perjantai 28. helmikuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXVIII


Eli yölinjalla



Heti alkuun voidaan todeta että otsikko valehtelee eli tässä ei ajella yölinjalla ollenkaan vaan enempi valoisan aikaan. Mutta koska kyse on kuorma-autoista niin Tapio Rautavaara yölinjallaan käy otsikkokuvaksi ihan hyvin. Eli tässä jälleen paetaan pakkofeministisestä ja pakkovaginoidusta nykypäivästä Kekkoslovakian maanteille ja esitellään tällä kerralla hieman sen ajan kuorma-autokalustoa. Mukana on luonnollisesti mukana lähes tuoreita kaupallisia tiedotteita. Kiitokset taas Vanhat Koneet-lehdelle sekä yleensäkin suomalaisille autoharrastajille joitten ansiosta nämäkin vanhat helmet ovat säilyneet ehjinä.

Sen kummemmitta selittelyittä siirrymme 1950-luvun Kekkoslovakiaan sekä siitä aina 1980-luvun alkuun ja katsastamme hieman sen ajan raskasta siviilirautaa. Ensimmäisenä esitellään suomalaista voimaa eli kuusipyörävetoinen Vanaja VKN 3600+1230:



Myös silloinen Riihimäen kauppala luotti Vanajan osaamiseen:



Jossain päin Hämettä taas kuorma kulki ketterästi Volvo L395-kuormurilla. 

Noissa vanhoissa mustapohjaisissa rekisterikilvissä on muuten oma tyylinsä. Käsittääkseni Suomessa on edessä taas rekkariuudistus sillä nykyisissä alkaa numerot loppumaan kesken. Onko uusi rekkari sitten muotoa XXX-YYYY vaiko XXXX-YYY. Vai jotain vielä muuta? XXXX-YTiiTyy?

Tokihan jo 1950-luvulla maanteillämme oli käytössämme (länsi)saksalaista voimaa eli Mercedes-Benz L311 + Lindner-vaunu:



Pienempi mutta erittäin käyttökelpoinen työkalu oli Mersun Unimog. Lausutaan Unimokki:



Ja tähän väliin kaupallinen tiedote:



Tavallisessa huushollissa niin Kekkoslovakian aikaan kuin nykyisinkin juodaan maitoa. 1950-luvulla maito tuotiin maitolaitureille tonkissa ja sitähän kuskaili meijeriin Vanaja VAK2:



Ja siirrytäänpä sitten 1960-luvulle. Ja sehän pitää tietenkin tehdä suomalaisissa merkeissä eli tarjolla on Kontio-Sisu K138:



Ja laitetaan sitten hieman raskaampi Kontio-Sisu K-134SV 4800+1200:



Väliin kaupallinen tiedote:



Tietenkin myös ruåttalaista rautaa oli tarjolla eli Volvo N86:



Toinen yleinen ruotsalaismerkki oli jo 1960-luvulla Scania-Vabis joista tässä esillä malli L75:



Älkäämme koskaan aliarvioiko suomalaista voimaa ja sitähän tarjoaa Sisun kymppipyöräinen Sisu K-34SP. Styrkkaa handussa ja koneessa:



Ja sitten laitetaan esille harvinainen nokaton Sisu KB-112:



Laitetaan vaihteeksi kaupallisia tiedotteita:




Kuskataanpas jälleen maitoa ja sitähän kuskasi länsisaksalainen Mercedes-Benz 1113. Kysymys kännykkäaikana syntyneille: mahdatteko tietää mikä toi pömpeli tuon kuorma-auton vieressä on?



Vastaus: menneitten aikojen nuorisotalo.

Ja sitten huomattavan harvinaista kalustoa eli Teijon tehtaitten tekemä Wilke KB1-67/4800:



Hyvin monenlaista kuorma-autoa pikku-Ykäkin ehti nähdä ainakin vilaukselta mutta tämä Scammel Scarab ei kyllä koskaan sattunut silmään:



Aikamoinen idea sinänsä. Raskasta kuormaa vetävä vetoauto jossa on vain yksi pyörä edessä. Perinteisempiä ratkaisuja käytti Kekkoslovakian teillä varsin yleisesti näkynyt Petteri eli Bedford J6:



Pöllikuormaa Längelmäellä veti puolestaan Magirus-Deutz Saturnus 69:



Lättänokkaista Volvon 1960-lopun voimaa edusti Volvo FB88. Jostain kumman syystä muuten suurin osa näitten kuvien autoista on rekisteröity vanhassa Mikkelin läänissä. Liekö autoharrastus siellä erityisen suosittua?



