maanantai 16. toukokuuta 2022

PERINTEISIÄ JA PÄIVITETTYJÄ KANSALLISMAISEMIA

Mennäänpä hetkeksi äärimasentavasta nykypäivästä jonkinlaiseen matkailumainokseen joka tosin sisältää myös antimatkailumainoksia. Eli käydään hieman läpi suomalaisia kansallismaisemia. Lista ei sinänsä ole täysin virallisen listan mukainen sillä sen on tehnyt yhden miehen raati. Valitukset valinnoista käsitellään 30. helmikuuta. Jos aloitetaan etelästä ja siirrytään pohjoiseen niin ensimmäisenä tulee mieleen Suomenlinna:

Suomenlinna on mainio paikka vierailla kesäisin ja kuulemani mukaan sinänsä aika ankea asustella talvisin. Siellähän nimittäin asuu noin 800 ihmistä. Jonkinlaiseksi Pohjolan lukoksi rakennetun linnoituksen sotahistoria ei sinänsä ollut kovin kunniakas sillä se antautui venäläisille Suomen Sodassa laukaustakaan ampumatta. Seuraavana kansallismaisemana on Porvoon vanhakaupunki:

On vaan jokseenkin hienoa että jotain vanhaa on säilytetty eikä revitty maan tasalle ja korvattu betonielementeillä. Vanha Porvoo on Suomenlinnan tavoin tietysti parhaimmillaan kesällä. Siirrytään sitten Porvoosta länteen ja vuorossa on Turun saaristo:

Erityisesti voi suositella saaristossa kiertävää Rengastietä joka kulkee osittain maanteillä ja osittain lautoilla. Rengastie on avoinna ainoastaan kesäisin. Siitä länteenpäin on sitten Ahvenanmaa joka on tietysti hienon näköinen ja joka ei halua olla Suomea eikä myöskään Ruotsia vaan se on eräänlainen vapaamatkustajan arkkityyppi. Siirrytään sitten jälleen itään. Vuorossa Salpalinja:

Salpalinjallahan ei koskaan taisteltu mutta itänaapuri tiesi sen olemassaolosta oikein hyvin kesällä 1944 ja se varmaan on omalta osaltaan jarruttanut haluja jatkaa hyökkäystä. Varsinkin kun hyökkäävät joukot alkoivat olla täysin loppuunajettuja. Sitten täytyy tietysti esitellä kansallismaisema jota on niin etelässä, pohjoisessa, idässä kuin lännessäkin. Eli ryteikkö:

Seuraavana vuorossa katoava mutta ei onneksi vielä kokonaan kadonnut kansallismaisema eli snagari:

Näitten määrä on vähentynyt mutta ei onneksi kokonaan loppunut. Snagari on snagari. JackDonalds, Zössburger ja Pizza Rybäb ovat vain halpoja jäljitelmiä. Oma suosikkievääni snagarilla on lihis kolmella nakilla. Snagarin kanssa samaan sarjaan kuuluu Veijo Esson Baari:

Kuvassa piti hakea apua historiasta sillä varsinaiset Veijo Esson Baarit ovat kovin vähissä. Joku ABC-möhkäle ei tosiaankaan ole sellainen. Ja siirrytään sitten takaisin maastoon eli vuorossa on Helvetinkolu:

Helvetinkolu on osa suhteellisen helppokulkuista Helvetinjärven kansallispuistoa eli jos vaeltaminen kiinnostaa eikä tuolla ole tullut käytyä niin suosittelen. Alueella on muutamia leiripaikkoja. Siirrytään sitten hieman itään eli vuorossa on Olavinlinna:

Sen lisäksi että Olavinlinnalla on huomattava historiallinen arvo se tunnetaan myös siitä että sinne pakkautuu kesäisin ihmisiä parhaat päällänsä kuuntelemaan jotain joka ei kiinnosta niitä pätkääkään mutta he toivovat pääsevänsä iltapäivälehtien kuviin. Siirrytäänpä sitten länteen päin ja vuorossa ovat Pohjanmaan lakeudet:

Silloin aikanaan tuli sanottua että Pohjanmaalla ei ole kuin peltoja ja latoja. Nykyisinhän tilanne on toinen eli ladot ovat kadonneet ja tilalla on niitä ”hirvenmunia”. Tasaista siellä on joka tapauksessa. Niin tasaista, että Itä-Suomesta kotoisin olevaa hirvittää. Toisaalta, sama on myös toisinpäin. Isä-Perskeles rupatteli aikanaan ampumakisatouhujen merkeissä erään pohojalaasen isäntämiehen kanssa ja hän totesi että ”on teillä kyllä maharottoman komiat maisemat täällä… mutta kun eihän täältä näe minnekään…”. Ja mennään sitten taas itään päin eli vuorossa on Punkaharju:

Yksi Suomen hienoimmista paikoista mutta sinänsä paikan hienoutta ei oikeastaan tajua kuin ilmakuvasta. On tullut autolla meinaan ajettua nuo harjut eräänkin kerran. Ja siirrytään sitten ilmansuunnista riippumattomaan kansallismaisemaan eli vuorossa tanssilava:

Tanssilavat ovat vähentyneet mutta eivät suinkaan kadonneet. Yleinen resepti nuorella miehellä tanssilavalla oli tanssilava, taskulämmintä kossua ja suuret toiveet. Jokaisen tanssilavan lähistöllä oli se, mitä on myös kesämökeillä ja silloin aikanaan lähes joka torpan vieressä eli huussi:

Veikkaan, että lähes jokainen tämän blogin lukijoista on asioinut huussissa. Poliittisen eliittimme ja vihervasemmiston kohdalla en ole aivan varma. Luonnollisesti tanssilavan kanssa sukua oleva kansallismaisema on putka:

Kun toteutumatta jääneet suuret toiveet ja taskulämmin kossu yhdistettiin niin usein tinanapit siirsivät miehen lukolla suljettuun kansallismaisemaan hieman rauhoittumaan. Mitenkäs se oli: ”viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai”.

Mutta mennäänpä sitten Pohjois-Karjalaan ja esitellään kansallismaisema Koli:

No, Koli on Koli. Siinä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Pohjois-Suomesta saisi tietysti aikaiseksi pari kokonaista postausta mutta ettei tämä venyisi loputtomaksi niin laitetaan vaan muutama. Ensimmäisenä Kiutaköngäs:

Vuonna 1981 teki säveltäjä Anssi Tikanmäki mainion albumin Maisemakuvia Suomesta jossa oli kappaleena myös Kiutaköngäs:

Sanoisin, että Tikanmäki on tavoittanut paikan tunnelman tuossa varsin hyvin. Yksi suomalaisen talvisen luonnon erikoisuus on tykkylumi ja siitä erityisen kuuluisa on Riisitunturi:

Ja luonnollisesti kansallismaisemiin kuuluvat Käsivarren suurtunturit:

Ja laitetaanpa loppuun sitten niitä päivitettyjä kansallismaisemia. Joskus 1960-luvullahan Suomessa tuli hinku repiä alas vanhat keskustat ja lyödä tilalle betonielementtiä. Tunnetuin esimerkki lienee Kouvola:

En sinänsä tiedä, että onko Kouvolan keskusta se kaikkein tylyin. Varteenotettavia kilpailijoita varmasti riittää. Mutta Kouvola vaan on saanut sen maineen. Valitettavan yleinen uusi kansallismaisema on myös leipäjono:

Suomihan on virallisesti maailman onnellisin maa? Kuinka meillä voi olla leipäjonoja? Samoilla seuduilla missä suomalaiset ovat leipäjonoissa on myös uusi päivitetty kansallismaisema eli Itä-Helsinki jonka uusien tulokkaiden ei tarvitse käydä leipäjonoissa:

Itä-Helsinki kilpailee Turun Varissuon kanssa siitä, kummasta tulee Suomen ensimmäinen etnisesti edistyksellinen enklaavi jossa Suomen lait eivät päde. Tätä ovat jotkut halunneet ja tätä he tulevat saamaan. Ja laitetaan vielä yksi nykyaikainen kansallismaisema eli maantien levähdyspaikka:

Ja sehän pistää miettimään että oliskohan se ihan mahdotonta viedä ne roskat roskikseen? Ja ehkä näihin roskaisiin tunnelmiin voimme aloittaa uuden viikon. Jaa niin, ettei tunnelma menisi aivan masentuneeksi niin laitetaanpa tähän vielä Pinnanmaan helmi eli Lällävesi:



47 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moro Ykä
Noin äkkiseltään muistellen,Enontekiön St1:n kahvilan puoli kävis vielä Esson paarista. Viihtyisä paikka.
T. Ymmi

Anonyymi kirjoitti...

