maanantai 24. helmikuuta 2020

KÄYTÄNTÖ JA HÖLYNPÖLY


Olen useaan otteeseen todennut että julkishallinto on perustettu vain ja ainoastaan sen vuoksi, että sen välityksellä kansalaisille voidaan tarjota välttämättömiä peruspalveluja. Tämän vuoksi julkisen sektorin suorittava taso on siinä tärkein ja oleellisin. Suomessa tämä asia hyvin pitkään ymmärrettiinkin mutta viimeisten vuosikymmenten aikana ajatus on vääristynyt ja nykyisin julkinen sektori mielletään – lähinnä akateemisten – ihmisten suojatyöpaikaksi.

Siispä julkishallinto on nykyisin täynnä hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, sijaishuollon aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä, henkilöstövisiosuunnittelijoita ja muita komean kalskahtavia titteleitä.

Olennaista näissä on, että kyseisen ryhmän niin sanottu työ ei liity varsinaisesti millään tavalla suorittavan tason työhön vaan se on olemassa vain omaa itseään varten lähinnä loputtomana ikiliikkujana. Eli toisin sanoen heitä ei varsinaisesti tarvita missään. He ovat täysin turhia mutta he nauttivat silti palkkaa. Tietokirjailija Matti Wiberg nimittää kyseisiä työntekijöitä osuvasti hölynpölytyöntekijöiksi ja lisää:

- Nämä ovat sellaisia työpaikkoja, joissa ei varsinaisesti tehdä mitään tuottavaa, vaan leikitään työn tekemistä ja liki koko työaika käytetään työtä muistuttavaan oheistoimintaan, kuten turhanpäiväiseen kokoustamiseen, tuloksettomiin neuvotteluihin, keinotekoiseen raportointiin, datasyöttämistä varastoon, jota kukaan ei käytä ynnä muuta.

Sekä:

- Hölynpölytyötä tekevä tietää, ettei häntä oikeasti tarvita.

Itse voin allekirjoittaa tämän. Käytän tosin itse termiä tyhjän paskan hiertäjät mutta käytetään tässä kirjoituksessa sitä hölynpölytermiä. Hölynpölyn ongelmahan on tietysti se, että se vie voimavaroja pois sieltä missä niitä tarvittaisiin eli suorittavalta taholta. Lähinnä resursseina eli organisaatioon on palkattu ihmisiä joita ei tarvita mutta joitten palkkaus estää niitten ihmisten palkkaamisen joita tarvittaisiin. Niihin suorittaviin töihin. Joita varten julkishallinto yleensä on olemassa.

Mutta ongelma korostuu siinä vielä pahemmin että hölynpöly ei malta pysyä karsinassaan vaan se sotkeutuu muutenkin ylirasitetun suorittavan tahon toimintaan. Yritän hieman selvittää, miten se vaikuttaa suorittavaan tahoon. Reaalimaailmassa asioitten kehitys ei etene aivan niin nopeasti kuin tässä kirjoituksessa mutta idea varmaankin tulee selville. Selityksessä tarvitaan hieman kuvia ja kuvaselityksenä kerron ensiksi:

- Siniset pallot ovat työyhteisön – siis suorittavan tason –  käytössä olevia voimavaroja.

- Punaiset pallot ovat se määrä, kuinka paljon voimavaroja suorittavaan työhön tarvittaisiin.

- Ruskeat pallot ovat hölynpölyyn uhrattuja voimavaroja.

Alkutilannehan on työyhteisölle kaikkien Suuren Laman jälkeisten leikkausten jälkeen muutenkin haastava eli suurinpiirtein tällainen:



Eli voimavaroja ei ole tarpeeksi. Hölynpöly on vienyt voimavaroja jo pelkällä olemassaolollaan sillä siihen uhratut voimavarat oltaisiin voitu käyttää varsinaiseen työhön. Mutta valitettavasti hölynpölylle ei riitä että se puuhailisi pelkästään keskenään vaan se on päättänyt alkaa ”kehittää” suorittavaa työtä. Jos hölynpöly askartelisi vain keskenään niin asia ei sinänsä muuttaisi olennaisesti vallitsevaa tilannetta mutta ”kehittämiseenhän” kuuluu tietysti suorittavalle taholle annettava pakollinen koulutus joissa opetetaan hölynpölyn saamia ”ideoita”.

Pelkkä koulutus ei tietenkään riitä vaan työyhteisölle lähetetään etukäteen oppimateriaalia tutustuttavaksi ja tietenkin omaksuttavaksi. Oppimateriaalissa on paljon neliöitä, kaavioita, vuokaavioita ja hienoja sanoja kehittämisprosessista, strategioista, synergiasta, integroitumisesta, visioista, kulttuurillisen vuorovaikutuksen kehittämisestä ynnä muusta hienosta jota työyhteisö ei tarvitse vaan se tarvitsisi lähinnä muutaman varsinaisen työntekijän lisää. Niinpä työyhteisön jäsenet joutuvat vasten tahtoaan pänttäämään jotain, jota he eivät tarvitse joiltain, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa heidän työhönsä mutta jotka silti mieltävät että he voivat opettaa suorittavaa tahoa työssään. Samalla kun suorittava taho pänttää turhaa, se ei voi suorittaa varsinaista työtään vaan se tekee pakotettuna hölynpölyä:



Ja tämän jälkeenhän on sitten edessä varsinainen – kerta toisensa jälkeen toistuva – koulutus jossa osaamattomat opettavat haluttomille tarpeetonta ja samaan aikaan haluttomat eivät ole tekemässä varsinaista työtään jonka he jo muutenkin osaisivat:



Samaan aikaan kun työntekijät joutuvat pakkokeskittymään pakkohölynpölyyn ei työn vaatimukset suinkaan pienene ja koska työ tehdään pienenevillä voimavaroilla niin vaatimukset tosiasiassa kasvavat:



Koulutuksien seurauksena työntekijät joutuvat täyttämään entistäkin enemmän erilaisia lanketteja sekä tekemään koulutuksesta johtuvia kyselyitä, kirjaamisia, seurantaraportteja ja tilastointeja sillä hölynpöly tarvitsee niitä tehdäkseen kehittämiskoulutuksesta loppulitviikin jonka joku toinen hölynpöly lukee jos kerkiää. Todennäköisesti ei kerkiä sillä hän on itse omalla tahollaan lähettänyt työntekijöille ennakkomateriaalin seuraavaan koulutukseen. Työntekijöille lisääntynyt paperihölynpöly ei ole sinänsä pahinta. Pahinta on se, että se joutuu muuttamaan työmenetelmänsä hölynpölyn – joka ei edelleenkään ymmärrä varsinaisesta työstä mitään – vaatimusten mukaiseksi.

Samaan aikaan organisaatioon on palkattu kolme hölynpölyä lisää. Kaksi suunnittelemaan välttämätöntä organisaatiouudistusta. Eihän edellisestä ole viittäkään vuotta. Ja kolmas siksi että erään virastopösön siskontyttö valmistui lopultakin yhteiskuntatieteitten maisteriksi eikä projektikoordinaattoreita kerta kaikkiaan voi olla liikaa. Nämä kaikki toimenpiteet yhdessä tietysti lisäävät suorittavan tason työn vaativuutta ja samalla vähentävät voimavaroja:



Ja sittenpä tuleekin se organisaatiouudistus ja sehän vaatii jatkuvan sekä loputtoman ”kehittämisen” ohella huomattavan määrän välttämätöntä hölynpölyä. Samalla sairaslomien määrä lisääntyy koska työntekijät alkavat väsyä:



Kierre jatkuu ja jatkuu ja jossain vaiheessa huomataan että suorittava taso on sekä työmäärän että työkalujen puuttumisen – jotka on ”kehittämisen” myötä viety nollaan – vuoksi kerta kaikkiaan kusessa:



Hölynpöly ei jää tilanteessa neuvottomaksi vaan perustaa selvityskomitean tutkimaan sitä, miksi niin hyvät ja moneen kertaan suorittavalle tasolle opetetut teoriat eivät toimi käytännössä. Syynä on selvästi työntekijöitten haluttomuus omaksua uusia, kehittyneitä menetelmiä. Työntekijät tarvitsevat ilman muuta lisää asiaan liittyvää koulutusta sillä mikäli teoria ja käytäntö eivät kohtaa, on vika aina käytännössä ja se tulee ehdottomasti saattaa toimimaan teorian mukaisesti.

Kuinka paljon julkishallinnossamme on hölynpölytyöntekijöitä eli tyhjän paskan hiertäjiä? 100.000? 150.000? Kun mukaan lasketaan verorahoitteiset NGO-organisaatiot niin määrä kasvaa edelleenkin.

