sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

TAUKO PAIKALLA

Taempi Hyijärvi, Uusi Hyisiana, Pinnanmaa, männäsyksynä, monena syksynä…

Taemman Hyijärven pohjoispuolella sijaitsi useampien varsin suurten lampien ketju jonka vieressä kulki korkea ja melko leveä särkkä. Tuota särkkää pitkin kulki haulikot käsissään ja reput sekä kiväärit selässään kaksi kuuttakymppiä lähestyvää rumaa äijänryökälettä. Nuo miehet – tarkemmin sanottuna Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis – tuumailivat kulkiessaan että mikä hemmetti siinä on kun sama määrä hikeä irtoaa huomattavasti vähemmällä kilometrimäärällä kuin kolmekymmentä vuotta taaksepäin.

Sen lisäksi että miehet olivat rumia, he olivat myös realisteja ja totesivat että eiköhän syy tuohon äkkihikoamiseen löydy henkilötunnuksesta ja peilistä vastaan katsovasta pärstävärkin mallista. Ei olla hirvaksia enää, ei olla niin. Eikä meillä ole enää kiirettä muuhun kuin pitämään taukoja. Ja se tauon paikka on meinaan nyt ja tässä.

Ei muuta kuin pyssyt lepäilemään männynkylkeä vasten ja reput selästä. Lötjönen kaivoi kirveen, potki lahon näköisen kannon nurin paljastaen sieltä tervantuoksuista aarretta ja alkoi pilkkoa palasia heitellen niitä samalla Ykälle joka kaiveli puolestaan sopivaa nuotiopaikkaa. Sitten Ykä kaivoi puukon – hiiliterästä tietenkin, työkalu on työkalu, koristeet erikseen – ja alkoi veistää kiehisiä keräten tarkkaan talteen myös kaikki kertyneet puunsiprut. Sitten tuliseipäät esille ja raapaisu raakkipinnasta. Tuli maisteli sille tarjottua ruokaa, totesi että ykkösluokan evästä on ja alkoi ahneesti syödä sille tarjottua tervaista ateriaa. Miehet siinä totesivat hyvin palavasta mutta savuttavasta tervastulesta että mene savu synnintekijän silmiin. Ja miesten silmiinhän se tuppasi menemään. Pitäisikö siitä tehdä johtopäätöksiä?

Lötjönen oli samalla käynyt tekemässä pari leppäpuista teroitettua keppiä jotka tyrkättiin maahan, tuettiin parilla kivellä ja joihin laitettiin lenkinpuoliskot lämpenemään. Sitä lämpenemistä odotellessa miehet kaivoivat repuista voipaperiin käärittyä maukasta paikallista hyileipää jonka päällä oli HÖÖ-marketin aleikum-salamia. Kurkkua kostutettiin termospullosta kaadetulla lihaliemellä. Miehet olivat kauan aikaa siirtyneet lihaliemeen todeten sen olevan parasta hörpättävää tähän tarkoitukseen. Varsinkaan kahvia ei kannattanut panna termospulloon. Se näljääntyi siellä nopeasti. Jos kahvia maastossa halusi niin se kannatti keittää nuotiolla.

Kun hors d’œuvres eli hyileivät oli natusteltu niin olikin aika jo kaataa toiset mukilliset lihalientä ja alkaa keskittyä tilapäisen pölkkybaarin pääruokaan eli lenkinpuolikkaaseen. Ilmoille tuli nuotion rätinän lisäksi tutut h-h-h-h-h-äännähdykset kun miehet pyörittelivät kuumaa makkaranpalasta suussaan yrittäen jäähdyttää sitä ennen pureksimista. Kaikkiaan ateria vastasi Michelinin kolmea tähteä – sanoi julkkiskokit asiaan mitä hyvänsä – ja se kruunattiin tietysti voimasavuke Bostonilla. Oli ihan yksi lysti vaikkei reissulta tulisi reppuun mitään täytettä. Nämä olivat niitä elämän pieniä suuria asioita. Mikäs tässä oli taukoa pitäessä.

