OPPIIN SOMALIAAN? VAI SIKAILISKO SUOMESSA?

Turun Sanomat kirjoitti joku päivä sitten siitä, että somalialaislapsia lähetetään vastoin tahtoa Somaliaan saamaan islamilaista kasvatusta. Juttu tässä:

Lapsia lähetetty vastoin tahtoa Somaliaan kasvatettavaksi

Varsinaisten kaappausten lisäksi lapsia katoaa Suomesta etnisistä syistä. Suku tai vanhemmat ovat lähettäneet lapsia vastoin lapsen tahtoa omaan kotimaahansa - lähinnä Somaliaan - kasvatettavaksi ja koulutettavaksi. He haluavat lapselle uskonnollisen, islamilaisen kasvatuksen.

- Ongelmia alkoi ilmetä 1990-luvulla, ja ne koskivat ensisijaisesti teini-ikäisiä lapsia. Mutta nyt Suomesta lähetetään muualla kasvatettavaksi yhä nuorempia lapsia, Kaapatut Lapset ry:n puheenjohtaja Paavo Isaksson sanoo.

- Olemme hyvin huolissamme lasten asemasta.

Vuosina 1993-2000 lapsia katosi etnisistä syistä arviolta lähes 150. Selvitystä 2000-luvun tilanteesta ei ole tehty.

- Luulen, että tapaukset ovat yksittäisiä. Meillä tämä ei ole ainakaan noussut ilmiönä esiin, keskusrikospoliisin rikoskomisario Jouko Ikonen kertoo.

Viranomaisten on vaikea puuttua lasten katoamisiin, kun lapsen lähettää oma huoltaja.

Ensimmäinen Yrjöperskeleen huomautus: hyvin on poliisissakin opittu tämä ”yksittäinen tapaus”-hokema. Vaan mitäpä itse asiasta tuumaisi. Siitähän on jauhettu pitkän aikaa, että jos kerran pentuja voi lähettää Somaliaan kouluun tahikka jopa lomailemaan, niin silloin maa on turvallinen, ja sinne voisi lähteä koko porukka takaisin. Allekirjoitan tämän, eikä minun siitä tarvitse sen enempää selittää.

Mitä tulee itse tähän koulu / lomailukäytäntöön, niin työkokemukseni pohjalta teen joitain huomioita. Somalialaisten näkemys kasvatuksesta ja nykyisin Suomessa hyväksyttävä kasvatus eivät kohtaa. Olen työskennellyt myös aikuisten somalien kanssa, eivätkä he ole sitä erityisemmin salanneet, että tarvittaessa pennut pannaan kuriin remmillä, jos ei järkipuhe riitä. Eikä minulla itse asiassa ole tähän huomautettavaa. Olen itsekin saanut remmistä aikanaan, kolttosten takia ja aiheesta. Eikä minusta psykopaattirikollista tullut. Suomalainen kasvatussysteemi on turhan lälly ja saa aikaiseksi itseään täynnä olevia pikku keisareita.

Vaan tämähän ei ole kirjoitukseni pääaihe. Tilanne on nimittäin se, että hyvin monet laitoksiin sijoitetut somalinuoret ovat tulleet sinne omasta tahdostaan. Kun vanhemmat ovat yrittäneet pitää heille edes joitain rajoja, on helppo marssia lastensuojelun sossun tykö ja sanoa, että minua lyötiin. Ja ymmärtävä lastensuojelutäti pistää ruljanssin päälle. Ja somalinuori päätyy lastensuojelulaitokseen, jossa on löysemmät rajat kuin kotona. Ja yleensä sellaiseen laitokseen, joka ei pysty pitämään arvon Abdullahia aisoissa. Sitten on aikaa ja mahdollisuutta harrastaa pientä bisnestä steissin seutuvilla.

Tämä arvon Abdullah kun ei ole tullut laitokseen päästääkseen eroon ahdistavasta islamilaisesta ilmapiiristä ja ollakseen länsimaisen yhteiskunnan jäsen. Länsimaisesta yhteiskunnasta hän kyllä mielellään omaksuu kaiken äärischeissen eli jalkaan 16 numeroa liian isot roikkupersehousut ja muutenkin viimeisen päälle hienot (sossutädin maksamat) hiphoppivetimet päälle, naamalle oikein coolit aurinkolasit joita ei oteta pois pimeälläkään ja komealta kalskahtavan gangstanimen niin kuin vaikka joku Avenger Kid, Mobster Man, Streetcorna´ Rebel or Something Just As Stupid That Does Not Matter Because He Can´t Spell His Name Anyway.

Tähän lisätään tietenkin holtiton, länsimaistyyppinen päihteitten käyttö. Vaan ei arvon Abdullah ole täysin unohtanut juuriaankaan. Hän, kavereineen, harrastaa Helsingin keskustassa (no ilmeisesti muissa kaupungeissa myös) tätä somalialaistyyppistä klaanitouhua, millä ei välttämättä yhteiskuntaa ylläpidetä ja kehitetä. Moni suomalainen nuori on saanut turpaansa ja menettänyt rahansa & kännynsä tässä kulttuureitten kohtaamisessa, mutta hey man, perinteet velvoittavat.

Eli lyhyesti sanottuna arvon Abdullah ei häivy kotoaan sosiaalihuollon syliin väkivallan pelon takia eikä siksi, että hän haluaisi olla tämmöinen kovasti mainostettu ”uussuomalainen”. Hän lähtee, koska hän haluaa elää kuin sika vatukossa. Ja systeemimme sallii sen. Mikäli arvon Vanhempi Abdullah estää tämän antamalla remmistä tai vaikka lähettämällä pojan somaliaan, niin tehköön minun puolesta niin. Vyö ei kulu käytössä ja sossun maksama lento on pienempi paha kuin piestyt suomalaiset. Mielellään ilman paluulippua, jos pyytää sais.

Ongelma vaan on siinä, että ei Vanhempi Abdullah lähetä poikaansa Somaliaan siksi, että hän haluaisi pojastaan suomalaisen yhteiskunnan jäsenen, vaan nimenomaan siksi, ettei poika suomalaistu. Pohjautuu taas työkokemukseeni ja keskusteluihini somalityöntekijöitten kanssa. Jokseenkin paradoksaalista. Heidän kotimaassaan oli tietty tapa elää. Se tapa ajoi heidän maansa kaaokseen. He tulivat maahan, jonka elämäntapa on järjestäytynyt, lakia ja ihmishenkeä kunnioittava. Jopa niin toimiva, että se takaa heille hyvän elannon, vaikka he eivät tekisi sen eteen mitään. Tultuaan tähän toimivaan systeemiin, he haluavat elää sillä tavalla, mikä sai heidän maansa kaaokseen. Ihminen on sitten monimutkainen olento.

