maanantai 10. helmikuuta 2020

WARRE, KAVERIT JA TALVI-ILTA


Elettiin Nyhtänköljässä joskus 1980-luvun alkupuolella, tarkemmin sanoen helmikuussa. Oikeastaan menossa oli uuden ajanlaskun kolmas vuosi. Siitähän oli pari vuotta ja risat kun Urkki totesi että mä en viitti enää ja luonnollisesti niin aika, purkat kuin painokoneet pysähtyivät. Uskottiin että eihän ilman Urkkia tule mistään mitään tai jopa sitäkin vähemmän. Siihen mielikuvaan oltiin ajan myötä opittu eikä sellaisesta pääse heti pois.

Mutta elämä alkoi sittenkin asettua uomiinsa ja vaikka Kekkoslovakian muisto ei ollut suinkaan kadonnut niin oli sitä parin prosentin verran jo hävinnyt. Varsinaisesti elämässä tai elämänasenteessa ei juuri mikään ollut muuttunut. Jotain pientä oli tullut. Taloissa alkoi olla videolaitteita. Parhaimmissa oli ajastimet. Ajatella, telkkariohjelman saattoi katsoa silloin kuin halusi. Joissain kodeissa oli niitä tietokoneitakin. Mitä ne oli, VIC-kakskymppisiä tai jotain sinnepäin. Mutta pääosin elämä kulki vielä varsin kekkoslovakialaisilla raiteilla jonka raideleveys oli sama kuin itänaapurissakin.



Nyhtänköljän pohjoisosassa, erään lammen rannalla lähellä Teppanan kunnan rajaa sijaitsi Nyhtänköljän Erän metsästysmaja. Majaa kohti ajoi helmikuisessa pakkasessa auto, Itä-Saksan ihme Wartburg 353 joka päästeli lievässä alamäessä tuttuja kaksitahtisen koneensa hrää-rättättät-hrätättättäät-tää-ääniään. Warre pysähtyi metsästysmajan viereen ja siitä nousi kaksi 19-vuotiasta nuorta suomalaismiestä. He olivat olleet seuran jäseniä jo kymmenvuotisesta, tutustuneet toisiinsa nimenomaan seuran toiminnan kautta ja ystävystyneet jo nuoresta pojasta lähtien. Sanotaan heidän nimikseen vaikkapa Kartsa ja Ykä.

Warrehan ei ollut kummankaan oma auto. Kartsa oli saanut sen lainaksi autoja harrastavalta isoveljeltään. Isobroidi oli sekä autoasentaja että autoharrastaja ja hänen silmäteränsä oli hänen laittamansa Volvo Amazon jota oli turha pyydellä lainaksi. Sen sijaan warre jouti lainaksi aika ajoin Kartsan ja Ykän sinänsä harvalukuisille reissuille. Milloin ne olivat metsästystä, milloin kalastusta, milloin pelkkää ajelua ja milloin tällaista varsin askeettista mutta silti niin mukavaa alkavaa mökkiviikonloppua joka heillä oli tarkoitus viettää metsästysmajan rantasaunassa jonka käyttöön he olivat saaneet seuralta luvan. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja ennuste lupasi yöllä pariakymmentä. Se ei toveruksia haitannut. Ei myöskään warren puolesta joka käynnistyi mukavasti silloinkin kun kalliimmat autot alkoivat veisata kevväämmällä-virttä.

Toverukset kävivät metsästysmajan liiteristä ahkion ja lastasivat warresta tavarat siihen. Matkahan ei ollut pitkä, vajaat sata metriä mutta helpompi ahkiota oli käyttää kuin kantaa tavarat käsikopelolla. Tavarat jätettiin rantasaunan eteen ja he alkoivat touhuta kumpikin tahollaan. Kartsa alkoi viritellä tulia. Rantasaunassa oli, no, tietysti sauna ja sitten pieni pukuhuone jossa oli sekä takka että kamiina. Kamiina oli laitettu saunaan muutama vuosi aikaisemmin koska pieni avotakka ei pahemmin pakkasilla lämmittänyt. Loipahan kumminkin tunnelmaa. Avotuli oli aina avotuli. Mutta kamiina puolestaan takasi lämmön.



Rantasaunan toinen sivuseinä oli täynnä valmiiksi hakattuja puita. Kartsa kävi niitä hyvän määrän, pilkkoi tarvittavat syttypuut ja keräsi vielä mukaansa tukevan satsin tuohta. Jos ei tuli niillä syty niin sitten se ei syty ollenkaan. Metsästyreissuilla vanhemmat olivat opettaneet tulenteon molemmille jo pienenä poikana joten kamiinaan syttyi valkea mukavasti rätisten. Samaan syssyyn Kartsa viritteli puita valmiiksi niin takkaan kun saunan kiukaaseen ja kuunteli hymyillen kuinka Ykä puolestaan paukutteli auki rannassa olevaa vesiavantoa joka oli ehtinyt jäätyä. Ykä päästeli työnsä junttalauluksi jo ammoin kuolleilla ja kiellettyillä kielillä lausuttuja Julmia Sanoja.

Tokihan Kartsa tiesi ettei Ykä ollut varsinaisesti pahalla tuulella. Tietyt fyysiset suoritukset vaan vaativat tuekseen tietyt erityisen kannustavat sanat. Niinpä Ykä tulikin pian saunalle mukanaan kaksi ämpärillistä vettä ja totesi naama hymyntirrillä:

- No aukeshan se perkele, kun aikansa pieksi… mitä ne sanoo ettei väkivalta muka oo ratkaisu…

Ykä kaatoi ensimmäiset vedet kiukaassa kiinni olevaan vesisäiliöön. Kylmän veden seassa olevat jääpalat kolisivat säiliössä kuin suuressa grogilasissa mutta kyllä ne siellä pian sulaisivat. Vesi vanhin voitehista mutta ei tulikaan pahemmin jälkeen jäänyt. Ykä läksi sen jälkeen hakemaan lisää. Kartsa sytytteli saunan kiukaan ja kuunteli kuinka lämpenevä kiuas ja putki alkoivat soittaa omaa sooloaan. Aikansa kuunneltuaan ja puita lisättyään hän läksi auttamaan Ykää vedenhaussa. Sauna oli pieni joten sen lämpiämistä ei pakkasesta huolimatta tarvinnut odottaa kauaa. Siinä odotellessa ja joutenoloa lopetellessa nuoret miehet aukaisivat olutpullot. Silloin ei vielä eletty oluttölkkien aikaa joten saunan pukuhuoneessa kuului kaksi kertaa se kodikas ääni:

- tst!

