Siirrytään taas kertaalleen pois ekstremistisen masentavasta nykypäivästä Kekkoslovakian aikaan ja muistellaan tällä kertaa jääkiekkoa. Tuolloinhan suomalaiset lätkäfanit ruinasivat alaleuka väpättäen että kun edes yhden kerran saataisiin MM-kisoista pronssia niin sen jälkeen ei enää pyydetä mitään. Mutta jo tuohon aikaan suomalaisia kiekkopioneereja läksi myös rapakon toiselle pelaamaan jääkiekkoa ammatikseen. Suuntana vaan ei ollut suomalaisille kiekkoilijoille nykyisin jo pitkään tuttu NHL vaan NHL:n kilpailijaksi perustettu WHA eli World Hockey Association:
WHA:n
voittopokaali AVCO Cup
Kyseinen liigahan sai kerättyä riveihinsa hyvinkin nimekkäitä
ja merkittäviä pelaajia mutta se jäi lopulta kuitenkin seitsemän vuoden
viritelmäksi ajalla 1972 – 1979. Tämän jälkeen liiga lakkautettiin ja neljä sen
joukkueista siirtyi NHL:ään. Siirtyneet joukkueet olivat:
- Edmonton Oilers joka pelasi WHA:ssa
ensimmäisen kauden nimellä Alberta Oilers. Oilers on pysynyt Edmontonissa tähän
päivään saakka.
- Winnipeg Jets josta tuli vuonna 1996 Phoenix
Coyotes ja vuonna 2011 taas Winnipeg Jets kun Atlanta Thrashers-joukkueen
toiminta myytiin Winnipegiin.
- Quebec Nordiques josta tuli vuonna 1995
Colorado Avalanche.
- New England Whalers joka muutti NHL:ssä nimensä
Hartford Whalersiksi ja josta tuli vuonna 1997 Carolina Hurricanes.
Vaan mitä olivat ne ”suomalaiset” WHA-seurat ja ketä
siellä pelasi? Listalla on kekkoslovakialaisille varsin tuttuja nimiä. Heistä
yhdestäkään ei tullut WHA:ssa varsinaisia supertähtiä mutta kohtuullisia uria
siellä pelattiin. Lätkäpioneereina.
Winnipeg
Jets
Nykyisin NHL-kuvioista tutussa Winnipeg Jetsissä
pelasi kolme suomalaista:
Veli-Pekka
”Vellu” Ketola
Ketola pelasi Jetsissä hyökkääjänä 1974 – 1977. Hän
pelasi Jetsissä 218 ottelua saavuttaen tehopisteet 80 + 93 = 173 eli ei
ollenkaan hassumpi kokonaissaldo.
Puolustajana joukkueessa pelasi Heikki ”Hexi”
Riihiranta:
Riihiranta pelasi Jetsissä myös vuosina 1974 – 1977 yhteensä
187 ottelua saavuttaen tehopisteet 10 + 38 = 48. Riihiranta pysyi Jetsissä koko
WHA-uransa ajan mutta kaudella 1976 – 1977 Vellu Ketola puolestaan myytiin
toiseen WHA-joukkueeseen eli Calgary Cowboysiin:
Cowboysissa Ketola pelasi 17 ottelua tehden
tehopisteet 4 + 6 = 10. Winnipegissä
pelasi myös maalivahtina Markus Mattsson:
Mattsson pelasi Winnipegissä kaudella 1977 – 1978 kymmenen
ottelua torjuntaprosentilla 88,3. Hän ehti pelata samalla kaudella vielä
Quebeqissa kuusi ottelua torjuntaprosentilla 81,9. Hän palasi Winnipegiin
kaudelle 1978 – 1979 pelaten 52 ottelua torjuntaprosentilla 88,3. Tämän jälkeen
hän pelasi vielä muutaman kauden NHL:ssä Winnipegissä, Minnesotassa ja Los
Angelesissa.