Tosin suurin osa tuntemistani somaleista ei kylläkään tullut tänne Somaliasta, vaan Moskovasta Lumumba-yliopistosta. Selvähän on, että v****taahan se, kun luvattu paikka Mohammed Siad Barren nomenklaturassa jäikin saamatta.

Koko ruletissa suomalaisten osuus on tietenkin ymmärtää, hyväksyä ja tietenkin kustantaa.

PS: Matkoista, lomailuista: Pari vuotta sitten oli jommassakummassa iltapäivälehdessä juttua teini-ikäisestä somalialaistytöstä, enpähän nyt muista nimeä. Juttu teki tytöstä jonkinlaisen sankarin, koska hän soitti turpaansa suomalaisille ja pisti niille jauhot suuhun. Jutussa oli lause ”vietettyään ihanan välivuoden Somaliassa, hän palasi takaisin jatkamaan kouluaan Suomeen”.

Joku mättää yhtälössä. Mikä?

PS 2: Eikös näitä al-Qaidan terroristeja mielellään värvätä just näistä islamilaisista kouluista?

PS 3: Kiitokset blogille ”Salonkinationalistin keskustelua ja elämää”, jonka kirjoittama juttu aiheesta innoitti minutkin jotain naputtelemaan. Salonkinationalistia tuosta linkistä:

http://kekenoma.blogspot.com/

KOULUJEN SEKOITTAMISESTA

Kansanmedia kirjoitti englantilaisten uudesta hölmön tölväyksestä, eli maan hallituksen koulutuspoliittisesta ehdotuksesta yhdistää valkoisenemmistöisiä kouluja ydinkaupunkien etnisesti sekoittuneisiin kouluihin vaikka sitten väkisin. Juttu löytyy tuosta linkistä:

http://www.kansanmedia.fi/uutiset/2007/ulkomaat/britannia-koulujen-tulee-edesauttaa-sopeutumista

Tästähän voisi ajatella, että ehdotushan se vasta on, ja kaukana Brittein saarilla, mutta näin Yrjöperskeleen ominaisuudessa itse (samoin kuin valistunut lukijakin) on tullut huomanneeksi, että mikäli jossain päin maailmaa keksitään entistä komeampi tapa pissiä housuihin, niin sehän pitää saada tännekin ja huutaen.

Suomihan ei ole vielä siinä määrin etnorikastuksella kyllästetty kuin Iso-Britannia, mutta tämänkaltainen toimintamalli olisi täälläkin komeasti omaan kaivoon kusemista. Meillä Suomessahan noin periaatteessa peruskoulun yläaste käydään sen alueen koulussa, missä asutaankin. Käytännössä (onneksi), voi oppilas hakea myös muihin kouluihin. Hyvänä esimerkkinä Helsinki, jossa Itä-Helsingissä asuvat, ihan oikeasti opinhaluiset koululaiset ovat pyrkineet keskustassa sijaitseviin kouluihin, joissa keskitytään opiskeluun.

Mikäli meillä ryhdyttäisiin toimimaan tämän englantilaisen mallin mukaan, siirrettäisiin todennäköisesti keskustan toimivista kouluista muutama luokka esimerkiksi Vesalan yläasteelle. Työni puolesta kerkesin tutustua melko tarkkaan Itä-Helsingin kouluihin ja voin todeta, että keskustasta siirrettyjen opinhaluisten koululaisten opiskelu loppuisi sitten siihen. Näissä Itä-Helsingin etnistyneissä kouluissa kun opetus toimii sen mukaan, mitä luokan pikkuterroristit antavat luvan opettaa.

Alueen kouluissa aikaansa viettävä etnorikastuttajien porukka ei (niin kuin aikaisemmissakin jutuissa mainitsin) ole järin kiinnostunut opiskelusta eikä yleensäkään miellä olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Kyllä, toki niissä kouluissa on myös paljon suomalaisia oppilaita, jotka ovat tavalla tai toisella syrjäytyneitä ja käyvät koulussa vain pakolla ja silloin kun huvittaa. Käytin muotitermiä syrjäytynyt, vaikka vanha termi rikollisen alku olisi toimivampi. Termi syrjäytynyt vaan siirtää vastuuta pois ihmiseltä itseltään. Pieni vedonlyönti: viiden vuoden sisällä termi syrjäytynyt muutetaan termiksi syrjäytetty. Silloin vastuu on siirretty ihmiseltä pois jo kokonaan. Ihminen ei voinut mitään millekään, hänet syrjäytettiin.

Ajatus ja teksti harhailee, vaan yhtäkaikki, mikäli opinhaluinen oppilas siirretään tämmöiseen monikulttuuriseen kesäkeittoon, hän päätyy näitten gangsterinalkujen (niin suomalaisten kuin muunmaalaistenkin) rääkättäväksi. Ja opettajat eivät tähän rääkkäykseen pysty puuttumaan. Siihen ei ole mahdollisuuksia. Ei tarvittavia valtuuksia eikä hauistakaan. Millä joku 50-kiloinen naisopettaja estää kouluterrorismia?

Siemenet tähän kylvettiin jo huomattavasti ennen monikulttuuriuskonnon aikaa. Aikanaan nämä vasemmistoälykkömme pitivät DDR:ää taivaasta seuraavana – siis ylöspäin. Ja sieltähän piti sitten apinoida tämä peruskoulu, jonka myötä opettajan arvovalta ja auktoriteetti nollattiin täydellisesti. Haistattelun ja kouluterrorin hallitsivat jo suomalaisetkin hyvin, ja nyt meille rahdatut etniset rikastuttajat ovat vielä siihen päälle oppineet (tai heille on opetettu) että he ovat erityisasemassa olevia uhreja, joita eivät Suomen lait koske. Heillähän on täysi oikeus rääkätä muita.

Se, että näihin kouluihin sitten siirrettäisiin opinhaluisia oppilaita ei saa muuta aikaan kuin sen, että heilläkin alkaa keskiarvot pudota. Antakaa niitten opiskella, joilla siihen halu on. Nuorisossa on tulevaisuus, emmehän me vanhemmat jäärät täällä loputtomiin elä. Vaikka omassa työssäni näen nuorisostamme sen vaikeimman aineksen, ei minulla ole epäilystäkään, etteikö suurin osa nuorisosta halua elää ihmisiksi, Suomi-nimisessä maassa.

Kirjoituksessani kannan huolta nimenomaan näistä opinhaluisista. Näille taas, jotka haluavat elää elämänsä vatipäänä (valkotukkaisena tai etnisviritteisenä sellaisena) ei mahdeta nykymeiningillä mitään. Osa tietysti siirretään erityiskouluihin, mutta se ei ole kovin suuri salaisuus, että ammattikouluissa lasketaan erityiskoulujen päätösspettarin keskiarvosta kaksi numeroa pois ja päätellään siitä todellinen osaamisen taso. Lukioista on taas tässä yhteydessä ihan turha puhuakaan. Mutta jos haluat elää vain toisia terrorisoiden, niin sehän kyllä onnistuu. Häkkikin heilahtaa vasta sitten kun takana on tusinan verran ehdollisia tuomioita.

