JÄRJESTELMÄN AMMATTIKIIHOTTAJA

Vantaa, joskus lähitulevaisuudessa…

Keskusrikospoliisin tiloja oltiin viime vuosina laajennettu huomattavasti tosin se ei näkynyt ulkopuolisille muuten kuin ylimääräisen vinkkelin rakentamisena Jokiniemenkuja 4:n tiloihin. Suurin osa laajennusta oltiin louhittu maan alle ja yhdessä sellaisista toimitiloista toimi myös Sovelletun Sananvapauden Alakomitea sekä myös sen palkkalistoilla toimiva Tero Takavinkkel joka oli alkuperäiseltä koulutukseltaan suomen kielen tutkija niin kuin kaikki muutkin kyseisen alakomitean jäsenet. Heidän tehtävänsä oli erikoistunut, tarkalleen määritelty ja ehdottoman salainen. Virallisesti heitä ei ollut olemassakaan. Heidän valvova esihenkilönsä Kaloretta Pemssilä oli tehnyt asian selväksi Terolle onnistuneen työhaastattelun jälkeen:

- Niin kuin olet tämän keskustelun aikana ymmärtänyt ja käsittääkseni myös omaksunut niin me emme täällä keskusrikospoliisissa, emme sisäministeriössä emmekä varsinkaan Sovelletun Sananvapauden Alakomiteassa turvaa tavallisten ihmisten turvallisuutta emmekä oikeusvaltiota. Ainakaan siinä mielessä kuin se vanhanaikaisesti käsitetään. Me turvaamme vallitsevan järjestelmän olemassaoloa.

- Järjestelmän, joka on muotoutunut viimeisten kymmenien vuosien aikana ja jonka säilymisestä riippuu etuoikeutettujen ihmisten elanto niin poliittisessa koneistossa, virkamieskoneistossa, NGO-organisaatioissa kuin valtamediassa. Niin elanto, itsetunto kuin identiteettikin. Järjestelmän romahtaminen tietäisi lähes kaikille heistä työttömyyttä, putoamista muurahaiskansalaisen tasolle ja osalle jopa vankeustuomiota. Huomattavan suurelle osalle. Siksi se tilanne vältetään kaikin mahdollisin keinoin. Ja yksi niistä keinoista olemme me.

- Vihollisiamme ja ennen kaikkea sinun työsi kohteita ovat ne ihmiset jotka perustellusti arvostelevat järjestelmän olemassaoloa ja sen tekemiä, no, varsin suuria virheitä. Siihen sivuseikkaan että he ovat oikeassa ei tule takertua. Heidän kanssaan ei tule keskustella. Heidän kanssaan ei tule väitellä. Heidän kanssaan ei tule riidellä. Siinä häviää joka kerta. Heidät tulee hiljentää. Heidän toimintansa pitää saada oikeuskäsittelyyn, kyseiset ihmiset tuomittua ja yleensäkin heidän elämänsä tulee tuhota. Heidät tulee demonisoida ja siinä sekä sinä että kollegasi olette ensisijaisen tärkeitä. Teidän tehtävänne on seurata heidän blogejaan, facebookia, twitteriä ja muita kanavia ja ennen kaikkea lähettää näennäisesti heitä tukevia kommentteja jotka tukevat heidän mielipiteitään mutta samalla kehottavat väkivaltaan. Heitä vastaan ei ole faktoja joten meidän pitää antaa niitä syyttäjälle.

- Lähetätte niitä väkivaltaan yllyttäviä kommentteja nimenomaan anonyymeinä niin paljon kuin se on mahdollista ja koska olette kaikki äidinkielen opettajia niin teidän tehtävänne on laittaa ne anonyymit kommentit sellaisina, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon itse kirjoittajien tekstiä. Näin ollen oikeus saa materiaalia jonka perusteella voidaan todeta että vaikka kirjoittaja ei itse yllyttäisi väkivaltaan varsinaisissa teksteissään, niin hän on itse – anonyyminä kommentoijana – tehnyt juuri niin. Joka kertoo sen, mitä väärinajattelija tosiasiassa ajaa takaa. Vaikka ne kommentit ovatkin meidän tekemiä.

Tero oli aloittanut toimintansa järjestelmän valekiihottajana vuotta aikaisemmin ja saavuttanut jo hyviä tuloksia. Menetelmä oli yksinkertainen. Tero, niin kuin hänen kollegansa olivat tutkineet blogi-, facebook- ja twitterkirjoittajien kirjoitusten rakennetta, toistuvia sanontoja ja tehneet oppimansa perusteella väkivaltaan yllyttäviä kommentteja jotka he olivat postanneet kirjoittajien sivuille sanamuodoilla jotka muistuttivat kirjoittajien omia. Yllättävän moni kirjoittaja julkaisi edelleenkin kommentit ilman moderointia ja tällä he ampuivat itseään jalkaan. Vaikka he säännöllisesti sitten myöhemmin poistivatkin väkivaltafantasiat. Se ei heitä auttanut sillä Sovelletun Sananvapauden Alakomitean ohjelmat ottivat välittömästi kuvakaappauksen julkaistusta kommentista ja sitä kautta todistivat niitten olleen juuri kyseisen blogin kommenteissa. Bloginpitäjän hyväksymänä.

Tero Takavinkkelin – niin kuin hänen kollegoittensa – suurin osaaminen löytyi tietysti suomen kielestä ja sen hyväksikäytöstä mutta koulutukseen kuului muutakin. Luonnollisesti siihen kuului tarvittavien tietokoneohjelmien käyttö mutta erittäin suuri osa oli myös harjoituksissa joissa pidettiin pokka aisoissa ja naama näkkärillä. Aluksi Tero oli hieman ihmetellyt tätä mutta asia valkeni hänelle kun hän oli ensimmäistä kertaa oikeudessa asiantuntijatodistajana.

Kyseisessä oikeudenkäynnissä käsiteltiin suosittua, maltillista ja ennen kaikkea asiat hyvin perustelevaa Yliopistomies-blogia. Yliopistomiehen henkilöllisyys oli saatu selville ja syyte tuli nimenomaan kommenttiosoissa olleista väkivaltaan yllyttävistä kommenteista jotka olivat tosin olleet siellä vain hetken mutta kaikista oli tallenne. Tero todisti asiantuntijana että suuri osa noista kommenteista on kieli- ja lauserakenteensa perusteella nimenomaan Yliopistomiehen itsensä tekemiä.

Pokan pitämisen taitoja todella tarvittiin sillä Tero oli itse laittanut ne kaikki kommentit Yliopistomiehen blogiin. Yliopistomies oli saanut uuden vihapuhe- ja maalituslain perusteella kolmen ja puolen vuoden vuoden ehdottoman vankeustuomion, menettänyt työpaikkansa ja saanut erittäin kovat sakot. Rangaistus oli tullut niistä kommenteista, jotka valtion virkamies Tero Takavinkkel oli laittanut hänen blogiinsa hiljentääkseen taas yhden väärän mielipiteen. Oli siinä käräjillä ollut Terolla pokassa pitämistäkin. Mutta hän onnistui ja sai onnistumisestaan huomattavan palkkabonuksen.

Tällä hetkellä Teron pääkohteena oli muutama facebook-sivu sekä parin vuoden ajan toiminut mutta hyvin suosituksi noussut Kauhavan Jaakkoo-blogi. Kyseisellä blogikirjoittajalla oli moderointi päällä mutta taitava keinot keksii eli Tero oli lähettänyt hänen bloginsa kommenttiosioon seuraavan kommentin:

”Jos valtakoneistomme ymmärtäisi, mitä se on saanut aikaiseksi niin se repisi silmät päästään välttyäkseen näkemästä sitä, mistä se ei voisi syyttää kuin itseään”.

Kommentti oli mennyt moderoinnista läpi. Tosin vain hetkeksi mutta kuvakaappaus oli jo olemassa. Se riittäisi oikeudelle. Muutamasta aiemmastakin sopivasti tulkittavasta kommentista oli kaappaukset. Tero soitti Kaloretta Pemssilän paikalle. Pemssilä katsoi aineistoa, harkitsi hetken ja totesi sitten:

- Joo, tuo riittää kyllä. Pannaan mylly jauhamaan. Laittakaa algoritmi etsimään tuota Kauhavan Jaakkoota ja jos se jätkä löytyy niin soittakaa ensiksi Leikkipartisaanit-netin porukoille. Sen jälkeen köijätään mies koppiin ja aloitetaan esitutkinta. Ellei pelottelu itsessään riitä.

