lauantai 12. marraskuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXXIX

Eli Sisulla siitä selviää

Lonkeromainoksen mukaan tänään on vuoden harmain päivä. Tiedä hänestä. Ainakin täällä Huitsinnevadassa on katseltu lonkeronväristä taivasta jo viimeiset pari viikkoa. Mennään nyt kuitenkin mainoksen tunnelmissa harmaissa sävyissä ja katsellaan hieman suomalaisen autovalmistaja Sisun vanhaa kalustoa. Vanhoissa autoissahan on aina oma viehätyksensä.

Sisuhan aloitti toimintansa vuonna 1932 nimellä Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Aluksi se valmisti pelkkiä autojen koreja mutta jo vuonna 1932 valmistuivat ensimmäiset kokonaan omat autot. Eli kuorma auto Sisu S-321:

Sekä bussi Sisu S-322:

Niin kuin näkyy, niin kyseinen bussimalli oli myös kuuluisan Dallapé-orkesterin keikkabussina. Niin että laitetaanpa kuva myös kyseisestä orkesterista niin pysytään hyvin ajan tunnelmissa:

Sisuhan alkoi tehdä myös raitiovaunuja jo vuonna 1934. Tämä kyseinen yksilö on vuodelta 1941:

Vuonna 1935 tulivat sitten SH-sarjan kuorma-autot:

Ja SH-sarjaa tehtiin myös linja-autona:

1930-luvulla Sisulla oli jo jonkin verran vientiä Viroon ja Latviaan ja vuonna 1939 ylitettiin 300 auton vuosittainen valmistusmäärä. Ja sittenhän se tuli se sota jolloin Sisu – tuolloin vielä SAT – siirrettiin puolustushallinnon alaisuuteen. Vuonna 1940 Sisu aloitti Häkä-puukaasuttimen valmistuksen. Sitä en osaa sanoa, että onko kuvan häkäpönttö juuri sitä mallia mutta puukaasullahan sodan aikana paljon liikuttiin:

Vuonna 1942 tuli mallistoon Sisu S-15-bussi. Häkäpöntöllä tietysti:

Samoin sodan aikana mallistoon tuli Sisu S-22-kuorma-auto:

Sodan aikana autoa valmistettiin Yhteissisu-yhtiön tuotantona jolla oli Sisu-kuormureiden nimioikeus. Sodan jälkeen se siirtyi taas SAT:lle ja Yhteissisu jatkoi toimintaansa Vanaja-nimellä. Koska Vanaja on kumminkin samaa sukupuuta Sisun kanssa niin esitellään hieman senkin vanhaa tuotantoa. Ehkä erikoisin oli amerikkalainen Whiten puolitelavaunu jota Vanaja osti käytettynä, kunnosti ja möi yksityisille – lähinnä metsäfirmoille – mallinimellä Vanaja VaWh:

Omaakin tuotantoa toki oli esim. kuorma-auto Vanaja VK-4:

Ja pääosin VR:n käytössä ollut Vanaja VK-7:

Vieressä vanha Bedford. Huomatkaa kuskien tyylikkäät varusteet. Vanajan VAK-4800-kuormurista on allekirjoittaneellakin joitain hämäriä muistikuvia:

1960-luvun alussa Vanaja toimitti sotavaltiolle kaikkiaan 155 kappaletta VAKS-kuorma-autoja:

Talousvaikeuksiin joutunut Vanaja fuusioitui Suomen Autoteollisuuden kanssa vuonna 1968. Kaikkiaan Vanaja valmisti 7.124 kappaletta erilaisia ajoneuvoja. Joten jatketaan vielä hieman Sisulla. Sisuhan oli jatkanut myös toimintaansa sodan aikana ja sen jälkeen. Varsin laajasta tuotannosta esitellään muutama sen aikainen malli ja ensimmäisenä Sisu KB-24 eli Nalle-Sisu:

Vanajan tavoin Sisu toimitti 1960-luvun alussa sotavaltiolle omaa kuorma-autotuotantoaan eli Kärppä-Sisun:

Kyseisellä Kärpällä näyttäisi olevan vedossa Uisko joka siihen aikaan oli PV:llä melko uutta ylimenokalustoa. En tosin ole varma. Korjatkaa, jos olen väärässä. 1950-luvulla tuli tuotantoon monelle lukijallekin tuttu Kontio-Sisu:

Se kaikkein suurin valmistettu Sisu oli Kemijoki Oy:lle tilaustyönä tehty Sisu K-50:

Esitellään vielä KB-117-mallin Sisu joka oli Sisun ensimmäinen kippiohjaamolla varustettu malli vuodelta 1963:

Ja nythän aletaan olla ajassa jolloin alettiin siirtyä mustavalkokuvista värikuviin joten lopetetaan tämä Sisujen esittely. Ja siirrytään hetkeksi väreihin täälläkin. Huomennahan on nimittäin isänpäivä. Feministithän ovat viime vuosina yrittäneet sotkea sorkkansa siihenkin eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Henry Laasasen twitterissä huomasin tällaisen lahjavinkin. Siis isälle.

No joo, näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mainoksen mukaan vuoden harmaimpana päivänä.


27 kommenttia:

Joppos123 kirjoitti...

Tuo Kontio on melkein samanlainen kuin "Pulla-Sisu". Joskus upseerintaimena ajelin sellaisella firman kuorma-autokortin.
Se härveli vaati välikaasut ja kaksoispoljennat. Ei ollut synkronoidusta vaihdelaatikosta tietoakaan. Ryssän vehkeet ovatkin sitten ihan oma maailmansa.
Nykyisillä kuorma-autoilla on todella helppoa ajaa.Vähän ot mutta olen käsittänyt, että olet Ykä metsästysmiehiä niin kysynpä seuraavaa.
Olen tässä aloittelemassa lajia ja olen harkinnut ostaa ns yleisaseeksi Tikan TX3:n (308) optiikalla ja äänenvaimentimella. Hintaa paketilla olisi tällä hetkellä 1790 euroa.
Kaverin mukaan hyvä peli. Mikäs on kokeneen jahtimiehen mielipide?
Meinaan käydä testaamassa sitä Pieksänmäellä ensikuun alussa.
Semmonen firma kun Greentrail myy sitä 300 euron alennuksella.

Joppos123 kirjoitti...

Siis tarkoitin T3X Deerhunter.

QroquiusKad kirjoitti...

Vuonna 1960 ilmestynyt Suuri Tietokirja mainitsee Nalle-Sisun kääntösäteen pienemmäksi kuin monen henkilöauton.
Kertooko se enemmän Nalle-Sisun vai senaikaisten henkilöautojen kääntösäteistä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Jos intistä puhutaan niin meillähän oli tykistössä niitä Protoja, Maseja ja Scanioita. Oli sitten myös joitain venäläisiä tykinvetäjiä joista mattimiehet sanoivat että ei ne ainakaan bensapihejä ole.

Mitä aseeseen tulee niin saatoit kysyä oikealta mieheltä sillä minulla itselläni on Tikka T3, tosin kaliiberia .222 mutta kokemukseni aseesta ovat erittäin hyvät. Niin että suosittelisin kyseisen aseen hankkimista.

Qroquius Kad: Jotain kokemusta vanhoista autoista on ja omistan itsekin vielä yhden sellaisen ja niissähän oli ns. ison auton ominaisuudet eli pirunmoinen kääntösäde. Mutta en häntä varmaksi voi sanoa kun en ole Nalle-Sisua koskaan ajanut.

Anonyymi kirjoitti...