Ei pidä luulla, että syyllistäisin tässä kirjoituksessa opettajia. Tilanne ei ole heidän syynsä. Tilanne on ajautunut tällaiseksi siitä alkaen, kun vanhaa ”ajatusta ja luovuutta rajoittavaa, auktoriteettiin ja ylhäältä alaspäin suuntautuvaan kurinpitoon perustuvaa” opetusjärjestelmää alettiin purkaa ja muuttaa ”tasavertaiseksi ja luovuutta korostavaksi”. Etno-osaajat tulivat valmiiksi mätään systeemiin ja kotiutuivat siihen oikein mainiosti.

Kun Yrjöperskeles aikanaan kävi koulua 1970-luvun alussa, oli meillä vielä opettajina vanhoja ukkoja, jotka olivat Kannaksen ja Syvärin veteraaneja. Nythän niille miehille on viimeinen iltahuuto tullut jo aikaa sitten. Vaan kunpa ne miehet saataisiin jollain tavoin herätettyä henkiin ja laitettua vaikkapa Vesalan yläasteelle. Vanhan ajan valtuuksin.

PS: Kiitokset Kansanmedialle taas uutisesta. Kunpa saisitte touhun muuttumaan jokapäiväiseksi sanomalehdeksi. Tilaisin heti. Valtalehdet kun eivät ole enää edes tuubaa, vaan silkkaa bongorumpua. Ja taistolaisiltahan voisi vähän lainata kannustuslaulua:

TILAA KANSANMEDIA

Pirua ei pidä herran enkeliksi luulla
Multikultin lehdet puhuu multikultin suulla
Kukkahatut vahtii, mitä painokoneet sylkee
Ymmärryksen varjolla ne suomalaista nylkee

Tilaa Kansanmedia
Levitä Kansanmediaa
Kansanmedia multikultin
Metkut paljastaa

Jaa-a. menikö jo liian roisiksi? No, vointeja kaikille. Ja onnea kiekkoleijonille hopeasta. Yrjöperskeles muistaa hyvin sen 1970-luvun, kun haaveiltiin, että jos edes sen yhden kerran pääsis pronssille. Ei pidä ahnehtia liikoja.

ANONYMKAA PELIIN, TOVERIT

Niin kuin lukija tietää, on vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ryhtynyt oikeustaisteluun, jotta blogikirjoittaja Mikko Ellilän nettiturpa saataisiin tukittua ja miestä rankaistua. Useissa blogeissa ja keskusteluissa on aihetta käsitelty varsin kattavasti mitä, miten ja miksi-osastolta. Mm. Jussi Halla-aho kirjoittaa aiheesta hyvin. Mietinkin tässä itse aihetta ”mitäs sitten seuraavaksi?”-osastolta.

Selvää on, että Ellilän tyyli kirjoittaa on kova ja suora, mutta minunkaan mielestä kirjoitus ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” ei täytä esitettyjä rikoksen tunnusmerkkejä. Mutta kun ymmärryskoneisto asiasta tarpeeksi jauhaa, voi serveri sulkea sivuston, koska se ei halua hirveää rasistin leimaa itselleen. Vaikka sitä rikosta ei ole tapahtunutkaan. Tämä on täysin mahdollista. Muistelkaapas tiettyjä suklaa- ja lakritsituotteita. On helpompaa antaa vaahtoajille periksi. Saattaa olla, että Ellilän sivut suljetaan. Vaikka mies ei ole mitään laitonta tehnytkään.
Miten asia sitten jatkuu? Ongelman ydin lienee Puumalaisen oma lause:

"Nettirasismiin puututtava tehokkaammin Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia. Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian levittämiseen puuttumisesta. Rikoslainsäädäntöä tulee täsmentää niin, että sekä etnisiin yhteisöihin että yksilöihin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen voidaan puuttua yhtäläisesti."

Internet ei ole rasistisen kiihotuksen keskeinen foorumi. Internet on keskeinen foorumi toiminnassa ihmisiä eriarvoistavaa monikulttuuriuskontoa vastaan. Internetissä voidaan esim. todeta, että ulkomaalaisten Suomessa tekemät joukkoraiskaukset eivät ole ollenkaan hyvä asia. Internet on itse asiassa ainoa väline, jossa näin voidaan julkisesti todeta. Internetissä voidaan todeta, että Länsi-Euroopassa toteutettu yliavoin ja kaiken hyväksyvä maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut.

Ja tätähän ei puumalaisten täyttämä ymmärryskoneisto voi sietää. Olen itse asian suhteen varsin pessimistinen. Ymmärryskoneisto voi saada lisääkin sivuja suljetuksi. Ymmärryskoneisto voi jatkossa työllistää poliisia tolkuttomasti tutkimuksissa, joissa tutkitaan onko totuuden kirjoittanut kirjoittaja tehnyt rikoksen kertoessaan totuuden. Ymmärryskoneisto uhkaa, vaatii rangaistuksia, ja saattaa saada kirjoittajat harrastamaan itsesensuuria. Tämä on aivan mahdollista.

Vaan jääkö se sitten siihenkään? Mennään seuraavaan Puumalaisen (yle teksti-tv) lausumaan:

”Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen mielestä oikeusviranomaiset soveltavat varovaisesti rikoslain rasismipykäliä.

Rasismista tehdään vuosittain satoja rikoilmoituksia mutta tuomioistuimeen asti yltää vain muutamia kymmeniä tapauksia. Puumalaisen mukaan syyttäjät ja tuomarit tarvitsevat lisää koulutusta rasismista. Puumalaisen mukaan toivomisen varaa on yhä niin syrjintä-, kiihotus- kuin koventamispykälänkin käytön osalta. Rasismiin liittyviä rikosilmoituksia tehtiin Suomessa vuonna 2005 yli 500. Tuomioita tuli vain parikymmentä.”

Asennehan on selvä. Tuomioitten määrä ei ole riittävä. Tuomiot eivät ole sopivia. Tässä kävellään niin esitutkintaa hoitavan poliisin kuin tuomioistuimienkin yli. Sivistyneessä ja demokraattisessa maassa, sellaisessa kuin esimerkiksi Suomi, voidaan luottaa, että sekä poliisi että tuomarit hoitavat työnsä. Jos taas halutaan tuomioistuimet toimimaan tietyn poliittisen suuntauksen mukaan, ollaan jo pelottavalla tiellä. Koska tuomittuja ei ole tarpeeksi, täytyy oikeuslaitos uudelleenkouluttaa, että tuomioita saataisiin tarpeeksi.