Algoritmi oli keskusrikospoliisin kehittämä. Se etsi väärinajattelijan muita mahdollisia sivustoja, facebookia jne. ja ennen kaikkea tapoja kirjoittaa että hänen henkilöllisyytensä selviäisi. Leikkipartisaanit-netti – jota tuettiin valtion varoin viidellä miljoonalla eurolla per vuosi –  puolestaan teki hallinnon puolesta likaista työtä. Kaava oli tuttu. Jos Kauhavan Jaakkoon henkilöllisyys selvitettäisiin, niin kyseisen paikkakunnan kaikki poliisipartiot – joita ei kovin paljoa ollut muutenkaan – komennettaisiin mahdollisimman kauas muualle pitämään tutkaa. Samalla leikkipartisaanit kävisivät hajottamassa väärinajattelijan talon ikkunat ja sytyttämässä hänen autonsa tuleen mikäli se sattui olemaan pihalla. Leikkipartisaanien omassa autossa oli poliisihallinnon antamat väärät rekisterikilvet. Hieman myöhemmin väärinajattelija saisi puhelun tuntemattomasta numerosta. Puhelun sisältö oli joka kerta sama:

- Mikäli lopetatte bloginne ja deletoitte sen kokonaan, saatte olla jatkossa rauhassa. Mikäli ette, niin iskut jatkuvat ja te joudutte oikeustoimien kohteeksi. Ettekä selviä ehdollisella. Ja toistan, iskut jatkuvat. Eikä poliisi välitä niistä. Olette yksin.

Menetelmä noudatti sisäministeriön linjaa väärinajattelijoihin nähden jota painotettiin  aina uudestaan: Heidän kanssaan ei tule keskustella. Heidän kanssaan ei tule väitellä. Heidän kanssaan ei tule riidellä. Siinä häviää joka kerta. Heidät tulee hiljentää. Menetelmä toimi ja pelotti hyvin monet väärinajattelijat lopettamaan kirjoittamisensa. Varsinkin kun sisäministeri toistuvasti ilmoitti että ”väkivalta on tietysti aina tuomittavaa mutta kyseiset iskut ovat selkeä mielenilmaisu joka osittaa että kansan syvät rivit eivät hyväksy äärioikeistolaisuutta missään muodossa.”

Kerran tuli takaisku. Erään suositun bloggarin henkilöllisyys oli paljastettu ja neljä leikkipartisaania olivat menneet tekemään iskun hänen kotiinsa. Kyseinen 71-vuotias leskimies sairasti parantumatonta syöpää, kärsi unettomuudesta, kuuli pihaansa tulleen auton, arvasi mitä tuleman pitää, otti pumppuhaulikkonsa ja kun leikkipartisaanit olivat rikkoneet kivillä ensimmäisen ikkunan hän oli ampunut heidät kaikki.

Tämän jälkeen hän oli soittanut poliisille, antautunut ja todennut että saahan hän sentään vankilassa asiallista saattohoitoa. Niin virkakoneistolla kuin valtamedialla oli suuri urakka muuttaa tapahtuma virallisesti sellaiseksi että syövästään seonnut mies oli ampunut neljä viatonta ja suunnastaan eksynyttä lintubongaria.

Mutta muuten järjestelmä oli toiminut eikä sitä ollut tarpeellista muuttaa. Luonnollisesti kaikki tehtiin virallisesti demokratian ja sananvapauden nimissä. Tuon Kauhavan miehenkin kohdalla mylly alkoi jauhaa eikä muuan Kauhavan Jaakkoo tiennyt olevansa hetken kuluttua kulissien takana yksi Suomen etsityimpiä miehiä. Kaloretta kysyi vielä Terolta:

- Onkos muuta raskauttavaa muista suunnista?

- No… tuon persukansanedustajan facebookissa on muutama juttu… mutta emmä oikein tiedä…

- Pannaan esitutkintaan joka tapauksessa. Ei se oikeuteen asti mene. Persut estävät sen eduskunnassa. Mutta kiusa se on pienikin kiusa ja jatkuva pieni kiusa on jo iso kiusa. Ja eiköhän se koko perkeleen puolue saada pian kiellettyä. Sen jälkeen me vasta pannaankin mylly jauhamaan. Oikea lihamylly, perkele!

Tero Takavinkkel jatkoi työtään ylpeänä ja motivoituneena. Motivaatioon hänellä oli henkilökohtainen syy. Hän oli vihervasemmistolaisten vanhempien lapsi, elänyt Kallion kuplassa koko ikänsä ja omaksunut jo nuorena muodikkaan vihervasemmistolaisen elämäntyylin ja ajatusmaailman. Imenyt sen jo äidinmaidostaan. Mutta hän oli tutustunut kansallismielisten ajatuksiin jo ennen nykyistä työtään ja ne ajatukset olivat saaneet hänet vihaamaan noita  ihmisiä syvästi.

Ei siksi, että he olisivat olleet väärässä. Tero ei ollut suinkaan tyhmä ja hän ymmärsi että nuo raappahousujätkät, käppäukot, setämiehet ja muurahaiskansalaiset pilkkoivat perustellusti koko hänen ajatusmaailmansa palasiksi ja osoittivat että se oli pelkkää itseään pettävää unelmoivaa kuvitelmaa joka oli rakennettu nollan päälle. Mutta hänen egonsa ei kestänyt sitä että hän myöntäisi olleensa typerä koko ikänsä. Sen sijaan hän halusi hiljentää ne ajatukset jotka olisivat pakottaneet häntä katsomaan peiliin. Siksi tämän Sovelletun Sananvapauden Alakomitean filosofia sopi hänelle erinomaisesti.

Ei keskustella.

Ei väitellä.

Ei riidellä.

Vain hiljennetään.

ÄÄRIOIKEISTOLAINEN

Jos kuuntelee sitä, mitä niin valtamedialla kuin valtakoneistolla on kansalaiselle toistuvasti asiaa niin ei voi välttyä siltä hälyttävältä tiedolta että maassamme on huomattava määrä vaarallisia äärioikeistolaisia. Mikä tietysti tällaisen käppäukon pistää hieman ihmettelemään sillä esmes itse en ole jo varsin pitkän elämäni aikana tavannut varsinaisesti ensimmäistäkään. Johan nyt tilastollisen todennäköisyyden mukaan sellaiseen olisi pitänyt törmätä. Kun mies on lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä.

Jos eläisimme lautamiesjärjen pyörittämässä maailmassa asian saattaisi kuitata nopeasti toteamalla että joo, eikös niitä muutama kymmenen oikeaa kainaloaan tuulettavia kuulapäätä Suomessakin ole. Tosin nekin ovat itse asiassa äärioikeistolaisuuden sijasta kansallissosialisteja mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin kun maailmaa parannetaan. Mutta jos ne ovat kerran niin totaalisen vaarallisia niin pankaa KRP ja Supo asialle, tutkikaa niitten tehdyt ja suunnitellut terrori-iskut & vallankaappaussuunnitelmat & muukin Sturmabteilung-toiminta, tehkää asiasta tilannearvio ja tarvittaessa – mikäli uhka on selkeä, todistettu ja välitön – niin laittakaa ne turvasäilöön ja heittäkää avain kaivoon.

Mutta koska emme elä lautamiesjärjen pyörittämässä maailmassa vaan maailmassa jossa käsitteet määritellään uusiksi poliittisen viitekehyksen asettaman tarpeen mukaisesti niin äärioikeistolaiseksi määrittelyn seinät levenevät ja katto kohoaa jatkuvasti. Olen ymmärrysharjoituksissani pähkäillyt asiaa ennenkin mutta ehkä on paikallaan tehdä tilannepäivitys. Mikä ja kuka oikeastaan on nykymääritelmän mukaan äärioikeistolainen? Ainakin sellaiseksi tulkittu? Olenko esmes minä äärioikeistolainen? Jopa tietämättäni vaikka kuvittelen olevani joku ikivanha ottokivivuorelainen demari niin kuin varmaan hyvin moni tämänkin blogin lukijoista.

No, ainakin yksi määritellyn äärioikeistolaisen selvä merkki on se, että jos henkilö ei pidä rajoittamatonta kehitysmaalaista maahanmuuttoa kyseenalaistamattomana ja pyhänä itseisarvona niin hän on kiistatta äärioikeistolainen. Suomeen täytyy saada lisää kehitysmaalaisia koska Suomeen täytyy saada lisää kehitysmaalaisia ja jos kyseenalaistat tämän niin olet ilman muuta äärioikeistolainen.

Jos kyseinen henkilö tuo esille negatiivisessa valossa sen järkyttävän – ja jatkuvasti kasvavan – rahamäärän mitä kyseisen maahanmuuton vuoksi suomalaiset joutuvat maksamaan niin hän on todistetusti ja ilman muuta äärioikeistolainen. Oikeastaan tällä kohdalla voi äärioikeistolaisuuden välttää vain uskomalla Ritva Viljasen viisauteen eli ”kotoutuminen on todistetusti onnistunut sitä paremmin mitä enemmän siihen on saatu käytettyä rahaa”.  Eli äärioikeistolaisuudelta voi välttyä jos toteaa että etnisesti edistyksellisen toiminnan vuoksi otetut velat ovat saatavia. Ainakin joskus tulevaisuudessa. Jos ei 30 vuotta ole riittänyt niin odotellaan toiset 30 vuotta. Ehkä sitten. Uskotaan. Ei epäillä. Ei kyseenalaisteta. Ei olla äärioikeistolaisia.