Kun mielikuvitusta, huumoria ja verbaalisia kykyjä riittää, voi saada aikaan jotakin näin hauskaa meidän lukijoiden iloksi; mukana tosin myös joitakin ei niin miellyttäviä maisemia. Kiitos taas kerran, kun sai hymy huulilla aloittaa tämänkin päivän, vaikka kyllä se tässä maailman tilanteessa viimeistään iltapäivään mennessä hyytyy.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Sallasta löytyi aikoinaan tällainen legendaarinen baari, jossa itsekin kävin lapsena.

https://mapio.net/pic/p-35226129/

Tapsa vaan

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Tere Ykä ja muut kanssavaeltajat !
Luinpa aamun piristykseksi kahteenkin kertaan läpi nuo kansallismaisemat ja havaintojeni mukaan ainoa, jossa en ole käynyt, on - yllätys, yllätys minua tunteville: SALPALINJA! On vain jäänyt jotenkin reissuilla väliin, mutta tarttee käydä vaan! Esson baarit ja putkat ja hyyskät ja tanssilavat jne on hoideltu jo nuoremmalla iällä, jolloin niitä olikin "joka niemen notkossa, saarelmassa". Sen verran näyn reissanneen, että on " Friscossa käyty on Oregoni nähty, miss´ on kesä sekä lumiset vuoret", kuten Hiski Salomaa laulaa. Kiitos Ykälle tosi mieltä kohottavasta kirjoituksesta!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ymmille, Rouva Anolle, Tapsalle vaan ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

Ymmi: Muistelenpa joskus käyneeni tuolla.

Rouva Ano: Kiitokset. Ja joo, nykypäivä ei paljon ikeniä naurata.

Tapsa vaan: Joo, tuohan oli legenda.

Terho: Kiitos sinullekin. Miehikkälässä on mainio Salpalinjan museo.

Anonyymi kirjoitti...

Veijon essoja ovat vielä ainakin Taivalkosken Teboil ja Oulun Pikkaralan Shell. Mutta nämä paikat ovat kyllä pirun harvassa nykyään. Joskus vuosia sitten kävin ohiajaessani Parikkalan Shellillä ja ostin kaksi pakkia Karjala-olutta (pitkähylsyisiä) hintaan 15 euroa/terttu. Se oli siellä vielä eilenkin saman hintaista. Kauppias oli kuolla nauruun kun kerroin, että tarvin lääkitystä, kun anoppi on vierailulla. Hillittömän hihityksen seasta hän turisi, että "harmi kun ei oo myyä jäykkää viinaa!". Kerran kun oli vielä 35 vuotis, kysyi toinen työntekijä multa paperit kun ostin menthooli LM:ää. Mulla on tosiaan sellainen anoppi, että voisin tosiaan ilmoittaa lehdessä niin kuin Pahkasiassa aikoinaan:

"Myyn vittumaisen anopin tai vaihdan suoraan Lada 1200:n kampiakseliin. Myös laakerivialliset huomioidaan. Vast. nimim. "Vaikka Auschwitziin.""


PS-lehdenjakaja

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on vieläkin parlamentti Esson baarissa, vaikka sen nimi on muutettu jo kaksi kertaa. Parempi parlamentti muuten, kuin Arkadianmäellä.

Terholle kysymys mikä oli Ratulaati Hiski Salomaan laulussa? Ja Ykälle kiitokset hyvistä blogeista.

Anonyymi kirjoitti...

No, höh. Ratulaati on tietysti Red Logde.

Kolilla on tullut käytyä, esihistoriallisena aikana 60-luvulla, josta ei paljoa mielessä. Paitsi muistiin jäänyt omenalimu leirintäalueen baarissa. Oli hyvää ja erikoista.

Taannoin, auringonpimenneyksen aikaan tuli sitten käytyä. Kun aurinko pimeni, joku käänsi kytkimestä ja järvi peittyi sumuun, naps. Samalla linnut hiljeni. Ja taivaalla hehkui mahtisormus, tulinen rengas.