Yksi WHA:n suomalaisjoukkueista oli myös:
Quebec
Nordiques:
Joukkueessa
pelasi Matti Hagman:
Itse asiassa WHA oli Hagmanille Pohjois-Amerikan
urallaan vain lyhyt syrjähyppy sillä hän pelasi pääosin NHL:ssä sekä Bostonissa
että Edmontonissa. Quebecissa hän pelasi 53 ottelua tehden tehopisteet 25 + 41
= 56 ja häntä voi pisteitten valossa vain yhdestä kaudesta huolimatta pitää WHA:n
menestyksekkäimpänä suomalaisena. Olihan tahti yli piste per peli.
Eniten suomalaisia pelasi joukkueessa:
Phoenix
Roadrunners:
Ja esittelemme pelaajat:
Lauri
”Leuka” Mononen:
Mistä
hitosta Mononen on saanut lempinimensä?
Mononen pelasi Phoenixissa hyökkääjänä kausilla 1975 –
1977 pelaten 142 ottelua ja tehden tehopisteet 36 + 50 = 86. Hyökkääjänä pelasi
myös Seppo Repo:
Repo pelasi Phoenixissa kauden 1976 – 1977. Hän pelasi
80 ottelua ja teki tehopisteet 29 + 31 = 60. Puolustajana pelasi Pekka
Rautakallio:
Rautakallio pelasi Phoenixissa kausilla 1975 – 1977
pelaten 151 ottelua ja tehden tehopisteitä 15 + 70 = 85. Myöhemmin hän pelasi
vielä NHL:ssä Atlantassa ja Calgaryssä varsin hyvällä menestyksellä.
Phoenixissa pelasi myös hyökkääjänä myöhemmin Suomessa
valmentajana, kommentoijana ja moottoriturpana tunnettu Juhani Tamminen.
Hän pelasi Phoenixissa kaudella 1976 – 1977 mutta sitä ennen kaudella 1975 –
1976 hän pelasi Cleveland Crusaderissa:
Nykyisin
muuten wokeltajat pitäisivät huolen ettei kyseisen nimistä joukkuetta saisi
olla olemassa
Clevelandissa Tamminen pelasi 65 ottelua tehden
tehopisteet 7 + 14 = 21 ja Phoenixissa 65 ottelua tehopisteillä 10 + 29 = 39.
Suomalaisia pelasi myös WHA-joukkue Edmonton
Oilersissa vaikka moninkertainen Stanley Cup-voittajajoukkue on
nykysuomalaiselle tunnetumpi NHL:stä.
Tunnetuin WHA:n aikaisessa Oilersissa pelannut
suomalainen oli Risto Siltanen:
Siltanen pelasi WHA-Oilersissa 20 ottelua tehopistein
3 + 4 = 7 mutta varsinaisen uransa hän teki NHL:ssä Edmontonissa, Hartfordissa
ja Quebecissa. Siltanen tuli tunnetuksi hurjasta lämäristään joka meni 1982
playoffseissa verkosta läpi:
Edmontonissa WHA:n aikaan ehti pistäytyä myös
maalivahti Hannu Kamppuri:
Kamppuri tosin ehti pelata Oilersissa vain kaksi
ottelua ja pelasi muuten farmisarjoissa.
Ja tässähän olivat ne pioneerit. WHA:ssa Stanley Cupia
vastaava pysti oli Avco Cup jonka suomalaisista voittivat Veli-Pekka Ketola,
Heikki Riihiranta ja Markus Mattsson. Nykyisinhän NHL:ssä pelaavista
suomalaisista voitaisiin kevyesti koota joukkue joka tappelisi ihan tosissaan Stanley
Cupin voittamisesta.
Ja kun Stanley Cup on mainittu niin esitän
veikkauksen. Minä olen hyvä veikkaamaan. Tosin varsin huono onnistumaan
veikkauksissani. Tänä vuonna Tampa Bay Lightning vie Stanley Cupin kolmannen
kerran peräkkäin voittaen finaaleissa Calgary Flamesin otteluvoitoin 4 – 2.
Kun finaalit on pelattu otan vastaan kuittailuja
epäonnistuneesta veikkauksestani.
27 kommenttia:
Ah tästä tulee mieleen niin aina hyvä "jääkiekko" elokuva Lämäri :)
ja erityisesti oliko ne Hansonin veljekset ..