Seurasi tulen huolellinen sammutus ja sen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Luoteeseen päin etenevää särkkää oli vielä pari kilometriä jäljellä. Sieltä tultaisiin lopulta Taemman Hyijärven pohjoispäähän jossa auto odotti. Sitten olisi edessä ajo pienelle ja karulle mutta viihtyisälle lautamökille jossa toverukset lämmittäisivät sen pienen, kahden ja puolen perseen sähköttömän vatipesusaunan jossa valon antoi pari tuikkua. Otettaisiinpa siinä kylmä Tsuhnan Kostokin. Sekin oli niitä elämän pieniä, suuria asioita.

Miehet tuumailivat keskenään että ketä kiinnostaa lentää jonnekin Goaan tai Thaimaahan? Ihmismassan keskelle? Täydellinen mielenrauha löytyi paljon lähempääkin.



35 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Totta joka sana. Täydellisen mielnrauhan takia ei kannata matkustaa maailman ääriin. Ykällä ja Eeliksellä ne on juuri oikeat koodinaatit siihen hommaan. Lisäisin vielä yhden: Ole sinut itsesi jä ympärillä olevan luonnon kanssa. Istu tervastulilla, kuuntele kun humiseva metsä puhuu sinulle. Kännä selkä vastatuuleen. Anne sen ärjänteen mennä ohi ja nauti että ELÄT!!
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Hyvin ovat koordinaatit hallussa sinullakin.

KKi kirjoitti...

Noinhan toi on. Taitaa tuo oman rauhan ja oman ajan arvostus kuulua käppäukkojen kansalliseen, ellei peräti geneettiseen perinteeseen.

Ja on se kaffepaussi jossain vuonolla keskellä ei mitään aika hieno sekin, ihan töissäkin.

Minen ole koskaan oikein ymmärtänyt en etelän, enkä pohjoisen turistirysiä. Mikä järki on matkustaa kotikiireestä pitämään kiirettä johonkin turistihelvettiin?

Liekö sitten sitä sosiaalisuutta se.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan samaa mieltä. Kiitos mieltä lämmittävästä kirjoituksestasi. Juuri eilen rupalteltiin ystävän kanssa samoista asioista puita sahatessamme.

Terveisin Metsämökin akka.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Ka, noinpa se on, kun se parhaiten on ! Tällä viikolla taas, kun pakkaset pääsevät palaamaan, on vuorossa meno mökille, joka on "kaukana kaikesta turhasta" - etelä-Suomen puitteissa toki ! Siellä on tietyt rutiinit jo tiedossa; Ensimmäinen on huokaisu, sitten toinenkin ja eikun takan sytyttämiseen, ja toisen takan ja vielä Porin Matti. Aika aikaa kutakin, ja siinä se päivä kuluu mukavasti omia akkuja ladatessa. "Kaukana kavala maailma".

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Metsämökin akalle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Näin on. Tietysti jos joku tykkää turistirysistä niin toki me käppäukot sen hänelle sallimme. Ei se ole meiltä pois. Ja niitä vuonomaisemia olen katsellut itsekin. Niihin kyllä, tota noin, uppoutuu.

Metsämökin akka: Kiitokset. Näitä tämmösiä on aina välillä mukava väsäillä. Just tämmösiksi viikonloppujutuiksi.

Terho: Ja onhan muuten niin että Etelä-Suomessakin on kovin paljon syrjäistä ja asumatonta maastoa. Ei Helsingistäkään tarvitse kauas ajella kun ollaankin jo umpimetsässä. Hyvä näin.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Matkailu on pakoa sisäisestä levottomuudesta, mutta kuten muinainen tv-tohtori Ben Casey eräässä repliikissään osuvasti sanoi: "Pako ei ole paikka."