Asiaa käsittelevässä ylen nettiuutisessa http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id59868.html heittää Puumalainen vielä aika hurjan lauseen: ” Rasistisen motiivin selvittäminen on ihan luontevaa silloin kun siihen on tarve”. Mitenkäs tämä lause pitäisi tulkita?

En kirjoita Puumalaisesta yksinään, sillä yksi mies ei paljoakaan aikaiseksi saa. Mutta hänen taustallaan oleva ymmärryskoneisto voi saada (huomatkaa vaikka tuon teksti-tv:n viimeinen lause. Sinähän virallinen valtiokanavamme antaa ymmärtää, että joo-o, eipä noita tuomioita pahemmin tule. Puumalainenhan taitaa olla oikeassa). Tuomioita poliittisin perustein, ja lisää. Syyllisten määrä on X. Syylliset vain täytyy löytää. Missäs valtiossa tämmöistä metodia aikanaan käytettiin? Siellä ei vaan etsitty rasisteja, vaan vastavallankumouksellisia. Kaikkein käyttökelpoisin termi puumalaisille on tämä piilorasismi. Sehän tekee meistä kaikista rasisteja. Matista ja Maijoista. Ja heitä ojentaa, neuvoo ja tarvittaessa rankaisee uusi Monikulttuurinen Soturimunkkien Veljes- ja Sisaruskunta.

Entä seuraava vaihe? Jos turvat tukitaan netissä, ja kirjoittajat saadaan linnaan, niin ongelmaahan ei ole vielä poistettu, sillä ymmärryskoneisto tietää, että mm. Ake, Make, Pera ja Mä käyvät keskenään monikulttuuriuskontoa kyseenalaistavia keskusteluja työpaikallaan Pärnäsen korjaamolla. Käyvätpä näitä keskusteluja myös Minna, Viivi, Saara ja Alli työpaikallaan Senjasen sairaalan sisätautiosastolla. Olisiko aika ottaa käyttöön neuvostotyylinen anonymka, nimetön ilmoitus, jonka voi jättää lähimpään postilaatikkoon, ilman postimaksua. Niin kuin aikanaan Suuressa ja Mahtavassakin, aiheuttaa anonymka aina toimenpiteitä ja tutkimuksia, sillä sillä taistellaan koko yhteiskunnan suurinta ongelmaa, neuvostovastaisuutta, eiku siis monikulttuurisuustoisinajattelua vastaan.


Valistunut lukija saattaa sanoa, että nyt jätkä liioittelet. Toivottavasti liioittelen. Mutta nykyisin on vaikeaa keksiä monikulttuurisuudesta vitsinä heitettyä liioittelua, jota joku valaistunut ei seuraavalla viikolla julistaisi tosissaan. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kehotus palkata vähemmän päteviä maahanmuuttajia pätevämpien suomalaisten tilalle olis vielä muutama vuosi sitten tuntunut liian paksulta. Ei tunnu enää. Kun nämä ymmärryskoneiston edustajat näyttävät uskovaisuuden varmuudella tietävän, että mattimeikäläisessä elää se fasismin raaka ja karvainen piru. Se vaan pitää etsiä. Vaikka sitten väkisin. Ymmärryskoneiston valaistuneelle henkilölle tämä suomalainen fasismi on vielä mahdollisimman kiitollinen vastustaja. Sitä kun ei ole olemassakaan. Näin ollen fasismiksi voi määritellä ihan minkä huvittaa.

Heitä vielä lopuksi pienen kommentin tähän ”miksi”-osastolle. Syväluotausta tällaiseen toimintaan en osaa tehdä. Huomautan kuitenkin, että tämäntyyppinen hysteria tuppaa aina tulemaan tuolta akateemiselta osastolta. Akateemisilla on aina ollut taipumuksena flirttailla totalitaaristen ideologioitten kanssa. Ennen sotia akateemiset mielellään olisivat siirrelleet rajoja pitkälle itään ja tunsivat kovastikin sympatioita fasismia kohtaan. Suomettuneisuuden aikana älykkövasemmistolaisemme firttailivat totalitaarisen, kansoja orjuuttavan neuvostojärjestelmän kanssa ja olisivat mielellään siirtäneet rajan Tornionjoelle. Nyt valaistunut akateeminen kermamme on erinomaisen hyvää pataa länsimaita halveksivan ja naisten ihmisoikeuksia polkevan islamin kanssa. Tällä kertaa rajoja ei siirrellä, vaan ne poistetaan kokonaan.

Sitä kun on jotenkin aina hölmönä luullut, että yliopisto on älyä, tutkimusta ja demokratiaa puolustava laitos joka toimii nimenomaan kaikenlaista totalitarismia vastaan. Vaan lienenkö ollut väärässä? Minä kun olen vaan tämmönen tyhmä ohjaaja. Ilman asian vaatimaa akateemista perspektiä.

SE YMMÄRTÄMISEN SUURI TARVE

Olen tässä matkani varrella törmännyt kerta toisensa jälkeen niin työssä, keskusteluissa, uutisissa, blogeissa ynnä muissa lähteissä erityisesti näitten akateemisten osaajiemme suosikkiteemaan eli Ymmärtämiseen. Meidän tulee oppia ymmärtämään muita kulttuureita ja toimintatapoja. Meidän tulee hahmottaa syyt ja taustat siihen, miksi kongolainen tai irakilainen toimii niin kuin toimii. Meidän tulee ymmärtää väkivaltarikoksen tehneen ihmisen elämänkaarta ja tajuta syyt, miksi näin tapahtuu. Ymmärtämisen myötä me opimme hyväksymään ja ehkä kehitymme itsekin paremmiksi ihmisiksi.

Mikäs siinä. Kyllä asioitten taustoja kannattaa tönkiä,ja ymmärrystä tulee pyrkiä lisäämään. Mutta, niin työssäni, kuin muuallakin yhteiskunnallisessa (erityisesti maahanmuuttajia koskevassa) keskustelussa näyttää siltä, että pelkkä Ymmärrys riittää. Kun törmätään johonkin ongelmaan, niin asiaa tutkitaan, puntaroidaan, analysoidaan, keskustellaan, pidetään työryhmiä, puretaan asia ensin molekyyleiksi ja lopulta atomeiksi. Ja kun asiaa on tarpeeksi analysoitu, voidaan todeta, että ollaan saavutettu Ymmärrys. Ja sitten kaikilla on hyvä mieli. Itse ongelmallehan ei sitten tehdäkään mitään. Riittää, kun se Ymmärretään. Silloinhan se ei ole enää ongelma.