-jpt-
WHA:n täyskahelissa joukkuehistoriaruletissa jouduttiin joskus turvautumaan erikoisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi kahdella viimeisellä kaudella 1977-78 ja 1978-79 liiga kutsui Neuvostoliitosta ja Tsekkoslovakiasta ”all-stars”-joukkueet pelaamaan yhden ottelun jokaista liigajoukkuetta vastaan (ensimmäisellä kaudella kahdeksan, toisella kuusi peliä yhteensä). Nämä ottelut laskettiin sarjataulukkoon mukaan. Ja sitten vielä kirsikka kakun päällä: WHA:n viimeisellä kaudella Indianapolis Racers teki konkurssin pelattuaan parittoman määrän otteluita. Tämä tarkoitti että muiden joukkueiden ottelumääriä ei saatu tasan millään. WHA ratkaisi ongelman kutsumalla Suomen maajoukkueen pelaamaan yhden ottelun Edmonton Oilersia vastaan! Oilers voitti 8-4. Näiden vierailleiden maajoukkueiden pelaajien tehopisteitä ei laskettu virallisiin tilastoihin, vaikka WHA-joukkueiden pelaajien pisteet näistä peleistä laskettiinkin. Joka tapauksessa Suomi sai tällä yhdellä pelillä 18 epävirallista WHA-pelaajaa lisää (joukkueessa pelasivat myös WHA:ssa aiemmin pelanneet Matti Hagman ja Seppo Repo). Joukkueen tilastoja ei tahdo löytyä mistään, mutta tässä ne ovat.
Erityishuomio siihen, että Jari Kurri pelasi siis ensimmäisen ammattilaisliigaottelunsa Edmonton Oilersia vastaan. Vähän kuin Wayne Gretzky, joka pelasi ammattilaisuransa ensimmäiset kahdeksan peliä samalla kaudella Indianapolis Racersissa ennen kuin hänet myytiin Edmontoniin ja teki uransa ensimmäiset ammattilaismaalit Edmontonin verkkoon viidennessä pelissään!
Onpa kerrankin aihe, josta en osaa sanoa mitään. Jääkendo ei pahemmin kiinnostanut. Jääpallo oli kivempaa. Osasin lähettää pallon lujemmin ja tarkemmin pyyhkäisylla ja lyönnillä kuin kiakko-urpot. Sekös niitä vi - eiku - harmitti.
Pyssymies
Winnipegillä on NHL-kaupungeista epäedullisin asema houkutella pelaajia sillä se on tylsin. Kuulemma, en ole itse käynyt.
Pienehkö, kaukana kaikesta ja kylmä.
Suomen maajoukkueen pelin selostusta 70-luvulta: ...hyvältä näyttää peli Suomelta näin toisen erän alkuun, luistin kulkee ja syötöt ovat kohdillaan. Tamminen-Mononen-Tamminen..ja maali! Harlamov vie NL:n 5-0 johtoon."
Tapsa vaan
Mestarimaalivahtimestari Hannu Kamppuri tuli tietoisuuteeni paremmin erään Tuppukylän maakuntalehden jääkiekkouutimen väliotsikon myötä.
Olihan nimi ollut tuttu jo aiemmin, mutta nyt hänelle antoi mahtavan luottamuslauseen joku, jota en tietenkään enää muista.
En muista edes, oliko kyse kotimaan vain kansainvälisestä pelistä;
se oli vielä sitä aikaa kun en jaksanut kiinnostua urheilusta enkä varsinkaan jääkiekosta.
Joka tapauksessa, uutimen väliotsikko kuului:
"Kamppuri torjuu tuhat laukausta metristä".
Ehkei hänkään aivan niin hyvä ollut, mutta Suomella oli noina wanhoina pahoina wuosikymmeninä sama ilmiö kuin myöhemmin silloin huonoilla lätkämailla:
eräässä 1990-luvun turnauksessa Italian maalia vartioinut David Delfino piti joukkuettaan lähes yksin pystyssä Leijonien ylivoimaista tulitusta vastaan.