Sinänsä tämän – virallisesti hyväksytyn ja yhtä lailla kyseenalaistamattoman – ajattelun mukaan pelottavalta äärioikeistolaisuudelta voi välttyä vain hylkäämällä mielestään totaalisesti tietyt reaalimaailman faktat mutta kyllähän määritelty äärioikeistolaisuus on niin vaarallinen asia että sen torjumisen vuoksi kannattaa siirtyä ainakin jossain määrin pois reaalimaailmasta turvalliseen oman pään sisässä sijaitsevaan suvaitsevais-tiedostavaan sopukkaan. Ja löytyyhän siinä sopukassa paljon samanmielisiä kavereita. Siellä on hyvä olla.

Mikäli henkilö tuo esille myös kyseisen kehitysmaalaisen haittamaahanmuuton aiheuttaman – nimenomaan suomalaisiin kohdistuneen – väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden niin hän on ilman muuta äärioikeistolainen ja mikäli hän arvostelee tätä väkivaltaa julkisesti niin hän on kyseistä väkivaltaa vastustaessaan väkivaltaa kannattava äärioikeistolainen. Jos lukijalla meni tässä ajatus hetkeksi solmuun niin tulee muistaa, että kun niitä kuuluisia käsitteitä oikeaoppisesti määritellään niin looginen ajattelu kannattaa heittää surutta susille ja mennä oikean tunteen vietävänä.

Luonnollisesti äärioikeistolaiseksi määritellään jos henkilö kannattaa Suomen itsenäisyyttä, eroamista Euroopan Unionista ja yleensäkin koko Unionin lakkauttamista. Nykyisinhän termit nationalismi ja natsismi ollaan tietoisesti asetettu lähes synonyymiksi. Erityisen äärioikeistolaiseksi henkilön tekee mikäli hän muistuttaa että niin kuin EU:lle myös eräälle ylikansalliselle Kremlistä johdetulle totalitaristiselle ja kansoja alistavalle järjestelmälle nationalismi oli yksi kirosanoista pahimpia. Koskahan muuten nostetaan tapetille kirosana separatismi?

Nämä äärioikeiston määritelmät ovat olleet käytössä jo varsin pitkään. Koska suvaitsevais-tiedostava kehitys kehittyy jatkuvasti niin äärioikeistolaiseksi määritellyksi joutuu myös uusista asioista.

Ensinnäkin mikäli henkilö ei mitään kyseenalaistamatta hyväksy ilmastohysterian nimissä tapahtuvaa tai ainakin kovasti suunniteltua suomalaisen elinkeinoelämän ja asumisen edellytysten alasajoa niin kyseinen henkilö on ilman muuta äärioikeistolainen. Jopa niin pahasti äärioikeistolainen että Li Anderssonin kaverit halusivat heille kuulaa ottaan hiljattain esille nousseessa ja hyvin nopeasti unohdettavassa twitter-jupakassa. Ei auta, vaikka henkilö toisi esille että Suomi on niin ympäristön- kuin ilmastonsuojelun suhteen jo nyt maailman esimerkkimaita ja luonnonvarojen nettotuottaja. Oikeastaan tässä tapauksessa kyseinen henkilö on äärioikeistolaisen lisäksi vääräuskoinen kerettiläinen sillä hänhän vastustaa uskonkappaleen mukaista epäjumalalle uhraamista ja uhraaminen ja sen antama tunnehan on tärkeintä.

Luonnollisesti äärioikeistolaiseksi päätyy jos vastustaa tätä nykyistä LGBTQTiiTyy-hysteriaa ja väittää että sukupuolia on kaksi eikä 387 and counting. Uuninluukkuäärioikeistolaiseksi henkilön tekee se, mikäli hän vastustaa kyseisen ideologian opettamista koulussa. Nykyisin asiaan on tullut mukaan myös se, että esimerkiksi homoseksuaalisuudesta täytyy tykätä ja jos ei tykkää ja käyttää, piru vie [sic] perusteena Raamattua on erityisen äärioikeistolainen. Case Päivi Räsänen on tästä hyvä esimerkki koska hänen perässään on jo (ja nimenomaan) valtakunnansyyttäjä. Montakos tutkintaa hänestä onkaan tällä hetkellä jo menossa? Onko Pasilan poliisissa jo asian tiimoilta koostuva säännöllinen raamattupiiri? Ovatko kyseiset poliisit hirveän innostuneita osallistumaan kyseiseen raamattupiiriin? Mutta heidän on pakko sillä heidänkin on toimittava määriteltyä äärioikeistolaisuutta vastaan. Poliisinkin pääelinkeino on syöminen.

Koska itse olen jo noitten esitettyjen määritelmien mukaan moninkertainen ja kertakaikkisen patamusta äärioikeistolainen niin voinen sanoa kyseisestä asiasta oman sanani. Eli minä en halua homoseksuaaleille mitään pahaa. Minä en koskaan tule asiakseni häiritsemään heistä ensimmäistäkään. Mutta ajatus kahdesta jätkästä köyrimässä toisiaan on minulle silti ja pysyvästi vastenmielinen. Eikö se saa olla sellainen? Lesbollekin on vastenmielistä ajatus seksistä miehen kanssa. Minä ymmärrän sen. Hyväksyn sen. Enkä vaadi häntä muuttamaan ajatustaan. Mutta äärioikeistolaiseksi määriteltynä voin esittää kysymyksen että onko lesbo tasa-arvoisempi ajattelunsa vapaudessa kuin minä?

Yksi merkittävä nykyajan äärioikeistolaiseksi määrittelyn peruste on tietysti se, että hän vastustaa sananvapautta. Mitä häh, saattaa lukija tuumia. Eikös just me kannateta sitä sananvapautta? Pitää paikkansa, mutta me kannatammekin väärää sananvapautta ja vastustamme määriteltyä sananvapautta. Tulee muistaa, että sananvapaus nykyisin ei tarkoita sitä että voi sanoa haluamansa ilman rangaistuksen pelkoa. Se tarkoittaa sitä, että on olemassa määritelty suvaitsevais-tiedostava vihervasemmistolainen totuus jota ei tule alistaa keskusteltavaksi sillä se on kiveen hakattua ja muuttumatonta inhimillistä totuutta. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että tätä muuttumatonta totuutta tulee saada kannattaa vapaasti, julkisesti, kovaäänisesti, perustelematta ja ilman pelkoa ikävästä arvostelusta. Varsinkaan perustellusta sellaisesta. Absoluuttisen Totuuden arvostelu ei kuulu sananvapauden piiriin ja se on automaattisesti äärioikeistolaista.

Termi äärioikeistolaisuus on valtakoneistolle hyvin käyttökelpoinen. Samoin kuin termi ”kansainväliset sopimukset”. Valtakoneiston edustaja voi heittää nuo termit esille koska tahansa tietäen että valtamedia ei koskaan kysy heiltä että mitäpä itse asiassa tarkoitit? Perusteletko? Silloin voidaan aina todeta että vastaus kysymyksiin on jo mitään perustelematta äärimmäisen perustellusti annettu eikä ongelman  syynä mihinkään ole suinkaan valtakoneisto ja sen tekemät järkyttävät virheet vaan valtakoneistoa arvostelevat äärioikeistolaiset.

Tavallinen ihminen alkaa hoksata että äärioikeistolaiseksi päätyminen on nykyisin jo hyvin, hyvin helppoa. Itse asiassa siihen ei tarvita muuta kuin sairastuminen siihen syöpään jonka niin valtakoneisto kuin valtamedia haluaa maastamme hävittää.

Sen syövän nimi on ajattelu.

YKÄ, LÖTJÖNEN JA VIHREÄT VEROT

Pinnanmaa, Uusi Hyisiana, näinä päivinä…

Männynlatvassa tiiraileva korppi katseli kun Taemman Hyijärven rannassa sijaitsevan saunan piipusta nousi ilmoille sankka savu. Saunan sisältä kuului tulen rätinää, löylyn suhinaa ja hyväntuulista pulinaa. Saunassa olivat korpin vanhat tuttavat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat tällä kertaa käymässä Taemmalla Hyijärvellä pyytämässä talviverkoilla kukkomuikkua (Coregonus gallus) ja saalista oli parin päivän aikana kertynyt varsin mukavasti.

Illan pimetessä verkkopyynti vaihtui tietenkin saunomiseen joka nostatti miehissä esille normaalin vihapuheen lisäksi myös filosofisempia kysymyksiä. Tällä kertaa löylyissä pohdittiin aihetta ”karkaava kutina” eli se selässä erityisesti saunoessa tuntuva kutina joka sitä raapiessa siirtyykin viisi senttiä vasemmalle, sitten kymmenen senttiä ylöspäin jne. niin että sitä ei saa oikein millään kiinni ja muutenkin se tuppaa olemaan sillä lailla lapojen välissä ettei sitä muutenkaan saanut raavittua kuin pitkävartisella löylykauhalla. Miehet eivät oikein osanneet hahmottaa onko karkaava kutina yleismaailmallinen ilmiö vai esiintyykö sitä vain saunovilla kansoilla.

