keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

RÄKÄNOKKIEN VAPPU


Katajainen kansa oli saanut taas yhden talven läpirämmittyä, onneksi sentään ilman petäjäistä leipää. Nälkä ei ollut enää vieraanamme ja elintaso oli muutenkin mukavassa nousussa. Talvinen rämpiminen toteutettiin siihen aikaan niin kovin muodikkaissa sinisissä keinokuituisissa lämpöpuvuissa jotka olivat maailmassa tuolloin ehkä kaikkein lähimpänä maolaista unisex-pukeutumista.



Kevät tuli lopulta niin kuin aina ennenkin, Nyhtänköljäänkin. Kevät 1974. Vietettiin vapunpäivää Kekkoslovakiassa jossa elettiin niitä kaikkein kekkoslovakialaisimpia aikoja. Lämpöpuvut oltiin laitettu naulakkoon ja Nyhtänköljän torin ympärille oli kerääntynyt paljon kevätasuisia kansalaisia. Joillain oli päässään valkolakki, tuore tahi kellastunut, kantajastaan riippuen. Vaikka ei enää tuolloinkaan valkolakilla tainut olla enää niin ihmeellistä merkitystä. Alettiinhan elää aikoja jolloin joku keksi että mitä enemmän koulutetaan maistereita sen paremmin maa voi. Ja jotkut toiset sitten menivät ja uskoivat. Niitä joitain toisia oli vaan ikävä kyllä turhan paljon ja heidän mukaansa ollaankin eletty siitä eteenpäin.



Koska Nyhtänköljä oli varsin duunarivoittoinen kunta niin pääosa vapputapahtumaan osallistuvista oli valkolakitonta haalariväkeä. Toisin kuin nykyiset yliopisto-opiskelijat aina teologista tiedekuntaa myöten tuo oikea haalariväki käytti haalareita ainoastaan töissä ja tuli katsomaan vappumarssia hieman paremmissa kevätvermeissä. Niihin kuului myös Perskeleen ja Mälvälöitten perhe. Tuolloin vappu ei ollut vielä mikään pakkokarnevaali jonka pääasia oli vappuaaton ördääminen mutta olivatpa kummankin perheen isillä silmät hieman punaiset. Olihan eilen otettu hieman sitä väritöntä aikuisten limpparia. Puolukkamehulla maustettuna. Ehkä pari liikaakin.

Perheitten nuorimmat pojat kulkivat vanhempien matkassa mutta pikku-Ykä huiteli kaverinsa Kartsan kanssa omilla teillään, tosin tietysti hekin olivat mukana hillityssä vappukarnevaalissa. Molemmilla oli mukanaan kuminauhasta ja paksusta kuparilangasta kehitellyt näppiritsat ja tasku täynnä tapsista väänneltyjä u-kirjaimen muotoisia panoksia. Yksi räkänokkien hupihan oli ampua vappupalloja mutta tietysti urheiluhengessä. Ei ollut mitään haastetta mennä jonkun vappuilijan viereen ja ampua palloa lähietäisyydeltä. Mitä pidemmältä matkalta osuma, sen suurempi kunnia.

Kaverit jättivät pyöränsä – tietysti Tunturin pitkäsatulaiset – pääkadun vieressä sijaitsevan kiinteistön taakse. Siellä sijaitsi kellarikerroksessa korjaamo jossa korjattiin mopoja, polkupyöriä, moottorisahoja, ruohonleikkureita ja yleensäkin sellaista joka pärisi, raksutti tai savutti. Tuohon aikaan asioita kannatti vielä korjauttaa. Nykyisinhän korjaaminen tuppaa tulla kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Korjaamo möi myös mopoja sekä polkupyöriä ja sieltähän sekä Ykän että Kartsan pyörät oli hankittu. Kaiken kaikkiaan mainiota kekkoslovakialaista nyrkkipajatason yrittäjyyttä. Korjaamossa oli mukava öljyn, kumin, rasvan ja kaksitahtibensan tuoksu. Joku nykyaikainen esim. Kalliossa asusteleva akateeminen saattaisi ihmetellä pajassa käydessään että mikä täällä haisee ja vastaus olisi että ”työ”.



Pyörät jäivät korjaamon pihalle ja kaverukset jatkoivat vapputorille joka oli tietysti täynnä kaikenlaisia myyntikojuja ja pojilla oli jopa hieman ylimääräistä rahaakin, mutta jo tuossa vaiheessa sällit olivat oppineet havaitsemaan että esmes sen vappuprööt-pillin viehätys kestää ostamisen ajan ja noin puoli minuuttia sen jälkeen. Niinpä tarvittavat viihdeinvestoinnit oltiin tehty pienestä hieman kauempana sijaitsevasta kioskista jonka jälkeen poikien takintaskussa oli valkoisessa paperipussissa kustannustehokkaita merirosvo- ja hedelmärahoja. Namitaiteen mukaisesti pussia ei saanut ottaa taskusta vaan nami piti ottaa sokkona samalla jännittäen että kumpi sieltä tulee. Yhtä aikaa mukavaa ja tylsää jännitystä sinänsä sillä molemmat vaihtoehdot olivat yhtä miellyttäviä.

Tulihan vappukulkuetta odottaessa sentään ostettua eräästä kojusta simamukit ja hillomunkit. Niitä natustellessa alkoikin kuulua jo Nyhtänköljän Lähesraittiin Työväen Puhallinorkesterin tahteja ja vappumarssi vyöryi pääkadulla eteenpäin. Tuohon maailmanaikaan sitä marssia lähdettiin asiakseen katsomaan. Ja sieltähän se tuli. Oli Suomen lippu, paljon punaisia lippuja ja plakaateja joihin oli maalailtu työväen asian iskulauseita. Jos Nyhtänköljän vappumarssia katselee paljon vanhemman Ykän silmin niin se varsinainen työväen asia kiinnosti niin marssijoita kuin katsojia paljon enemmän kuin kansainvälinen solidaarisuus, lautanen Guatemalan verta ja jenkit pois Ameriikasta.

Ja se työväen asiahan tarkoitti tietysti omaa taloa tai asuntoa, autoa ja kesämökkiä. Sen ajan akateemiset taistolaiset – joilla tottakai oli itselläänkin talo, auto ja kesämökki – taisivat tuumia että suomalainen työväki taisi olla pohjimmiltaan pelottavan pikkuporvarillista sakkia. Olivatkohan ne vakaumuksellisia vasemmistolaisia sydämessään ollenkaan?



