lauantai 13. maaliskuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA XCVIII

Noissa aikaisemmissa jutuissa on tullut käytyä läpi niin ykkösrähinän kuin kakkosrähinän lentäviä tappomasiinoita. Niin ykkösrähinän kuin erityisesti kakkosrähinän piirteenähän oli se että tekniikka kehittyi sotien aikana valtavan nopeasti. Joten joku vuoden 1944 hävittäjä teki vuoden 1934 hävittäjästä nopeasti alatoopia. Mahdollinen kolmosrähinähän taas oltaisiin käyty ja käytäisiin vieläkin ”tule sellaisena kuin olet”-periaatteella mutta se onkin jo toinen juttu.

Ajattelin käydä tässä läpi niitä ennen kakkosrähinää kehitettyjä hävittäjäkoneita jotka jäivät varsinaisessa rähinässä vähälle tai olemattomalle käytölle ja ehkä myös huomiolle. Poislukien eräs pohjoinen maa joka käytti tiettyjä vanhentuneita koneita koko sodan ajan. Mikähän maa se mahtaisi olla? Mennään aakkosjärjestyksessä ja aloitetaan Alankomaista. Esitellään mikäs muu kuin Fokker D.XXI:

Alankomaitten ilmavoimat ampuivat jo vanhentuneilla Fokkereillaan alas useita kymmeniä saksalaisia koneita toukokuussa 1940 kunnes maa joutui Saksan miehittämäksi. Suomalaiset puolestaan saavuttivat konetyypillä talvisodassa kaikkiaan 127 ilmavoittoa ja jatkosodassakin – jossa konetyyppi oli enää tiedustelutehtävissä – 60 ilmavoittoa.

Siirrytään Iso-Britanniaan ja kuinka ollakaan senkin 1930-luvun kone Gloster Gladiator palveli pitkään Suomen ilmavoimissa kun se ei enää muualla pahemmin palvellut.

Kone taisteli Kiinan ilmavoimien riveissä japanilaisia vastaan jo ennen kuin varsinainen kakkosrähinä alkoi ja saavutti jonkin verran ilmavoittoja. Myös norjalaiset saavuttivat konetyypillä muutaman ilmavoiton saksalaisia vastaan. Britit käyttivät konetta sodan alkuvaiheessa joskaan kone ei pärjännyt uudemmille saksalaisille koneille. Kuuluisaksi tulivat Maltaa sekä teknisesti että erityisesti lukumäärällisesti ylivoimaisia italialaisia vastaan puolustaneet kolme Gladiatoria joille annettiin nimet Usko, Toivo ja Rakkaus. Oikeastaan koneita oli kuusi mutta niistä ei ilmassa ollut koskaan kolmea enempää. Gladiatorit ampuivat alas useita italialaiskoneita ja menettivät itse vain yhden. Myöhemmin tilanne parani kun Maltalle tuli Hawker Hurricane-hävittäjiä.

Suomalaiset saivat koneella talvisodassa kaikkiaan 37 ilmavoittoa kärsien tosin itsekin raskaita tappioita. Jatkosodassa konetyyppi oli enää tiedustelutehtävissä saavuttaen yhden ilmavoiton.

Briteillä oli tietysti jo ennen sotaa käytössään mainiot Supermarine Spitfire- ja Hawker Hurricane-hävittäjät mutta ennen sotaa britit kehittivät myös ei ehkä niinkään onnistuneita hävittäjiä joista voidaan mainita Boulton Paul Defiant:

Hävittäjäkoneeksi suunnitellussa koneessa ei ollut minkäänlaista eteenpäin ampuvaa aseistusta vaan sen aseistus oli pelkästään taka-ampujan neljä 7,7 mm konekivääriä. Koneet vedettiin päivähävittäjäkäytöstä nopeasti tosin ne saavuttivat jonkinlaista menestystä yöhävittäjinä koska ne pystyivät ampumaan pommikoneita alavinkkelistä. Samantyylinen kone oli Blackburn Roc joita oli tilattu suomalaisillekin mutta tilaus ei toteutunut.

Siirrytään Italiaan ja esitellään Breda Ba.27:

Koneita ei itse asiassa tehty kuin neljätoista kappaletta joista yksitoista myytiin Kiinaan jossa niitä käytettiin japanilaisia vastaan. Niiden menestyksestä ei ole tarkempaa tietoa. Huomattavasti enemmän valmistettiin Fiat CR.42-konetta:

Sodan alkuvaiheissä nämä varsin ketterät koneet saavuttivat suhteellisen hyvää menestystä brittiläisiä Gloster Gladiator ja Hawker Hurricane-koneita vastaan. Koneita myytiin myös Unkariin, Ruotsiin ja Belgiaan. Belgian ilmavoimien Fiat CR.42-koneet ehtivät vuonna 1940 ampua alas kolmetoista saksalaista konetta ennen maan antautumista.

Japanilla oli monia kuuluisia kakkosrähinän aikaisia koneita. Kuuluisin oli ehkä Zerona tunnettu Mitsubishi A6M mutta sitä edelsi ennen sotia käyttöön otettu Mitshubishi A5M:

Avo-ohjaamolla ja kiinteillä laskutelineillä varustettu tukialuskone pääsi 440 km/h huippunopeuteen ja sen ensimmäisen mallin aseistuksena oli vain kaksi 7,7 mm konekivääriä. Koneen pääasiallinen työsarka oli Japanin – Kiinan-sodassa. Olipahan myös oma hävittäjä Jugoslaviallakin eli Ikarus IK-2:

Koneita tehtiin vain kaksitoista kappaletta. Sotaa edeltäviin koneisiin nähden se oli siinä mielessä edistyksellinen että sen aseistuksena oli kahden kevyen konekiväärin lisäksi 20-millinen tykki. Konetyypin käyttö sodassa jäi minimaaliseksi. Esitellään sitten itänaapurimme Neuvostoliiton ennen sotia tehty konetyyppi eli Polikarpov I-5:

Konetta tehtiin kaikkiaan 803 kappaletta ja sen seuraajia olivat suomalaisillekin ikävän tutuksi tulleet Polikarpov I-15 ja Polikarpov I-153 koneet samoin kuin tietysti Polikarpov I-16. Koneen huippunopeus oli 278 km/h ja aseistuksena 2 x 7,62 mm konekivääriä. Jo täysin vanhentunutta konetta käytettiin maataistelutehtävissä saksalaisia vastaan vuonna 1941 ja ne poistettiin kokonaan käytöstä vuoden 1942 alussa.

Myös puolalaiset kehittivät ennen sotia oman hävittäjäkoneen mallia PZL P.11:

Konehan oli sinänsä saksalaisiin nähden täysin vanhentunut. Sen huippunopeus oli 390 km/h ja aseistuksena neljä 7,7 mm konekivääriä. Silti puolalaiset saavuttivat kyseisellä konetyypillä saksalaisista 120 ilmavoittoa. Useat puolalaiset lentäjät pakenivat sitten maasta ja jatkoivat taistelua RAF:n riveissä.

Ranskalaisten 1930-luvun koneista esitellään ensiksi Dewoitine D.500:


Koneen huippunopeus oli 402 km/h ja aseistuksena 1 x 20 mm tykki ja 2 x 7,5 mm konekivääriä. Kone osallistui Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella ja samoin Kiinan – Japanin sodassa. Varsinaisessa kakkosrähinässä niiden osuus jäi vähäiseksi. Suomalaisillekin tuttu kone oli vuonna 1938 käyttöön tullut Morane-Saulnier M.S.406:


Koneita valmistettiin kaikkiaan 1.176 kappaletta. Ranskalaiset käyttivät konetta sodan alusta alkaen kärsien raskaita tappioita kehittyneempiä saksalaisia koneita vastaan saavuttaen kuitenkin 171 varmaa ja 93 todennäköistä ilmavoittoa. Suomalaisilla oli koneen eri malleja kaikkiaan 81 kappaletta ja niillä saavutettiin talvisodassa 14 ja jatkosodassa 121 ilmavoittoa. Osa Moraneista muunnettiin suomalaisten toimesta venäläisellä Klimov M-103-moottorilla varustetuksi ns. Mörkö-Moraneksi.

Niin liittoutuneilla kuin akselivalloilla konekaluston laatu kehittyi sodan aikana huimasti. Ranskalaisilla ei niin – sattuneesta syystä – tapahtunut. Ranskalaisten paras kone sodan alussa oli Dewoitine D.520 mutta se tuli liian myöhään ja sitä oli liian vähän että se olisi vaikuttanut sodan silloiseen lopputulokseen.