Ratkaisu jäi saamatta ja oli aika siirtyä pukuhuoneen (noin 2m²) puolelle. Juomien lisänä tarpeellisena sakuskana oli Rauno Rumppanbulin HÖÖ-marketista ostettu tanko metvurstia jossa oli pelkkää kaakkia. Siitä oli hyvä puukolla veistellä. Pötkötavara oli muutenkin aina valmiita siivuja parempaa. Lötjönen nirskautti auki Tsuhnan Koston, sytytti voimasavuke Bostonin ja totesi Ykälle:

- Vaan tiedäkkös, minä se vähän veikkaan että se vihreitten kansanedustelija, se Iirisjotakin saa seuraavassa jaossa Suomen Valkoisen Ruusun Suurristin Kultaisilla Genitaaleilla. Sehän keksi veret seisauttavan vihreän talousidean. Tosin ehkä sitä tajuamattaan.

Ykä otti Tsuhnan Kostosta pitkän hörpyn ja päästi röyhtäisyn jonka seurauksena saunan vieressä olleesta männystä putosi lumet sen alla oleskelleen rusakon päälle ja sai luontokappaleen poistumaan paikalta hyvin närkästyneenä todeten että helvetin huligaanit. Lälläveden seismologian laitos mittasi Taemmalta Hyijärveltä lukemat 1,3.

- Jaa, sinä meinaat sitä UROS-hallijuttua minkä takia feministit ovat muutenkin tilanneet Son Lönsöniltä täyden kasettikuorman genitaalihiekkaa. Ja ennen kaikkea sitä, että Iiris ei ollut oikein selvillä että yritystä ei veroteta liikevaihdosta vaan liikevoitosta.

- Sitäpä just. Sinänsä ehkä annamme Iiriksen tulla kaikessa rauhassa Rosa Meriläiseksi Rosa Meriläisen paikalle mutta koska meillä on tällä hetkellä vallassa hallitus jota ei reaalimaailman rasitteet pahemmin haittaa, niin mietipä mitä mahdollisuuksia ajatus pidemmälle vietynä sille antaisi.

- Hjuu… piru vie… ai perkele mikä juoni… mikä vaisto se siul oikeen on… kas kun nythän systeemi on se, että jos firman liikevaihto on tommonen 200.000 euroa, kulut 150.000 euroa ja liikevoitto siten 50.000 euroa ja firmaa verotetaan siitä. Mutta jospa verotettaisiinkin koko liikevaihdosta? Tietysti talousasiantuntijat sanoisivat että eihän se niin voi mennä mutta hallitus toteaisi että totta kai voi mennä jos asiasta on poliittinen päätös. Ja sellainen saadaan kyllä aikaiseksi.

- Ja jos yrittäjä toteaisi että helvetilläkö minä tämän veron maksan kun kaikki liikevoitto menee eikä piisaa lähellekään niin hallitus tietysti vastaisi että samalla tavalla kuin valtio. Eli otatte lainaa. Vai luulitteko te moukat että yrityksenne on olemassa omaa hyvinvointianne varten? Teidän rahanne on valtion rahaa ja se tarvitsee sitä enemmän kuin te itse. Teillä on oikeus olla olemassa vain siksi että te tilitätte valtiolle kaiken. Kaiken, saatana kaiken!

- Hitto joo, tuo ajatus saattaa ottaa hallituksessa tulta. Itse asiassa se olisi tietyllä tavalla armeliaampi kuin tämä ilmastohysterian nimiin pikku hiljaa elävältä keittäminen niin kuin vaikkapa se arvioitu 4,3 euron hinta bensiinille ja dieselille. Se on vähän niin kuin tehtäisiin viiltoja laskimoon ja annettaisiin vuotaa kuiviin. Mutta tuo suoraan liikevaihdosta verottaminen olis ihan siisti ja nätti giljotiini. Pannaan kaikki paskaksi. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Ja sen jälkeen katsottaisiin saataisiinko vielä jotain rakennettua. Ilman niitä utopisteja.

- Sinänsä minä ymmärrän että Iiristä ja hänen kaltaisiaan ihmisiä totta kai genitaalittaa ankarasti kun firma toisensa jälkeen ulkoistaa toimintansa jonnekin huuthemmettiin eikä maksa Suomeen latin lutia veroa. Mutta en minä niitä oikein syyttääkään voi. Suomi kun ei actually ole kovin yrittäjämyönteinen maa.

- Ei ole niin. Ja asiaan saattaa tietysti vaikuttaa hieman sekin että mihin järkyttävään paskaan sitä verorasitetta käytetään. Vaikka parinsadan tuhannen hölynpölytyöntekijän elättämiseen. Samoin kuin maahanmuuttoteollisen kompleksin. Jota Keisarinna Neron asemaa itselleen havitteleva sisäministerimme on lampaan raivolla kasvattamassa. Jos ei kolmekymppiset orpolapset pääse muuten Suomeen elätettäväksi niin nehän täytyy käydä tänne hakemassa. Vaan eiköhän se olis löylyjen paikka?

Toverukset läksivät uusiin löylyihin. Kukkomuikkua pyydettäisiin vielä pari päivää ja sen jälkeen oli leipätöitten lisäksi luvassa talkootyötä Huitsinnevadassa. Siellä järjestettäisiin seuraavana viikonloppuna kuudentoista löröttämisen Suomen mestaruuskilpailut. Miehet olivat lupautuneet rakentamaan tarvittavia telineitä ja mikäs hyvillä Jäkitän työkaluilla niitä oli tehdessä. Tehtiin nyt talkootöitä kun vielä voitiin. Pianhan valtio määrittelisi nekin kokonaisuudessaan pimeiksi töiksi joilla vietiin leipä Abdulin suusta ja rankaisisi siitä ankarammin kuin ketään koskaan.

TERMINAALIVAIHEEN PULLAHALAUSSYNDROOMA

Hömpstad, Pinnanmaa, näitä päiviä…

Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Sairaalan eräässä toimistossa istui kolme vakavailmeistä ihmistä. Ensinnäkin siinä oli eräs puolessavälissä kuuttakymmentään oleva pariskunta, Vilho ja Annikki Täärä. Heidän lisäkseen toimistopöytänsä takana istui Vähänköehkäopistollisen Sairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki ja se, mitä hän oli kertonut Täärien tyttärestä, 25-vuotiaasta Vilmasta oli syy Täärien hiljaisuuteen ja masennukseen. Vopakki painotti vielä että diagnoosi on selvä ja lopullinen:

- Niin… me olemme valitettavasti käyneet läpi kaikki asiaan liittyvät testit ja kokeet. Tietenkin olemme tehneet myös kaikki sellaiset mahdolliset kokeet jotka ovat puolestaan sulkeneet pois oireisiin liittyvät fyysiset syyt. Mutta niitä ei ole. Fyysisesti tyttärenne on täysin terve. Ongelma on mielenterveyspuolella ja valitettavasti tauti on edennyt liian pitkälle. Sitä ei voi enää auttaa. Tyttärellänne on terminaalivaiheeseen edennyt pullahalaussyndrooma.

Annikki Täärä painoi kasvonsa käsiin ja Vilho puolestaan kysyi:

- Siis… onko tyttäremme kuolemanvaarassa?

- Eihän toki. Niin kuin sanoin hän on fyysisesti täysin terve. Hän voi elää vaikka satavuotiaaksi. Mutta… hän ei elä enää tässä maailmassa. Ei reaalimaailmassa. Enää koskaan. Hän elää, no, käytän termiä punavihreässä kuplassa koska oikein osuvampaakaan ei ole. Siinä maailmassa rikollinen on uhri, uhri rikollinen, velat saatavia, faktat valhetta, ajattelu vihaa, hokema totuutta ja kaksi plus kaksi on viisi. Muuta todellisuutta ei ole. Ei hänelle. Hänen kuvansa ympäröivästä maailmasta vastaa jotain, mitä tavallinen ihminen ei hahmota oikeastaan muuten kuin syömällä tiettyjä ei-suositeltavia sieniä.

- Onko hän siis tavallaan jonkinlaisella jatkuvalla tripillä?

- Näin voi sanoa. Mutta hän ei itse tajua olevansa sellaisella. Hänen näkemänsä pullahalausmaailma on hänelle todellinen. Reaalimaailma on hänelle jotain hyvin vastenmielistä ja hän mieltää sen vihamielisenä valheena joka häiritsee hänen mielenrauhaansa. Ainoa hänelle todellinen maailma on hänen päänsä sisällä. Hänen mielestään juuri te, hänen vanhempansa olette tripillä. Pahalla tripillä. Koska te elätte reaalimaailmassa.

Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa kunnes Vilho totesi kiroten:

- Ei olis perkele pitänyt laskea sitä sinne Tampereen Yliopistoon. Minä jotenkin arvasin sen jo silloin. Ja kun se rupesi puhumaan niitä levottomia… olis pitänyt heti hakea apua.

Veikko Vopakki totesi tähän rauhoittavalla äänellä:

- Se oli ehkä virhe. En minä sitä kiistä. Tampereen Yliopiston opiskelijoissa pullahalaussyndroomaan sairastuneitten prosentuaalinen osuus on järkyttävän korkea. Hömpstadin Vähänköehkäopisto olisi ollut kieltämättä turvallisempi vaihtoehto. Mutta te toimitte kuitenkin hyvässä uskossa ja tyttärenne parasta ajatellen. Nyt ei auta olla jälkiviisas vaan keskittyä tyttärenne hyvinvointiin. Tästä eteenpäin.

- Voiko hänet siis kuitenkin parantaa?

- Valitettavasti ei. Alkuvaiheessa todetun pullahalaussyndrooman voi parantaa ankaralla realiteettiterapialla mutta kun tauti on edennyt terminaalivaiheeseen ollaan siinä tilassa että jo pienikin annos reaalimaailmaa voi saada aivoissa aikaiseksi tiedostavan ylipainetilan joka johtaa lähes aina aivoinfarktiin.

- Mitä me voimme sitten tehdä?

- Helpottaa oireita. Eli suojella häntä reaalimaailmalta.

- Kuinka se sitten tapahtuu?

- No, on kaksi tapaa. Toinen on virallisen Suomen tapa ja toinen on pinnanmaalainen tapa.

- Minkälainen se virallisen Suomen tapa sitten on?

- Se on sellainen että siinä terminaalivaiheeseen edennyt pullahalaaja nostetaan mahdollisimman korkealle joko poliittisessa-, virkokoneistossa- tai valtamediassa. Että hän voi levittää tautiaan. Kas kun valitettavasti virallinen suomalainen linja on se, että kyseinen syndrooma ei ole syöpä vaan siunaus. Siinä mielessä koko maa on sairas. Pinnanmaata lukuunottamatta. Onneksi Pinnanmaa on autonominen alue, pääosin taudista vapaa ja meillä on omat keinomme.

- Ja mitä ne keinot ovat?

- Ensinnäkin koko Pinnanmaalla on – onneksi – diagnosoitu vasta viisitoista vastaavaa tapausta. Heidät kaikki on sijoitettu hyvään ja ammattitaitoiseen hoitoon Härnävän kunnassa sijaitsevaan Horinmummolan hoivakotiin. Ja ehdotan, että tyttärenne sijoitetaan sinne myös.

- Mitä hänelle siellä tehdään?

- Hänestä tehdään Ylen toimittaja. Ainakin hänelle uskotellaan niin. Niin kuin muillekin pitkäaikaispotilaille. He saavat kirjoittaa oman houremaailmansa mukaisia juttuja ja henkilökunta taas puolestaan vastaa kommenttiosastolla että olipa muuten taas kertaalleen rautaista tavaraa. Samalla kun henkilökunta pitää huolen heidän fyysisestä hyvinvoinnistaan. Aika ajoin potilaille myönnetään myös Vuoden Journalisti-palkintoja ja jos tyttärenne menee Horinmummolaan nyt niin eiköhän hän jo vuoden päästä saa sellaisen. Koko touhu on tietysti lavastettua ja verkko pelkästään hoivakodin sisäinen mutta potilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä ja tasapainoisia. Erityisesti heidän juttujensa kommenttiosioitten vuoksi sillä niihin ei reaalimaailman ihmisiä päästä syndroomasta kärsiviä häiritsemään ja heidän tasapainoaan järkyttämään. He mieltävät olevansa suorastaan taivaassa. He eivät halua lähteä hoivakodista minnekään.

- Mutta voimmeko me tavata häntä enää?

- Totta kai. Kunhan vaan muistatte vierailuillanne olevanne mukana juonessa eli hän ei ole siellä mikään hoidokki vaan ihan oikea Ylen toimittaja. Tähtitoimittaja vielä. Ja muistutan, että toinen vaihtoehto on sitten se, että maakuntamme hallinto etsii hänelle toimittajan paikan jostain Pinnanmaan ulkopuolelta. Ja jättää hänet sitten oman onnensa varaan. Emme me meinaan voi suostua siihen että vaarallisista houreista kärsiviä ihmisiä pidetään ihan vapaana kuljeksimassa Pinnanmaalla. Ja haluatteko tekään että houreista kärsivä tyttärenne menee sellaisen harhoista kärsivän koneiston palvelukseen joka on ottanut asiakseen hässiä suomalaisten asiat kertakaikkisen vituralleen ja tuhota suomalaisten elämän edellytykset? Siinä koneistossa on niitä ihmisiä muutenkin aivan liikaa.

Vilho ja Annikki Täärä olivat hetken aikaa hiljaa. Sitten Annikki vastasi:

- Ei. Me emme voi ottaa sellaista vastuuta. Kyllä se Horinmummolan hoivakoti on hänelle se paras paikka. Ihan yleisen turvallisuuden ja tietysti hänen hyvinvointinsa vuoksi.

- Muistutan vielä että kyseinen hoivakotipaikka ei maksa teille mitään. Pinnanmaalla kun ei tuhlata rahaa tyhjän paskan hiertämiseen niin hallinto auttaa ilman muuta teitä tässä asiassa. Teille ei tule mitään kustannuksia.

Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki totesi että asian kanssa on turha viivytellä. Hän soitti puhelimellaan erään naishoitajan paikalle todeten että koodi Y. Naishoitaja saapui. Hän oli vaihtanut hoitajan asunsa farkkuihin ja paitaan jossa luki LGBTQTiiTyy sekä ”Kuolema Fasismille”. Hän esittäytyi:

- Hei, olen erikoishoitaja Eila Santavuori ja erikoistunut tyttärenne kaltaisiin tapauksiin. Minä hoidan hänen siirtonsa Horinmummolaan. Te voitte tavata häntä myöhemmin mielenne mukaan mutta tämä vaihe minun on hoidettava yksin. Esiinnyn nimittäin Ylen ylipäätoveritoimittajana ja totean hänelle että hänen lahjakkuuttaan ei missään nimessä saa jättää jonnekin nuivaan korpimaakuntaan vaan hänen paikkansa on Helsingissä.

- Mutta eikös hän huomaa että Härnävä ei varsinaisesti ole Helsinki?

- Ei. Sillä terminaalivaiheeseen edennyt pullahalaussyndrooma luo hänelle mielikuvan Helsingistä ja nimenomaan Ylestä koska hän haluaa sen luoda. Eivätkä kyseistä syndroomaa sairastavat ole muutenkaan kovin lahjakkaita niin maantiedossa kuin historiassakaan. Olen todella pahoillani tyttärenne puolesta mutta tämä ratkaisu on hänelle ilman muuta paras ja armollisin.

Erikoishoitaja Eila Santavuori poistui huoneesta ja siirsi uuden Ylen tähtitoimittajan siihen Ihmemaa Oziin missä hän halusi elää. Veikko Vopakki kätteli Tääriä, esitti vilpittömän osanottonsa mutta muistutti että heidän tyttärestään pidetään hyvä huoli. Vilho ja Annikki Täärä sairaalasta poistuessaan puolestaan totesivat että täällä Pinnanmaalla tavallisia ihmisiä sentään vielä autettiin eikä suhtauduttu heihin pelkkänä menoeränä.

Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki puolestaan katseli ikkunastaan autoonsa poistuvaa Täärän pariskuntaa ja ajatteli että onneksi Pinnanmaalla julkinen sektori sentään vielä keskittyi siihen mitä sen pitikin tehdä. Eikä turvottamaan itseään ihmisten kustannuksella.

Lämmin kiitos kommentoija LW:lle sekä inspiraatiosta että termin ”terminaalivaiheeseen edennyt pullahalaussyndrooma” keksimisestä.

VIHAISEN VALISTAJAN ILTAPUHDE

Oulu, näitä päiviä…

Hän istui asunnossaan vihaisena ja katkerana. Hän. Pilkattu. Tai ainakin hänen työtään oli pilkattu. Työtä, josta hän oli odottanut kiitosta. Pilkattu nimenomaan sellaisten ihmisten taholta joilla ei ollut pilkkaamiseen oikeutta. Olihan hän sentään nuorisoekspertööri joka oli osana työryhmäänsä tehnyt loistavan oululaisiin nuoriin kohdistuvan turvallisuusprojektin. Siinähän oli mukana kaikki mahdollinen minkä hän oli asian tiimoilta oppinut ja omaksunut. Kaikki, mitä siihen kuuluikin. Seksuaalivalistus kaikista vinkkeleistä, ihonväreistä ja vielä sopivasti transgender-ajatteluakin mukana.

