lauantai 7. elokuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CVI

Eli käydään taas kertaalleen Kekkoslovakiassa. Siellähän oli viihteenä tarjolla TV1 sekä (osassa maata) TV2 ja radiossakin oli tarjolla sekä yleisohjelma että rinnakkaisohjelma. Vaikka viihteen runsaus olikin laajaa ja pursuavaa niin kekkoslovakialainen kävi mielellään myös elokuvissa jossa tarjolla oli myös mukavan kaupallista viihdettä. Tässä postauksessa katsotaan, mitkä olivat vuosien 1972 – 1981 suosituimmat elokuvat kyseisessä muuan kaljupään hallitsemassa valtiossa. Lähteenä on elokuvauutiset-sivusto joka puolestaan on saanut tietonsa elokuvasäätiöltä. Siirrytään siis jälleen Kekkoslovakiaan.

1972

Vuoden katsotuin elokuva oli romantisoitua amerikanitalialaista gangsterimeininkiä kuvaava kansainvälinen jättimenestys Kummisetä:

Elokuvan katsojaluvut komeasti 637.831. Suomalaisista menestyksekkäin oli kokonaistilastoissa sijalle kolme yltänyt Veikko Huovisen kirjaan pohjautuva Lampaansyöjät:

Lampaansyöjille katsojia kertyi 341.101 eli enemmän kuin muille suomalaisille elokuville kyseisenä vuonna yhteensä. Vuonna 2019 sitten valtamedian soijapojat päättivät olla uuden ajan airuita ja arvostelivat elokuvaa mm. näin:

Tänä päivänä elokuva on silkkaa fantasiaa. Se kuvaa jo miltei kadotettua maailmaa, jossa suomalainen mies saa vielä syödä hyvällä omallatunnolla lihaa, puhua rehvakkaasti naisista ja käyttää luontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.

*

Vuoteen 2019 mennessä tämä kulttuurillinen tulkinta oli kulunut päältä pois. Näkyville nousivat ihan muut asiat. Kaksi miestä juopottelee, tappaa kesyjä lampaita kiväärillä, mässyttää lampaan lihaa nuotiolla ja paheksuu ”akkojen kaklatusta” sekä pohtii heidän sukupuolielimiensä erityispiirteitä. Touhu näytti rasvaiselta ja vastenmieliseltä.

*

Elokuvassa hymyn hyydyttäneet asiat eivät ole yksittäisiä sanoja tai tulkintoja historian hämäristä. Elokuvan 1970-luvulle tyypilliset asenteet ja maailmankuvat ovat yhä läsnä, ja kamppailu näitä reliktejä – ”perisuomalaisia mentaliteetteja” – vastaan on käynnissä.

Sinänsä elokuva keskittyi vähän liikaa siihen ryyppäämiseen eikä siihen mainioon 1970-luvulle tyypilliseen asenteenseen ja maailmankuviin jotka eivät saa kadota nytkään. Niille soijapojille voi jälleen muistuttaa mainiosta suomalaisesta viisaudesta eli älä tyrkytä tapojasi. Lyö kyynärpää kiveen niin ehkä helpottaa.

Ykän valinta vuodelta 1972: No itse asiassa se olisi juuri tuo Lampaansyöjät mutta kunniamaininta kuuluu myös elokuvalle Kellopeli Appelsiini jossa Malcolm McDowell esittää hienosti psykopaattista sekopäätä ja joka on varsin osuva tulevaisuudenkuvaus. Pikku-Ykän valinta puolestaan oli lauantaisin klo 16 elokuvissa tulleet pätkikset joissa esitettiin häikäilemättömän kaupallista amerikkalaista animaatiota, esmes Tom & Jerryä ja Maantiekiitäjiä. Hinta näytöksestä oli silloin 50 penniä joten rahaa riitti merkkareihinkin.

1973

Ykkössijan nappasi kotimainen Maa On Syntinen Laulu:

Elokuva keräsi komeat 711.909 katsojaa ja sehän oli varsin mainio kuvaus jostain sodanjälkeisestä Lapista ja elämästä siellä. Lisäksi pääosassa ollut Maritta Viitamäki oli varsin pirteä ja onnistunut hahmo. Elokuvan menestystä saattoi tietysti lisätä sekin että siinä näkyi naisen strategisia paikkoja varsin anteliaasti mikä ei ollut silloin varsin tavallista. Toiseksi suosituin elokuva oli myös suomalainen eli se ensimmäinen Uuno Turhapuro 613.009:llä katsojalla. Ulkomaalaisista suosituin oli Viimeinen Tango Pariisissa 526.369:llä katsojalla.

Ykän valinta vuodelta 1973 on elokuva Shakaali, jossa kuvataan mainiosti palkkamurhan valmistelua. Lisäksi pääosan näyttelijä Edward Fox ei näytä The Moviestarilta vaan ennemminkin juuri sellaiselta väkijoukkoon katoavalta virkamiesmäiseltä tyypiltä jollainen palkkamurhaaja saattaisi oikeasti olla.

1974

Vuonna 1974 pisimmät pinnat veti ranskalaisen Henri Charrièren kirjaan pohjautuva amerikkalainen elokuva Papillon:

Elokuvalla oli Suomessa komeat 759.301 katsojaa. Sehän kertoo Ranskan Guyanan rannikolla olevilla saarilla sijaitsevasta rangaistussiirtolasta sekä sen vangeista ja heidän karusta elämästään. Aikanaan kyseinen Charrière pääsi pakenemaan saarilta ja muutti Venezuelaan josta hän kertoi löytäneensä paratiisin. Nykypäivinä paratiisi onkin sitten sosialistisesti päivitetty ihan uuteen uskoon. Charrière ei elä enää mutta jos eläisi niin ehkä hän pakenisi takaisin Ranskan Guyanaan.

Suosituin suomalainen elokuva oli viidennellä sijalla ollut Speden Viu-hah-hah-taja:

Elokuva keräsi 372.274 katsojaa ja se oli ainoa elokuva josta Spede sai Elokuvasäätiön laatutukea. Summa oli komeat 30.000 markkaa jota Spede – perustellusti – piti lähinnä vittuiluna. Elokuvasäätiö keskittyi tuolloin ns. taiteellisiin unilääke-elokuviin. Se viuhahtaminenhan oli tuon ajan maailmalle levinnyt muoti jossa juostiin julkisella paikalla munasillaan.