Joopa joo, sisulla ja Sisullas mentiin ja tultiin entisinä aikoina ja vielä nimen näkee nykyisinkin. Ja muisteluksiakin heräsi.
Sisun S-15 keula on melkein sama kuin myöhemmin Vanajan joka ei siitä luopunutkaan, Vanajan erotti juurikin siitä keulasta. Mummassakin komeat sivuille ulottuvat kromikaaret.
Oikasena muistan tuon Sisun pitkänokkaisen linjurin, kuvassa häkäpönttö, vaan minun tietämäni oli jo bensakäyttöinen. Silloisen kotikyläni liikennöitsijän, ajoi paljon tanssiporukkaa lähikaupungista lauantaisin meidän kylälle. Siitä oli oma mainoksensakin tai miten sen ottaa: Pitkänokka rauta raju, taakse jää vain bensan haju.
Tuo Sisu KB-117 on ilmeisestikin ns. M-sarjan esi-isä, joka myöhempinä aikoina tullut tunnetuksi niitti- tai nakkikoppi-sisuna.
Kun tuo Sisu alkoi kiinnostamaan, lähinnä se nakkikoppi, niin kuvia katsellessa useammasin kohdassa siellä mainittiin tämä yrjöperskelesw blogi. Eli kyllä tätä luetaan melko laajasti, että jatka vaan Yrjö näitä tarinoitasi:)
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Unohtui nuo aseet. Itselläni oli aikoinaan Sako 308, harkinnassa oli sen hankkimisen aikaan myöskin tuo Tikka T3. Tikkahan mainosti silloin, että Tikka tikkaa tarkasti. Silloin hankinta kallistui Sakoon, kun oli hieman halvempi eikä siinäkään ollut moittimista, enemmänkin siellä perän takana. Ja sittemmin se vaihtui Petraan.
Olisi ampujankin taidoissa ollut petraamista...
Huru-ukko

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Muistelen että suurin Sisun kuorma-autojen malleista olisi ollut Jyry-Sisu. Sellaisen koeajolla olin joskus ehkä reilun kymmenen vuoden ikäisenä mukana -- siihen aikaan olin autoista tavattoman kiinnostunut ja minulla oli eri autoliikkeistä kerättyjä esitteitä kokonainen asiakirjasalkku täynnä.

Sisun oli määrä tulla sukulaisten omistaman kuljetusliikkeen kalustoon, ja se oli tavallaan koekäynnillä rajakaupungissa -- ostaja ja myyjä katsastelivat sitä yhdessä, käyskentelivät hartaan oloisina vielä paljaan rungon ympärillä. Oma bravurihetkeni tuli, kun huomasin, ettei runkopalkkiin istutettu vararenkaan pidike ollut kohdallaan -- se oli koria liian lähellä, eikä rengas olisi siihen väliin mahtunut. Myyjäkin äimistyi, tuo kyllä korjataan varmasti.

Sisu-autoja oli kuljetusliikkeellä kai puolenkymmentä, jatkuvasti liikkeellä, yleensä pitkin rajalinjaa jonnekin Joensuun korkeudelle asti. Olin kuskien kyydissä useita reissuja, useimmiten paluu tapahtui joskus iltamyöhään, joskus yöllä. Hyviä muistoja noista, ja Ykä, kiitos näistä nostalgiajutuistasi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja Seppo Oikkoselle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista automuistoistanne. Ja joo, enköhän minä näitä juttuja jatka. Menneitten muistelijoita kun on muitakin kuin minä.

QroquiusKad kirjoitti...

Oliko muuten niissä neuvostolaissa tykinvetäjissä vieläpä nimenomaan bensakoneet?
Sielläpäin kun on oudon pitkät perinteet bensamoottoreista raskaassa kalustossa.
Tosin siellähän on riittänyt bensaa(kin) vaikka ojaan kaadettavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Siellä Huitsinnevadassa taisi olla varsin tyypillinen marraskuun sää.
Sellaista on täällä Helsingissäkin jo ollut varsin paljon, tosin räntäsateita ei ole tänä syksynä vielä ollut. Mutta tänään oli hyvinkin aurinkoinen päivä, ja omituisen lämmintäkin ollakseen marraskuu.
Tietenkin aurinko oli aika matalalla senkin ajan, vajaat kahdeksan tuntia, minkä se oli näkyvissä, mutta lähes pilvettömällä taivaalla.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Gifun mallivalikoimasta puuttuu yksi 30-luvun malli, semmonen pikkuisen paksupeltisempi versio. Kori semmoiselle on tallessa Parolassa,, runko, moottori,sisusta ja aseet hukassa. Tilaajana oli poliisihallitus tms. aikoinaan.

Muistaakseni ne autot oli aina vähän vaiheessa, protoja – ainakin kun asiakas valitti jonkun toimimattomuudesta. Ihan heti 1980-luvulla taisi sitten tulla eka valmis auto. Mikä lie lopettanut käsien heiluttelun ja selittelyn.