Suomessa hieman harvinaisempi saksalaismerkki eli MAN on tässä edustettuna 735H-mallilla:



Lopetetaan 1960-luvun osio ajattoman tyylikkäällä piikkinokalla eli Mersun LA321-mallilla:



Ja tähän väliin sitten hieman kaupallisia tiedotteita:




Ja sitten onkin aika siirtyä 1970-luvulle ja kyseinen vuosikymmen on hyvä aloittaa noitten aikojen teillä hyvin yleisellä näyllä eli Kontio-Sisu L 131 SVT:llä:



Ammoin Mersu, edelleen Mersu eli mm. maansiirtohommissa myös Mercedes-Benz LK 2624 oli varsin tuttu näky:



Kekkoslovakialaista kuormatavaraa kuskasi myös ns. Niittikoppi-Sisu eli Sisu M-162:



Sisujahan luonnollisesti käytti ja käyttää edelleen myös sotavaltio josta tässä esimerkkinä Karhu-Sisu L-137:



Sotavaltio käytti luonnollisesti myös neuvostoliittolaista rauhanrautaa niin kuin tätä KrAZ-255B:tä jota käytettiin tykinvetäjänänä sekä silta- ja ponttoonikaluston kuljetuksissa:



Tykinvetäjänä käytettiin myös neuvostoliittolaista ZIL-157-kuormuria jolle sitten paljon myöhemmin sotkamolainen Korpikorsu-matkailuyritys keksi huomattavasti rauhanomaisemman käyttötarkoituksen liikkuvana saunana:



Kun tässä tuli avoimesti piilomainostettua suomalaista yritystoiminta niin laitetaan myös kaupallisia tiedotteita. Huomatkaa ensimmäisen mainoksen avoimen sovinistinen, ettei suorastaan misogyyninen ote:




Ja muistutetaan sitten sotavaltion ajovehkeistä vielä monelle oman aikani varusveijarille tutusta Proto-Sisusta eli Sisu A-45:stä:



Siihen aikaanhan ei lavalla ollut mitään istuimia eikä turvavöitä mutta ei niitä kukaan silloin osaanut kaivatakaan. Jos siirrytään takaisin puhtaaseen siviilirautaan niin sellutehtaitten pohjattomaan kitaan kuskasi puutavaraa myös Mersun V10-koneella varustettu 1932A:



Sinänsä kun ollaan Suomessa niin on ehkä turha erotella sotilasrautaa siviiliraudasta sillä tuolloin – niin kuin epäilemättä nykyisinkin – on koko siviiliautokalusto pakko-otettavissa armeijan tarpeeseen jos liikekannallepano joudutaan pistämään pystyyn.

Vielä Kekkoslovakian viimeisessä vaiheessa Sisu meni, valmisti ja möi nelivetobussin Huippuvuorille. Tarina ei kerro, että liekö auto nykyisin missä kunnossa.



Vaan mikä oli yhteistä kaikilla Kekkoslovakian teillä ajaneilla kuormureilla? Tietysti se, että niissä oli suomalaiset rekisterikilvet ja kuskit puhuivat suomea. Nykyisin sekin tilanne on päivitetty toisenlaiseen muottiin. Ja laitetaan sitten vielä pari kaupallista tiedotetta. Jokainenhan sen tietää että tällaisten kansallismielisten blogien ylläpitäjät ovat Moskovan trolleja ja jopa niin ovelasti aivopestyjä etteivät sitä tajua itsekään. Mutta pannaan viimeiset kaupalliset tiedotteet sen mukaisesti:





Raskasta ryssänrautaa ja räjähteitä. Ja vielä käppäukon blogissa. Tuostahan joku sopiva tutkijatar pamauttaa sellaisen tutkimuksen johtopäätöksineen jotta pois tieltä. Vaan tässähän heitä oli tällä kertaa ja pianhan kalenterin mukaan siirrymme kevääseen. Tosin osassa maata on ollut koko talven kestävä marraskuu mutta ei anneta sen masentaa itseämme. Kevättä odotellessa.

36 kommenttia:

Hesus kirjoitti...

Huippuvuorten bussi
areena.yle.fi/1-4055581
Alkaa kohdasta 5:46. Näkyy ohjelmassa toisenkin kerran jos katsoo ohjelman kokonaan.
Ohjelma vielä 2 päivää nähtävissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Hesus ja kiitos linkistä. Näyttää se bussi olevan siis vielä ajossa. Tuo ohjelma vaikuttaa muutenkin ihan mielenkiintoiselta.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja vehkeitä vuosikymmenten takaa. Ennen oli 180hv kova sana,nykyään 750hv ainakin pölliautoissa peruskauraa.. Sisu fm:llä joskus opettelin ajamaan niin zf vaihdelaatikko tuotti alussa hieman voimasanoja kun välikaasut ja tuplapoljennat kytkimellä oli motoriikalle uusi asia,unohtamatta moottorin oikeaa kierroslukua jotta pykälät loksahti paikoilleen. Nuo kun oppi niin sitte laatikko suorastaan imaisi vaihteen huomaamatta sisään. Kyllä mielestäni pöllikuskit on kuljetusalan kingejä! T.oloneuvos

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kavalkaadi.