Ykän valinta vuodelta 1974: Kauhuleffa Manaaja:

Manaaja oli vuoden elokuvista sijalla sijalla neljä 392.403:lla katsojalla. Hyvän kauhuelokuvan tekeminen ei ole helppoa mutta tämä kolahti 1970-luvulla ja sitä on jäljitelty lukemattomia kertoja. Huhu kertoo, että kun elokuvaa esitettiin Helsingissä niin elokuvateatterin ulkopuolella oli ambulansseja odottamassa. Lieneekö totta, tarina ei kerro.

1975:

Kyseisen vuoden suosituin elokuva Kekkoslovakiassa oli ei-niin-todenmukainen luontoelokuva Tappajahai:

Elokuvalla oli 587.507 katsojaa ja pikku-Ykä kuvitteli silloin että Jaws tarkoittaa haita. Itse leffa tuli katsottua videolta paljon myöhemmin. K-18 kun tarkoitti elokuvateattereissa silloin K-18. Suomalaisista menestyksekkäin oli Speden Professori Uuno D.G. Turhapuro:

Kyseinen elokuva sai 455.739 katsojaa. Spedeä itseäänkin todennäköisesti ihmetytti se, miksi itse asiassa pelkkä ylivenytetty Spede-Shown sketsi sai niin järkyttävän suuren suosion vuodesta toiseen. Hepun 1960-luvun leffat kun olivat kuitenkin paljon parempia.

Vuodelle 1975 ei ole mitään erityistä Ykän valintaa.

1976:

Vuoden katsotuin elokuva Kekkoslovakiassa oli klassikko Yksi Lensi Yli Käenpesän:

Elokuvalla oli komeat 821.736 katsojaa. Elokuvaahan pidetään Jack Nicholsonin suurena näytöksenä mutta itselleni on jäänyt vielä enemmän mieleen se pirun iso intiaani (Will Sampson) sekä tietynlainen sadistisen hoitajavallan symboli Mildred Ratched (Louise Fletcher). Katsotuin suomalainen elokuva oli sijalle kaksi päässyt Loma:

Elokuva sai kaikkiaan 515.350 katsojaa. Homman ideahan oli se että Antti Litjan näyttelemä heppu oli hankkinut täysihoidolla varustetun matkan Innsbruckin olympialaisiin mutta päätyikin vahingossa persaukisena Rhodokselle ja siitäkös omanlaisensa sopat syntyivät.

Ykän valinta vuodelle 1976: Neuvostoliittolainen elokuva Dersu Uzala:

Vaikka elokuva oli neuvostoliittolainen niin sen ohjasi kuuluisa japanilainen ohjaaja Akira Kurosawa ja se on kaiken kaikkiaan hieno elokuva luonnosta, siellä liikkuvista ihmisistä ja ystävyydestä.

1977:

Vuoden katsotuin elokuva oli Kalle Päätalon tuotantoon pohjautuva Viimeinen Savotta:

Elokuvalla oli 497.346 katsojaa ja jos oikein muistan niin siinä metsuri Vikke Nilo meni lopulta vanhainkotiin kahdella taksilla. Toisessa hän itse ja toisessa moottorisaha. Korjatkaa jos muistan väärin. Vuoden katsotuin ulkomaalainen elokuva oli puolestaan James Bond – 007 Rakastettuni:

Elokuva sai kaikkiaan 434.618 katsojaa ja itselleni siitä jäi mieleen se kaikkien aikojen sympaattisin epäsympaattinen hahmo eli Jaws. Mies, joka ratkaisi asiat puhumalla:

Ykän valinta vuodelle 1977: Lätkäleffa Lämäri:

Ehkä kaikkien aikojen paras urheiluleffa nousi Kekkoslovakiassa sijalle kahdeksan ja keräsi 212 .102 katsojaa. Siihen ihan hilkulle Ykän listalla ylsi se ensimmäisen Tähtien Sota-elokuva. Ajalta jolloin Disney ei ollut raiskannut sitä.

1978:

Vuoden suosituin elokuva olikin täynnä sitä diskonjytkytystä eli Saturday Night Fever:

Elokuvalla oli 450.834 katsojaa ja sehän nosti kuuluisaksi Bee Geesin kappaleen Stayin Alive josta ehkä paras videoversio on tässä:

Tuo paraatimarssin harjoittelu on muuten sotilaallisten kykyjen totaalista hukkaamista joten suosittelen sitä edelleenkin esmes itänaapurimme armeijalle. Vuoden katsotuin suomalainen elokuva oli sitten kokonaissijalla neljä ollut Rautakauppias Uuno Turhapuro:

Elokuva keräsi 356.953 katsojaa ja mikäli muistan oikein koko leffan idea perustui jo aikanaan Spede-Showssa esitettyyn muutaman minuutin sketsiin. Se ei suosiota haitannut.

Ykän valinta vuodelle 1978: Scifileffa Kolmannen Asteen Yhteys:

Kyseinen elokuva oli Suomessa sijalla sijalla kuusi ja sai kaikkiaan                       247.127 katsojaa ja se oli maailmanlaajuinen menestys. Elokuvan – varsin mainio – juoni eteni nykypäivän mittapuulla niin hitaasti että tätä mainiota elokuvaa tuskin julkaisisi nykyään yksikään yhtiö. Ja eihän siinä ollut tarpeeksi sitä kuuluisaa diversiteettiäkään.

1979:

Vuoden katsotuin tuli taas Spedeltä eli Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit:

Elokuva sai kaikkiaan 490.439 katsojaa. Katsotuin ulkomaalainen elokuva oli kakkossijalle yltänyt Tyttö joka tiesi liikaa 481.821 katsojalla. Ykän valinta kyseiselle vuodelle on Ilmestyskirja. Nyt:

En tosin vieläkään oikein tiedä, että oliko kyseessä sotaelokuva vai happoelokuva.

- I love the smell of napalm in the morning.

- Do you know who is in command here? Yeah.