Vappumarssiahan seurasi sitten vappupuhe ja torille kerääntynyt leveissä lahkeissa, leveissä kravateissa, televisiosilmälaseissa ja varsinkin miesten kohdalla varsin epämääräisen näköisissä hiustyyleissä kulkevat kekkoslovakialaiset kääntyivät kiltisti puhujalavaa kohti jossa paikallinen puoluejoku äsdeepööstä tai äskoopööstä piti puheen. Ykää, Kartsaa ja muitakaan pikkupoikia ei puhe kiinnostanut koska juuri tämä oli otollinen hetki muuttaa tori ilmapallojen ampumaradaksi Siksi puheen sisältö tuppasi jäädä varsin katkonaiseksi:

- Ja meijän puolue on sitä mieltä että hulapata hulapata edelleenkin työväestön rikkumattomalla tuella ja halitulijallaa (poks… hähää mä osuin)… täysin kohtuulliset palkkavaatimukset jäädijäädi jota työväestö yhteisessä rintamassa… häiriö henkilökohtaisessa kuuloyhteydessä… ja yhtenäisin vaatimuksin (poks… hähää, mä osuin taas)… sekä ilman muuta YYA-sopimuksen hengessä nääk nääk naak nääk kohti entistäkin varmempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta…

tapu tapu taputi ja tapu & vielä kerran tapu

Loppujen lopuksi vapputapahtuman into hiipui nopeasti poikien mielestä. Olihan se sinänsä jotain, no, piristävän poikkeavaa mutta nopeasti Ykän ja Kartsan teki mieli jo hypätä fillareittensa satulaan ja pistää kahden polkimen ja kolmen vaihteen brutaali voima jylläämään. Ehkä jossain poikien aivoissa tuli mieleen pienehkö poliittinen protesti. Ettei jopa kapitalistinen vastaisku. Vappuhan oli kovasti vasemmistolainen tapahtuma mutta hetken mielijohteesta pojat päättivät ajaa taas kioskille ja ostaa kumpikin pullolliset kapitalistista Coca Colaa joka oli muita limppareita hieman kalliimpaa ja siksi harvinaista herkkua. Eipä YYA-Suomessa ollut esmes Elanto saanut koskaan päähänsä alkaa markkinoida rauhanlimpparia eli itäsaksalaista Vita Colaa. Ehkä menekki ei sittenkään olisi ollut kovin suuri.



Eihän limppareita suinkaan kioskilla juotu vaan pojat löivät pullot takkiensa sisälle ja päättivät ajaa Purolle. Se oli parin kilometrin päässä Nyhtänköljän keskustasta. Sitä oltiin aina sanottu Puroksi vaikka moisella rapaojalla tuskin varsinaista nimeä olikaan. Mutta se meni tien alitse, tierummun kohdalla oli kaiteet ja niitten päällä oli mukavaa istuskella katsellen samalla ohikulkevia autoja. Siinä kaksipyöräisen vauhdin hurmaa kokiessa pojat myös aina välillä huutelivat toisilleen joko vahingossa tai tarkoituksella väärinymmärrettyjä lauseita suomalaisista elokuvista:

- Lahtareita pierettää! Kohta ollaan kierroksessa!

Ja päälle tietenkin stereona räkäinen pikkupojan nauru niin kuin oltaisiin kerrottu parempikin vitsi. Jyräävä Tunturivoima vei kaksikon nopeasti purolle ja oli aika kaivella takista sitä Ameriikan kolajuomaa. Coca Colan kruunukorkki oli varsin harvinainen, silloinhan yleisempi oli se sormet säännöllisesti halkaiseva repäisykorkki mutta olihan pojilla kummallakin linkkarit joihin kuului korkinaukaisija.



Tämähän se silpoi eräätkin peukalot

Kun Ameriikan herkku – joka oli melko nykivän fillaroinnin seurauksena kehittänyt vielä ylimääräisen annoksen painetta – oli osittain juotu ja osittain nenän kautta pärskitty niin pojat moikkasivat ja läksivät omille teilleen. Ykä toki ymmärsi että vappu oli jotain jota sanottiin politiikaksi ja josta nuorella miehenalulla oli jopa jonkunlainen alkeellinen hajukin mutta Ykän mielessä olivat paljon kiinnostavammat konkreettiset poliittiset kysymykset.

Vähät läksyt oli tehty jo edellisenä päivänä joten Ykää odotti kotona tärkeää sisäpolitiikkaa eli sekä Philipsin radiomankka joka soittelisi C-kasetilta Sladea, Sweetiä, Marc Bolania, Alice Cooperia, Uriah Heepiä sekä yleensäkin purkkaa ja jytää. Sen lisäksi odottamassa oli Airfixin Fiat G 50-hävittäjän pienoismalli jonka Ykä väsäisi illalla kasaan. Siinä olisi pienen pojan poliittiset lähiajan suunnitelmat kohdallaan. Suuremmat poliittiset kuviot eivät niin vaivanneet. Kyllä Urkki pitäisi meistä kumminkin huolen. Ammoin Urkki, edelleen Urkki. Se tapa tasavallan pitävi.



Pienoismalli valmistui nopeasti ja siinä oli mukana vaihtoehtona jopa suomalaiset hakaristitunnukset jotka saattoi liimailla malliin kiinni. Sen Fiatin kanssa käytäisiin taas rajuja mielikuvituksen ilmataisteluja vihollisen koneita vastaan. Tietysti selviten joka kerta voittajana. Siinä väsäillessään Ykä tuumaili että eihän sitä kouluakaan ollut enää kuin kuukausi ja sitten edessä olisi kesäloma. Siitä tulisi se pikkusen pojan kesä. Paras kesä ennen sitä ja paras sen jälkeen.



Kansalaiset! Medjotakin! Hyvää ja rauhallista vappua kaikille!

48 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On se vaan onni että olet kirjoittelemaan ruvennu.
Jotkut väittää muuten että "ruveta" ei olisi sana. Onhan se. Kattokaa vaikka.
Mutta niin, nämäkin kekkoslovakia-, vai mikä se oli, tarinat vievät aikaan jossa en ainakaan tässä inkarnaatiossa tiedä eläneeni, mutta tuovat vanhempieni sukupolven kokemuksia lähemmäs.
Perskeles teillä on suuri lahja ja kiitos kun sitä eteenpäin jaat.

Jenkit pois Amerikasta :D Naurattaa vieläkin. Haluan semmosen T-paidan tai lätsän.

Ykä-merkkareita eli merchandaissia pitäisi myydä jossain.
Sieltä pitäisi erilaisten mukien ja t-paitojen lisäksi saada ainakin tietty tsuhnan kostoa ja bönjakkia.

Mitäköhän muuta siellä voisi olla vihaa ajattelijoille tarjolla....

Hyvää Vapun päivää ja kevättä! Väitän että näin pari Pääskystä tsekkaamassa pihan pönttöä, ottivat ritolat kun joku kottarainen sieltä sano että meni jo.