Alusta toki oli mainio, kesti ihan mitä vaan, mm. ajelua irakilaisen moottoritien keskikoroketta pitkin, täydessä vauhdissa. Se koroke oli paikallista sepeliä, kamelin pään kokoisia kiviä. Teli oli kanssa legendaarinen, nosti yhden akselin varaan, ihan sama oliko täysi vai täydempi lasti päällä. Pari tuttua ajeli kuormaa irakin työmaille – ja juttunsa oli hurjia.

Tuommoisella kaksiakselisella Vanajalla olin nöösinä joo-miehenä multaa hakemassa ja kerran joulukuusia. Samanlaista polkua kuin ajeli alikeisari sittemmin ylpeänä protosisulla, menimme ja tulimme. Ei eteneminen aina vaadi nelivetoa, joskus piisaa asenne. Tämä oli tärkeä oppitunti ja oli paljon myöhemmin hyvin hyödyllinen.

Työkaveri ajeli jollain isolla sisulla intissä, kuulemma suora kasi, bensakone, vääntöä löytyi. Tehostimia tai synkronointia ei.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jätän Sisut niille, jotka autoista ymmärtävät, mutta kiinnostuin viimeisestä kuvasta. Kävin netistä tutustumassa tähän aviisiin. Yksi kirjoittaja oli sukupuolentutkimuksen maisteri, feministi jo toisessa polvessa ja ollut ehdolla vuonna 2019 Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. "Täällä en pyydä anteeksi" -"teoksen" viimeiset rivit kertovat hyvin mistä koko opuksessa on kysymys: "Olen puhunut suuni puhtaaksi pillusta / katharsis on kaunista mutta vain välimatkan päästä / olen puhunut suuni puhtaaksi pillusta / jää jäljelle kysymys: mitä nyt?" Minä kysyn, mikä näitä naisia oikein vaivaa? Koko elämä tuntuu jämähtäneen oman haarovälin analysointiin ja miessukupuolen lyttäämiseen, akateeminen koulutus on puhjennut ennennäkemättömään kukkaan ja tälläkin k.o. pillipiiparilla on lukemattomia sekopäisiä seuraajia.

Hyvää isänpäivää kuitenkin kaikille isille, vaareille, miksei saman tien kaikille miehille! Onhan niinkin, ettei lapsettomuus ole kaikille miehille oma valinta. Itse vien kynttilän haudalle kahdelle kultaiselle miehelle, omalle ja lasteni isälle.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Bensakoneet tykinvetäjinä ja muut sotatalouksien mysteerit.
Miksi saksalaisten tankit kävivät bensalla ja neukkujen kuormurit kanssa?

Kas, öljystä tislaamalla saa tietyn määrän raskasta-, keskiraskasta- ja kevyttä polttoöljyä, dieseliä ja bensaa. Jos halutaan enemmän dieseliä, bensaa tai vaikka suihkumoottoreihin passelia polttoainetta pitää osata enemmän. Kun tarvitaan U-booteihin tai panssareihin n litraa dieseliä kuussa, saadaan sivutuotteena p litraa bensaa. Ja sille bensalle on syytä keksiä sopivaa käyttöä. neukkula sai kopioitua toimivaa USA:n teknologiaa, isoja tehokkaita bensakoneita, kuorma-autoineen. Saksalla oli ilmalaivojen tehokkaita bensakoneita valmiina, sopivia tankkeihin. Näillä mentiin, taloudellisesti tyhmää, paitsi sotataloudellisesti.

Korean sodan aikaan kökötti nesteen värkkäämää lamppuöljyä laivalasti singaporessa aikansa, se kun olisi ollut migeihin sopivaa ja amerikkalaiset ei semmoista oikein suoneet kiinalaisile. Ostivat sen ja toimittivat sitten mutkien kautta jonnekin.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Anolle, Pyssymiehelle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: En nyt pane ihan päätäni pantiksi mutta kyllä niissä minun käsittääkseni ihan bensakoneet oli.