Otetaanpa esimerkki oman työni kautta. Esimerkki käy niin suomalaiseen kuin ulkomaalaiseen, joten nimeämme esimerkkihenkilön nimellä Antti-Pentti Abdullah. Antti-Pentti on 16-vuotias, huostaanotettu, ja sijoitettu helsinkiläiseen lastensuojelulaitokseen. Antti-Pentti Abdullah puukottaa piripäissään Helsingin keskustassa 37-vuotista merkonomia Teppo Tuppuraista keuhkoon, koska Teppo ei antanut Antti-Pentille tupakkaa, ja Tepon naamakaan ei oikein Antti-Penttiä miellyttänyt.

Ikävä juttu. Vaatii toimenpiteitä. Eikä ymmärryskoneisto jää toimettomaksi.

Perustetaan Moniammatillinen Kriisityöryhmä, joka ryhtyy puntaroimaan asiaa. Huomataan, että Antti-Pentin vanhemmat ovat eronneet pojan ollessa kaksivuotias. Isä on juoppo, ja poika on jäänyt äidilleen. Huomataan, että äidillekin häppä maistuu ja lastensuojeluilmoituksia on tehty. Onpa pari sisarpuoltakin, eri miesten kanssa. Isää ei näy kuvioissa kuin satunnaisesti. Todetaan, että poika on ollut erityisluokalla jo ala-asteella. Paha, paha juttu. Ensimmäiset lyhyet huostaanotot yhdeksänvuotiaana. On liikkunut huonossa seurassa ja mopojakin on pöllitty. Tupakkia on poltettu ja viinaakin maisteltu alun toisella kymmenellä.

Huomataan, että Antti-Pentti on sijoitettu pysyvästi laitokseen kaksitoistavuotiaana. Omahoitaja kehno on näemmä vaihtanut työpaikkaa. On pitänyt nimetä uusi. Ei ole oikein tullut sitä tarvittavaa aitoa vuorovaikutusta. Ahaa, neljätoistavuotiaana on jouduttu vaihtamaan laitosta Antti-Pentin väkivaltaisuuden takia. Eipä ole työntekijät hallinneet hommiaan. Jaa, kun katsotaan tarkemmin, niin sosiaalityöntekijätkin ovat vaihtuneet ja äidillä on mielenterveysongelmia. Tämä on selvästikin saanut Antti-Pentin juomaan säännöllisesti ja pilvenpolttokin on aloitettu 15-vuotiaana. Ja heti pian on siirrettykin sitten kovempiin aineisiin. Omaisuus- ja väkivaltarikoksiakin on tullut matkan varrella, mutta ehdollisella tuomiolla on selvitty. Ja näköjään tuossa matkan varrella on tullut pornoakin katsottua, Grand Theft Autoa pelattua ja rasvaista ruokaakin syötyä.

Nyt tapahtumaketju on selvitetty. Kaikki syyt ja taustat on tutkittu. Antti-Pentin väkivaltaisen käyttäytymisen syyt Ymmärretään. Moniammatillisella Kriisityöryhmällä on hyvä mieli. Asia on purettu ja selvitetty. Mitään ei enää tarvitse tehdä. Antti-Pentti jatkaa kylläkin väkivaltaista käytöstään. Teppo Tuppurainen selvisi leikkauksella, muttei enää uskalla liikkua kaduilla. Antti-Pentti Abdullah saa jälleen ehdollisen tuomion, sillä tuomioistuinkin tietää, että Antti-Pentti on huostaanotettu, ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtii tarvittaessa Moniammatillinen Kriisityöryhmä.

Tässä touhussa Antti-Pentiltä viedään muuten vastuu omista tekemisistään. Kehityskulku on ollut sellainen, että Antti-Pentti ajettiin väenväkisin siihen tilanteeseen, että hänen oli pakko puukottaa Teppo Tuppuraista. Vastuu ei ole Antti-Pentillä. Hän on uhri, ja Teppo on osa uhritoimitusta. Seuraavaksi Antti-Pentti sitten onnistuu sähläämään lopultakin jonkun hengiltä.

Väkivalta on vastenmielistä. Huumeet ovat vastenmielisiä. Itse törmään niihin työssäni. Asiasta kirjoittava akateeminen ei törmää. Hän on lukenut niistä. Hänelle nämä asiat ovat vain akateemisen egon rakentamista. Hän tuntee taustat, hän tuntee tekijät. Hän osaa analysoida. Hän selvittää syyt. Hän ymmärtää. Se, mitä ongelmalle tulisi tehdä, ei ole hänen ongelmansa. Hänen ei tarvitse siivota jälkiä.

Sama kaava käy hyvin tähän monikulttuurisuuteen ja terrorismiin. Jos Mähmät äl-äl-Jotakin menee ja räjäyttää pommin, jossa minä menetän henkeni, ei minua lohduta yhtään se, että äl-äl-Jonkun tekojen motiiveja ruotii analyyttisesti joku Hämeen-Anttila (vielä siihen tyyliin että räjäytysteloitukseni oli itse asiassa omaa syytäni, kun en aikanaan ymmärtänyt, kuinka hieno ja rauhantahtoinen mies äl-äl-Jotakin oli). Minähän lykkään koiranputkea. Enkä minä ollut tehnyt äl-äl-Jollekin mitään pahaa.

Hankalista asioista on yleensäkin hirmu kivaa jauhaa analyyttistä scheissea, jos ei itse joudu niitten kanssa tekemisiin.

KIVA LEIKKII PARTISAANIA

Kevät tuo Suomen luonnolle aina mainion piristysruiskeen muuttolintujen muodossa. Tuttujen peipposten ja pääskysten lisäksi on keväisin suomalaista faunaa alkanut rikastaa myös uusien, varsinkin urbaanissa ympäristössä viihtyvien lintulajikkeitten kirjo. Keväistä kaupunki-idylliä koristavat liimatilhit, sukkahousukoppelot, punavihervästäräkit ja muut riemunkirjavat otukset.

Tämä omatekoinen ornitologiahan viittaa tietenkin näihin kaduilla riekkuviin äidin kullanmuruihin eli anarkisteihin. Allekirjoittanut on usein miettinyt, katsellessaan uutisista näitten veitikoitten esim makasiineilla suorittamia urotöitä, että mikä se saa ihmisen tuolla lailla pelleilemään ja itsensä munaamaan. Onko kyse vain siitä, että lintukirjasta karanneet tyypit ryyppäävät kadulla ja hajottavat vähän paikkoja ihan pelkästä riekkumisen ilosta, vai uskovatko nämä tyypit ihan tosissaan, että Suomea hallitsee joku fasistinen everstijuntta, jota vastaan pitää kapinoida.