Erkki

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Erkki ja lämpimät kiitokset. Ehkä tämä on semmonen kädenpuristus sukupolvien välillä. Tuota oheiskrääsää ei kyllä valitettavasti näillä maailman ajoilla ole tiedossa. Ja juu, en tiedä mitä kielitoimisto sanoo mutta kyllä ”ruveta” on mulle ihan käyttökelpoinen sana. Hyvää vappua sinnekin. Meillä ei kevät ole vielä oikein edennyt.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka Ykä
"Jenkit pois Amerikasta" lauloi Sleepy Sleepers mainiossa kappaleessaan " Tahdon räkästä sinua"
Punk parodia.
Mulla ei ollut Tunturia, vaan pitkäsatulainen Comet. Meidän perillä ei ollut vappumarssia, mutta Mummin tekemä sima toki maistui natiaiselle. Jonkun vuoden nuorempaan ikäluokkaan kuulun.
Täytyy ruveta lähtemään töihin, kiitos hyvistä kirjoituksista ja hyvää vappua.Kuten myös muille veljille ja siskoille vihassa tällä saitilla.
T. Ymmi

Anonyymi kirjoitti...

Ennen meille koulussa opetettiin, että “alkaa” vaatii ensimmäisen infinitiivin (alkaa tehdä) ja “ruveta” vaatii kolmannen infinitiivin (ruveta tekemään). Nyt pitkällisen pyristelyn jälkeen kielitoimisto on hyväksynyt kolmannen infinitiivin myös edellisessä tapauksessa. Eihän tästä tietysti mitään haittaa ole, kun tämä on pelkästään sopimuskysymys. Silti minun korvassani särähtää joka ainoan kerran, kun kuulen sanottavan “alkaa tekemään”. Niin tiukassa nuorena saadut opit istuvat tajunnassa.

Toinen professori

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Vappua täältäkin!

Kiva kirjotus ja siitä tuli mieleeni oma kakruaikani. Erikoisesti muistan vappuaamun jolloin vaarini kaverit tulivat hakemaan järjestöliput marssille. Liput olivat hyvässä tallessa vaarini liiterissä ja rullat kun avattiin pihassa ja pelmutettiin pölyt pois, on se mielikuva jäänyt muistooni: punaiset liput paukkuen tuulessa. Vuosia myöhemmin ne liput sitten paukkuivat tammikuun lumimyrskyssä kun vaarini haudattiin.
Vappuna mentiin kattoon marssia. Sitten tätini piffas simat ja tippaleivät Tuulensuun kahvilassa. Koko Tampereen keskusta oli yhtä ihmismyrräkkää ja markkinatouhua. Oli ilmapalloja, vappuviuhkoja, markkinapalloja, pillejä... Sain joka vappu vaarilta ilmapallon, joka sitten päästettiin kotona killumaan kattoon. Sieltä se sitten hitaasti laskeutui päivien kuluessa kohti lattiaa. Jos vein palloa ulos, piti se aina mummun käskystä kiinnittää takin nappiin.
Lapsuuteni vappujen jälkeen ei se ole enää kiinnostanut. Yksi päivä niinkuin kaikki muut.

Eija

ps. muuten ruveta-verbi. Esim. vähä Tampereen murretta tai olisko Teiskon: Mää rupeenny lämmittää sauna. Tai: Mää e rupee mitää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ymmille, Toiselle professorille ja Eijalle & kiitos kommenteistanne.

Ymmi: Varmaankin sitä väännöstä on käytetty jo ennen Sliippareita mutta siitä minäkin sen parhaiten muistan. ”Nyt hiljaa Helminen että saa muut potilaat nukkua! Perkeleen perkele… just ku oli hauskaa… kerranki…”. Oikein mukavaa vappua sinulle.

Toinen professori: Tottumus on toinen luonto. Itse kirjoitan pääosin puhekielellä joten toivottavasti saan omat kielioppivirheeni anteeksi.

Eija: Kiitos jaetuista muistoista. Vapun ideahan on kärsinyt inflaation siinäkin mielessä että nykyisin työväenpuolueiksi itseään kutsuvat puolueet ovat akateemisten utopistinaisten puolueita joissa ei paljon haalareita käytetä. Mitä nyt osakunnan haalareita vappuna.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Hyvää Vapun päivää ja kevättä täältäkin Ykälle ja kommentoijille. Kohta täällä tulee sähkökatko, joten en kommentoi enempää.

Anonyymi kirjoitti...

Rattoisaa Vappua Ykälle, Ulvalle ja lukijoille
täältä Huitsinnevadastakin - klara Vappen, vai miten se nyt oli!

Eräänä Vappuna Tammerkoskeen upotettu,

Anox

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kalevi Nissilälle ja Anoxille & kiitos kommenteistanne.

Kalevi: Sitä samaa ja toivotaan ettei katko kestä kauaa. Se on nykyisin tuo sähkö melko tarpeellista.

Anox: Klara vappen & själva vatten. Pysytään poissa koskista tänä vappuna.

klova kirjoitti...

Mikä on 15 metriä pitkä,älykkyysosamäärä 100 ja haisee vanhalle jaloviinalle?

Minkä tahansa tehdaspaikkakunnan tai entisen sellaisen vappumarssi 90-luvun laman jälkeen.

Jossain paperipaikkakunnalla tuo saattoi olla todellisuutta vasta 2000-luvulla.Yhtäkaikki duunarit kuolevat sukupuuttoon ja aate kuoli jo.

Tällä menolla suomalaista ammattimiestä saa kohta käydä katsomassa museossa.Tulevat sukupolvet voi jakaa neljään luokkaan.Pieni globaali eliitti,julkisen karjalauma,yksityisen starbucksin myyjät ja syrjäytyneet.

Hauskaa vappua näinä koettelemuksen aikoina.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Yrjö P. Tuo Fiat G.50 herätti ajatuksia, taisi olla yksi maailman historian menestyksekkäimpiä hävittäjälentokoneita hyvien käyttäjien käsissä. Ostin tuon aikanaan Ruotsista kun Suomessa oli valikoimat valitettavat pieniä.

Näin Vapun aikaan on pakko mukaironisesti kysyä, että mihin ihmeeseen kaikki Suomen kommunistit katosivat marsseiltaan sitä mukaa kun DDR ja SSSR päätyivät historian roskatynnyriin. Muutama toki on mainostanut olevansa ännntinen stalinisti jne, mutta sillä voimalla mitä ennen marssivat niin luulisi virtaa riittäneen jatkoajallekin.

Ystävällisin terveisin,
nyymi, etunimi ano

Anonyymi kirjoitti...

Vappuapa hyvinkin kaikille. Kotitekoista simaa ja äidin paistamia munkkeja. Vappuviuhka ja markkinapallo. Siinäpä ne taisi minun lapsuuden vappuvermeet olla. Polkupyörä oli koko perheen yhteinen. Siinä oli kiva istua tarakalla, sellaisella syrjällään olevasta lattaraudasta tehty. Siinä kunto nousi kun uimaan mentiin, vajaa viis kilomteriä suuntaansa. Vanhempi veli ajoi, minä juoksin rinnalla, kun ei perse moista hökötystä kestänyt:) Mutta mukavaa oli, muistaakseni.
Huru-ukko
Jaa nii, ruvetaan hommiin:)

Mito Islam kirjoitti...