Omaa elämää liippaa kyseisistä kuorma-autokalustosta sen verranen että:

1) Sukulaisista yksi setä oli rekkamies aikanaan 60/70-luvun taitteessa. Hän kävi meillä pohjoisen ajoreissuilla taukoyöpymässä. Kotitien varrella oli parkissa tuollainen punainen Scania-Vabis L75 isoilla lokasuojilla. Jotenkin jäi ne huiman isot lokasuojat pikkupojan mieleen.

2) Suomen harmaassa 70-luvun lopulla oli henkilökohtaisena kuittiautona Karhu-Sisu, tietenkin se Pulla-Sisu pienellä neloskoneella. Jostakin syystä ajelin palveluksessa kuitenkin A-45:lla eli Proto-Sisulla monet metsäleirit tykki perässä.

3) YK-hommissakin on Protoa pyöritelty niin Lähi-Idässä kuin jopa Afrikan Namibiassa saakka. Pistämätön peli menemään molemmissa maastoissa. ZF:n suorahampainen loota tuli tutuksi ja kun korva tottui sopiviin kierroslukuihin, niin vaihteet meni kuin kuuma veitsi voihin.
Eteläafrikkalaiset sotilaat vaan ihmettelivät ja naureskelivat Proton pelti- ja lasikuitukopille sekä vanerisille lavan laidoille. Ei ollut miinasuojausta saati luodinkestoa A-45:ssa. Kuten vastaavasti oli heidän Buffel ja Wolf-kalustossaan, joka oli lähinnä mersun lisenssikamaa..

4) Tuollainen Mercedes-Benz 1113 koppa- ja perustekniikka on hyvin yleinen näky kuljetuskalustossa esim. Libanosissa/Syyriassa - tänäkin päivänä. Taidetaan tehdä siellä vanhoilla muoteilla ja lisensillä edelleen?

5) Myöhemmässä työelämässä olin "joutsarina" kunnalla 1990-luvulla ja Sisun kalustoa sillä sektorilla käytettiin ja hankittiin, kun ei ollut noita EU-kilpailutussääntöjä ja -rajoja haittana.

heppa

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole konkreettista, poliittista tai muutakaan asiaa, josta Ykä ei saisi aikaan mahtavaa kavalkadia, usein vielä kuvineen päivineen. Toivon, että nämä kaikki saataisiin joskus kansien väliin, tosin ensin ainakin hallituksen tulisi vaihtua ja järki, joka jätti liian monet suomalaiset, palaisi harharetkiltään takaisin. Ja sitten kun nämä digitaaliset härpäkkeet olisivat vaihtuneet toisiin, jota ei enää osaa käyttää, vanhainkodin kiikkustuolissa olisi mukava lukea Ykän tarinoita elämästä laidasta laitaan. Välillä saisi nauraa makeasti, välillä harmistuneena nyökytellä ja joidenkin nostalgisten muistojen kohdalla voisi todeta, että oi niitä aikoja!

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys oloneuvokselle, hepalle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

oloneuvos: Minähän en ole koskaan ollut ammattikuski mutta olen joskus paraatipaikalta ollut seuraamassa kun täysi tukkirekka painaa pienellä metsätiellä ja se on ajamisen taidetta se.

heppa: Kiitos jaetuista muistoista. Tuosta kolmoskohdasta muistui mieleen että silloin Namibian rauhanturvaoperaation aikana suurin osa Suomen lkp-vahvuudesta oli suunniteltu traktorivetoiseksi. Tiedä hänessä vaikka olisi aika pitkälle suunniteltu nykyisinkin.