Julkishallinnon käsittämättömäksi turvonnut täysin tarpeeton virastopöhö on Suomen taloudelle yksi vaarallisimpia asioita mutta siitä keskustelua on vältetty viimeiseen saakka. Jos maassamme olisi aivan oikeasti toimiva valtamedia niin se nostaisi asian tapetille. Ehkä se jopa kysyisi Järjestelmäpuolueen edustajilta että ”mahdatteko muistaa, mikä on julkishallinnon perimmäinen tehtävä?”.

Toisaalta, valtamediamme itsekin on ollut jo pitkään hölynpölyä puhtaimmillaan. Vaarallista hölynpölyä.

45 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Kun miehellä on ongelma, hän haluaa siihen ratkaisun.
Kun naisella on ongelma, hän haluaa puhua siitä. Ongelman aiheuttamasta tunnetilasta puhuminen on naiselle oikeastaan täreämpää kuin itse ongelmasta puhuminen.

Mitä kauemmin kansakunta saa elää rauhan ja hyvinvoinnin kautta, sitä enemmän sen johtavat orgaanit naisistuvat. Sitä myötä johtaminenkin naisistuu:
kokouksissa ei enää haeta ratkaisuja ongelmiin, vaan kokous päätetään kun kaikista ongelmista on puhuttu.

Kyse ei ole vain XX- ja XY-kromosomien eroista.
Miehen ja naisen aivot ovat erilaiset. Samoin miehiset ja naiselliset ajattelutavat ovat erilaiset.

Mitä miehisemmät aivot naisella on, sitä järjellisempiä päätöksiä hän voi korkeassa asemassa toimiessaan tehdä.
Esimerkki: Eila Kännö.
Mitä naisellisemmat aivot miehellä on, sitä tunteitensa riepoteltavampia ovat hänen tekemisensä.
Esimerkki: Touko Aalto.

Jossain mainittiin Suomen julkishallinnon henkilöstön olevan saman kokoinen Kanadan kanssa. Kanadan asukasluku vain on kuusinkertainen Suomeen nähden, puhumattakaan maa-alueesta. Pitäisikö vaihtaa Kanadan kanssa jotain?

Pauli Vahtera kirjoitti...

Lapsuuteni naapurissa vanhin poika oli aktiivinen demari Salon kaupungissa. Hän järjesti nuorimmalle veljelleen demarityöpaikan kaupungilta. Vuosien mittaan palkka nousi ja titteli komistui. Hänestä tuli kehittämispäällikkö. Kun mies muutama vuosi sitten jäi eläkkeelle, hän valitti Salon torilla, ettei hänen tilalleen palkattu ketään. Siis kertoi, ettei hän ollut koskaan tehnyt mitään kaupungin kannalta tärkeää.

Tällaisia riittää myös suorittavassa portaassa. Laskin erään kaupungin omistamassa sähkölaitoksessa, että yksi työntekijä käsitteli työpäivän aikana keskimäärin 4 ostolaskua. Ympäri vuoden. Jos olisin tehnyt työn urakalla olisin vartin jälkeen lähtenyt vapaalle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Pauli Vahteralle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Tuo, mitä kerrot on valitettavasti totta. Poikkeuksia tietysti on mutta pääosin kumminkin. Tuo ei tosin sinänsä selitä sitä että miksi tuo julkishallinnon pöhö on päässyt yleensä syntymään. Olisko niin että kun aikanaan ryhdyttiin kouluttamaan aivan liikaa yhteiskuntatieteitten maistereita niin pitihän niille jotain hommaakin keksiä eikä sitä ole sitten älytty/haluttu lopettaa. En ole kuullut tuosta Kanadavertauksesta mutta samanlaisen vertauksen olen kuullut Sveitsistä. En tosin pidä sitä Kanadavertaustakaan mahdottomana.

Pauli: Näitä on ollut ja on edelleenkin. Tosin veikkaan että suorittavassa portaassa ne ovat jääneet leikkausten myötä vähemmälle.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta!

Olen itse töissä valtion omistamassa yrityksessä, sen suorittavalla portaalla ja voin vahvistaa, että asiat ovat juuri näin kuten kuvailit Yrjö. Hieno kirjoitus. HS:n etusivulla tätä ei tietenkään koskaan tulla näkemään.

Itse muuten kutsun noita hölynpöly-työntekijöitä teoreetikoiksi.

maallikko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, maallikko ja kiitokset. Teoreetikko käy terminä aika hyvin myös. Ei nät tällaisia HS:n sivuilla eikä kuulu poliittisessa keskustelussa. Sen sijaan veroruuvia kiristetään että tyhjäntoimitus pysyy ja paranoo.

Anonyymi kirjoitti...

Helvetin hyvin kirjoitettu. Tuo tauti alkoi levitä myös yksityiselle puolelle 90-luvun alussa, usein konsulttien toimesta. Oli "koulutusta" ja palaveria jos jonkinmoista. Täysin turhia työntekijöille. Kehityskeskustelu oli yksi niiden keksinnöistä. Piti mennä konttorille päiväksi istumaan ja se muistutti enemmän kuulustelua jossa kaiveltiin mielipiteitä. Jos arvostelit jotain tuli fudut. Jos kehuit miten hyvin menee vaikka kaikki oli päin persettä, olit "hyvä mies" ja saatoit pitää työpaikkasi vaikka et tehnyt mitään. Firma menikin myyntikuntoon koska sinne ei juuri muita jäänyt kuin noita mitääntekijöitä. Ihmettelin miten joku suurempi firma näki siinä mitään ostettavaa. Parisataa alkoholisoitunutta asentajaa, saman verran porukkaa konttorilla ja kasa ruostuneita työkaluja. Fokusoitiin pitkässä juoksussa, niin kuin suuremmat päälliköt silloin sanoivat.

Vasarahammer kirjoitti...

Virastot ovat toki hölynpölyn varsinainen alkulähde mutta eivät läheskään ainoa taho, joka hyötyy hölynpölystä. Yksityisellä sektorilla on useita järjestelmän nänniä lypsäviä yrityksiä, jotka toimittavat hölynpölyn tuotantoon tarvittavaa lannoitetta. Näitä eivät ole pelkästään NGO:t vaan mukana on ihan kansainvälisiä yrityksiä, jotka tuottavat hölynpölyä varten konsultointia ja tietojärjestelmiä.

Tällaiset yritykset tunnistaa helposti siitä, että ne myötäilevät virallista valtaideologiaa sponsoroimalla esimerkiksi Pride-kulkuetta ja toteuttamalla "yhteiskuntavastuuta" erilaisilla hyväntekeväisyystempauksilla.

Korporaatioiden puolella on oma hölynpölynsä, jonka ainoa tarkoitus on antaa yrityksestä positiivinen kuva sidosryhmille. Kun asiakkaana on julkinen sektori, silloin yritysviestintä koostuu hölynpölystä ja virallisen valtaideologian myötäilystä. Aika moni tällainen yritys käyttää mitään tarkoittamattomia iskusanoja kuten sustainability.

Korporaatioiden hölynpölyllä on tietysti vain yksi tarkoitus eli edistää liiketoimintaa. Julkisen sektorin hölynpöly on ideologista napanöyhtää, jolla ei ole mitään todellista tarkoitusta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitokset. On vissiinkin niin että mitä suurempi firma on, sen varmemmin hölynpöly leviää siihen jossain vaiheessa.

Vasara: Totta. Kysyntä luo tarjontaa ja siinä tyhmää vedätetään. Hölynpölyfirmat osaavat myös luoda höhlälle asiakkaalle tarpeettoman tarvetta ja saavat asiakkaan uskonaam että säkillä tupaan kannettu valo on toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tai ainakin se kuulostaa hienolta.

Krypta kirjoitti...

Olen tämän esimerkin antanut ennenkin (ainakin blogissani). Kuntani teknisellä puolella oli 80-luvulla neljä työnjohtajaa ja kullakin sata alaista. 90-luvun lopussa oli edelleen neljä työnjohtajaa ja kullakin neljä alaista. Ilmeisesti työnjohtajien virkoja ei voinut lakkauttaa, kun ne kerran oli perustettu. Mielestäni kolme olisi saatu lakkauttaa ja yksi hoitaa tuon pienentyneen alaismäärän.

Historix kirjoitti...

Mutta oletteko kuulleet, että eräässä Suomen valtion virastossa ja sen hallinnossa on otettu jo seuraava askel: on luovuttu osastoista tai työryhmistä ja siirrytty rennon moderniin heimoajatteluun. Siis jokin osasto/työryhmä onkin nykyisin erikseen nimetty heimo. Niille sitten etsittiin/etsitään sisäisessä haussa heimopäälliköitä. Aivan vakavissaan ovat tässä liikkeellä...