Saksalaisilla puolestaan oli jo ennen sotaa käytössä Me 109 ja Me 110-hävittäjät mutta esitellään vähemmälle huomiolle (ja käytölle) jäänyt Heinkel He 112 joka ulkonäkönsä puolesta vaikutti huomattavan edistykselliseltä koneelta:

Koneen huippunopeus oli 510 km/h ja aseistus 2 x 7,92 mm konekivääriä ja 2 x 20 mm tykkiä. Kone hävisi suunnittelukilpailun Me 109-koneelle ja sitä valmistettiin vain 98 kappaletta joita toimitettiin Espanjan ilmavoimille 15 kpl, Japanin ilmavoimille 30 kpl, Unkarin ilmavoimille 3 kpl ja Romanian ilmavoimille 24 kpl. Koneita tarjottiin myös suomalaisille mutta sitä pidettiin liian kalliina ja jonkun lähteen mukaan suomalaisille tarjottu Heinkel olisi varustettu alkuperäistä heikommalla moottorilla. Romanialaiset käyttivät konetta itärintamalla mutta se siirrettiin nopeasti koulutuskäyttöön.

Esitellään sitten Saksan ilmavoimien viimeinen kaksitasoinen päähävittäjä ja samalla yksi ensimmäisiä koneita joilla Saksa sanoi Versaillesin rauhansopimuksen aserajoituksista että kaatakaa ittellenne vaan. Eli kyseessä on Arado Ar 68:

Konetta valmistettiin kaikkiaan 511 kappaletta, sen huippunopeus oli 330 km/h ja aseistuksena kaksi 7,92 mm konekivääriä. Kone otti osaa myös Espanjan sisällissotaan mutta ei pärjännyt kehittyneemmälle venäläisten Polikarpov I-16-hävittäjälle. Kone oli saksalaisten päähävittäjä vuoteen 1938 jolloin Messerschmitit korvasivat sen. Sodan ensimmäisen vuoden aikana se palveli jonkin verran yöhävittäjänä.

Myös Tshekkoslovakialla oli oma 1930-luvulla kehitetty hävittäjäkone eli Avia B.534:

Sattuneesta syystä konetyyppi ei koskaan päässyt puolustamaan Tshekkoslovakiaa. Itärintamalla sitä kuitenkin käytettiin jonkin verran maataistelutehtävissä vaikka se olikin vanhentunut. Kone oli myös Bulgarian, Jugoslavian (sittemmin myös Kroatian), Kreikan ja Slovakian käytössä ja sitä valmistettiin kaikkiaan 568 kappaletta.

Yhdysvaltojen ensimmäinen kokometallinen yksitasoinen hävittäjä oli vuonna 1932 ensilentonsa tehnyt Boeing P-26 joka tunnettiin myös lempinimellä Peashooter eli Hernepyssy:

Koneen – jota valmistettiin 151 kappaletta – huippunopeus oli 377 km/h ja aseistuksena kaksi 30-06 kaliiberin (7,62 x 63) konekivääriä. Kyseinen kaliiberi on nykyisin Suomessa varsin suosittu hirvi- ja karhukaliiberi. Kone oli taistelukäytössä kiinalaisten riveissä Kiinan – Japanin sodassa ja saavutti muutaman ilmavoiton. Kone saavutti myös filippiiniläisten käytössä muutaman ilmavoiton japanilaisista. Muuten konetta ei kakkosrähinässä käytetty. Sotaa edeltävä hävittäjä oli myös Seversky P-35:

Koneen huippunopeus oli 467 km/h, aseistuksena oli 2 x 12,7 mm ja 2 x 7,62 mm konekivääriä ja sitä valmistettiin 196 kappaletta. Kone oli vanhentunut sodan alkaessa. Sitä myytiin jonkin verran Ruotsiin. Suomalaisetkin olisivat halunneet niitä mutta Ruotsi vei ne nenän edestä. Koneita oli taistelukäytössä hetken aikaa myös Filippiineillä mutta niillä ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä kehittyneemmille japanilaishävittäjille. Noista amerikkalaisista koneista voi vielä esitellä suomalaisille kaksi vanhaa tuttua. Ensimmäisenä Brewster F2A Buffalo:

Konetta käytettiin Tyynenmeren taisteluissa huonolla menestyksellä mutta suomalaiset saavuttivat konetyypillä kaikkiaan 477 ilmavoittoa joista LeLv 24 sai 460. Toinen suomalaisten käyttämä vanhentunut jenkkikone oli Curtiss P-36 Hawk:

Vaikka kone oli myös jo vanhentunut niin suomalaiset saavuttivat koneella jatkosodassa 190 ilmavoittoa omien menetysten ollessa 14 konetta. Herää kysymys että mitähän Suomen ilmavoimat olisivat saaneet aikaiseksi jos niillä olisi heti sodan alettua ollut 200 Messerschmittiä tai Spitfireä? Mutta sehän menee sinänsä tarpeettoman mutta aina niin mukavan ottiatuotailun puolelle.

Tässä pientä historian pläjäystä tällä kertaa.


58 kommenttia:

Nils- Aslak kirjoitti...

Jo vain ainaski oli hyvä historian pläjäys!

Toisaalta (å andra sidan), mitä jotkut saudit ja emiraattien lentäjät tekevät F- 35 koneilla! Ne ovat taivaan formuloita, joissa pitää olla räikköset ratissa. Arabeilla niissä istuvat miljoonan kuukausipalkalla jostain tietystä heimosta valitut hyvien perheiden pojat, kun taas Israel valitsee tuhansista jo tiukan seulan läpikäyneistä parhaat räikköset.

Yhdessäkin iskussa pari Israelin konetta pyöri Genesaretin järven yllä ja sitten ne tuhosivat ohjuksilla Damaskoksen tiellä liikkuneen auton. Tietyn auton ja satojen kilometrien päähän.

Ja miten Israel tappoi kauko- ohjatulla konekiväärillä sen Iranin ydintutkimuksen johtajan! Samoin lukuisia räjäytyksiä ympäri Irania sotilaskohteissa.

Jostain syystä Neuvostoliiton MIG-29 koneet ja Israelin ilmavoimat kävivät ilmataistelun Golanin yllä ja Israelin koneet olivat parempia. F- 15 taisi olla heillä ja oliko jokin erehdys, koska ei silloin mitään sotaa ollut meneillään. Jerusalem studio kertoi.

Nimetön kirjoitti...

Tuosta ottiatutailusta nousi esimerkki mielennoutona: Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto. Huru-ukko
Muuten voin kyllä yhtyä Ykän tuotailuun että mitäs jos.

Qroquius Kad kirjoitti...

Mikähän lie ollut jugoslaaveilla motiivina nimetessään koneensa antiikin Kreikan tarusankarin mukaan, joka putosi palavana mereen yritettyään liikaa?
Huonolta enteeltä paremminkin vaikuttaisi.

Strix Senex kirjoitti...

Brewster oli kiinnostava kone, koska sen maine oli hyvin kaksijakoinen. Suomalaiset pitivät siitä ja menestyivät sillä. Toisaalla sitä haukuttiin suorastaan maailman huonoimmaksi hävittäjäksi. Se voitti kuitenkin Yhdysvaltain laivaston valintakilpailun, jossa merkittävin vastustaja oli sittemmin suosituksi tullut Grumman F4F Wildcat. Yhdysvaltain laivasto tilasi Brewstereitä, ilmeisen vastahakoisesti, mutta kehotti samalla hovihankkijaansa Grummania parantamaan Wildcattia. Vaikuttaa siltä, että laivaston vastenmielisyys Brewsteriä kohtaan ei johtunut niinkään koneesta kuin valmistajasta, jota pidettiin epäluotettavana.

Suomen menestykseen vaikutti varmasti se, että Btewsterillä lensivät meidän parhaat lentäjämme, joilla oli kokemusta jo talvisodasta ja käytössään Richard Lorenzin kehittämä kerrassaan hyväksi osoittautunut hävittäjätaktiikka. Jatkosodan alussa sen enempää vastustajan kalusto kuin lentäjätkään eivät olleet samalla tasolla osittain varmaan siksi, että tämä oli sittenkin sivusotanäyttämö.