Rouva Ano: Lämmin kiitos kannustuksesta. Olen otettu. Tosin onhan selvää että nykymaailmassa minun tekstejäni julkaistaisiin paperiversioina ainoastaan oikeudenkäynnin pöytäkirjoissa. Ja suunta menee koko ajan pahemmaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tere taas. Kiitokset hyvistä kuvista ja jutuista Ykälle. Tuo Mersun malli LA 321 tuli poikasena tutuksi, kun kaverin isä ajoi moisella maitoautoa, eli keräiltiin tonkat pitkin maantienvieriä maitolaitureita kyytiin ja vietiin Forssan osuusmeijeriin jatkokäsittelyyn. Me poikanöösit kesällä kuormaa tehdessä, eli keräilyvaiheessa nosteltiin tonkat kyytiin. Vaan purkupäässä meidät häädettiin pois jaloista, kas kun purku piti tehdä nopeasti, oli muitakin tulossa.
Niittikoppi on Sisusta mulle ihan uusi nimi, saman pelin olen oppinut tuntemaan nakkikoppi-sisuna, ja siinä oli Fullerin loota, suorahampainen tietysti. Saovat ammattimiehet, että nopein laatikko vaihtaa, jos ja kun osaa.
Ittekin sellaisella ajoin, pienen pätkän tosin, Rajamäessä täystuhoseuran kurssikeskuksella ollessani opettelemassa nyssekuskin ammattia. Korjaamo- ja huoltopäivänä kaverit laittoi mut ajamaan, kas kun olin saanut eräässä korttiuudistuksessa ns. rekkakortin "ilmatteeksi". Kaverit tuumas että katotaan saatko sen kortin pitää, ja koppi täyteen, että kuullaan kuinka Fulleri kiroo oppipoikaa. No ruokalassa tuumivat sitten, että saa sen kortinj pitää eikä se lootakaan kironnu kertaakaan.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko ja kiitos jaetuista muistoista. Näissä vanhoissa vehkeissä vaan on joku sellainen joka viehättää edelleenkin.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Hejpäh !En ole kuorma-auto enkä minkään muunkaan autoluokan spesialisti, mutta muistelen takavuosikymmeniltä sellaista mallia kuin Jyry-Sisu. Se oli kommeeta kuultavaa ja nähtävää! Liekö miltä vuosikymmeneltä?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Valmetin ärjähde-mainos on hieno, liekö yya-hengessä saatu kuva joltain sosialistisen realismin taitajalta. Ihan kuin iskurityöläinen Tatjana heiluttaisi punalippua Slobovorskin rautakanki- ja nenäliinakombinaatin rakennustyömaalla.

50-luvulla ja vielä 60-luvullakin aika moni kuorma-auto liikkui bensan voimalla. 70-luvun öljykriisi laski aika monen firman oman kuormurin hintaa rajusti. Leipomoilla, kaupoilla, konepajoilla yms oli ollut omia autoja ajossa aika paljon ja bensan hinta nousi aika reilusti ja nopeasti. Käyttökuntoista kalustoa meni romutukseen aika paljon.

Kaluston paino muuten nousi aika paljon, kun maailmanpankin rahoituksella saatiin suomeen kunnon teitä. Vuoden -68 hirmuraskas puoliperävaunu oli 80-luvulla käytössä muunnettuna varsinaiseksi, kevyehköksi perävaunuksi. Saman vuosimallin volvo oli kovilla vetäessän moista taakkaa. Kakella (kiito) oli semmoinen, olin joomiehenä tutun rahtarin kanssa hakemassa kaffetta pauliigilta ja vedimme tsadin halki mahtavaa jonoa aina riihimäelle asti. Värkki kun ei kiihtynyt mainittavasti. Mutta sai kesko tarjouskahvinsa tampereelle kumminkin ajoissa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jos tuo Scammel Scarab on outo, niin samaan aikaan britanniassa liikkui vielä oudompaa kalustoa. Nimittäin vielä 50-luvun alussa valmistettiin raskaisiin kuljetuksiin höyryautoja. Hiiltä syöviä kuorma-autoja. Niitä liikkui vielä 60-luvulla, poistuivat kun kaupungit kielsivät keskustoissa ajelun savun takia. Öljykriisin akaan taisivat olla nauloina melkein kaikki.

Olivat dokkarin mukaan kivoja ajaa, voimaa piisas, lämmin hytti ja teen sai kätevästi lämmitettyä ajon aikana. Olen harmikseni hukannut linkin, näistä oli parikin videota - alunperin filmiä - youtubessa.

Mahtaisi olla matkailuautona mainio suomessa, klapia ja vettä kun piisaa. Talvella ei ehkä niinkään etevä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Terho Hämeenkorvelle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Terho: Eiköhän se ollut niitä 1960 – 1970-luvun malleja.

Pyssymies: Kiitos hienoista jaetuista muistoista. Nykyisinhän suurimmat rekat taitavat olla liki sadan tonnin kokoa. Vaihtoehtomoottoreista muistan kuulleeni että Pohjanmaalla joku heppu keksi nykyaikaisen ja täysin toimivan häkäpöntön mutta verottaja vaati jotain 35.000 euroa että sillä saisi ajaa metriäkään. Lieneekö tarina totta?

Anonyymi kirjoitti...