Mutta se reaktio. Kun ne olisivat edes vihanneet. Mutta ne röhönauroivat. Aina Amerikkaa myöten. Kyseessä oli selvästi joku etukäteen suunniteltu kampanja. Ei niin hyvälle projektille muuten naurettaisi. Vihainen valistaja oli hyvin, hyvin vihainen. Häntä ja hänen kollegojaan oli loukattu. Heihin oli kohdistettu vihapuhetta. Heidät oli maalitettu ja heidän työnsä oli mitätöity. Oli annettu selvästi virheellistä informaatiota. Ehkä se informaatio oli teknisesti ottaen totta mutta se oli vastoin sitä vihervasemmistolaista reaalimaailman määrittelyä johon hän oli kasvanut jo nuoresta pitäen. Kasvanut, oppinut ja omaksunut. Tästä oli ilman muuta tehtävä rikosilmoituksia.

Saman asunnon katossa leijuva vanha tuttavamme Epäilyksen Piru puisteli sarvipäätään ja ihmetteli tätä nuorisoekspertööriä ja hänen suuttumustaan. Hän, ja hänen kaltaisensa olivat mielestään niin kiduttavan ja ulkoaopetellun oikeassa etteivät he tajunneet internetin toimintaa. Epäilyksen Piru tajusi sen oikein hyvin ja ymmärsi että jos ihmiset törmäävät johonkin, jonka he mieltävät äärimmäisen typeräksi ja naurettavaksi niin se jokin alkaa levitä netissä omalla painollaan. Ei siihen mitään kampanjaa tarvittu. Ihmiset nauroivat juuri sille, mitä kyseiset valistajat olivat tehneet. Eivät millekään sen ilkeälle tulkinnalle.

Epäilyksen Pirua kävi myös hieman sääliksi kyseinen nuorisoekspertööri ja hänen kaltaisensa. He olivat omaksuneet lauseen ”monikulttuurisuus on rikkaus” niin kauan sitten ja se oli juntattu heidän aivojensa syvimpään sopukkaan niin pysyvästi että heidän oli pakko valehdella itselleen. He eivät enää osanneet muuta. Se  ekspertöörien niin sanotulle ”työlle” röhönaurava rahvas ymmärsi ongelman ytimen oikein hyvin. Oulussa – niin kuin muuallakin Suomessa – nimenomaan etnisesti edistykselliset ja islamilaiset jätkät olivat raiskanneet suomalaisia pikkulapsesta vanhaan mummoon. Totta kai se herätti suuttumusta. Ankaraa sellaista. Varsinkin kun sekä media että virkakoneisto olivat pyrkineet salaamaan asian.

Mutta koska nämä nuorisoekspertöörit eivät pystyneet pääsemään irti lauseesta ”monikulttuurisuus on rikkaus” he olivat tehneet sitä, minkä he osasivat. Kun eivät muutakaan osanneet. Eli alkoivat opettaa 13 – 16-vuotisille nuorille sukupuolivalistusta, kivoja ”tässä on mun pimppi, se on huippupimppi”-leikkejä ja olivatpa kehittäneet mielestään hauskan valistustanssinkin. This is my no no square. Ehkä he olivat niin piintyneitä virkakoneiston jäseniä etteivät ymmärtäneet nuorten ihmisten ymmärtävän melko hyvin itsekin ettei jalkoväliä saa ropeloida ilman lupaa.

Epäilyksen Piru ymmärsi, että vihainen valistaja oli hyvin, hyvin, hyvin vihainen. Olihan hän kollegoidensa kanssa tehnyt ongelmalle juuri sen, mitä heidän oppimansa epistolan mukaan tuli tehdäkin. Ja siihen epistolaan kuului se, että varsinaista ongelmaa ei saanut tuoda esille koska se edusti etnistä diversiteettiä ja uhriutumispääomaa. Ongelman ääneen sanominen oli ongelmaa pahempi ongelma joten ainoa, mitä saattoi hyväksyttävästi tehdä oli sijaistoiminta jolla ei ollut ongelman kanssa mitään tekemistä. Vihaiset valistajat olivat tehneet parhaansa. Sallituissa ja määritellyissä rajoissa. Joita ei saanut ylittää. Se ei tosin auttanut varsinaiseen ongelmaan yhtään mitään, mutta ei sille olisi saanut silti röhönauraa. Olivathan he olleet kuitenkin tosissaan. Vihafaktoihin perustuva nauraminen ja irvailu vain lisäisi vastakkainasettelua ja oli täysin verrattavissa terroristiseen toimintaan. Se vain tapahtui ilman aseita.

Ennen kaikkea vihainen valistaja vihasi syvästi niitä reaalimaailmaan jämähtäneitä ihmisiä jota eivät ymmärtäneet että ei reaalimaailma ollut kuin pelkkä raaka-aine. Valmis tuote siitä tulee vasta sitten kun sen ovat määritelleet oikeat ja määrittelemään sertifikoidut ihmiset ja siihen raappahousukansankin tulisi tyytyä ja opetella sekä omaksua oikea epistola. Mikä saatanan perkeleen oikeus heillä oli irvailla oikean epistolan mukaisesti tehdystä työstä?

Nuorisoekspertööri päätti käydä läppärillään vaihtamassa ajatuksia toisten vihaisten valistajien kanssa. Epäilyksen Piru ajatteli että tyhjän saa pyytämättäkin mutta yritetään ny kumminkin. Tuon läppärin kautta edes. Suoraan katseellaanhan vihainen valistava nuorisoekspertööri ei Pirua pystynyt näkemään sillä eihän hän tuntenut epäilystä. Ei hän edes tiennyt, mitä se oli. Mutta kokeillaan…

- Mitä helvettiä! Rupeeks tää masiinakin ny vittuilemaan?

Epäilyksen Piru ymmärsi yrityksensä turhaksi, tuumasi että anti ollakseen, poistui paikalta ja jätti vihaisen valistajan jatkamaan katkeraa vihaa reaalimaailmassa eläviä ihmisiä kohtaan. Poistuessaan se ajatteli että se viha on nykyisin niin muodikas ja laajalti julistettu sekä toistettu sana mutta taitavat nuo ihmiset etsiä sitä väärästä suunnasta. Se oli itse oppinut että ne ihmiset jotka julistivat julkisesti rakkautta kaikkein eniten myös vihasivat kaikkein syvimmin. Eivätkä he hyväksyneet vastakkaisia mielipiteitä. Erityisesti perusteltuja sellaisia. Niitä he vihasivat kaikkein syvimmin.

*

Kiitokset inspiraatiosta Toiselle professorille ja Rouva Anolle.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXI

1. Sauna palaa! Sammuttakaa järvi!

Meiltä jokaiseltahan pääsee aika ajoin tahatonta huumoria. Se on inhimillistä ja kuuluu sarjaan ”sattuu ja tapahtuu”. Sen sijaan huumori on vähissä jos tahaton huumori tulee ottaa kerta toisensa jälkeen tosissaan niin kuin esim. tässä ”Turvallinen Oulu”-projektissa. Projektihan pistettiin pystyyn sen vuoksi että etnisesti edistykselliset häiskät raiskasivat urakalla oululaisia naisia aina lapsesta eläkeläiseen. Mutta projektia ei sitten varsinaisesti suunnattu raiskaajille vaan oululaisille nuorille ja mitäs siinä on saatu aikaiseksi tämän jo aikaisemmin esitellyn tahattoman komiikan mestariteoksen lisäksi. No, sen sijaan että oululaisille tytöille oltaisiin jaettu vaikka kaasuaseita ja raiskaajille annetut rangaistukset ankarimmasta päästä onkin oppimateriaali suoraan kuin vitunvirkkaajilta. Kuvat suurenevat klikkaamalla:

Ja muutakin genitaaliosastoa on tarjolla:

Ja sitten opetellaan porukalla raiskauksia estävää sanastoa:

Ja sitten harjoitetaan ohjattua porukalla tehtyä itsensähiplausleikkiä:

Onpa mukana myös opettavaa sarjakuvaa jossa ahdistelevana pahiksena on kukas muu kuin tavallinen suomalainen heppu jonka vuoksi kyseistä projektia ei suinkaan olla pistetty pystyyn:

Selväähän on että kyseinen ”projekti” on saanut aikaan sekä suuttumusta että röhönaurua ja sekös on sitten suututtanut – taas kertaalleen – suvaitsevais-tiedostavat ihmiset. Jopa siinä määrin että Ilta-Sanomat uutisoi ”Hollywood-tähti valjastettiin ivaamaan oululaisten turvallisuustanssia”. Jep. Epäilemättä suomalaiset twiittaajat pystyvät ”valjastamaan” pitkän uran tehneen James Woodsin. Olisko kumminkin niin että älykkäänä miehenä hän suhtautuu typeryyteen niin kuin typeryyteen tulee suhtautua? Kaiken kaikkiaan tähän systeemiin käy se vertaus, jonka olen esittänyt joskus ennenkin:

1. Sauna palaa.

2. Viranomaiset yrittävät salata saunan palamisen.

3. Eräs paikallinen mies tuo julkiseen tietoon, että sauna palaa.

4. Viranomaiset tuovat paikalle paloauton joka alkaa suihkuttaa vettä saunan vieressä sijaitsevaan järveen.

5. Ihmiset ihmettelevät palomiehille että mitä helvettiä te oikein teette?

6. Niin palomiehet kuin valtamedia saavat henkisen pipin koska tarkoitushan oli kuitenkin hyvä ja ne jotka arvostelivat toimintaa ovat äärioikeistolaisia.

2. Vihervasemmistolaista tilannetajua ja hyviä tapoja

Hesarin NYT-liitteen jokunimeltä Tuomas Peltomäki heitti corona-viruksen tiimoilta mielestään hyvän läpän:

Jep joo, ei hotellin respassakaan uskota että kyseinen häiskä haluaa oikeasti lahdata suomalaiset vanhukset. Mutta miettikääpäs jos joku tavallinen kansalainen jolla ei ole valtamedian bullshit-suojaa olisi heittänyt samanlaista läppää joistain ei-suomalaisista? Leivätöntä pöytää olisi tarjolla aivan varmasti.

3. Taas täsmäisku kolonialismia kohtaan

Brunbergin neekerinpusut päivitetään sitten suvaitsevais-tiedostavaan muotoon:

Tämähän on selvää kehitystä ja edistystä sillä siten estetään ainakin 0,00062 % suomalaisista saamasta henkistä pipiä. Hotellin respassa veikataan että seuraavaksi päivitetään Fazerin Sininen. Onhan sininen väri aivan liian kansallismielinen. Mites olisi Fazerin Sateenkaarisuklaa?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Muistakaa: kun kuvitellaan että pohja on saavutettu niin jo seuraavana päivänä joku saattaa panna paremmaksi.

HÄÄTÖ

Reunansyrjä, 2030-luvun alkupuolella…

Reunansyrjän pienestä keskustasta itäänpäin ajoi sähköauto jota ajoi kaupungin ympäristörealisoija Dominetta Alistainen, iältään 33 vuotta. Hän oli valmistunut Tampereen Yliopistosta yhteiskuntatanhuamisen maisteriksi ja toiminut tehtävässään Radanvarsikaupungin alueella viimeiset kaksi vuotta. Hänen tehtäviinsä liittyi rakennusten energiatehokkuus sekä ympäristövaatimukset ja hän tunnusti itselleen ettei hän ymmärtänyt niistä höykäsen pöläystäkään mutta eihän hänen tarvinnutkaan sillä hänellä oli valmis, yksinkertainen, selkeä ja armoton sabluuna jonka mukaan hän saattoi tehdä työtänsä suuremmin miettimättä. Varsinaisen gradunsa hän oli tehnyt aiheesta ”Rasistiset elementit Lappeenrannan humppafestivaalien kappalevalikoimassa 1970-luvulla”. Hän oli joka tapauksessa tehtäväänsä sekä poliittisesti että asenteellisesti sopiva ja muullahan ei nykyaikana ollut väliäkään.

Työnsä myötä hän oli hyvin vihattu ihminen näillä selkosilla. Niin kuin muutkin ympäristörealisoijat. Hän ei sinänsä välittänyt asiasta. Hän oli asunut kaupungissa koko ikänsä eikä hän pitänyt näillä syrjäseuduilla asuvia ihmisiä oikeastaan minään muuna kuin inhimillisenä ympäristöjätteenä joka tulisi siirtää suuriin kaupunkeihin elämään virallisen ekologisen epistolan mukaisesti. Virallisesti asiakkailleen eli toisin sanoen kotoaan häädettäville hän sanoi toimivansa vain ympäristöministeriön hyvin tarkkaan harkitun ohjeistuksen mukaan mutta ihmisenä hän tunsi vallastaan tietynlaista värinää josta hän ei kertonut edes läheisilleen. Hän oli ymmärtänyt että niin rahaa kuin seksiä saattoi saada tarpeeksi mutta valta oli huume, josta ei saanut koskaan tarpeekseen. Nimenomaan toisiin ihmisiin kohdistuva valta. Alistamisen valta. Eikä hän välittänyt häneen kohdistuvasta vihasta. Sillä se oli alistunutta vihaa. Pää kumarassa olevien ihmisten vihaa. Häviäjien vihaa. Ja Dominetta kuului voittajiin.

Hän oli pian saamassa vallan addiktioonsa uuden ruiskeen ja hän kääntyi 60 kiloeuroa maksavalla Radanvarsikaupungin kalustoon kuuluvalla sähköautollaan kohti erästä pihatietä. Luonnollisesti hänellä oli tukenaan poliisipartio vaikka hän taas kertaalleen vaistosi että nuo poliisit olisivat mielellään olleet tekemässä jotain aivan muuta. Esimerkiksi oikeaa poliisintyötä. Mutta Dominettan työtehtävät olivat priorisoituja eikä poliiseilla ollut mahdollisuutta kieltäytyä niistä. Kieltäytyminen olisi tietänyt irtisanomista ja poliisinkin pääelinkeino oli syöminen. Vaikka poliiseista saattoi suorastaan haistaa inhon sekä Dominettaa että hänen työtehtäviänsä kohtaan. Mutta sekin oli alistunutta inhoa.

Poliisit sinänsä ajoivat ihan bensakoneisella autolla. Nykyinen poliisipiiri oli koko Radanvarsimaakunnan kokoinen ja hälytystehtävissä ei poliisiauton parin tunnin lataaminen kesken tehtävän oikein käynyt päinsä. Vaikka olihan hallitus kyllä yrittänyt saada poliisiautotkin puhtaasti sähköautoiksi. Ehkä sille oli löytynyt vielä joku täysijärkinen virkamies joka oli vääntänyt asian rautalangasta. Tai ehkä ratakiskosta. Vähempi ei varmaankaan riittänyt.

Tämänkertaisena työkohteena oli omakotitalo jonka omistivat kaksi eläkkeellä olevaa ihmistä. Seppo ja Sirpa Venttinen. He olivat saaneet sekä odotetun että pelätyn tiedon Dominettan tulosta ja odottivat valmiiksi pihalla. Heidän ilmeistään saattoi aistia vihan mutta myös samalla sen tutun alistumisen jonka varmisti paikalla oleva poliisipartio. Erityisesti Seppo Venttisen ilme kertoi että ilman poliisipartiota hän olisi veistänyt Dominettaa välittömästi turpaan ja todennut samalla että tässähän toteutuu feministinen yhteiskunta kaikessa kauneudessaan. Kun ei ole sukupuolia niin kaikki ollaan tasa-arvoisia ja jokaisella on oikeus saada däijyynsä.

Dominettaa ei pelottanut sillä hän oli oppinut että hartian ja aseen takana oli helppo sanella avuttomille. Ja sinipukuiset hartiat ja aseet olivat jälleen kerran varmistamassa että hän saattoi pilata taas yhden pariskunnan elämän. Hän kaivoi esille tablettinsa, näpräsi sitä hetken aikaa ja totesi sitten:

- No niin. Tässähän ei ole mitään epäselvää. Teidän talonne on siis 130 neliötä, tontti on neljätuhatta neliötä ja siinä on vielä suuri ulkorakennus. Lämmityksenä on öljy, sekä yksi liesi ja vielä kevyttakka. Tämä on ilmaston kannalta täysin kestämätöntä. Öljy aiheuttaa liiallisia hiilidioksidipäästöjä samoin kuin tuo puulämmitys. Ja muutenkin sekä talon että tontin neliömäärät ovat kahdelle ihmiselle aivan kohtuuttoman suuret. Taloon voisi asuttaa kymmenenkin ihmistä. Teillä olisi ollut vuosia aikaa muuttaa lämmitysjärjestelmänne ilmastoystävällisemmäksi. Johan hallitus on ilmoittanut asian vuonna 2019. Te ette ole tehneet mitään. Ette yhtään mitään. Luulitteko että asiaa ei unohdettaisi? Lisäksi tuo autonne on kolmekymmentä vuotta vanha ympäristötuholainen ja eihän sitä ole edes katsastettu enää moneen vuoteen. Se pitäisi olla pois kilvistä.

Seppo totesi:

- Ei ole katsastettu niin, koska sitä ei enää hyväksyttäisi. Niin kuin ei paljon muitakaan autoja näillä selkosilla. Se auto on sinänsä vieläkin täysin ajokunnossa mutta ne vaadittavat päästölukemat ovat naurettavia. Emmekä me enää käytä sitä muuhun kuin käydäksemme kolmen kilometrin päässä olevassa kaupassa. Emme ole käyttäneet enää moneen vuoteen. Kun emme halua kotoamme sen kauemmaksi liikkua. Ei se auto ketään häiritse. Eikä maailmaa tuhoa.