Tyynen meren näyttämöllä Brewsterit ja verraten kokemattomat lentäjät puolestaan joutuivat Japanin kokeneita ja hyvin koulutettuja lentäjiä sekä Zeroja vastaan. Vastus oli yksinkertaisesti aivan liian kova.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Aloitetaanpa kotoisasti tutusta sussusta, Curtis oli aika noheva peli ranskan ilmavoimissa muistaakseni ketteryydessä hakkasi E mallin mersun eli osaavissa käsissä ihan toimiva peli. Meille hankittiin sekä ranskalaisilta että norjalaisilta besorkattuja koneita. Koneisiin vaihdettiin 0.30 cal kk tilalle karkeammat puolituumaiset. Morane perinteistä ranskalaista tekniikkaa eli vikoja ja ongelmia koko rahan edestä. 20mm tykki toimi jos toimi, radiosta ei tainnut kuulua kuin moskovan tiltu. 1942 keskusteltiin moraneiden poisvedosta. Mörköä voi verrata sveitsiläisten tuunaamaan tehokkaaseen versioon. Jugosslaavit sieltä saatiin Benheimin pommareita, tekivät omana versiona ihan kohtuullisen hävittäjän IK-3 sitten lisenssillä hurricanea joista tehtiin yksi proto siltävaralta jos merlinejä ei saada niin db 601 moottorilla. Italialaisten ongelma oli 1939 tehokkaiden ja luotettavien tähtimoottorien ja V moottorien puute sekä koneiden kevyt aseistus. Heinkelissa oli Jumon moottori joka ei ollut oikein hävittäjämoottori, tosin jumon kehittyneenmpi versio kun työnnettettiin FW 190 doran keulalle niin johan lyyti alkoi kirjoittaa. Tuo Fokkeri suunniteltiin siirtomaa sotiin itäintiaan, meillä kokeiltiin oerlikonin 20mm tykkejä yhdessä koneessa toimi jos sattui, samoin paineilmakäyttöisissä kk:ssa oli ongelmia. Hankinnan virhe oli että venäläisten pommarien suorituskyky laskettiin vanhempien mallien mukaan mutta SB2 taisi jopa olla karvan verran nopeampi kuin fokkeri. Suomi oli sitten ainoa käyttäjä joka tykkäsi pyllywaltterista, motti toimi viileämmässä ilmanalassa, 0.30 cal konekiväärit poistettiin ja tilalle asennettiin puolituumainen niin kuin muut kk:t olivat ja oikea taktiikka niin sillä kuritettiin vastustajia. 1939 hävittäjäkoneet edustivat kahta erilaista ajattelukuntaa ennen ja jälkeen espanjan sisällissodan oppien mutta tekniikan lisäksi saksa ja suomi olivat ottaneet perusyksiköksi 2 konetta joka muutti taisteludoktriinin. Jossitteluna tietenkin Heinkel olisi ollut kone joka olisi tykeillä pilkkonut SB2 pommarit noin niinkuin pillun päreiksi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Tuosta IAF kyvystä kun nuorempi Al-Assad alkoi uransa alkuaikana puhumaan levottomia niin oliko neljän vai kahdeksan koneen ylilento 100m:n korkeudessa presidentillisen residenssin yli palautti status quon.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Israel ja NL mitä tietenkään NL ei aikoinaan myöntänyt kävivät suoranaisen sodan Suezin Näänytyssodan loppuvaiheessa 1970.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Italialaista fiateista vielä Tapani Harmaja kokeili onko niistä mihinkään, nykäisi Torinon kentän yllä syöksyssä noin 800 km/h nopeudella siivet notkuen. Sai Fiatin tehtaalta kultaisen savukekotelon mikä jaetaan kiertopalkintona yleisesikuntaupseerikurssin parhaalle lentäjälle.

Qroquius Kad kirjoitti...

Oikeaa neuvostolais-israelilaista sotaa tuossa näännytyssodassa

https://en.wikipedia.org/wiki/War_of_Attrition

tosiaan käytiin vuonna 1970, mutta mikä tuo neuvostolaisten MiG-29:en ja iippoilmavoimien taistelu Golanin yllä oikein oli?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Nils-Aslakille, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Strix Senexille ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Nils-Aslak: En tiedä, millä perusteella Saudi-Arabia valitsee hävittäjälentäjänsä mutta Israelin ilmavoimathan ovat sitä aivan maailman huippua.

Nils-Aslak & Qroquius Kad: Minäkään en tuosta kahinasta ole kuullut. Saisko lisävalaistusta?

Huru-ukko: Aina voi ottiatuotailla.

Qroquius Kad: Tuota nimeä ihmettelin vähän itsekin. Ehkä Jugoslaviassa ei oltu taikauskoisia.

Strix Senex: Joo, se Wildcat oli jenkkien käytössä sodan loppuun saakka. Brewstereillähän lensi meillä tosiaan se varsinainen ässälaivue eli LeLv 24. Tyynellä merellä kävi sodan alussa juuri niin kuin sanoit. Sodan kuluessa jenkit saivat kokemusta ja materiaalinen ylivoima alkoi vaikuttaa.

Pate: Kiitoksia monista lisäyksistä. Niitten SB-koneitten kanssa oli tosiaan talvisodassa ongelma kun ei ollut raskaskaliiberisia konekivääreitä. Niitähän saatiin vasta jatkosotaan. Mainitaan muuten että kyseinen Tapani Harmaja ei itse tupakoinut.

Qroquius Kad kirjoitti...

Arvometallinen savukekotelo palkintona juontanee juurensa wanhoihin pahoihin aikoihin, jolloinn Kohtalokkaat Naiset lähestyivät Sankaria aistikkaat huulet raollaan kysyen tulta savukkeeseensa.
Sitä saadessaan he asettivat savukkeen huultensa väliin katsoen Sankaria liekin yli syvälle silmiin.

Kohtalokas Nainen tiesi Sankarilla olevan tulta, koska tämä oli aikaisemmin ottanut itselleen savukkeen omaleimaisesta kotelostaan. Eräällä brittien ulkomaantiedustelu-upseerilla (nimi oli se. Juuri Se.) tämä savukekotelo oli valmistettu tykkimetallista.

Meidän kaikin puolin edistyksellisinä aikoinamme ketään ei todellakaan enää voi palkita millään tupakointiin liittyvällä, olipa se sitten sätkäkotelo tai Zippo-zytkäri.
Tapani Harmajan aikoina oli toisin.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Pitää muistaa mitä tarkoittaa hävittäjätorjunta tarkoittaa eli estetään vastustajan ilmavoimien toimet. Jokainen kone joka ei pääse kohteeseen, pudottaa pommit suolle merkitsee torjunnan onnistumista. Jos tutkaillaan talvi- ja jatkosodan siviilitappioita sekä ainellisia tuhoja niin täällä se toimi uhreja oli suhteellisen vähän eikä asutuskeskuksia muutettu soraläjiksi.

Nimetön kirjoitti...

Mitä tarkoittaa "Tule sellaisena kuin olet" periaate?

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Lieneekö MIG 29 syyrian ilmavoimien koneita Golanin yllä. Pitää muistaa että NL toimitti kalustoa liittolaisille mutta osa oli kehitysmaaversioita joista oli riisuttu varusteita. Toinen oli liittolaisten kyky huoltaa vekottimia kuten nyt libyalaiset joilla iso osa aseavusta huollossa tai odottamassa huoltoa. Egypti ilmeisesti oli ainoa joka pystyi apua käyttämään hyväksi.

Nimetön kirjoitti...

Patelle: Eikös ne Helsingin torjujat sytyttäneet jonnekin nykyisn Vuosaaren tienoille tulipaloja juurikin hämätäkseen naapurin pommareita. Muistelen/luulisin siitä jotain lukeneeni.
MeNaiset on julkaissut suomalaisen perusnaistyypin: Se on sellainen persjalkainen, lyhyet vahvat jalat ja runsas takapuoli. Ihan semmonen ihannenainen, ainakin minun mielestäni. Semmoinen hellä, lämmin pehmoinen.
Noista ilmojen miehistä ja koneista mie en silleen tiedä, ei ole koskaan liiemmin kiinnostaneet, kuin ehkä insinööritaidon mestarinäytteinä ja toisaalta ne kaverit siellä kuusen juurella, ne jotka jatkuvasti parsivat ne koneet taas siellä taivaalla pysyviksi. Vink vink Yrjö. Voisiko/olisiko mahdollista heistä kertovaa tarinaa saada joskus?
Huru-ukko

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

FIATilla oli meillä käsittämätön suhde pudotettujen koneiden suhde menetyksiin. Lentäjinä tunnetuimpia olivat esim. Olli Puhakka ja Oiva Tuominen, Tuominen pääsi afrikkalaisen valtion postimerkkiin. Ne olivat sodan syttyessä 1941 juuri oikeassa paikassa raatelemassa NL:n pommituskonelaivueet. Ongelmana oli että koneet edustivat kolmea eri valmistussarjaa joista osa oli uusia ja osa varikkokunnostettuja, moottoreissa käytettiin risiiniöljyä, Breda-Safat kk:t eivät olleet tehokkaimpia sekä varaosien saanti oli heikkoa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Brewster tehtaan omat tuotteet olivat US Navylle varsinaisia sitruunoita. Tehdas pärjäsi paremmin kokoamalla muiden tuotteita. Sota-aikana oli yllättäviä valintoja sopimusvalmistajiksi, itsellä olisi haaveena saada M1 karbiini jonka on tehnyt Rock-Ola nurkkareckordmachine tehdas.

klova kirjoitti...