Hyvää vappua Ykälle ja muulle käppäukko ja -akka kaartille.
Juttua lukiessa meinas ihan herkistyä. Vaikka lapsuus ja nuoruus vierähti ison kylän viereen roiskautetussa betonihelvetissä, lapsuutta kykeni siihen aikaan vielä venyttämään 15 kesän korville. Oli merkkarit,ritsat ja koottavat, kateellisena naapurin poikien pikäsatulaisista ja varsinkin paremman perheen vesan chopperista, jossa oli apinakiikku ja korkea sissybar, järkevä isäpappa kun osti pojalleen iso-jopon(kasvuvaraa), sitä saatanan rohjaketta ei saanut hajalle kovasta yrityksestä huolimatta. Punaisessa perheessä kasvaneena vappumarssille osallistuminen oli itsestäänselvyys, isän olkapäillä tuli huudeltua jenkkejä pois vietnamista ja solidarisuutta kaikille kansoille. Onneksi vanhemmat eivät koittaneet pakottaa jälkikasvuaan mihinkään muottiin, niin poliittinen nuoruus toimi elämän kestävänä rokotteena kaikkia -ismejä vastaan. Hieman surullisena miettii nykyisiä lapsia jotka viettävät typistetyn lapsuutensa nenä kiinni älylaitteessa nauttien valmiiksi pureskeltua sisältöä. Onneksi omat kläpit tuli tehtyä aikaan jolloin matopeli oli kuuminta hottia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys klovalle, nyymille etumimeltään ano, Huru-ukolle ja Mito Islamille & kiitos kommenteistanne ja oikein mukavaa vappua.

klova: Olet ikävä kyllä oikeassa. Ja ne Starbucksin myyjätkin korvaa pian tekoäly. Samaan aikaan kun duunarista tuli harvinainen eläin muuttuivat vasemmistopuolueet akateemisten naisten utopiapuolueiksi joitten toiminnan mielenkiinto on jossain aivan muissa kuin suomalaisissa.

nyymi, etunimi ano: Fiat G.50:n pudotus vs. omien tappioitten lukema oli suomalaisilla aika huikea vaikka kone oli vanhentunut. Kommunistit tietysti siirtyivät vihreisiin. Osa jäi vasemmistoliittoon. Koko YYA-ajan likapyykki on vieläkin pesemättä.

Huru-ukko: Sima ja munkki kelpasi mullekin pienenä. Intin jälkeen munkkeja on syöty vähemmän sillä siellähän niitä tuli pisteltyä. Olivat varusveijarin laihalle lompakolle kahvikupposen lisäksi kustannustehokkaita.

Mito Islam: Kiitos jaetuista muistoista jotka tietysti monella meillä ovat varsin samanlaisia. Siksi minä näitä tällaisia kirjoitankin. Se älylaite – jota meillä ei omisteta – on kaikkinensa mielestäni pelottava. Ihminen ei enää käytä laitetta vaan laite ihmistä. Joo, kliseehän tuo oli mutta kun katsoo ihmisiä jotka tuijottavat zombiena sitä härpäkettä niin ei siltä kliseeltä voi oikein välttyäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Ho, Ho, Ho Tsi Minh!

Finn Marin, Kekkonen ja vappuhuiska. Siinäpä 70-luvun huimimpia muistoja. Vappuhuiska oli siis ohkanen keppi, jonka päässä oli nippu paperisuikaleita. Vähän niin kuin luuta mutta pienempi. Ja sitä pidettiin toisin päin, se suikalenippu ylöspäin. Tämmönen tavattiin ostaa vaunukansalle ja vaahtosammuttimen kokoisille. Oli halvempi ja kestävämpi kuin vappupallo. Oikea vetypallo oli aika ihme, tupakin natsalla pamautettuna pikku spektaakkeli. Kapitalisteilla oli varaa semmoiseenkin sikailuun. 60- ja 70-luvulla siis ipanoiden vapun kruunasi se paperinippukeppi. Oi niitä aikoja.

USA pois Kansasista!

Kekkonen kekkosteli mutta oli enimmäkseen aika harmiton. Lähetteli myllykirjeitä ja juopotteli pönäköiden venäläisten ukonhoriskojen kanssa. Runoili yya-liturgioita. Ei kumminkaan sabotoinut suomen puolustusta, eikä haalinut maailmalta rosvoja ja joutomiehiä. Kalasti metsästi ja lähetteli kirjeitä, metsästyksen vastustajia ei paljon hillunut julkisuudessa. Vankka epäilys kun neuvostovastaisuudesta kun olisi kenties tämmöisten saatanan tunareiden päälle langennut. Huhuna kerrottiin hesassa jonkun kylähullun taistolaisen häirinneen sorsastusta.

Sosialismi etenee, kapitalismi mätänee!

Finn Marin -lämpöpuku oli teknologian riemuvoitto luonnonvoimista. Kevyt, lämmin ja tuulenpitävä asu. Taatusti sarkapusakkaa kevyempi ja yhtä lämmin. Saatavilla Anttilasta ja muista hyvin varustetuista myymälöistä. Kihinä ja kahina oli eräänäkin syksyisenä aamuna aika merkittävä. Koko luokka suunnisti, tytöt ja pojat tietysti eri opettajan johdolla. Ja se ääni, karkotti karhut, sudet ja varmaan rapparit & ryöväritkin kauas pois. Tuon asun kankaalle voisi olle käyttöä vieläkin. Se kun kastui jopa hienosta, kevyestä sumustakin, Saharan keinokastelun ratkaisu?

Minulla on vieläkin se kostyymi jemmassa, housut pilkkivarustuksen oleellinen osa, puetaan pilkkihaalarin alle. Liukas vaatekappale, ikään kuin laakeroi villahousut ja haalarin. Ei ahista niin kovasti. Pusakan taskuun mahtuu hyvin kolmen vartin termospullo ja voileipiä päiväksi. Toiseen taskuun mahtuu veistokirves ja muuta tarpeellista. Päälle huppari - asu kelpaa paitsi metsään myös kylille. Ei herätä kummastusta kummassakaan ympäristössä. Piti sekin kokeilla: kirveen sijaan oikea Ukko-Mauserkin sopii taskuun. piippu ylöspäin, kiitos kysymästä, ilman tukkia. Eikä pullota tai roiku epäilyttävästi.

YYA! Ydinaseton pohjola.

Itse tehty sima oli itsestään selvä vappujuoma. Se sakka kyllä oli syytä jättää pulloon. Minulla ja luokkakaverilla oli tapana mennä vappupuheiden sijaan mennä kuuntelemaan teeren soidinta. Ja mustarastasta. Myöhemmin ajelutimme tyttöjäkin aamuyön konserttia kuuntelemaan. Oli kuulemma eksoottista. Polkupyöräaikoina sima oli juomana, sitten muut aineet, Schweppes Cola oli kai eksoottisin juoma ennen siirtymista C2H5-OH:n pariin.