1980:

Vuoden katsotuin elokuva oli kotimainen Täältä tullaan elämä:

Elokuva sai 382.024 katsojaa ja siitä olen kirjoittanut ennenkin. Sitähän kuvattiin shokeeraavaksi nuorisokuvaukseksi ja itse sattuneesta syystä alaa jotenkin tuntevana voi todeta että jos se ns. nuoriso-ongelma olisi jäänyt vuoden 1980 tasalle niin ei meillä olisi suurtakaan hätää. Vuoden katsotuin ulkomainen elokuva oli Kramer vs. Kramer 315.119 katsojalla.

Ykän valinta vuodelle 1979: Musiikkielokuva The Blues Brothers:

Maailmalla huippusuosittu elokuva oli Suomessa sijalla kymmenen ja sai 176.761 katsojaa. Minähän en itse välitä musikaaleista paskan vertaa. Ne eivät vaan jaksa kiinnostaa. Mutta kyseinen elokuva oli lajissaan niin hyvin tehty että se ansaitsee oman kunniamainintansa.

1981:

Kekkoslovakian viimeisenä vuonna listaykköseksi nousi sitten Kadonneen aarteen metsästäjät joka maailmalla lopullisesti sinetöi Harrison Fordin supertähteyden:

Elokuva sai Suomessa 510.790 katsojaa. Suomalaisista elokuvista menestyksekkäin oli sijalle kolme noussut Uuno Turhapuron aviokriisi joka sai 454.656 katsojaa:

Ykän valinta vuodelle 1981 on elokuva Galigula:

Elokuva oli Suomessa sijalla sijalla kymmenen kaikkiaan 166.559:lla katsojalla. Kyseinen draama-pornoelokuva oli oikeastaan aika paska mutta kun alkavalla vuosikymmenellä saatiin videolta katsottavaksi niitä kopion kopion kopioita niin huomattiin että suomalaisessa versiossa näytettiin väkivalta mutta ei naimista, ruotsalaisessa näytettiin naiminen mutta ei väkivaltaa ja tanskalaisessa näytettiin kaikki. Lisäksi muistan että pääosan näyttelijät vetivät porot nokkaansa kun huomasivat että leffaan oli lisätty huomattava määrä ihan puhdasta pornoa josta heille ei oltu puhuttu mitään.

Sitten vuonna 1981 tuli vielä se elokuva joka esitettiin Ylen uutislähetyksessä ja joka shokeerasi koko maata:

Katsojia oli, no, paljon ja siihenhän se Kekkoslovakia sitten päättyikin. Samaan aikaan sitten alkoi se VHS-aikakausi joka omalta osaltaan lisäsi entisten kekkoslovakialaisten viihdemahdollisuuksia. Ja sekin on jo kaukaista historiaa.


40 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Yhden asian jättäisin 70-luvulle eli Spede-elokuvat. Spedeä sopii kunnioittaa liikemiehenä, koska hän satsasi elokuviinsa juuri niin vähän, että ne kannattivat taloudellisesti.

Elokuvina speden tuotanto on hirveätä paskaa. Vain Vesku Loiri ja hänen uskomattomat koomikon lahjansa onnistuvat pelastamaan sen, mikä pelastettavissa on.

Spede-elokuvat menestyivät, koska niiltä puuttui kotimainen vaihtoehto. Tai olihan sellainen nimittäin apurahoilla tuetut tiedostavat elokuvat, joita kukaan ei katsonut.

Anonyymi kirjoitti...


Tuohon 1974 Papillon tarinaan tekisi mieli lisätä,jos sallitaan.

Henri Charriere ei liene koskaan edes saarilla ollut vaan ainoastaan mantereella.
Koko tarina on kooste useamman vangin kohtaloista väritettynä mallikkaasti.
Hyvällä mielikuvituksella hän sai maailmanlaajuisen suosion.
Kirjan suomennos on loistava,aivan ensiluokkainen.

Kirjassa mainittu Poulo Condorin vankilakapina ohimennen on kyllä totta mutta tapahtunut
Mekong-joen suistoalueella silloisen Ranskan Indo-Kiinassa.
Sinne ranskalaiset rakensivat esimerkkivankilan jonne oli vain menolippu.

Pariisin alamaailmassa hän on häärinyt ansiokkaasti mutta pikkutekijä.

Tuo kirja möi parissa vuodessa kuin konsanaan maalimankirjallisuuden klassikot.

Ei hassumpi saavutus.


Anonyymi kirjoitti...

Nikke meni vanhainkotiin kolmella taksilla. Yhdessä saha, toisessa reppu ja kolmannessa jätkä.

"Tuo paraatimarssin harjoittelu on muuten sotilaallisten kykyjen totaalista hukkaamista joten suosittelen sitä edelleenkin esmes itänaapurimme armeijalle. "

Paraatimarssiminen juu erikseen mutta sulkeiset sinällään ovat ihan oma asiansa.
Alokkaana en kokenut niissä en niin mitään järkeä vaan vertasin kokemusta kiduttamiseen.
AuK II -vaiheessa, kun tätä touhua oli jo jonniin verran harjoitettu, sai koko koulu erikoiskiitokset komentajalta maanantai-aamuna suorituksestaan.
Kas gines-sunnuntaina oli prikaatissa ollut sotaveteraaneja vierailulla ja olivat sattuneet paikalle kun koulu marssi ruokailuun. "Siinä on hyvin yhteenhitsattu joukko!" "Erinomaisia sotilaita" yms ylistyssanoja olivat veteraanit meistä sanoneet.
Silloin päässäni välähti lamppu, joka ei ole sen koommin sammunut.
Jos jokin umpi-inhottava suoritus, kuten sulkeiset marsseineen ovat joukolla ns näpeissä niin kertoo se myös joukon yhteishengestä sekä suorittamistasosta yleensäkin ja paljon.
"Asialliset hommat hoidetaan ja muutoin ollaan kuin Ellun kanat" pitää tässäkin paikkansa.

Itse aiheesta eli elokuvista kirjoitan jossain vaiheessa enemmän.