Salpalinjaa oli muuten tekemässä YIT ja Skanska, oli toki muitakin. Suomen pioneeriaselajin historia on mielenkiintoinen opus. Tuon pallokorsun muotti oli muuten amerikkalainen keksintö.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Veijo Esson baarista: Se lieneen sanonta, joka kylällä olin minoisina aikoina sellainen vakkei itse asiassa sijiannutkaan juurikin Essolla, niitä kun ei kaikkialla ollut. Periaate oli aivan sama. Sallassa aikoinaan se sijaitsi Shelillä, siinä poliisi/virastotalon ja rautatieaseman välillä.
Ja tuohon Teron mainitsemaan Salpalinjaan itsessään en ole päässyt tutustumaan, mutta siihen liittyviin asioihin ja sivullisiin kylläkin.
Kaikea on muuten, kuten erän mainos lupaa/väittää, noin kokemusperäisesti. Paitsi Riisitunturi.
Käyköön sen korvikkeena esim. Sallatunturi, se turistien pilaamaton puoli. Ja Tuntsan ja muiden sen laidan pajukot ja jopa, kuten mainio blogisteimme esittelee: Ryteiköt:)
Huru-ukko

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Tere Nyymille: " Wikipediahan sen täsmällisesti kertoi: "Piutti" ja "Retulaatsi" (Ratulaati) tarkoittavat Montanan osavaltiossa sijaitsevia Butten ja Red Lodgen kaivoskaupunkeja. En mäkään ois muuten noita muistanut.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kolmanneksi viimeinen kuva on kansallisesta suojelukohteesta, jota ei saa hyödyntää taloudellisesti. Sen ylläpidon rahoitus on kunnossa, jolla kyseinen kasvusto on saatu runsastumaan. Vihrät ovat tyytyväisiä, vaikkei varsinaisesta hiilinielusta olekaan kyse.

Vasarahammer kirjoitti...

Ryteikkö ei ole ainoa merkittävä kansallinen luontomaisema. Itse nostaisin sen yläpuolelle hakkuuaukean. Se on parhaimmillaan silloin, kun oksat on jätetty aukealle maatumaan ja heinän annetaan kasvaa yli kahden metrin korkuiseksi.

Kunnolliseen hakkuuaukeaan liittyy myös maanpuolustuksellinen elementti.

Mito Islam kirjoitti...

Salpalinja käymättä samoin koko Lappi, ei ole Oulua korkeammalle päässyt, no onpahan jotain ihmeteltävää kunhan eläköityy.
Saaristomeri hyvinkin tuttu ruorin takaa, onhan se rengastie kiva mutta varsinaisesti se paikka aukeaa veneestä, Ahvenanmaan saaristossa tosin mukavampi veneilykulttuuri kuin mantereenpuolella. Mopoiässä päristimen menovedet tankattiin aidolla veijoessolla eli Mankin Essolla (legendan mukaan), myös muutama litra kahvia ja lukematon määrä munkkeja päätyi tuulensuojaan samassa paikassa.

Anonyymi kirjoitti...

Pakkautuuko Olavinlinnaan kesäisin ihmisiä "kuuntelemaan jotain joka ei kiinnosta niitä pätkääkään mutta he toivovat pääsevänsä iltapäivälehtien kuviin", kuten kirjoitit?

Ehkä joukossa on sellaisiakin. Mutta minä olen useitakin kertoja käynyt siellä oopperajuhlilla kuunnellakseni oopperoita, jotka nimenomaan halusin kuunnella (ja katsoa), ja yritin ainakin mahdollisuuksien mukaan välttyä joutumasta iltapäivälehtien kuviin (enkä tietääkseni joutunutkaan). Olenko siis jotenkin omituinen?

Anonyymi kirjoitti...

Ei Kouvolan keskusta sen synkempi ole, kuin esim.naapurikaupungit Lahti tai Kotka.Vanhaa asumusta vielä jäljellä hieman laidemmalla, museokorttelissa. Niistä toki moni myynnissä. Kouvostoliitto tuli, rahat meni.
Rutosti tyhjää vuokrattavaa tilaa keskustassa.Liikkeet siirtyneet historiaan, ostoshelvetteihin tahi nettiin.Normaaliin työaikaan kävelykadulla, johon on poltettu rivosti veroeuroja, maleksii silkkaa eksotiikkaa.
Nykysuomi pienoiskoossa.
voijumala###

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys PS-lehdenjakajalle, Ano1:lle, Pyssymiehelle, Huru-ukolle, Terho Hämeenkorvelle, Vasarahammerille, Mito Islamille, Ano2:lle ja voijumalalle & kiitos kommenteistanne, lisäyksistänne ja jaetuista muistoistanne. Vasara on oikeassa. Hakkuuaukea olisi kuulunut tähän. Ja Ano2 ei ole omituinen. Hän vaan pitää oopperamusiikista.

