten poliitikkojen viisaita päätöksiä. Kuinka me ilman niitä pärjättäisiin?

ANSAITTU LÄMPÖ

Sehän oli sellainen järvenselkä. Oliskos puoli kilometriä leveimmillään? Elettiin maaliskuun alkua. Pikkupakkasessa. Selällä hiihti muuan mies joka veti perässään ahkiota. Miehen suunta oli selvä, se oli vastarannalla sijaitseva vanha ja vähän rähjäinen saunamökki. Saavuttuaan rannalle mies putsasi lumet suksiensa pohjasta, laittoi ne seinää vasten ja ennen kuin alkoi tyhjätä ahkiota kävi hakemassa mökin seunustalta halkoja.

Mökin omistaja oli laitellut niitä varastoon edellisenä syksynä ja muuan mies oli saanut luvan käydä saunamökillä ihan milloin huvittaisi. Aikanaan omistajalla oli ollut tarkoitus rakentaa saunamökin yhteyteen varsinainen kesämökkikin mutta se oli jäänyt vuosien vaiheeseen. Elämä tuppasi olemaan sellaista. Kaikkea suunniteltua ei saanut tehtyä. Jotain tuli tielle. Tilapäisesti tai pysyvästi. Muuan mies toi sisälle lastin halkoja. Ennen sitä hän oli hakannut hieman syttypuita. Mies repi puista irti tuohia ja viritteli ensiksi tulet kamiinaan. Sitten hän vei puita ja syttyjä pieneen saunaan. Siellä hän sytyttäisi tulet myöhemmin.

Kun kamiina alkoi lämmittää mökkiä, purki mies tavaransa ahkiosta. Ei niitä paljoa sinänsä ollut. Ruokatarpeita, kenttäpatja, trangia ja makuupussi. Lisäksi hieman juomia ja lamppuöljyä öljylamppuun jonka hän tiesi olevan mökin pienessä pukuhuoneessa. Muuta oleskelutilaahan ei saunan lisäksi ollutkaan. Lisäksi miehellä oli ruokailuvälineet. Mies laittoi tulet myös saunaan ja kävi sitten hakkaamassa tuuralla jään rikki saadakseen niin ruoka- kuin saunavettä. Järven vesi oli hyvälaatuista ja sitä saattoi rauhassa käyttää. Jään rikkominen kesti oman aikansa kannustavien kirosanojen säestämänä ja välillä mies kävi lisäämässä puita niin kamiinaan kuin kiukaaseenkin.

Pieni mökki alkoi lämmitä mukavasti tuoden tullessaan sen tutun mukavan suojan ja turvallisuuden tunteen. Samalla lämpeni saunakin. Muuan mies meni ulos, poltti savukkeen ja katseli samalla piipusta nousevaa savua. Sitä rauhoittavampaa näkyä ei tainnut olla olemassakaan. Läntinen taivaanranta alkoi illan hämärtyessä punertaa. Mies palasi mökkiin ja sytytti tulen öljylamppuun. Sauna alkoi olla lämmin. Hän lisäsi muutaman puun kamiinaan ja laittoi ikkunalaudalle palamaan pari tuikkukynttilää ennen kuin riisuuntui ja meni lauteille.

Olihan hänellä mukana muutama oluttölkkikin. Ensimmäisestä tölkistä hän uhrasi hieman, sotki olutta löylyveteen, heitti sen kiukaalle ja nautti pieneen saunaan leviävästä viljan tuoksusta. Tässä syrjäisessä saunassa aika pysähtyi ja mieli vapautui kaiken turhan ajattelemisesta. Sitä turhaa kun oli ihmisen elämässä liikaa. Sauna hämäsi hetkeksi ajattelemaan että sitä kaukana olevaa kavalaa maailmaa ei ollut olemassakaan.