Sepostaja kehui miehen työtä, ja kommentaattori kommentoi Suomellakin olleen maalivahtipelin maailman huipputasoa silloin, kun kenttäpeli oli vielä jotain aivan muuta;
mainitsipa sen olevan ja olleen yleismaailmallinen trendi.
Muisttako joku historian hämärästä luitimet,ne jotka kiinnitettiin esim. hihtomonojen pohjaan? Nurmekset/nurmikset. Kaverilla oli sellaiset ja antoi minunkin kokeilla. Kiekkomiljonääriin haaveet kaatuivat yhtä nopeasti kuin minä. Kaksi kertaa perseelleen ja kerran turvalleen ja kerran kinokseen jäällä olleen avoimen kohdan viereen. Kiitos, mutta ei kiitos. Eikä minusta tullut edes hiihtoniiloa, ei vaikka kolun kisoissa pärjäsin, aina vähintään kolmas. Oli vain kolme sarjassa. Kerran meinasin voittaa vaan ajanottovirhe. Open lellilapsi olisi hävinnyt. Läksin hänen jälkeensä ladulle ja tulin ennen maaliin, mutta en voittanut, kun ei sopinut tarinaan. Ei rengin poika voi voittaa ison talon poikaa. Ei silloin eikä nyt.
Huru-ukko
Tervehdys jpt:lle, Jaska Brownille, Pyssymiehelle, TR:lle, Tapsalle vaan, Qroquius Kadille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
jpt: Joo, Lämäri on kyllä klassikko.
Jaska: Kiitos lisäyksestä. On ollut kieltämättä melkoinen säätäminen, sählääminen ja säveltäminen. Muistelen vielä että joku WHA-joukkue pelasi ainakin kertaalleen Moskovan Izvestija-turnauksessa.
Pyssymies: Nämähän ovat makuasioita ja niissä jokainen on omalla kohjdallaan oikeassa.
TR: Saattaa olla. Ottawalla on myös vähän samanlainen maine. Sinänsä pelaajathan eivät voi valita joukkueitaan ennen kuin aikanaan pääsevät vapaiksi agenteiksi.
Tapsa vaan: Joo, kyllähän silloin tuli itänaapurilta aika säännöllisesti kuokkaan. Ja se Harlamov – Petrov – Mihailov-ketju oli kyllä huikea.
Qroquius Kad: Samanlaisia muistoja minullakin. Mieleen nousevat nimen Urpo Ylönen, Jorma Valtonen ja Antti Leppänen. Ja tuosta tuhannen laukauksen torjumisesta tuli mieleen tämä Pelicansin varsin mainio mainos:
https://www.youtube.com/watch?v=RETdfW7eu0I
Huru-ukko: Ei ollut meillä noita, jonkin sortin hokkarit oli kaikilla. Ja tiedän vähän samanlaisia hiihtoepisodeja historian hämärästä.
"Suomen pakkopeli pyörii hyvin..."
Se pyöri hyvin aina täydet kaksi minuuttia.
Kun muuan Curt Lindström saapui Suomeen Leijonien päävalmentajaksi, halveksuntaa piisasi.
Eihän mies ole edes entinen kiekkoilija, ja mitä lässynsössöä hän tuli tänne oikein toimittamaan?
Sanoma oli:
"Teidän pelitaidoistanne ei puutu mitään!
Olette sen puolesta yhtä hyviä kuin huippumaat.
Teidän ongelmanne on asenteessa:
te lähdette arvoturnauksiin jo valmiiksi hävinneinä!
Se johtuu siitä, että teitä on valmennnettu Perkeleellä (management by Perkele)."
Curre opetti Leijonille kannustavaa kasvatusta:
kun pelaaja teki hyvin, Curre taputti vaihdossa olalle sanoen, että sehän meni hyvin!
Kun pelaaja mokasi, Curre laski vaihdossa kätensä olalle ja osoitti missä kohtaa pelaaja teki virheen. Mutta kun pelaaja tämän seuraavalla kerralla muistaa, hän tekee varmaan näin kuin neuvottiin, eikö?
Ja lopuksi taputus olalle; hyvin se menee, usko siihen!
Tämä on ruotsalaista valmentamista.
Ruotsi on voittanut melkomoisen määrän MM- ja olympialaisia mitaleja.
Kai niitä hokkareitakin oli silloin minunkin aikaan, niillä oppikoululaisilla eli nykyisin lukiolaislla. Itse asuin pienessä maalaiskirkonkylässä ja siellä nuo olivat yleensä ainoat luistimet koko kylällä. Vaan se aika olikin n. 10v ennen ajanlaskun alkua:) eli noin +- kuuskytluku tai jotain.
Huru-ukko
Tervehdys Catilinalle, Qroquius Kadille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
Catilina: Niinhän se tuppasi joskus olemaan. Nykyisin menee kyllä paremmin.
Qroquius Kad: Kyllähän Lindströmillä oli varsin merkittävä osuus. Tosin olivathan suomalaiset jo ennen häntä ylittäneet sen ylittämättömän kynnyksen eli ottaneet 1988 Calgaryssa hopeaa.
Huru-ukko: Elin sen varsinaisen lapsuuteni 1970-luvulla ja siinä vaiheessa Suomessa oli elintaso kyllä alkanut nousta noin yleensäkin.
Jos en kamalasti väärin muista, niin tuo kaveri jonka "nurmeksia" sain kokeliia oli siihen aikaan arvostettu virkamies, TVH:n autonkuljettaja, mies joka piti sen kylän ja muun pitäjän ja lähitienootkin tlvella ajettavassa kunnossa. Samoin kesällä. Talvisin muistan kuinka kaverin pihassa seisoi TVH:n aura-auto. Hälyvalmiina 24/7 kuten nyt sanotaan.
Hänen kaltaisiaan kaipaa nykyisin enemmän ja enemmän, eikä työaikalaikikaan laita estettä moiselle. Vain huono työnjohto ja "kilpailutus". Ja noilta ajoita kaipan myös jo sukupuuttoon kuolluta tiekarhua.
Anteeksi, meni hieman ohi epistolan, mutta mihinkän tämmöinen höpelö muistoistaan pääsee kuin niitä jakamalla.
Ja samalla saa elää osan nuoruudestaan uudelleen, kun ne muistot tulevat esille, kuten tämänkin alkuperäisen tekstin myötä.
Huru-ukko
Juupa juu, makuasioita
Kiakkoo pelattiin lähinnä Hakametsässä, sinne olisi pitänyt mennä onnikalla, lippu maksoi noin neljä laatikkoa eleytä. Raha oli vähän tiukilla 70-luvulla. Talo valmistui 71 ja lainoja piti maksaa. Niin, että menoja piti priorisoida, viikkoraha ei ollut kummoinenkaan. Alaikäiselle ei paljoa hommia ollut. Eikä jääkiekkomatsi ole kovin viihdyttävä, helevetinmoinen meteli – huonoa musiikkia on pakko luukuttaa jos pelissä on tauko. Jos pelissä ei ole taukoa pitää yleisön mölistä tauotta: HIHKI, HIHKI! TEPSI! TAPPARA Ö – ÖÖ! Juei – seuraaminen ei kiinnostanut.
Pelaaminenkaan ei innostanut, olin ns. kuivan kesän orava ja lisäksi aina luokan kolmen lyhimmän joukossa. Mitäs luulet kuika kävi kun puoli metriä pitempi, 50kg paivampi ja 60 pinnaa tyhmempi jurtti luisteli täysillä päin. Futiksessa osasin hoitaa homman - tilaa kentällä, kovat kyynärpäät ja hyvä kehonhallinta, niin että se ryntääjä oli naamallaan nurmessa.
Pyssymies
Tervehdys Huru-ukolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Huru-ukko: Kaikenlaiset muistot ovat tässä blogissa hyvin tervetulleita. Ja meillä syrjäseudulla tuo auraus ei nykyisin kyllä toimi kovin hyvin. Säästöjä, katsos.
Pyssymies: Meillä päin pienessä kunnassa pelattiin ulkokentillä kolmatta divisioonaa. Niistä matseista joita kävin katsomassa jäi parhaana muistona mieleen kentän reunalla myyty kuuma grillimakkara.