-Tvälups-

jk hlökoht -tutti jo alokkaana se sorsaparvimainen sinkoilu jonka "Taakse poistu!" -komento sai aikaansa. Kyllä. Nopeinta mahdollista vauhtia. Mutta! Muoto säilyttäen! Itsehän sitten koulutin asian toisin eli joukko säilytti muotonsa myös poistumisen aikana ja on kuulkaa ihan eri temppu kuin se mummo-vainaan väkipyssystä ruiskattu rypistys..!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vasarahammerille, Anolle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Vasara: Ja liikemiehenä Spede hoksasi että jos yhdestä ainoasta venytetystä sketsistä saa hyvät rahat niin toki hän niitä tuotti. Spedellä oli kyllä 1960-luvulla ihan hauskoja juttuja.

Ano: Sallitaan, ja epäilyille lienee perusteitakin. En tosin ole ollut itse paikalla katsomassa. Mutta kyseinen kirja on kyllä hyvä.

Tvälups: Juu, kolme niitä takseja taisi olla. Ja totta on se että paraatimarssi ja sulkeiset ovat kaksi eri asiaa. Sotilasosastoa on muutenkin kätevämpää liikuttaa muodossa kuin ns. bordellissa.

Ekku kirjoitti...

Ikää on niin vähän, että tuo teeveen katselu alkoi oikeastaan vasta 80-luvulla. "Kuukauden Western" oli hyvä brändi Ylellä aikana, jolloin se ei niitä brändejä olisi edes tarvinnut. Ne Peter von Baghin lätinät siinä ennen elokuvaa olivat vasn kovin pitkäveteisiä. En vielä tänä päivänäkään pidä siitä, että joku selvittää minulle ennen elokuvaa, että mitä mieltä siitä pitäisi olla. Sen katsomisen jälkeen on analyysin vuoro.

Anonyymi kirjoitti...

Muinoin kotipuolessa elokuvia näytti vanhassa puurakennuksessa Kino. Rakennus on tallella yhä, Kino ei.
Näytös sunnuntai-iltaisin.

Mieleen jäi noilta ajoilta esim. herrasmieshuijareista kertova Puhallus.
Hohto taas muistuu mieleen lähinnä siitä, että parin kilometrin kotimatka kulki hautausmaan ohi.
Hautausmaa olikin ainoa paikka, joka oli silloin sunnuntaisin auki.
Jänskätti sotkea Ponilla yksin harvassa, tosi harvassa, katuvalaistuksessa. Sai dynamo kyytiä.
voijumala###

Unknown kirjoitti...

Vuodelle 1975 voisi valita Monty Pythonin Holy Grailin!

Joppos123 kirjoitti...

Hyvä listaus ja kaikki on tullut nähtyä. Erityisesti on jäänyt mieleen Saturday Night Fever. Asuin silloin svedustaniassa ja lähdettiin kaverin kanssa leffaan. Piti mennä katsomaan ensimmäinen ja ainoa hyvä Alien.
Oltiin sellaisia vaahtosammuttimen kokoisia ja leffan ikäraja oli siellä k15. Eihän me kääpiöt olisi menty 15 vuotiaista vaikka puujaloilla olisi mentu lippuluukulle eli heittivät meidät nauraen pihalle.
Seuraavaksi yritettiin sellaseen kuin "Kiina-"ilmiö" elikkäs se leffa missä ydinvoimalan ydin meinaa sulaa maapallon läpi. Ikäraja oli k12 ja sieltäkin lingottiin raittiiseen.
Lopulta löytyi tuo Travoktan pläjäys ja sinne päästiin kun ikäraja oli k7.
Ei se leffana kovin häikäisevä ole,lähinnä meitä vitutti silloinen ikärasismi mutta tuo Staying Alive biisi on vieläkin aika kova tuon genren pläjäykseksi vaikka maku onkin Heavyn puolella.
Ilmestyskirja aivan hemmetin hyvä leffa. Ensimmäisen kerran kun sen katsoi junnuna niin sitä ei oikein osannut arvostaa ja oli pitkäveteinen mutta nyt kun sen on nähnyt ainakin 20 kertaa niin se on todella koukuttava leffa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle, voijumalalle, Unknownille ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

Ekku: Muistanpa kuukauden westernit minäkin. Niitähän tuli jo 1970-luvulla ja joka ainoa tuli katsottua. Tosin silloin niitä tuli nimitettyä nimellä ”kuukauden vestneri”.

voijumala: Puhallushan oli varsin mainio kusetuselokuva. Siitä Kubrickin ohjaamasta Hohdostahan ei muuten kirjailija Stephen King tykännyt ollenkaan. Myöhemmin siitä tehtiin tv-elokuva joka noudatti tarkemmin kirjan juonta. Ja itse asiassa se oli minusta parempi.

Unknown: Yleensäkin Monty Pythonin mahtava tuotanto ansaitsee kunniamaininnan.

Joppos123: Minun on muuten pakko tunnustaa että Saturday Night Feveriä en ole vieläkään nähnyt. Siitä Ilmestyskirjastahan tuli sitten myöhemmin se pidempi versio joka oli kyllä hyvä sekin. Olen kertaalleen nähnyt. Ne Alienit olivat sinänsä ihan hyviä avaruuskauhuleffoja.

Joppos123 kirjoitti...

Ei kannata olla murheissaan jos se leffa on jäänyt väliin. Lähinnä teinitytöille suunnattu rakkausdraama jossa pääosassa silloinen diskotanssi. Suoraa jatkoa silloiselle buumille jonka aloitti sellanen leffa kuin "Greace". En ole nähnyt, se olisi alentanut katu-uskottavuutta jo silloin kaljatölkin kokoisena.
Hyviä ja aikaa kestäviä leffoja tehtiin aikoinaan. Nykyään tuntuu siltä, että haistellaan liikaa tuulia ja tehdään sellasia joiden kuvitellaan sopivan aikaan.
On toki poikkeuksia ja viimeisen 10 vuoden aikana on muutamia ihan legendaksi asti sopivia kuten vaikkapa "American sniper", suosittelen jos et ole jo nähnyt ja onhan noita iso liuta muitakin.

Joppos123 kirjoitti...

Ano kirjoitteli tuosta Papillonista. Olen lukenut kirjan sekä suomeksi että englanniksi käännettynä ja jos lontoo taipuu niin suosittelen jälkimmäistä. Mielestäni paljon parempi vaikka ei suomennoskaan huono ole.

Joppos123 kirjoitti...