Mikä on punainen, viisi metriä pitkä ja haisee vanhalle viinalle?
Nokian kommunistien vappukulkue. - Aito 80-luvun Tamperelaisvitsi.

Kansalaiset, metwust!

Klara vappen, bara vatten, hela natten!

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Lapsuuden vappua vähän aikaisemmalta vuosikymmeneltä koettuna kuin Ykä ja täältä toisen sukupuolen suunnasta värittivät ilmapallot, vappuviuhkat, serpentiinit ja pitkään viikkorahoista säästetty vappuraha, jolla ostettiin useita jäätelötötteröitä kadunkulmiin ilmestyneistä kioskeista, käytiin tivolissa tai elokuvissa, mutta pääasiassa vain värjöteltiin kaupungilla kalseassa ilmassa nenät punaisina kesätakissa, polvisukissa ja pikkukengissä, jotka oli ihan pakko saada jalkaan juuri vapuksi; olihan se suuri kevään juhla! Mitään koiruuksia ei tytöt tietenkään tehneet, eikä vappumarsseja käyty katsomassa. Äitini teki muuten aivan tolkuttoman hyviä munkkeja; ne paistettiin kookosrasvassa.

Vapunvietto voitaisiin ihan hyvin siirtää täällä kylmässä Pohjolassa parilla viikolla eteenpäin, mutta kai se olisi suorastaan pyhäinhäväistys sellaista ehdottaakin... Työväen, ylioppilaiden ja kevään juhlaa on ihan pakko viettää toukokuun ensimmäisenä vaikka sitten huulet sinisinä räntäsateessa seisten.

Näyttää tulevan perinteinen vappusää tänäkin vuonna, mutta siitä huolimatta rattoisaa vappua Ykälle ja kaikille lukijoille!

Rouva Ano

Krypta kirjoitti...

Hyvää vappua sinnekin päin.

Lapsuuteni vaput koostuivat isin tekemistä munkeista ja äiten panemasta simasta, jotka olivan keittiön pöydän molemmissa päissä. Keskellä shakkilaita ja velipoika vastuksena. Ottelun välissä syötiin munkkin ja hörpättiin simaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Rouva Anolle ja Kryptalle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos jaetuista muistoista. Siinä mielessä muuten Kekkonen sabotoi Suomen puolustusta että kun hän ajatteli hoitavansa ulkopolitiikan itse niin hyvin niin ei armeija liikoja rahoja tarvitse. 1970-luvun suurin sankari asian tiimoilta oli mielestäni Lauri Sutela.

Rouva Ano: Elokuvista muistan että lauantaisin käytiin kattomassa pätkiksiä. Maksoi 50 penniä. Täällä muuten sataa räntää niin että vappusäässä ollaan.

Krypta: Kiitos jaetuista muistoista.

thinker Dill kirjoitti...

Joo... Vuoden -74 vappuna vetelin tukkeja metsästä Nuhvilla. Tuulenkaatoja, lovipankolla vaan. Ylämäissä, kun oli pari tyvitukkia ja latva kyydissä, piti jarruilla ohjailla, kun ei etupyörät tahtoneet yltää maahan. Kolmosnuhvissa on kevyt keula. Kyllähän se muuten menetteli, mutta kun naapurin kollit pikkupöhnässä koettivat taiteilla puiden päällä. Pelotti, että lipsauttavat jalkansa tukkien väliin. Se olisi ollut sairaalareissu.

Olisi noita tuulenkaatoja metsässä tällekin vapulle. Kun ei tullut kunnon routaa koko talvena, mutta tuulia tuli.

Paskanajopäivänä isännät ennen vappua pitivät. Taisi siinä olla sitä ideologiaa seassa.
Se on kuulemma paskanajo ilman perälautaa tarkkaa hommaa.

QroquiusKad kirjoitti...

Oma lapsuudenvappunikin oli kotisimaa ja munkkeja. Intin munkkikahvien jälkeen ne ovat myös itsellänikin olleet harvinaisia kuriositeetteja.
Tuppukylässä ei nähty valkolakkeja eikä punalippuja. Oli toki ylioppilaita ja kommunisteja, mutta ei koskaan tarpeeksi. Tai ei nähty tarpeelliseksi. Molempi parempi.

Oma valkolakkinikin on tallella. Se ei vain enää mahdu päähän. Olen vuosikymmenten mittaan joko viisastunut tai sitten päänympärykseni on kasvanut jostain muusta syystä.