200 huippuhävittäjää olisi muuttanut ilmasotaa ainakin tasaväkisemmäksi mutta sotaa se ei olisi ratkaissut.Puna-armeijan sodankäynti kun ei alunperinkään ollut ilmavoimista riippuvaista.Eihän pommituksilla ollut suurtakaan merkitystä sodassa,ei rintamalla eikä kotirintamalla.

Puna-armeija olisi kokenut enemmän tappioita ja siitä olisi seurannut,no ei ainakaan Stalinin antautuminen.Neuvostoliiton kaatuneet sodassa olivat viimeisten arkistotietojen mukaan 135 000-150 000,eli aika vaihtorahaa verrattuna myöhempiin tappioihin.Ja nekään eivät saaneet maan johtoa muuttamaan piiruakaan linjaansa.

Yleensäkään Suomi ei olisi sen ajan taloudessa ja maailmassa voinut mitenkään varustautua niin,että olisi pärjännyt sotilaallisesti Neuvostoliitolle.Maan talous oli liian kehittymätön ja kansa pieni suurvaltaa vastaan.

Tietysti moni asia olisi voitu tehdä toisin,jättää vaikka panssarilaivat hankkimatta,mutta lopputulos olisi ollut sama,ellei jopa pahempi.Nimittäin jos olisimme aiheuttaneet todella merkittäviä tappioita,miin olisiko meitä rangaistu enemmän,vaadittu esim ehdotonta antautumista?

Historian jossittelu on sikäli hankalaa puuhaa,että siinä pitää ottaa kaikki muuttujat huomioon ja siksi sitä ei juurikaan tutkijapiireissä harrasteta,ei voi ottaa ja muuttaa yhtä tekijää ja olettaa,että kaikki muut sen jälkeen pysyvät ennallaan.

Nimetön kirjoitti...

Hyviä ja huonoja ideoita – hävittäjiä joista ei koskaan tullut mitään ajoitusvirheen tai muun syyn takia.

Britit kehitivät mainion konekivääritornin, oikein moottoroidun. Neljällä konekiväärillä aseistetun. Pommikoneisiin tarkoitetun tornin. Britit olivat tähän niin ihastuneita, että päättivät asentaa semmoisen hävittäjään. Boulton Paul Defiant ja Blackburn Roc olivat tämän idean tuloksia, Kumpaakaan ei pidetä kovinkaan kummoisena hävittäjänä. 4*7.7mm ei ollutkaan tehokas lentokoneita vastaan, eikä kaksipaikkaisen hävittäjän aika koittanut ennen suihkumoottoreita. Ilmavoiton makuun Defiant pääsi kun saksalaiset luulivat nähneensa hurrikaaneja ja hyökkäsivät takaa ylhäältä niiden kimppuun. Suoraan päin neljän konekiväärin suihkuja. Sittemmin eivät saksalaiset erehtyneet. Defiantit siirrettiin yöhävittäjiksi.


Fiat CR.42 tappeli vanhoja brittikoneita vasta pohjois-afrikassa ja välimerellä, aika hyvällä menestyksellä. Mutta kun Italia sitten päätti yhtyä aatun mukaan pehmittämään britanniaa ja höökivät mukaan, kävi huonommin. Spittari ja hurrikaani olivat vakavia vastustajia. No, eipä silti italialaiset pommikoneet kärsivät vielä pahemmin.


PZL P.11 oli hieno kone mutta liian aikaisin – sodan alettua se oli jo vanhanaikainen. Olen virtuaalilentänyt semmoisella, IL2-pelissä. Ihan saatanallisperkeleellinen lennettävä asetuksella ”realistinen” – piti asettaa lentämään itsekseen, toisin kuin vaikkapa zero. Muuten ei lentänyt metriäkään suoraan, kaatui jommallekummalle siivelleen tai teki muuta outoa. Ketterä kone ja yllättävän tulivoimainen.

Seversky P-35 oli suomen toivomuslistalla, ei saatu. Severskyn tehdas tunnetiin myöhemmin nimellä Republic. Tehtaan Thunderbolt tunnettiin nimellä Jug – tai Razorback. Sanottiin, että sillä voi lentää ladon läpi. Oli ne ovet auki tai kiinni – ihan sama.

Curtiss P-36 Hawk, sussu. Konetta oli suomessa paristakin lähteestä. Oli kai aika pidetty kone. Mutta ahahtava.

Mutta mitkäs koneet eivät saavuttaneet kuuluisuutta?

No, vaikkapa Focke-Wulf Fw 187 Falke – vähän niin kuin me110 joka ei olisi tarvinnut saatohävittäjää turvakseen. Ainakin se oli yhtä nopea tai nopeampi kuin me109. Göring halusi me110 ja vastusti Falkea. Konetta toimitettiin norjaan kokeiltavaksi. Kun palaute oli positiivista, vedettiin se pois ja nakitettiin puolustamaan FW tehdasta. Ettei vaan me110 syrjäydy. Kone oli vähän kuin saksalaisten lithning. Nopea ja tulivoimainen kone. Paitsi, etei saanut mahdollisuutta.

Samoin Fokker G1 ei päässyt tositoimiin kunnolla. Edes suomi ei ostanut niitä. Toisaalta raskas hävittäjä, jossa pommikuilu ja taka-ampuja, ei välttämättä olisi ollut kummoinenkaan hävittäjä. Mutta olisi ehkä ollut parempi kuin XXI. 2*23mm & 4*7,7 olisi saanut aika paljon aikaan talvisodan leipäkorin rahtaajia vastaan.

Entäpä Gloster F.5/34 – brittien oma zero? Kevyt, tähtimoottori kuin zerossa – ainakin yhtä ketterä. No, britit valitsivat V12-moottorin ja hurrikaanin. Suomeen tätä ei tarjottu, olisko otettu? Sama moottori kuin Fokker XXI:sa ja Blenheimissä.

Myös amerikkalaisilla oli zerohko kone, Curtiss Wright CW-21 Demon. Olisi sekin ollut kova juttu talvisodan aikaan. Soti kiinassa muutaman koneen voimin, Sussun esivanhempi.

Amerikkalaisten ryysteri on eri kone kuin suomalaisten. Pitempi ja painavampi. Eikä yhtä ketterä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Patelle Pankavaarasta, Anolle, Huru-ukolle, klovalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Muistelenpa tuosta että silloin kauan aikaa sitten kun olin itse varusveijarina kuului lomavarustukseen myös tulitikkuaski koska sotilaan on oltava aina valmiina antamaan tulta daamilleen. En kyllä muista että lomatarkastuksissa olisi pahemmin kiinnitetty siihen tikkuaskiin huomiota, lähinnä hiusten pituuteen. Eli saattaa olla, että kyseinen juttu oli tornari.

Pate:

Viesti1: Totta, ja sama koskee ilmatorjuntaa. Pudotusten määrä ei ole niin merkittävä. Hyvä esimerkki Helsingin suurpommitukset 1944. Helsinki piti muuttaa soraläjäksi mutta suomalainen it vei selkeän voiton vaikkei kovin paljon pommittajia pudottanutkaan.

Viesti2: Ja MiG-29 alkaa olla jo vanhentunut hävittäjä muutenkin. Ymmärtääkseni se on suunniteltu nimenomaan torjuntahävittäjäksi, ei ilmaherruushävittäjäksi.

Viesti3: Se Fiatien pudotussuhdehan oli tosiaan parempi kuin mersujen. Tosin Fiatit eivät tainneet olla niissä vuoden 1944 pahimmissa kahinoissa enää mukana.

Viesti4: Se M1-karbiini olisi kyllä varsin vetokelpoinen kodinturva-ase. Mitenkähän vaan niitä 7,62x33-patruunoita saa Suomessa.

Ano: Tarkoittaa sitä että nykyiset taistelukoneet ovat niin hitaita ja monimutkaisia valmistaa että sota käydään suurinpiirtein sillä kalustolla mitä on käytössä sodan alkaessa.