Anonyymi kirjoitti...

Elämäni paras reissu ikinä? Alttarille vaimon kanssa? Höpö höpö. Isäni kanssa vedettiin 1995 reissu alkaen heistä itäsuomi, Lappiin jäämeri ja länsisuomea takaisin. Kesällä. Onkivehkeet yms vermeet mukana. Asunto autolla ajeltiin. Monet Esson baarit jne tuli nähtyä. Puhumattakaan maisemista sekä museoista jne. Pari olutta ja maailman parannusta. Suomi on kaunis maa. Varsinkin hyvässä seurassa.

Qroquius Kad kirjoitti...

No tuota, oopperoissahan on monenlaisia elementtejä.

Itsekään en oikein perusta aarioista ja muista lauluosuuksista, mutta "Valkyrioiden ratsastus" kestää vaikka kuinka monta kuuntelukertaa.
Peräkkäin!

Anonyymi kirjoitti...

Ano 2. Ilmoittaudun "omituisten otusten kerhoon". Tosin olen käynyt oopperajuhlilla vain kerran, mutta silti. Silloisen ensteks parhaan tyttöystävän miniä lauloi oopperakuorossa ja hänen mukanaan eksyin/pääsin erääseen esitykseen jossain Ruoholahden kellariteatterissa tai jotain.
Taikahuilu oli menossa ja oi tulossa myös tulevana kesänä Savonlinnaan. Ja mikä parasta saimme liput juuri siihen näytökseen, siihen jossa mielestäni paras Sarastron hahmon tulkki esiintyi. Eli Matti Salmela!! VAU!!
Ja se miljöö. Ei sitä voi kuvailla, se pitää itse kokea ja tosiaankin, se suuri yleisö siellä, tavan rahvasta ne on. Pintamulkut eiku jullkut on erikseen.
Ja tuo Punkaharju, kyseisellä reissulla yövyimme siellä menomatkalla, paluumatkalla, emsin oopperan jälkeen "oopperatähden" luona ja sieltä Varkauteen vielä yhdeksi yöksi.
Tuo lie ollut se käänne, että autoradiossakin soi nykyisin Classic-radio. Ei jaksa kuunnelle tätä nykyistä hömppää.
Ja kruununa oli monia vuousia Sibeliustalon itsenäisyypäivän konsertti ja sen kruunua Finlandia!!!
Siinä on onnistuneesti vangittu säveliin koko Suomen luonnonkierto. Syksyn harmaudesta kevään tuloon ja luonon heräämiseen.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Samanlaisia reissuja olen muuten ajanut itsekin.

Qroquius Kad: Nämähän ovat makuasioita ja niissä jokainen on omalla kohdallaan oikeassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Huru-ukolle ja kiitos lisäyksestäsi. Meni kommentit ristiin.

Anonyymi kirjoitti...

OT: maisemia - "Piutti" ja "Retulaatsi" (Ratulaati) tarkoittavat Montanan osavaltiossa sijaitsevia Butten ja Red Lodgen kaivoskaupunkeja.

Tuo butte lausutaan todellakin bjut tai bjiut ja se tarkoittaa samaa kuin mesa. Siis tasalakista, jyrkkäseinäistä mäkeä. Semmoista kukkulaa, joiden seassa muuan J Wayne ajeli kärryllä elokuvassa Hyökkäys erämaassa.

Tuli vaan mieleen, kun taannoin oleilin seudulla, niin kyselin mitä EROA on buttella ja mesalla. Mesa lie epanjaa ja butte kai jotain inkkarikieltä, aha. Butte on kyllä usein hieman pienempi. Tai mesa on etelässä ja butte pohjoisessa.

Red Lodge oli takavuosina suomalaisten suosima, siellä oli liikkeiden ikkunoissa kyltti "We Speak English also". Suomi oli kylän oletuskieli. Suomi on kumma kieli, pystyi syrjäyttämään enkun, inkkarikielen, saksan ... Nyttemmin on tilanne muuttunut, suomi kadonnut.

Jostain amerikansuomalaisten muistelmasta tämäkin arvokas tieto tarttui mieleeni.

Suomesta saapuneiden suomi on kyllä välillä erikoista "ratti runnasi haussin alle" on selvää suomea, ainakin ylpeiden isovanhempien mielestä. Nyt tämäkin jo hävinnyt.