Yrjö. Voin lohdutta sinua: Ei se auraus tomi nenää täällä "maalikylilläkään". Liuossuolataan jollain ihme litkulla, semmoisella joka jäätyy heti luikkaammaksi kuin se oikea jää jota sillä torjutaan.
Ja juu, siinä mieleesä tämä blogi on hyvä, että täällä saa muistot siivet aleen ja niistä saa myös kertoa:)
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Tuo auraus tökii vähän yhdellä jos toisellakin paikkakunnalla. Ja niin kuin olen todennut, ovat jaetut muistot täällä hyvin tervetulleita.
Herätkää!
Outoja nimiä: Winnipeg Jets – Winnipegin suihkukoneet. Siis haloo,missä vastuullinen hilijalanjälkipolitiikka.
Calgary Cowboys – Calgaryn lehmipojat – Onko eläimiin sekaantuminen jotenkin hienoa.
Quebec Nordiques – Quebecin pohjalaiset, pohjoismaalaiset?
Phoenix Roadrunners – Phoenixin maakäet, voi hyvä ihme. Toisaalta fiksumpi kuin vaikka mäyrät, kärpät, näädät tai vaikka kanit. Hönttä ja Toippari männävuonna kehitteli kannustushuutoa oulun kärpille: Koo– Ää – Är – Pee – Ää– Tee – KYRVÄT! Toimiko Hakamettässä, en tiijä.
Cleveland Crusaders - Clevelandin ristiretkeläiset – Allahu akbar, mitä vihapuhetta! törkeän kamalaa! Nyt vaan Cleveland paskaksi ja palamaan, rauhanuskontoa on loukattu.
Edmonton Oilers – Edmontonin Prässipojat – kas kummaa, onkos täälläkin ollut paperitehdas.
Pyssymies
Jääkiekko oli aika kovassa huudossa kotipitäjässäni 90-luvun alkupuolella. Meidänkin luokan pojista puolet pelasi junnuissa. Ja muistelisin että sama juttu rinnakkaisluokillakin. Itse en junnuissa pelannut, mutta kävin jätkien mukana usein koulun kaukalossa pelaamassa. Eipä meistä kenestäkään kiekkoilijaa tullut, mutta hauskaa oli. Hieno laji.
Itseäni ovat oudoksuttaneet Buffalo Sabres, eli Puhvelisapelit. Mitä ne sellaiset ovat?
Tervehdys Pyssymiehelle, Reijo Koiraalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Siellä Amerikoissahan on wokeltamisen takia seurojen nimiä jo muuteltu. Jenkkifutisseura Washington Redskins on nykyisin Washington Commanders ja Chigago Blackhawks on myös liipasimella.
Reijo: Samanlaisia muistoja 1970-luvulta. Firman miehet jäädyttivät aina kentän asuinalueemme viereen ja siinä sitten pelattiin läpi talvet. Kyseinen kenttä on kasvanut jo pitkään lepikkoa.
Qroquius Kad: Kun Buffalo on kaupungin nimi niin oliskos tuolle jotain historiallista taustaa?
https://bleacherreport.com/articles/430240-a-brief-history-buffalo-sabres
https://www.nhl.com/news/nhl-team-nickname-origins-explained/c-283976168?tid=277548856
Ja sitten kotimaisella suunnilleen näin:
Joukkueen nimi valittiin koska omistaja Seymour Knox:in mielestä sapeli on johtajan ase sekä nopea ja vahva hyökkäyksessä kuten myös puolustuksessa.
Tervehdys, Ano, ja kiitos lisätiedosta.
Quebec kävi Izvestiassa.
Hagman teki maalin Suomea vastaan.
Tervehdys, Hokki. Joo, näin muuten oli ja tuo Hagmanin kuva on muuten juuri tuosta maalituuletuksesta.
Joo pahoin pelkään, että tamba on kova tänäkin keväänä playjareissa. Viimeiset runkosarjapelit joukkue pelannut hyvin. Itse toivoisin jonkun "suomalaisjoukkueen" vievän pytyn. Esim floridan.
Tervehdys, Ano. Tampa on ollut viime vuosina nimenomaan play off-joukkue. Tietysti suomalaisseuroille pitää peukkua.
Lähetä kommentti