Huru-ukko: Muistatpa oikein. Niitä hämäystulia tehtiin. Muutenkin Helsingin it otti suuren voiton. Tuo suomalainen perusnainen kuulostaa oikein mukavalta. Mekaanikoista kirjoitin aikanaan osana jotain muuta juttua. He ansaitsevat kaiken kunnian sillä melkoista palapeli- ja improvisointihommaa heidän työnsä oli kirjavan konekaluston kanssa.

klova: Joo, onhan tosi että suomalaisilla ei loppulaskussa olisi ollut mahdollisuutta muuttaa sodan lopputulosta. Massa ja ylivoima puhuu. Poislukien tietysti sitä tilannetta jos Saksa olisi voittanut mutta sekään ei olisi ollut Suomen armeijasta kiinni. Ne panssarilaivathan oli sinänsä hankittu Ahvenanmaan liikkuvaksi rannikkotykistöksi eikä niitä koskaan tarvinnut käyttää siihen touhuun mihin ne hankittiin. Mutta ottiatuotailua voi harrastaa aikansa kuluksi ja huviksi. Ei se mitään maksa eikä ole keneltäkään pois.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Tuon nelipiippuisen tornin myötä tuli varsin omituisia viritelmiä kuten Westland Lysanderista kehitetty Westland Wendover:

https://lh3.googleusercontent.com/proxy/HxqvVxjWhCy0DYk4DBC6D20a8QdUFrJdoylNCmggmOL8V_Ay8RTta2JoVND-DiTKXdm6rcdNmUqydZtyVcI5Sp1KmpAapPtHuI-zdx2bNB3TYxvOsvE

Suomalaisillahan oli sitten jonkin verran Hurricaneja ja ne eivät saavuttaneet kummoista menestystä mutta lieneekö kyse ollut varaosien puutteesta? Jos talvidosassa olisi ollut Fokkereitten tilalla Hurricane niin ei ne ainakaan olisi huonommin pärjänneet. Olosuhteisiin nähden Fokkerkin pärjäsi hyvin.

Qroquius Kad kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pate Pankavaarasta kirjoitti...

9 kpl hurricaneilla saavutettiin 5 1/2 ilmavoittoa ja varaosien sekä tuhoutumisten takia yhtä lukuunottamatta ne olivat poissa jo vuoden 1942 aikana. Venäläiset vaihtoivat ensiksi omiin browningien tilalle pari 12.7mm siipiin ja sitten 20mm:t ja 7.62mm kk:t. Juutilainen ei pitänyt konetta kummoisena vastustajana. Vain yksi kone oli lentokepoinen maalinhinauskone syksyllä 1944.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

TIetysti sekin tuossa Mig jutussa voisi olla että neuvonantajat lentävät väärien tunnusten alla kuten koreansodassa ja näännytyssodassa mutta yleensä ne pörräävät oman alueen yläpuolella ettei vihollinen esittele televisiossa saatua saalista.

Qroquius Kad kirjoitti...

Itsekin kun kovasti mietin tarkoittiko veli Nils-Aslakin ilmaisu "Neuvostoliiton MIG-29 koneet ja Israelin ilmavoimat kävivät ilmataistelun Golanin yllä"
Neuvostoilmavoimien kaluston ja lentäjien todellista osanottoa IAF:n vastaiseen taisteluun vaiko sille Syyriaan toimitetun mutta sille edelleen kuuluvan kaluston syyrialaista käyttöä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad & Pate: Ei pysty sanomaan. Syyriallahan on vielä käytössään MiG-29-kalustoa. Sinänsä MiG on jäänyt Venäjällä sivuraiteelle ja Sukhoi on se pääkone.

Pate: Näin oli. Sattuneesta syystä Suomi ei saanut enää jatkosodassa briteiltä varaosia.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

M1 käytettiin myös luvattomiin tarkoituksiin eli Bugsy Siegeliin tintattiin akkunan läpi koko 10 patin lipas, Los Angelesissä paikallisen johtavan lehden erikoispainoksen etusivulla oli sitten kaksi uutista Siegelin listiminen ja se että Helsingille on myönnetty vuoden 1952 kesäolympialaiset.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Oltaisiin tietty voitu tehdä kuten jugoslaavit 1941 ennen kuin välit meni saksan kanssa eli olisi survottu mersun motti hurricaneen.

Tinahattu kirjoitti...

Bell Airacobra oli suuri lahja Yhdysvalloista Neuvostoliitolle. Epätavallinen rakenne keskimoottoreineen.
Niitä valmistettiin tuhansia. Suomalaiset tunsivat sen.

Yandex.Images›bell p-39 airacobra
https://yandex.com/images/search?text=bell%20p-39%20airacobra&stype=image&lr=10115&source=wiz


[…]
Although its mid-engine placement was innovative, the P-39 design was handicapped by the absence of an efficient turbo-supercharger, preventing it from performing high-altitude work.
[…]
They received the considerably improved N and Q models via the Alaska-Siberia ferry route.
[…]
When P-39 production ended in August 1944, Bell had built 9,558[22][23] Airacobras, of which 4,773 (mostly −39N and −39Q[22]) were sent to the Soviet Union through the Lend-Lease program.
[…]
https://yandex.com/search/?text=bell p-39 airacobra&lr=10115

Nimetön kirjoitti...

Tässä katellu näitä kommentteja Ihan asiallisia ja asiasta tietävien, mutta Yrjön sanoin menee kyllä paljoti sinne ottiatuotailun puolelle. Että jos niin, ja jos noin, niin, piruko sen tietää. En väheksy kenenkään lausumia tai mielipiteitä, vaikea on ottaa kantaa joskus historiassa tapahtuneisiin asioihin, varsinkin kun itsellä ei ole kosketuspintaa sen ajan poliittisiin, taloudellisiin tai yhteiskunallisiin asioihin.
Nämä Yrjön jutut ja niiden kommentit ovat ainakin itsellenni mieluisia historiapläjäyksiä juurikin siksi, että kun aiheet ovat itselle vieraita, tai toisaalta tuttuja ja osa elettyä elämää ja tuovat muistoja ja muistumia nuoruudesta.
Mites se komppanian vääpeli siellä tuvan ovella huusi? Jatkakaa:)
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Tinahatulle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Pate: Nuo olivat minulle uusia asioita. Sinänsä niitä mersun moottoreita ei tainnut Saksasta ihan noin vain saada.

Tinahattu: Näin on. Käsittääkseni oli niin että jenkkilentäjät eivät kovasti pitäneet Airacobrasta mutta neuvostolentäjät tykkäsivät siitä puolestaan enemmän.

Huru-ukko: Nämä tällaiset jutut ovat sellaisia agitpropin ulkopuolisia välijuttuja joita on mukavaa väsätä. Ja mukavaa, että ne näyttävät miellyttävän myös lukijoita.

Trilisser kirjoitti...

Muutamia huomioita. Jos joku väittää, että CW-21 olisi muka ollut kova sana Talvisodassa, niin tuon "jonkun" tietämyksen taso herättää epäilyksiä. Joko on sorruttu mainosmiesten lupauksiin tai otetaan todesta Lorentzin fantasiapamfletti "Iskuja ilmaan".

Toinen vastaava piirre on, jos vetoaa johonkin pc-simulaattoriin jonkin koneen lento-ominaisuuksista. Pitäisi jo järjen sanoa, että ei tuollainen kotisimu ole millään mittarilla realistinen, kun se lentämisen perstuntuma puuttuu kokonaan.

Fiat G.50:stä on tämän vuoden helmikuussa julkaistu erinomainen suomenkielinen vihkonen, joka pitäisi lukea ennen liikoja kommentteja koneesta.

Mitä tulee aseistukseen, niin kannattaa lukea esimerkiksi Brian Cullin Hurricanes over Singapore. Vain kahdella 7,7 mm kk:lla aseistettu Ki-27 aiheutti yllättävän paljon tappioita.

Fokker D. XXI:ssa kokeillut tykit toimivat ihan kelvollisesti. Kannattaa lukea aiheesta ollut artikkeli Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä.

Ja se Joppe Karhusen hellimä legenda tykki-Heinkeleiden p*lluja päreiksi laukovasta mahtavuudesta kannattaisi jo unohtaa. Kuuluu luokkaan houreiset fantasiat.

Lukemalla mm. seuraavat lähteet välttäisi monelta huuhaalta:

-Secret Horsepower Race/Calum Douglas
-Lentäjän näkökulma 1, 2, 4/Jukka Raunio
-Lundqvist/Markku Iskanius
-Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 1984-2019
-Standard Aircraft Characteristics koneille F2A ja F4F
-Suomen ilmailuhistoriallinen lehti erikoisnumerot 1-5.