Dominettaa ei kiinnostanut Sepon selitys. Hän oli kuullut niitä niin monta kertaa. Hän jatkoi:

- Autostanne otetaan kilvet pois. Ja talonne lämmitysjärjestelmä on uusittava ilmastovastuulliseksi. Teillä on aikaa kolme kuukautta. Muuten talo julistetaan ilmastovastuuttomaksi ja asumiskelvottomaksi ja talostanne katkaistaan sähköt.

- Uusittava? Niinnotta millä rahalla? Me ollaan – niin kuin varmasti sieltä tabletiltasi tiedät – oltu pitkäaikaistyöttömiä 55-vuotiaasta saakka. Sitä ennen me oltiin muuten molemmat nettoveronmaksajia toisin kuin te nomenklaturan virkahenkilö joka on tullut haistattelemaan meille pyssymiesten varmistamana meidän oman kotimme pihalla. Ei me pystytä muuttamaan taloamme mihinkään helvetin maalämpö-aurinkokenno-toivioenergiayhdistelmään. Varsinkin kun niistä aurinkokennoista ei ole paskankaan hyötyä kuin kesällä. Eikä aina silloinkaan.

- Valtio avustaa teitä muutostöissä.

Sirpa vastasi tähän.

- Joo. Sen kymmenen prosenttia. Ja kun säästöjä ei ole, niin mistäs me ne loput rahat revitään?

- No voittehan te hakea lainaa.

Seppo naurahti ja hyräili erästä ikivanhaa Arttu Wiskarin kappaletta hieman muunnellen:

- Sirpan kanssa lainaakin haettiin… meille Nordean tiskillä naamalle pieraistiin… kämppähän on ollut arvoton… jo ennen kautta Pekka Haaviston…

Sitten Seppo jatkoi:

- Niin. Kämpän arvo on nolla. Sen vakuusarvo pankissa on nolla. Milläs sinä kuvittelit että me se laina saadaan? Ja ennen kaikkea että millä se maksetaan?

- Se ei ole minun ongelmani. Ja mitä tulee tuohon laulunhyräilyynne niin muistutan että olen täysin huumorintajuton. Niin että sen sorttinen irvailu ei vaikuta minuun mitenkään. Mutta tehän voitte toki luovuttaa asuntonne ja tonttinne Radanvarsikaupungille joka tarjoaa teille tilalle kohtuullisen asumisvaihtoehdon.

- Ja minkäslaisia ne asumisvaihtoehdot ovat?

- Teille on tarjolla – mikäli suostutte luovuttamaan omaisuutenne suosiolla – kahdenkymmenen neliön vuokrayksiö Naakkamossa tai Radanvarsikaupungissa. Mikäli ette suostu ja omaisuutenne on takavarikoitava viranomaispäätöksellä teille tarjotaan parakkiasunto kahden muun eläkeläisperheen kanssa.

- Minkäslaisen korvauksen me saamme talostamme ja manttaaleistamme?

- Korvauksen? Siis rahallisen vai? Ette tietenkään minkäänlaista. Johan korvaukseksi riittää että teille tarjotaan asumismahdollisuus. Vuokralla tietenkin. Ei Radanvarsikaupungilla ole varaa mitään ilmaista asumista tarjota.

- Jaa ei ole vai? Entäs se Radanvarsikaupungin Äksälän lähiö joka on muuttunut kokonaan etnisesti edistykselliseksi ja käytännössä itsenäiseksi enklaaviksi jossa yksikään tyyppi ei maksa vuokraa vaan sen maksavat suomalaiset veronmaksajat. Ne vähät mitä vielä jäljellä on.

Dominetta katsoi Seppoa ja Sirpaa ilmeellä jossa oli yhtä paljon empatiaa kuin seinään lätkäistyä kärpästä kohtaan:

- Te sotkette keskenänne kaksi aivan eri asiaa. Teihin, ja suomalaisiin yleensä kohdistuu globaali ilmastovastuu. Joka vaatii teiltä ekologisia asumisratkaisuja. Ja suomalaisiin  kohdistuu myös globaali humanistinen vastuu hätää kärsiviä kohtaan. Sen vuoksi Äksälän etnisesti edistyksellinen enklaavi on tietenkin suomalaisten elättämä. Sen kuuluu olla. Inhimillisyys vaatii sen. Ei näitä asioita voi verrata keskenään. Ne ovat täysin eri asioita. Joka tapauksessa teillä on siis kolme kuukautta aikaa muuttaa asuntonne lämmitysjärjestelmä ilmastovastuulliseksi. Tai sitten hyväksyä asuntonne pakkolunastus ja muuttaa Radanvarsikaupungin tarjoamaan ilmastollisesti kestävään asumisvaihtoehtoon. Joka tapauksessa kolmen kuukauden päästä talonne sähköt katkaistaan ja sitten olette omillanne.

Sirpa katsoi vielä Dominettaa silmiin ja kysyi:

- Mitä pahaa me olemme tehneet? Mikä on meidän rikoksemme?

Dominetta katsoi Sirpaa silmiin ilmeenkään värähtämättä:

- Rikoksenne? Järjestelmän kannalta? Teidän rikoksenne on se, että te elätte. Henkilökohtaisesti te olette minulle lähinnä likatahra lattiassa. Tahra, jonka minä siivoan pois koska minulle on annettu se tehtävä. Muistakaa. Kolme kuukautta. Sen jälkeen sähköt katkeavat. Vuokrayksiö tai vuokraparakki. Valinta on teidän. Hyvästi.

Ympäristörealisoija Dominetta Alistainen antoi Venttisille asiaan liittyvät paperit, napsautti sormiaan poliiseille jotka olivat häpeästä punaisia, siirtyi sähköautoonsa ja ajoi tontilta pois poliisiauto perässään. Tänäänkin oli vielä pari häädettävää. Pois ajaessaan hän mietti että minkä ihmeen vuoksi tuollaisia aivan ylimittaisissa asunnoissa asuvia dinosauruksia vielä yleensä oli olemassa. Eivätkö ne osanneet ajatella asioita laajemmasta näkökulmasta? Eivätkö ne ymmärtäneet että jokainen polttamaton öljylitra ja jokainen polttamaton halko oli tärkeää ja välttämätöntä globaalisessa mittasuhteessa? Ja Suomen täytyi näyttää esimerkkiä. Kyllä muut sitten seuraisivat. No, eiväthän nuo maalaistörpöt sitä tajunneet. Keskittyivät vain omaan, itsekkääseen hyvinvointiinsa. Mokomat paskat.

Sitten Dominetta katsoi autonsa latausmittaria, kaivoi älykännykkänsä ja soitti takanaan ajavalle poliisipartiolle:

- No niin, minun täytyy käydä ympäristörealisoimassa vielä pari kämppää tänään mutta tässä välissä täytyy käydä Naakkamossa lataamassa autoni akku. Se kestää semmosen pari tuntia.

- Jaa pari tuntia? Meillä olis kyllä ihan sitä oikeaa poliisityötäkin tehtävänä.

- Tartteeks mun soittaa esimiehellenne jotta hän kertoo teille mitkä työnne prioriteetit ovat?

- Ei tarvitse, neiti ympäristörealisoija. Noudatamme määräystänne.

Seppo katsoi poistuvia autoja ja kysyi Sirpalta:

- Mitä helvettiä me nyt sitten tehdään?

Sirpa mietti hetken ja puhui sitten:

- Joko me alistutaan ja muutetaan. Tai sitten tehdään Koskiset. Suoraan sanottuna mieli liikkuu molempien vaihtoehtojen välillä.

Kaksi viikkoa aikaisemmin ilmastohäätöpaperit saanut Koskisen pariskunta oli tehnyt omanlaisensa ratkaisun. Johannes Koskinen oli ensiksi traktorillaan laittanut heidän manttaalille menevän tien täyteen hiekkaa ja kiviä ettei tontille päässyt kuin tuntien kaivuutyön jälkeen. Sen jälkeen pariskunta oli sytyttänyt talonsa palamaan ja ampuneet itsensä talon olohuoneessa. Tien tukkineen kivi- ja hiekkakasan päällä oli kyltti jossa luki: ”Ei saa häiritä. Polttohautaus menossa. Pahoittelemme hautauksen aikaansaamaa hiilidioksidia.”

Seppo ja Sirpa jäivät miettimään epävarmaa mutta varmasti epämiellyttävää tulevaisuuttaan. Aikanaan he olivat ajatelleet että jos joku heidät kodistaan häätää niin se olisi panssarillaan pihaan ajava venäläinen sotilas. Mutta häätäjä olikin sähköautollaan pihaan ajanut suomalainen jakkupukuinen nainen. Joka edusti järjestelmää jolle he eivät olleet enää olemassakaan. Muuta kuin tahrana lattialla.