maanantai 1. huhtikuuta 2019

KAAKANAJAHTI


Pinnanmaan maakunta, Uusi Hyisiana, Taempi Hyijärvi, männä syksynä

Eleltiin syyskuun loppupuolta Taemmalla Hyijärvellä jossa sijaitsi tunnettu metsästysalue joka tunnettiin rikkaasta riistakannastaan. Oli vielä aikainen aamu ja aurinko antoi vasta enteitä kajastuksestaan itäisen taivaanrannan takana. Keli oli kirkas ja kuulas. Erään pienen lautamökin edessä kaksi huomattavan rumaa miestä pakkasi metsästystarvikkeitaan punaisen Nissanin pick-upin kyytiin. Kas, siinähän olivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Lötjösellä oli selässään reppu ja olallaan 7,62 x 53R-kaliiberin kiikaritähtäimellä varustettu Ukko-Pekkakivääri. Ykällä ei ollut asetta ollenkaan vaan hänellä oli mukanaan kantolaite jossa oli päivän jahtiin tarvittavia erikoisvarusteita. Niitä tarvittaisiin, sillä tänään ei oltu metson, teeren eikä pyyn perässä. Jäniksetkin saisivat olla rauhassa. Tänään lähdettäisiin jahtaamaan kaakanoita.



Kaakana (Dromaius tantumiae)

Kaakana. Tuo mainio ja maukas riistalintu. Tällaisena kuulaana aamuna saattaisi metsästä hyvinkin kuulua sille lajityypillinen klukpthyi-kläklääk-klukluk-klääktsui-flirrrrp-ääni. Vaikka kaakana muistutti ulkomuodoltaan hyvin paljon muita suomalaisia metsäkanalintuja niin Hömpstadin Vähänköehkäopiston biologian- ja riistantutkimuslaitoksen mukaan se oli kuitenkin kaikkein läheisintä sukua australialaiselle emulle. Tutkimusten mukaan emuja huomattavasti pienemmät kaakanat ovat olleet aikanaan Tasmaniassa eläviä vähä-emuja ja noin 20.000 vuotta sitten maapallolla riehunut superhyperhirmumyrsky oli lennättänyt koko vähä-emukannan Tasmaniasta Suomeen, erityisesti Pinnanmaan maakuntaan. Vähä-emut sopeutuivat nopeasti uuteen asuinympäristöönsä ja evoluutio muokkasi ne muistuttamaan suomalaisia metsäkanalintuja vaikka ne eivät olleet niitten kanssa edes pikkuserkkuja. Pikkuhiljaa ajan kuluessa vähä-emut muuttuivat kaakanoiksi. Tohtori Ensio Hättenhää on kirjoittanut asiaa koskevan väitöskirjan jonka todistusaineisto pohjasi Tasmaniasta löytyneeseen kivettyneeseen vähä-emun paskaan jonka dna täsmäsi suomalaiseen kaakanaan.

Kaakanoita on Suomessa nykyisin siis pääosin Pinnanmaalla jossa se on yleinen, joskin varsin vaikeasti metsästettävä riistalintu. Jonkin verran kaakanoita on myös muualla Suomessa, erityisesti Savossa ja Pohjois-Karjalassa mutta poikkeusvuosia lukuunottamatta ne ovat harvalukuisina yleensä rauhoitettuja. Niinpä kyseisillä selkosilla saattaa aika ajoin kuulua huuto ”elä ammu, se on kaakana!” Muualla kuin Suomessa ei kaakanoita ole mutta kaakanakanta on silti varsin elinvoimainen.

Ykä ja Lötjönen ajoivat Nissanillaan muutaman kilometrin luoteen suuntaan jossa he tiesivät olevan hyviä kaakanamaita. Miehet pysäköivät autonsa pienelle metsätielevikkeelle, ottivat varusteet mukaansa ja alkoivat kävellä. Ensin piti kulkea tiheän Häpelikönpöpelikön lävitse. Kun se oltiin saatu rämmittyä ja ähkittyä läpi niin alettiin olla asian ytimessä. Edessä aukesi Luppasenaukea ja sen takana oli sankka Kiroperkeleenmännikkö. Sen reunaan kaakanat saattaisivat tulla jos niitä osaisi oikein houkutella. Ja toveruksethan osasivat.

Koska kaakana oli perin arka lintu joka viihtyi lähinnä suojaisissa ja synkissä metsiköissä niin tarvittiin houkutteleva syötti ja tällä kertaa oli Ykän vuoro olla syöttinä. Koska kaakana oli kaukaista sukua emulle, niin sitä houkuteltiin samalla lailla kuin emujakin, tosin suomalainen erätaito oli vielä hieman parantanut asiaa ja tehnyt oman versionsa. Ykä ryömi kantolaitteensa kanssa keskelle aukeaa pienelle metsätielle ja aukaisi sekä viritti kantolaitteen. Sen vuoro olisi myöhemmin. Nyt alkaisi houkuttelu. Ykä kävi selälleen ja alkoi tehdä jaloillaan polkevaa liikettä. Vähän kuin polkupyöräilyä väärinpäin ilman polkupyörää. Samalla hän hoki aboriginaalinkielisiä sanoja:

- n-akəna…  kenu-kwa… a-rmdak-akəna… paṉa… nhanha… yolŋu… n-akəna…  kenu-kwa… a-rmdak-akəna… paṉa… nhanha… yolŋu… n-akəna…  kenu-kwa… a-rmdak-akəna… paṉa… nhanha… yolŋu… n-akəna…  kenu-kwa… a-rmdak-akəna… paṉa… nhanha… yolŋu…



Varttitunnin kuluttua houkuttelu onnistui ja aukean reunassa sijaitseviin mäntyihin lennähti tusinan verran kaakanoita jotka tulivat ihmettelemään Ykän showta. Toverukset tiesivät että virheisiin ei ollut nyt varaa. Ensimmäisen laukauksen jälkeen arat kaakanat häipyisivät paikalta huuthemmettiin eivätkä palaisi ainakaan pariin päivään. Mutta ei tässä oltu ensimmäistä kertaa kaakanaa kyydissä. Lötjönen otti itselleen sisäministeriön kieltämän laittoman käppäukkokatseen ja sitä apunaan käyttäen arvioi että kaksi sopivasti vierekkäin samalla oksalla nakottavaa kaakanaa oli hänestä 108 metrin ja 25 sentin päässä. Sitten hän iski puukkonsa teräpuoli itseensä päin pystyyn kantoon ja suoritti päässään lyhyen laskutoimituksen:

…hetkonen… anskumä mietin… F(x) = 108,25*sqrt(x^5kaa) + 7,62x53R/2*sqrt(x^3kvää) + 108,25*sqrt(nam) + PAM… hjuu… tuosta se lähtöö… helppo juttu…

Nopean laskelman jälkeen Lötjönen laittoi kiväärinsä patruunapesään täsmälleen oikeassa kulmassa patruunan jossa luoti oli valmiiksi viilattu kärjestä halki. Tarkalleen laskettu ampuma-asento, tarkka tähtäys, laukaus ja luoti halkesi puukon terästä keskeltä kahtia. Luodin puoliskot menivät siististi kahden männynoksalla Ykää ihmettelevän kaakanan siipipankoista läpi ja ne putosivat kynttilänä tonttiin. Samaan aikaan Ykä löi nyrkillään vierellään olevaa laukaisinta ja kantolaitteesta läksi liikkeelle huitsinnevadalaisen Läjä-Tek Oy:n valmistama lämpöhakuinen PRO-07IR-pienriistaohjus. Ohjus vainusi kaakanoitten infrapunajäljen, seurasi niitä armottomasti ja kun se oli parinkymmenen metrin päässä kahdesta vierekkäin lentävästä kaakanasta sen kärjestä laukesi viisi 12/89-kaliiberin haulikonpanosta. Nämäkin kaakanat putosivat hengettöminä maahan.


Miehet kävivät noutamassa saaliin ja samalla otettiin laskuvarjon varassa maahan pudonnut pienriistaohjus talteen. Eihän sitä paikkoja sentään saanut sotkea. Ympäristötietoisia metsästäjiä kun oltiin. Tehtiin riistanhoitotyötäkin joka sanana oli helsinkiläiselle kaupunkivihreälle lähinnä sanskriitin ja retoromanian sekoitusta. Mitähän helvettiä semmoinenkin tarkoittaa, saattaisi liimatilhi ja sukkahousukoppelo ihmetellä. Kaakanat suolistettiin, niitten mahaan laitettiin hieman kuusenhavuja, pistettiin reppuun ja sitten olisikin tauon paikka. Toverukset kävelivät Kiroperkeleenmännikön läpi ja saapuivat vuolasvetiselle Pinkanpänkäkäkoskelle. Kosken kohinan säestämänä miehet tekivät tulet ja laittoivat pakkiin kahviveden kiehumaan. Nyt olisi vuoro Kalevi Keihäsen Aikamatkojen ja toverukset alkoivat läätiä maukkaan hyileivän päälle Aikamatkojen suoraan Lötjösen reppuun vuodelta 1959 toimittamaa Karjakunnan vasikanlihasäilykettä.


Vasikanlihasäilykehyileipää natustellessaan Ykä ja Lötjönen tuumivat että tämä ei ole enää ruokaa. Tämä on jo kaunis runo. Mutta kun kerran tulilla oltiin niin päälle paisteltiin tietenkin Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan makkarat ja juotiin kahvit tyytyväisen myhäilyn säestämänä. Kyllä kaakanaa kannatti pyytää, vaikkei aina saisikaan. Mutta nyt oli repussa mukavasti tuliaisia. Pyyntimiehistä tuli vaihteeksi saantimiehiä. Illalla olisi vihasaunassa jälleen uusi mukava tarina muisteltavana. Kaikkien entisten lisäksi.

Ykä ja Lötjönen – niin kuin moni muukin suomalainen mies – tunsivat velvollisuudekseen pitää yllä Lampaansyöjien Sepen ja Valtterin perinteitä. Kukin tavallaan ja tyylillään. Mutta ylpeinä koirasihmisinä kumminkin. Interperspirationaalisen feminismin vainoamina ja vihaamina setämiehinä tietysti mutta eiväthän ne tättähäärät tänne Pinkanpänkäkäkoskelle koskaan löytäisi. Tai jos vahingossa löytäisivät niin eivät ainakaan löytäisi tietään takaisin, onnettomat. Kahvia hörsiessään toverukset tuumivat että me elämme piru vie avuttomien tyhjänselittäjien diktatuurissa. Onneksi se on sentään rajoittunut yliopistokaupunkeihin eikä vielä levinnyt näille selkosille. Näille kaakanamaille.


Hyvää huhtikuun ensimmäistä päivää kaikille lukijoille.


15 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Ha haa, melkeinpä onnistuit juksaamaan, mutta vain melkein:
eihän kaakanaa tarvitse suolistaa!

Jaa mutta...enpä olekaan varma:
kehitys kehittyy ja evoluutio evoluoi lajeista uusia ja tuntemattomia;
niinpä esim. 16-vuotias koulustaan pinnaava ruotsalainen teinityttö voi olla vaikkapa ilmastotieteen kansainvälinen huipppuasiantuntija?

Ha ha haa, totta kai voikin olla näin huhtikuun ensimmäisenä! Ei kai nyt juuri niin hoopoon väitteeseen voi kukaan uskoa edes tänään, saati huomenna?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tässä minun jutussani kannattaa ottaa päivämäärä huomioon mutta ruotsalaisten ilmastoleikkipartisaanien kohdalla aprillipäivä on todellakin vuoden jokaisena päivänä.

WhiteHunter kirjoitti...

Pikkuisen lapin lisäähän tuo tarina sisälsi, mutta odota vain, kohta joku vihreiden / feministien kansanedustaja ehdokas lukee tuon ja vaatii ylellä seuraavia kieltoja:
- Kielletään metsästysohjukset, ainakin monikärkiset.
- Kaakanat, sukkahousukoppelot ja liimatilhit vaaditaan suojeltavien listalle.

Kiitoksia Ykälle, sun juttuja on kiva lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Aprillipäivä se on vaalipaneleissakin. Politikot puhuvat taas asioista joita pitäisi tehdä, mutta neljä vuotta ei taaskaan riittänyt niiden tekemiseen. Mutta kyllä seuraavalla vaalikaudella lähtee kun muistatte äänestää meitä uudelleen.

Becker kirjoitti...

Minä kun en metsästämistä juuri harrasta niin juttu olisi hyvinkin voinut mennä aivan täydestä. Muualla maailmassa ruotsalaisten lehtien päivittäiset lööpit menisivät aprillipilana aivan täydestä, paitsi että Ruotsissa ne ovat normaalia arkipäivää.

Anonyymi kirjoitti...

En voi lakata hämmästelemästä Ykän ajatuksen lentoa! Kiitos tästäkin tarinasta!

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Haa, hieno juttu Ykältä. Vaan se tuoeunukkiunioni laittaa paremmaksi, ainakin savon sanomien mukaan: Kalakukko kielletään, koska sen suora käännös englanniksi on jo melkein rivoa, ainakin rasistista ja homofoobista, tai jotain. Oliko se fishcuck vai fishfuc, sinnepäin kumminki.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Höh, nyt taisi Ykä jekuttaa, eihän kaakana mikään mehtäkana ole. Vaan vesilintu, liekö sukua nokikanalle, liejukanalle vai rantakanalle, en tiijä. Ulkonäoltään kovasti sinisorsan, tavin taikka muun syötävän sorsan näköinen. Eroaa sikäli, että on haulinkestävä.

Tavataan savossa enimmäkseen. Laajoilla matkoillani olen sen savon ruovikoissa tavannut, kovasta tulituksesta huolimatta ei putoa. Paikalliset diagnostoivat kohteen kaakanaksi juuri tuon haulinhylkivyyden perusteella. "Ei se puonnu, se oli kaakana", "Elä ammu se on kaakana".

Sikäli kummallalista on, ettei kaakanaa löydy mistään lintukirjasta, ei Pohjolan linnut värikuvina, eikä uudemmistakaan. Eikä Birdlifen sivuilta - mikä lie sensuurin syy? Jokin viherpunikkien katala juoni?

Pyssymies

Tuumailija kirjoitti...

Jutun suurin aprillipilahan on se, että Yrjöä ja Lötjöstä ei ole olemassa, vaan näitä juttuja kirjoittelee yksinäinen, syrjäytynyt ja katkera uusnatsi, joka ei ole koskaan saanut pillua. Kirjoittaja on yksi niistä 20 netsistä, samoin kuin Jaska Brown, Professori, Vasarahammer yms.

Jutun huomaa uusnatsin tekaisemaksi ensinnäkin siitä, että tässä ihannoidaan pyssyjä ja metsästystä, vaikka kellään sivistyneellä modernilla ihmisellähän ei ole mitään syytä omistaa asetta tai -herra paratkoon- ampua eläimiä. Toinen todiste on vanha polttomoottorikäyttöinen Nissanin pick-up, sillä se paitsi antaa ihannoivaa kuvaa yksityisautoilusta, antaa ymmärtää että niin vanhalla romulla joka saastuttaa luontoa, haluaisi kukaan luontoa ajatteleva ajaa. Kolmas todiste on se, että tässä romantisoidaan tarkoituksellisesti luonnon lähellä elämistä, vaikka ainoa oikea asumismuoto on kerrostalolähiö isoissa kaupungeissa. Viimeistään juttu paljastuu huijaukseksi tuosta väitetystä aboriginaalikielen kappaleesta, vaikka kyseinen kappale löytyy tuossa muodossaan suoraan kopioituna teoksesta Tiedostava Viherfeminismi: Ctulhun menkkapäivät.

vieras kirjoitti...

Tässä on hyvä Trumpin puheista miksattu kipale.

https://www.youtube.com/watch?v=8kkUzU9OiDI

vieras kirjoitti...

Tuolla on näköjään se kaivos jossa louhitaan tämpsteriittiä ja tiittitiittiä. Vajaa viisi Vajaa viisi vuotta sitten Ykä ei saanut kertoa tämpsteriitti- ja tiittitiittikaivoksen sijantia. Onko nyt patentti- ja turvallisuusjutut saatu sen verran hyvin varmistettua että uskaltaa kertoa sijainnin? Missä nuo mineraalit jatkojalostetaan?

https://yrjoperskeles.blogspot.com/2014/05/eurovaalit-huitsinnevadassa.html?showComment=1400070220683#c8513473577649888125

Missä on Anteron kesämökki?

Laskeeko Örnätjoki mereen?

Missä kohdin karttaa on Ala-Tölviön kunta?

Päättyykö mikään joki Hömpstadin kohdalla mereen? Huitsinnevada ei taida olla meren äärellä joten mikä on sen eteläpuolella ja Hömpstadin itäpuolella.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys,

olen kuullut, että etenkin savolaiset lintutaksonomian asiantuntijat väittävät kaakanan olevan läheistä sukua käelle (cuculus canorus). Linnun iäntelystä kun sikäläinen folklore kertoo: "Kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu". Tämän teorian pohjalta linnulle on annettu tieteellinen nimi cuculus sativus (syötävä käki). Toisaalta moni murretutkija on sitä mieltä, että kaakana-nimisen linnun savolainen kieliasu olisikin "kuakana".

Helsingin Yliopiston genderologian laitoksella on oltu kiinnostuneen ilahtuneita savolaisen cuisinen varsin vähän tunnetusta huipputuotteesta kaakanakukosta. Tämä kun saattaa merkitä, että savolaiset päissään ajattelevat oletettua suvaitsevammin transgenderismiin ja muunsukupuolisuuteen.

Raaka-aineen äärimmäisen huonosta saatavuudesta johtuen ruokalajia ei torilta noin vain osteta. Savonlinnan Oopperajuhlilla sellaisen voi etukäteen tilata kalliimmille aitiopaikoille, jonne parempaa tarjoilua muutenkin voi tilailla. Saa kyllä maksaa per..heensä kipeäksi, sillä kokonainen kuakanakukko tarjoiltuna maksaa siellä 4250 euroa. Toki annos riittää viisihenkisen herrasväkiseurueen evääksi - ja onhan sitä aika ylellistä mählätä sormet rasvassa samppanjan kera, kun scenellä riehuu vaikkapa J.Straussin Lepakko.

Mustan pörssin katukaupasta kuakanakukon voi saada jopa alle viidensadan. Tällöin pitää toki olla paikallinen, kielitaitoinen agentti kaverina, sillä kaakanaliigat ovat erittäin epäluuloisia ja tappelevat reviireistään väkivaltaisestikin. Jos ei varo, voi joutua itse Saimaan syliin ruikuttamaan. On syytä pitää varansa myös, koska näin rahakas business houkuttelee toimijoita tuoteväärennöksiin. Kaakanan sijaan kukkoon on voitukin käyttää esim. broileria, lokkia tai parasta varista. Caveat emptor!

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys WhiteHunterille, Anolle, Beckerille, Rouva Anolle, Huru-ukolle, Pyssymiehelle, Tuumailijalle, Vieraalle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne. Minähän en sinänsä niin perusta aprillijutuista tyyliin ”Hotelli Yrjöperskeles lopettaa nykyisen toimintansa ja siirtyy vihreitten viihdytyskeskukseksi” mutta aprillipäivänä saattaa jotain puutaheinää kumminkin julkaista.

WhiteHunter: Kiitokset sinullekin. Ehkä tuo pienriistaohjus kuuluu samaan kategoriaan sen pelottavan itseladattavan kertatulikonepistoolin kanssa (© Annika Lapintie).

Ano: Jep. Ja nyt Sipiläkin totesi että persut flirttailevat väkivallan kanssa. Sen väkivallan jota Sipilä on ollut saamassa aikaiseksi.

Becker: Vaan älä huoli, kyllä meidän nilkit painaa perässä. Ruotsin meiningistä kertoo hyvin tämä PT-median juttu:

https://pt-media.org/2019/04/01/rfsl-mieskin-voi-synnyttaa-ja-nainen-luovuttaa-siittioita/

Juttuhan on julkaistu 1.4. mutta se alkuperäinen ruotsalainen jo 12.3.

Rouva Ano: Lämmin kiitos sinullekin. Tuon Pinkanpänkäkäkosken on kyllä tavallaan keksinyt suomalainen Kolera-yhtye jo vuonna 1989. Kohdasta 0.34:

https://www.youtube.com/watch?v=gLLR0bWizLU

Huru-ukko: Tuo taisi mennä kumminkin aprilillijutun puolelle. Toisaalta kun kyse on EU:stä niin en ihmettelisi yhtään mitään.

Pyssymies: Sorsavesillä moista on kyllä kuulunut ja usein kaakanaa on nimitetty myös termillä perkele. Tosin jälkimmäinen termi viitannee oman osumatarkkuuden puutteeseen. Onhan tuota tullut itsekin joskus noiduttua.

Tuumailija: Totuus on vieläkin kauheampi. Kaiken takana on eräs kyrpiintynyt oulunsalolainen tietokoneohjelmoija joka on kehittänyt ohjelman Fucked social piipertelation ja se sitten bottina vihaa ja maalittaa minkä ennättää.

vieras: Sulla on kyllä uskomaton muisti. Minä olin ehtinyt unohtaa koko asian. Vaan tuumin että ehkäpä Pinnanmaan olinpaikkaa ei kannata selvittää täydellisesti. Jokainen voi mieltää sen sopivaksi katsomalleen paikalle. Ala-Tölöviön jätin pois lopullisesta Pinnanmaasta koska se on kuitenkin sen verran Severi Suhonen-saagaa.

Achtung: Nyt täytyy mainita että Hotelli Yrjöperskeleen ravintolassa päächef Pauno Blääd vääntää kaakanakukkoa aidoista ja parhaista raaka-aineista. Sen tunnistaa siitäkin että pöydistä kuuluu aika ajoin phyi-ping-ääni kun ruokailijat sylkevät hauleja lautaselle.

vieras kirjoitti...

Kuuluuko Persaukistenniemen mökkikylä Hotelli Yrjöperskeleen omistukseen? Onko se avoinna ympäri vuoden, eli siellä käy sekä kesä- että talvilomailjoita? Tekeekö Pauno Blääd myös sielläkin ruokaa vai pelkästään hotellilla?

Osaatko sen verran arvioida onko Anteron mökki Huitsinnevadan kunnan vai Lälläveden kunnan puolella? Entä asuvatko Antero, Hösse ja Pertta Huitsinnevadan kirkonkylällä vai maaseutualueilla? Sellainen käsitys on tullut että Huitsinnevadan kunnassa asuvat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Kuuluuhan se. Tuossahan koko touhua on selitetty tarkemmin:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2014/12/kolmen-maailman-mokkikyla.html

Anterollahan ei varsinaisesti ole omaa mökkiä vaan hänellä, Hössellä ja Pertalla on oikeus käyttää Persaukistenniemen mökkikylän mökkiä nro viisi. Sapuskat mökkikylään tulevat sekä hotellista että paikallisilta tuottajilta. Ja Antero, Hösse sekä Pertta asuvat kirkonkylällä.