Tuo VHS avasi ihan uuden maailman leffojen pariin. Vuokraamot vuokrasivat myös laitteita ja kylkeen sai yleensä 2-3 leffaa.
Ensimmäinen oma laite koki surullisen lopun. Vanhin poikani, silloin 1v tunki sen täyteen voilla päällystettyä näkkileipää. Olikin ihmeen hiljaista ja kundi kävi mankumassa koko ajan lisää. Kai sinne se puoli pakettia meni ja eihän sitä millään saanut puhdistettua.samalla koki loppunsa kohtuullisen harvinainen c-kasetti Deep Purplen Live In Tokio.
Nauha revitty pihalle ja kivasti voideltu voilla. Oli pakko lähetä salille vääntämään rautaa ja rauhoittumaan.
Tätyykin ensi viikonloppuna ottaa asia esille kun menen hänen 30v synttäreille.

Anonyymi kirjoitti...

MITÄ! Koko 70-luvun hienoin länkkäri puuttuu: Nimeni on Nobody.

Perustelut, nimi on aivan helevetin tyhmä - se pitää lausua suomeksi, jotta sen tyhmyys tulee ilmeiseksi. Juoni on vekkuli, terence hill on aivan pöhkö näyttelijä. Mutta aivan helemee toi leffa.

itse asiassa nimi toimii italiaksi "nessuno" on yksi sana, enkuksi ja suomeksi se kuulostaa tyhmältä, eikä vaan toimi. Kävin sen katsomassa silloin muinoin ja katselin sen DVD:ltä muutama vuosi sitten. Yhtään en muistanut juontaan ja yllätyin positiivisesti, ihan kelpo leffa vaikkei ikimuistoinen.

Meanwhile back in the jungle

Monty Python teki hyviä sketsikokoelmia ja pari leffaakin, Life of Brian oli aika huikea

Lampaansyöjien asiantuntevimman arvostelun kirjoitti aikanaan muuan Huovinen, Veikko. Ei ollut ohjaaja ymmärtänyt kirjan ideaa ja kiinnosti vain juopottelun kuvaminen. Tuo nykykuohilaiden mutina on aivan yhdentekevää lätinää. Eivät ymmärrä 70-lukua tai mitään muutakaan.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123:

Viesti1: Nykyisissä leffoissa – ja sarjoissa – on se perkeleen diversiteetti tärkeämpää kuin itse juoni. American Sniperin olen lukenut kirjana. Simo Häyhää ei tietysti pese kukaan. Avotähtäimillä vielä.

Viesti2: Ehkä se paras versio olisi ranskan kielellä mutta kun ei ole sen kielen taitoa.

Viesti3: Muistan sen 1980-luvun VHS:n kultakautena. Se kun oli aivan uutta ja antoi valtavat mahdollisuuden nauttia, no, pääosin roskasta mutta kyllä siitä nautittiin.

Pyssymies: Hill & Spencer olivat oma legendansa. Terence Hillhän on iät ja ajat näytellyt Italiassa sitä Isä Matteota. Itse asiassa tekee sen varsin hyvin. Nykykuohilaitten lätinästä emme välitä.

Anonyymi kirjoitti...

vuodelle -74 lisäisin vielä Charles Bronsonin tähdittämän Death Wishin, jos ei muuta niin seuraavan kohtauksen vuoksi: https://www.youtube.com/watch?v=pwq9pppJvho

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, jos poliisi ei enää puolusta meitä niin miksi emme tekisi sitä itse? Eikä sivistys tarkoita karkuun juoksemista.

Joppos123 kirjoitti...

Yksi kanssa samaan genreen kuuluva leffa jonka jokaisen pitäisi luupata on The Hurt Locker.
Tuli tuossa Netflixistä katsottua sellainen kuin Once a Upon Time In Hollywood ja olipas aikalailla taattua Tarantinoa. Samalla kirjoitettiin historiaa uusiksi aika rankalla kynällä mutta yllättävyydessään aika hyvä tekele. Tarantino muutenkin yksi suosikkiohjaajistani.
Ei ole ukko tehnyt yhtään tylsää leffaa.
Ensimmäinen ohjaus Reservois Dogs aivan legenda.

Anonyymi kirjoitti...

Lämäri oli VHS aikakauden kovin elokuva vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvun loppupuolella. Oltiin kovia kiekkomiehiä jo silloin. T. Oloneuvos

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: The Hurt Locker on nähty. Samoin kuin tietysti Reservois Dogs. Sitä Hollywood-leffaa en ole nähnyt. Tarantinohan ei tunnetusti tee mitään keskusteluelokuvia.

Oloneuvos: VHS:ltä minäkin sen ensimmäisen kerran näin. Hansonin veljekset olivat legenda.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Jos en ole aikaisemmin muistanut kiittää blogistia näistä hänen hykerryttävistä aikakauskatsauksistaan, niin teen sen nyt. Ja omansta lukukokemuksestani tohdin vielä kertoa, että näitä katsauksia nautiskellessani kuvittelen mieleni näyttämölle sellaisen suurehkon mustan liitutaulun, jolle raapustelen sitten nimiä, joita jutussa mainittuihin kohteisiin aina assosiaatioina liittyy.

Esimerkiksi tuo Monty Pythonin juttu tuo mieleen Beatlesin ja George Harrisonin, joka rahoitti porukan ensimmäisen varsinaisen pitkän elokuvan, "Brianin elämän". Ja sille tiellehän Harrison sitten joksikin aikaa jäikin, tarpeita varten perustetun tuontantoyhtiön, "Hand Made Films"in toisena vetäjänä. Sieltä tuli paljon brittielokuvaa pelastaneita tekeleitä, muun muassa sellaisia joissa aikanaan Dennis Potterin tv-sarjassa "Laulava salapoliisi" läpimurtonsa tehnyt Bob Hoskins pääsi näyttelijänkyvyillään briljeeraamaan.

Ja Monty Python ryhmän alkutaipaalla sen liepeillä hääri myös Jonathan Miller, joka oli todellinen renessanssipersoona, huippuoppinut ja rikkiviisas, ja armoton koomikko tarvittaessa. Hän on muun muassa tehnyt elämänkertateoksen Marshall McLuhanista, joka on media-aikamme yksi varteenotettavimmista kriitkoista.

Ja saman porukan Terry Gilliam onkin sitten se elokuvan historian koko koordinaatiston ydinpiste, josta voidaan vetää taulun täydeltä voimaviivoja jotka johtavat jokseenkin kaikkeen siihen mikä noiden aikojen jälkeen elokuvassa on ollut mielenkiintoista. No, ehkä ei ihan kaikkeen, mutta taulu kyllä loppuisi sitten kesken.

QroquiusKad kirjoitti...

"Kummisetä"
Elokuvan tuotannossa oli jatkuvaa outoa kitkaa;
mikään ei oikein toiminut kuten tavallisesti. Sitten tuottajaan otettiin yhteyttä Menestyväin Liikemiesten Klubin taholta moittien, että käsikirjoituksessa on useasti mainittu "mafia" ja "Cosa nostra", vaikka sellaisia ei ole kuulemma olemassakaan.

Kun termit poistettiin käsiksestä alkoi tuotanto rullata sitäkin juohevammin, mitä kitkaisempaa se oli ollut;
alun hääjakson kuvaukset tehtiin Colombon mafiaperh...korjaan, Menestyvän Liiikemiessuvun omistamassa kartanossa, jonka he olivat lahjoittaneet tarkoitukseen. – Kohtaus, jossa elokuvatuottaja löytää verisen hevonpään sängystään saattoi olla F.F.Coppolan palaute tuotannon vaikeuksista.

"Lampaansyöjät"
Minulla on vieläkin lukematta Huovisen romaani, enkä ole varma haluanko lukeakaan, koska leffa erosi siitä tiettävästi melkoisin osin;
käsikirjoitus oli tiettävästi rääätälöity Kinnunen&Lastumäelle heidän tv-sketsihahmojensa mukaisiksi.

"Kellopeli Appelsiini"
Murha.infossa on lukuisia oudon asiantuntemattoman oloisia kommentaattoreita. Yksi ja toinenkin taivastelee raakojen seksuaali- ja henkirikosten yhteydessä, että eikö noita voisi pakottaa terapiaan?!
He ilmeisesti luulevat Suomessakin oleva käytössä jotain Ludovico-terapian tapaista.
Hekin saavat äänestää...

"Maa on syntinen laulu"
Maritta Viitamäki oli kerta kaikkiaan ihastuttava dutterinpullukka, ja korpelalaisten seurat oli omalla tavallaan sekä huvittava että pelottava ilmestys. Muuten elokuva ei ollut erityisen laadukas;
romaania en ole lukenut.

"Papillon"
Henri Charrière ei todistettavasti lusinut koskaan Pirunsaarella eikä muillakaan Pelastuksen saarilla, vain mantereen Kouroun rangaistussiirtolassa;
näin kertovat kyseisten laitosten vankiluettelot.
Mutta tarina oli silti loistelias, vaikka olikin osittain muilta vohkittu ja loput keksitty.

"Manaaja"
Olen lukenut romaanin ja nähnyt elokuvan. Ensinmainittu oli parempi, mutta ei rainakaan huono ollut.

"Tappajahai"
Tässä tapauksessa olin nähnyt leffan monesti ennen romaanin lukemista. Elokuva oli parempi:
romaanissa sheriffi Brody oli 90-kiloinen äijänkörmy (kuin Gene Hackman?), hänen vaimonsa ei ollut mummeli vaan MILF ja Matt Hooper oli ylimielinen rikkaan perheen kukkopoika, jonka kanssa Brodyn vaimo pimpsatteli kostoksi miehelleen.
Mikä hauskinta, hainpyytäjä Quint oli romaanissa kuvattu aivan Remu Aaltosen näköiseksi!

Tällä kertaa elokuva oli paljon parempi!

"Yksi lensi yli käenpesän"
En ole taaskaan lukenut romaania, mutta Stephen King erään kirjansa esipuheessa mainitsi olevan mahdotonta kuvitella Randle Patrick McMurphylle Jack Nicholsonin kasvot, jos on katsonut ensin leffan.

"Dersu Uzala"
Monista hienoista jaksoista ja kohtauksista, joissa peilattiin ihmisen vuorovaikutusta luonnon ja muiden ihmisten kanssa jäi mieleen parhaiten se lohduton loppu.

Päähenkilö oli tehnyt ystävälleen Dersulle karhunpalveluksen tuomalla hänet vanhuudenpäivilleen kaupunkiin palveluiden viereen.
Dersu kaipasi vain takaisin metsään, joka oli hänen kotinsa vaikka tiesi, ettei enää selvinnytkään siellä yksin. Niin päähenkilö varusti hänet mahdollisimman hyvin, mm. uudella hienolla kiväärillä.

Se oli toinen karhunpalvelus:
kun Dersu löytyi kohtapuoleen ryöstömurhattuna, näytti tekijän motiivina olleen nimenomaan sen hienon kiväärin saaminen.

"Saturday Night Fever"
En ole nähnyt, mutta elokuva on antanut yllättävän panoksen terveydenhuollolle:
kipaleen "Stayin' Alive" biitti sata iskua minuutissa on sama kuin nykyään käytettävä paineluelvytyksen rytmi!
Nomen est omen, sanoi roomalainen. Kappaleella on vieläpä kaikki korvamadon ominaisuudet.

Jatkuu...

QroquiusKad kirjoitti...

Jatkuu...

"Ilmestyskirja.Nyt"
Alkujaksossa, jossa traumaperäisen stressihäiriön juopuneena ahdistama Martin Sheenin hahmo rikkoo peilin, teki Sheen sen oikeasti käsikirjoituksen ohi! Veri oli aitoa Sheenin rystysistä vuotavaa, kuin myös hänen juopumuksensa;
F.F.Coppola kertoi olleensa itsekin juovuksissa jaksoa kuvattaessa ja tapelleensa nyrkein Sheenin kanssa.

"Täältä tullaan elämä"
Elokuvan alussa katsojan vetää hiljaiseksi Kati Outisen lohduttoman surullinen katse.
Hän onkin sitten saanut toistaa sen Kaurismäen elokuvissa yhä uudestaan.

"Blues Brothers"
En ole katsonut kokonaan, kohtauksia ja jaksoja vain. Osa niistä on varsin toimivia. Juuri siksi en halua katsoa koko leffaa.