Anonyymi kirjoitti...

"...vaan se on olemassa vain omaa itseään varten lähinnä loputtomana ikiliikkujana..."

Vanhastaan jo tunnetaan käsite SDIL, sos.dem.ikiliikkuja.

- Hermann G -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle, Historixille ja Hermann G:lle & kiitos kommenteistanne.

Krypta: Ja oma kuntasi ei ole ainoa. Varsinkin niissä kunnissa/kaupungeissa joissa useita kuntia on yhdistetty on hallintohimmeli vain kasvanut. Tarpeeton hallintohimmeli.

Historix: Osaatko kertoa tästä tarkemmin?

Hermann G: Nykyisin siinä ikiliikkujassa ovat mukana kaikki järjestelmäpuolueet. Myös - ja erityisesti - kokoomus jota joku ressukka pitää vielä oikeistopuolueena.

Anonyymi kirjoitti...

Näin se Jaskan esittämän mukaan menee – valitettavasti. Olen tämän jopa itse muutaman vuosikymmenen aikana havainnut vierestä seuraten.

Jonkun julkishallinnon eräs organisaatio teki perustyötä ympäri vuoden, sanotaanko vaikka jokaiselle omakotiasujalle niinkin arkista työtä kuin: "lumenluontia talvella, hiekoitushiekanharjausta keväällä, nurmikon leikkuuta kesällä ja lehtien haravointia syksyllä tai lisää tähän kohtaan joku muu perustyö". Siis täysin suorittavaa työtä, jolla on suoranainen vaikutus palveluun joustavuuteen, siistiin yleiskuvaan asuinpaikasta riippumatta ja sitä myötä vaikkapa vierailijoille. Siistit yleiset paikat kun houkuttaa vierailijoita tai jopa turisteja enemmän kuin sotkuiset ja huonosti hoidetut. Kansalaisturvallisuuskin voidaan mainita.

Tulipa johtoon uusi, energinen johtaja visioineen, joka haukkui kaiken tehdyn suorittavan työn olevan liian hyvää, sellaista ”ylilaatua”, ja siksikin kallista veronmaksajille ja kansalaisille. Vähemmälläkin kuullemma pärjäisi. Otettiin mallia ja vertailupohjaa muualta, kuinka siellä muka hienosti toimitaan. Benchmarkingiksi ja synenergiaksi sitä sanottiin kun apinoitiin väärää.

Oli vuosien saatossa monenmoista kehityspalaveria, innovaatiopäivää, tiimikokousta, etäpysäkkiä ja tukitoiminnan seurantaa. Organisaatioita ja toimintoja yhdisteltiin ja/tai hajoitettiin. Oikeassa olevia ja kyseenalaistavia suorittavia työntekijöitä halveksuttiin, hyllytettiin, kyykytettiin ja samalla nollatason myötäsukailijoita ylennettiin esimiehiksi. Perustettiin jopa innovatiivinen kehityspäällikön ja projektipäällikön tehtävä ideoimaan ja kehittämään yhteisiä toimintoja. Useampaa työnimeä ja toimialalogoa oli ilmassa peräjälkeen.

Samaan aikaan suorittavaa porrasta jäi eläkkeelle, siis niitä tekeviä käsiä ja asiansa osaavia tekijöitä. Vuosien perinteinen tietämys, tietotaito ja kenttätuntemus katkesi. Uusia käsipareja ei tullut tilalle oppimaan. Paitsi sinne keskijohtoon mielistelemään, piirtelemään lisää organisaatioita, ideoimaan, tilaamaan palveluita, asiakas- ja henkilökyselemään ja palaveeraamaan. Suomalainen kansanpiirre, kateus ja pahansuopaisuuskin astui väliin. Saattoi siellä välissä olla oman edun tai uran tavoitteluakin?

Tätä hölynpölyä on pyöritelty vuosikymmeniä ja nämä samat vuotuiset tehtävät on edessä joka vuosi. Esimerkiksi ne "lumenluonnit talvella, hiekoitushiekanpoistot keväällä, nurmikon leikkuut kesällä ja lehtien haravoinnit syksyllä tai lisää tähän kohtaan joku muu perustyö". Jonkun ne on tehtävä. Jos, tai nykyään koska omat kädet eivät nykyään enää riitä, ostetaan "joku muu” tekemään tuo sama työ.

Jokainen tänne asti lukenut voi arvata kahdesti onko tehdyssä työssä tarjolla nyt ”yli- vai alilaatua” ja onko otettu työtä kalliimmalla hinnalla kuin itse tehtynä, onko palvelu parantunut ja onko kyseessä veronmaksan näkökulmasta kansalaisen etu toteutunut?

Kaikista tämän ajan hölynpölyistä saisi aika paksun kirjan, jos joku ne kansien väliin laittaisi. Monenmoiseen pyörittelyyn ja tyhjänpäiväisyyteen on rahaa palanut useita miljoonia euroja. Arvelisin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Veikkaisin että tuohon on palanut viimeisten vuosikymmenien aikana miljardeja euroja.

Anonyymi kirjoitti...

Ja samaa tyhjänjauhamista yksityisellä puolella, tosin hallinnon pakottamana;
1. Työturvakortti=älä tapa iteseäsi ja/tai työkaveria.
2. Tulityökortti=älä polta työmaata (Kattotulityökortti= älä polta työmaan kattoa
3. Tieturvakortti=älä jää ajoneuvon alle/ älä aja kenenkään yli
4. Hygieniapassi=pese kädet
5. vesihygienia kortti= älä kytke paskavatkaamon liittymää vesijohtoverkkoon.
6. aniskelupassi= älä myy ala-ikäiselle/ liian jurriselle
7. Sähkö-joku (en muista) kortti= sähkö on sinistä ja sattuu saatanasti, älä koske
8. jokin ammattipätevyyskortti .............. lisää itse sopiva.

Ja kaikki vain 0-5vuotta voimassa ja 2-300€ kipale.

Tähän kun vielä lisätään perehdyttämis-tilaisuuteen kuuluva esiperehdyttäminen 2vrk
ei enää tarvitse ihmetellä miksi kustannukset nousevat ja työntekijän motivaatio on jääkaapin alusnöyhdän ja olemattoman välillä.

T. -aNo

Tuumailija kirjoitti...

Entisaikoina taivaanrannanmaalareita oli julkishallinnossa hyvin mitätön määrä suhteessa suorittaviin maalareihin.

Nyt siellä on enää varsin vähän maalareita, mutta taivaanrannanmaalareiden lisäksi on palkattu myös taivaanrannanhioja, taivaanrannanrappaaja, taivaanrannanehostaja, taivaanrannankiillottaja, taivaanrannanpetsaaja, taivaanrannanpuleeraaja, taivaanrannantarkastaja ja taivaanrannanleimaaja. Kaikkihan nämä ovat nyky-yhteiskunnassa kovasti tarpeellisia, toisin kuin ne suorittavat maalarit.

Juha Kivela kirjoitti...

Tärkeä ja erinomainen kirjoitus. Kommentoijilta hyviä huomioita.

Miksi hölynpölyntekijöitä sitten tarvitaan edelleen? Miksi nämä viimeiset vuosikymmenet on tarvittu hölynpölyntekijöitä?

Kuten itse kirjoituksessa Ykä vastasi kysymyksiin: Ei mihinkään.

Asiaa täytynee siten ollen tarkastella myös toisesta tulokulmasta.. Tulokulmaa säätämällä nähdään, että hölynpölyntekijät ovat olleet äärimmäisen tärkeitä Järjestelmäpuolueelle, eliitille and who knows kenelle kaikille..

Hölynpölyntekijöiden avulla on pystytty muokkaamaan suomalaista yhteiskuntaa kohti uutta säätyläis- ja kastiyhteiskuntaa, sekä pohjustamaan tulevaa poliisivaltiota, kenties peräti julmaa diktatuuriakin.. Tuossa prosessissa hölynpölyntekijät ovat toimineet pelättyinä, joskin erityisen säälittävinä, työyhteisöjen jäseninä. Kuten kirjoituksessa ja kommentoinneissa mainittiin on suorittavan portaan työntekijän työsuhde saattanut olla katkolla, jos ei ole mieli taipunut ylistämään hölynpölyntekijöiden uusia ja uljaita visioita tulevasta utopiasta..

Utopia, jossa on myös paljon piirteitä sosialistisesta kommunismista, jota Järjestelmäpuolueista erityisesti kokoomus tosiaan ajaa täysillä tänä päivänä. Viime viikolla kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vaati Suomea maksamaan lisää Euroopan unionin pohjattomaan kankkulan kaivoon, vaikka juuri nyt Euroopan unionin budjettia tulisi ehdottomasti laskea. Syynä on se, että yksi tärkeä nettomaksajista eli Britannia pääsi lopultakin eroon sosialistis-kommunistisesta hirviöstä.

