sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

RAUHAN HILJAISIA SANKAREITA

Tässä hiljattain tuli kirjoitettua sodan hiljaisista sankareista. Onneksi tuo sota ei ole se aivan vallitseva olotila joten Suomeenkin syttyi aikanaan se rauha ja onneksi se on säilynyt tähän päivään saakka. Mutta onhan rauhallakin omat hiljaiset sankarinsa. Esitellään niistä muutama. Ensimmäisenä tulevat epäilemättä mieleen asutustilat. Näitähän oli jo ennen sitä kakkosrähinää mutta kun se kyseinen kakkosrähinä loppui niin vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella perustettiin Suomeen yli 100 000 asutustilaa joihin asutettiin niin evakoita kuin rintamamiehiä.

Osassa asutustiloista oli asuinrakennuksia ja viljelysmaata mutta kaikkiaan 16.000 tilaa oli ns. kylmiä tiloja joissa kaikki jouduttiin tekemään pystymetsästä. Mietitäänpä sitä jos nykysuomalaiselle sanottaisiin että ”tossa on seitsemän hehtaaria, tee siitä itsellesi asunto, raivaa pellot ja hanki leipäsi.” Kuinka moni siihen kykenisi? Itse en kykenisi. Mitä tässä selvässä asiassa valehtelemaankaan. Se silloinen virkamies joka oli mahdollistamassa yli 400.000:n tuhannen ihmisen uudelleen asuttamisen oli maatalousministeriön asutusasiainosaston päällikkö Veikko Vennamo:

Vennamon rooli Suomessa muuttui huomattavasti kovaäänisemmäksi sillä hän tuli myöhemmin tunnetuksi SMP:n johtajana ja yhtenä harvoista poliitikoista jotka avoimesti vastustivat Kekkosen yksinvaltaa. Muita olivat mm. Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth. Eihän heitä paljoa silloin ollut. Ainakaan julkisesti.

Sodan jälkeen väestöä tietysti asutettiin muuallekin kuin pienille maatiloille ja tuolta ajalta voi muistuttaa hiljaisesta sankarista eli rintamamiestalosta. Oikeastaan yhtä ainoaa rintamamiestalomallia ei ollut vaan kyseessä oli usea toistaan muistuttava tyyppitalomalli. Mutta se puolitoistakerroksinen – vieläkin yleinen – talomalli oli se yleisin ja varmaan moni lukija on sekä elänyt lapsuutensa siinä ja elää vieläkin.

Pitihän ne uudet talot saada lämpimäksikin ja siinä tehtävässä pönttöuunin lisäksi voidaan esitellä hiljainen sankari eli Porin Matti:

Vähäruokainen ja pitkään lämpiävä uuni lämmitti ahkerasti jälleenrakennusajan suomalaisia taloja. Eniten niitä ostettiin vuonna 1951 eli lähes 13.000 kappaletta. Porin Mattia tehdään edelleenkin, tosin ei enää alkuperäisen valmistajan toimesta.

Kun uusi rintamamiestalo oli saatu lämpimäksi ja käyty ehkä piharakennuksessa sijaitsevassa ulkosaunassa niin saunapuhtaana mieleen saattoi tulla mieleen pilke silmäkulmassa uusien sukupolvien tekeminen. Ja siinähän toimi pelialustana rauhan hiljainen sankari eli heteka:

Nuorempi sukupolvi ei tuota pelialustaa ehkä muista mutta kyseessä oli teräsrunkoinen levitettävä vuode. Kyseistä vuodetyyppiä teki monikin tehdas mutta menestyksekkäin oli Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy josta nimi heteka tulikin. Hetekoita alettiin tehdä jo ennen sotia ja niitä myytiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta. Vähintäänkin yksi suomalainen sukupolvi on pantu alulle hetekan narinassa. Voi olla, että hetekoja löytyy vielä vanhoilta kesämökeiltä. Ja se vanha lautakesämökki oli myös rauhan hiljaisia sankareita. Olihan se osoitus siitä, että 1960 – 1970-luvuilla elintaso alkoi nousta ja ihmisillä oli jo hieman varaa satsata mukavuuteen päivittäisen selviämisen lisäksi.

Kekkoslovakiassa eläneille tuon tyyppinen yksinkertainen kesämökki on se tutuin ja monelle – mm. minulle ja rouvalleni – se ainoa oikea kesämökki. Nykyisinhän mökit ovat pääosin huviloita jotka ovat isompia kuin meidän omakotitalo. Mutta kyseiset mökit olivat kekkoslovakialaiselle mukava osoitus että sitä marxilaisen teorian mukaista lisäarvoa alkoi kertyä ja lisäksi mökille mentiin hitto vie vielä omalla autolla. Aika usein sitten myös lisäksi veneellä koska läheskään kaikille mökeille ei oltu tehty teitä. Olen muuten siinä käsityksessä että aivan viime aikoina nuo lautamökit ovat saaneet taas lisää suosiota.

Valtakunnallisen hyvinvoinnin lisääntymisestä kertoi myös ilmainen kouluruokailu:

Osittain kouluruokailua oli alettu tarjota aikaisemminkin mutta varsinaisesti maksuton kouluruokailu tuli Suomessa käyttöön vuonna 1948. Luonnollisesti ruokailu oli pitkään lähinnä puuroja ja vellejä ja kasvisruokailun pakkosyötön myötä Suomi saattaa ehkä palata moiseen olotilaan lähiaikoina.

Itse aloittelin koulutieni kansakoulusta ja vaikka niitä puuro- ja vellipäiviä olikin (hyvältä nekin maistuivat) niin kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sitten kun siirryttiin peruskouluun niin ne vanhat keittäjät häipyivät jonnekin, tilalle tuli nuoremmat ravintoympyrää noudattavat ja ruoka muuttui aika totaalisen mauttomaksi mutta epäilemättä virallisen ohjeistuksen mukaiseksi laitosruuaksi. Liekö muilla samanlaisia kokemuksia?

Yhtenä rauhan hiljaisista sankareista voi pitää myös äitiyspakkausta:

Antoihan se valtion taholta oman pienen boostinsa lapsien laittamiseen. Niin kuin äitiyslomakin. Nykyisen valtakoneiston mielestä ei varsinaisesti kannata satsata siihen että suomalaiset tekisivät lisää lapsia vaan kannattavampaa on köijätä Suomeen aikuisia kehitysmaalaisia jätkiä suoraan eläkkeelle ja väittää että tällä, juuri tällä korjataan sitä kestävyysvajetta. Transpelleilijäthän yrittivät että äitiyspakkauksen nimi muutettaisiin joksikin muuksi sillä sehän olisi sentään hirvittävä transfobinen slurri väittää että ainoastaan nainen voi synnyttää. Onneksi tuo yritys sentään ajoi karille. Toistaiseksi.

Laitetaan tähän vielä yksi rauhan ajan hiljainen sankari eli Pahkasika-lehti:

Jaa miksikös kyseinen julkaisu kuuluu tähän samaan sarjaan? No miettikääpä. Kyseinen julkaisu aloitti uransa jo Kekkoslovakian aikaan ja koko toimintansa ajan se irvaili kaikille ja kaikesta. Eikä siitä tehty ensimmäistäkään rikosilmoitusta, sille ei annettu ensimmäistäkään tuomiota eikä sitä sensuroitu millään tavoin. Eli ehkä se rauhan hiljainen sankari olikin sen ajan suomalainen yhteiskunta joka oli sittenkin huomattavasti suvaitsevaisempi kuin nykyinen suvaitsevais-tiedostava yhteiskunta.

Tätä kannattaa miettiä. Ja miettiä tarkkaan.

Lisäys ja tarkennus (kiitos Vasarahammerille): Pahkasika-lehti joutui maksamaan jutuistaan korvauksia. Kyseessä oli maanpuolustushenkinen teemanumero, jossa esiintynyt puolustusvoimien kantahenkilökunnan edustaja muistutti liikaa erästä tosielämän henkilöä.

45 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kouluruoka oli yleensä hyvää poislukien kanaviillokki, maksakastike ja joku sotku mitä ei syöny kukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tilliliha, hyi helvetti sitä läskikuraa ei syöny. Mieluummin oli ilman.
T:ihmettelijä.

Anonyymi kirjoitti...

Pari inhokkiruokaa muistuu mieleen omilta alakansakoluvuosilta. Tilliliha ja ruispuolukkapuuro. Tilliliha oli kuin harmaata liisteriä, jossa jotain etäisesti lihaa muistuttavia roikaleita, sitkeitä kuin mikä. Ruispuolukkapuuro taasen puoliraakaa ja kokkareita ja iihme klimmpejä. Syksyisin piti jokaisen oppilaan tuoda litra puolukoita kouluun, että saataisiin sitä, yäk puuroa. Paras ruoka oli makaroonivelli, huom 2-oolla, ei ollut vielä inflaatio iskenyt siihen.
Leipääkin oli, kotoa tuotua ja maito omassa pullossa.
Tosiaankin nykyinen, tai no, tuossa puolenkymmentä vuotta sitten, kun junnujen kanssa turnauksissa kierrettin, ruokailut olivat kouluilla ja sen aikaista sapuskaa en ottanut. Sanoinkin joukkueen johtajalle aina, että säästäkää, mien en sitä sapuskaa tartte. Oli siinä joutilasta aikaa kuskilla käydä kaupasta hakemassa mitä suu kutsui.
Huru-ukko

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Heteka on mekaaninen viritelmä, jossa se alapeti sai olla valmiiksi pedattuna, ja illalla se vain vedettiin esiin ja nostettiin ja lukittiin sellaisten varsin nerokkaiden kiikkulinkkujen varassa ylös. Asunnot olivat pieniä, ja näin päivisin saatiin vähän tilaa lisää.

Kävin joskus aikuisiässä katsomassa sitä paikkaa jossa kasvoin valtaosan lapsuuttani. Sen talon täytyi olla ihan käsittämättömän pieni. Olisikohan kamarikaan ollut kolmea metriä kanttiinsa.

Pauligin kahvipaketeissa, joissa 50-luvulla oli papuja, jotka korttelin sekatavarakaupassa jauhettiin myylyssä poroiksi, oli myös pussin tukena sellainen pahvinen lappu, johon sitten oli painettu autojen kuvia. Niitä kerättiin, ja vaikka noina aikoina pikkukaupungissa vielä tuli tiellä vastaan useammin hevonen kuin auto, tunsin nimeltä ja näöltä kymmeniä merkkejä, vaikka en ollut niitä koskaan nähnyt.

Muutama viikko sitten etsiskelin netin keräilykaupoista noita autokuvia, ja kyllähän niitä edelleen löytyy. Ostin pienen pinon ihan vain muistellakseni nostalgisesti vanhoja aikoja, joista ei noin yleensä ottaen ole kovinkaan paljon kohottavia muistoja.

Vasarahammer kirjoitti...

Pieni tarkennus... Pahkasika-lehti joutui maksamaan jutuistaan korvauksia. Kyseessä oli maanpuolustushenkinen teemanumero, jossa esiintynyt puolustusvoimien kantahenkilökunnan edustaja muistutti liikaa erästä tosielämän henkilöä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Ihmettelijälle, Huru-ukolle, Seppo Oikkoselle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Ruokamuistot ovat kaikilla melko samanlaisia. Minullekin makarooni on vieläkin makarooni kahdella oolla enkä sanaa pasta käytä ollenkaan. Hetekahan toimi sitten päivisin sohvana. Minun aikaan ei enää niitä autokuvia ollut. Purkkapaketeista kerättiin lätkä- ja lentokonekuvia.

Ja joo, ei sitä minunkaan lapsuuden kotia ole enää aikoihin ollut olemassa. Siinä on nykyisin parkkipaikka.

Vasara: Kiitos lisäyksestä. Täytyy korjata.

Nils- Aslak kirjoitti...

Erno Paasilinna on kirjoitellut Petsamon evakkojen siirrosta Tervolan seudulle korpea ja jänkkää raivaamaan. Kalastajista tehtiin maanviljelijöitä. Ernon isä, keuhkotautinen ja sivistynyt nimismies, sai viimein pystyyn 2 huoneen talon: toisessa huoneessa 6-henkinen perhe ja toisessa lehmät. Isä kuoli pian.

Petsamon koltat siirrettiin Sevettijärvelle ja heitä kiellettiin muuttamasta Oulujoen eteläpuolelle.

Nyt sossu ostaa somaleille jo autotkin ja rokotejonossakin ne kiilaavat suomalaisten ohi.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Ai että tillilha oli pahaa? Tuttua minullekin kansakouluajoilta. Noh, ei sitä hyväksi voinut sanoa mutta pistelin menemään ääntä kohti koska se oli kuitenkin lihaa. Maun sain sitten puhdistettua suusta Ylhäisten näkkileivällä, sillä alkuperäisellä jota piti pureskella varovasti etteivät hampaat olisi katkenneet. Mutta maukasta se oli, parempaa leipää saa etsiä. Löytämisen suhteen en olisi kovinkaan optimistinen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Nils-Aslakille ja Yhel Turkkulaasel & kiitos kommenteistanne.

Nils-Aslak: Jep. Somalit saavat Suomessa sellaisen kohtelun joista evakot Karjalasta, Sallasta ja Petsamosta eivät olisi voineet uneksiakaan.

Yksi Turkkulaanen: Ylhäisten näkkileipä on aivan ykkösevästä mutta en valitettavasti ole nähnyt sitä kaupoissa aikoihin. Meillä oli kyllä koulussa sillopin aikanaan ihan Koulunäkkiä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Turkkuulaiselle. Meilläpäin se oli tilliläskiä ja vielä raakaa, ei sitä pystyny syömään. Tuntu välillä että sapuskat tahallaan pilattiin. Nykysistä kouluruuista en tiiä.
T:Ihmettelijä.

Anonyymi kirjoitti...

Yhel Turkkulaaselle: Meidän koulun keittäjä ei ilmeisesti saanut oikeaa lihaa vaan jotain jänteitä ja sellaisia, tai jos sai, ei niitä ainakaan siinä koulun sapuskassa näkynyt.
Ylhäisten näkkäri oli hyvää,vaan ei sitämeilläkään koulussa ollut, joskus vuosia myöhemmin omilla varoilla tuli hankittua. Ja misi se oli kovaa? JOhan sen sanoo nimikin "Ylhäisten leipää", ei siihen köyhien huonot hampaat pystyneet:)'Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Heinolan Teräskalusteen sängyssä, pönttöuunin vieressä lapsuutensa nukkuneena ihmettelen aina lapsuuskodissa käydessäni yhtä asiaa: minkä takia toinen lämmin paikka, leivinuunin pankko, näyttää nykyisin niin ahtaalta?

Tehotaloudesta jäi mieleeni ensimmäinen oppi jo ala-asteelta. Keittolassa jakoi ruokaa aina sama nauravainen, vanhahko- pakko sanoa - lihava keittäjätär.
Koitti päivä, ettei häntä enää näkynyt. Ruokana oli tillilihaa.
Seuraavan kerran törmäsin samaan ilmiöön armeijassa. Samana päivänä, kun pataljoonassa oli verenluovutus, ruokana tarjottiin verilettuja.

Väitteen siitä, että aika ennen karjalaisten tuloa oli ollut jotenkin parempi, sai kuulla usein.
Paikkakunnalla syntyneenä en ajatusta koskaan ymmärtänyt.
Nykyään kartanoa, mistä siirtoalaisten 7 ha:n tilat lohkottiin, ei enää edes ole.
voijumala###

Anonyymi kirjoitti...


Vaasan Ylhäisten leipä. Suomalaisten rakastama klassikko on palannut! Ylhäisten leipä on aitoon taikinajuureen leivottu voimakkaan makuinen täysjyväruisnäkkileipä.

https://www.s-kaupat.fi/tuotteet/leivat-keksit-ja-leivonnaiset-1/nakkileivat-ja-hapankorput/nakkileivat

Johan

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Johan, joo mä olen nähnyt tuon kaupassa ja maistanutkin sitä. Muuten kai ihan OK jos ei ole maistanut sitä aitoa alkuperäistä. Pari pikkujuttua vain on pielessä:
1) Kumina puuttuu.
2) Aivan höttöä. Aitoa Ylhäisten leipää voi käyttää vasaran korvikkeena. Enkä edes liioittele paljon.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ihmettelijälle, Huru-ukolle. voijumalalle ja Johanille & kiitos kommenteistanne.

Ihmettelijä: Pääosin ruoka oli ihan suht vetokelpoista. Tietysti kasvavalla jätkällä mausteena oli se mausteista paras eli nälkä.

Huru-ukko: Ylhäisten leipä on mielestäni lähimpänä vanikkaa kuin mikään muu siviilipuolen näkkileipä.

voijumala: Leivinuunin pankko on muuten minullekin paikkana tuttu. Yksi niitä parhaita paikkoja. Karjalaisista muuten voi todeta että Stalin kaiken muun pahan lisäksi syyllistyi karjalaisten kohdalla kulttuurilliseen kansanmurhaan. Karjalaiset levitettiin ympäri Suomea. Tuossa kartta:

https://www.luovutettukarjala.fi/kartat/mhlsijoituss1945.jpg

Sen seurauksena niin Karjalan murre kuin karjalaisuus tosiasiassa kuoli. Karjalan muistavat evakot pitivät lippua yllä mutta he alkavat olla pian kuolleita ja karjalaiset joka tapauksessa sijoitettiin pitkin Suomea. Eihän muuta mahdollisuutta tietysti ollut.

Johan & Yksi Turkkulaanen: Joo, tiedän tuon mutta ei ole kehno vie meidän kauppoihin vielä tullut. Ihan ikävä on. Minä muuten en pidä siitä kuminanäkkäristä. Ja aito Ylhäinenhän on tosiaan kovuudeltaan vanikkaluokka. Ei mitään koulunäkkiä.

veejii kirjoitti...

Kiitos hienosta jutusta jossa oli monta tuttua piirrettä.

Aloitanpa alusta eli täytyypä tunnustaa että olen ensimmäinen pullamössösukupolven edustaja suoraan alenevassa isälinjassa. Reilu sata vuotta sitten tämä seutu oli nimensä mukaisesti korpea kun vaarini päätti pistää torpan pystyyn. Perimätiedon mukaan ensimmäinen viritys lipsahti naapurikunnan pappilan maille ja vain sauna oli omalla maalla. Pikkutarkka pappi vaati pysymään omalla tontilla joten talousrakennuskeskittymä nousi nykyisille sijoilleen. Sääli vain että tuo oli tilusten märin paikka, kaivoa lukuunottamatta.

Isäukko taasen oli sitä ikäluokkaa joka joutui sotaan. Sotilaspassissaan lukee tst-pioneeri eli ensimmäisenä tuleen ja viimeisenä pois. Kotiutettiin sitten Lapin sodan aikana tuliaisenaan tuberkuloosi. Joutui sitten lääkäriin joka ennusti elinajaksi puolisen vuotta. Eihän tuo lääkäreihin uskonut joten minun ja sisarusten onneksi sinnitteli pidemmälle. Jopa niin että käydessään lääkärillä huomasi tohtorin rintamuksessa tutun sukunimen ja kysyi että onko X mitään sukua. Tohtorin todettua että henkilö oli hänen isänsä totesi isäni:" Isäis anto miulle puol vuotta elinaikaa mutta lähtikii ensin." Lääkäri oli hetken hiljaa, sitten nauroi todeten:"Täytyykin olla tarkempi omissa diagnooseissani."
No silti jatkoi tilanpitoa ja vaari siirtyi Lahden kautta Parolan Lehijärven rannoille. Karjanhoidossa apunaan oli äitini joka oli tuolloin saanut koulutuksen asiaan.

Rintamamiestaloa ei siis ollut kun isä saattoi palata vaarin 20-luvulla rakentamaan kotitaloon. Eikä myös Porin Matteja, vain kolme pystyuunia, yksi yläkerrassa ja kaksi alhaalla. Synnyttyäni isäukko hankki tuvan lämmitykseen öljykaminan joka hyödynsi tuvan, tai olohuoneen kuten nykyään sanottaisiin, pystyuunia lämmityksessä ja savukaasujen poistossa.

Hetekat olivat meillä kesäisin käytössä. Lapsena sitä oikein odotti touko/kesäkuuta jolloin siirryimme aittaan nukkumaan ja siellä oli hetekat. Myös seinän takaa kuuluneeseen narinaan muistan joskus heränneeni. Valitettavasti tuo aitta upposi hiljalleen maan sisään ja piti purkaa. Samalla hetekat menivät kierrätykseen.

Eiköhän tässä ollutkin jo tarpeeksi. Tai otetaan vielä yksi asia. Kouluruokailu ei silloin kansakoulua aloittaessani ollut itsestään selvä. Muistan usein kuinka repussani oli eväänä ruisleipiä ja kun kouluruokailu alkoi niin kuinka inhosinkaan tarjottua kesäkeittoa. Mielestäni tuo oli suoraan itse Perkeleen keittokirjasta.

No nyt palaan taas kaivelemaan omia sukujuuriani ja jätän homman tähän ettei synny mitään romaania. Kiitos hyvistä tarinoista!

Jani Alander kirjoitti...

Meillä on 60-luvun lopussa rakennettu vanhan ajan mökki, tänne vaan on vuosien varrella tehty kaikenlaisia parannuksia, ensimmäiseksi tuli sähköt jo 70-luvulla, sitten ysärin alussa juokseva&lämmin vesi sisään, viimeisenä nollakymmenluvulla ilmalämpöpumppu. Mökiltä käsin nytkin kirjoittelen, sama se missä sitä näinä "kaikki kiinni" aikoina aikansa viettää. Pappa silloin alunperinkin rakensi tämän talvilämpimäksi, ts. jonkin sortin eristykset seinissä ja iso varaava tulisija, plus sauna patoineen samassa rakennuksessa. Pinta alaa on muistaakseni siinä 60 neliötä kaikkiaan, josta sauna pesuhuoneineen ja pukuhuoneineen vies semmoiset 20...

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Aloitin oman koulu-urani suoraan peruskoulusta, lähin koulu kun oli jonkinlainen kokeiluperuskoulu. Oppilaita taisi olla yhteensä 60 kpla ja sapuskat teki mummuikäinen täti alusta loppuun yksin ja kyllä maistui!

Piti oikein katsoa onko netissä mitään tuosta koulusta ja olihan siellä edistystä: kotikielen opetusta annetaan bosnian, albanian, arabian, somalin ja persian kielillä. Ulkomailla pitkään asuneena ja täällä lapseni kouluttaneena nousee väkisinkin hymy huulille kun mietin mikä olisi reaktio täällä kun kävisin vaatimassa lapsilleni ilmaista kotikielen opetusta.

Reijo Koiras kirjoitti...

Tuosta kouluruoasta, kävin itse peruskouluni vuosina 89-98, ja eipä se ruoka niin kovin hyvää silloin ollut. Ei se varsinaisesti pahaa ollut, mutta varsin mautonta. Se kuitenkin aina syötiin, osaksi siksi että oli nälkä, ja osaksi siksi, että lautaselle ei saanut jättää ruokaa vaan kaikki piti syödä. Muistelisin tosin, että sitä sääntöä valvottiin vain 1-2 luokilla. Nythän tuota sääntöä ei kai ole ollut enää aikoihin. Hetekan muistelisin nähneeni kerran joskus 90-luvulla, lojumassa jossain mökissä tai varastossa.

Anonyymi kirjoitti...

veejii:n kommentista tuli mieleen se, että mille sanoivat tai mistä erotti tubiparantolan, lysolin hajusta. Sitä kun käytettiin niissä runsaasti juurikin sen desifioivan vaikutuksen takia. Nytkin mainostetaan tuotetta, ehkäp jonkinverran hienommissa pakkauksissa kuin silloin.
Porin Matti oli monessakin talossa, vaan ne korvattiin saksalaisella Vescopir ja myöhemmin kotimaisella UPO Kultaliekki lämmittimillä, noin hienosti sanottuna. Oikeastihan se lienee oli öljykamina. Tahtoi vaan se sakemanni paukkua pitkin kammarin seiniä noet, Upolainen ei sitä kiusaa osannut tehdä. Itsekin moisten kanssa aikoinaan taistelin. Ensin kotona ja myöhemmässä elämässä omalla kämpällä tuossa radan varressa ratavaltion asukkina.
Huru-uko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys veejiille, Jani Alanderille, keski-ikäiselle pikkupojalle, Reijo Koiraalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

veejii: Kiitos jaetuista muistoista. Pullamössösukupolveahan minäkin olen, mutta onneksi en älykännykkäsukupolvea. Ja joo, kesäkeitto ei ole ruoka vaan sielunvihollisen vitsaus ihmisille. Ja kiitos kannustuksesta.

Jani: Mökki kuulostaa sellaiselta että vaimoni kanssa voitaisiin vuokrata se teiltä viikoksi.

keski-ikäinen pikkupoika: Toivotaan, että mahdollisimman moni suomalainen voi laittaa lapsensa kouluun jossa ei ole pienintäkään rikastusta.

Reijo: Meillä on sen verran ikäeria että silloin kun sinä aloitit peruskoulusi niin minä olin jo omissa eväissä. Tosin syömäni muona oli varmasti paljon yksinkertaisempaa kuin koulussa. No, toisaalta minä olen aina tykännyt yksinkertaisesta sapuskasta.

Huru-ukko: Kiitos lisäyksestä. Se tubihan saatiin Suomesta aikanaan kokonaan pois mutta nythän se on käsittääkseni tuontitavarana taas palannut.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Huru-ukolle !
Kommenttisi ovat rautaa, mutta nyt oli yksi lapsus livahtanut kielenkäyttöösi:
"Oikeastaan se lienee oli öljykamina". Ei noin, vaan "lienee ollut". Suomen kielessä potentiaali on vain preesensissä ja perfektissä.
Ei millään pahalla, mutta jo kansakoulusta lähtien kieliopit ja (sittemmin) kielet ovat olleet minulle mannaa.

Jani Alander kirjoitti...

Isällä on Porin-Matti talossaan, joka vieläpä on Porissa. Talo on rakenneratkaisultaan sen verran pöljä että vaatii käytännössä kaksi tulisijaa, tai jos kokonaan puilla haluaisi lämmittää niin kolme. Jaa että miksi? No talo on rakennettu joskus viiskymmen -luvulla ja sitten joskus 70-80-luvulla lisätty nk. elintasolaajennus. Elintasosiivessä on olohuone, vessa, ja sauna pesutiloineen. Sitten se varsinainen talo on sorttia kaksi makuuhuonetta, eteinen ja keittiö. Eli rakenne on vähän sellainen sokkeloinen, ja yksi tulisija muureineen ei riitä. Niinpä toisessa makuuhuoneessa on varaava takka, ja toisessa vanha Porin-Matti. Oikeastaan se tarvisi sinne olohuoneeseenkin takan, mutta nyt se pidetään ilmalämpöpumpulla lämpimänä. Talossa näiden lisäksi rahasyöppö eli suora sähkölämmitys vanhanajan iloisesti hehkuvilla sähköpattereilla.

Anonyymi kirjoitti...

Ykai Kekkosen ajan instituutio kannattaa mainita:

Yleisradion keskipäivän viiden minuutin jatkokertomus. Yleisimmin Pekka Lipposta tai Kaiie Kustaa korkkia.
En muista oliko viikon kokoomakuunnelma maanantaina vai keskiviikkona.

...ja sitten tietysti...

"Nimeni on Cox"

Anonyymi kirjoitti...

Hetekalle https://www.youtube.com/watch?v=8Hn5l6sYBEk

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Jani Alanderille, Anolle ja jpt:lle & kiitos kommenteistanne.

Terho: Kielioppivirheitä teen minäkin, joten annettaneen anteeksi.

Jani: Kiitos lisäyksestä. Erään tuttavani isä muuten pisti pönttöuuninsa sähkövastuksille silloin kun sähkö oli halvempaa. Nykypäivänä ajateltuna ei niin kovin fiksu veto.

Ano: Nämä ovat jääneet minulta kuulematta. Vaikka paljon kuunnelmia olen kuunnellutkin.

jpt: Lavi oli arvostettu kansantaiteilija.

Anonyymi kirjoitti...

Terho. Minä kun kirjoittelen näitä ihan vaan korvakuulolta ja joskus jopa "kieli poskessa", en poskella. Ja en tavoittele oikeakielisyyttä, kunhan jotenkin tajuttavaa tajunnanvirtaa suolla ja ulostan:)
Ja minulle tuppaa tulemaan noita kirotusvhereitä ihan muutenkin, kun en aina viitsi oikolukuohjenmalla tehdä(siis tuskin koskaan). Kyl mie tiiän et mulla on päässä vikaa, synnynnäistäkin. Mutta yritä sietää, en minä tahallani niitä virheitä kuitenkaan tee.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Porin Matti, luki mummun persses sauna jälkke. Kirjoitti runoilija Heli Laaksonen, josta voisi päätellä että Porin Matti oli myös saunan kiuas tai saunaveden lämmitin.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit: "Karjalaisista muuten voi todeta että Stalin kaiken muun pahan lisäksi syyllistyi karjalaisten kohdalla kulttuurilliseen kansanmurhaan. Karjalaiset levitettiin ympäri Suomea... Sen seurauksena niin Karjalan murre kuin karjalaisuus tosiasiassa kuoli. Karjalan muistavat evakot pitivät lippua yllä mutta he alkavat olla pian kuolleita ja karjalaiset joka tapauksessa sijoitettiin pitkin Suomea..."

Jäihän jäljelle sentään se alue, jota on sanottu "Tynkä-Karjalaksi": muinoin Lounais-Karjalaksi, nykyisin Etelä-Karjalaksi kutsuttu maakaistale Lappeenrannan ja Imatran tienoilla Saimaan ja uuden rajan välissä, sekä huomattavasti laajempi, joskin harvaan asuttu Pohjois-Karjala.

Anonyymi kirjoitti...

Maksahan on hyvää, jos sitä ei paista ylikypsäksi, jolloin muistuttaa kengänpohjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Rohkea rotan syö, uhkarohkea kouluruuan.

Ikimuistoisin kouluruoka on sahanjauhopuuro. Mitä se oikeasti oli, ei mitään ideaa. Maistui ja tuntui ihan kuin olisi ollut keitetty sahanpurusta. Semmoisesta jota selkäsaha tuotti koivupusta.

Toisella sijalla on sitten todellakin tilliliha. Liisteri jossa ruohonleikkurista kerättyä silppua ja kelmeitä rustonkappaleita. Olen myöhemmin saanut työmaaruokalassa tillilihaa, jossa oli oikeasti lihaa ja tilliä. Maistuikin joltain – eikä seuranaan ollut kinder-perunoita.

Kolmatta sijaa pitää lukion hernekeitto. Kyllä, hernekeitonkin voi pilata. Vihertävää lientä, seassa herneenkuoria ja suolaa, ihan helvetisti suolaa. Niin, ja ruston & läskin kappaleita.

Näkkäreistä parasta oli ruutunäkki, siinä oli jotain jyvänosia – akanoita tms. leivän pinnassa ja makua, makua runsaasti.

Kansakouluun piti muuten viedä omat leivät mukana ja ruokaliina. Ruokailimme omassa luokassa ja annostelimme kun olimme järjestäjävuorossa. Oli tosi outoa, kun oppikoulussa oli ruokala.

Kesäkeitto on muuten ihan herkkua, miksi siitä ei pidetä. Outoa.

HeTeKa on Helsingin, ei Heinolan Teräs Kaluste. Pinnasängyn jälkeen nukuin semmoisessa, vanerinpalalla ryhdistetyssä. Ihan kelpo peti.

Rintamamiestaloja rakennettiin vielä 50-luvulla ihan täysillä. Rakennusjärjestys vaan näytti hurjalta, ensin talot, sitten tiet. Kamoja kannettiin tässä kylässäkin pitkin polkuja tonteille, pitkospuitakin oli matkalla. Nykyisen tien alla. Kahden perheen taloksi nimitetty puolitoista kerroksinen talo on muuten loistava keksintö. Yläkerta vuokralle nuorelleparille. Helpottaa tuo vuokratulo kummasti rakentajan arkea. Kun nuori pari on saanut säästettyä hieman omaa rahaa ja pykää oman talon, voi rakentajan mukulat muuttaa yläkertaan aloittamaan aikuiselämäänsä. Ja taas lasten lennettyä maailmalle, vanhukset saavat lisätuloa vuokraamalla yläkertaa uudelle nuorelle parille.

Porin Mattia yleisempi arjen sankari oli ja on pönttöuuni, tuo kakluunin köyhempi sukulainen. Tähän asti paras puuta polttava tulisija. Todella nuuka ja tehokas. Valtion, Ruotsin siis, tuella ja kehotuksesta kehitetty tulisija. Ideana oli säästä puuta ruukkien käyttöön, terästä kun ei ilman sysiä saa aikaan.

Lautamökki on oikea kesämökki. Hirsimökit on hölmöjä, nehän on jätetty veistämättä ja vuoraamatta! 60-luvun kesämökki kumisee ja tömisee askelten alla. Parhaissa on vanerilattia ja vaneria seinissäkin.

Äitiyspakkauksen kamoista etevin oli emalivati. Palveli ensin kylpyammeenani, sitten saunassa vuosia. Ja lopuksi mopon osien pesuastiana ja päätti uransa auton alla öljynvaihdon apurina. Tai, ei se ura lopussa ole, on se vati vieläkin jäljellä. 60-luvulla sen tilalla oli siten muovinen kylpyamme. Se jäi alle kymmenen vuoden käytölle.

Pahkasioista minulta puuttuu vain numero 1.

Muuten lauantaina, kesken työpäivän, Lady of the House pakkasi minut, eväitä ja juomia autoon ja karautti mökille. Ilmoitti, että tunnit on täynnä eikä konetta oteta mukaan. Pieni – 152cm – mutta häjy muija. Tätä tietomurtoa on jo viikkoja tahkottu, eikä loppua näy.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin: Porin Matti. Porista on tullut ällistyttävän paljon tietsikka-alan ammattilaisia. Muiden muoassa muuan Matti. Ei varsinaisesti kovinkaan tukeva, eikä kovin pitkä. Osuvin luonnehdinta voisi olla vaikka "kukkakeppi-matti". Ja jostain syystä ei ollut ilahtunut nimityksestä "Porin Matti".

Tua noin, kuinka sitä kotipaikka ei olisi sopinut mainita?

Pyssymies

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Hurulle ja Ykälle:
Kuten sanoin, ei millään pahalla ! Jatketaan harjoituksia, ois äitivainaani sanonut tapansa mukaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Ano1:lle, Ano2:lle, Ano3:lle, Pyssymiehelle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Viesteistäsi on saanut aina ihan hyvin selvän ja sehän riittääkin.

Ano1: En ole kuullut että Porin Mattia oltaisiin tehty kiukaaksi. Ei se tietysti mahdotonta ole.

Ano2: No ne rippeet jäi. Pohjois-Karjala on sinänsä Karjalaa vain nimellisesti. Enempi siellä ollaan savolaisissa tunnelmissa.

Ano3: Minä en pidä maksasta mutta jostain syystä taas pidän maksamakkarasta.

Pyssymies: Kiitos jaetuista muistoista. Rintamamiestalon yläkerrassa muuten olen minäkin joskus pikkumöllinä asustanut. Ja kannattaa totella vaimoa kun hän tuollaisia ehdottaa.

Terho: Ei ongelmaa. Jatketaan porukassa täällä voiman pimeällä puolella.

Anonyymi kirjoitti...

74 viikkotuntia vasta täynnä, kun kuului komento: ajoneuvoon nouse. Sitten, hieman kiivaammalla äänellä ilmoitus pomolle, että nyt on tunnit täynnä ja jatkuu maanantaina. Kesken Teams-istunnon.

Maksa, uunissa tai pannussa paistettu on herkkua. Samoin maksamakkara, erikoisesti tomaattiherkkumaksamakkara. Maksakastike toisaalta on vähän plääh. Makuasioista on hyvä riidellä, kumpikin kun on ehdottoman oikeassa.

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Ylhäisten leipää on ollut hyvän aikaa säännöllisesti täällä Radanvarsikaupungin K-puodeissa. Eikö teilläpäin ole sellaista?
Ei tämä nykyversio ole enää sitä alkuperäistä, mutta ei huonoakaan eikä höttöä;
joka tapauksessa se on ylivoimaisesti parasta näkkileipää, mitä kaupasta saa, tai en ole törmännyt parempaan.

Mitä tulee olla-verbin taivutukseen, on viime aikoina häiritsevän usein tökännyt silmään muoto "ollee". Vielä pahemmin tökkii valtamediassa yleistynyt aivan käsittämätön taivutus yhdistää preesensiä ja imperfektiä tyyliin "on teki".
Koskahan saadaan nähdä "on olee"? Tai "ollee ollee"?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Aika rohkeat on nuo tuntimäärät joten mökkikomennus lienee jo paikallaan. Antoisaa mökkireissua. Sauna lämpiämään. Minulla oli vielä teinipoikana sellainen suosikkimaksamakkara mutta se on poistunut myynnistä jo aikaa sitten. En muista nimeäkään mutta siinä oli semmonen valko-puna-keltainen muovikuori päällä. Ja joo, makuasioissa kukaan ei ole väärässä.

Qroquius Kad: Ei ole meillä vielä näkynyt vaikka K-market löytyy parinkymmenen kilometrin päästä. Ylhäisen näkkärihän on tosiaan ns. lähesvanikkaa. Erittäin maukasta. Noita sanojakin muuten muutellaan ihan virallisestikin. Sairasloma on nyt sairausloma. Päästötodistus on päättötodistus. Kulutusmaito on täysmaito. Ja maaoravastakin piti tulla tikutaku joskaan en ole varma että menikö se läpi.

Anonyymi kirjoitti...

Oppikoulussa oli maksullinen ruoka 1960-luvulla. Meidän luokalla joku keksi, että siirtyy halvempaan vaihtoehtoon: maitopulloon ja äidin tekemiin voileipiin. Ostin muovisen parin desin taskumatin maitoa varten. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että sitä voi käyttää muuhunkin juomaan. Järjestely kesti vain syyslukukauden.

Lukiovuosina oli kova rahapula. Kävin koulun ruokalassa syömässä mutta sanoin luokanvalvojalle, että en syö.Siihen aikaan iso Vinetto maksoi 6,40 mk. Siihen se ruokaraha meni. Eikä enää hävetä.

Lissu vaan kirjoitti...

Tillilihan valmistus on näköjään ollut taitolaji. Äitini ja oman kouluni keittäjä ovat sitten olleet parhaimmasta päästä, kun muistelen sitä yhtenä lempiruuistani. Mutta yleensähän tuo tuntuu olevan kouluruokien inhokkilistan kärjessä.
Kouluruokailusta tulee mieleen joskus joku oppilas kyynelsilmin tuijottamassa lautastaan, ei saa ruokaa alas ja opettaja vieressä vahtimassa niin kauan, että lautanen tyhjenee. Sitä maratonia sitten kesti joskus hyvinkin traagiseen loppuun saakka.
Nykyään kouluissa syödään enimmäkseen pastaa eri muodoissaan, eikä ainakaan pakoteta syömään. Makaroonia se pasta meilläkin kyllä on. Makaryyniä sanoi Kiviojan Vikki.

Hetekoissa oli sekin hyvä puoli, etteivät lutikat pesineet niissä niinkuin puusänkyjen kätköissä. Ihan hyvä perustelu sekin rautasänkyjen tuotannolle. Viiskytluvulla oli melko tavallista että varsinkin puutaloissa saattoi olla lutikoita. Niitä myrkytettiin Täystuholla. Samalla aineella hoidettiin täit pois lasten päistä.

Aidot evakko-karjalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Viimeisten karjalaisveteraanien mukana häviää se sukupolvi, joka puhui aitoa itä-karjalanmurretta koko ikänsä. Tässäkin oli vielä alueellisia eroja: kannaksen murre on toisenlaista kuin vaikka Laatokan seudulla asuneen väestön puheenparsi. Täällä evakossa syntyneet ja elämänsä muilla murrealueilla eläneet jälkeläiset eivät enää vanhempiensa murretta käytä, saatikka viljele eteenpäin.
Hyvin harvoin enää kuulee evakkojen puhetta.
Nämä siirtolaiset ovat erottuneet muista, olleet omaleimaisia ja rikastuttaneet oikeasti tätä muun Suomen kulttuuria. Ovat ahkerasti rakentaneet tätä yhteiskuntaa, taistelivat sodissa ja hävisivät henkilökohtaisesti eniten. Toisin, kuin monesti kuulee sanottavan, niin he maksoivat valtiolle vähitellen takaisin talot, joihin heille kotiuttamisvaiheessa tarpeet annettiin. Veikko Vennamo ajoi karjalaisten asiaa mallikkaasti.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Yksi hiljainen ja valitettavasti nykyään monelle kallis keksintö on elementtikerrostalo. Niiden ideahan oli olla kertakäyttöisiä, asukkaat muuttaisivat takaisin kotiseuduilleen kun tilanne helpottuu, ja sitten ne talot puretaan kerralla ja palataan normaaliin elämään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta moni on saanut sellaisessa elää ja varmaan vielä useampi nykyelävä on saanut sellaisessa alkunsa.

Yst. terv. Ano Nyymi

Anonyymi kirjoitti...

Etätöissä voi tehdä pitkää päivää tarpeen mukaan. Kun ei tarvi ajella töihin ja töistä. 14 tuntia käy ihan hyvin työpäiväksi. Työpaikalla ei oikein sovi tehdä kuin 12 tunnin päivää - pitää ajaa töihin / töistä - ja olisi ihan hyvä olla tajuissaan ajomatkalla.

Hyvät unenlahjat on kyllä edellytys pitkälle päivälle. Pitää osata nukahtaa oitis kun ei ole tarvis valvoa.

Sitten kun ei ole ihan niin hyvin palkattua kiiretyötä voi tehdä kuuden tunnin päivää tai neljän. Tai voi lyhentää työviikkoa, neljäpäiväiseksi tai yksipäiväiseksi. Tai kuten ajattelin tehdä, pitää kolmen kuukauden kesäloman. Kohta ollee tunteja tarpeeksi kasassa.

Tuo savolaisvaikutteisen tuntuinen muoto on muuten ihan oikeaa suomea. Nimeään en muista, tarkoittaa vähän samaa kuin lie. Keskikoulussa opittu asia, kekkosen ollessa päämiehenä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Lissulle vaan ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Jatkoitko harrastusta pitempäänkin?

Lissu vaan: Sinulla on ollut hyvä tuuri sen tillilihan kanssa. Itselläni on se ongelma että en pidä tillin mausta muutenkaan. Se pakollasyöttäminen on muuten minullekin tuttua. Omakohtaisesti. Sanotaan näin että en antanut periksi. Nuo lutikat ovat muuten palanneet Suomeen sen ulkomaanmatkailun myötä.

Ja joo, kyllä se varsinainen Karjalan murre on kuolemassa. Ei sille minkään voi. Kun karjalaiset sijoitettiin ympäri jäljelle jäänyttä Suomea niin ne olivat joka paikassa vähemmistönä. Suuri menetys.

Pyssymies: Minä olisin onnellinen jos voisin tehdä omat hommani etätyönä. Se vaan ei sattuneesta syystä ole mahdollista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Ano Nyymille. Jostain syystä kommenttisi seikkaili kyberavaruudessa ennen kuin tuli perille. Mutta joo, ne elementtilähiöthän oli suunniteltu kestämään jotain kolmekymmentä vuotta ja sitten ne piti jyrätä. Vanhimmat ovat nyt vissiin kuusikymmentävuotiaita.

Anonyymi kirjoitti...

Elementtitalot tulivat suuren maaltamuuton mukana. Metsälähiöden ja muiden kummajaisten mukana.

Yhdestä tuppukylän rakennusliikkeestä sanottiin, että sen pykäämät elementtitalot tunnistaa siitä, että yksikään lattia ei ole suora. Ja siitä, että nurkista paistaa päivä. Kumpikin taitaa olla totta, ainakin olen kummankin ilmiön ihan itse nähnyt. Elementtitaloille oli todellakin laskettu elikaari, oliko 25 vai 30 vuotta - ei kovin pitkä kumminkaan. Sitten puretaan ja rakenetaan parempi tilalle. Eipä näin käynyt, ylläpidetään onnetonta rakennuskantaa vaikka tekninen käyttöikä on jo loppunut. Toki on poikkeuksia, tuppukylän suurimmasta lähiöstä on purettu pari vuokrataloa. Hassua, eivät olleet edes vanhimmat talot lähiöstä. Muistan vielä kun niitä rakennettiin, koulukaveri oli muuttanut lähiöön ja lampsimme metsään nyt jo puretun, silloin rakenteilla olleen talon pihan poikki. Niin ne vuodet vierii.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Samanlaisia kokemuksia on monella muullakin.