Aikansa noista elämän pienistä parhaista hetkistä nautittuaan mies teki itselleen pesuvedet. Tai no, sellaiset huuhteluvedet. Sai sentään hiet huuhdeltua. Sitten oli taas aika lisätä puita kamiinaan ja laittaa ruoka valmistumaan trangiaan. Ateria olisi huipputasoa. Hernesoppatölkki johon mies lisäsi pienen hirvenlihatölkin. Lisänä näkkileipää ja voita. Kun hän aamulla keittäisi kahvit hän veistäisi näkkileivän päälle pötköstä meetvurstisiivuja. Mies ei ollut muutenkaan mikään gourmet-ihminen mutta erityisesti tässä pienessä mökissä yksinkertainen oli kaunista ja ainoaa.

Ruoka maittoi ja mies laittoi toisen kattilan trangiaan. Pelkkää vettä. Kun se kiehui, hän laittoi veteen teepussin ja teki sitten itselleen parit rommitotit. Elämä oli mallillaan. Mies viettäisi täällä vielä seuraavan päivän ja yön. Ei televisiota. Ei radiota. Ei sanomalehtiä. Ei internettiä. Vain tulen rätinä ja luonnon omat äänet. Mies kävi vielä ulkona savukkeella. Tikka pärisytti ja pöllö huhuili. Niillä oli kiima alkamassa. Ensimmäinen kevään merkki.

Muuan mies laittoi vielä paksumpia puita kamiinaan ja kömpi sitten makuupussiinsa. Petinä ei ollut kuin kapeahko penkki mutta kyllä sillä kenttäpatjan kanssa pärjäsi. Muuan mies tuumi että liian monet ihmiset pitivät asioita automaattisina itsestäänselvyyksinä. Niin kuin tätä lämpöä. Se oli välttämättömyys, mutta ei se tullut itsestään. Jonkun sen piti aina tehdä. Niin kuin hänen itsensä haloilla täällä mökillä. Suuressa maailmassa sen tekivät miehet voimaloissa. Ja autokuskit toivat sitä tankeissa talojen säiliöihin. Jos voimala pysähtyy ja autot sammuvat, niin halko palaa ja lämmittää edelleenkin.

Näihin ajatuksiin mies nukahti.

REALISMIVAPAA HALLITUS NUKKEKODISSAAN

Jos joku edes hetken ajan kuvitteli että Ukrainan sota olisi pakottanut vihervasemmistolaisen hallituksemme palaamaan hetkeksi reaalimaailmaan niin hän saa unohtaa haaveensa. Se elää edelleenkin toisten maksamassa, toisten varustamassa ja toisten huoltamassa nukkekodissaan lähetellen sieltä utopistisia määräyksiään. Siitä kertoo hallituksen esitys uudesta ilmastolaista joka on juuri sellainen kuin on odotettukin ja joka pohjautuu vain vihervasemmistolaiseen pakkomielteeseen:

Hallitus tavoittelee sitä, että vuonna 2035 nielut ja päästöt ovat yhtä suuria.

– Hiilineutraalisuuden jälkeen tavoittelemme heti hiilinegatiivisuutta eli sitä, että nielumme ovat päästöjämme suuremmat.

Kas kun Suomi on jo hiilinegatiivinen eli sen biokapasiteetti on suurempi kuin hiilijalanjälki. Minkä hallitus aivan hyvin tietää. Mutta koska kyseessä ei suinkaan ole mikään maailman pelastaminen vaan vihervasemmistolaisen egon ruokkiminen niin ilmastokuristusministeri Emma Kari käyttää myös toista termistöä:

Tänään annettu ilmastolaki takaa sen, että Suomesta tulee fossiilivapaa yhteiskunta.

Fossiilivapaa. Voi tietysti olla että kyseinen nainen tarkoittaa fossiileilla meitä käppäukkoja joista hän ei pidä ollenkaan, mutta kyseessä on kuitenkin tilanne jossa ei käytetä enää ollenkaan fossiilisia polttoaineita. Siinä jo valmiiksi hiilinegatiivisessa maassa. Mutta vihervasemmistolainen haluaa nälkäiselle egolleen tunteen että hän, juuri hän on saanut jotain aikaiseksi ja silloin hänen on helppo käskeä että mitä miettimättä yhtään että miten ja tietoisesti unohtaen että millä leveysasteilla täällä oikein eletään.