Tuo kansallismaisema ryteikkö on syrjäyttänyt pellot täälläpäin pikkuteiden varsilta. Monet tutut talotkin kateissa, olivat ennen peltoaukealla. Nyt ryteikön kätkössä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja kiitos lisäyksistä.

Anonyymi kirjoitti...

Raisio, Suomen suurin risteys. Suunnitellaan korvattavaksi tunnelilla vaikka kuuluu kansallismaisemaan. Rumimmat betonit on keskustasta jo poistettu.

Qroquius Kad kirjoitti...

Lontoonmurteinen Wikipedia meinaa, että "butte" olisi ranskaa.
"Ratti runnasi haussin alle" puolestaan ei ole suomea, vaan fingelskaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Taidan olla viimeksi käynyt Raisiossa joskus 30 vuotta sitten.

Qroquius Kad: Minkähänlaista se amerikansuomi mahtaa nykyisin olla vaikkapa siellä Michiganin Upper Peninsulassa?

Anonyymi kirjoitti...

Mesan ja butten ero oli alkuasukkaille hämärä, nimen ranskalainen alkuperä ihan tuntematon.

USA:n luoteisosien geologiakin on sekavaa, jääkauden tuoman rantasomerikon päällä on 19 miljoonaa vuotta vanhaa laavavirtaa. Oikeasti. Ja muita hassutuksia. Joki on virrannut samaa laaksoa edes takaisin ja naapurijokikin on käynyt virtailemassa sinne tänne. Ei se niin suuri ihme ole, etteivät osanneet vastata oudon eurooppalaisen kummallisiin kysymyksiin.

Kieli oli puhujiensa mielestä suomea, ylpeiden isovanhempien mielestä se oli aitoa suomea, ihan kuin vanhassa maassa, toki se voi olla nykykäsityksen mukaan muuta. Nyt jo hävinnyt. Sodan jälkeen vielä voimissaan. ASLA-stipendiaatti opettajani ihan itse todisti paikan päällä ollessaan kielen olleen käytössä. Asiaa, kielen kummallisuuksia, käsiteltiin 70-luvulla äidinkielen tunneilla. Eri kiva juttu.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksestä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tokihan se amerikansuomi on kielitieteellisesti suomen kieltä samoin kuin meänkieli;
sama kielioppi ja perussanasto, johon on sekoittunut runsaasti uuden asuinympäristön kielivaikutusta.

Selvisihän sekin miksi suomalaisia päätyi niin paljon Minnesotaan:

suomalainen siirtolainen seisoi Ellis Islandilla lakkiaan rutistaen immigraatiovirkailijan edessä tämän kysyessä:
"Where Ya're gonna settle down?"
Tulkki käänsi:
"Minne te aiko asettua asuma?"

Suomalainen rutisti lakkiaan hieman kovempaa, hikoili ja mutisi suupielestään:
"Noh...minnes otat...?"
"Ah yeah, Minnesota! So here's Ya immigration documents an' the next on pleeze!"

Sieltä heitä sitten valui lähialueille, kuten Michiganiin. Jotkut paikat olivat vielä pahasti kesken, vaan eipä hätää!
Suomalaisella uutteruudella voitiin ällistelevälle kysyjälle pian vastata:
"Nooh, minähän se tämänkin osavaltion wisconsin tuossa teittiä orotellessa!"

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Niin, tuli mieleen tuosta kommentistasi se vanha vitsi suomalaisesta metsurista Amerikoista joka ei saanut kaadettua sataa puuta päivässä ja ihmetteli moottorisahasta että mikä ihme pärisee. Ja lienee niin että amerikansuomalaiset eivät enää taida puhua muuta kuin englantia. Onhan siitä yli sata vuotta kun niitä sinne suuressa määrässä meni.

Qroquius Kad kirjoitti...

Wisconsinin Oulussa mainitaan olevan kohtalaista suomen osaamista:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005229952.html

Tosin tuosta on aikaa viisi vuotta, ja jotkut asiat kestävät aikaa toisia huonommin.

-TR- kirjoitti...

Pohjalaisten kanssa voi tulla väärinkäsityksiä koska muualla Suomessa sana itikka tarkoittaa hyttystä tai jotain muuta surisevaa otusta mutta Pohjanmaalla se tarkoittaa lehmää.

Qroquius Kad kirjoitti...