Koska en pysty pääsemään punavihervästäräkin päänupin sisälle, en voi tarkoin siellä tapahtuvia mielenliikkeitä dokumentoida. Minun on tyydyttävä oletukseen. Oletan siis, että tämän anarkistipopulaation ydinjoukko (ehkä muutama kymmenen) aivan selkeästi tietää, että ei Suomi ole fasistivaltio salaisine poliiseineen ja kidutuskammioineen. Mutta he yhteisellä päätöksellä leikkivät, että näin on. Ja Suomessahan se onnistuu. Meillä on turvallista leikkiä sandinistia, koska meillä poliisi ei ammu, ei kiduta, ei edes kunnolla pamputakaan. Meillä ilmaisunvapauden nimissä voi heitellä kiviä ravintolan ikkunasta sisään ja marssia Lidliin varastamaan (”haltuunottamaan”) olutta.

Se, että poliisi saattaa hetkeksi aikaa ottaa nämä herrantertut talteen ja vähän kuulustellakin, tuo mukavaa lisäjännitystä tähän elämysmatkailuun. On tosi jännää, kun poliisi kuskaa sankaria koppiautoon (toki hellästi, ettei kannettavalle tule henkinen pipi). Siinä voi Anders, 19, nuori anarkisti kuvitella hetken aikaa olevansa ehkä jossain Latinalaisen Amerikan banaanitasavallassa, kuolemanpartion kaappaamana, matkalla kohti tuntematonta kohtaloa, kidutusta, marttyyrikuolemaa. Ja pian poliisi sitten päästää Andersin pois, ja hän voi mennä takaisin kotiinsa, ehkäpä kulttuurivasemmistolaisten vanhempiensa luo suunnittelemaan uusia suuria. Turvallisessa ympäristössä, hyvin ruokittuna.

Anders, nuori anarkisti, saattaa ehkä sielunsa silmin, kodin lämmössä, kuvitella sitä lopullisen voiton päivää, jolloin kapitalistiseen riistohallintoon tympiintynyt kansa marssii hänen perässään kohti eduskuntataloa, kaataen proletariaatin (Anders on oppinut tämän sanan lehdistä) selkänahalla rikastuneen hallinnon. Saattaapa Anders ehkä kuvitella, että juuri ennen lopullista voittoa puhkaisee riistohallinnon palkkasoturin julma surmanluoti hänen urhoollisen rintansa, ja hänen sankarikuolemansa jälkeisinä vuosina leviää maailmalle miljoonia julisteita ja t-paitoja, jossa punaista taustaa vasten on hänen mustalla painettu kuvansa.

Ja sitten Anders herää, ja laskee kissan ulos. Ei tule vallankumousta tänään, eikä huomennakaan. Ei Andersista paineta Che Guevara-tyyppisiä julisteita. Andersin halveksima tuulipukukansa ei tule hänen ajatustensa taakse, eikä hän sitä oikeasti odotakaan. On vaan niin pirun siistii leikki partisaania, sopivassa seurassa. Kun sen leikkimisen jättää puheen ja pienen kivien heittelyn tasolle. Kun jäi se inttikin käymättä, ja pyssyt ovat öljyisiäkin, kädet likaantuu.

Mitä taas tulee Andersin seurassa liikkuvaan viisitoistavuotiaaseen kapinalliseen pikkupimuun, olkoon hänen nimensä vaikka Erika, ei häneen kannata paljon vallankumouksellista painoarvoa laskea. Jos Erika olisi ollut viidentoista 1970-luvulla, hänellä olisi ollut skottiruutua päällä ja hän olisi kirkunut Bay City Rollersin perään. 1980-luvulla Erika olisi tehnyt itsestään typerän näköisen sifonkihuiveilla ja itkenyt Dingon Autiotalon tahtiin. Erikat tarvitsevat jonkun asian, millä ilmaista nuoruuden tuskaa. Aikanaan Erika vanhenee, ja huomaa, että Andershan on täysi pelle. Ja häipyy kuvioista. Ja tilalle tulee ehkä uusi Erika. Muutaman vuoden myöhemmin syntynyt.

Näitä Baader-Meinhof kokelaita katsoessaan lukija tajunnee, että vallankumous on peruttu. Tosi pitkäksi aikaa.

Eli eihän tuo porukka sitä vallankumoustaan aikaiseksi saa. Toisaalta tuskin ne edes ovat miettineet, mitä sillä vallankumouksella sitten tekisi. Koko homma on vaan kivaa partisaanileikkiä. Yhtä kaikki, tuo porukka ärsyttää. Se on tätä tyypillistä ”mä haluun”-sukupolvea. Kun kaikki on tuotu lautasella eteen, eikä minkään eteen ole tarvinnut ponnistella, niin sitten täytyy varmaankin leikkiä partisaania, että saisi edes jotain kicksiä jostakin. Mitähän muuten oikeat partisaanit, sanotaan nyt vaikka vietnamilaiset sissit olisivat tuumineet näistä tyypeistä?

Se vallankumous jää siis tulematta. Sillä elämysmatkailija-anarkisti tarvitsee järjestäytyneen hyvinvointiyhteiskunnan, että tämä yhteiskunta elättää hänet. Lisäksi hän tarvitsee länsimaisen pehmohumanistiyhteiskunnan, jotta se sallii hänen elämysmatka-anarkiansa. Todellista anarkiaa hän ei missään mielessä kestä, sillä siinä tilanteessa elämysmatkailija-anarkisti kuolisi ensimmäisenä nälkään.

Koska allekirjoittanut on itsekin ollut työelämässä pitkään, niin kaikkein eniten tässä porukassa riipii se, että he metelöivät ajavansa proletariaatin etuja. He ovat työväestön tiedostavaa etujoukkoa. Miten sellainen voi edustaa työväestöä, joka ei ole itse koskaan töitä tehnytkään? Jos tämä tiedostava etujoukko menee esmes rakennuksille, konepajaan tai telakalle antamaan veljellistä opastusta duunareille, niin kuinkahan kauan heitä siellä katsellaan? Vaan eiväthän ne mene. Siellä on tehtävä oikeasti töitä, eikä vaan puhuttava työnteosta.

Tämä porukka kehuu myös edustavansa pätkätyöläisiä. Vaan näissä riekkumismielenosoituksisissa ei taida oikeita pätkätyöläisiä näkyä. Niitten kun on oltava siellä pätkätyössä. Tämän porukan, varsinkin näitten naispuolisten jäsenten ulkonäkö on muuten silkkaa haistattelua (ehkä tiedostamatonta tosin) persaukisille. Kun näitten osallistuvien ”prolepimujen” lähestulkoon univormuna on tämä rastatukka. Katsellaanpas rastatukka.netin hinnastoja:

- dreadlocks, lyhyet 250 €
- dreadlocks, pitkät 325 €
- dreadlocks pidennyksillä 400 €

Persaukinen pätkätyöläinen ei näitä maksa. Vaan kun pappa betalar, niin ei hätää.

Tässä on työväestöä menneiltä vuosikymmeniltä. He ajoivat työväen asiaa, koska heillä oli siihen aihetta. Työ oli raskasta, päivät pitkiä ja palkat huonoja.



Tässä ei ole työväestöä. He puhuvat työnteosta, mutta eivät tiedä, mitä se on. Puheistaan huolimatta he eivät tässä tilanteessa aja työväestön asiaa, he vain varastavat olutta.

Yleensä ja erikseen: anarkomarkot, älkää menkö vappuna riekkumaan ja häiritsemään ihmisiä. Älkää metelöikö että ”reclaim the streets” ja estäkö meidän tylsän tuulipukukansan kulkemista. Loppulaskussa me kumminkin maksamme sen kadun kunnossapidon, missä te bileitänne pidätte.

Jos haluatte ihan väkisin elämyksiä ja partisaanileikkiä, niin hankkikaa värikuulapyssyt ja menkää metsään leikkimään inkkaria ja skooparia. Ja jos haluatte vielä suurempia elämyksiä, niin hankkikaapa ammatti (semmonen oikea ammatti, kaikista ei voi tulla taiteilijoita) ja yrittäkää elättää itsenne. Sittenpä ei aika riekkumiseen riitäkään. Ja ennen kaikkea: kasvakaa aikuisiksi. Yrittäkää edes.

MENITTE SITTEN UHOAMAAN

Tästä asiasta kirjoitettiinkin jo mm. mainiossa laiva on täynnä-blogissa, mutta asia ansainnee puntarointia muuallakin.

Eli pari nupopäätä on mennyt netissä jakamaan tappouhkauksia uudelle Eurooppa- ja maahanmuuttoministerille Astrid Thorsille. Typerää, perin typerää. Todennäköisesti kyseessä on ollut pari humalapäissään ollutta teiniä. Toivottavasti teinit kasvavat pian aikuisiksi miehiksi ja oppivat, että näin ei vaan yksinkertaisesti toimita. Suomalaiset ovat pääasiallisesti järkevää ja asiallista porukkaa, joka ei ammu heti jotain tyyppiä, jos sen mielipiteet eivät miellytä. Ymmärtääkseni kansallismieliset ihmiset haluavat juuri tämän vallitsevan asiantilan säilyvän.

En itsekään ole millään muotoa innostunut Astrid Thorsin valinnasta kyseiseen tehtävään. Mutta siitä huolimatta en harrasta edes mielessäni väkivaltafantasioita häntä kohtaan. Jos aihetta on, kirjoitan hänestä blogiini ja ilmaisen eriävät mielipiteeni.

Näille parille teinille voi muistuttaa, että hienoa kaverit, pelasitte valtavasti pisteitä monikulttuurisuususkovaisten pussiin, vaikka aikomus ei varmaan sellainen ollukaan. Vaikka tässä jutussa helposti tulee tämä kärpänen / härkänen-vertaus mieleen, niin tulee muistaa, että elämme maassa, jossa:

1. Somaliporukan tekemä ryöstö ja pahoinpitely (eli siis oikea, tapahtunut väkivalta) ei ylitä Hesarin ja valtamedian julkaisukynnystä. Sehän voisi antaa valheellisen viestin, että vieraanamme olevat maahanmuuttajat harjoittavat väkivaltaa suomalaisia kohtaan.

2. Parin siidereissä nettiin kirjottavan nupopään uhkailut (siis sanallinen, ei-tapahtunut väkivalta) ylittää Hesarin ja valtamedian julkaisukynnyksen, koska se antaa selvän viestin siitä, että Suomessa on äärioikeistolaista, aseelliseen toimintaan ja salamurhiin tähtäävää liikehdintää.

Monikulttuuriuskovaiset saavat suomalaisen äärioikeiston (siis kuvitellun sellaisen, eihän meillä sitä edes ole) toiminnan tuhoamisesta niin paljon moraalisäteilypisteitä, että käyvät jokaiseen tilaisuuteen kiinni kuin sika limppuun. Muistelkaapas taannoista Kajaanin pizzeriakahakkaa, jossa valtamedia teki koko kaupungista Natsi-Saksan. Eikä jälkeenpäin anteeksi pyydellyt.

Tämä valtamedia kyttää meitä kansallismielisiä ihmisiä (joihin luen noin 90 % kansasta) sillä silmällä, että kyllä niillä jossain se hakaristinauha ja natsiunivormu piilossa kumminkin on. Se vaan täytyy löytää. Voihan nuo uhkaukset olla pelkkiä trollejakin, mutta meitä katsellaan sellaisen suurennuslasin läpi, että trollitkin otetaan tosissaan.

Siksi kannattaa pysyä asiassa, ja asiallisena. Ja ennen kaikkea: kirjoittaa selvinpäin. Eipä anneta monikulttuurisuususkovaisille aihetta panna kättä korville ja hokea magdaleenaa.

MÄ LEHDEN LUIN

Minulla oli tarkoitus kirjoittaa pikku juttu Helsingin Sanomista. Jutun piti käsitellä eri aihetta, kuin tämä kirjoitus. Mutta koska mainio blogikirjoittaja Reino pisti minulle linkin Hesarin keskiviikkona ilmestyneeseen juttuun ”Maahanmuuttajat arvostelevat lastensuojelua liian kovista otteista”, niin täytyyhän sitä vähän ruotia. Verkkoversio Hesarin jutusta löytyy tuosta osoitteesta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135226472229

ja

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135226472260

Paperiversiossa on vielä enemmän tekstiä.

Juttu on hyvä esimerkki siitä, kuinka ns. laatulehti tarjoilee mielipidekirjoituksen faktana. Puretaanpas juttua hieman. Lehdethän pelaavat mielikuvilla. Ihmiset lukevat usein jutusta vain otsikon ja muutaman rivin sen jälkeen. Otsikkohan oli: ”Maahanmuuttajat arvostelevat lastensuojelua liian kovista otteista”. Tästähän saa helposti semmoisen mielikuvan, että laitoksissa pamppu roikaa ja leuat lohkeilee. Vaan eihän jutussa sellaisesta puhuta. Juttu kertoo siitä, kun yksi inkeriläisnainen on riitauttanut lapsensa huostaanoton. Luut eivät rutise. Oikea otsikko olisi siis ollut ”Inkeriläisnainen riitautti lapsensa huostaanoton”. Jutun paperiversion alaotsikossa lukee ”Maistuu puulta, kun annetaan apua, joka tuntuu väkivallalta”. Tarkoittaako tämä sitä, että suomalaisen lastensuojelun työvälineenä on henkinen väkivalta? Rankka väite, eikä ”musta tuntuu”-jutut (tai siis yhden ihmisen sanoma juttu) vielä muuta sitä faktaksi.

Itse kyseisestä huostaanotosta: en pysty sanomaan siihen juuta enkä jaata. En ole ollut mukana tuossa huostaanotossa, enkä tunne näitä ihmisiä. Suomessa tapahtuu myös huonoin perustein tehtyjä huostaanottoja, sitä ei voi kieltää. Tämä voi olla yksi niistä. Niitä ei saisi tehdä ensimmäistäkään. Mutta tämänlaista voi sattua ihan hyvin myös suomalaiselle. Kyse ei ole mistään säännöllisestä ulkomaalaisten syrjinnästä, vaikka lehtikirjoitus niin antaa ymmärtää. Tässä lehtikirjoituksessa asian uskottavuutta heikentää se, että asianomistaja on samalla syyttäjänä, lautamiehistönä ja tuomarina. Vastapuolta ei kuulla. Mikä on luonnollista. Lastensuojelusta saa puhua kuka muu hyvänsä julkisesti, mutta ei lastensuojelun työntekijä. Heitä kun sitoo salassapitovelvollisuus.

Seuraava kohta: jälleen otsikko ”Maahanmuuttajat arvostelevat”. Tässä on kyseessä yhden maahanmuuttajan yksi tapaus jota kommentoi yksi maahanmuuttaja ja paperiversio mukaan luettuna kolme suomalaista. Silloin kun ulkomaalainen tekee väkivaltarikoksia suomalaisia kohtaan, kiljutaan kurkku suorana että ”älkää yleistäkö”. No ei yleistetä sitten niin. Toisinkaan puolin.

Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi lehden kirjoituksessa: ”Ääritapauksissa käytöshäiriöinen nuori voidaan toimittaa pakkohoitoon, kun pitäisi paneutua esimerkiksi kouluopetuksen järjestelyihin." Ikonen vaan ei kerro, mitä nämä kouluopetuksen järjestelyt ovat. Ja millä rahalla niitä hankitaan. Tuo ns. yläkerta elää aika usein omassa akateemisessa virtuaalikuplassaan ja vaatii tehtäväksi sitä tätä ja tuota. Ja unohtaa samalla resurssoinnin. Tällä alalla resurssointi tarkoittaa lisää ihmisiä. Lisää ihmisiä tarkoittaa lisää maksettavaa palkkaa. Meidän alankin ihmisten pääelinkeino on syöminen. Se raha pitäis jostain saada, ja mistä se otetaan? Tässä lehtijutussa ulkomaalaiset nostetaan ylivertaiseen asemaan. Meidän tulisi opiskella toistasataa eri kulttuuria. Ja siihen pitäisi raha repäistä jostain puun oksalta. Eikö olisi kaikille helpompaa, että tänne tulleet opiskelisivat suomalaisen kulttuurin.

Jatketaan. Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi huolissaan, että: "Lastensuojelussa on pohjatonta tietämättömyyttä ja asennevammaisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Koko järjestelmän asennekulttuuri on huolestuttava". Mia Pöllä vaatii lastensuojeluun pikaisesti lisää erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäviä työntekijöitä. Komeita, komeita lauseita. Vaan mitä he niillä tarkoittavat? Jotain muutostahan he ehdottomasti ovat vailla.

Mietitäänpä nyt sitten, että mitä näitten ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettiä ymmärtävien työntekijöitten” kuuluisi sitten itseasiassa tehdä? Lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei tee huostaanottopäätöstä venäläisestä, somalialaisesta tai suomalaisesta nuoresta kulttuurin, kielen tai uskonnon perusteella tälläkään hetkellä. Huostaanotot tehdään pääosin seuraavista syistä:

1. Pitkään jatkuva koulunkäymättömyys. Suomessa on oppivelvollisuus.

2. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Yleensä tämä tarkoittaa ajelehtimista ja rajojen puutetta.

3. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä käyttämällä päihteitä.

4. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon.

Näistä syistä tehdään valtaosa huostaanotoista. Elleivät avohuollon tukitoimet riitä. Ja ne eivät yleensä valitettavasti riitä. Hesarin jutussa puhutaan yhdestä tapauksesta ja tehdään siitä koko alaa koskevat johtopäätökset.

Ja nyt sitten kysymys: huostaanotot tehdään noilla perusteilla. Jos sosiaalityöntekijä onkin sitten koulutettu ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäväksi työntekijäksi”, niin mitä kohtia hän tuosta listasta jatkossa katsoo sormien läpi? Ja millä perusteella?

Mennäänpä sitten organisaatiossa alemmaksi ja koulutetaan meidät ohjaajat ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäviksi työntekijöiksi” Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuille nuorille tarjotaan, ja heiltä vaaditaan paikasta riippumatta seuraavanlaista perussettiä:

1. Pidä yllä säännöllinen vuorokausirytmi. Mene ajoissa maate, että jaksat herätä ajoissa. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Hoida hygieniasi ja pidä muutenkin huoli itsestäsi.

2. Käy säännöllisesti koulua.

3. Älä käytä päihteitä.

4. Opettele käytöstavat ja suhtaudu kunnioittavasti muihin ihmisiin. Älä haistattele, älä huorittele.

5. Älä käytä väkivaltaa ongelmien ratkaisemiseksi.

Mitä noista viidestä kohdasta voi ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtävä” ohjaaja katsoa sormien läpi? Ja millä perusteella?

Noin tuo työ vaan menee. Ei tuota pysty muuttamaan, vaikka ymmärtäisi kuinka paljon. Miksi siis tuollainen lehtikirjoitus? Tossahan kirjoitetaan jostain (sitä kuuluisaa) rakenteellista väkivaltaa käyttävästä fasismiin päin kallellaan olevasta organisaatiosta. En minä ainakaan ole semmosessa töissä. Oliko kyse vaan siitä, että joku halusi, ja sai bongattua itselleen tolkuttoman määrän niitä moraalisäteilypisteitä?

PS. Vielä raha-asiaa. Huostaanotetun nuoren hoito maksaa lastensuojelulaitoksissa tommoset 150 - 300 euroa per vuorokausi. Siis per vuorokausi. Eli vuodessa noin semmoset 55.000 - 110.000 euroa. Erityisosastoissa ja hyvin hankaliin nuoriin keskittyneissä paikoissa hinta on vielä korkeampi.Rahaa on sosiaalihuollollakin rajoitetusti, joten ei niitä sijoituksia ihan piruuttaan tehdä. Ennemmin ne jää rahan takia tekemättä. Ja kun tuota rasistikorttiakin sopivasti heilutellaan, niin nimenomaan ulkomaalaisten kohdalla niitä jää tekemättä. Seurauksia voi jokainen katsella esim Helsingin keskustassa.