76 tonnia taitaa olla nykyinen maksimi ja sekin vaatii vähintään 11 akselia yhdistelmään.
Ennenvanhaan, ajalla josta kuvakavalkadi on, puutavarakuorma mitattiin kuutioina, ei kiloina. Niinpä kovasti märkä kuorma saattoi painaa enemmän kuin nykyinen maksimi. Taisipa silloin jopa akseleita katketa ylipainon takia.
Museoautojen kilvistä vitsailinkin aiemmin; läänikilpiaikaakin eläneenä niihin tuli kiinnitettyä huomiota.
-Puskarossi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Puskarossi ja kiitos lisäyksestä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kempsut, tutulla oli sotien jälkeen ylijäämä Ford Thames. 1950 luvun lehdistä mainoksista on jäänyt chevyn, intercontinentalin ja fordin mainokset sekä Borgwardin mainokset. Myöskin panssarilevyistä laihdutettu Whiten puolitelavaunu. Entä Teijo sitten lokomotiivitehdas Henschelin nämä mikkihiiripakut jotka myytiin mersulle. Puhumattakaan moottorikelkan moottorilla ja ulosotolla varustettu Wiiman moottoripyörä.

Anonyymi kirjoitti...

Steam Lorry: https://www.youtube.com/watch?v=SV9vOHnXpT8
Tämä ei ole se hukkaamani Pathen filmi, uudempaa tuotantoa. Mainioita rakkineita kumminkin.

Pyssymies

Becker kirjoitti...

Pentuna tuli katseltua kun Jyry-Sisulla aurattiin talvella maanteitä. Ja nimenomaan aurattiin. Vauhti oli kovaa ja lumi lensi pitkälle. Ei ollut sellaista hepen hiplausta kuin nykyjään. Ne Jyryt jäi kyllä ikuisesti mieleen sellaisina mennään eikä meinata kuorma-autoina. Ja oli pakko mennä seisomaan porttitiellä sen lentävän lumivallin alle. Ne oli muuten pirun taitavia kuskeja, ne aura-auton ajajat.
Noita Scammeleita tuli usein ihmeteltyä kun ne putsasivat kauppatoria toripäivän jälkeen. Auton alta tuli suihku paineella ja yhdellä etupyörällä varustettu Scammel oli ketterä kääntyjä.
Tuolla niittikoppa Sisulla kun käytiin ulkomailla niin muut rekkakuskit ihmettelivät taukopaikoilla että On Fullerin laatikko ja Rollssin kone ja kunnon perät mutta kopan olet tainnut tehdä itse.
Eräällä naapurilla oli vanha Gazi, sellainen sota-Studebakerin kopio. Hän kävi joskus heittämässä meille jotain keikkaa ja muistan hyvin sen kipin joka käsin veivattiin pystyyn. Siinä oli kahdet käyrät tavallaan pienet tikaat joita sitten veivillä hammaspyörien kautta käytettiin. Vaati muuten pikkaisen muskeleita tuon kipin esi-isän käyttö. Äijällä oli autossa haulikko penkkien takana ja aina kun meidän tontilla lähitäisyydelle ilmstyi räkättejä niin piiput saivat kyytiä. Oli sitä huimaa seurata vaahtosammuttinen kokoisena vieressä. Enkä pelännyt, en silloin enkä nytkään.

KKi kirjoitti...

Hieno katsaus. Mitäpä noita kommentoimaan. Aikoinaan, aikana ennen somaleita, ajoin pitkänkortin Sisu ärrällä, eli "niittikopalla". Oli Cummins 400 ja Eaton-Fuller tietenkin.

Ensimmäinen kuormalaitos jolla kaljarahoja tienasin oli vuoden -83 Jyry-Sisu powered by Rols-Royce ja Eaton-Fuller. Nuorelta klopilta meinasi itku päästä moisen laitteen kanssa. Vaan kun asian oppi, niin parempaa vaihteistoa ei ole.

Niitti oli syystä niitti. Suorat pinnat ja helpohko liitosmenetelmä kustannustehokkaita sen ajan Suomessa.

Niittiin liittyy tällainen tarina:

Aikoinaan oli Suomalainen koppiorja lähtenyt oikein ulkomaille. Traven rannassa sitten konetta katteltiin ja kummasteltiin. Saksalainen kollega totesi jotta on sulla tekniikka vimosen päälle. On ameriikan Cummins ja Eaton-Fuller, vaan hytin olet näköjään tehnyt ihan ite.

Alkaa olla katoavaa kansanperinnettä manuaaliset vaihteistot Fullereista puhumattakaan. Nykypenskoille jo normaali manuaali aluevaihteisto mystistä muinaisromantiikkaa. Nykyään kun robottivaihteistot.

Olen itsekin törmännyt työharjoittelijaan, oikein ammattikoululaiseen, jolle manuaalivaihteisto hieman haastava.

KKi kirjoitti...

Niijuu

Joku tuolla kommentoikin noita tehoja ja painoja. Toki tehot ovat nousseet, vaan niin ovat painotkin. Nykypäivän rahtiliikenteessä viissataa voimainen on jo hieman mopo.

Toi satatonnia tulee ns. "ekorekka" kokeilun ajoilta. Kokeiluaikana taisi 90 tonnia olla maksimipaino. Laissa se sitten tippui seitsemäänkytäkuuteen tonniin. Kokeiluaikana hinasin itsekin semmoista 90t laitetta.

Toi HCT asia olisi monenkin kirjoituksen arvoinen. Vaan mitäpä noista. Kaiken touhun ideahan on, että hipsteri saa kiinalaiset lelunsa halvalla.

Moottor Miäs kirjoitti...

Rahtarilehdessä oli haastateltu vanhaa kuskia, joka ajoi aikanaan ulkomaan liikenteessä Niittikoppi-Sisulla. Olivat ulkomaanelävät kyselleet autosta, että oliko kenties kuskin itse tekemä hytti. Ja itsekin erään kuusen alle unohtuneen yksilön nähneenä voin todeta, että rumahan se on. Niin ruma, että oikeastaan aika hieno. Kiitos Ykälle.

Anonyymi kirjoitti...

Kauwan sitten myymäläautot tapasivat pysähtyä maitolaiturin viereen, jonkun maatalon tienhaaraan. On tullut istuskeltua laiturilla jokunen tunti. kas, kun aikataulun "Turakaisen laiturilla klo 14.00" tarkoitti, että joskus iltapäivällä, useimmiten ennen kuutta. Joskus oli jopa ruuhkaa laiturilla, k-kauppiaan auto ja osuuskaupan auto yhtaikaa paikalla. Siis klo 12.30 ja se 14.00 auto. Oli siinä turistilla ihmettelemistä, keskellä ei mitään on yhtäkkiä tie täynnä kauppa-autoja, traktoreita, mopoja, mummoja, mukuloita ja mökkiläisiä.

Myöhemmin muuan R. Aaltonen opetti katsomaan niitä maitolaitureita, jos niissä on tonkkia, niin kohta tulee vastaan maitoauto. Sama koski pysäkkejä, linja autojakin liikkui ennen teillä.

Niitä tonkkia maitolaitureille kuskasivat, usein maitokärryillä, joko emännät tai tyttäret. Semmoinen 50 litran teräksinen ronkka painaa jonkin verran, eikä maitolaituri ole ihan matala. 1½ metriset mimmit nakkeli niitä kevyesti kärrystä laiturille. Ei ollut ne teinit anorektikkoja, eikä ylipainoisia plösöjä.

Se vilkku maitoauton katolla liittyi noiden autojen erioikeuteen pysähtyä vasemmalle puolelle tietä.

Vaan oli se mukava istuskella heinähelteellä laiturilla, kärpäset pörisi, lämmin puu haisi lievästi pihkalta. maatalon tyttären sai joskus houkuteltua iltaselle litin kyytiin. Jopa sareen visiitille. ja paikallisia mopopoikia vit harmitti.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Pyssymiehelle, Beckerille, KKi:lle ja Moottor Miähelle & kiitos kommenteista ja lisäyksistä. Nämä tämän tyyppiset kirjoituksethan ovat niitä joissa oma osioni on lähinnä johdanto ja ne tiedon pläjäykset tulevat sitten vasta kommenttiosioissa. Kiitokset siitä. Tuosta teitten auraamisesta tuli mieleen että tiekarhut ovat kadonneet melkein kokonaan. Mistähän moinen johtunee?

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuosta kiitolinjan volvosta mieleen, ko. putiikilla oli oranssi hytti, siniset kontti ja kärri. Hyvin tunnisti tien päällä. Vaanolla oli iso keltainen V syylärin koristeena, helppo oli nämäkin tuntea. Tuppukylän pakettiautoilijalla oli taas punainen hytti, sininen kontti - useita autoja yrittäjällä. Muutenkin monella firmalla oli tunnistettavat väritykset kalustossaan. Monet väritykset oli aika hienoja, ei siis maalauksia vaan väriteemoja.

Tuo Scammel Scarab jäi vaivaamaan. Olen semmoisen jossain suomessa nähnyt, en vaan muista missä. Satamassa, tehdasalueella, terminaalilla, missä ihmeessä. Noita Unimogeja vilisee tampereella, suolaavat ja hiekoittavat katuja, auraavatkin joskus. Puistoissakin niitä näkyy.

Tuppukylässä ennen aamuisin katuja aurasi ensin Tehtaan auto- volvo muistaakseni, V-auralla, sen jälkeen tuli /-auran kanssa kaupungin auto- Sisu - kahteen suuntaan. Ensin siis avattiin väylä työmatkalaisille, sitten viimeisteltiin. Nyt ajele yrittäjä autolla, jonka aura on V, /, \ tai vaikka v nurinpäin - ja auton alla vielä karhun terä - niin ja aurassa kääntyvä lisä-lärpäke. Kilpailutus- tai muista syistä tämä hemmo on ajellut naapurikaupunginosan ajoja muutaman talven ja ikiwanhat kaupungin autot ajellet kotikatuani.

Karhu poisti muinoin jäätyneen lumen tarvittaessa. karhuja oli ainakin kolme erilaista kaupungilla. Nyt vain yksi, vanha.

Bedford oli yleinen, tuppukylässä parilla rautakaupalla, osuuskaupalla ja puutavaraliikkeellä oli petteri jakeluajossa. Muutamalla autoilijallakin oli semmoinen. Uusin taisi tulla tuppukylään joskus 80-luvun alussa, semmoinen lyhytkeulainen. Nyt taitaa Bedford hävinnyt maasta vai tuoko sitä joku maahan.

Niittisisun seuraajan kyydissä olen körötellyt aika usein, olin huvikseni joomiehenä sukulaismiehen ajaessa suomen ristiin rastiin. Lämpeni hitaasti pakkasella, hytti alkoi vasta sadan kilometrin ajon jälkeen olla lämmin. Moottori savutti vartin kylmänä, siis SAVUTTI. Ihan kuin T72 konsanaan, maisema mustan sumun peitossa. Voimaa oli hyvin tarjolla mutta kulkua tarjosi firman Volvo puoliperävaunun veturi. Kerran piti jättää yhdistelmä stadiin ja tuoda em. vetoauto pohjoisemmaksi. Tyhjä nuppi kiihtyi ja kulki kuin henkilöauto, aika ennen rajoittimia oli silloin. Viikonlopun menoliikenne menoillaan, eikä ennen Hämeenlinnaa mikään ohittanut rakkinetta. Kahvitauko iski silloin.

Oma hupinsa oli kuunnella kahvin ja höyrymakkaran äärellä huoltoasemalla rahtarien kuittailuja toistensa autoista. Mieleen jäi, että vaikka nakkikoppisisun koppi olikin ite tehty, ei sisua tarvi hinailla talvella. Teli nousee täydellä kuormalla ja alusta kestää ajelun vaikka irakilaisen moottoritien keskikaistaa pitkin - kuulemma mallia pirunpelto. Saksalaiset on jättäneet nuukuuttaan pari sylinteria moottorista pois: V-10.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

TVH lopetti, kaupungit on ulkoistaneet aurailujaan. Tiekarhu osaa vain karhuta uuden tien pohjaa tai soratietä ylläpitomielessä. Ja tietysti poistaa polannetta. Yrittäjän karhulle ei tule tunteja tarpeeksi, ei kannata. Tuppukylässä jollain maarakentajalla on vanha, kaupungin wanha, semmoisella pyöreällä syylärin säleiköllä varustettu karhu, työkoneena. Saivat puoli-ilman hommattua. Sen tuntiveloitus on kuulemma suolainen.

Toisaalta kuorma-auton alle laitetulla terällä hoitaa ison osan polanteen poistoista. Ja destian alihankkijat poistaa polannetta suolalla tai suvea odottamalla.

Sopivina talvina on keskustan kadut ajokelvottomia henkilöautoille, karhuille olisi tarvetta. Jopa tänä talvena on keskusta ollut välillä ihan perseettinen.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos jaetuista muistoista sekä lisätiedoista. Mitä auraukseen tulee niin minähän asun syrjässä ja tien auraus on pitänyt sopia yksityisen kanssa. Kunta ei paljoa näistä syrjäseuduista piittaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vielä 1980 luvun alussa autokoulussa opetettiin ettei a) maitoauton b) kissakilvillä liikkuvan ajoneuvon kanssa kannattanut kolistella kun valtion autoissa ei ollut vakuutusta. Tuo kempsu eli GMC oli ylijäämä vekottimena meidän olosuhteisiin kuin nyrkillä silmään. Muuten kuinka moni tietää että teitä tehtiin konnatyövoimalla ainakin Kuhmossa joten aina ei päässyt autolla kanariansaarille Seutulaan. Maailmanpankin rahoituksen ehtona oli rakentaminen konetyönä joten hätäaputyömaat olivat erikseen.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Talvitienpidon ongelma karhujen puute, monitoimiuorma-autot ovat karhuamiseen liian keveitä.

Becker kirjoitti...

Meilläkin kesämökki kunnassa eräs tiekarhumies hoitaa yksityiset tiet ja ne ovat loistavassa kunnossa vuoden ympäri. Olisi hoitanut kunnallisenkin kohtuullista korvausta vastaan, mutta sai kuulla että on sen jälkeen vastuussa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, joten homma jäi siihen. Niin on Destiakin mutta, heille vastuu on veteen piirretty viiva.

Tuohon Ykän listaan olisin lisännyt klassissen Scania LB 141 rekan nupin. Se oli aika yleinen näky maanteillä aikoinaan. Ja sitten 50-luvulla nähty engelsmanni Fordson Thames 7 V kuorma-auto, se lättänokkainen jossa vaihdekeppi oli jossain kuskin selän takana ja kuulema aivan perkele ajaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Minä vähän luulen että valtion autot ovat vieläkin vakuuttamattomia. Siitä oli puhe erään kaverin kanssa hiljattain. Ja Seutulan kanariansaarista kun oli puhe niin tää Irwinin kappale täytyy ilman muuta laittaa soimaan:

https://www.youtube.com/watch?v=EPimZWohhf4

Becker: Meidän yksityistie on jatkuvasti ihan hyvässä mallissa. Paikallinen traktorimies hoitaa. Toi Fordson on sen verran ruma että se on jo kaunis joten pannaan linkki:

https://i.pinimg.com/originals/22/88/cf/2288cfe27e7ac76c4963c5f7d0432930.jpg

QroquiusKad kirjoitti...

Tuosta veli Pyssymiehen muistelusta Niitti-Sisun seuraajasta tuli mieleen tämä legendaarinen rekkaleffa, jossa 1950-luvun Peterbilt ensin savuttaa mahtavasti ja kulkee sitten puoliperävaununkin kanssa kuin henkilöauto, päähenkilön kannalta tukalasti:

https://www.youtube.com/watch?v=3cm7r_EF-9E

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tuo Taisi muuten olla Steven Spielbergin ensimmäinen elokuva. Ja pääosan näyttelijä Dennis Weaver tuli suomalaisille tutuksi ratsupoliisi McCloudina.

Anonyymi kirjoitti...

Briteillä on kyllä lahja tehdä ihan helevetin rumia autoja, ei tuosta fordinpojasta muuta voi sanoa.

Se sisunpentele savutti kylmänä, eikä ottanut kierroksia. Varikolla aamusella se ei kovasti haitannut, kaffet piti juoda ja paperit kerätä. Mutta asuinalueelta aamulla lähdettäessä oli kehtaamista. Autolla ajettiin semmoista heilurilinjaa, kaksi kuskia ja joskus vaihtoa piti tehdä toisen kämpillä. Ajoaikajuttuja tms. syynä. Siisnä sitten neljän aikaan aamulla kone ronksottamaan. Kun kylmänä jaksoi kone vähänkään vetää niin matkaan. Ronksotusta, savua - ei kiihtyvyyttä ei oikein kulkuakaan. Ihan sketsikamaa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tämmöinen retroilu on kyllä mukavaa mutta täytyy tunnustaa että nykyajan tekniikalla on kyllä paljon hyviä puolia.

Tuumailija kirjoitti...

On ne menneisyyden kuormurit vaan hienoja. Toki nykyiset ovat luotettavampia, mukavampia ja kuluttavat vähemmän, mutta noissa vanhoissa vaan oli sitä jotain. Olen toisinaan hitusen haaveillut että olisi kiva olla harrastepelinä joku pieni 50- tai 60-luvun kuormuri. Japanin entisaikojen raskaasta kalustosta en osaa sanoa mitään, mutta laitetaan nyt pari-kolme kuvaa siitä mitä ei Suomessa näe.

Isuzu on hyvin yleinen kuormurimerkki. Silmillänähtävä ero suomalaisiin on huomattavasti pienemmät renkaat ja yleisestikin auto on hieman sirompi:
https://www.japanautomotivedaily.com/wp-content/uploads/sites/17/2018/02/20180220180220isuzu.jpg

Tässä on sitten todella järeä kuormuri, ainakin kei-autojen kokoluokassa:
https://substarinc-eec2.kxcdn.com/blog//wp-content/uploads/2017/02/451971487769511.jpg

Japanilainen erikoisuus on Dekotora-autoharrastus. Dekotora (decoration truck) on mitä futuristisimman näköiseksi tuunattu kuorma-auto. Niissä on levikkeitä ja koristeita jos jonkinmoisia, ja pimeällä valaistus on taattu:
https://i.dailymail.co.uk/i/pix/2011/12/07/article-2071197-0F12496C00000578-616_964x616.jpg

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tuumailija ja kiitos linkeistä. Tuohon tuunattuun rekkaan on kyllä uponnut jeni ja työtunti poikineen. Ei vaan taitaisi saada suomalaiselta katsastajalta leimaa.

Kaisa kirjoitti...

Ollut varmasti hieman erilainen prosessi aikoinaan hankkia varaosia kuorma-autoihin. Nykyään kun taitaa olla saatavilla kaikenlaista. Meidän naapuri kertoi, että hänen täytyisi varaosat hankkia. Sen jälkeen, kun kuorma-auto on kunnossa, tulee hän meidän tontille hieman apuun.