Niinpä pohojalaaset olisvaat voinehet myyrä Helsinkin vihriöölle itikkamakkarata, jos hyönteisruokaboomista olisi tullut jotain!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja TR:lle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Hyvä että joku pitää perinteitä yllä.

TR & Qroquius Kad: Niin. Onko suolaton tuimaa vai ei?

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla USA:ssa ollessani, koillisnurkan suomalaisalueella - seatlessa, ei kieli ollut kovin erikoista. IT-slangia tai broken englishiä. Vähän niin kuin rallienglantia mutta tietsikkatermeillä maustettu. Toki rikastimme paikallista kieltä, perkele, kippis ja Viktor India Tango Tango Uniform! Tuon ilmaisun juju selvisi myöhemmin osalle.

Mukulat kyllä puhui hyvin luovaa kieltä.

Muuten missähän tuo lava mahtaa olla. Kovin tutunoloinen mutta se mitä arvelen on kyllä valkoinen, ainakin nykyään ja oli jo 60-luvulla. Toisaalta se voi olla ihan toinenkin lava, mökin lähellä on saman oloinen, oli 80-luvulla ihan kiva paikka. Olin nuotittamassa ja tietysti poikkesimme ja seuraavana viikonlopuna kans.

Tuli mieleen kun ajelin pikuteitä, kävin katselemassa yhden heilani kotitalon seutuja, enkä löytänyt koko taloa. Korven halki ja sitten peltoaukealta oikealle. Niin ei ollut korpea, oli ryteikkköinen hakkuaukko, ei ollut peltoaukeaa, oli vai ryteikköä. Eikä ollut sitä risteystäkään, Ei ollut hassua pikkutönöä tien vieren kalliolla, vain ryteikköä. vanha, komea koulutalokin oli kateissa, vain ryteikköä.

Oudointa oli se, että tie kulki ennen kahden komean talon välistä, pitkän ja komean talon. Niin ei näkynyt kumpaakaan taloa, vain ryteikköä.

Pyssymies

Qroquius Kad kirjoitti...

Minä en ole murretutkija, sanoi kapteeni Lammio.

Anonyymi kirjoitti...

Harmikseni ei Itikan maksamakkaraa löydy enää kaupasta. Muttei sen tilalla ole ryteikköäkään.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...


Tuo Männistön lava muistuttaa paljon tuota kuvan lavaa.

https://www.kellokoskenvpk.fi/manniston-lava/

Johan

Anonyymi kirjoitti...

Siirtolaisuus Amerikkaan oli suurta Pohjanmaalla. Jokaisella Pohjalaisella on sukua Amerikassa. Prof. Ylikankaan mukaan johtui perintökaaresta. Tilat pirstoutuivat niin pieniksi ettei niillä enää elänyt. Se aiheutti irtolaisuutta kun maata ei ollut mitä myllätä. Tuli niitä kuuluisia puukkojunkkareitakin samasta syystä.

Etelä- ja Itäsuomessa oli ruotsalaisten läänityksiä eli kartanoita joissa työväellä oli jonkinlainen tieto huomisen leivästä eikä niin pakkoa lähteä etsimään maailmalta. Kartanoiden maat ovat jo nykyisin kaupungit ostaneet ja kaavoittaneet tonteiksi. Minunkin taloni on entisen kartanon mailla.

Ei elämä kartanon työntekijänäkään herkkua ollut. 80-luvulla juttelin vanhemman miehen kanssa jonka isä oli ollut tämän kartanon torppari. Pehtooria piti tervehtiä aina vastaan tullessa. Naisten niiattava syvään ja miesten oli otettava lakki päästä, raapaistava jalallaan ja kumarrettava syvään. Jos et tervehtinyt, pehtoori pieksi piiskalla selkänahan verille. Vähän matkaa merelle päin on kallioluoto nimetty yhden piian mukaan. Hänet vietiin sinne kuihtumaan kuoliaaksi. Syytä voi arvailla?

Tuon miehen isä sai saaren torpaksi. Sinne pääsi vain veneellä eikä ollut silloin arvokas paikka. Kun torpparit saivat torppansa omaksi 1920, (maaorjuus Suomessa lopetettiin), ja saareen saatiin silta, nousi tuon torpan arvo huomattavasti.