Itse asiasa, jos ihmismieltä tarpeeksi syvältä kaivellaan, kuten kaivelee esimerkiksi Elias Canetti monumentaalisessa teoksessaan "Joukko ja valta", löytyy sielullinen mekanismi, jossa oman "minän" liukenemista ympärillä velloviin joukkovoimiin seuraa lopulta nimenomaan pakorektio.

Eli, jos tuon kääntäisi selvälle suomenkielelle: maailmanmatkaajat eivät suinkan ole mitään vahvan oman tahdon omaavia itsenäisiä ihmisiä, vaan pohjimmiltaan aivan päinvastoin. He ovat todellisia massaihmisiä, joukkovoimien ohjaamia epäyksilöitä.

Ei pidä ihmetellä nykyajan massaturismia. Tekniikka mahdollistaa suihkuseurapiirit, mutta tuo kylkiäisenään riippuvuuksien valtaan jääneen, perusnarsismista koskaan irti kasvamattoman massaihmisen. Massaturismi on oman kulttuurimme säädelty vastine kehitysmaalaisten paniikinomaiselle kansainvaellukselle.

Kirjoitin kerran jutun tuosta Canettista ja pakoreaktiosta. Juttuun pääsee nimeäni klikkaamalla.

Anonyymi kirjoitti...

Ja helsinkiläisille lohduksi: Kun samoilette Sipoonkorvessa, vaikka sinne ei vielä metrolla pääsekään, niin eksymistä ei tarvitse pelätä. Siitä pitää huolen Seutulan (Helsinki-Vantaa) lentokent änäänet. Tämän asian todistivat sinnetännemäki ja muut rehdykselliset hirveät naiset siellä samoillessaa. Jospa silloin ministeri Brax osasi ihmisten ilmoille. Onko se hyvä vai huono asia pohtikoon jokainen tykönään.
Huru-ukko

Mito Islam kirjoitti...

Kyllä luonnolla on ilmeisesti jokin vaikutus meihin pussinperäläisiin, vähintään kerran päivässä tulee rymyttyä karvapallon kanssa lähimetsässä tunnin verran eikä ole lääkäriltä tarvinnut ryynejä pahaan oloon ruinata. Jäiden lähtöä odotellessa jotta saa huonojalkaisen vaimonkin mukaan, jonnekin väylien ulkopuolella kivennokkaan kuuntelemaan miten maailma humisee.
Ei minulla ole mitään kaakkois Aasian saariakaan vastaan, kun on onnistunut survomaan itsensä läpi suurkaupungeista ja turistirysistä päätyen jonkun pienen kalastajakylän kupeeseen kyhättyyn majapaikkaan ja tietää ettei kolmeen viikkoon tarvitse tehdä muuta kuin talsia autioita rantoja snorkkeli ja maski kädessään etsien mukavia riuttoja sukeltamiseen, ei toivoakaan nettiyhteydestä tai villistä yöelämästä. Matkustelu taitaa osaltani olla taaksejäänyttä elämää rokotusvaatimuksineen, onneksi edes jotain muistoja jäi jäljelle.

Pinlaareni kirjoitti...

Kiitos Ykälle kirjoituksesta, ja kommentoijille näkemyksistä. Trangialla luonnon helmassa tehty hernesoppa perheen kanssa nautittuna on maukasta. Ja jos olen itse liikkeellä luonnossa, Esbit-keittimellä keitetty teekin on hyvää - ihan perus Lipton. Loppukevennyksenä: en välitä matkustaa ulkomaille, koska siellä on ihan liikaa ulkomaalaisia...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä. Tuli ihan makkaran maku suuhun, tuuli kääntyä just sen verran, että pölläytti savut silmille, eipä siinä, pitää pyyhkäistä silmät kuiviksi. Mukava kirjoitus näin sunnuntai ehtoolle. T. Oloneuvos

thinker Dill kirjoitti...

Terveisiä täältä Salpalinjan huonommalta puolelta. Kurvarit on tässä ajelleet useita kertoja viimepäivinä. Onkohan patterit lopussa kameroista?