Joppe Karhuseen ei kannata koskea. Karhunen oli lähinnä propagandatuutti.

Nimetön kirjoitti...

Suomen hurrikaanit eivät ehtineet talvisotaan, jatkosodan alun ne kököttivät kentällä. En muista olivatko ne nyt malmilla vai missä mutteivät kumminkaan kannaksella tai muuten rintaman lähellä. Varaosia ei oikein enää ollut saatavilla ja tunnit tuli täyteen joutavia lennellessä. Merlinit on ronkeleita ja kun kuluvat putoaa tehot, vajaatehoisella koneella ei saa paljoa aikaan.

Hurrikaani ei ole kovin ketterä mutta on hyvä aselavetti - vakaa ja lentää suoraan oikein hyvin. Siksi siihen asennettiin pohjois-afrikassa 2*40mm tykit panssareiden vainoamista varten. Ja sitä käytettiin muutenkin rynnäköintiin itärintamalla. 8*7,7mm sopii jalkaväen, muulien ja kuorma-autojen vainoamiseen oikein hyvin.

Pyssymies

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Jos sallitaan, viikonlopun kevennys ennen hallituksen tulevan viikon korona-sekoiluja.

Mulkku & Kives (Dick & Ball) johtavat Lontoon poliisia. :D

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bb12821a-ce46-4ef6-bbf2-c9c136a0ce53

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille, Pyssymiehelle ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: Toisia halveeraamalla et nosta itseäsi ylemmäksi auktoriteetiksi. Kysyn mielenkiinnosta perusteluja tuolle CW-21-väitteellesi. Itsehän en ole asiasta mitään mieltä mutta kuulisin mielelläni. Olihan kone kuitenkin Fokkeria selvästi nopeampi ja paremmin aseistettu.

Pyssymies: Joo. Briteistä kun oli hiukka hankalaa saada varaosia. Laitetaanpa kuva siitä tykki-Hurricanesta:

https://weaponsandwarfare.files.wordpress.com/2017/04/rfvgfd.jpg

VNV: Siinäpä nimet paikallaan.

Nimetön kirjoitti...

Joopa, fokker XXI oli talvisodassa ihmekone. Kone joka oli nopeampi, varustettu karkeakaliberisemmalla konekiväärillä ja peräti sisäänvedettävällä laskutelineellä olisi ollut ihan paska. Sanoohan en järkikin. Suomen nappikauloissa asui ylimaallinen viisaus ja kaikki päätöksensä olivat ehdottoman oikeita. Tästä on toki poikkeuksia, ainakin karhunen ja lorenz.

Oikeasti - tekivätkö sotilasasiamiehet ja hankinnoista vastaavat hankintojen eteen ihan kaikkensa. Gloster F.5/34 ja CW-21 tulivat ihan muuten vaan vastaan, olivatko suomen hankinnoissa mukana. Olisivatko olleet saatavilla - ainakaan eivät olleet varattuja jonkun maan ilmavoimille.

Tottakai simulaattori on eri juttu kuin oikea kone. Kun asentoaisti ei toimi. Toisaalta, lentäjien muisteluksista muistan lukeneeni, että siihen asentoaistiin ei sa ylenmäärin luottaa. Pitää uskoa mittareita. Mutta IL2 on saanut kehuja nimenomaan mallinnuksen onnistumisesta. Siitä, että koneiden lento-ominaisuuksien erot on kohdallaan. Ja Zero meni sinne minne ohjasin, kunhan en nyt ihan mahdottomia vaatinut - ja se polskikone oli kentässä ennekuin ehdin kissaa sanoa. Jos en laittanut asetuksista "realistinen" pois ja asettanut konetta lentämään itekseen. Koneen ulkopuolelta lentäminen helpotti toki hallintaa - siis kun katsot tilannetta koneen takaa ylhäältä, on se hieman helpompi hallita. Tämmöistä ei oikein voi oikealla koneella tehdä.

Oliko muuten ryysteri altis moottorin ylikuumenemiselle? Semmoisen muistan havainneeni kun virtuaalilentelin, kiduksien kanssa sai olla tarkkana.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Totta joo. Jos tuomitsee toiset typeryksiksi ja esittää pelkkiä väitteitä niin olisi kovasti hyvä esittää niitä perusteluitakin. Jos perusteet ovat hyvät niin mikäs siinä. Noista hankinnoista on vaikea sinänsä näin vuosikymmenten jälkeen lähteä arvostelemaan. Silloin toimittiin sen tiedon ja ymmärryksen varassa mitä oli.

Peli- ja simulaattorihommista en osaa sanoa mitään kun en ole niitä koskaan harrastanut.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Me 110 episodista se verta ehkä Falken kohtaloon vaikutti se ennen sotaa tai siis suoraan piirrustuspöydältä tilattiin Me 210 koneita. Me 210 koneissa oli suunnitteluvirheitä joiden takia lento-ominaisuudet olivat huonoja. Seuraus Me 110 koneen valmistusta jatkettiin ja Me 210 viat saatiin korjattua mutta se vei aikaa ja korjattu malli oli lopulta Me 410. Toinen juttu oli sekundakommunistien suunnitelmasekatalous jossa lypsäjiä oli joka tasolla sekä lahjontaa eli Himmlerillä, Göringillä, puolueella eli kaikilla kynnelle kykenevillä oli omat lehmät ojassa. Lopulta tämä myöskin ratkaisi valmistukseen tarvittavien raaka-aineiden jaon.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Pitää muistaa kuinka nopeasti myös hävittäjä koneet kehittyivät noin 4 vuodessa 1935-1939. Uudenaikainen yksitasoinen kokometallinen kone oli vanha 1939, moottoritehot nousivat +600 tuonne 1100 hevosvoimaan verratkaapa Me 109 variantit A-E. Samalla koneista alkoi tulla huollollisesti vaativia sekä lentokenttien ominaisuudet ettei mikä tahansa niitty enää kelvannut. Oliko meilläkään 1939 oikeastaan muita lentokentäksi määriteltäviä hangaareineen kuin Malmi ja Utti. Sitten kun ottaa demokraattisessa valtiossa hankintapäätöksen teon keston niin kuinka kauan kestää siitä että havaitaan että jotakin tarvitaan menee siihen että se jokin on.

Juha R kirjoitti...