Perussuomalaiset ovat esittäneet järkeviä reaalimaailmaan yhteyksissä olevia havaintoja aiheesta, kuten tässä:
https://www.oikeamedia.com/o1-132409

Valitettavasti noita ressukoita on Suomessa vielä varsin paljon, jotka eivät ymmärrä sitä merkittävää eroa, että kokoomuksesta ei ole koskaan ollut ja erityisesti nyt sen vajottua sosialistisen kommunismin syviin syöväreihin ei siitä ole hyötyä eikä mahdollisuutta vastuullisen valtiopolitiikan puolueeksi Suomessa.

Vastuullista valtiopolitiikkaa Suomessa kykenisi tällä hetkellä ajamaan ja edustamaan vain Perussuomalaiset?! - Vaan miksi Perussuomalaiset ovat edelleen pidettynä oppositiossa?

Hölynpölyntekijät ovat riippuvaisia sosialistisesta kommunismista, sillä heidän täysin perustelematon palkkansa on siitä riippuvainen. Ja järjestelmän näkökulmasta heitä tarvitaan kuluttamaan ja edustamaan todellisen eliitin ja työtätekevän suorittavan portaan välistä nomenklatuuraa, joka mahdollistaa kulisseissa tapahtuvan Suomen Kansan ryöstöoperaation.. Samalla on mahdollistettu haittamaahanmuutto, koska nomenklatuura tarvitsee halpatyövoimaa tarpeisiinsa.. Joista yksi olennainen on juuri sääty- ja kastiyhteiskuntaan paluu?!

Ryöstöoperaatiossa on kenties pystytty siirtämään viimeisten parin kolmen vuosikymmenen aikana jo useiden satojen miljardien ellei peräti noin 2-3 biljardin omaisuuserä pois sieltä, minne se olisi kuulunut ja missä sitä olisi tarvittu? Kuten aitoina työntekijöinä suorittavassa portaassa!

Suomelle on kyseessä olevalla hölynpölyntekijöiden toiminnalla aiheutettu suunnaton onnettomuus, jota ei enää voida korjata?

Historix kirjoitti...

Ajatus menee vuokaaviossa kutakuinkin niin, että heimopäälliköt (jotka omistavat heimonsa) antavat suorat tavoitteet heimoilleen. Tehtäväketjussa seuraavat vaiheet ovat strategiset tavoitteet, priorisointi, kehitysprojektit ja heimoille näistä ja painopisteistä johdetut välitason kumppanien tavoitteet, pyynnöt tai ongelmat. Toiminnassa ovat mukana kehitystarpeet, resurssit, ongelmien tunnistus, asiakkuudet ja varsinkin asiakkuuksien prosesseille lopputuotteena annettavat vaihtoehdot.

En osaa arvioida, mitä nämä heimot noin konkreettisesti tekevät. Mutta näkemäni aineiston perusteella heimolaiset eivät ole suorittavan tason työntekijöitä, paremminkin erilaisia asiantuntijoita.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvänen aika, kehittääkö tämän blogin mission tasa-arvostrategia kukaan! Entä stiiknafuulian syrjimättömyyttä monikulttuurisessa konteksissa.

Samanmoinen meininki on aika monessa yksiyisessäkin firmassa. Mitä isompi firma, sen enemmän joutoväkeä änkeää kärryihin. Pitää toki kehittää missiota ja strategiaa. Rakentaa asiakaslähtöistä palautekäsittelyä, kestävän, hiilineutraalin kehityksen koordinoimiseksi. Ja blaa blaa.

Yksi mainio tyhjänjauhajien joukko on kaikenmaailman korttikouluttelijat.Oikeasti, kuinka monta kertaa tulityökortin jutut pitää kouluttaa katonpikejälle? Tai vaikka raudoituksia hitsailevalle betoniraudoittajjalle? Kortti tuli vakuutusyhtiöiden aloitteesta joskus ammoin käyttöön - ja oikeasti vähensi tulipaloja. Mutta ei jatkuva kortin uusintarumba ole järjellistä. Työturvallisuuskoulutukset on kans oma lukunsa, kouluttaja ei aina tiedä mitä koulutettavat tekevät työkseen. Aikoinaan kun työnkuvani oli "mikrotuki" kuvitteli kouluttaja meidän kiipeilevän linkkimastoissa, toinen arveli mikrotuen tarvitsevan kulmahiomakonetta ja useinkin asentelevan vahvavirtajuttuja. Tikkaiden käyttöä ja rakennustelineiden rakentelua on myös meille opetettu. Yksi täti opetti suojautumaan lattanäyttöjen säteilyltä.

Tittelishow on yksi turhakevirkojen generaattori. Hywin kauwan sitten toteutin yhden suuren klinikan siirtymisen päätteistä PC-koneisiin. Yksin. Olin siis selvästi projektipäällikkö. Hommaan meni kuukausi asennuksineen ja koulutuksineen. Hankkeen onnistuttua jatkoin tavallisia hommiani. Ilman hienoa, pysyvää titteliä. Olisinpa tittelöity, ei olisi kai sopinut korjata konetta, josta oli savu päässyt karkaamaan. Olisin voinut nakittaa jonkun mikrotuen avustamaan projekti "Sinisavua" ja istua ite kampaviineriä massuttamassa.

Osa titteleistä on joutavaa sievistelyä, Senior Worksation Expert, ITC-Consult - suomeksi Kaiken nähnyt mikrotuki, ohjelmistonatsi, ATK-yleissähläri. Joskus kaupunkikeskusten kellareiden kestävän kehityksen koordinaattori on ihan tavallinen suunnitteluinsinööri, jolle on nakitettu homma vahtia mitä mainituille kellareille on tekeillä. Siis katsoa perään, ettei tule samoille tiloille ristikkäisiä suunnitelmia. Ettei laajenneta kellaria maalämpökaivon tielle, esimerkiksi. Joskus sama titteli varataan jollekin valtiotieteen maisterille, kaverin kaverin tyttärelle. Tarviihan se jonkun homman, että palkka juoksee.

Erilaiset laadunvalvontajutut ja sertit on oma riesansa. Aikoinaan läksin pois poikkeen firmasta kun jonkun sertin takia piti tehdä ITIL-standardin mukaan ohjeita. Yksi sivu laatimis-, hyväksymis-, testaus-, voimaantulo-, voimassolo-päivämääriä ja versionumeroita.Tietenkin hyväksytylle, viralliselle word-pohjalle. Sitä word-pohjaa ei ollut mistään saatavilla, siis mikrotuki ei ollut semmoista servulleen saanut.

Aikoinaan narautin yhden lapoilijan, pääsi lusiin. Sopii arvata minkälaista asiakaspalautetta sain. "Ei asenneta- tietohallinnon kieltämä ohjelma," on myös epäsuosittu ratkaisu. Tämmöistä laatupoikkeamaa sitten märehditään.

Pyssymies

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Hej !
Arvatkaas, onko kirkossa "kehitys" kulkenut samaan suuntaan...? Juu, on. Aikaisemmin (on ennen vanhaan) Tuomiokapitulissa istuivat piiska, tuomiorovasti, kaksi asessoria kirkolakimies ja notaari (sihteeri. Nyt laskin, että istujia on yhteensä kaksitoista!
Onko kirkon työ "tehostunut kaksinkertaiseksi? Hmm, tässä jääkin miettimään, sillä jäsenmäärä on laskenut kuin lehmänhäntä, seurakuntien talous on kuralla, kirkkoja ja muita tiloja joudutaan myymään, ellei haluta pitää vain tyhjän panttina ja pappeja-missä ne ovat? Eipä näy muualla kuin pride kulkueissa!
Nää on vain äkkihavaintojani ko. uskontohuoltolaitoksesta tai mikä lienee nykyjään.

Strix Senex kirjoitti...

Olipas osuvaa tekstiä. Valitettavasti. Nyt jos koskaan olisi mukava sanoa, että olet väärässä. Mutta kun et ole.

Kaikki tietysti muistavat Parkinssonin lain, joka kertoo, että organisaatio kasvaa tasaisella nopeudella riippumatta organisaation tehtävien määrästä. Tämä johtuu siitä, että urakehityksen takia virkamiehille täytyy palkata alaisia. Päällikkötehtäviin edenneet taas kokevat tehtäväkseen erilaisten raporttien, selvitysten ja muiden vastaavien teettämisen. Eli juuri niiden hölynpölytehtävien teettämisen.