MItä väliä. En ole täysi-ikäisenä koskaan viettänyt valpuria varsinaisesti mitenkään.
Viettäkööt ne, joiden juhla se on.
Ei minun. Ei kiinnosta.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Nuo ulkoilupuvut sen vaarallisimpia tuskin on myyty, nuukat tupakkimiehet säästivät jos ei ehtinyt polttaa natsan ja laittoivat sen taskuun ja hupsista liekit leimahtivat. Itseltä suli yhdestä lahje kun oli kosketuksissa sähköpatteriin. Simasta osa kaupan simoista maistuu huonolta hiivaiselta kiljulta, eikä muutaman litran tekeminen vaadi raketti-insinöörin tietoja ja laitteistoja lisäksi samoilla tavoilla tehdään muitakin kesäjuomia. Tunturi rodeosatulalla ja easyraideri tyyliin apenhengersarvilla ja automaattiloodasta tutulla 3 vaihteisella napavaihteella. Farkkutakki täynnä merkkejä ja natsoja. Jalassa nappulakengät tai retut sadekelillä haisaappaat talvella lapikkaat. Apteekista sai silloin 50 tai 100 g:n pusseissa salmiakkijauhoa joka työnnettiin kerralla suuhun niin että huuletkin rohtuivat. Kerättiin jääkiekkokuvia. Ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat, toisaalta katseltiin kevät Abun luetteloa kuinka ambassadörhyrräkelalla pyydettiin mereltä tai lohijoilta toinen toistaan suurempia kaloja. Koulussa ei ollut pirkkalanmonisteita, opettajat olivat sodankäyneitä rintamamiehiä tai lottia jotka pitivät tenavat kurissa. Meillä oli vappupäivänä aina isän tekemä venäläinen sillipöytä. Munkit tietty tekivät kauppansa. Vanhemmat vaikka olivat porvareita olivat sitä mieltä että vappu oli työväen ja opiskelijoiden juhla joten keskustalaiset voivat säästää puheet kekriin ja kokoomuslaiset itsenäisyyspäivään. Muuten Mark Bolan alakouluikäiset soittajaystävät perustivat bändin, Susie oli kohtuullinen 60 luvun teiniartisti ja Helen Shapiro räjäytti pankin eli alle 15 vuotiaana 3 kpl englannin listojen kärkeen, Markin vuoro tuli myöhemmin. Sladen Cum On Feel the Noize muuten youtubelta löytyy Sladen vierailu harppisaksassa missä painotettiin Wolverhamptonin beatleksien työvänluokkaista taustaa. Uskomatonta oli se että itäsaksassa pyöri televisiossa rappiomusiikin edustajia enemmänkin kuten Suzy Quattro joka herätti levottomia ajatuksia alkavaan murrosikään ehtineelle tiukassa nahkahaalarissa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Elokuvista vielä me käytiin kiertävän esittäjä näytöksissä, sama vanha Tarzani tuli katsottua riittävän montakertaa. Kantajat putosivat kalliopoluilta ja jokea ylitettäessä krokodiilit söivät lisää. Kun se ikäraja oli tulkinnan varainen kysymys niin sukupuolivalistus tuli hoidettua kolmansina filmeinä esitettävinä filmeinä olleissa saksalaisissa pornofilmeissä. Yhden nimikin on jäänyt mieleen, Tuli matkarakastaja raju tytöltä meni taju.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vielä tuosta G50 Fiatista. Tietenki Oippa Tuominen ja Puhakka ovat piloteista tunnetuimmat mutta Tapani Harmaja joka kaatui talvisodassa oli syksyllä 1939 koelentämässä Fiatteja Torinossa teki koneella nopeusennätyksen Torinon kentän yllä. Syöksyssä yli 800 km/h:ssa ja hyvä että koneen vaurioitumisesta huolimatta pysyi ilmassa. Tapahtuman kunniaksi Fiatin tehdas lahjoitti kultaisen savukekotelon. Maanpuolustuksen tukisäätiö palkitsee sillä aina kurssinsa parhaan yleisesikuntaupseerikurssin lentäjän.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Ehkä tuo vasemmiston kansandemokraattien ja kommunistien into katosi samaa tahtia kuin maisteri tai siis integentsia miehitti puolueen johdon oikeilta rasvanahkaisilta pitkänlinjan ay-väeltä. Patamustanaporvarina väitän että vanhat kommunistit täällä ymmärsivät talouden ja taloudenpidon paremmin kuin tämänpäivän keskuskauppakamarin kokoomusnuorista kootut broilerit. Se oli semmoista sakkia että puhuttiin yleviä mutta ymmärrettiin reaalimailma.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Arkistoistani kaivoin esille Ulvilan Seutuun 16.4.1998 kirjoittamiani lausahduksia:

Jos vappuna on katolla lunta, niin on sitä maassakin!
Edistys edistyy ja kehitys kehittyy – mutta mihin suuntaan?
Talvisin on Suomessa talvikelit ja kesällä kesäkelit.
Luonto ei aiheuta liikenneonnettomuuksia, vaan ihmiset.
Liikenteessä ihminen ei ole arvokkain, vaan auto.
Yksityisen talous on hengissä pysymistä, julkinen sen sijaan – ”keisarilla ei ole vaatteita”!
Kirjastossa kirjat tai asiakkaat eivät ole pääosassa, vaan mahtava ramppi.
”Pois, pois, postin tieltä” – varsinkin asiakkaat!
Kunnan tärkein tekijä ei ole kuntalainen, vaan kulissit.
Liikunta ei ole liikkumista, vaan näyttelemistä.
Laskettelukeskus – tekstiili- ja autonäyttely!
Juhla kuin juhla – pääalttari on olutteltassa.
Terveyskeskus on sairauskeskus.
Ajan kulun huomaa lapsista – ja hautausmaalla!
Mitä syöt – siksi tulet.
Tunne itsesi – ja hämmästyt!
Kirkon kallein aarre on sinne hakeutuva ihminen.
Seurakunnan herra on Herra.
Parasta Jumalassa on Hänen huumorintajunsa!
Jumala loi aikaa, eikä puhunut kiireestä mitään!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys thinker Dillille, Qroquius Kadille, Patelle Pankavaarasta ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

thinker Dill: Juu, eihän maatiloilla vappu ole koskaan ollut juhla eikä mikään. Ja ei muuten pahemmin routaa tullut männätalvena meillekään.

Qroquius Kad: Ei vapulla minullekaan ole ollut aikoihin sen kummempaa merkitystä. Hyvin usein olen silloin töissä. Onhan ne sadan pinnan tunteja kumminkin.

Pate: Kiitos jaetuista muistoista. Se lämpöpuku ei tosiaankaan ollut mikään paloturvallinen. Ja Tarzanit tuli katsottua täälläkin. Se ainoa oikea Tarzanhan oli tietysti Johnny Weissmuller. Ja veikkaanpa että ne vanhat saarislaiset kommunistit olivat sekä fiksumpia että isänmaallisempia kuin nykyiset broileripoliitikot.

Terho: Kiitokset. Kirjoitus on kestänyt ajan hyvin.

Joppos123 kirjoitti...

Moron kaikille,
Onhan tuo Kekkosslovakian aikainen toppapuku suoraan sanottuna aivan kaamean näköinen viritys, vaikka tässä nyt ei mitään muotisilmää olekkaan. Muistelen, että meikäläinenkin -70 luvun alussa sellaiseen puettiin mutta eihän se kovin kauan pienen pojanviikarin menossa kestänyt.
Nuo peltiset pullonkorkit olivat taatusti jokin Taistolaisten kosto. Väitänpä, että lähes joka kolmas katkesi vaikka kuinka varovaisesti yritti avata. Sitten sitä yritettiin hampailla kun ei silloin mitään "Leathermaneja" taskussa ollut.
Nuo koottavat olivat kivoja ja niitähän löytyi aika haastaviakin.
Kun ikää tuli ja kuvioihin papatit ja kiinurit niin kesäisin tuli kavereiden kanssa koottua erilaisia lentsikoita,panssareita ja laivoja uutta vuotta varten.
Uutena vuotena olikin sitten vuorossa vuotuinen maailmansota missä yleensä tuhoutui koko kalusto.

Hyvää vappua kaikille blogia lukeville ja Ykälle kanssa,

Anonyymi kirjoitti...

Sen verran lisäystä edelliseeni, että tuttu pukine aikoinaan minullekin oli tuo finmarin. Pirun hyvä metsällä tai kalalla, siinä päällimmäisen sarkapomapan alla. Ku ei menny tuuli läpi, ei tarvinnu niin paksuja kalsareitakaan:)
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät Toverit!

Tänäkin keväänä on työväki taas sanut taistella oikeudenmukaisen palkkansa ...

Kuuntelin aamukaffella jotain töllön aamuohjelmaa ja " ettota ninku mummielestä ninku tota nyky -ninku -poliitikot on tota armottomia ninku sönkköjä". Ja kaikki tuo ahistuneella, känisevällä äänellä.