Kiitos taas todella mielenkiintoisesta ja hyvin kirjoitetusta kertomuksesta. Ei ole itse tarinaan paljon kommentoitavaa, mutta jotakin nyt noihin Suomen konehankintoihin ennen Talvisotaa ja sen aikana. Ensinnäkin, suosittelen luettavaksi - jos asia enemmälti kiinnostaa - Jukka Raunion erinomaisesti tekemää Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden Erikoisnumeroa 2, nimeltään GX-hanke; Suomen hävittäjävaihtoehdot ennen talvisotaa. Sieltä selviää kaikenmoista, arvelen, että ehkä Trilisser on sen lukenut. Muutama näihin kommentteihin liittyvä kohta, lyhyesti. Curtiss CW-21: toimitusaika oli semmoinen, että ei olisi ehtinyt talvisotaan, ensimmäiset saatiin Hollannin Itä-Intian ilmavoimille joskus alkuvuodesta 1941. Koneessa oli heikko aseistus, olematon panssarointi ja siinä ilmeni lukuisia rakenteellisia ongelmia. Saksasta olisi voitu saada ostaa Heinkel He 112-koneita, mutta Jumo-moottorilla, koska tehokkaampi DB 601 oli vientikiellossa. Tällä moottorilla suorituskyky oli Fokker D 21:ä huonompi, ja mikä tärkeintä: Fokkeriin saatiin suksilaskuteline, ja sillä pystyttiin toimimaan jääkentiltä. Ja semmoinen juttu, että Fokkereitahan meillä oli jo, näitä koneita pitäisi lähinnä verrata Brewsteriin, joita lopulta ostettiin. Nekään eivät ihan ehtineet talvisotaan mukaan.
Karhusen kirjoista on ilmailuhistoriaa oikeasti tutkineiden piirissä käsittääkseni melkoinen konsensus sikäli, että lähdeteoksina niitä ei voi käyttää.
Brewster-hankinnasta löytyy samalta tekijältä saman lehden Erikoisnumero 3, kannattaa sekin hankkia, jos aihe kiinnostaa.
Näissä julkaisuissa on kerrottu tarkasti hankintojen taustat, ja kuten tekijä toteaa GX-hankkeen johdannossa, ensilinjan hävittäjäkone ei ollut sotaan valmistautuvassa maailmassa Pirkka-tuote, jonka voi käydä ostamassa noin vain.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta ja Juha R:lle & kiitos kommenteistanne. Kummankin kommenteista tulee mieleen se että sotakaluston niin hankkiminen kuin kehittely ja valmistaminen ovat omalla laillaan arpapeliä. Kun tulevaan ei voida nähdä, niin täytyy toimia sen tietämyksen perusteella mitä silloin on. Hyvä esimerkki oli nämä panssarilaivat. Ne olivat sodassa koko lailla hyödyttömiä. Mutta entäs jos Neuvostoliitto olisi yrittänyt maihinnousua Ahvenanmaalle ja niitä ei olisi ollut? Ottiatuotailua voi jatkaa loputtomasti. Mutta tarttee varmaan hankkia itsellekin tuo GX-hankelehti.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Niinpä jos esimerkiksi olisikin panssarilaivojen sijaan rakennettu saattajia tai jonkin sortin raivaajia joissa olisi ollut 1-2 150mm:n kanuunoita ja luja It-aseistus sekä kotimaisena tuotantona raskaita schnell-booteja. Kumpiakin olisi voitu käyttää saariston ja saattueiden suojaukseen samaten tämä luftwaffen tykkilautta mikä syntyi sodan alkuvaiheissa olisi ollut meidän olosuhteissa hyvinkin kätevä. Yksi hyvä esimerkki oli pst eli ennen talvisotaa kenraalit kahinoivat norsupyssy vai pst-kivääri ja lopulta sodansyttyessä oli pari prototyyppiä, pst-kiväärillä sai lähietäisyydeltå reikää keveisiin tankkeihin, mutta molemmat olisivat olleet hyviä pelejä materiaalin tuhoamiseen kuten autojen. Panssarilaivoja ja Blenheimeja on arvosteltu hankintoina. Blenheimit olivat ilmestyessään SB2 tavoin aikaansa edellä mutta vain kolmessa vuodessa alkuperäinen pikapommittaja konsepti meni vanhanaikaiseksi sama virhearviointi oli myös saksalaisilla Do17 eli pommikoneet tarvitsivat hävittäjätuen. Fokker siirtomaa olosuhteisiin rakennettu rouvisti ja helposti huollettavaksi kenttäolosuhteissa mahdollisti meillä koneiden hajauttamisen jäätukikohtiin kuten gladiaattoreiden häirintään kävi bulldogit jopa vihollisen alasampumiseen. Keväällä 40 Fiatit ja Moranet olivat uudenaikaisia mutta 42 moranet olivat vanhanaikaisia sekä 42-43 suurin osa fiateista seisoi varaosien puutteessa. Moraneja saatiin mörkö versiona vasta kesällä 44 . Entä myrsky jos oltaisiin saatu uudempia tähtimoottoreita semmoisia 18 sylinterisiä joita alettiin valmistaa oliko 35-36 amerikassa ja heti kun euroopassa alkoi tilanne kiristyä määrättiin vientikieltoon. Sotasaalismoottoreissa meni pitkän aikaa ennenkuin meillä osattiin säätää mottorit oikein. Jos jotain talvisodan syttyessä oli tehty oikein oma lentokonetehdas ja tampellan lisenssi bristolmoottoreiden valmistukseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate. Näitä ajatusvaihtoehtoja on loputtomasti. Entäs jos? Loppulaskussa tietysti voidaan todeta että Suomi kuitenkin säästyi Neuvostoliiton miehitykseltä ja kun ottaa huomioon miten sota muualla meni niin se lienee se paras mahdollinen saavutus.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Lopulta myöskin ennen talvisotaa maailmalta saatavilla olleet lentokoneenmoottorit olivat muutaman valmistajan takana euroopassa eli lähinnä Bristol, Rolls Royce, Gnome-rhome, Hispano-Suiza, Bramo-Fanfir, Jumo, BMW, Daimler, Piaggio, Fiat, Isotta-Francini ja Alfa-Romeo ja valmistajien kotimaat estivät tehokkaimpien mallien myynnin ulos turvatakseen oman varustelun sama myöskin Pratt-Whitneyn ja Wrightin osalta. Venäläisillä oli amerikkalaisten tähtimoottorien lisenssioikeudet ja Hispano-Suizan ja parantelivat niitä. Eli tuosta kun siivotaan suuñnitelmataloudet pois niin jää britit ja ranskalaiset joilla tuotanto meni omiin tarpeisiin. Ranskiksista vielä Devoitine 520 saatiin tuotantoon vasta sitzkriegin loppupuolella Blochin 150 sarja oli jo käytössä. Mutta Ranskalaiset itse ounastelivat moottoripulaa ja useampaan tähtimoottorikoneeseen suunniteltiin asennettavan amerikkalaiset moottorit.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Lopputuloksena pieni vähäväkinen kansa käytti sitä mitä oli oikein ja tehokkaasti. Siihen nähden maa selvisi ajanjaksosta 1939-1945 ilmiömäisesti, NL vastaan sotineista ainoa jota ei muutettu sorakasaksi ja varastettu kaikkea minkä sai irti.

klova kirjoitti...

Kyllähän tuo talvisodan loppu on erikoinen tapaus,armeija oli lähes katki ja jos puna-armeija olisi jatkanut samalla paineella,niin läpimurto olisi ollut varma ja Helsinki saavutettavissa ennen kelirikkoa.Harmi ettei Stalin kirjoittanut päiväkirjaa tai muistelmia,mitä hän ajatteli kun päätti rauhasta vaikka kenraalit taatusti kertoivat,että pari kolme viikkoa ja homma on selvä.Minusta jotenkin tuntuu ettei lännen pelko häneen niin paljon vaikuttanut,tiesi Ruotsin kannan ja omasta kokemuksesta kuinka vaikeaa armeijan meno on erämaassa,samanlaista ja vielä pahempaa se Norjan ja Ruotsin rajaseutu on kuin Kuusamo.Ja millä liittoutuneet olisivat huoltaneet joukkonsa?

Suomella on kyllä käynyt kolme kertaa käsittämätön tuuri, itsenäisyys hankittiin juuri silloin kun se oli mahdollista,talvisota loppui juuri silloin kun puolustus oli katkeamassa ja jatkosota loppui ilman pakolla tehtyä yhteiskuntajärjestelmän muutosta.

Toisaalta hyvä tuurikin täytyy ansaita,tyhmä ja avuton saa vain myötätuntoa ja kuonoonsa.

Vähän ohi aiheen,mutta internettiin mahtuu.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Mutta kyllä maailmallakin tehtiin ihmeellisiä säästöpäätöksiä. Hyvä esimerkki oli Short Stirling pommari jonka lento-ominaisuudet pilattiin ilmailuministeriön päätöksellä että uusia hangaareita ei rakenneta joten siipien kärkivälin määrää vanhojen hangaarien oviaukko.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta ja klovalle & kiitos kommenteistanne.

Pate:

Viesti1: Liekö muuten suomalaiset suunnitelleet ja valmistaneet koskaan omaa lentokonemoottoria? Minä en tiedä. Mutta luulen, että eivät vissiin ole.

Viesti2: Täysin totta.

klova: Kyllä. Tuuroi on käynyt. Tosin eihän se tosiaan tullut ilmaiseksi vaan tappelemalla. Baltian maat luottivat tuuriin. Huonosti kävi. Tosin taitaa olla niin että Baltia on maastoltaan sellainen ettei niiden maiden armeijoilla olisi ollut juurikaan mahdollisuutta neuvostohyökkäystä vastaan. Stalinin mietteitä maaliskuulta 1940 olisi mielenkiintoista lukea mutta niihin mietteisiin emme taida päästä koskaan käsiksi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Stalinilla oli ihan oikea pelko Britannian ja Ranskan toimista. Moskovassa kävi joulu-tammikuussa amerikkalaisia öljypalojen sammuttajia jos britit ja ranskalaiset tekevät vaikka Bakuun ilmahyökkäyksen protektoraateista myöskin entä jos japani hyödyntää tilaisuutta. Ja hallituksen iltakoulu pohdiskeli jopa teoreettista mahdollisuutta kumota NL:n yhteiskuntajärjestys, ajatus oli kaapata joku kolhoosi lieksan takaa ja tuoda herrat Kerenski ja Trotski julistamaan vallankumouksen sanomaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Bristol Mercuryä koottiin Tampellan toimesta ja tämä oli sitten syy Ukko Mokkerin tekoon kun Bristolin moottorit tarvittiin Blenheimiin ja twin wasp sitten Fokkeriin samat moottorit sitten kierrätettiin sittemmin vihureihin. Maa oli köyhä ei raaskittu ostaa pullollaan olevista ylijäämävarastoista parempia. Btw viimeinen sota jonka ilmataistelut käytiin toisen rähinän aikuisilla amerikkalaisilla tukialushävittäjillä tähtimoottorit ärjye oli jalkapallosota.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate Pankavaarasta.