Ano: Sinänsä se harmaa keli on varsin tyypillinen marraskuun keli. Meilläkin täällä on marraskuussa ollut varsin lämpimiä päiviä.

Pyssymies: Kiitos taas mielenkiintoisista lisäyksistä. Ja kyllähän tästä postauksesta puuttui varsin moni malli. Täydellinen lista olisi ollut vähän turhan pitkä.

Rouva Ano: Joo, olet oikeassa. Näillä naisilla on tosiaan ihan käsittämätön pakkomielle omasta jalkovälistä. Jos miehet muuten harrastaisivat samaa niin reaktio olisi että tuohan on ihan naurettavaa. Ja tämä lienee sen yhteiskunnallisen akakoomisen koulutuksen vähemmän kaunis lopputulos.

Joppos123 kirjoitti...

.222 kävisi lintuaseeksi ihan mainiosti mutta aion harventaa myös etelän räjähtänyttä peurakantaa ja siksi tuo 308 on hankinnassa. Tänään ajelin Nummelasta kohti Hyvinkäätä niin vaimo laskeskeli 47 km matkalla melkein sata valkohäntää. Siellä ne pelloilla möllöttävät.
Isoimmassa laumassa oli yli 20 yksilöä.
Täältä puuttuu suurpedot ja metsästäjät. Nythän niitä saisi poikkeuksellisesti metsästää valonvahvistilla ja valoilla muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi suomessa oli bensalla käyviä kuormureita tykinvetäjinä?

Ne oli halpoja, siis tulivat vaihtokauppoina, eikä niillä ollut nimellishintaakaan paljoa.
Niitä tarvittiin paljon, mutta harvoin. Oikeilla kilometrikuluilla ei ollut väliä, kun ajoa tuli vain varikolta asemalle, asemalta harjoitusalueelle, hieman ajelua harjoitusalueella, takaisin asemalle ja varikolle. Ja parin vuoden kulutua uudestaan. Halvempaa olisi ollut ajattaa tykit asemiin dieselautolla - mutta se ei olisi ollut ihan harjoitusta vastaavaa. Olisi pari viikkoa yksi auto hinannanut tykkejä junaan, junasta ja ympäriämpäri harjoitusaluetta - mutta milläs ne olisi liikkuneet liikekannallepanon aikana?
Ne oli vahvoja, iso bensakone jaksaa vetää tykkiä vaivatta.
Ne oli Kowaa Teknolokiaa, helppoja huoltaa ja lähtivät käyntiin satavarmasti.

Mikä muuten lie dieselin ja bensan hintaero sotatilan aikana? Luulen, että on kauluksessa kissoja tai ei mitään: EVVK.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kuva Vanaja VAKS taitaa olla protptyypistä VKN3600, josta tuli NS-47, siis neliveto. VAKS oli lyhytnokkainen 2-vetoinen.
https://myntransportblog.wordpress.com/2014/11/29/vanaja-vanajan-autotehdas-1943-1968-finland/
https://www.flickr.com/photos/rafio48/34293184986

Anox, kuorma-autokortistaan luopuneena!

Joppos123 kirjoitti...

Noita ryssän bensasyöppöjä tuli aikanaan tykki-ja panssarikauppojen kylkiäisenä. Ihan hirveitä pelejä. Olen ajanut sekä Zilillä että Uralilla ja ei voi puhua ajonautinnosta.
Bensaa menee litra per kilsa huippunopeuden ollessa noin 60km/tunnissa jos joku kaheli uskaltaa niillä sitä vauhtia mennä.
Oma lukunsa on sitten talvikäynnistäminen. Aika moni kottero on siinä hommassa palanut.
Aikoinaan öljypohjaa lämmitettiin toholla tai avotulella. Kun on kysymys bensavehkeistä niin se oli yhtä tarkkaa puuhaa kuin ripulin parantaminen pieremällä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Pyssymiehelle ja Anoxille & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Se .308 käy hyvin siihen touhuun ja se on ihan soiva peli myös lintujahtiin.