Joo-o, olen toki kai ikävä ihminen ja olen koulutettu jo keskikoulusta asti esiintymään. Vapaaehtoinen aine, esiintymistaito. Asla-stipendiaattina ollut äikän ope suositteli muutenkin puhelialle ja rohkealle ipanalle. Kuulemma ameriikassa semmoinen kuului asiaan kaikille. Sittemmin liikunnallinen mietiskely vahvisti kroppaa, ääntä ja esiintymistä ja teatterikin sitten myöhemmin. Olen jopa laulanut selvinpäin. Julkisesti.

Mutta muistini mukaan rosenteista ja mopeteista puhuneet ukot eivät totaillet. Eivätkä ninkuttaneet. Ja poliitikot eivät tulleet broilerhautomoista vaan kovan koulun kautta. Maamiesseuroista, ammattiosastoista, lautakunnista, valtuustoista - niissä puhuttiin asiaa, ei heiluteltu leukoja huvin vuoksi. Puhuttiin asiaa ja selkeästi, selkeällä äänellä.

Noi totaninkqunaukujat on naisia ja kenties sivareita? Intissä asia piti esittää selkeästi, kuuluvasti ja selittämättä - nämä kaikki nykyesiintyjien puutteita. Käninä ja narina tule jännityksestä?

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Huru-ukolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Sinänsä – jos positiivisesti ajattelee – niin silloinhan meni muutama vuosi että kaikki kansalaiset olivat talviaikaan muodissa mukana. Kun kaikilla oli ne lämpöpuvut. Sormenhalkaisijakorkin jälkeenhän tuli se päältävedettävä repäisykorkki joka oli sormiystävällisempi. Mulla niitä koottavia on muuten ehkä tusinan verran vielä jäljelläkin. Oikein mukavaa vappua sinullekin.

Huru-ukko: Väliasuna sarkavermeitten kanssa se on saattanut muuten pelittää ihan hyvin.

Pyssymies: Minähän olen ollut nulikkana ihan helvatun ujo. Se esiintymistaito tuli olosuhteitten pakosta sitten ajan kanssa.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Sähkökatko oli onneksi lyhyt. Nyt tuleva viides päivä odotetaan taas uutta katkoa!
50-luvun alussa minulla oli äitini ompelemat kuteet päällä. Muistaaksen ennen vuoden 1956 yleislakkoa (muistan senkin) vappuna oli vielä työväenyhdistyksen järkkäämä oikea vappumarssi. Pääkadun varrella sitä tuli seurattua parin muun nassikan kanssa ihan uteliaisuudesta. Voiskohan arviolta sanoa, että se oli noin 50 m pitkä muodostelma. Myöhemmin näitä ei pahemmin tullut seurattua. Silloin elettiin sodanjälkeistä aikaa ja se näkyi myös pikkupojille määrätynlaisina kierroksina, josta meille ei ollut haittaa. Esim. isäni joutui juoksemaan rakenteilla olevan isomman rakennuksen käytävää pitkin samalla kun takana pääty sortui. Selvisi. Syynä oli betonivaluun paiskattu tyhjä naulalaatikko, joka heikensi kannatinpylvästä. Oli muitakin vaaratilanteita, kuten kiväärin yms. ammuksia löytyi helposti ja niitä räjäyteltiin. Jotkut esitteli jopa revolvereita ja pistooleja. Siihen aikaan ujoudesta oli se hyvä puoli, että välttyi monelta ongelmalta. Puhuu kokemuksesta se toinen nulikka.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kalevi. Minä olen kotoisin (silloin) kovasti vasemmistolaiselta paikkakunnalta. Joten meillä oli se kulkue paljon pidempi. Ja kaikenlaisiin patruunoihin tuli totuttua jo pienenä. Isä opetti.

Anonyymi kirjoitti...

Nämä mollaamani TV-esiintyjät ei ole ujoja. Ovat toimittajia tai jonkun ideologian ajajia. Totaninquttelu ja sönkötys on eri asia kuin ujous.

Julkisuudessa toimijan kannattaa opetella pois täytesanoista ja ärsyttävistä maneereista, muoti-ilmauksista ja älyttömyyksistä. Puheterapeutteja ja esiintymiskouluttajia kyllä löytyy.

Tietysti vikojaan voi käyttää tavaramerkkinään. Ylimielinen vetelyys - veltto kusipäisyys - oli esimerkiksi Jörn Donnerin tavaramerkki. Omaa puhettaan voi maustaa vaikka omalla murteellaan. Porilainen voi varoen käyttää "tua noin", manselainen voi puhua välillä kuin Ransu. Oululainen voi kysyä Ookkonää nähny hohon? Pistoolijaostomme nuorten kesken tunnetaan valmentaja jolla on ääni. Tapaan nimittäin kertoa ratasäännöt ja niiden tulkinnan: "Täällä meillä on demokratia. Mies ja ääni -periaate. Minä olen se mies ja minulla on se ääni." - Säännöistä ei neuvotella radalla, niitä noudatetaan. Turvallisuus ensin.

Äänenkäyttö on myös asia jota voi opetella. Kuunnelkaas joskus vaikka O. Virran ja jonkun Keijo-Annikin Hopeista kuuta peräkkäin. Ola oppi esiintymään ilman vahvistimia. Keijo-Annikit oppi tunkemaan mikrofonin kurkkuunsa ja siihen, että ääni ja tahti fiksataan sitten kohdilleen. Vanhat poliitikot oppi käyttämään ääntään niin, että vappupuhe vaikka mansen raatihuonen parvekkeelta kuuluu vanhan kirjastotalon portaille ilman kovaäänisiä. Nykyagitaattorit tarvii megafonia tai helevetinmoista kaiutinpatteria kitinänsä kuuluville saamiseen.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Kalle Kustaa Korkki, muniansa ...

Toi Vita Colan mannekiini on kamala. Oikea harpyija.

Ja aidoista repäisykorkeista sai hienoja koristeista pyörän pinnoihin. Kiiltävä, anodisoitu alumiini pysyi koreana vuosia. Kruunukorkki ei ollut tähän hommaan etevä. Siitä sai toisaalta suomustimen värkättyä, muutamia korkkeja kapulaan kiinni - siinä suomustin, eikä ollut hinnan kiroissa. Joskus idea tuli tarpeeseen saaressa. Suomustin unohtui ja mökin suomustin hukassa. Klapeja, nauloja ja krunukorkkeja löytyi.

Pyssymies

Kalevi Nissila kirjoitti...

Välihuomautus / itsekritiikkiä: Tekstini alkaa vanhenemisen seurauksena olla moniosaisia ja ei niin selkeitä (sinällään mielenkiintoista seurata). Ajatus mikä pitää tuoda esille, on puutteellinen - jokin sana puuttuu välistä, tai on taivutettu väärin. Jopa kokonainen lause puuttuu. Retoorinen kysymys - kannattaisikohan oikolukea oma teksti puolen tunnin päästä uudelleen, ennenkuin sen julkaisee? Koittakaa kestää...