- tst!

Tuli paloi kiivaana niin kamiinassa pukuhuonetta lämmittäen kuin myös saunan pesässä ja toverukset väsäilivät gourmee-aterian valmistumaan. Kyseessähän oli tietysti kiuaspussiin laitettu lenkki. Luonnollisesti HK-blöötä. Elettiin niitä aikoja jolloin HK-blöö oli synonyymi lenkkimakkaralle. Lenkin lisäksi mukana eväänä oli pari tölkkiä hernekeittoa jotka saattoi mainiosti lämmittää avotakan kiertyvällä ritilällä, näkkileipää, voita, metvurstitanko sekä sikanautasäilykettä joka siihen maailmanaikaan oli vielä erinomaista evästä. Juomapuolena oli sekä kahvia että teetä ja tietysti olutta sekä kaksi pulloa Koskenkorvaa.



Koskenkorvan jota silloin vielä aika laajalti sanottiin koskikseksi oli hankkinut se sama isoveli jolta warrekin oli lainassa. Mutta kaikki oli kustannettu omilla rahoilla. Silloisessa Suomessa oli vielä tarjolla kaikenlaista hanttihommaa jota saattoi tehdä ja ennen kaikkea tehdä ilman vuosien opiskelua ja rusakon korkuista läjää erilaisia työkortteja. Työ tekijänsä opetti ja nuoret miehet olivat halukkaita opettelemaan. Maksettiinhan siitä työstä hieman rahaakin ja oma, itse tienattu raha oli se ensimmäinen askel aikuisuuteen jonka molemmat ymmärsivät olevan vielä kaukana vaikka virallisesti täysi-ikäisiä oltiinkin.

Helmikuussa päivä oli jo pidentynyt talvipäivänseisauksesta mutta eihän se kovin pitkälle jaksanut vieläkään valaista. Niinpä toverukset virittivät öljylampun palamaan. Siinä viritellessä sauna olikin jo lämmin. Sitten ei muuta kuin makkarapussi kiukaalle, lisää puita pesään, hepuilta perseet paljaaksi ja völjyyn uudet pullot olutta. Oli aika siirtyä lauteille ja päästää taas 2 x tst. Sitä ennen toverukset olivat laittaneet myös hieman lisää puita kamiinaan ja sytyttäneet myös tulen takkaan. Vettä löylykippoon, hieman olutta sekaan, heitto kiukaalle ja mukava viljan tuoksu levisi löylyn mukana saunaan. Tästä ei olisi kiire minnekään.



Kun miehet saunovat, nuoretkin miehet, niin saunassa tietysti puhutaan. Sauna on miehisen filosofian alfa ja omega. Ykän ja Kartsan mielipiteet asioista olivat varsin samanlaiset. Heillä oli myös samanlainen koulukiusatun tausta. Peruskoulun jälkeen se terrori oli loppunut mutta muokkasi tietyllä lailla nuorten miesten mieltä loppuiäksi. Opettaen arvostamaan ystäviä joihin saattoi luottaa. Kun selkää ei tarvinnut varoa puukotuksen vuoksi niin puhuminen oli helppoa. Luonnollisesti 19-vuotias mies oli maailman viisain ja tyhmeneminen alkoi vasta vanhemmiten mutta näin kaksistaan oli helppo tunnustaa että ei tässä kaikesta oltu perillä vaikka aika ajoin niin tuli kuviteltuakin.

Se, mistä toverukset olivat varmasti perillä oli tieto siitä inhosta mitä he tunsivat kaikenlaista asioitten pakkosyöttöä kohtaan. Olivathan he siihen tottuneet jo sieltä kansakoulun alusta saakka. Piti tuntea suurta syyllisyyttä afrikkalaisten lasten nälän vuoksi vaikka silloisia pikkupoikia pisti ihmetyttämään että millä tavalla se lautaselle jäänyt koulun tilliliha lisäsi sitä afrikkalaisen nälkää. Pisti myös ihmetyttämään että miksi ne väsää niin paljon mukuloita kun eivät pysty ruokkimaan entisiäkään. Tietysti he olivat myös jo hyvin pieninä oppineet pakollisen YYA-liturgian ja tajunneet että sitä ei saattanut arvostella koululuokassa avoimesti vaikka välitunnilla saattoikin kertoa jätkien kesken Berliinin muuri-vitsejä:

Länsiberliiniläiset: Hei jätkät! Meillä on banaaneja!

Itäberliiniläiset: Mutta meilläpä on sosialismi!

Länsiberliiniläiset: Mutta meillekin tulee sosialismi!

Itäberliiniläiset: Mutta sitten teillä ei oo enää banaaneja!

Molemmat toveruksista olivat jo Kekkoslovakian aikaan lainanneet kirjastosta Radio Jerevan-kirjan ja kahlanneet sen nauraa kätkätellen läpi. Molemmat lauteilla hikoillessaan totesivat että vaikka tuo Moskovaan päin pakkokumartelu onkin sekä läpinäkyvää että naurettavaa niin voi kuitenkin todeta että mitään niin älytöntä ei enää tämän jälkeen keksitä. Ei semmoista kerta kaikkiaan voi tapahtua. Jonkun sortin pohja on saavutettu. Ja tietysti eihän siihen ole syytäkään sillä Suuri ja Mahtavahan on, pysyy ja paranoo. Ei se sieltä minnekään häviä. Koskaan.