Joku vuosi sitten siirryin sytytyksessä tuohesta tervaksiin.
Tuohi loppui, kun en ollut isompia koivuja tuohikuussa kaatanut.
Hyvän tervasmännyn kylläkin ja pari kantoakin löytänyt.
Koivun tuohesta tulee sytyttäessä erinomainen haju, ja tervaksista vielä parempi. Co2 jyrää!

Minulla on noilla metsäreissuilla vain kanuuna matkassa. Canon 7D mkII. Ei silläkään aina saalista tule. Mutta joskus vähän parempaakin.

Aikamoinen novellisti olet Yrjö. Et Pentti Haanpään tasoa, mutta kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tee kuuluu termospulloon. Nimittäin sen maku paranee pullossa hölskyessä & hapettuessaan. Joskus kekkosen ja elviksen vielä eläessä, oli teetä tarjolla semmoisissa kaislasta punotuissa pikku paketeissa - made in cccp - semmoisen paketin kun keitti mukilliseen vettä ja kaatoi napaansa jaksoi tallustella. Heikkovatsaista närästi muttei väsyttänyt ihan heti.

Oikeaa ruisleipää ja leningradista tuotua salamia oli kauan sitten eväänä pitkin mettiä könytessä. Se salami oli semmoista, että röyhtäisy irrotti maalia. Enää ei tämmöinen käy, keliakia vei ruisleivän ja historia sen salamin. Muisto jäi. Miltä se maistuikaan tihkusateisessa metsässä, vahvan teen kanssa. Miltä tuntui kun voima alkoi valua vatsasta kinttuihin, lämpö palata käsiin, into päähän.

Kourallinen riisiä mukilliseen lihalientä - puolet päivän energiantarpeesta. Ei ehkä julkkiskokki Leso Paskakäsi esittele ohjetta telkussa mutta toimiva kumminkin.

Joskus tuli kokeiltua kuinka kevyellä kalustolla pärjää, emalimuki, lusikka, pussi riisiä, lihaliemikuutoita, teetä paketti ja pussi sokeria, kirves ja puukko. Niin, ja sytkäri. Näillä mentiin kummasti päivätolkulla. Vettä pitävä kangas kuusenpersiissä vuoteena. Sittemmin on järki / mukavuudenhalu voittanut.

Muuten tsaju teen nimenä on tullut sanasta tsai ja tee sanasta the - pohjoisen kiinan kielestä ja eteläisen kiinan kielestä. Mielenkiintoinen, tarpeeton tieto joka on jostain tarttunut mieleeni.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle, Huru-ukolle, Mito Islamille, Pinlaarenille, Oloneuvokselle, thinker Dillille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Seppo: Saan kyllä käsityksen kuvaamastasi ihmistyypistä mutta en pääse siitä jyvälle. Itse kun olen laiskanpulskea jalli jolla ei ole sitä sisäistä levottomuutta niin kotona kuin reissun päällä. Ja reissuthan rajoittuvat aina Suomeen. Mahdollisimman syrjäisiin olosuhteisiin.

Huru-ukko: Laitetaanpa linkkinä se mainitsemasi vihreitten naisten korpivaellus:

https://i.ylilauta.org/9/d/s/9ds6e.jpg

Veikkaan muuten, että kyseinen vaellus on kestänyt juuri sen verran että saatiin valokuva otettua. Ei sinänsä, pohjoisessa liikuessani olen törmännyt kyllä ihan vihreisiinkin vaeltajiin jotka pärjäävät siellä maastossa vallan hyvin.

Mito Islam: Joo, mulla oli aikanaan tuttava joka vietti kesälomansa aina Kreikassa. Jossain aivan syrjäisessä saaressa sijaitsevassa pienessä kylässä. Samassa paikassa kerta toisensa jälkeen. Hän löysi sieltä rauhan ja se hänelle sallitaan.

Pinlaareni: Tuo on hyvä peruste olla matkustamatta ulkomaille. Ja, piru vie, mehän ollaan siellä itse ulkomaalaisia.