Pyssymies & Joppos123: Nähdäkseni Joppos123 on kommentissaan oikeassa ja noin se meni. Käsittääkseni ylimäärätavarana tuli myös niitä GAZin ja UAZin maastoautoja. Muistan erään mattimiehenä olleen kaverini sanoneen että kapiaiset sanoivat varusveijareille että jos joku teistä ajaa 100 km tankillisella noilla venäläisillä vehkeillä niin se saa kuntoisuusloman. Ja joo, sodan aikana prioriteetit muuttuvat. Varsinkaan ilmasto- ja ympäristöasiat eivät paljoa kiinnosta.

Anox: Kiitos lisäyksestä.

QroquiusKad kirjoitti...

Kiitoksia veli Pyssymiehelle näistä bensakoneisiin lliityvistä selvityksistä. Taas sitä oppi yhtä ja toista uutta.
Saksalaisilla taisi olla vielä lisäaspektina raskaan kaluston bensamoottoreille heidän jo 1926 keksimänsä biobensan tuottaminen ruskohiilestä Fischer-Tropsch -prosessilla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Yhdyn kiitoksiisi ja kiitän myös Joppos123:sta PV-tiedotuksistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ad joppos 123

Tämä siperin webasto oli jo jatkosodan päivinä käytössä, pikkusen ennen karhumäkeä piti ottaa käyttöön. Tankit tuppasi kohmettuun yöllä jos niitä ei käytetty tarpeksi. Kokko tantereelle ja hiilloksen päälle hinaamalla vickerssi, lähti käyntiin lämmittelyn jälkeen.

Kaikenmoista kaupanpäällistä tuli tankkien mukana, mm. intin käyttöön kiemurteli salaa 7,62 KK PKM. Herätti hieman keskustelua muistaakseni, mitä nää, mistä tullu ...

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Erässä vahvistamattomassa lähteessä tuli vastaan väittämä, että Siperian talvessa koneita ja autoja ei sammutettaisi yöksi, vaan ne pidettäisiin tyhjäkäynnillä koska muuten eivät enää aamulla käynnistyisi.
Ehkä paikoitellen ja pahimmilla pakkasilla, mutta JuuTuubista löytyy erilaisia siperialaisia jääkylmien dieselkoneiden käynnistysvideoita mahtavine savuineen.

Kaipa se yön yli tyhjäkäyttäminen on helpompaa, kun polttoainettakin on ainakin ollut vaikka ojaan kaadettavaksi.

klova kirjoitti...

Kaippa tuo yöksi käyntiin jättäminen johtui osaltaan akkujen huonosta kunnosta.

Samoin siellä usein laskettiin vedet syyläreistä pois, syystä että metanolia ei ollut laittaa jäänestoksi. Aamulla kuumaa vettä koneeseen ja käyntiin.

Osassa näissä venäläisten vehkeissä oli kyllä vesikiertoinen lämmitin, Kraz 225 eli ponttooni-Krazin ”webastossa” oli kilowatteja lähemmäs 40, sillä lämpenee jo omakotitalokin. Olihan tuossa kyllä moottoritilavuuttakin lähemmäs 15 litraa, hevosia reilut 200 ja vääntöä vajaat tuhat. Ja ohjaamo totta kai puuta.

Venäläinen teki sotakäyttöön tarjoitettuja vehkeitä joita venäläinen varusmies ei saanut helpolla rikki. Lännessähän sotakalusto usein tehtiin ja tehdään näkökulmalla niin hyvä ja kallis kuin asiakas suostuu maksamaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Qroquius Kadille ja klovalle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Viesti välitetty.

Qroquius Kad & klova: Olen kuullut tuon minäkin ja kun tietää että jossain Oimjakonissa on talvella parhaimmillaan 60 raatia pakkasta niin ei se mahdotonta ole. Ja klova on oikeassa nimenomaan neuvostoajan suhteen. Neuvostoaseet tehtiin sotaan. Länsiaseet tehtiin myytäväksi.

Saimi kirjoitti...

Hauska nähdä, minkälaisia linja-autoja ja muita on aikoinaan ollut. Kiinnostaa myös, kuinka herkästi sai silloin esimerkiksi linja-auton korin varaosia? Nykyään ilmeisesti on useampia yrityksiä, jotka sellaisia toimittavat. https://www.autokorikorjaus.com/

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Saimi. Kiitos kommentistasi ja linkistä.