Sopivissa lähes neuvostovastaisissa tunnelmissa oli aika siirtyä puhuhuoneen puolelle ja kaivaa esille sen aikakauden nuorten miesten perusvarustukset eli Aroma-sätkätupakkaa, rizlapapereita sekä lyhyttä venttiä, vääntää sätkät ja siirtyä kirpeään pakkasilmaan nauttimaan hetkeksi vilvoittelaatiosta. Aurinko oli laskemassa ja kiristyvä pakkanen värjäsi läntisen taivaanrannan niin sanotusti helvetinpunaiseksi. Näkymästä olisi saanut hienon taulun. Tai valokuvan. Mutta kameraa ei ollut mukana eikä kummallakaan ollut kotonakaan kuin Agfan Iso-Rapid jolla ei pahemmin maisemakuvia oteltu.



Siinä savuja puhallellessa ympäristöstä kuului useastakin suunnasta nopeaa pärinää.

- Tikat ampuu konepistoolilla, sano.

- Joo, tikan kiima, kevään ensimmäinen merkki, sano.

- Vaikka kylmä onkin kuin neuvostoliittolaisen helvetissä, sano. Ainakin näissä skottilaisvermeissä. Eiköhän korkata oluset ja lähetä löylyyn? Johan tässä munat huurtuu.

Pukuhuoneen puolella odotti se tuttu ja mukava kontrasti kun siirryttiin kylmästä pakkasilmasta suoraan lämpimiin tiloihin jossa sen lämmön toi vielä tuli. Kamiinan ja kiukaan lämmin oli jotenkin toisenlaista kuin pelkkä keskuslämmitys. Ehkä siinä oli olennaisimpana mausteena se oma vaivannäkö. Nahka kihelmöiden toverukset siirtyivät löylyyn ja alkoivat puhua suuresta mysteeristä. Ei suinkaan naisista vaikka molemmilla tyttöystävät jo olikin. Mutta ei saunassa naisista puhuttu. Mysteeri oli tulevaisuus joka oli kummallekin vielä suuri arvoitus.

Se tulevasta oli selvää että kummallakin oli intti edessä. Ei sinne hirveästi kumpaakaan huvittanut lähteä mutta eihän siitä luisteltaisikaan. Sellaista ei vaan tehty. Ykä lähtisi tykistöön ja Kartsa jalkaväkeen. Vanhemmilta ikäluokilta oltiin jo opittu niitä lauseita joita aikanaan viljeltäisiin kyllästymiseen saakka:

- Tyhmä saa olla, muttei tykkimies.

- Älä ny, tykistö tappaa. Jalkaväki ryöstää ruumiit.

Mutta mitä sen intin jälkeen? Ehtihän tuota miettiä. Vaikka koulussa valtaosa nimenomaan tytöistä haaveli pääsystä jonnekin hemmetin Helsinkiin niin Kartsaa ja Ykää ei lähtö kotikonnuilta huvittanut. Sillä olihan pakko tunnustaa että ei tässä oltu paljon muuta kierretty kuin tahkoa ja se vähä mitä suuremmissa kaupungeissa oli tullut käytyä tuntui siltä niin kuin siellä ihminen kutistuisi. Niin ulkoa kuin ennen kaikkea sisältä. Mutta ehkä sitä lähtöä ei tarvitsisi edes suunnitella. Olivathan ne opettajatkin koulussa sanoneet että teille pojat riittää tulevaisuudessa töitä niin paljon kuin haluatte tehdä. Varsinkin kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Ja sitäkin ennen vienti vetää niin länteen kuin Neuvostoliittoon. Ei huolta murhetta, pojat.

Toverukset päättivät kuitata vielä kovasti epäselvän tulevaisuuden uudella vilvoittelaatiotauolla, keitellä samalla tsajut, heittää sekaan hieman sokeria sekä tukevat löräykset jo vuodesta 1953 valmistettua suosittua suomalaista asioitten analysointijuomaa. Analysointijuoman jälkeen käytiin kiukaalta kiuaspussi ja syötiin kiuaslenkit, mausteena tietenkin tuolloin vielä supisuomalaista Turun Sinappia ja sen tuttua mainoslausetta.

- Kyllä se on niin, että kahta en vaihda.

- Joo. Sukkia.

Samaan aikaan olivat alkaneet Jugoslaviassa Sarajevon talviolympiakisat ja kavereilla oli mukana pieni matkaradio josta kisoja saatettaisiin seuraavana päivänä kuunnella. Siinä ohimennen. Sillä molemmat totesivat seuraavissa löylyissä että siitäkin touhusta se suurin taika taisi kadota kun pikku pojat alkoivat kasvaa aikamiehiksi. Virenin Lasseja, Vasalan Pekkoja ja Mietaan Jusseja oli jotenkin niin helppo katsoa ylöspäin. Kirjaimellisesti.

Sarajevosta Ykä totesi että eräs opettaja oli aikanaan – silloin kun se Tito kuoli – todennut että uskokaa huviksenne että se koko Jugoslavia päätyy Titon kuoltua vielä sisällissotaan. Tito oli liima joka piti sen kasassa. Niin Ykä kuin Kartsa totesivat että heppu taisi hourailla. Siellä mitään sotaa tule. Onhan niillä ne olympialaisetkin. Ja onhan se jonkun sortin sivistynyt maakin. Ainakin siinä sosialistisessa mittakaavassa.