"Kadonneen aarteen metsästäjät"
En tiedä onko tälle leffalle koskaan myönnetty opetusalan palkintoa siitä hyvästä, että tiedemies esitettiin dynaamisena toiminnan miehenä sen hajamielisen pullonpohjalasisen harmaapartaprofessorin sijaan.
Syytä kyllä olisi!

Ekku kirjoitti...

80-luvulla kyllä katsottiin vhs:ltä kaikki paska, mitä käsiin saatiin ja sitähän riitti. Oli joukossa hyviäkin filmejä ja muistan pikkunöösinä nähneeni ennen videolakia aika montakin sellaista filmiä, jota ei pikkupojille ollut tarkoitettu. Madmax oli kova. Sitähän ei sitten videosensuurin iskettyä missään näkynytkään hyvin pitkään aikaan, mutta nykyään se on hyllyssä. On autolla ja moottoripyörällä ajo tehty ihan ajamalla, eikä trikkikuvauksella. Nykyään en hyllyyni kelpuuta enää roskaa, mutta nostalgiasyistä jokunen "huono" elokuva löytyy. Kanuunakuularallista alkaen.
Tarantino tekee elokuvia elokuvista. Alkupään tuotanto oli hyvää, näistä uusista en pidä.
Nykyfilmeissä häiritsee nopeat leikkaukset ja lyhyet otot. Ilmeisesti tämä musiikkivideoista alkanut tyyli on ainoa, mikä sopii nykykatsojille. Keskittymiskyky kun keskimäärin on aika lyhyt.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle ja Qroquius Kadille ja kiitos kummallekin varsin mainioista kommenteistanne.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

No joo. Nyt tulee sitten perään nöyriä anteeksipyyntöjä sekaannuksesta jonka tein, jos puhuin Bob Hoskinsista "Laulavan salapoliisin" sankarina. Siis se tv-sarja, jossa hoskins teki läpimurtonsa oli tietysti "Pennejä taivaasta". Toki Potterin sarja, sekin, tietysti.

Ja sekaannus johtuu varmaan ainakin osaksi siitä, että tuo mainittu Potter petasi käsikirjoiteustensa tv-toteutuksiin läpimurtoroolin aika monelle myöhemmin menestyneelle tyypille. Mainitun "Laulavan salapoliisin" pääosan esittäjä Michael Cambon sai siinä ensimmäisen varsinaisen menestyksensä. Myöhempää Potter-tuontantoa olevassa "Huulipunaa kauluksella" -iloittelussa taas Ewan McGregor teki läpimurtonsa.

Ja varmaan on mainittava vielä Sting, jonka näytteli pääosan Potterin näytelmän "Brimstone and Treacle" elokuvaversiossa. Siinä jutussa soi se ihana kappale "Spread a Little Happiness", joka muodostaa värisyttävän vastakohdan itse tarinan kaikkea muuta kuin ihanalle juonelle.

Anonyymi kirjoitti...

Elokuvissa olen käynyt aika harvoin tai vieläkin harvemmin. Joskus kuuskyluvun puolivälin tietämillä Forssassa lie ollut ensimmäisiä kertoja, kuvia joita käytiin katsomassa en enää muista. Sitten Lahdesssa, tuossa Hämeenkadulla oli ns. villi teatteri, eli ei kuulunut mihinkään ketjuun. Nykyisin paikalla on joku nuorisojuottola, diskoksi vai miksi niitä nyt sanotaan.
Viimeinen savotta on jäänyt katsomatta, siltikin vaikka olen Päätalon koko tuotannon lukenut kannesta kanteen. Muutenkin elokuvien katsominen on jäänyt melko vähiin, joitakin töllöstä katsellut. Ei vain ole jaksanut kiinnostaa.
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Mitä tulee mainioon tv-sarjaan "Laulava salapoliisi", sen yksi metka sisällönpätkä koskettanee jokaista veljeä ja sisarta, jotka ovat sairaalaosastolla olleet.
Tässä se tulee:

https://www.youtube.com/watch?v=_bNH5pfcLWE

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan millään medialla tarvetta uudelle Kajavalle, tässä työnäytteeni:

Kellopeli Appelsiini - hieno leffa

Maa On Syntinen Laulu – olenkohan nähnyt tämän vain kerran, Ei hassumpi, muistaakseni, Viitamäki oli yhdenlainen seksisymboli.

Shakaali – jotenkin uskottava, harmi, ettei onnistunut operaationsa. Kirja on hyytävämpi.

Tappajahai, vaikuttava leffa. Poiki ilmiöitä; Tappajahauki uistelun, Kuristajamuikku ui myöhemmin silloisen lomapaikkani vesissä, Kakesingers teki sitten kappaleen Tappajahauki. Suu on sillä auki, auki…

Lensi Yli Käenpesän – tämän olen nähnyt monen monta kertaa, vaikuttava elokuva.

Dersu Uzala – Kurosava Akira ohjasi, hienoa luontoa ja muutenkin hieno juttu. Erikoista: jonkun aasian tutkija kirjoissa on samankaltaisia juttuja, hunguusirosvoja ja myrsky. Sen kirjankin olen muuten lukenut. Julisteen kuvassa on vasenkätinen pertaani – oliko semmoinen?

James Bond – 007 – Yksi tämmöinen menisi muttei jokavuotinen. Juoni on naurettava, epäuskottava ja lapsellinen. Agentti jolla lupa tappaa. Muttei kykyä. Ei osaa käsitellä aseita, eikä aseetonta taistelua. Huoripukki ja juoppo. Idea playboysta peitetarinana on sikäli uskottava, että muun muassa Honolulussa ollut japanilainen agentti piti yökerhoa ja elosteli peiteroolina. Samoin muuan kaksois- tai kolmois-agentti jota saksalaiset luulivat omakseen. Hemmo oli kotoisin jostain balkanilta, majaili ranskassa ja matkusti sodan aikana perustamaan muka-vakoilijaverkkoa USAan. Brittien laskuun, saksalaisille muka vakoilemaan. Se ei onnistunut FBI - J. Edgar - pilasi operaation. Mutta hei, ei vakoilija voi olla kaikissa operaatioissa playboy. Toimittaja tai diplomaatti olisi vaihteeksi kiva juttu. Tai autokauppias. Janet Bond vois olla lesbo, neliraajahalvaantunut transu eskimo seuraavassa erässä.