Sama kömpelyys alkaa ilmetä auton käsittelyssä. Eilen peruutin auton takapuskurin parkkitalon pylvääseen ja siihen tuli halkeama, vähän kenkutti...#&%"@ (toivottavasti ilmailulääkärini ei lue tätä). Näitä tällaisia mokia ei työelämässä esiintynyt.

Ykän blogin kommmenttiosio on minusta erinomainen - voi referoida omaa tekstiä muihin ja saada vertaisarvioita. Tämä on hyväksi omalle henkiselle hyvinvoinnille varsinkin tällä hetkellä. Suomeksi sanottuna - ei kurki vain omaan napaan ja tee siitä tavaramerkkiä itselle.

Olen samaa mieltä Pyssymiehen kanssa näistä nykyisistä äänenkäyttäjistä. Pitäisi olla uusi Kaarina Suonperä'n kaltainen tapakouluttaja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Suonper%C3%A4

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne. Esiintymisestä en osaa kommentoida sen enempää, kun täällä tämä oma esiintymiseni on vain kirjallista. Virran Olasta tuli mieleen se, että Olan aikoihinhan kaikki levytykset lyötiin suoraan narulle. Mitään moniraitatekniikkaa ei ollut. Oikoluvusta puheenollen, minun jokainen julkaistu teksti käy läpi Ylvan sensuurin ja hänellä on täysi veto-oikeus.

Kalevi Nissila kirjoitti...

60-luvulla silloisia tietokoneita ohjelmoitiin ja data syötettiin kenkälaatikollisella reikäkortteja. Ei passannut kompastua, muuten meni ohjelma sekaisin. Korttien lävistäjä oli kirjoituskoneen kaltainen. Tarkistus suoritettiin siten, että oli kaksi saman datan lävistäjää - josta toisen palkka riippui löydetyistä virheistä. Ylvalle onnittelut virheettömästä blogista. Täytyy käyttää itsekin...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Reik%C3%A4kortti

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kalevi ja kiitos. Olen otettu. Tosin tuskin tämä virheetön blogi sinänsä on.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Taisi jäädä virheettömyys sana reikäkorttijutusta päälle. Tarkoitus oli sanoa blogin kielen olevan laadukasta - sujuvaa, helppo lukea ja mielenkiintoista sisällöltään. Ja vielä kiitos vinkistä. Itse olen kiitollinen, kun minulla on vielä elämänkumppani, jolta voi kysyä ja jolle voi kertoa. Oikoluvun liittäminen reikäkortteihin - en vain malttanut...

Tämän kirjoituksen pointti oli - kun vanhenee, niin virheet lisääntyy. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus seurata, pitääkö seuraava tarina paikkansa. 1600 -luvun saksan hiilikaivoksissa tapahtui onnettomuuksia, kun vanhentut mies henkensä pitimiksi jatkoi työtään hamaan loppuun asti. Tähän kyllästyneet nuoremmat keräsivät osan palkastaan ns. rahastoon, josta sitten maksettiin, ettei tämän onnettomuusalttiin tarvinnut tulla töihin - eläkejärjestelmä oli keksitty.

R Leon kirjoitti...

Tästä blogikirjoituksesta tuli hyvä mieli. Kiitos siitä Yrjö.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Nämä viimeiset kommenttini olisi kuulunut olla 'Ihmiset ja peili' postaukseen, mutta olkoon, kun on tota hämäläistä verta :-)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kalevi Nissilälle ja R Leonille & kiitos kommenteistanne.

Kalevi: Kiitokset. Ja tuosta saksalaisesta protoeläkkeestä en ollut kuullutkaan. Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.

R Leon: Lämmin kiitos.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Saksalainen työkaverini kertoi tällaisen tarinan eläke-ensiaskelista. Mielestäni todentuntuisempi lähtökohta olisi 1700-luvun lopulla teollistumisen alkutaipaleella.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kalevi. Voi pitää paikkansa tuokin. Tuskin eläkejärjestelmä on alkanut vain yhdestä pisteestä. Suomessahan vanhusten elanto oli tuolloin vielä jälkikasvusta kiinni. Oli se termi ”vanhempien moona”.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Näin varmasti on. Sama juttu ollut ja on, myös monien teknisten keksintöjen kohdalla. Samaan asiaan on havahduttu useissa eri paikoissa samaan aikaan eri puolilla maapalloa.
Muistan, että vielä 50-luvulla kansakoulussa oli tapana 'teroittaa' koululaisten mieliin tarinoita, jotka muistuttivat kohdella vanhuksia hyvin, vaikka he eivät enää kykene kaikkeen. Tässä iässä näen ympärilläni tapauksia, jossa olisi hyvä nytkin muistuttaa...

Kalevi Nissila kirjoitti...

Johtuneeko siitä, että olen tarkkailijana (hall.pj) 60-luvun alussa rakennetussa pienoisyhteiskunnassa? Jutut kun ovat aiheiltaan yli 70v ja näen mitä pahaa tämä koronakaranteeni aiheuttaa. Tiedoksi valtiovallalle, ettei niin kovin painota mainoksin ja muulla tavoin läheisten tapaamattomuutta!

Anonyymi kirjoitti...

Mummonmökki taitaa olla perua maatalouden sukupolvenvaihdoseläkkeistä. Vanhalle parille, isännälle & emännälle pykättiin mökki ja taattiin joku määrä viljoja, maitoa, voita, lihaa halkoja yms. Tämä systeemi oli nimeltään syytinki.

Taloissa ja kartanoissa tavattiin vanhoille rengeille ja piioilla nakittaa kevyempiä ja kenties kokemusta vaativia hommia, sukankutomista, kehruuta, hakojen hakkaamista, kalujen veistoa, verkonkutomista, luudantekoa, pärekorin punontaa.

Fapriikeissa oli porttivahdin ja yövartijan töitä tarjolla. Toisaalta joitain hommia pystyi tekemään hyvin vanhaksi - Verlassa sopii ihmetellä arkinlajittelijan jalanjälkiä. Seisoi samoilla sijoilla arkkeja punnitsemassa kymmeniä vuosia, punnitsi vaikkei enää nähnyt vaa'an viisaria kunnolla. Virheitä ei silti tullut, käsi oli sen verran tarkka.

Kansaneläkkeen keksi saksan Kummola, muuan Bismark. Keskimääräinen elinikä oli 66 tai 67 vuotta tuolloin. 65 vuotta laitettiin eläkeiäksi.

Suomessa on muuten menossa työeläkkeestä toinen versio, sotien aikainen ja erikoisesti sodan jälkeinen inflaatio romutti ekan version. Ensimmäinen versio oli yhtiökohtainen ja yhtiö & työntekijät rahoittivat sitä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kalevi Nissilälle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistä.