perjantai 5. lokakuuta 2018

KUONOBOOK


Huitsinnevadan Örnätjärvellä pikkuhiljaa kohti ensimmäistä räntäsadettaan etenevä syksy oli päättänyt antaa maan matosille vielä yhden aurinkoisen, lämpimän ja tyynen päivän. Näinollen muuan Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis olivat päättäneet käydä hieman ulkoiluttamassa pyssyjään ja olihan siinä tullut nuotiotulillakin istuskeltua. Metsästysreissu oli aina onnistunut, tuli sitä saalista tahi ei. Perskeleitten residenssiin palattuaan miehet nauttivat ensiksi pullakahvit jotka tarjosi lady of the house ja sitten luonnollisesti laittoivat saunan lämpiämään. Kun ilta oli vielä leppeä niin he ajattelivat istahtaa saunatauolla vielä pihalla. Pian nuokin pihakalusteet tulisi kerättyä varastoon uutta kevättä odottamaan.

Ennen pihalle menoa Ykä vilkaisi kelloa, tuumasi että annetaanpas tauolla puheenvuoro meitä monta kertaa viisaammille ja otti mukaansa universaalin käännöskoneen. Lötjönen ihmetteli:

- Mutta eikös tuolla rupatella lähinnä väinöjen ja muitten pöppiäisten kanssa? Eihän niitä tähän vuodenaikaan juurikaan enää ole.

- Joo, mutta minäpä ryökäle menin ja hankin tähän päivityksen ja tää kääntää nykyisin myös koiraa.

- No hitto, ja tähän aikaan paikallisten koirien kuonobook alkaa aktivoitua. Ei muuta kun pihalle, Tsuhnan Kostot kouraan, voimasavukkeet palamaan ja käännösmasiina härpättämään! Tuostahan ei tosi-radio parane!

Miehet siirtyvät pihalle, aukaisivat oluttölkit, sytyttivät voimasavuke Bostonit ja Ykä vielä hieman kalibroi käännöskonetta. Sitten hän painoi enteriä ja totesi:

- No niin, nyt sen pitäis pelittää…

Naapurissa tarhassaan oleva harmaa pystykorva Ärjy olikin jo kirjautunut kuonobookiin ja viritteli keskustelua:

- Hei… onks ketä linjoilla… hä… hau!

Vastauksia alkoi tulla sieltä sun täältä. Näillä selkosilla oli paljon koiria. Ja jokainen vaikutti olevan on-line. Ärjy aloitti keskustelun ylpeällä sävyllä:

- Hähää, jätkät! Arvatkaas kenenkä haukusta isäntä ampui tänään uroshirven, arvaatteks hä? Kakstoistapiikkinen vielä. Mahdatteko hei arvata hei? Hä? Mitä? Hä?

Hieman kauempaa eräs suomenpystykorva vastasi hieman kyllästyneellä äänellä:

- No mikäs niitä on haukkuessa kun on semmonen isäntä joka osaa ampua. Minä haukuin sille eilen teeren latvaan ja se ryökäle ampui ohi. Sadasta metristä. Senhän olis melkein pudottanut jo kävyllä heittämällä. Oli se kyllä sitten nolokin. Aiheesta. Turhaa työtä se inhoaa koirakin vaikka koiranvirkaa toimittaakin. Antoi se mulle tulilla sitten sentään ekstramakkaran ja paljon rapsuttelaatiota.

Samaan aikaan selkosten yläpuolelle ilmestyi suuri hanhiparvi. Melkoinen karja. Varmaan toistatuhatta yksilöä. Valkoposkia näyttivät olevan. Tai kuulostivat. Niillä kun oli aina sitä sanomista. Hanhet herättivät huomiota myös kuonobookissa:

- Hähää… sieltä kuuluu perkeleellinen pulina…

- Siellä ei oo pojat yks lentorykmentti…

Pielavedeltä Örnätjärvelle hankittu suomenajokoira haukkui hanhille vihaisesti savoksi:

- Tulukeehan helevetin räpättäjät tänne niin suatta turpaanne! Mokomattii pellonpaskojat!

Kyseisen suomenajokoiran naapurissa asusteleva sen rotutoveri totesi:

- Suotta sinä niille äksyät. Ei ne sun haukkua omalta pulinaltaan kuule kumminkaan. Vaan mitenkäs, savolainen kollegani, olekkos käynyt isäntäsi kanssa jänisjahdissa?

- No voe tokkiinsa. Eilen isäntä ampui minun ajosta rusakon. Vuan toessapäevänä… hävettää ihan sannoo… miulle tuli hukka… semmonen vanha mehtäjänis… juoksutti pitkin soita ja ojia ja lutakoita. Ja sitten se vaan hävis. En löytäny jäläkiä en niin millään. Voe helevetti, en paremmin sano.

- Missäs päin tää tapahtui?

- Ka Kyrvässalollahan se.

- Jaa… sinä olet sitten törmännyt Kyrvässalon Vanhukseen. Se on oikea jänisten legenda kuule se. Monet ajokoirat hassuttanut. Minutkin. Ei sen takia tartte olla häpeissään. On se semmonen noita vaan se.  Oikee alfajänis. Vaan mikäs meidän naapuria, Mörttösten huushollin jämtlantilaista oikein vaivaa? Yleensähän sinä oot kuonobookissa ihan kuononapäänä mutta nyt sinä oot ollut täysin kuonoton sanaton.

Jonkun aikaa oli hiljaista mutta sitten jämtlantilaisuros vastasi:

- No… rintaan pistää ja vituttaa… isännän perkele meni ja ruunautti minut toissapäivänä… ja just kun toi naapurin samojedi-Lissu on kiimassa… minä jo suunnittelin kuinka kaivaudun tarhasta karkuun ja käyn tuuppaamassa… vaan nyt on tuuppaamiset tuuppailtu… voihan koirien helvetti… en paremmin sano…

Kuonobookissa seurasi useita vilpittömiä pahoitteluja. Olihan tuo jämtlantilainen ollut tunnetusti kova panomies ja nyt se oli sitten pysyvästi panomies emeritus. Vastahan tuo veikeä veitikka selitti kuonobookissa pari viikkoa sitten että oli metsästysreissulla päässyt puikkaamaan karkuun päässyttä irlanninsetterinaarasta ja naureskeli että mahtaa sen isäntä olla ihmeissään kun pesueesta ei tullutkaan ihan muotovalioita. Ilman herraseuraa jäänyt samojedi-Lissu tuumasi osaltaan tähän:

- Joo, otan puolestani osaa. Mutta muistuttaisin että ei se kutina ole multa mihinkään kadonnut niin että jos joku avulias herrasmies pääsee pistäytymään kylässä niin en panis ensikään pahakseni. Voi olla että panisin parastani.

Nyt kuonobookissa seurasi keskustelu jonka saattoi tulkita fysiikan laskelmiksi aiheesta koiratarha, sen aidan korkeus ja ylitysmahdollisuudet. Samalla kuului myös annos koirien teologiaa eli kirottu on se joka ei kiimaista auta. Tämän jälkeen hieman kauempana eräs labradorinarttu joka oli aika ajoin kommentoinut keskusteluun ilmoitti:

- Minä joudun hei kirjaantumaan ulos kuonobookista! Isännän tytär on tulossa ja sillä on pullapala! Pullaa ja rapsuttelaatiota! Vähänkö mun lempparia!

Kuonobookissa kiitettiin labbisnarttua osallistumisesta ja todettiin että tokihan koirilla prioriteetit tuli olla kohdallaan. Ehtihän sitä kertoa terveiset seuraavallakin kerralla. Nyt eräs beagle puolestaan kommentoi tuohtuneena:

- Tiedättekö mitä tuo meidän talon kissi teki? Se tuli tarhalle päin ja minä luulin että sillä on jotain asiaa. Mutta se tuli tarhan viereen, kääntyi, väänsi paskat, tuhahti ja käveli pois häntä pystyssä. Se kuvittelee olevansa täällä niin kurkoa, niin kurkoa ja ihan vaan siks että se on asunut täällä pari vuotta pitempään kuin minä!

Perskeleitten pihassa Ykä ja Lötjönen naurahtivat kuunnellessaan vihaisen beaglen kommenttia ja Ykä totesi:

- Toi beagle on muuten ihan oikeessa. Kissit on sinänsä ihan mukavia otuksia mutta on ne aika lailla täynnä itteensä. Toi masiina puhuu nimittäin kissaakin ja minä olen aika ajoin tupakilla käydessäni rupatellut paikallisten kissojen kanssa. Tai rupatellut ja rupatellut. Melko yksipuolista se on ollut. Ton naapurin kissin kanssa ollaan ihan lämpöisissä välissä ja se käy joskus hakemassa rapsuttelaatiotakin mutta vähänkin vieraammat kissit vastaa mun tervehdyksiin säännöllisesti että haista sinä jätkä paska.

Lötjönen totesi että samanlaisia havaintoja hänelläkin on. Kissit ei soita orkesterissa kuin sitä ensiviulua ja muut on pelkkää henkilökuntaa. Toverukset jatkoivat kuonobookin kuuntelua ja tähän asti hiljaa ollut kymmenvuotias karjalankarhukoira otti ensimmäistä kertaa osaa keskusteluun:

- Vaan mulle sitä meinas tulla pari päivää sitten noutaja. Eikä mikään kultainen noutaja vaan se ihan lopullinen noutaja.

- Kuinkas? Meinasikko jäädä auton alle?

- Ei kun törmäsin susiin. Töppämäenkankaalla. Nuuhkin siinä kiinnostavaa hirvenpaskaa enkä tohelona hoksannut niitä ennen kuin ne olivat kymmenen metrin päässä. Kolme niitä oli. Kyllä siinä ruiskahti muutama kuononmitallinen löysää kankaalle mullakin. Ajattelin että tää oli nyt tässä. Ei siinä paljon sukurakkautta ollu ilmassa vaikka niitten susien kanssa vissiin serkkuja ollaankin.

- No hengissä oot kumminkin. Mikä pelasti?

- Isäntä ja sen kaveri olivat onneks siinä lähellä. Isäntä päästi ensiksi mahdottoman kovan kirouslitanian ja kun ne sudet eivät älynneet ottaa vihjettä vakavasti niin se totesi että kaveriahan ei perkele jätetä ja ampui pyssyllään yhden niistä hengettömäksi. Loput ymmärsivät yskän ja ottivat susien ritolat. Isäntä ja kaveri hautasivat sen suden ja sanoivat mullekin että tästä pidetään sitten niin suut kuin kuonot kiinni. Tottahan minä pidän. Mitä nyt kavereilleni kuonobookissa kerron. Mutta on meillä tapahtunut muutakin. Meillä on kaksi hoidokkia. Tai siis ne jää kyllä meille pysyvästi.

- Minkälaisia hoidokkeja?

- No kaks mäyräkoiraurosta.

- Mistäs ne teille on tullut?

- Kaupungista.

- Mikä on kaupunki?

- No se on semmonen paikka missä ihmisiä on ihan tolkuttomasti ja ne asuu sillai rinnakkain ja päällekkäin. Vähän niin kuin että näitä meidän isäntäväen taloja olis kakskymmentä taloa rinnakkain ja sitten vielä kymmenen päällekkäin.

- Hä? Eihän semmosta olekaan. Millä semmonen viritelmä pysyis pystyssäkään? Tai niin no, ihmiset keksii kaikenlaista. Hyödyllistäkin. Niin kuin nuo autot ja pyssyt. Ilman niitä ihmisten pyssyjä sinäkin olisit jo sudenpaskaa mättäällä. Mutta minkäs takia ne mäyrikset teille tuli?

- No katsos kun on olemassa semmonen ihmisten juttu kuin eläinsuojelu. Ihan hyvä juttu, näin minä sen ymmärrän. Semmonen eläinsuojelija kävi kattomassa niitä ja huomasi että se mäyristen isäntäväki syötti niille pelkkää kasvisruokaa. Nehän oli ihan laihoja. Kylkiluut törrötti vaan.  Se eläinsuojelija otti ne mäyrikset haltuunsa ja minun isäntäväki lupasi ottaa ne hoitoonsa.

- Hä? Miks ihmeessä ne ihmiset niin teki? Mehän kuollaan nälkään jos me ei saada lihaa.

- No kun ne oli semmosia vegaaneja.

- Mikä ihme on vegaani?

- En minä sitä ittekään oikein täysin tajunnut kun isäntä selitti. Mutta ne on kai semmosia ihmisiä jotka elää kuin jänikset eli ne ei syö muuta kuin jäniksenruokaa. Ja tekee vielä siitä jäniksenä olemisestaan ihan hemmetinmoisen numeron. Tuputtaa sitä kaikille. Ja sitä myötä ne sitten pakkosyötti sitä jäniksenruokaa niille mäyriksillekin.

- Tää menee jo ihan käsittämättömäksi. Niillä ei kyllä oo kaikki kirput turkissa. Anskumä yritän hahmottaa… siis onko ne ihmisiä jotka ovat muuttuneet jäniksiksi? Mut eikös meidän isännät ammu jäniksiä?

- Joo. Tai siis ei. Tai siis joo. Emmä oikein tiedä. Mut ei se isäntä näitä vegaaneja ampunut. Ne meinaan tulivat joku päivä sitten meille räyhäämään. En minä oikein tajunnut kaikkea mitä ne sanoi mutta jotain ne höpisi semmosista eettisistä ja ideologisista valinnoista jotka koskee noita mäyriksiä edelleenkin ja sitten ne vielä höpisi jotain ilmastosta.

- Eikä sun isäntäsi sitten ampunut niitä? Jäniksiähän ne ihan selvästi olivat. Ja vielä rusakoita. Niillä päässä mitään järkeä ole. Kunhan puputtavat, loikkivat ja paskovat.

- Ei se ampunut. Mutta kun se hermostui niin se kävi talon nurkalta sadevesipäälärin ja kaatoi sen niitten päälle. Sitten se löi vielä sitä urosvegaania uunihalolla perseelle. Ei niitä sen jälkeen oo näkynyt.

- Mutta mites ne teidän hoitomäyrikset jaksaa?

- Syövät ihan urakalla. Ja sitä myötä toipuvat. Sanoivat vielä että kun sieltä ihmiskaupungista ja vaatteet päällä kävelevistä rusakoista kerran pääsivät eroon ja kun tässä talvi vahvistutaan niin ensi vuonna ketunkoloilla tavataan. Mäyriksethän on pieniä ja lutusia mutta kun ne laskee oikeaan paikkaan niin niillä on kyllä tappamisen meininki. Mut hei, mun tarttee kirjautua ulos kuonobookista. Isäntä tuo evästä.

Karhukoiran naapurissa oleva saksanseisoja totesi saman ja sanoi vielä sukujuurilleen uskollisena että Hau Essen. Aikataulut Örnätjärvellä olivat taloilla varsin samanlaisia joten kuonobook hiljeni kun isännät alkoivat kaikkialla tuoda koirille ruokaa. Naapurin harmaa pystykorva Ärjykin kirjautui ulos kuonobookista ja hoksasi samalla pihalla istuvat toverukset. Heitähän piti ilman muuta tervehtiä.

- Morjens, mukava Perskeleen isäntä ja yhtä lailla mukava Lötjönen. Kuis haukkuu!

- No mikäs tässä. Käytiin tossa aikaisemmin mettällä ja nyt vähän saunotaan.

- Tulikos teille saalista?

- Noo… minkä nyt tuuli persettä huuhteli ja hirvikärpäsiä kaiveltiin takista. Meillä kun ei ollut koiraa mukana. Ja meillä on sinuun nähden vielä yksi vissi ero.

- Totanoin hau? Mikäs ero?

- No, me ollaan pyyntimiehiä ja sinä oot saantimies.

- Hauhähhäähau! Vähänkö minä oon saantimies! Nyt kun pääsis vielä sen samojedi-Lissun luo niin sittenhän sitä vasta saantimies oliskin. Mut hei, isäntä tuo evästä. Mukavaa illanjatkoa teille.

- Ja mukavaa illanjatkoa sullekin.

Ärjy keskittyi evääseen, Ykä ja Lötjönen tyhjensivät Tsuhnan Kostot, Ykä sammutti universaalin käännöskoneen ja miehet siirtyivät takaisin löylyyn tuumien että kyllä ne nuo koirat ovat vaan tavattoman mukavia vessukoita. Ja niitten rupatteluja kuonobookissa oli aina mukavaa seurata. Sillä fiksumpiahan ne puhuivat kuin ihmiset.



Näin viikonloppua odotellessa hieman kevyemmin. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

54 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vuh!

Anonyymi kirjoitti...

Mutta olepas kipujen kourissa tai alakuloinen ja kukas se silloin tulee luoksesi kehräten, huomiota vaatien ja ajatuksiasi kääntäen? Samalla oksitosiinituotantoasi nostaen ja tuolla kehräyksellään paranemistasi nopeuttaen... Kyllä se on se muuten niin "F U" kissi.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Jotkut tykkää kissoista jotkut koirista, jotkut perseestä jotkut tisseistä. Mie tykkään molemmista ja on ollu kissoja koiria samassa talossa,on nuo toimeen tullu.

Anonyymi kirjoitti...

Koirilla on omistajia - kissoilla palvelushenkilökuntaa

Molemmista pidän ja olen onnekseni saanut toimia palveluskoirien kouluttajanakin sekä varakotina kun varsinainen koiranohjaaja lomaili ulkomailla. Metsästysharrastuksen myötä olen saanut tutustua niin erinomaisiin koirayksilöihin kuin myös sellaisiin enemmän kaverirekkuihin.

Lapsuudesta asti molempia kotona olleena. Kissoja itsellä 15 vuotta ja ilman en olisi enää hengissä, se on kylmä totuus. Koiran hankintaa on estänyt niiden hinta koska hyvät maksaa ja huonoja ei kannata miettiäkään. Jahka tässä rikastuu niin sitten...

Noista ylläolevassa viestissäni mainitsemista terveyshyödyistä:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/seitseman_tapaa_joilla_kissa_parantaa_terveyttasi
https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-66291
https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/perhe/v%C3%A4hent%C3%A4%C3%A4-stressi%C3%A4-vahvistaa-luita-%E2%80%93-15-syyt%C3%A4-omistaa-kissa/ss-AAeyi4B#image=16
https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/kissasi-valittaa-sinusta-enemman-kuin-arvaatkaan-nain-tulkitset-kissan-kaytosta-oikein/6071230#gs.hcfs4aY

Vaikka sairastankin atooppista ihoallergiaa/allergista astmaa, ja joudun siksi käyttämään antihistamiineja vuoden ympäri päivittäin, kissoistanikin johtuen niin nuo mielenterveydelliset syyt ovat vaakakupissa suuremmat kuin lääkityksellä kurissa pysyvät oireilut ja haitat.


-Tvälups-

https://www.azquotes.com/author/6539-Ernest_Hemingway/tag/cat

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Taisteluvälineupseerille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Ja juu. Kyllä minä tykkään kissoistakin. Kokemuksen pohjalta voisin sanoa että parhaiten kissojen ja koirien toimeentuleminen onnistuu jos koira on talossa ensin ja sitten sinne tulee pikkuinen kissi. Toisin päin voi olla hankaluuksia. Laitetaan sitten vielä kissit hoitotyöhön:

https://www.youtube.com/watch?v=fbn75LITtlc

Jani Alander kirjoitti...

Itse pidän molemmansorttisista otuksista, kotoväellä ollut niin kissoja kuin koiriakin. Noista kissoista muistuu erityisesti mieleen lapsuusaikojen kollikissa, omasi niinkin eksoottisen nimen kuin Matti. Oli kulmakunnan kissayhteisön kauhu, ainakin mitä muihin kolleihin tulee, ja epäilenpä että aikamonen pennun isäkin. Mutta hyvin ihmisystävällinen, aina tervehti kotiin tullessa, ja toimi aamulla herätyskellona (harmi vaan sille ei saanut opetettua arkipäivän ja viikonlopun eroa, vaan sen sisäinen herätyskello toimi aina tasan klo 7:00). Iso rontti, tais olla reilusti yli kymmenen kiloa, mutta ei pahemmin läskiä siihen painoon. Ja herätti tosiaan puskemalla.

Becker kirjoitti...

Mä olen jostain syystä tullut aina kummankin kanssa hyvin toimeen, koirien ja kissojen. Jopa niin hyvin että omistajatkin ovat ihmetelleet lemmikkiensä reaktioita.
Johtuu varmaan aika pitkälle omasta suhtautumisesta noihin luontokappaleihin. Kun olin muutaman vuoden ikäinen oli meillä perheessä kaksi Rottweileria, joilla oli iso koirankoppi pihalla. Tuppasin siellä viettää aikaani niiden kanssa. Niinpä ympärilläni oli aina kaksi vahtia. Oli turvallista. Rottis on mielirotuni, vaatii vaan kouluttamista ja on vähän hankalan iso. Koiraa kyllä tekis mieli, katsotaan nyt tulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

En tiiä mikä mius on mut jos kissa talosta löytyy ja mie nukun ni katti on rinnan päällä kehräämässä, outo juttu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jani Alanderille, Beckerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Jani: Joo, on tommosiin törmätty. Antavat muuten lähdöt koirillekin. Ja muistan useamman kerran katselleeni tuollaista ”Mattia” kun sillä on hiiri suussa ja ilme kertoo että ”vain amatöörit tarttee aseita”.

Becker: Itselläni on sama miellyttävä lahja. Eläinten kanssa tulee aina hyvin juttuun. Ihmisten kanssa on välillä hankalampaa. Eläin vaistoaa, että pidetäänkö siitä ja vastaa samalla lailla.

Ano: Olet muuten varmaan sitten myös tottunut ilmiöön jossa se katti oikein tyytyväisenä tarsii kynsillään kehrätessään. Ja kynsien alla on tietysti jätkän rintalihat. Ottaa kipeetä mutta ei oikein viitsi siirtää sitä kissiä poiskaan. Kun se lämmittää ja hyrisee niin mukavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Koiran ja kissan asenne-erosta olen joskus kuullut anekdootinkin. Koira ajatteli: "Ihmiseni ruokkii minut ajallaan, tarjoaa raikasta vettä, pitää terveydestäni paremmin huolta kuin itse osaisinkaan..ja on minulle mahdottoman mukava laumanjohtaja. Se on varmaankin jumala." Kissa puolestaan tuumi: "Ihmiseni ruokkii minut ajallaan, tarjoaa raikasta vettä, pitää terveydestäni paremmin huolta kuin itse osaisinkaan..ja on minulle mahdottoman mukava. Minä olen siis varmaankin jumala."

Koirien viestintähän on itse asiassa yhtä sosiaalista mediaa, ennen kaikkea tunneilmaisua. Pitää muistaa, että haukkuminen ja muu ääntely on siitä vain yksi osa. Etenkin kollikoirien somen ykkösalusta on ihmisten Instagramia vastaava Delaysmell - joskus kutsuttu myös nimellä u-mail. Lenkkipolun varteen tulee näitä smell-viestejä, joiden perusteella paikalle saapuva kylänkoira voi heti päätellä yhtäsuntoista: jos kyseessä on tuttu kaveri, hajusta sen tunnistaa heti. Myös sen hetken hormoonitilat ja mielialat ovat koiran heti haistettavissa. Merkinnän perusteella ennalta vieras lajitoveri hahmottaa myös, millainen viestin jättäjän koko ja muu habitus on. Mitä korkeammalla ja voimakkaampi (tarkemmin tehty) merkki on, sen kurkompi kolli on kyseessä.

Postauksiin myös vastaillaan ahkerasti, ja vaikkapa 16:na paikalle saapuva pystyy lukemaan koko keskustelun alusta asti, ja myös ajoittamaan osallistujien merkinnät.

Huomionarvoista on, että nuo koiranleukaiset luontokappaleet ovat keskinäisissä suhteissaan jokseenkin rasisteja, jos kavereissa tai parittelukumppaneissa on valinnanvaraa. Meidän 60cm korkea jannu ei oikein arvosta pieniä, etenkään kääpiökokoisia koiria. Chihuahuaa se kerran koirarannalla ihmetteli ilmeellä: "Mikä saakeli toi on..vaivainen rotta, joka kumminkin kimittää koirakieltä?" Eikä se naapurin mopsiakaan kunnon koirana pidä. Oman kokoiset ja näköiset ovat parhaassa suosiossa.

Toki valinnanvaran rajallisuus lisää suvaitsevaisuutta. Olen tutustunut vahinkolaakiin, jonka äiti on newfoundlandilainen, isä perhoskoira. Pienehkö koira, ja aikas villin näköinen tapaus. On vaan tullut mieleen, että kuinkas sen alkuunlaitto noin teknisesti on mahdettu toimittaa?

Terv. Achtung

Tita kirjoitti...

Sä olet pehmojätkä, Ykä! Hyvät ihmiset tunnetaan siitä, miten pienempiä kohdellaan. Paljastit itsesi, mikä ei ollut yllätys. Olet hyvä jätkä!

Anonyymi kirjoitti...

Off topic:
Feministisen tutkimuksen taso:

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005854286.html

Jani Alander kirjoitti...

Koiruuksista mieleen tulevia muistoja, meikän porukoilla oli kaksi pikkuterrieriä perätysten toinen kun toisesta aika jätti. Eka oli Norwichinterrieri, Jassu. Hyvin kiltti koira, ei oikein tullut toisten koirien kanssa toimeen, ja yleensä sanotaan, että pikkukoirat on räksyttäjiä, no meidän kummatkaan terrierit ei sitä kovin paljon olleet. Jassulla oli kova vesikammo, ja semmoinen käsitys isäntäväen uimisen suhteen että siihen se haukkumattomuus ei päde. Ryntäsi aina kiireella laiturin nokkaan haukkumaan jos joku meni uimaan. Pelkäs varmaan että ne hukkuu sinne. Tosin se ryntääminen sinne laiturin päähän loppui, kun erään kerran kävikin niin, että laituri oli liukas sateen jälkeen ja kun pikku koira pisti jarrut päälle tavanomaisessa kohtaa ei pito ihan riittänyt ja päätyi itsekin uimaan. Siitä lähtien se muutti tapaansa, rantaan laukattiin kyllä täyttä vauhtia, mutta laiturin päähän käveltiin haukkumaan :)

Länsiylämaanterrierimme Nippe taas ei vedestä ollut moksiskaan, mutta kalastaminen oli sen mielestä aina kiehtovaa. Erityisesti katiska venelaiturin vieressä. Sitä se aina mankui nostamaan, jos nyt olis kalaa. Ja jos veneellä johonkin lähdettiin se halusi olla keulassa kuin mikäkin keulakuva :)

Anonyymi kirjoitti...

"Ottaa kipeetä mutta ei oikein viitsi siirtää sitä kissiä poiskaan. Kun se lämmittää ja hyrisee niin mukavasti." Jo vain, niinhän sillä on tapana. Porukoilla aikoinaan ollut kissa oli hyvin ahkera alustamaan, eikäpä siinä muuten, vaan sillä kun oli niin pirullisen pitkät ja terävät kynnet... Tosin siihen auttoi, kun napsautti pari kertaa kuussa semmoisen vajaan puolen millin pätkän terävintä kynnenkärkeä kynsinäpsällä. Siis juuri sen verran, että sitä oli hieman helpompi käsitellä, mutta ei vielä toisaalta haitannut mitenkään kynsien käyttöä metsästykseen, puissa kiipeilyyn ja mihinkä niitä nyt aina voi tarvitakaan. Jotkut tärähtäneethän jopa poistattavat kissalta kynnet, mutta sitähän voi jo verrata siihen, että ihmiseltä katkaistaisiin sormet ensimmäistä niveltä myöten, eli invalidihan siitä silloin tulee.
-J.Edgar-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Titalle, Anolle, Jani Alanderille ja J.Edgarille & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Tulee joo muistaa että koirille hajuaisti on aivan jotain muuta kuin meille ihmisille. Se hajuaisti on se kuonobook. Me lähinnä haistetaan että onko meillä paskat housussa vaiko ei. Minä olen muuten kerran nähnyt itse kun semmonen villakoirauros yritti päästä pukille saksanpaimenkoiranartun kanssa. No, nartun ärjäisyynhän se yritys päättyi. Romeo vetäytyi tilanteesta nolona.

Tita: Hyvästä jätkästä en tiedä mutta pehmojätkä olen totta kai. Pienempiä ja heikompia pitää ilman muuta suojella.

Ano: Toi oli kyllä ykkösvedätys ja kerto myös sen minkälainen yliopistollisen yhteiskuntatanhuamisen taso on.

Jani: Kiitos hyvistä muistoista parhaista ystävistämme.

J.Edgar: Joo, ei kissin kynsiin pidä puuttua. Se on osa niitä. Tietyillä koirilla kynsiä pitää leikata.

Anonyymi kirjoitti...


Kissoja minulla on ollut viimeiset 30 vuotta. Tämä nykyinen 11v leikattu kolli tulee käsinojallisen tuolini viereen, nousee takajaloilleen ja hellästi koskettaa tassulla kättäni - tule auttamaan!. Silloin hän haluaa ulos päivystämään terassille tai lisää ruokaa tai nukkumaan saunaan tai mitä milloinkin.

Neljävuotiaana kolli ajoi naapurissa vierailleen partacollien omalle puolelle pensasaitaa, kun erehtyi hänen reviirilleen. Selkä kaarelle, sähinää ja jonkinlaista moonwalkia, sinne hävis koira luimuillen.

Kiltti hyväkäytöksinen terapiakissa. Kissan rotu on exotic.

Hieno video kissan ja koiran ystävyydestä
https://fi.newsner.com/uutiset/kissaemo-vie-pentunsa-tapaamaan-vanhaa-tuttua-onpa-kaunista/

Koira kiipeää aidan yli...
https://www.youtube.com/watch?v=qS9gMJpgyJg

Johan

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa never katti ole minun olemattomia rintalihaksiani raapinut, ne vaan tulee siihen hyrräämään, ja rotia ois ollu parhaalla kollilla,siperiankissa. Siihen se vaan tuli nukkumaan,eikä ees ollu ruunattu.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kivapuhetta vihaiseksi maalitetulla sivustolla. Hienoa, siitä kiitos!
Aika ajoin tullut mieleen, että joillakin henkilöillä on Ykän härpäke pään sisällä ja he kommunikoivat koirien kanssa kuin koirat. Siitäpä heille kateellinen. Mutta onhan Suomessakin henkilöitä, jotka ajattelevat ja ääntelevät kuten varikset. Heillä on kai joku oma verkostonsakin?
Neljä koiraa, joista kaksi uusinta jackrusselisiskoja. En ymmärrä, kuinka joku voi pitää vain yhtä, vauhti on sitä WW II:n hävittäjien luokkaa, jota ei itseltä löydy. Ja tuleehan sitä tulostakin (tuhoa). Kissoja kaksi. Ehkä kohtelen niitä kuin koirapomo ja ne pitää minua ilmeisesti epäjumalanaan sen vuoksi.
Harmi, ettei jackien mukana tullut personal traineria esim.:
https://www.youtube.com/watch?v=vjMuhHo6wMY

KKi kirjoitti...

Kattia kanssa...

Juu, äitini sanoi kerran, että ihminen joka pitää eläimistä ei voi olla läpeensä paha.

Meillä kämyukoilla ja sellaisiksi kasvavilla taitaa yhteisenä piirteenä olla jonkinlainen kiintymys taikka sympatia noihin luontkappaleisiin.

Olen minäkin joskus kiusannut suvakkia tuumamaalla, että pistän 24 rengasta neliöksi siilin takia. Somalin takia tuskin.

oravan pesän hävittäjä kirjoitti...

No ilimanko se tämä hurveli on jatkuvasti sekasi. Tämä meijän Santeri Suuri mätkii siellä Kuonokirjassa ja Tassupuukissa. Vain onkin kysymyss ykkönen että voisiko sitä olla iliman koiraa? En usko. Rautiaisen rotokunnassa koira on ollut jo ennen sikiötä (so. minua)ja kait semmonen jää minua suremaankin. Tämä tämänkertainen on nyt enimmäkseen semmonen patavahti, mutta asiallisesti se murisee postinkantajalle, pörhistää nahkaansa vieraammalle vaeltaajalle ja on vilipitön lihansyöjä. Mistäpä sitä semmosen koira ihminen käännösmööpelin oikein saisi? Sillä on varmasti viisaampia ajatuksia ko hallituksen ministereillä ja niitä ois metka kuunneella. Hyvää syssyä Ykä hyvä, sulla ko on aina vain näitä parraita.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Johanille, Anolle, Veijo Hoikalle, KKi:lle ja Tommi Rautiaiselle & kiitos kommenteistanne.

Johan: Kiitos linkeistä. Toi kissaemo oli kyllä hellyttävä. Tuossa pätkässä taas näkyy että kissoille ei vittuile edes karhut:

https://www.youtube.com/watch?v=SdAKxxdRYTE

Ano: Kissit ovat tietty yksilöitä kaikki.

Veijo: Kiitos sinullekin. Semmonen käännöshärpäke olis mainio. Se varisverkostohan menee puhtaasti haittaeläinten puolelle. Niistä jackrusseleista ei muuten tosiaan lopu virta kesken.

KKi: Semmosia me kämy- ja käppäukot ollaan. On muuten ikävää että siili – tuo mainio tuhisija – on kyllä ruvennut pahasti vähenemään. En ole meidänkään tontilla nähnyt enää vuosiin.

Tommi: Kiitokset. Koirien kuonobookia on mukavaa kuunnella vaikkei siitä varsinaisesti mitään ymmärräkään.

Ironmistress kirjoitti...

Hesari yllättää: https://www.hs.fi/nyt/art-2000005854286.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=2&utm_source=tf-other&share=73b11258b9480a74f20eeec833b9868b

Toisinaan hävettää olla nainen.

Anonyymi kirjoitti...

Juuei kissit oo minuu kynsiny, pehmeillä käpälillä on aina kuopinu, en tiiä mistä johtuu...?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuna: Tuo linkitettiin jo ylempänä. Huippuluokan vedätys. Minä muuten en koskaan häpeä olla mies.

Ano: Yksi mainioimpia kissin aiheuttamia tuntemuksia on se kun se hyrisee ja puskee päätään poskeen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos miussa löyhyää toksinen maskuliinisuus ja kissaeläimet mielletään yleensä femiiniks.

Anonyymi kirjoitti...


Keväällä toukokuun lopulla ilmestyivät viimekesäiset siilit kuikuilemaan olisiko ruokatarjoilua. Kaksi urosta ja yksi niitä hieman pienempi naaras. Kesä- heinäkuussa kävivät säännöllisen epäsäännöllisesti ja heinäkuun lopulla naapuri ilmoitti, että hänen vajan alta oli ilmestynyt 4 siilin poikasta. Emo oli alkanut vieroittamaan poikasiaan ja siitä muutaman päivän kuluttua emo ilmestyi portailleni mukanaan 2 poikasta. Poikaset olivat hauskoja. Toisella oli tapana tulla iltapäivällä syömään maha täyteen ja mennä sitten vesikupin kautta jalkaharjojen alle varjoon nukkumaan pariksi tunniksi - oli 30 asteen helle. Herättyään meni tankkaamaan uudestaan ja lähti sitten tonkimaan pusikoita ja jokirannan villinä kasvavaa niittyä.

Toivottavasti ovat löytäneet hyvät paikat horrostaa, että tapaisimme taas keväällä.

Siilien elinpiirissä pitää olla piilopaikkoja. Lehti- ja risukompostit sekä vajat joissa on pääsy alle, houkuttelee siilejä alueelle. Ihmisten tapa siistiä tonttejaan liikaa huonontaa siilien elinympäristöä.

Johan

vieras kirjoitti...

Amerikan jutut eivät ole Ykän varsinaista toimialaa mutta huomasiko Ykä että Trumpin tuomariehdokas korkeimpaan oikeuteen hyväksyttiin senaatin äänestyksessä? Kun suvakit, feminatsit ja globomafia repivät vaatteitaan, niin Amerikassa kuin ulkomaillakin Suomea myöten, niin jotain on tehty oikein.

Republikaanien oli jo oman uskottavuutensa takia pakko hyväksyä tuomariehdokas. Hylkäys olisi luonut vastaisuudessa käytännön jossa vain demokraatteja, naisia tai homoja voidaan nimittää. Toisekseen, nyt on välivaalit tulossa joten ei parane löysäillä jos haluaa uusia mandaattinsa.

SCOTUS:n tuomarinpaikka tulee auki kun tuomari päättää mennä eläkkeelle ja ainakin silloin kun kuolee. Kommentoin aiemmin tässä:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2018/07/paiva-vihattomassa-yhteiskunnassa.html?showComment=1531351550557#c3129785684270423020

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Johanille ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Niin no, tutkimattomia ovat toksisen maskuliinisuuden tiet.

Johan: Kyllähän niitten tuhinaa on mukavaa katsella. Harmi vaan että ovat meiltä hävinneet.

vieras: Huomasin joo ja melkoinen show sen tiimoilta saatiin aikaiseksi. Sanoisin että järki voitti. Ja kiitos lokakuun kissistä.

Joppos123 kirjoitti...

Itse olen aina mieltänyt itseni enemmän koiraihmiseksi. Aikoinaan kun olin konttausikäinen niin kaveerasin kummitädin karjalan karhukoiran kanssa. Söin sen hututkin kiposta jos kohdalle osui, ei ollut kuulemma muilla asiaan sen ruokakupille, sisko koitti samaa ja sai hampaat huulen läpi.
Kissat ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Olin Intiassa ja yksi paikallinen kissi rupes kaveeraamaan jokainen päivä resortin terassilla. Sisälle sitä ei päästetty. Yksi ilta muutaman paukun jälkeen sain älynväläyksen ja kävin tuktukilla hakemassa sille epelille kissanruokaa kaupasta. Vähän oli kuski ihmeissään kun länkkäri hakee kulkukissalle safkaa keskellä yötä.
Itselläni ei nyt ole mitään elukoita ja ei varmaan ihan heti tulekkaan. Ei ole aikaa. Vanhimmalla pojalla on 3 koiraa ja kiva katsoa miten ne vahtii lapsenlapsia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Pienen pojan ja koiran ystävyys on ystävyyttä parhaimmillaan. Ja mulla on sama tilanne kuin sulla tällä hetkellä. Eläimet vaativat aikaa ja jos sitä ei ole tarpeeksi niin niitä ei kannata hankkia. Tuosta Intian kokemuksestasi tuli mieleen tämä pätkä jossa kissit toteavat että kylläpä maistuu:

https://www.youtube.com/watch?v=Nw9Wpa0-6h0

QroquiusKad kirjoitti...

Kissojen ja koirien perusluonteiden sosiaalisuuden eroja eriteltiin joitain vuosia sitten näkemässäni tv-dokkarissa:

Jos koiran isäntäväki vie sen mukanaan koiralle entuudestaan tuntemattomaan paikkaan visiitille, tämä liimautuu siellä isäntäväkensä viereen ilmineeraamaan parhaansa mukaan että mehän ollaan kavereita, eikö olla? Ollaanhan? Ettehän jätä minua tänne?!

Kissi puolestaan samassa tilanteessa vetäytyy pikimmiten johonkin paikkaan, jossa sivustat ja selusta ovat suojatut mutta pakoreitti avoin. Sieltä se sitten katselee epäluuloisesti niin tuttujen kuin vieraiden kaksijalkaisten pajattajien touhuja arvioiden, mistähän täällä päin nyt mahtaa olla kysymys.

Mikä luonnollista onkin. Susien käyttäytymistä kun on seurattu eläinpuistoissa, oli ainakin erään lauman havainto seuraavanlainen:
lauman omega-urosparkaa kurmuutettiin kaikkien korkeammantasoisten jäsenten toimesta niin rankasti, että se päätettiin siirtää naapuriaitaukseen sen oman turvallisuuden takia.
Se ei ollutkaan siellä tyytyväinen. Se hakeutui alati vain aidan viereen toivoen pääsevänsä liittymään takaisin laumaansa, vaikka tiesi olevansa siellä pahnanpohjimmainen pahinta laatua.
Laumaan kuuluminen oli siitä huolimatta sille arvokkaampaa.

Kissoista laumaeläimiä taitavat olla vain leijonat, ja nehän nyt muutenkin ottavat leijonanosansa siinä ekosysteemissä, jossa vaikuttavat. Mutta toisaalta, niinhän kotikissitkin tekevät?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Näin voi olla. Kaikkien kissapetojen kohdalla ei tietoni sinänsä riitä. Mutta lienee niin että niin ihmisillä kuin leijonilla on miehen ja naisen välinen huomattava ero shoppailussa:

https://www.youtube.com/watch?v=4FRhTDMYh9s

Anonyymi kirjoitti...

Lemmikkieläimet ovat todella kivoja, kun ne ovat muiden lemmikkejä. Allekirjoittaneella kun ei aika riitä niiden kanssa, joten turha ottaa vaivoiksi.

OT1: kappas vaan, näin Ruotsissa ja ihmeekseni ainakin tätä kirjoitettaessa artikkelia sai kommentoida. Tähän on pakko siteerata suuresti kunnioittamaani A. Stubbia (tai pikkuilkeämmin sanottuna A. Stubido) "Monikulttuurisuus on rikkaus, ei mulla muuta".

OT2: Naurun loppu. Tuossa näkee raadollisimmillaan ihmisten ja monikansallisten yritysten ahneuden. Noiden fosfaattiesiintymien kertyminen kesti satoja tuhansia vuosia ja n. 150 vuodessa ne oli koluttu loppuun.

Eikös Seura-lehdessä ollut joskus 80-luvulla vitsikilpailu, jonka voittaja sai matkan Nauru saarille? On varmaan ollut mielenkiintoinen reissu keskelle ei mitään.

Toisaalta, vähän samantyylinen asia tapahtui Soklin fosfaattiesiintymälle Lapissa, kun valtio suuressa viisaudessaan myi norjalaisille Kemira GrowHown ja Yaran omistajat nauroivat matkalla pankkiin...


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois. Tuo ykköskohta ei ihmetytä. Ihmiset arvostavat turvallisuutta. Kakkoskohdasta kyllä totean että Hesarin propagandaa. Naurun tilanteeseen eivät suomalaiset ole syyllisiä eikä suomalaisten ilmastokyykyttäminen auta sitä yhtään.

Becker kirjoitti...

Ruotsissa asuvat kaltereiden takana rikkaat ja rikolliset. Tosin niiden ulkopuolella asuu enemmän rikollisia kuin rikkaita. Minusta olisi viisaampaa muuttaa kokonaan pois maasta kuin jäädä aidan taakse asumaan. Monet muuttavatkin, Puolaan ja Unkariin.

Tuo Hesarin tarina Naurun loppu pisti enemmänkin murehtimaan kuin nauramaan. Taas jälleeen yksi ilmastonmuutos hysteriaa lietsova tekele. Pitihän se arvata kun Somalian Sanomista on kysymys. Edesvastuutonta tuollainen kusettaminen ja ihmiset uskovat tuon hölynpölyn kritiikittä. Toisaalta se on ymmärrettävää kun kritiikkiä ei löydy juuri mistään mediasta. Tämä kusetus tulee vielä suomalaisille kalliiksi, tai se on tullut jo.

Joulukuun kymmenes päivä YK täyttää 70-vuotta. Se päivä tullaan muistamaan ei synttäreiden johdosta vaan YK:n julistuksen "Global compact for safe, orderly and orderly migration", jonka ovat allekirjoittaneet suurin osa järjestön jäsenistä paitsi tällä tietämyksellä Unkari ja USA. Kyseessä on julistus joka asettaa maahanmuuton aivan uuteen asemaan. Maahanmuuttajien oikeudet muuttuvat oleellisesti heille paremmaksi taloudellisesti ja oikeudellisesti jopa niin että maksumiehiksi joutuvat kanta-asukkaat ovat paarialuokkaa ja maksumiehiä mamuihin verrattuna. Vähän niinkuin tämän päivän Ruotsi, mutta potenssiin kaksi. Kaikki mamujen arvostelu tullaan kieltämään. Suomessakin kantaväestö tullee heittelemään ruusun terälehtiä Itäkeskuksessa laahuistavien parasiittien jalkoihin. Jostain syystä tästä ei sen pahemmin ole mediassa uutisoitu ja syynkin ymmärtää. Tässä on julkilausuma englanniksi, jos joku sitä haluaa tavata.
https://refugeesmigrants.un.org/sites/default/files/180711_final_draft_0.pdf

Feministit ovat jälleen yllättäneet uudella idealla, joita näistä naisoletetuista tuntuu sikiävän loputtomasti. Nyt ovat kuukautiset nostetut julkisuuden valokeilaan.
Aikaisemmin piti yritykset HBTQLTITYY sertifioida, mutaa nyt täytyy yritykset ja yhteisöt kuukautissertfioida. Tarkoituksena kait lienee saada lisäntyvää ymmärrystä ns. sellaisille päiville. Ilmaiset tampoonit tulisi tulisi olla saatavilla kaikille, siis kaikille ja asiaan liittyvää taidettakin olisi tarjolla. Olipa eräs ruotsalainen (no mistäs muualta) miesoletettu kävellyt naisoletetttunsa verinen kuukautissuoja kalsareissaan saadakseen asiaan kuuluvaa todellista käytännön tunnelmaa. Tässä lisää aiheesta tosin sillä toisella kotmaisella:
http://www.friatider.se/pojkv-n-gick-omkring-med-blodig-binda

Suomessa ei tietenkään haluta olla jälkijunassa näiden uusien taidemuotojen omaksumisessa, korkeasti ja kansainvälisesti koulutettu taiteen tekijä haluaa myös tuoda toksisille maaskuliineille esille tämän uuden Art Nouveaun. Rembrantit, Gallen-Kallelat ja Scherfbeck jäävät tämän uuden suunnan rinalla unholaan.
https://www.vastranyland.fi/artikel/hon-vill-synliggora-mensen/
Valitettavasti tämäkin toisella kotimaisella, sillä "paremmalla."
Tämäkin "taiteilija" kuvittelee vielä saavansa käytetyt kalsarinsa naulassa roikkumaan, Louvreen Mona Lisan viereen.

Ironmistress kirjoitti...

Sitten vielä itse aiheesta. Täälläpäässä oma paras ystävä teini-iän vaikeina vuosina oli perheemme musta labradorinnoutaja, jonka kanssa jaettiin niin ilot kuin surut kuin lenkkeiltiin ja heiteltiin frisbeetä. Ruukinmatruuna tykkää kaikista pehmoisista, lämpimistä ja karvaisista olennoista joilla on kylmä kuono, sanoivatpa ne sitten "hau" tai "mau".

Se, joka väittää, ettei rakkautta saa rahalla, ei ole koskaan ollut koiranomistaja. Mutta se rakkaus myös opettaa, että se on kaksisuuntaista. Koira rakastaa sinua koko pienellä sydämellään, ja se olettaa sen myös olevan vastavuoroista. Koiran tunteet ovat aivan uskomattoman vahvat. Eikä mikään ole suloisempi tapa herätä, kuin kylmä kuono kainalossa <3

Hauvelimme lopulta kuoli autossa veljen käsivarsille, ja nukkuu nyt ikiuntaan lapsuudenkotimme pihan kukkapenkin alakerrassa. Se lienee soveliain muisto koirallemme.

Ironmistress kirjoitti...

Ano, kyllä vain! Nykypäivänä Naurussa ei enää ole mitään nauramista.

Mutta sukellusparatiisi se voisi olla. Ruukinmatruuna suoritti laitesukelluskelpparit viime kesäkuussa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille ja Ruukinmatruunalle & kiitos kommenteistanne. Kaiken kaikkiaan YK on järjestö joka saattoi olla tarpeellinen kylmän sodan aikana mutta nyt sen olisi voinut aikaa sitten lopettaa.

Ja että tamponi kalsareissa? No, olihan se yksi amerikkalainen nuori nainen joka sai jopa kuuluisuutta sillä että jätti ajelematta jalkakarvansa protestoidakseen naisten sortoa vastaan. Epäilemättä kehitysmaitten tilanne koheni sen karvankasvun myötä tuntuvasti.

Tässä tuoreimmassa ilmastoraportissa jätettiin taas kerran mainitsematta väestönkasvu ja niin kauan kun sitä ei edes mainita niin otan ne lähinnä uskonnollisena julistuksena. Mitä tulee tuohon ns. taiteilijaan niin epäilemättä kyseessä on nouseva tähti. Ne vanhat suomalaiset – ja oikeat – taiteilijat muuten lytättäisiin nykyisin täysin koska niitten työt eivät ole tarpeeksi osallistuvia. VMP.

Ja rauha sen labradorin muistolle. Koirat ovat uskollisia ystäviä.

ihan tavallinen tyttö kirjoitti...

Ei helkkari millaiseksi tämä maa on mennyt! :(
Tuossa sinulle muuten kuunneltavaa, jollet jo ole niistä tietoinen:
https://www.youtube.com/watch?v=0qYnS3tMTaU
https://www.youtube.com/watch?v=NSqLptfk_Tk

ihan tavallinen tyttö kirjoitti...

Ohops, taisipa tulla väärään postaukseen tuo kommentti :D No, meni jo.. tuohon kolmanteentoista epistolaan piti kommentoida.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä tarina. Koiret on kivoja

vieras kirjoitti...

Kissoihin liittyvät hauskat jutut ovat aiemmin mainittujen lisäksi se kun ne leipovat tassuillaan, makaavat selällään tassut ylöspäin, kierivät lattialla tai maassa, ja menevät pahvilaatikoihin.

Kissavideoita on kivaa katsoa. Tässä on rumpali-kissa.

https://www.youtube.com/watch?v=dSdkhrQWM2M

Anonyymi kirjoitti...

@ Becker & Ykä; niinpä, tuosta Stadin Pravdan artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen noin rivien välistä luettuna (jälleen) valkoisen lihaa syövän heteromiehen syyllistäminen. Missään vaiheessa artikkelia ei otettu kantaa Afrikan maiden holtittomaan väestönkasvuun 1950-luvulta tähän päivään asti, jonka käyrä on myös jyrkästi ylöspäin suuntautuva. Malliesimerkkeinä toimikoon vaikkapa Nigeria ja Egypti, ja varsinkin tämä faaraoiden maa. Se on suurimmaksi osaksi aavikkoa ja väestö on keskittynyt Niilin varrelle. Silti sen väkiluvun kasvu on ollut Toisen Kansainvälisen Kovapanosammuntojen jälkeen huimaavaa.

Ei siinä loppupeleissä paljoa paina jos 5-miljoonainen kansa lopettaisi kerralla fossiilisten polttoaineiden käytön, ja siirtyisi kasvissyöjiksi ja biopolttoaineiden käyttäjiksi. Kas tässä sitä kunnon pirun maalaamista seinälle, vai on meillä enää 11 vuotta aikaa? Johan olikin todella tarkka aikaraja! Tästä tuleekin mieleen eräs Tintin seikkailusarja ja Ihmeellinen tähti, siinähän huseerasi se maailmanlopun ennustaja. Tämä menee samaan kategoriaan eli ei ainakaan aiheuta toimenpiteitä meikäläisen taholta. Mitäs ne ilmastopaneeleihin osallistuvat poliitikot, jotka lentävät suihkukoneilla niihin ympäristökokouksiinsa, eikös ne voitaisi hoitaa vaikkapa Skypen välityksellä? Siinä kerrakseen sitä tekopyhyyttä & hiilijalanjälkeä...

@ Ironmistress, toinen mielenkiintoinen sukelluskohde voisi olla Trukin atollit. Kakkosrähinässähän jenkit möyhensivät Japanin (tai kuten isoisäni sanoi aikoinaan leikkisästi "Jaappanin pojat") laivastotukikohdan "uuteen uskoon & remonttiin" Operaatio Raekuurossa. Eräässä 80-luvun National Geography lehdessä oli hyvä kuvakollaasi & reportaasi uponneesta kalustosta, nykyään niiden luona sukeltelu onkin jo sitten riskialttiimpaa, koska hylkyjen kunto on päässyt vuosikymmenien saatossa pahasti rapistumaan.


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys ihan tavalliselle tytölle, Anolle, vieraalle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne

ihan tavallinen tyttö: Perille meni molemmissa jutuissa. Kiitos.

Ano: No niinhän ne.

vieras: Ja tässäpä vasta kissin rumpusoolo:

https://www.youtube.com/watch?v=AzqnP2H5Jts

Soomepois: Lihaa syövien heteromiesten jotka elättävät heidän syyllistäjänsä. Nigeriasta veikataan että sen väkiluku on vuosisadan vaihteessa miljardi. Kuka ne elättää? Mulla on tästä hommasta tullut mieleen Reijo Mäen kirja ”Tatuoitu Taivas” jossa kehitettiin asteroidi joka tuhoaa maapallon. Joka olikin sitten huijausta. Se, mitä Suomi tekee on joka tapauksessa yhdentekevää. Muille kuin suomalaisille vihreille.

vieras kirjoitti...

Ilmastosopimukset ja ilmastopolitiikka on hyödytöntä jos se merkitsee rahan syytämistä korruptoituneiden kehitysmaiden eliiteille sekä sitä että tuotanto ja työpaika karkaavat Kiinaan ja Intiaan jne. Ylikansalliset sopimusjärjestelmät ja niihin liittyvät byrokratiat merkitsevät päätösvallan karkaamista vaaleilla valitsemattomille byrokraateille, jotka ovat usein korruptoituneita hillotolppailjoita. Trump tajusi tämän eikä antanut Amerikan liittyä Pariisin ilmastosopimukseen. Silti Amerikka on saanut supistettua päästöjään, varmaan juuri siksi että toimii omin päin.

Jos halutaan reagoida ja ennakoida ilmaston muuttumista niin helpoin, nopein ja halvin keino olisi istuttaa puita kehitysmaissa. Puiden istutus voitaisiin rahoittaa nykyisestä kehitysyhteistyöbudjetista tai mieluiten vaikka niistä rahoista jota nyt käyteään sosiaalimamuiluun. Julkisuudessa ei jostain syystä kuule mitään puiden istutuksesta.

Väestönhuolto on paras lokalisoida. Sen globalisointi on kuin sammuttaisi palavaa taloa heittämällä palavia osia naapureiden puolelle. Sitä kummastelen että porukka haluaa pois Afrikasta, jossa asuu saman verran porukkaa kuin Kiinassa, mutta on alaltaan n. nelinkertainen Kiinaan verrattuna ja n. kaksinkertainen Venäjään verrattuna. Hittojako afrikkalaiset haluavat pois Afrikasta kun kiinalaisetkaan eivät ole mihinkään lähdössä Kiinasta.

vieras kirjoitti...

Kissat ilmeisesti älyävät sen että vauva on vauva ja pikkulapsi on pikkulapsi. Jos kirjottaa Youtubeen vaikka cat and baby tai jotain. niin kissat leikkivät vauvojen ja pikkulasten kanssa, tai nukkuvat heidän kanssa tai antavat heidän paijata.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Tuo oli kaiken kaikkiaan hyvin kommentoitu. Ei lisättävää. Tosta kissivideosta voin sanoa nähneeni sen alkuosan ja mukula oli hieman liian tuttavallinen kissin kanssa.

vieras kirjoitti...

YK:n pääsihteeri on Portugalista. Hän ei ole pääsihteriaikanaan vaatinut omaa kotimaataan ottamaan massoittain porukkaa Afrikasta tai Lähi-idästä. Muhamettilaisia taitaa nytkin olla Portugalissa vähemmän kuin Suomessa...Globomafia ja suvakit eivät mölyä tästä vaikka hän on sosialisti.

Edellinen pääsihteeri oli Etelä-Koreasta eikä hän pääsihteriaikanaan vaatinut Etelä-Koreaa ottamaan porukkaa Afrikasta tai Lähi-idästä. Eikä Etelä-Korea ottanut. Ei tästäkään mölisty missään joten taisi olla ihan ok.

QroquiusKad kirjoitti...

Portugali lienee jo tehnyt oman osansa päästettyään siirtomaidensa itsenäistyttyä niiden afroneekeriväestöä maahansa seurauksella, että Portugalin väestön keskimääräisen älykkyysosamäärän mainitaan laskeneen.
Pantiinkohan siellä juomaveteen jotain sopimatonta, vai miten ne portugeesit nyt silleen yhtäkkiä tyhmistyivät...?

Anonyymi kirjoitti...

Mainiota kamaa! Koerat tietää.

tv: kevyen it:n kuli

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, kevyen it:n kuli ja kiitokset. Kyä koerat tiätää ja koerat pärjää.

vieras kirjoitti...

Se on jännä kun kissa ovaa oven. Jos ovea ei saa auki tassulla painamalla tai vetämällä, niin kissa painaa kahvasta.

https://www.youtube.com/watch?v=k62s59nveyY

Hevostalleila on usein kissoja. Kissa köpöttelee hevosen kyydissä:

https://www.youtube.com/watch?v=CU6XmMC_oIs

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras ja kiitos mukavista pätkistä.

vieras kirjoitti...

Pitäiskö tänne laittaa kootusti kissojen hauskuttelut...

Muutama vuosi sitten kissa pyörähti jalkapallo-ottelussa Englannissa:

https://www.youtube.com/watch?v=NKQQxXA6Cic

Oisko tämä kannattanut värvätä Suomen joukkueeseen ja päästää kentälle maanantaina Tampereella pelattuun Kreikka-peliin?