Tämä ilmastokuristusministerimme esittelee myös turvallisuuspoliittisia näkemyksiään omalla tavallaan:

Viimeistään Ukrainan sota on tuonut näkyväksi sen, että ilmastopolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa ei voi käsitellä erillisinä asioina.

Herää vaan kysymys siitä, kuinka vihervasemmistolaisen ilmastohysterian nimissä tehtävä Suomen elinkeinoelämän sekä maa- ja karjatalouden alasajo lisää suomalaisten turvallisuutta ja huoltovarmuutta? Emma Kari ei mieti sitä, vaan jatkaa:

Tässä hetkessä tämän tavoitteen tärkeys ymmärretään Suomessa paremmin kuin koskaan.

Ei. Ei ymmärretä. Se ymmärretään vihervasemmistossa ja muut valtapuolueet ovat niin lapasia etteivät uskalla sanoa vastaan vaikka tietävät sahaavansa oman maansa oksaa poikki.

Uutisen alaotsikko kertoo jälleen kerran varsin pelottavasti vihervasemmistolaisesta ajattelusta:

Hallituksen esitys uudesta ilmastolaista on hyväksytty valtioneuvoston yleisistunnossa. Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Karin mukaan uudella ilmastolailla varmistetaan se, että ilmastotyö jatkuu yli vaalikausien.

Eli miettikääpäs. Vihervasemmistolaiset ovat nyt päättäneet asian ja vaikka Suomessa on vaaleja tämän jälkeenkin niin sitä ei voi enää muuttaa. Näin sanoo vihervasemmisto. Kertoo syvästi siitä, kuinka vihervasemmisto uskoo valtansa säilyvän tästä ikuisuuteen.

Ja kun katselee gallupeja niin se taitaa piru vie olla oikeassa.

Toivioenergialla lämmitetty

ANEKAUPASTA HENKIVAKUUTUKSEEN

 Jopa valtakoneistossamme on – ainakin pätkien – havahduttu asiaan että maanpuolustukseen voisi satsata hieman enemmän. Onhan se meinaten niin kuin henkivakuutus. Ikävää maksaa mutta tiukan paikan tullen oikein hyvä olla olemassa. Tällä voiman pimeällä puolella on aika ajoin muistutettu siitä valtavasta rahamäärästä mikä poltetaan suvaitsevais-tiedoston anekauppaan ja hyvän mielen tuottamiseen. Mietitäänpä hieman, mitä vuosittaisella kehitysapuun törsätyllä 1,2 miljardilla eurolla saataisiin hankittua puolustusvoimille. Otan vain yksittäisiä esimerkkejä mutta eiköhän asia sillä hahmotu.

- Vuosittaisella kehitysavulla saataisiin hankittua 60.000 NLAW-panssarintorjuntaohjusta. Nyt niitä on ostettu 60 miljoonalla eurolla eli arviolta niitä on kolmisen tuhatta kappaletta.

- Vuosittaisella kehitysavulla saataisiin hankittua n. 400 155 mm: K9 Moukari-panssarihaupitsia. Nyt niitä on 48 kappaletta ja kymmenen on tilauksessa.

- Äkkikatsomalla Suomella on vajaa 400 Stinger-ilmatorjuntaohjusta. Kauppahinta oli 90 miljoonaa joten yksikköhinta olisi ollut noin 240.000 euroa. Vuosittaisen kehitysavun hinnalla saataisiin hankittua noin 5.000 Stingeriä.

Tässä vain muutama esimerkki. Luvut eivät varmaankaan ole pennilleen oikeat mutta kyllä niistä asia käy selville. Ja tässä oli kyse vain kehitysavusta. Vielä suurempi lukema eli 3,2 miljardia vuodessa poltetaan maahanmuuttoteolliseen kompleksiin. Siitä riittäisi tietysti sotavaltion lisäksi tolkullisiin siviilikohteisiin. Tai ainakaan sitä velkaa ei tarvittaisi ottaa niin tolkuttomasti. Jos vielä älyttäisiin alkaa vähentää julkisen sektorin hallintohimmelissä olevia lukemattomia suojatyöpaikkoja.