Viesti1: Joo, tuosta olen itsekin lukenut.

Viesti2: En oikein usko, että Britannia ja Ranska olisivat olleet valmiita sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Nehän kuitenkin halusivat Stalinin liittolaisekseen Saksaa vastaan. Olisko Saksan suunnasta tullut Stalinille jonkinlainen varoitus?

Viesti3: Kiitos lisäyksestä. Jos joku ei muista jalkapallosotaa niin sehän oli El Salvadorin ja Hondurasin välinen lyhyt kahina vuonna 1969. Siinäkin saatiin kuitenkin parituhatta heppua hengettömäksi.

Tinahattu kirjoitti...

Ehkä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota mitä nykyiset “kentraalit” kahinoivat. Mitä touhutaan Maanpyllistyskorkeakoulussa ja Ylkopörähdyksen Laitoksessa?
Kovin sekavia juttuja olen nähnyt militaarimiesten kirjoittavan. Ne ovat pitkiä ja arvoituksellisia.

Toki menneisyys voi antaa oppia tulevaisuuden suunnitelmiin mutta liika on aina liikaa.

klova: Hitler sen Talvisodan pysäytti. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tinahattu. Arvoituksellinen oli kommenttisikin. Mitä tulee Saksaan ja talvisotaan niin se on omalta osaltaan mahdollista mutta ei Saksa vielä keväällä 1940 ottanut riskiä sodasta Neuvostoliiton kanssa. Sillä kun oli Ranska ja Englanti vielä selvittämättä. Yksi mahdollisuus on tietysti sekin, että neuvostokenraalit saivat Stalinin vakuutettua että vaikka Suomi on romahduksen partaalla niin varsinainen maan miehittäminen vaatii edelleenkin lisää joukkoja ja kysymys on että kannattaako.

Nimetön kirjoitti...

Narvik ja Kiirunan malmi olisi saanut ranskan ja britannian tulemaan suomen avuksi. Siis Narvik olisi miehitetty ja suomeen olisi lennätetty raskaita pommikoneita kannasta pommittamaan. Olisi kai suomeen saatu joukkojakin, joskus. Bakun öljykenttien pommitusta suunniteltiin ihan tosissaan.

Kas - stalin ja hitler olivat liittolaisia, eikä joe setä ollut kovinkaan suosittu ranskassa, eikä edes briteissä tähän aikaan. Jos aatu olisi jäänyt ilman kiirunan rautaa ja bakun öljyä olisi se ollut aika isku.

Historia, tapahtumain kulku olisi voinut kääntyä vaikka mihin. Suomi päätti, ryhtyä rauhaa hieromaan. Miten olisi käynyt jos olisi pyytänyt briteiltä ja ranskalta apua? Kuinka ranskan ja britannian siirtoarmeijan olisi käynyt itämeren perukalla? miten niitä olisi huollettu? USA ei olisi voinut tukea britannian vihollista neuvostoliittoa, kai? Saksa olisi sotinut neukkulaa ja brittejä vastaan, neukut saksalaisia ja brittejä vastaan, britit saksaa ja neukkuja vastaan - suomen ja ruotsinkin maaperällä mahdollisesti koko revohka.

Pyssymies

Nils- Aslak kirjoitti...

Ei ollut, vaan nimenomaan venäläiset koneet ja venäläiset lentäjät Golanin yllä.

Mainitsin jo saaneeni tiedon Jerusalem studiosta, jossa keskustelijat ovat everstin ja kenraalin arvoisia tutkijoita. Sisäpiiritietoa, jota ei koskaan julkistettu. Israel tuhosi aikoinaan Syyriassa Pohjois- Korean sinne rakentamassa olevan ydinlaitoksen ja siitäkin minä tiesin vuotta aiemmin kuin asia julkistettiin suurin otsikoin Suomessa.

Tinahattu kirjoitti...

Tästä Erkon sodasta kai riidellään tuomiopäivään asti. Eljas Erkkohan väitti että Britannia ja Amerikka seisovat Suomen tukena. Tyhmä oli.
Muistakaa sentään että brittiläinen kansanyhteisö julisti sodan Suomelle vuonna 1941. Olivat polsun puolella jo 30-luvulla mutta sitä ei uskalleta tietää. Yhdysvalloissa oli “isolationisteilla” vahva edustus kunnes amerikkalaiset saatiin pieksettyä sotaan.


http://www.fourwinds10.com/siterun_data/history/european/news.php?q=1522953217
Churchill and the allied forces thus sold Finland to the Russians. Stalin played simultaneously an ally of Germany and the western allies. His goal was to get the western allies and Germany to wear themselves down in their fighting against each other. After this he would conquer a weakened Europe.


Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä osa 1
Hinta: 29.90
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/erkki-hautamaki--suomi-myrskyn-silmassa-osa-1


https://www.promerit.net/2017/08/finland-in-the-eye-of-the-storm/
During the Winter War, having received details of a secret agreement between the Western Powers and the Soviet Union to destroy Germany, Mannerheim, along with Finland’s political leaders made crucial decisions that saved the nation and possibly all the Nordic countries from becoming one large battleground.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Nils-Aslakille ja Tinahatulle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies & Tinahattu: Joka tapauksessa on niin että vuonna 1940 lännessä tiedettiin että Hitlerin ja Stalinin liitto on vain väliaikainen. Ei länsi Neuvostoliiton kanssa halunnut sotaa. Neuvostoliittoa saatettiin pitää savijalkaisena jättiläisenä mutta kovin mielellään se omalle puolelle haluttiin.

Nils-Aslak: Kiitos lisäyksestä. Siellä päin maailmaa tietysti tapahtuu kaikenlaista.

Trilisser kirjoitti...

Ykä: Kun ottaa huomioon, että tuo Juha R:n mainitsema GX-hanke-vihkonen on julkaistu jo vuonna 2017, niin pidän kyllä suoraan sanoen sellaista kirjoittajaa, joka väittää CW-21:tä superkoneeksi v. 2021 rankasti pihalla olevana. Koneesta on kirjoitettu myös Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä, joka oli lehti, joka oli ihan avoimesti tilattavissa oleva julkaisu, ei sisäpiirin salaisuus. Joten tietoa olisi ollut helposti saatavilla. Aikoinaan olin useamman kerran puhelinyhteydessä legendaariseen asetoimittaja P. T. Kekkoseen. En ole vieläkään unohtanut sitä, kun hän sanoi törmänneensä kirjakaupassa yhteen huippukirjaan (saattoi olla Chinnin legendaarinen The Machine Gun). Mutta oli jäänyt ostamatta. Syy? Piti päästä "pitkäripaiseen". Ja usein vaikuttaa siltä, että kovin monella äänekkäällä kommentoijalla on sama tärkeysjärjestys. Tietojen sijasta kommentoinnin voimaa ammennetaan pitkäripaisesta. Näin absolutistina oma tärkeysjärjestykseni vaan on tasan päinvastoin.

Ja alkuperäisessä kirjoituksessakin nimesin kyllä lopussa avainlähteet.

Miten määritellään ketteryys? Suomessa ainakin Myrskyn kehityksen perusteella kaartoaika oli tärkein ketteryyden mittari ja siinä Hurricane oli erittäin hyvä.

Totta on, että Brewsterin moottori oli herkkä ylikuumenemaan. Valmistaja Wright otti asian huomioon mm. lisäämällä myöhempiin sarjoihin öljyruiskusuuttimet, jotka ruiskuttivat öljyä mäntiin niiden jäähdyttämiseksi. Samoin 1 öljyrengas käännettiin toisinpäin. Rakenneselostukset löytyvät mm. Jane's Fighting Aircraft of WW II -kirjasta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Eihän Pyssymies sitä miksikään superkoneeksi sanonut. Luepa se kommentti uudestaan. Ja sinänsä läheskään kaikki eivät lähde hankkimaan ilmailujulkaisuja jos niitä blogissa mainitaan. Etkä sinä vieläkään perustellut sitä miksi se CW-21 oli huono valinta. Eli sen sijaan että alat analysoimaan kommentoijia juopoiksi niin mitäs jos kerrot lyhyen perusteen. En sano tätä riitaa haastaakseni vaan ihan mielenkiinnosta.