Koulun penkeiltä ja yliopistoita tulleet ovat oppineet lukemaan raportteja ja tekemään raportteja, mutta eivät oikeita konkreettisia töitä. Heidän urakehityksestään taas huolehtivat poliittiset kaaderit, jotka ovat oppineet lukemaan raportteja, puhumaan raporteista, puhumaan yleisellä tasolla, puhumaan ideologisten viitekehysten kautta mutta joille käytännön työ ja siihen liittyvät konkreettiset kysymykset ovat vieraita ja epämiellyttäviäkin. Niinpä käytännön asioihin paneutuvan henkilön urakehitys ei etene, hän kun puhuu ikävistä asioista ja tekee ikäviä asioita. Toisaalta, organisaation turvotus- ja käytännöstävieraantumistauti kyllä etenee sitäkin nopeammin.

Ja tästä tullaankin siihen syyhyn, minkä takia yksityistä sektoria tarvitaan sote-alueella julkisen kirittäjäksi. Ei syynä ole se, että julkisen puolen henkilöstö olisi jotenkin huonompaa. Usein asia voi olla jopa päinvastoin, sillä tässä maassa on sentään ollut varsin hyvä virkamiesmoraali, enkä usko, että poliittiset broilerit olisivat sitä vielä onnistuneet täysin hävittämään.

Kun julkinen sektori ostaa palveluja yksityiseltä firmalta, se pyrkii valvomaan sekä hintaa, että palvelujen laatua. (Poikkeuksena erinäiset yleishyödyllisiksi väitetyt toimijat). Markkinamekanismi ja voitonpyynti eli ahneus aikaansaavat sen, että hölynpölyhenkilöstöä ei firmassa voida ylen määrin pitää. Yksityisen toimittajan kustannus-hyötysuhteen vahtiminen asettaa väistämättä saman haasteen myös julkisen puolen toimittajalle. Jos siellä on kosolti hölynpölyporukkaa, tuloksen on kehnoa laatua kauheilla kustannuksilla. Tavallisimmin tätä tilannetta ratkotaan yhtiöittämällä toimintoja, jolloin se hölynpölyporukka jää sinne tilaaja- ja hallinto-organisaation puolelle. Ei hölynpölyporukan ongelma tällä ratkea, mutta tuleepahan edes selvästi näkyviin budjettikirjan sivuilla. Sen oikean ja toimivan ratkaisun kehittäminen tuohon hölynpölyhenkilöstön ongelmaan olisikin sitten taloustieteen Nobelin arvoinen temppu.

(Pienen vihjeen ratkaisun suunnasta voin antaa. Firmassa X asia hoidettiin niin, että tällainen puuhastelijaporukka siirrettiin hissun kissun jonkinlaiseen hienolla nimellä varustettuun kehittämisyksikköön. Ja sitten se yksikkö yksinkertaisesti lakkautettiin.)

Anonyymi kirjoitti...

Tää on muuten ihan tuttua huttua yksityiselläkin puolella. On meinaan koettu.

Kyllä yksityisellä puolella osataan ihan sama vastuuttomuus. Osakeyhtiön tarkoitus ei välttämättä ole tuottaa voittoa omistajilleen. Osakeyhtiön tarkoitus on se mitä sen kulloinenkin johto sillä haluaa tehdä. Mikään ei suojele firmaa kuin firmaa epäpätevyydeltä ja hyväveli kerhoilta. Suurin osa johdosta on ns yleisjohtoa jotka on marinoinu itteensä firmasta toiseen erilaisissa hyväveli/sisko paikoissa ja kuin heinäsirkkalauma siirtyvät yhden firman tuhottuaan seuraavaan.
Tämän mahdollistaa erityisesti se että suurimmassa osassa firmoja ei ole suoraa yhtä tai muutamaa isoa omistajaa jolla olisi mitään käsitystä toiminnasta tai mitään mielenkiintoa toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Mitä tahansa voidaan saada aikaiseksi jos niin halutaan. Jos johtoa palkitaan esim liikevaihdon kasvattamisesta niin se tarkoittaa hintojen dumppaamista kannattavuuden alle. Jos palkitaan kannattavuudesta niin se johtaa siihen että varmaa tuloa tuovat bulkki asiakkaat lakaistaan pois ja keskitytään vain kannattavimpaan piperrykseen. Jos kytätään oman pääoman tuottoa päädytään liisaamaan vessapaperit.
Ylipäätään on varsin helppoa mennä valmiiseen firmaan jonka joku/jotkut ovat vuosikymmeniä sitten rakentaneet ja alkaa vähin erin tuhota sitä keskittymällä kaikkeen paskaan.

Tämä esimerkki firmasta on pääpiirteittäin totta ja eikä mitenkään ainutlaatuinen tapaus.
Ylin johto toki voi saada kenkää ja saakin aika usein mutta niillä on omat verkostonsa jonka avulla ne päätyy joka kerta johonkin toisaalle tekemään samaa.

ON yrityksiä jotka omistaja yrittäjä on rakentanut ja on yrityksiä joiden omistus vaihtuu kuin sukat. Niissä on merkittäviä eroja.
T:labrotta

Perttu Ahonen kirjoitti...

Jokainen joka on tehnyt pitkän uran julkisella sektorilla tietää, että näiden Jaakko ja Jaana Parantaisten määrä kasvaa huomiota herättävän suuresti. Vastapainoksi näiden 90€ päivässä tienaavien asian tunteilijoiden armeijalle on ne 9€ päivässä tienaavat "työkokeilijat", jotka tekevät sitten orjatyönä suorittavaa työtä ja estää sen, että niihin töihin palkataan oikeasti ihmisiä.
Täytyyhän sitä yhteiskunta työn tekemisen arvo olla tasapainossa ja eihän ero ole kuin, se että toisessa työssä on lisäarvona yksi nolla.

Näille yhteiskunnan asian tunteilijoille on ihan oma kansallislaulu: Sääntö Suomi / Klamydia:
https://www.youtube.com/watch?v=aBI6t0Vq_PA

Eli odotetaan vain, että akanahallitus alkaa työllistämään lisää asiantunteilijoita julkiselle sektorille.

Asia taitaa olla niin, että Suomessa ylikoulutetaan ihmisiä ja näille ei ole mitään oikeita töitä olemassa, joten heidät työllistetään paisuttamaan julkista sektoria.

Työllistävää työtä on jo 30-vuotta ulkoistettu usein lapsi-ja orjatyötä teettäville kehitysmaille pois Suomesta. Näin jotta suomalaisilla työttömillä ja vähävaraisilla olisi vaaraa ostaa halpoja Kaukoidän tuotteita. Se on sitä globaalia kierrätystä ja kestävää kehitystä käytännössä.

Jotenkin epäilen, että kun nykyinen sairas unelma puhkeaa rahoituksen takia, niin itseriittoisilla ihmisillä on arvon nousu arvostetuiksi yhteiskunnan jäseniksi ja tyhjäntoimittajilta tuoli kaatuu alta.

Qroquius Kad kirjoitti...

Velipoika kertoi toissa vuosikymmenellä hänen tuolloisessa työpaikassaan käyneestä konsultista. Tämä oli hölpönpölpöttänyt käsiään heilutellen tyhjänpäiväisyyksiä riistäen työaikaa, jolla olisi voinut tehdä tulosta.

Touhu huipentui tämän jarisuulasvuon kehottaessa kaikkia kirjoittamaan lapulle asiat jotka ovat pielessä - ja sitten repimään lapun ja heittämään palaset ilmaan! Näettekö? Epäkohdat katosivat noin vain!

Tunnelma oli kuulemma varsin hyinen, mutta se ei vienyt jarisuulasvuolta vauhtia minnekään. Miksi olisikaan:
ihmettelin aikani, miksi yritykset maksavat tällaisille hölpönpölpöttäjille miljoonia. Vastaus löytyy sloganista "Henkilöstö on tärkein voimavaramme".

Näyttää komealta, kun voi osoittaa henkilöstön koulutukseen käytetyn miljoona euroa, kun todellisuudessa ollaan kutsuttu taloon jarisuulasvuo riistämään tehokasta työaikaa ja tienaamaan siitä megaeuron.

Anonyymi kirjoitti...

Väkiluvultaan Espanjaan verrattuna viisinkertainen Yhdysvallat pyörii kustannuksina mitaten samankokoisen julkisen hallinnon voimin kuin Espanja. Sinänsä julkispöhö ei ole siis suomalainen ongelma vaan se näyttää ennemminkin olevan universaali ilmiö. Vanha vitsihän on Yhdysvalloista peräisin oleva administratium. Kun administratium saavuttaa kriittisen massan, sen poistaminen ei enää ole mahdollista. Loputon käsittämättömien PowerPoint-esitysten virta on vuolas ja leveä. Administratium sanelee myös säännöt kuten "kaikki työn tekemiseen tarvittavat ohjelmat on valmiiksi asennettu koneelle." Mikäs siinä, jos työtehtävät koostuvat pelkästään käsittämättömien PowerPoint-esitysten laadinnasta. Entä jos pitäisi tehdä jotain, josta joku maksaisi jotain? En tiedä, ehkä nykyään voi elättää itsensä käsittämättömillä PowerPoint esityksillä? Korvataan paperikoneet ja sellukattilat muutamalla kannettavalla tietokoneella ja aletaan viedä PowerPoint-esityksiä?

Anonyymi kirjoitti...

"Veikkaisin että tuohon on palanut viimeisten vuosikymmenien aikana miljardeja euroja" lienee vähättelyä, nuo turhakkeet kun eivät ihan niitä pienipalkkaisimpia ole. Mutta nykyisen talousmantrahan mukaan itse asiassa on edullista työllistää turhakkeita koska hehän maksavat veroa! Ja kalliiksihan se tulisi työttömänäkään pitää. Ihan helposti tämä edullisuus on todistettavissa karkealla laskutoimituksella: julkinen maksaa palkkaa 4.000/kk, tästä julkinen saa takaisin välittöminä veroina n. 1.300. Työttömänä saisi tukia ehkä n. tonnin. Eli säästö yhteiskunnalle on huima 1.700 euroa. Ja ne miinusmerkit, ne ovat syrjiviä eikä niillä ole mitään tekemistä minkään kanssa. Siksi siitä työllistämisestäkin on ihan turha nillittää. Niin kuin tietenkin onkin, jos halutaan edistää vain tuki- ja turhaketyöllistämistä.

Tämä hieno blogisi oli niin raadollisen totta, että vaikka eläköitymisestäni on jo vuosia, sain välittömästi post-traumaattisen stressireaktion eli v***tuksen. Juuri tuollaistahan se oli. Kyvytön keskijohto, jolla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä alaisensa tekivät, puhumattakaan siitä mitä näiden edes pitäisi tehdä. Loputtomat kehityskeskustelut heidän kanssaan näillä lähtökohdilla olivat silkkaa parodiaa. Palkkaan vaikuttavien suoritusarviointien skaala oli 1-5, mutta VVM oli päättänyt että kolmosta enempää ei lähiesimies (siis se joka oikeasti tietää mitä tehdään) saa antaa, koska valtiolla ei ole varaa. Konsultteja niin että kompastelevat toisiinsa kertomassa suorittajille miten pitäisi tehdä asiat joista heillä ei ole sitäkään tietoa mitä turhakkeilla. Kun tulin ministeriöön, konsultteja 0, kun lähdin, konsulttitoimeksiantoja yli 1.000/v. Tähän turhaakin turhempaan kustannuserään VVMllä ei näyttänyt olevan mitään huomauttamista. Elimmehän sarasvuolaista aikaa.

Kun siirryttiin tietokoneaikaan, tämä oli avoin piikki kaikenkarvaisille kouluttajille siitä huolimatta, että ministeriössä oli oma ATK-yksikkö. Päivän kestävä koulutus oli lähinnä kahvittelua ja lounastelua, käytännön oppi saatiin ajan mittaan sitten edistyneemmiltä kollegoilta. ATK-yksikköä paisutettiin, mutta koska heistä ei apua ollut käytännön ongelmiin jouduttiin ostamaan järkyttävään hintaan opaspalvelut ulkopuolelta. Tästä olikin suurenmoinen apu, varsinkin kun suuri osa ministeriön sen sadasta ohjelmasta oli sellaisia, joita ulkopuolinen taho ei saanut käyttää.
tira+

Anonyymi kirjoitti...

Jatkan vielä sillä suurella turhakkeella eli kokouksilla, jotka vievät kohtuuttomasti aikaa varsinaiselta suorittamiselta. Jos kokous kestää yli tunnin eikä yhtään toteutettavaa päätöstä saada aikaan, kokous on tarpeeton. Siis noin 90 % on sellaisia julkisella puolella. Katselkaa vaikka valtuuston kokouksia netistä. Eduskunnan torstainen tv-poseeraus sitten erikseen.

Mitä blogin varsinaiseen aiheeseen tulee, mielestäni syy nykytilanteeseen alkaa ihan sieltä koulutuksesta. Tieten tahtoen koulutamme turhakkeita, emme suorittajia. Ammattikoulujen opetus on ajettu ideologiseen itseopiskelu-helvettiin koska se suuri päämäärä on että jokaikinen suomalainen olisi akateemisesti koulutettu että päättäjät voisivat leuhkia miten sivistyneitä olemme. Akateemisuus=sivistys? Jostain syystä tuli mieleen Dan Koivulaakso, yht.kuntatiet. maisteri Tampereelta (kas) ja Hankenin kandi. Tuplasivistynyt, ilman muuta.

Tähän loppuun sopiikin vertauksena hyvin vanha kunnon kommarikappale Ensin tehtiin sairaita, sitten sairaala.
tira+

klova kirjoitti...

Hondan perustaja Mr Honda joutui joskus kauan sitten toisenlaisessa maailmassa osallistumaan kehityskeskusteluun yhtiönsä tilasta koska pankki vaati.

Konsultti piirteli fläppitaululle ja jaaritteli latteuksia.Lopulta Honda nousi penkiltään,kääri hihansa ja avasi ikkunan.Otti konsultista tukevan niskaperse otteen ja vippasi hyypiön ikkunasta pihalle.

Hiljaisuuden vallitessa hän totesi ettei hänellä ole aikaa tällaiseen paskaan ja jokainen voi palata työpaikalleen tekemään sitä mistä palkka maksetaan.Taputuksille ei meinannut tulla loppua.

Hondan pääkonttori oli tuolloin ilmeisen matala,tai mistä sen tietää...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys aNo:lle, Tuumailijalle, Juha Kivelälle, Historixille, Pyssymiehelle, Terho Hämeenkorvelle, Strix Senexille, labrotalle, Perttu Ahoselle, Qroquius Kadille, Anolle, tira+:lle ja klovalle & kiitos erittäin hyvistä ja osuvista kommenteistanne. Niitä tuli sen verran paljon ja ne olivat varsin samansisältöisiä että en lähde erikseen kaikkiin vastaamaan.

Totean vaan sen, että kyseinen julkispöhö – ja sen mukana myös se järjetön työkorttisysteemi – on kansantaloudelle miljardiluokan syöpä mutta siitä ei puhu ei niin valtakoneisto kuin ei valtamedia. Järjellisessä yhteiskunnassa syöpä pyrittäisiin parantamaan. Ja jos Suomi olisi järjellinen yhteiskunta niin tänne hankittaisiin valtiontalouden konsulteiksi muutama kappale niitä klovan mainitsemaa Mr. Hondaa.

Becker kirjoitti...

Mulla oli setä vainaa aikoinaan Patentti ja Rekisterihallituksessa töissä. Kutsui kerran työpaikalleen käymään ja esitteli talon toimintoja. Silmiinpistävää oli kiirettömyys ja sellainen rento hyväntuulinen tunnelma. Päivästä kului suuri osa päivälehtien tarkkaan tutkimiseen ja siinä ohessa sitten prehdyttiin johonkin patenttiin tai muuhun toimenkuvaan kuuluvaan jos kerettiin. Stressiä aiheutti korkeintaan kahvin hetkellinen loppuminen kanttiinin pannusta. Ihmekkös että patenttien käsittely silloin aikoinaan kesti iäisyyksiä ja varmaan romutti monen hakijan mahdollisen toiveen hyödyntää hakemuksen kohteena olevaa keksintöä.
Eikös PRH:ta aikoinaa kutsuttu juoppojen juristien viimeiseksi toivoksi.

Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman tittelinkipeintä kansaa. En tiedä muuta maata jossa on on näitä alivaltiosihteereitä ja neuvottelevia virkamiehiä. Monelle suomalaiselle virkahenkilölle komea titteli on liksaakin tärkeämpi. Eihän vaan ole yhtään alemmuuskompleksin vikaa suomalaisissa, eihän vaan.
Olen joskus aikoinaan käyttänyt joissakin piireissä itsestäni titteliä "konsultoiva assistentti" ja se on aina mennyt kybällä läpi. On siinä ollut pokassa pitelemistä.

Anonyymi kirjoitti...

Euroopan unioni, Europeiskaja unionen, on räjäyttänyt vielä hölynpölytyöt aivan uusiin sfääreihin. Puhutaan varmaan sadoista ellei tuhansista miljardeista. Noista konsulteista vielä, firmoissa voi laskea paljonko hukkaavat ihmisten tehokasta työaikaa. Jos yksi konsultti "kouluttaa" 20 ihmistä päivän, hukkaan mnee 160 tuntia. Viikossa 800 tuntia jne.. Ja tästä vielä laskutetaan.

Amerikkalaisilla on hyvä juttuja. Texas cowboy paimensi karjaansa. Viereen pysähtyi BMW X6, sliipattu pää pisti ikkunasta ulos ja sanoi, annatko vasikan jos arvaan paljonko sinulla on karjaa. Mikäs siinä. BMW mies otti satelliittipuhelimensa, miniatyyritulostimen ja läppärin. Kertoi kohta, sinulla on 2341 nautaa ja 856 vasikkaa. Oikein arvattu, ota vasikka. Saanko sen takaisin jos arvaan ammattisi. No kerro. Olet liittovaltion maatalous- ja karjankasvatuskonsultti. Mistä arvasit? Helppoa, sanoi cowboy. Tulit vaikka en pyytänyt, kerroit minulle asiat jotka jo tiesin ja halusit vielä laskuttaa siitä. Ja nyt anna koirani takaisin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Beckerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Tuon kertomasi perusteella minulla on vahva epäilys siitä, mistä Spede on aikanaan saanut inspiraation tähän virastosketsiin:

https://www.youtube.com/watch?v=ucMO3ZpwcPk

Minun käsittääkseni suomalaisten lisäksi myös saksmannit ovat kovasti innostuneet näistä ”yliesierikoisvuorovarausraivausratkaisupäälliköistä”. Ja venäläiset – ainakin silloin neuvostoaikaan – harrastivat niitä kunniamerkkejä. No, ymmärtäähän sen sillä joku messinkinen prenikka oli tietysti halvempi kuin pysyvä palkankorotus.

Vaan mitä tulee titteleihin niin kyllähän Suomessa ollaan pahasti persoja niille. Ainakin tietyissä piireissä. Itselläni onneksi tuttavapiiri katsoo miestä eikä titteliä ja toteaa että mulkku on mulkku vaikka se lukisikin itsensä maisteriksi.

Ano: Totta. Onkohan kukaan laskenut minkä määrän materiaalia EU:n byrokratia tuottaa vuosittain jos se määrä muunnettaisiin aa-nelosiksi? Ja toi Texas-juttu oli aika ässä.

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyesti kaikkia kompaten, LOISET ovat aina olleet ihmisten kiusana!

Voi Aikoja Voi Tapoja

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Voi Aikoja Voi Tapoja. Tuo oli kovasti ja rankasti sanottu. Mutta. Loinen on sellainen joka elää isäntäeläimestä sitä hyödyttämättä. Ja jos isäntäeläimestä elävien määrä kasvaa liian suureksi, niin isäntäeläin kuolee. Tässä ei ole kyse ihmisoikeuksista - joista muuten laitan lähiaikoina postauksen - vaan matematiikasta. Jos kakun tekijät loppuvat, ei kakkua voi jakaa. Ja hallituksemme haluaisi kriminalisoida kaiken sen mitä tuossa äsken tuli sanottua. Vaikka se onkin totta.

Strix Senex kirjoitti...

Tulipa mieleeni. Vaikka juttu on vanha, se tuntuu olevan entistä pahemmin ajankohtainen:

Suomalainen ja kiinalainen yritys järjestivät mukaillun lohikäärmevenekilpailun 8-miehisin joukkuein. Vaikka kyseessä oli eräänlainen ystävyysottelu, kovaa harjoiteltiin ja tosissaan otettiin. Kilpailupäivänä sitten kävi niin, että kiinalaiset voittivat melkein kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisessa yrityksessä oli synkkä tunnelma, mutta päätettiin, että periksi ei anneta vaan Suomen on oltava mallimaa tälläkin alalla. Niinpä yrityksen johto perusti kolmikantaisen työryhmän ongelmaa ratkomaan. Tutkimuksissa työryhmä havaitsi, että Kiinan joukkueessa oli seitsemän soutajaa ja yksi johtaja kun Suomen joukkueessa oli yksi soutaja ja seitsemän johtajaa.

Ongelman tunnistettuaan työryhmä palkkasi sitä ratkaisemaan joukon asiantuntijoita, jotka tulivat siihen tulokseen, että työn organisointia tulee kehittää. Kehittämisen tuloksena, uudessa joukkueessa oli joukkueen johtaja, kaksi yliperämiestä, neljä perämiestä ja soutaja. Päätettiin myös laajentaa soutajan tehtävänkuvaa ja antaa hänelle enemmän vastuuta.
Seuraavana vuonna kiinalaiset voittivat lähes kahdella kilometrillä. Vaikka tavoitteita ei ollut täysin saavutettu, johdon ponnistelut palkittiin maksamalla sille bonukset. Soutajalle annettiin huonon työsuorituksen takia potkut.

Kilpailusta ei kuitenkaan ole luovuttu, vaan uuteen yritykseen valmistaudutaan entistä ponnekkaammin. Konsultiksi on nyt palkattu Riku Rantala ja Starup refugees, jotka suunnittelevat seuraavaa kilpailua varten kaarnaveneen.

Becker kirjoitti...

Näistä hallinnon virkamiehistä vielä sen verran että vaikka Ruotsia arvostelenkin ja syystä niin täällä kuitenkin virkamiehen asenne on erilainen. Virkamies saa palkkansa veronmaksajalta ja on hänen alaisensa tavallaan. Ja kohtelu on mysö sen myötä kohteliasta ja asiallista sekä kykyä neuvottelemaan hanskalista tilanteista. Virkamies oli aikoinaa arvostettu ammatti jossa kyseinen henkilö oli myös vastuussa tekemistään päätöksisitä. Tämä ns.virkamiesvastuu poistetiin käytöstä Olof Palmen ansiosta kaiken muun hyvän mukana mitä hän sai aikaiseksi. Oli miten oli niin tätä asiallista käytöstä tapaa edelleenkin ja ruotsalainen kansalainen osaa myös valittaa tarpeen tullen.

Autonkatsastaja oli myös aikoinaan Suomessa valtion virkamies ja muistan vieläkin Jätkäsaaren taivasalla olleen autojen katsastusaseman joka oli suorastaan legendaarinen kauhutarinoiden kohde. Osa tarinoista oli tietysti tarua mutta osa oli tottakin. Jos satoi ja katsastajalla oli huono päivä, niinkuin tuntui usein olevan, niin pakit tuli oli auto missä kunnossa tahansa. Monet miehet lähettivät vaimonsa katsastamaan autoaan kun läpimeno oli enemmänkin keleistä kuin auton kunnosta kiinni. Monen ukon hermot eivät vaan kestäneet. Siellä muuten ei sitten neuvoteltu vaan moni lähti Jätkäsaaresta kävellen pois hinuria hakemaan.

Suomalaisesta virkahenkilöstä on liikkeellä sellainen tarina että jos EU vaatii pistämään 3-tuuma naulan kankkuseen, niin suomalainen virkamies pistää varmuuden vuoksi 6-tuumaisen naulan ahteriin. Tavallaan pitänee kyllä paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti...

Julkispöhöä voidaan myös tehdä tehostamalla toimintoja kuten esim. kävi kun palkan- ja päivärahojen maksatus siirrettiin joukko-osastoilta ja laitoksilta palkeen.
Ei ne esikunnan konttoritytöt ja -mummot kenkää saaneet vaikka työtehtävät katosivat alta.
Ja siinä kun aiemmin mm virkamatkan tilasi hetkessä majoituksineen niin uudessa järjestelmässä siihen sai helposti kulumaan koko työpäivän sekä lisää matkaselvityksiä tehdessä siltä palattuaan...

Valtio säästää kustannukista tinkimättä!

-Tvälups-

Qroquius Kad kirjoitti...

Saksalaisilla on todellakin sellainen, sanoisinko suorastaan tittelimania, että saatamme me jäädä siinä jo toiseksi:

https://de.wikipedia.org/wiki/Amtsbezeichnung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Strix Senexille, Beckerille, Taisteluvälineupseerille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Strix Senex: Joo, juttu on vanha mutta päivä päivältä ajankohtaisempi. Ja tuo loppupäivitys osui kohdalleen. Saatiinhan sentään kaarnavene.

Becker: Lahden tällä puolella taas on mentaliteetti että kansa on olemassa virkakoneistoa varten. Liekö alkujaan jopa niitä tsaarinvallan peruja? Mulla on muuten sellainen tuuri etten ole koskaan törmännyt vittumaiseen katsastusmieheen.