Tietysti suvaitsevais-tiedostolle – johon valitettavasti suurin osa valtakoneistosta kuuluu – ehdotus sekä maahanmuuttoteollisen kompleksin ja kehitysavun lopettamisesta aiheuttaisi välittömän verisuonen katkeamisen. Ja ehdotukseen todettaisiin että eihän niin voi tehdä. Se olisi rasismia, natsismia, ääri-, laita- ja vinkkelioikeistolaisuutta sekä muita rumia ja karvaisia sanoja. Mutta järkensä palauttaneessa maailmassa voitaisiin todeta näin:

Me suomalaiset olemme nyt uhranneet kymmeniä vuosia suvaitsevais-tiedostavaiston hyvän mielen anekaupan Baalin jumalalle. Meille suomalaisille siitä ei ole seurannut kuin konttikaupalla poltettua rahaa ja aina lisääntyvää suomalaisiin kohdistuvaa tuontiväkivaltaa. Olemme nyt tehneet uhrauksia tarpeeksi, lopetamme anekaupan ja meillä on jatkossa oma maa ja kansa johon keskittyä.

Tietysti tämä vaatisi sitä että valtakoneisto tunnustaisi tehneensä viimeisten kolmekymmenen vuoden aikana yhden Suomen historian suurimmista hölmön tölväyksistä. Ja sitähän ei tule tapahtumaan. Mutta kai tällaisella köyhällä ja yksinkertaisellakin on oikeus huomauttaa asiasta.

YLE PISTÄÄ MUTKAT SUORIKSI

Kirjoitin hiljattain postauksen ”Pois pilvistä” jossa kehotin hallitusta jättämään egonrakennusharrastuksen edes hetkeksi vähemmälle ja keskittymään reaalimaailmaan. Kas kun siihen olisi nyt todellakin tarvetta. Valtamediaa reaalimaailma ei näytä hätkäyttävän sillä löysihän Hesari sadoistatuhansista Ukrainan pakolaisista juuri sopivan etnisesti edistyksellisen ja nosti tyypin framille. Yle on samoilla linjoilla ja se ei voi kerta kaikkiaan luopua ilmastohysteriastaan vaikka Ukrainassa soditaan. Toimittelija Hanna Eskonen Yleltä löytää syyn Venäjän hyökkäykseen:

Suuri osa maailman konflikteista liittyy jo nyt jollain tavalla ilmastokriisiin.

Yksi esimerkki tästä on juuri Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Vaikka akuutin sotatilanteen suurimmat syyt ovatkin muualla, pinnan alla kuplii fossiilinen energia.

Euroopan maat ovat siirtyneet kovaa vauhtia kohti päästöttömiä vaihtoehtoja, mutta Venäjä on jättänyt ilmastotoimet tekemättä ja perustanut taloutensa maakaasun ja öljyn varaan.

Nyt se voi vain pelätä tulevaisuutta maailmassa, jossa fossiilisille polttoaineille ei ole enää kysyntää.

Kaiken muun seassa sota saattaakin olla Venäjän viimeinen, epätoivoinen yritys hidastaa vääjäämättä etenevää vihreää siirtymää.

Ja näinhän se menikin. Tällainen tyhmempi luulee että Venäjän hyökkäys on imperialistinen rosvoretki jolla pyritään miehittämään ja alistamaan naapurivaltio. Mutta se olikin vain Putinin epätoivoinen yritys jolla hän pyrkii estämään suomalaistyyppisen ilmastohysterian. Ja ukrainalaiset sitten – tietämättään – taistelevat Greta Thunbergin ja tuulimyllyjen eivätkä suinkaan oman maansa puolesta.

Pakkomielteen voima on suunnaton. Eikä pakkomielteessä sinänsä mitään. Mutta kun se on pakkorahoitettua.