Ilta eteni. Pukuhuoneessa äyskäröitiin vielä ääntä kohti nestemäisten eväitten lisäksi näkkileipää voilla ja nötkötillä. Siitä ei sakuska paljon parane. Ja jos kerran törpöteltiin niin tämä oli se oikea, rauhallinen ja sopivan tapahtumaton tyyli. Hittoako sinne kapakkaan hankaluuksia hakemaan?

Koska kyseessä ei ollut varsinaisesti mikään mökki vaan pelkkä rantasauna niin sen pukuhuoneessa ei ollut varsinaista makuulaveria. Saati sitten sänkyjä. Mutta pukuhuoneen penkit olivat sen verran leveät että niihin saattoi asetella kenttäpatjan ja makuupussin. Vielä kun laittoi takin suojapussiin niin siinä oli oiva tyyny. Eihän sitä enempää tarvinnutkaan. Vielä sekä kamiinaan että takkaan lisäyksenä tiiviisti pyöreitä, pitkään palavia pöllejä jonka jälkeen toverukset siirtyivät vielä rantasaunan rappusille vetäisemään illan viimeiset sätkät ja katsoivat samalla  pohjoiselle taivaanrannalle.

- Kas perkelettä…

Näkyihän täällä toki aika ajoin revontulia mutta tuollaisia punasävyisiä harvemmin. Ehkä ne lupasivat hyvää sille vielä hämärän peitossa olevalle tulevaisuudelle.

Eihän sitä koskaan tiennyt.



29 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Warre oli outo ilmiö. Farmarina se kiersi hartiapankkilaiselta toiselle rakennustyömailla. Osaava saattoi virittää sen aika pedoksi. Youtubella on muuten materiaalia formula easteristä missä ei Keke ajanut. Kaikki on tuttua, ensimmäiset 8086 pc:t maksoivat hemmetisti. Vähän yli vuosi iski at sitten 386, 486, pentiumit... Itse asuin "Kieltolaki" pitäjässä mitä nykynuoriso ei edes tiedä mitä se tarkoittaa. Maanantaisin telkkarista ainoat suomebkieliset ohjelmat olivat uutiset ja sää jota oli vaikea ymmärtää sisäsuomessa missä ainoat jotka viljelivät ruotsinkieltä oliva ruotsinkielen opettajat. Sivistyneen maailman makua toivat harmaantuneet SS miehet saksasta kun muistelivat rouvan ja lasten kanssa sitä kun isä lupasi hakata omenapuut puutarhasta kun pääsee Kiestingin korvista pois. Mullova loikkasi ja Koulumies oli CIA:n ja emigranttien Tolstoiorganisaation agentti. Neekerinkin olin nähnyt helluntailaisten mukana. Mummuvainaalla oli lähetysasemasäästöpossu missä kerättiin rahaa ambomaalle, swapo tarvitsi lisää Martteja ja Toivoja, Liisoja sekä Elinoita taistelemaan vallankumouksen puolesta. KGB sopi de Beersin kanssa sulle mulle platinan, timanttien, rodiumin hinnat, mooses oli mooses mutta business as usual. Sitten katselin kesätöissä rauhanalusten valmistumista, siinä vaiheessa kun CIA ja US Navy tajusivat Rauma Repolan kyvyt niin Richard Perle alkoi vierailla täällä. Ensimmäinen oma auto oli tädiltä saatu bi-fuel (petroli) Austin "Allergia" Allegro kansipahveja meni tiiviimpään tahtiin kuin öljynvaihto. Ja ZZ TOP jysähti. Eliminatorin videot, Gimme all your lovin kaikki autot fordeja plus eliminator sekä upeat pitkäsääriset naiset semmoista kun testosteronia korvanvälit täynnä oleva 20 vuotias. Voi sitä nuoruutta, oli komea tukka kuin absalomilla nyt sitä ei ole kuin komea.

Ekku kirjoitti...

Warreen sain hieman tuntumaa viikonloppuna, kun oli Keski-Suomen mobilistien talviajot. Jouduttiin lähtöjärjestyksessä Tourist-mallisen Warren perään ja voi sitä katkun määrää. Onneksi päästiin siitä ohi yhden mäen alussa. Se kuitenkin oikaisi reitiltä ainakin 20km ja ilmestyi eteen yhdessä risteyksessä. Sitten oli onneksi isompaa tietä, niin se ei enää kärynnyt yhtä pahasti. Vaikka kyllä oli lähtöpaikalla käryä, kun vanhoja autoja käyteltiin lämpimikseen. Eipä ollut kukaan paheksumassa:)
Tuo Warren "Tourist" - nimi on siinä mielessä huvittava, että käsittääkseni Derkut ei paljon ulkomaan matkailua harrastaneet?

Anonyymi kirjoitti...

Warre oli enoni auto nr1 sattuneesta syystä. Jos pääsin sen kyytiin takapenkille, voin aina pahoin.
Muuten, todella kiva kertomus lukea näin maanantaiaamuna. Tuli mieleeni kaikenlaista omasta nuoruudestani 60- ja 70-luvulla. Aikas samanlaista nautinnollista elämää se oli ku Ykällä ja Kartsalla. Ja töitä sai tehä vaikka kuinka paljon Tampereen likkoja kun olin, ja olen vieläkin mielestäni.
Oli se ihmeellistä aikaa elää.

Eija

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Ekulle ja Eijalle & kiitos kommenteistanne.

Pate: Kiitos jaetuista muistoista. Samoja aikoja ollaan selvästi eletty ja tosiaan nuorempi polvi ei mahda tietää mitä ”kuiva kunta” tarkoitti. Silloin 1984 elettiin muuten niitä aikoja kun saksalainen turisti-invaasio Suomeen ja eritoten Lappiin oli haipumassa. Nähtävästi turistit tosiaan olivat niitä saksalaisia jotka aikanaan olivat Lapissa ihan muissa kuin turistihommissa.