Oloneuvos: Kiitokset.

thinker Dill: Olen muuten joskus käynyt siellä Salpalinjalla. Vaikuttava paikka. Siitä olisi naapurin ollut hankalaa päästä läpi. Nuotion sytytyksessä tervakset ovat aika luonnollinen vaihtoehto. Metsässä tervaskantoja kun kumminkin löytyy. Kuusen kuivat alaoksat ovat sitten hyvä lisuke. Voi olla että olet viime vuosina saanut Canonillasi enemmän saalista kuin minä Baikalillani. Ja kiitos kannustuksesta. Minähän en ole ammattikirjailija. Tavan sälli vaan.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Minä olen oppinut tuohon lihaliemeen. Tulilla on sitten aika ajoin keitelty kahvit. Vaellushommissa itse miellyin reseptiin lihaliemi – pikamakaroni – lihasäilyke. Kyllä sillä vallan pärjäsi. Teetä eli tsajua minä sinänsä keskenäni kutsun saikaksi. Murre-eroja. Onks suolaton tuimaa vai ei?

Pinlaareni kirjoitti...

"Ja, piru vie, mehän ollaan siellä itse ulkomaalaisia."

Kääk! Enpäs tullut tuota ajatelleeksi. Hyvä huomio :D Paras pidättäytyä vaan metsäretkeilyssä ja syrjäseutuilussa, niissä mieli lepää.

Anonyymi kirjoitti...

Sanna sen ihan iltakoulun lopussa keksi. Että kun kerran jenkkidemarit pysty pressanvaalit varastamaan, niin kyllähän me nyt yhet kuntavaalit pystytään pöllimään.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pinlaarenille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Pinlaareni: Ja onhan myös hyvä tukea suomalaisia matkailuyrittäjiä. Vaikka mökkiä vuokraamalla.

Huru-ukko: Minä muuten veikkaan että tämä menee persujen laariin. Järjestelmäpuolueen koronahypetys vähenee päivä päivältä.

Anonyymi kirjoitti...

Onks suolaton tuimaa vai ei? - Ehdottomasti.

Vaan, kun huilaat, niin kiristätkös tahtia vaiko löysäätkö?

Tuo kiina on vekkuli kieli, puhettaan eivät välttämättä eri alueiden asukkaat ymmärrä. Mutta kirjoitettua kyllä osavat lukea. Ja se merkki, äänneasultaan mitätön vinkaisu "ju" - joka tarkoittaa niinkin merkittävää ilmiötä kuin huilua - vaatii 17 huitaisua paperille. Samoin muistaakseni kilpikonna.

Vielä OT:paa sekoilua:

Mielenkiintoista on sekin, että englantikin on hieman samanlainen kieli. "Great Vowel Shift" kertoo sanojen ääntämyksen eronneen eri puolilla saarta suuresti. Ja flaamilaiset kirjanpainajat kirjasivat sitten oman makunsa mukaan ne sanat paperille. Esmes muuan ville ravistuskeihäs kirjoiti nimensa ainakin viidellä eri tavalla. Shakspeare muiden muassa oli valikoimissa. Ja miksi ne näke vaivaa ja kirjoittaa leicester kun ne tarkoittaa kester? Ihme kekkeruuseja noi ulukomaanpellet.

Ulkomalaisia voi sietää, jos olot on muuten mukavat. Takavuosina kanaria oli kiva paikka, lämmintä ja muutenkin kivat kelit. Halpaa ja hyvää ruokaa ja juomaa, eikä liika eksotiikkaa, ei elukkakunnassa eikä asujaimistossa. Ja osas ne suomea ihan hyvin.

Toisaalta kotimaassa on hyvät puolensa, paljon vielä näkemättömiä paikkoja ihan lähellä. Ei tarvi istua puolta vuorokautta koneessa ensin, eikä saa vesilasillisesta ruttoa tms.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Omasta vinkkelistäni suolaton on tuimaa ja kun huilataan niin löysätään. Ettei jopa oteta torkut.

Jos muuten kaikki ihmiset olisivat opetellet kiinalaiset kirjoitusmerkit niin käsittääkseni suomalainen ja kiinalainen voisivat keskustella keskenään kirjoittamalla vaikkeivat osaisi puhua sanaakaan toistensa kieltä.

Suomessa on niin paljon nähtävää että siihen tuskin yksi ihmisikä riittää. Etelässä käynti on mulla jäänyt enempi vähemmälle. Ei vaan kiinnosta.

Qroquius Kad kirjoitti...

Niin siis, ulkomailla me olemme ulkomaalaisia, sikäläiset ovat siellä heikäläisiä.
Suomalainen on meikäläinen vain Suomessa. Kaikkialla muualla muukalainen.

Tätä eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää hippivihreät maailmanhalaajat, jotka syleilevät koko Maapallon ihmiskuntaa julistaen, ettei ole kansoja eikä rotuja;
ei Muita, vaan vain Me.
Heitä naurattaa lapsellisen tyhmä argumentaatiovirhe "Jos et ole puolellani, olet minua vastaan".

Näinhän se voi ollakin rauhan ja hyvinvoinnin aikana. Mutta kun rauta, veri ja paska taas kerran lentävät vaakasuoraan, silloin kysytään kenen puolella olet, meidän vai muiden.
Jos vastaus on, ettei ole meitä ja muita, on vain Ihmiskunnan Ihana Kaikkeus, huomaa olevansa yksin keskellä Stahl- und Scheissegewitteriä.
He syleilivät maailmaa, mutta maailma ei syleile takaisin, kun totinen paikka tulee. Ja sehän tulee, vaikka niin usein on muuta jo ehditty luulla.

Muukalaiset ovat erilaisia kuin me. Niinpä hittielokuva "Blair Witch Project" ei iskenyt meillä samalla tavoin kuin urbanisoituneemmissa maissa:
leffassa kun suurin osa pelotteluvastuusta on metsän keskellä olemisella.

Ja siihenhän me suomalaiset suhtaudumme aivan eri tavoin kuin Kivikylien syntyperäiset asukit. Noin yleisesti ottaen. Poikkeuksiakin toki on, kuten esim. Vihreät Nuoret Älykkäät Naiset.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Kommenttisi meni melko kauas nuotiotunnelmista mutta tottahan tuo on. Siinä Blair Witch Projectissa ei muuten mielestäni oltu edes kunnon metsässä. Se oli vaan jotain harvaa itäisten jenkkiosavaltioitten lehtimetsää.

Joppos123 kirjoitti...

Tulipahan varattua mökki "väylän" varresta ja etelänvetelän mieli vetää lohestamaan. Kyllä se on vaan niin, että hauskaa puuhaa vaikka ei mitään tulisikaan.
Silti en noita kaukomatkoja laita jäihin, vielä.
Virtaa riittää ja eräänlaista hulluutta.
Aikomus olisi lentää Bangkokin kautta Hanoihin ja sieltä junalla kuukauden aikana Saigoniin.
Ensi talvena jos korona suo tai sitten talvella 2023.
Aika hyviä reissuja olleet mitä on tullut tehtyä, Laos, Thaimaa, Malesia, Myanmaar, Kambotsa ja Vietnam. Saigon on tuttu mesta mutta Hanoista ei käryäkään.
Jossain vaiheessa tossu ei enää nouse ja sitten pitää himmata mutta ei vielä.
Paljon on nähtävää ja ei käärinliinoissa ole taskuja.
Nyt mennään kun vielä pystyy.
Kotimaan matkailua unohtamatta.
Ahvenanmaalle olisi tarkoitus lähteä kesäkuun alussa koittamaan lohta ja jokiin nousevia taimenia.
Sama lohi on sitten jussin jälkeen Torniojoessa.

Joppos123 kirjoitti...

Tähän väliin muutama hyvä biisi.
1. Kotiteollisuus ja Tuonelan koivut. Kuunelkaa loppuun. Aluksi aika kova.
2. Sabaton: Last Stand. Ei tarvitse selittää mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Kun olen metsässä ja pimenee ihan umpipimeäksi, olen turvassa. Tiedän mikä ääni on mitäkin ja osaan olla hötkyilemättä. Osaan myös kävellä ääneti - tämä taito kauhistutti saatilla aikoinaan mimmejä. Kuulemma aavemaista tai jotain.

Ulkomaisten vieraiden kanssa on välillä kummallsia tilanteita, pelkäävät pimeää ja rymistelevät ihan kesäyössä mökillä. Vaikka on vain hämärää, eikä pimeää. Kailottavat kesäyössä, vaikka vaimea puhe kantaa ihan hyvin ja riittävän pitkälle. Pelkäävät pimeää? vaikkei ole kuin hämärää.

Pyssymies

Joppos123 kirjoitti...

THL:n pääguru väittää edelleen, että 11000 tartuntaa on fakta parin kuukauden päästä. Nyt ihan lyhyellä matikalla tuohan tarkoittaa sitä, että kesäkuussa täällä on 160 miljoonaa tartuntaa.
Meitä kusetetaan ja rankasti.
Pikku nuha ja vitunmoinen älämölö.
Ei korona ole vaarallinen muille kuin perussairaille läskeille.
Jätkä esittää taas ohituskaistaa geelipäille. VMP.

Anonyymi kirjoitti...

Mäntymetsikön sekä suon tuoksuyhdistelmä keväisin ja syksyllä on sarjassamme parahimpia parfyymejä (ja tutkitusti terveellisiä!)

Samaa hyviä hajuja -sarjaa ovat nuo jo edellämainitut tervaksen sekä tuohen sytytystuoksut.

Pihka ja sen jatkojaloste terva kuuluvat myös hajumaailman kärkikastiin.

Hassumpi haju ei ole myöskään katkotussa/halkaistussa raidassa, se on sellainen anismainen ödööri.

Osuipa tuollainenkin netistä eteen: https://retkipaikka.fi/aniksen-aromi-keskella-kevattalvista-metsaa-raidantuoksukaapa/


-Tvälups-

Jk koska vallitseva ihmismaailma on muuttunut täysin tyrankimaiseksi absurdaniaksi niin löydän luonnosta sekä eläimistä järkeä ynnä voimaa mielenterveyden ylläpitämiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Miltä kesä tuoksuu? Kuivalta, kuumalta mäntykankaalta. Pihka, neulaset, kävyt ja kanervat tuovat kukin oman arominsa. Mukana hieman savunhajua viilenevästä savusaunasta.

Miltä kesä kuulostaa? Rantasipiltä rantakivellä, kurpalta lentämässä kierrostaan, lokeilta kaukana selällä luodollaan, kuikan huudolta yön pimeydessä. Kuhankeittäjältä, mustarastaalta ja kehrääjältä. Siltä kesä kuulostaa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Lisätäänpäs tuohon Pyssymiehen listaan:

Aamukasteen tuoksu pelloilla, heinikoissa ja nurmikoilla. Heräävän kesäluonnon äänet.

Kesäisen sateen tuoksu sekä kunnon ukkosmyräkän jälkeinen haju- ja äänimaailma kokonaisuutenaan.

Nuotion rätinä (vuodenaikana kuin aikana) ja/tai sprii-keittimen surina/sihinä...

Onhan näitä ja sääliksi käy niitä, jotka eivät ole näitä kokeneet tai eivät ole kokemaansa ymmärtäneet.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Pyssymiehelle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Niin kuin olen todennut niin mikäli joku haluaa matkustaa kaukomailla niin minun puolesta kaikin mokomin. Ei se minulta pois ole. Itse viihdyn täällä Suomessa. Kukin tyylillään. Tuosta THL:n ennustuksesta joku koiranleuka väänsi tuolla twitterin puolella mainiosti jotenkin niin että ”Join eilen saunassa oluen ja tänään join kaksi. THL:n ennustuksen mukaan juon ensi perjantaina saunassa 128 olutta”.

Pyssymies: Joo, olen lukenut juttuja kun ulkomaalaiset painuvat suomalaisten mökeiltä karkuun kun ne pelkäävät metsää ja sitä, ettei ympärillä ole tarpeeksi ihmisiä. Kai ne ovat säännöllisesti kotoisin jostain suurkaupungeista.

Tvälups & Pyssymies: Siinähän se tuli mainiosti koko luonnon ja kesän kimara. Laitetaan vielä 1970-luvun mainoslause: Vedä narusta, nauti kesästä. Osta Evinrude.

Anonyymi kirjoitti...

Evinrudesta...

Kaverillani on sellainen vanhempi viisi ja puoliheppainen Evinrude venheessään vauhdinantajana.

Olimme viime kesänä tuossa Pielisjoella sillä purjehtimassa, itseni istuessa keulassa selkä menosuuntaan; Kuuluu kuinka iso muskelivene on tulossa vastaan ja kaverini napittaa vastaantulijaa herkeämättä. Kohdatessa näin syynkin: ökyveneen keulatäkällä makaa bikineissään sellainen reilu parikymppinen hottis, joka kyllä lukitsee katseen meikäläiseltäkin!

Kaverini huokaa ohituksen tapahduttua:
"on on kallis vene tuo! Polttoaineen kulutuskin samaa luokkaa kuin koko tämän veneeni arvo!"

Johon kerrankin sain piikitettyä vastaukseksi:
- näin on mutta tuollaisella botskilla saat keulaornamentiksi tuollaisen bikinibeiben kun taas tällä sun 5.5 heppaisella Evinrudella joudut tyytymään meikäläiseen!"


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Tuosta sinun hyvästä läpästäsi tuli elävästi mieleen tämä kuva:

https://i.pinimg.com/originals/0e/a9/56/0ea95644c5d430adbb5453167b3d9bc2.jpg

Yksi mukavimpia lapsuusmuistojani oli muuten se kuin sain ihan itse ohjata moottorivenettä jossa oli kolmiheppainen put-put-Johnson. Tommonen:

https://cdn.nettivene.com/live/749165/Moottori-Johnson-8fb5b94da5cf564c-large.jpg

Anonyymi kirjoitti...

Minä kuulin tämmöisen version: Vedä narusta, nauti kesästä. Tampax.

Tuo perätuuppariversio on ihan outo.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Kyllä tommonen mainos 1970-luvulla oli. En vaan enää löydä netistä sitä.

Anonyymi kirjoitti...

Tampaxmainos? Luulin, että oli ihan vaan isojen poikien juttua.

Perämootto - eiku hemorroidimoottoreista puheen ollen, terhiä morkattiin ihan täysillä. Mulla on kokemusta tasan yhdestä viisheppasesta - ja se lähti käyntiin ihan kertanyhtämisellä. Yhden kerran vaati kolme nykäsyä, kaasu oli väärässä asennossa. Mutta se olikin huolellisen ihmisen moottori.

Ja se vasta hienoa oli, kun naapurin 20 heppasella jonhsonilla pääsin isoon aallokkoon ohjastamaan. Mentiin syksyllä kalaan pikku myräkkään. Ja ukot laittoi vähän toisella kymmenellä olevan kölvin ajamaan. Hyvin osasin muuten pitää venettä paikallan pikkukalaparven päällä - ahvenet ahdisti altapäin ja lokit päältä. Ja ahvenet iski hokkiin ihan raivona. Paistinahvenet varttikilosta ylöspäin.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Ei kun meinasin sitä perämoottorimainosta. Muistan kuinka pikkupoikana tuntui huikealta kun sai olla 20-heppaisen Mercuryn kyydissä.