Tvälups: Niin kuin säästää kunnatkin. Nyt säästetään, maksoi mitä maksoi. Sinänsä sotavaltiolla on se positiivinen yritys että se pyrkii irroittamaan oman kiinteistökantansa Senaattikiinteistöistä.

Qroquius Kad: Joo, täytyy sanoa että arvoasteikkoa on kuin Wehrmachtissa konsanaan.

Anonyymi kirjoitti...

Julkishallinto tehostaa, case travel:

Kauwan sitten, kun minäkin olin vielä julkisella puolella töissä, kilometrikorvaukset, matkalaskut ja päivärahat hoiteli osaston sihteeri. Ajopäiväkirjojen, sekalaisten selitysten, lippusten ja lappusten mukaan. Tämmöinenhän oli toki hirmuisen epätehokasta, otettiin ATK avuksi. Päätettiin, että itsekukin ihan itse hoitaa hommat, travel-sovelluksella. Hienoa.

Tokihan ihan joka hemmo ja kimuli osaa ulkoa matkustusohjesäännön, TES-matkustuspykälät ja verottajan määräykset asiasta. Hommaa toki helpottaa huomattavan sekava ja kummallinen, sekavan ja kummallisen ohjelman, käyttöliittymä. Eikä siihen mitään koulutusta tarvita, tietenkään.

Ennen 1 sihteeri teki kaikki kilometrikorvauksien syötöt, matkakulujen korjaukset, päivärahahakemukset yms. Nyt niitä teki 150 tyyppiä. Osa joka päivä, osa kerran vuodessa, loput siltä väliltä.

professori Kemppinen teki taannoin, joku vuosi sitten blogissaan ehdotuksen ko. ohjelman palkitsemiseksi ympäristöpalkinnolla. Matkustaminen muuttui professoreille sen verran hankalaksi, että jäi vähemmälle. Kuulemma.

Säästöä: kovapalkkainen asiantuntija pähkäilee tunteja kummallista ohjelmaa ja yrittää saada mutkikkaista matkustussäännöistä tolkkua. Ennen tuhlattiin sillai, että pienipalkkainen sihteeri teki homman vartissa tai lyhyemmässäkin ajassa.

Meillä piti viidenkymmenenpäämies palaverin sihteerien kanssa ja osastomme jatkoi lippujen ja lappujen sihteerille roudaamista, sihteeri käytti travelia. Oli fiksumpaa tehdä kerralla oikein, kuin tehdä pieleen ja sitten korjailla pieleenmenneitä.

Nyt, täällä globaalin suurpääoman kätyrinä, homma tehdään vähemmän ureakefaalilla ohjelmalla, osaston sihteeri avustaa tarvittaessa. Ja ulkomaille tai yöpymistä tai matkalippuja vaativissa matkoissa avustaa pääkonttorin matkasihteerit. Ohjelma osaa laskea kilometrit, ateriakorvaukset, päivärahat ja sekalaisten kulujen lisääminen onnistuu helposti - 1 € pysäköintiin ei vaadi erikoisia selvityksiä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tuollaista on ympäri julkisen sektorin ja tuo on oikein arkkiesimerkki tarpeettomasta hölynpölystä. Siitä tuli mieleen myös se, että lääkärithän kirjoittavat potilasraportit nykyisin itse mikä hidastaa touhua huomattavasti ja on ollut kommentointia että jotkut ylilääkärit joutuvat toimimaan itselleen äärimmäisen ylipalkattuina sihteereinä.

Anonyymi kirjoitti...

Potilas nuori turkulainen mies, muutoin terve.

Nuo yksisormimenetelmällä kirjoittavat ylilääkärit tuli aikoinaan tutuiksi, olin sekä potilaana, että mikrotukena onnettomille. Tiesimme, että vika ei ole ATK-osaston vaan talousosaston nokkelikkojen. Sanelukoneet pysyivät käytössä muutosvastarinnankiiskien ansiosta. Ja nyt sitten sanelimet kuuluvat potilasohjelmiin luonnollisena osana. Saneluohjelmien mikrofonien/ohjauskikkuloiden asentelu oli sitten mallia "voiko vitutukseen kuolla". Mutta nyt on kehitys kehittynyt, sanelu on palannut takaisin. Sanelinkikkula tietysti maksaa, talousnerot päättää kuka tarvitsee saneluominaisuutta.

Saneluja purkavat konekirjoittajat / tallentajat kirjoittavat muuten tosi nopeasti. Oikeasti, pentium 200 meni tukkoon windows-word perfectillä, dos-versio toimi juuri ja juuri yhdelläkin tädillä. Näppiksen ääni olis kelvannut sotaleffan tehosteeksi: trrrrrr trrrr, trrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr trrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Ääni oli kuin hitlerin viikatteessa (MG42).

Osa lääkäreistä kirjoittaa itse, osa sanelee. Jotkut kirurgit pitää luureja päässä leikkurissa ja sanelee leikatessaan, ei kaikki mutta osa. Oli jännää kuunnella viimeksi mitä kirurgi tuumi kun leikkeli mahaani, epiduraali vie vain tunnon, ei tajua.

Pyssymies

Qroquius Kad kirjoitti...

Kauheinta leikkaussalissa kuultua:

"Potilas nukkuu, herra professori", sanoi yliopistollisessa sairaalassa kirurgian opintojaan lopetteleva kandi.
"Enkä nuku!", vastasi potilas.

Kunnanlääkärin saavuttua wanhoina hywinä aicoina taloon, jonka isäntä oli kuulemma kuoleman kielissä hän saattoi vain todeta:
"Potilas vaikuttaa siirtyneen ajasta ikuisuuteen."
"Gggghhh...enhän ole...!", protestoi isäntä johon emäntä:
"Olepa hiljaa nyt siinä Aaretti! Kyllä tohtori tietää paremmin kuin sinä!!"

Anonyymi kirjoitti...

Kun toistuvat organisaatiouudistuksetkin tuli mainituksi, niin niistähän on paljonkin esimerkkejä. Niitä tehdään yhä enemmän sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ennen moni virastokin pysyi saman nimisenä vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja, mutta nykyisin niiden nimiä ja tehtävien jakoa niiden välillä muutetaan vähän väliä. Samoin alkaa olla laita ministeriöidenkin. Olisin vielä kymmenkunta vuotta sitten osannut luetella kaikki Suomen ministeriöt, mutta nyt se ei enää onnistuisi.

Mutta tapahtuu niitä organisaatiouudistuksia yksityisissä firmoissakin, kuten siinäkin, jossa itse olin töissä pitkät ajat. Varsinkin sen ajan loppupuolella niitä uudistuksia tuli suunnilleen jopa vuosi. Ei vain siirretty henkilöitä tehtävästä toiseen, vaan samalla yksiköiden nimetkin muuttuivat, samoin kuin sekin, millä tavalla firma oli jaettu yksikköihin. Uudistukset suoritettiin kuulemma milloin minkäkin ulkoisen konsulttifirman suosituksesta.
Eivät ne kyllä suorittavaan työhön paljon vaikuttaneet, paitsi että työt oli keskeytettävä silloin tällöin pariksi tunniksi tai kokonaiseksi päiväksi, kun johtajat pitivät niistä uudistuksista tiedotustilaisuuden. Ainakin kerran jopa pidettiin koko henkilökunnalle parikin päivää kestänyt "koulutustilaisuus", jossa tarkoituksena oli nimenomaan keskustella organisaatiomalleista ja niitä koskevista ideoista. Niistä organisaatiouudistuksista johtajat yleensä puhuivat hyvin innostuneesti ja pitivät niitä tulevaisuuden ratkaisuina, pitkän aikavälin strategisina uudistuksina. Mikä alkoi vähitellen tuntua jopa naurettavalta, sillä olihan kokemuksen perusteella jo ennalta arvattavissa, että uusi organisaatiomalli on jäävä yhtä lyhytikäiseksi kuin se edellinenkin, eli yleensä vuoden tai enintään kahden vuoden ikäiseksi. Luulisi kyllä pitkän aikavälin strategian tarkoittavan pidempää aikaväliä kuin vain yhtä tai kahta vuotta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Qroquius Kadille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisäyksestä. Se leikkaavan lääkärin liveraportti on varmaankin kuulostanut aika häijyltä.

Qroquius Kad: Tiedän muuten erään tuollaisen ”enkä nuku” tapauksen itsekin. Oli meinannut anestesialääkärille tulla paskahalvaus.

Ano: Oma hyvä lisäyksesi kertoo osuvasti kuinka asia toistuu ja toistuu. Niin paikassa kuin ajassa. Joku tai jotkut ovat tietysti kehittäneet jatkuvasta pakkomuutoksesta itselleen varsin hyvän tienestin. Eihän se tyhmä ole joka pyytää…