Suurin suomalaiskeskittymä lienee Minnesotassa. Sieltä kävi mm Al Reko bändeineen Kaustisen musiikkijuhlilla esittämässä noita Hiski Salomaan lauluja. Vanhempi polvi alkaa olla sielläkin jo ilmavoimissa ja finnelskaa ei enää puhuta. Serkkuni joka kävi usein Suomessa on kolmannen polven siirtolainen eikä osaa suomea mutta muistaa kyllä finnelskaa. Joskus sanoin hänen puhuessaan right, ja hän sanoi älä sano right. Miksi ei? Nuoret kuulemma, kun heitä opastaa, sanovat setämiehille, yaarrright. Ja eläkeläisille jotka tulevat aamulla kadunvarteen katsomaan kun nuoret tekevät töitä, ei ennen tehty noin, me tehtiin näin, heillä on oma nimi, sidewalk superintendent.

Hausta juttu siirtolaisuuden alkuajoilta. Italialaiset saivat kirjeitä kotoa mutta eivät osanneet lukea. Antoivat kirjeen suomalaiselle luettavaksi. Italialainen ymmärsi sanoman kotoa, suomalainen ei, ja kirjesalaisuus säilyi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Qroquius Kadille, Johanille ja Anolle & Kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo tanssilavan muoto oli tuolloin aikonaan se yleisin, jotkut snoivat sen muistuttavan mutteria. En muista missä, mutta joku tanssilava loi nimetty juurikin mutteriksi. Olisko ollut jossain tuolla Kouvolan suunnalla, en ole varma. Tuota muotoa oli lähes poikkeuksetta tanssilaoiksi rakennetut, joten usempikin varmaan ne muistaa, joten kuvasta ilam ympärillä olevaa luontoa/asutusta näyttävät kaikki samanlaisilta.
Lienee ollut niin, että yksi sivu oli orkesterille, yksi buffetille, yksi naisille, yksi miehille ja yksi pareille. Ja sitten yksi sisään/ulos. Ja se viimeinen sille sekalaiselle löösille joka ei kuulunut mihinkään edelliseen. Eli kaheksan siivua eli mutteri?
Siitä mutteriksi nimetystä paikasta, sen verran muistisopukoista kiertyy esiin, että olen siellä käynyt, mutta se ei että milloin ja missä se oli/on.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja kiitos lisäyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Muisti palaa pätkittäin, noita tanssilavoja on samanoloisia lähiseudulla ainakin neljä tiedossani, yksi on korkealla mäellä, toinen saaressa tien vieressä, kolmas niemennokassa, neljäs kannaksella. Hiekkakagas ja komeat vanhat männyt vieressä. Ja lava korkeimmalla kohdalla.

Musiikki kuuluu kesäiltana kauas. Ja tuulenvire vie itikat pois.


Joka kyläkunnalla oli ennen omansa ja urheilu- maamies - työväen- ja metsästysseurallakin. No, nyt niillä on facebooksivunsa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Onhan niitä onneksi nykyisinkin varsin hyvinvoivia ja aktiivisia kylätoimikuntia.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo tanssilava, sen kuva tuo muistikuvia. Kuuman mäntykankaan tuoksu, takana vesi ja kapea lehto, lämmin tuuli tuo mesiangervoa ja veden tuoksua. Kuuma hiekkakin tuoksuu. Hiekka tuntuu kivalta paljaiden jalkojen alla, tai kivituhka kai oikeasti, Käytävillä kivituhkaa, rannassa hiekkaa.

Uimarannan kioskilta juomaa, Jiveä vai Colaa - vakavan mietinnän paikka. Vai sittenkin Eskimo? Ehkä kuitenkin Hopeatoffee.

Myöhemmin, joitain vuosia myöhemmin, rokki soi. Ja hitaita piti odottaa, pääsi lähelle - tai joutui. Sitten tiesi pääsikö vai joutuiko, kun ikää karttui. Eikä nolottanut halata. Julkisesti.

Kävelyllä pitkin käytäviä, jäähtyvässä illassa mesiangervo ja joku muu, osuuskaupan hajuvesi kai. Ja se kuuma, jäähtyvä mäntykangas.


Pyssymies

Ekku kirjoitti...

Tuohon tunnelmaan jatkoksi kannattaa kuunnella Juutuubista kappale: Kuu. Esittäjä Tomi Metsäketo. On muuten kappaleeseen saatu sisällytettyä kovin herkkä tunnelma.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Ekulle & kiitos jaetuista muistikuvista menneestä maailmasta.