Ekku: Noita vanhoja autoja saattaisi harrastaa ihan mielellään. Ei puutu muuta kuin rahaa, aikaa ja osaamista. Nykyiset autot kun puolestaan näyttää kaikki ihan samanlaisilta. Ja joo, itäsaksalainen turismi ei ollut kovin yleinen ilmiö. Ei ainakaan länteen. Länsi-Saksan rajalla taisivat lämpsiä leimat passeihin rynnäkkökiväärillä.

Eija: Kiitokset Tampereen likalle. Tällaisia tulee aina välillä väsäiltyä. En tiedä oliko se silloinen aika aivan ihmeellista mutta oli se turvallisempaa ja ennen kaikkea varmempaa. Silloin oli toivo tulevaisuudesta. Nykyisin ainoa varma on epävarma.

Anonyymi kirjoitti...

Pääsin kesällä 1976 sedän Warren kyytiin. Hauska oli istua takapenkillä ja ihmetellä sedän ajotyyliä. Vuorotellen kaasu pohjaan ja ylös rullaamaan. Kiihdytksessä roiskeläpät kahisivat asfalttiin. Heh. Hyvä ajoneuvo, autoksi sitä ei taidettu yleisesti sanoa.

Tuumailija kirjoitti...

Opiskeluaikana meillekin toitotettiin joka suunnasta tuota "suuret ikäluokat eläköityvät pian ja sitten on hirviänkauhia pula työntekijöistä ja teistä kilpaillaan ja teidän palkat tulee nousemaan kuin raketti, odottakaas vain muutama vuosi niin näette". No koko juttuhan oli aivan silkkaa petosta ja valetta alusta loppuun. Eipä ole suurien ikäluokkien työpaikkoja meille asti näkynyt. Sitä mukaa kun ne suuret ikäluokat eläköityivät, heidän virkansa ja työtehtävänsä lakkautettiin ja tehtävät jaettiin jäljelle jääneille. Emme me saaneet yhtään mitään muuta kuin työttömyyttä, pätkätöitä ja tempputyöllistämistä. Eipä ole nyt muutamaan vuoteen hoettu enää suurten ikäluokkien eläköitymisestä ja sen aiheuttamasta työvoimapulasta mitään. Työvoima pulaa on kyllä, mutta lähinnä se koskee sosiaali- ja terveysalaa. Niitä pieniä entisajan hanttihommia, joista kouluttamaton nuori saisi taskurahaa, ei ole enää juuri mitään muuta kuin siivous, face-to-face-varainkerääjät ja puhelinmyynti. Ja mitä niihin kortteihin tulee, niitähän minulla on enemmän kuin haluan laskea.

Mutta mitä mukavaan tarinaasi tulee, se sai hyvää mieltä pintaan. Monillakin kesämökeillä vierailleena voin yllättävänkin hyvin samaistua kertomaasi, vaikka olemme eläneet eri aikaa. Tekstistäsi suuri osa olisi voinut olla omasta kynästäni. Vain yksityiskohdat pitää säätää vuosikymmeniä myöhemmäksi: wartburg Mersuksi (80-lukulainen, maailman parhaita koskaan valmistettuja autoja!), HK-blöö Kabanossiksi, Tito Saddam Husseiniksi, Sarajevon kisat Ateenan tai Kiinan kisoiksi. Mutta nuo ovat sivuseikkoja. Kaikki mikä oli tarinassasi todella oleellista, on koettu itsekin: veden kanto järvestä, tulien sytyttäminen kiukaaseen ja kamiinaan, metsän rauha ja tikan nakutus. Ja seurana läheisiä kavereita joihin voi luottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs warrekuski sanoo autojobbarille?
Mää vaihtasin tän ,täntän tän tän.

Warressa, kuten viidakkorummussakin, oli vapaakytkin. Se kun oli kaksitahtisessa autossa välttämätön. Muuten olisi alamäessä voinut kone leikata kiini. Hyötysuhde kaksitahtisessa on täydellä teholla paras, siksi taloudellisin ajotapa oli kaasu pohjassa tovi - rullaus - kaasu pohjaan - rullaus... Kun tähän lisätään öljynkäry saadaankin hyvin epätoivottava jononvetäjä maantielle. Petroliautot haisee vielä pahemmalle mutta ainakin ne ajoivat tasavauhtia.

Warren moottori oli kiitettävän kevyt nostella ja helppo viriteltävä. Tai, helppo ja helppo, ainakaan venttiilit ei seonneet liioista kierroksista. Mutta muita ongelmia oli löydettävissä kekseliäälle virittelijälle. Hyvä sävelkorva eduksi hommassa.

Minua jaksaa muuten vieläkin huvittaa, että kaksi kekkosslovakian / manustanian parhaiten pakkasella käynnistyvää autoa olivat lada ja warre. Lisäloukkauksena kalliita länsiautoja kohtaa lada oli lämmin ja warre haisi.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Tuumailijalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Joo eihän warre varsinainen mersu ollut. Itä-Saksassa se taisi olla luksusauto kun toinen vaihtoehto oli Trabant. Mutta joka tapauksessa nykyisin tulee sellainen lämmin nostalginen tunne kun näkee vielä warren maantiellä. Samoin muuten kuin pallosilmä-Ladan. Se on nykyisin tuiki harvinainen vaikka vielä 1980-luvulla maantiet olivat täynnä niitä.

Tuumailija: Minä muistelen että jo 1970-luvulla ennusteltiin ensimmäisen kerran työvoimapulaa. Karmeinta on se, että julkisella sektorilla työntekijöitten määrä on lisääntynyt mutta se on lisääntynyt vain niitten akateemisten suojatyöläisten kohdalla. Suorittavalta taholta vähennetään. Ja olen monesti todennut sinun olevan oikeassa siinä että ikäistesi sekä sinua nuorempien tulevaisuus on varastettu. Mitä tulee itse tarinaan ja rantasaunaan niin luulen, että jätkien viikonlopun saunareissut pysyvät samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Sama kaava, sama soundi, sama nautinto. Ajat vain muuttuvat. Jätkät pohjimmiltaan eivät.

Pyssymies: Ja mitä warrekuski sanoo, kun se pysäköi?

- Mä jätän tän tähän.

Pakkaskäynnistyksessä warren kohdalla muistelen että kun sen sammutti ryyppy päällä niin se auttoi kovasti sitä seuraavaa käynnistystä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

2-tahtisen ongelma oli voitelu jos rullasit kone ei käyttänyt polttoainetta seurauksena ei voitelua. Saab ratkaisi vapaa kytkikimellä ongelman. Minulla liekö ollut taistolainen tai muuten edistyksellinen opettaja sai kakkahalvauksen paidastani jossa oli puolanlippu ja teksti solidarnosc. Greta-ilmiö tuo väistämättä euro-ohjukset, oli rauhanjunaa ja hirviä pelko jos pershing II ohjukset räjäyttävät maailman ilmaan, iivanat tekivät aseiden rajoituksissa sopimuksissa niin että unohtivat kolmasosan tankeista laskea mukaan. Kavereiden kanssa ei otettu turhia murheita moisesta. A-olutta ja jallut reppuun mökille mukaan, parannettiin maailmaa eikä kukaan pahoittanut mieltään nuorten miesten höpöttelystä kun ei rumennettu kylän katukuvaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Jälkeenpäin 1970-80 lukujen taitteesta jäi Tapani Kansan profetiallinen iskelmä Ville-Veikko Nieminen korvamatona, puhumattakaan Kake Singersistä joka teki rasistista vihalauluja, ajatelkaa Me halutaan olla neekereitä, Nyrkkeily on hauska urheilu. Hassisen Kone Rappiolla.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Julkisen sektorin kasvu on ollut järkyttävää, erilaista oikean ja vasemman käden koordinaattoria. 1980 luvulla vitsailtiin että meillä noin 5 miljoonaisella kansalla hallintokoneisto on rakennettu 50 miljoonaisen mitoituksella. Vanhoista kunnantaloista luovuttiin ja valtionavustuksilla tehtiin Bukarestin tai Berliinin(itä) malliin kolossaalisia hallintobunkkereita kuntiin. Kaikki piti rakentaa mihin saatiin valtionapuja miettimättä pystyykö näitä rakennuksia ylläpitämään. Koivisto pahoitti sangen pahasti mielensä TVK:n lakosta. STTK ja Merimiesunioni aloittivat lakot aina kun jäänmurtajien piti lähteä töihin tai oli lätkän mm-kisat, viimeksi mainitusta itänaapurin suurlähettiläs lähetti Jorma Reinille terveisiä että he pistävät pahakseen jos 150 miljoonalta punanuttujen fanilta kisat jää näkemättä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate.

Viesti1: Mahtaako muuten maastamme enää löytää sellaista bensistä jossa on kaksitahtibensapumppu? Tuskin. Noita NATOn keskimatkan ohjuksiahan silloin vastustettiin turpa kuolassa ennen kuin ne edes tulivat Länsi-Eurooppaan mutta Neuvostoliiton jo paikalleen sijoitetut SS-20-ohjukset unohdettiin tyystin. Samoin kiljuttiin ydinaseetonta Pohjolaa alueelle joka oli jo ydinaseeton mutta jätettiin eräs Kuolan niemimaa huomaamatta.

Viesti2: Veikko Nieminen: ”Mä kuljen ilman ohjelmaa, työtä, omaa maailmaa, mä miksi olen ihminen, ja miksi on tää maa”. Käy hyvin nykypäiväänkin. Oikeastaan paremmin. Nykypäivään verrattuna silloin oli työttömiä varsin vähän.

Viesti3: Julkinen sektorihan on aikanaan kehitetty sen vuoksi että se tarjoaa kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja. Vain ja ainoastaan sen vuoksi. Nykyisin se on muuttunut akateemiseksi suojatyökoneistoksi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Perhana kun olisivat ottaneet Togliatin tehtaalle myös FIAT 124 Coupen ja Spyderin lisenssit. Mikä olisikaan ollut Lada Spyder ajella talvella turkishaalereissa ja vaikka koivistolainen päässä. Uutta (vanhaa) zigulia väännetään fellaheille egyptin maassa, oliko hinta joitain 5000 amerikantaalaa ja 500 päälle niin saa ilmastoinnin. Saattaa loppujen lopuksi olla aika noheva laite niihin olosuhteisiin, ihan kuin ikiliikkuja Peugeot 404 jolla autoistettiin ranskan entiset siirtomaat afrikassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate. Tuohon en osaa sanoa paljoakaan kun ei tekninen tieto riitä. Vaan mitenkäs olis jos Uudenkaupungin tehtaat tekisivät suomalaisille halpaa Ladaa?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo 80-luvun alku oli hienoa aikaa ja koko sen vuosikymmenen jatkunut yhteiskunnan vapautuminen yhden totuuden ikeestä loi uskoa parempaan.
Siksi nykyinen paluu yhteen totuuteen tuntuu erityisen pahalta. Mitään ei opittu. 70-luvun vanhoilliskonservatiivit ja moraalipapit vaihtuivat kätevästi omia oikeita elämänohjeita suoltaviin viherpappeihin ja heitä peesaavaan seurakuntaan.

-Puskarossi

Ekku kirjoitti...

Oltiin viikonloppuna itse liikkeellä Suzuki Altolla. Pohdittiin, että kyllä Derkut olisi olleet todella tyytyväisiä, jos niillä olisi ollut näitä 3-sylinterisiä koneita. 40 hevosvoimaa raakaa voimaa:) Ei sekoa venttiilit tässäkään ja on kevyt, mutta ei tarvitse paikaltaan pois nostella. Ilmeisesti aika onnistunut konsepti, kun kiinalaiset ä teki näitä pitkälle 2000-luvun puolelle.
On myös tarpeeksi askeettinen, että olisi käynyt reaalisosialismiin.

Juha R kirjoitti...

Warresta on tässä jo kaikki oleellinen kerrottukin, mutta se Radio Jerevan-kirja jäi mietityttämän. Tarkoittiko Ykä ehkä vitsikirjaa, jonka nimi on "Ole totinen, toveri", jolle itse kätkättelin teini-ikäisenä vuosikymmentä aikaisemmin? Ihmettelin joskus, että miten semmoinen silloin yleensä voitiin julkaista Kekkoslovakian tiukimpina vuosina. Melkein sama kuin nyt julkaistaisiin kokoelma maahanmuuttaja- tai ilmastonmuutoskaskuja. Tosin eipä vitsikirjoja nykyään enää näy muutenkaan. Johtuuko siitä, että arkipäivä ylittää parodiahorisontin jatkuvasti muutenkin?

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Tai SAAB 600, Uudenkaupungin versio olisi ollut 16 venttiilinen ahdettu nelivetoinen meidän olosuhteisiin upgradetettu Lancia Delta Integrale. Ehkä kabiinin mitoituksissa oltaisiin päästy eroon ISA-standartista (Italian Standard Ape). Jos vastaan tulee Porche Boxter niin VIN-koodista jos on U niin Uusikapunki niin on suomiauto, väitetään että käytettynä Uudessakaupungissa tehdyt Boxterit ovat parempia.

Taksimies kirjoitti...

Kaksitahtimittareita on vielä muutama jäljellä, Ruotsinpyhtään Gulf on paikka missä edelleen hiekkapiha, ei katosta ja 60-luvun mittarit. Tuollaiset paikat loppuvat yleensä kun se vanha yrittäjä kuolee ja myynnit niin pieniä nykypäivän kuluihin nähden ettei kenenkään kannata jatkaa. Varsinkin jos velkarahalla pitäis ostaa kiinteistöt ja varastot niin ei kenelläkään perse sitä kestä. Itseäni kiinnostaisi pitää tuollaista vanhan ajan huoltoasemaa muttei pysty ostamaan 2-3 sadantuhannen kiinteistöjä. Sitten jos vielä pitäis paikan vanhanaikaisena niin abc-syöpä vie asiakkaat vegepurilaisilla ja bonususkovaiset menee sinne.

Itseasiassa jokainen tämänkin blogin lukija voisi suosia noita vanhoja pikkupaikkoja ja tosiaan jättää ne supermarketit ja liikenneasemat väliin. On muuten kehitys mennyt jo niin pitkälle että öisin jo pk-seudullakin kehyskuntineen on yöaikaan hyvin vaikeaa saada kahvikuppia ja norttiaskia ostettua.

Becker kirjoitti...

Minulle on nuo tuontyyppiset saunatunnelmat, joita kuvailit osuvasti, hyvinkin tuttuja. Nykyajan nöösit eivät juuri saunaa lämpimäksi saa jollei se onnistu nappia kääntämällä. Mutta että lähteä johonkin mökille jonne ei 4G välttämättä kanna, on poissa laskuista. Ja jonkun pitäisi vielä käydä siivoamassa mussujen jäljet.

Kesämökillä kun istuu saunomisen välissä kylmä Tsuhnan kosto kourassa ja pikkusigge toisessa niin ei siitä nautinto parane. Ei tarvita 100 metristä huvijahtia helikopterikannella eikä henkilökuntaa kuivaamassa palleja. Sääliksi käy kun kalliin jahdin sijasta paremman nautinnon saa vanhassa "arvottomassa" savusaunassa.

Kerran ajoin tuttavan laina FarkkuWarrella edestakaisin Hesaan asioita hoitamaan. Matkaa kertyi siinä vajaat 300 kilsaa. Sen reissun aikana mut ohitti yhtä paljon autoja kuin normaalisti kahden kuukauden aikana. Oli se elämyksellinen reissu.

Anonyymi kirjoitti...

Olisshan noita warreja 4 kpl netiautossa myynnissä
https://www.nettiauto.com/wartburg/vaihtoautot
Pitäsköhän hommata tuollanen
tuollasellako ku kiihyttelis risteyksessä, jäis audikuskit jälkeen, vain sen takia kun eivät näkisi mitään vähään aikaan ..

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Ladasta tuli mieleen, paaaaljon mainettaan parempi etenki talviautona ja
siitä hyvä etttä ei paljoa välittänyt vaikka ajeli kynnöspeltoja pitkin
sai korjattua suunalleen rautalangalla, eikä taatusti löytänyt pistoketta mihi tökätä tietokone katsoakseen missä vika ...
1200l lada on se oikee lada

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Puskarossille, Ekulle, Juha R:lle, Patelle Pankavaarasta, Taksimiehelle, Beckerille ja jpt:lle & kiitos kommenteistanne.

Puskarossi: Totta. Ja sinänsä kun nyt ruvetaan muistelemaan sitä aikaa niin – piru vie – se vapautuminenhan tuli tavallaan Neuvostoliiton puolelta. Suomessahan oltiin brezhneviläisessä YYA-kyykyssä vielä 1980-luvun alussa kunnes naapurin puolella muuan Mihail Gorbatshov sanoi että neuvostosysteemi kusee, sitä on korjattava. Tietysti läpimätää on vaikeaa korjata ja senhän huomasi sitten Mihailkin.

Ekku: Se 1980-luvun Suzuki Alto oli sinänsä aika koominen masiina jos kyydissä oli neljä aikuisen kokoista suomalaismiestä. Nykyiset Suzukithan ovat tilavampia ja kovasti haluttuja autoja. Noista koneista muuten voi todeta että nykyisin revitään tommosista yhden litran koneista pitkälle toistasataa kaakkia.

Juha R: Tarkoitin vuonna 1974 (siis synkimpänä suomettumisen aikana) julkaistua kirjaa ”Täällä Radio Jerevan”:

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/2356590.jpg

Nykyisin vitsit ovat tosiaan vähemmällä sillä vihervasemmisto ei ole kovinkaan tunnettu huumorintajustaan.

Pate: Kiitos muistutuksesta. Olin meinaan ihan tykkänään unohtanut tuon Saab-Lancian.

Taksimies: Olen samalla linjalla ja pyrin aina kuin mahdollista käyttämään suurten ketjujen ulkopuolisia bensiksiä. Sulo Vilén elää!

Becker: Nykyisinhän muuten on niin – esmes vaikka Lomarenkaan sivuja katsellessa huomaa – että varsinaiset ”mökit” alkavat olla harvinaisempia ja tarjolla on ihan täysiä taloja. Niissä vaan ei ole ns. sitä jotakin. Mökin tulee olla mökki ja kivisellä luonnontilatontilla eikä millään hehtaarin ruohokentällä.

jpt: Latukkahan on auto joka on tehty suht karuun käyttöön eikä freewaylle ja siinä hommassa se hoiti tehtävänsä ihan mukavasti.

Tuumailija kirjoitti...

Minäkin olen lukenut tuon Radio Jerevan -kirjan! Muutama vuosi sitten löysin sen kaverini vanhempien kellarista. Olin äimän käkenä, kun tajusin kirjan olevan suomettumisen ajalta. Mietin, että miten ihmeessä joku on uskaltanut julkaista siihen aikaan tuollaisen teoksen ilman pelkoa neuvostovastaisuudesta ja oikeuteen joutumisesta. Jos vastaavaa miettisi näinä päivinä monikultturismista, transsukupuolisuudesta, feminimistä tms. poliittisesti aroista aiheista, niin ei tuollaista päästettäisi julkaisuun. Sitä joutuisi oikeuteen vihapuheesta tai mistä lie. Voisiko olla niin, että nykytodellisuus on ajanut jopa suomettumisesta ohi? Jos meno on nykyään vielä härskimpää kuin silloin, niin elämme todella sairaita aikoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tuumailija. Nykytodellisuus on todellakin ajanut YYA-aikojen ohi. Minä lainasin tuon kirjan ihan julkisesta kirjastosta eikä se ollut mitenkään piilossa vaan hyllyssä näkyvillä. Ja veikkaanpa että myös UKK on lukenut kyseisen kirjan ja nauraa höksötellyt. Nykyisin samantyypinen kirja keräisi ainakin kottikärryllisen rikosilmoituksia. Jos sellaista edes uskallettaisiin julkaista. Kun taas tuo Jerevan-kirja oli suurkustantajan eli Otavan julkaisema. Elämme hyvin, hyvin sairaita aikoja.

Anonyymi kirjoitti...

Varrehan oli, ainakin se yksilö johon tutustuin tine päällä, kolmipyttyinen kaksitahtinen, Joka pytylle oli omat syttyvehkeet, puolat ja ennen muuta katkojan kärjet. Ja niistä kärjistä kun yhdet sekosi, pitikaikki aloittaa alusta. Eli ensin ykköspytty, kärkiväli, ajoitus jne, sitten kakkonen ja kolmonen. Helppoa kuin heinänteko pajalla ja päivännäöllä. Vaan eihän ne silloin prakaa, vaan aanas olla sununtain-maanatain välisenä yönä, lievässä kesäisessä tihkusateessa ainoana valona bensaystkäri Bortonin sytyttämistä varten. Jee ihan kivaa, nimimerkillä kokemusta on. Oltiin Kajaanista tulossa, siinä ennen Takkotienhaaraa warre sanoi yhteistyön irti. Arvatkaa kuka nuorimapana kömpi sinne keulan alle? Oiekin arvasitte, minähän se ja kun rasitteetna oli jopa kaksi vuotta alan kolua käytynä, amiksen autonasentajalinjaa nääs. Eipä siinä mitään, saatiin pihatipu räkättämään ja matka jatkui, onnekis ei ollut jällellä kuin rapia kolkytkilsaa. Huru-ukko
PS. katkojan kärkiä säädettäessä oli välysmittana voimasvuke Bostonin nelinkerroin kääritty paperi:)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko ja kiitos jaetuista warremuistoista. Onneksi pääsitte perille ja onneksi ei ollut talvipakkanen.

QroquiusKad kirjoitti...

Radio Jerevan ja pilalehti "Krokodil" olivat neuvostoajan tuotoksia, jälkimmäinen jo vuodesta 1922. Radio Jerevan -vitsit taisivat yleistyä vasta Stalinin kuoltua.

Yhtä kaikki Suuri ja Mahtava koki itsensä, systeeminsä ja imperiuminsa niin voimakkaaksi, että se saattoi hyväksyä jonkin verran pikku piruilua itseään kohtaan.
Nykyiset vallanpitäjämme selvästikään eivät koe itseään voimakkaiksi, koska pienimmästäkin poikkipuolisesta, puhumattakaan arvostelevasta sanasta laukeaa välittömästi ylimitoitettu vastareaktio valtakunnansyyttäjää ja tuomioistuinlaitosta myöten.

Hehän taitavat pelätä. Mutta mitä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Käsittääkseni Krokodil kuitenkin kannatti voimakkaasti vallitsevaa järjestelmää. Korjaa, jos olen väärässä. Sen sijaan neuvostovirolainen Vikerkaar-lehti kuittaili järjestelmälle hyvinkin ankarasti mutta tämä tapahtui kumminkin vasta glasnostin aikana.

Nykyisillä vallanpitäjillämme puuttuu neuvostotyyppinen väkivaltakoneisto joten luonnollisesti ne pelkäävät vastuuta tekemisistään ja pyrkivät toimimaan niillä keinoilla mitä niillä on.