Saturday Night Fever – voi hyvä luoja. Mutta ,hei – mulla oli samanmoiset kengät ja paita!

Ilmestyskirja. Nyt – daideellinen leffa. Toki Valkyyrioiden ratsastus on hieno. Mutta liian hapokas muuten.

Täältä tullaan elämä – vain häröilevät häiriköt on ihmisiä. Normaalit on natseja.

The Blues Brothers - Belushi, Belushi, Belushi. Se kohtaus, jossa Belushi sytyttää tupakin, ravistaa sähköisen sytkärin sammuksiin ja nakkaa ikkunasta ulos on nerokas. Ei päätä, ei häntää, silkkaa nerokkuutta koko juttu. Koko elokuva silkkaa Belushin neroutta.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Niistä varhaisimmista Uuno Turhapuro-elokuvistakin jäi listaltasi puuttumaan ainakin yksi, nimittäin Lottovoittaja Uuno Turhapuro vuodelta 1976. Se oli muuten ensimmäinen niistä, jonka itse näin. Ja oikeastaan se läheisesti liittyikin juuri siihen teemaan, mistä koko hahmo oli saanut alkunsa. Siitä oli äskettäin artikkeli Apu-lehdessä, ja sen mukaan ensimmäisen kerran Uuno oli esiintynyt vuoden 1971 alussa sketsihahmona, joka odotti saavansa lottovoiton. Ja se ensiesiintyminen tapahtui samoihin aikoihin kuin ensimmäinen lottoarvontakin.

Ekku kirjoitti...

Tuli tuossa Yle Areenaa selatessa mieleen, kun katsoi niitä ohjelmien ryhmittelyä, että siellä pitäisi kategorioina olla ehdottomasti ainakin seuraavat:
-seksiä&väkivaltaa
-mailmanparantajat
-harmiton hömppä
-vaarallinen hömppä

Tuo seksi ja väkivaltahan oli aikoinaan se videosensuurin vaatijoiden pääasiallinen argumentti. Olisivatpa tienneet, mitä nykyisin näytetään ihan teeveestä. Nykyisin tuntuu olevan muotina lisätä näitä aineksia, jos sisältö ei muuten riitä.
Tässäkin suhteessa britit on omissa ohjelmissaan parempia. Jostain syystä en ole koskaan päässyt sisälle noihin Potterin sarjoihin. Ehkä ensimmäiset katsomisyritykset tuli tehtyä liian nuorena?

Anonyymi kirjoitti...

Elokuvien ystävä, minäkin? Siis:
Arvoton, Menetetyn maan Tiellä, Stalkeri ja Polkupyörävaras Fargosta.

Anonyymi kirjoitti...

Moniko tietää, että tappajahai perustui tositapahtumiin?

Esikuvana oli härkähai, joka ilmestyi rannikolle. Härkähai pysty elämän makeassa vedessä, ja tämä yksilö nousi pikkujokeen ja kaatoi veneen ja hyökkäsi ja söi jonkun hemmon osittain. Haista saatiin muitakin havaintoja. Kyseessä oli siis merkittävä mediatapahtuma.

Valkohai on toki tehokas saalistaja muttei pidä ihmislihasta - liian rasvatonta. Hylkeet ovat parasta ravintoa, rasvaa tarpeeksi.

Pyssymie

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle, Seppo Oikkoselle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ekku:

Viesti1: Meni kommentit eilen näköjään ristiin. Minä muistan VHS-ajalta erityisesti Teksasin Moottorisahamurhaajan ja Evil Deadin. Ja nykyajan videotyyppisen tuotannon olen huomannut minäkin. Ei minullekaan oikein kolahda.

Viesti2: Samoja huomioita noista ohjelmista minullakin. Ja se maailmanparantajien osuus eikun kasvaa vaan.

Seppo & Qroquius Kad: Minun on pakko tunnustaa etten ole koskaan katsonut sitä Laulavaa Salapoliisia. Tuo QK:n lähettämä pätkä oli kyllä aika psykedeelinen.

Huru-ukko: Taitaa minullakin olla pian kaksikymmentä vuotta viimeisestä elokuvareissusta. Päätalolta olen lukenut ne sota-aikaa kuvaavat romaanit. Ajankuvauksina ne ovat mainioita.

Pyssymies: Paremminhan tuo meni kuin Kajavalta ja Heikinheimolta yhteensä. Ja tosiaan Dersulla on vasuripyssy kädessään. Kantaa kuitenkin oikeakätisenä. Noista jamesbondeista puheen ollen tuossa kuvalinkissä on muutama oikea ”jamesbond” eli KGB:n Alfa-ryhmän miehiä joskus 1980-luvun loppupuolelta:

https://preview.redd.it/3u6pmkgp08s61.jpg?width=960&crop=smart&auto=webp&s=62c59a91977924b354dec3b6fc125bee9d2d2520

Ja se Tappajahai-tieto oli minulle uutta.

Ano: Joo, Uuno oli alun perin Spede-Shown sketsihahmo.

Ano2: Tuo Stalker muuten oli kirjana aivan erinomainen.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Dennis Potter oli hyvin yhteiskuntakriittinen näytelmäkirjailija, jonka tekstit tavoittelivat ikuista ihmistä psykoanalyyttisella syvätasolla, mutta jonka nerokkaat ekstramodernit tv-draamaa uudistaneet tyylikeinot tekivät hänen kirjoittamistaan sarjoista myös suuren yleisön suosikkeja. Esimerkiksi huulisynkronin -- sen että pantiin taustalle vanhan tutun levytyksen sävelet ja sanat, jotka näyttelijä näytelmän juonenkäänteissä esitti kuin kyse olisi mitä luontevimmasta repliikistä -- käyttö, joka alkoi "Pennejä taivaalta" -sarjassa, jäi sitten pysyväksi draamakikaksi, josta esimerkiksi elokuavt "Moulin Rouge" tai "La La Land" ammensivat suorionsa.

Mutta Potterin tekstit olivat tosiaan myös kantaaottavia. En usko, että hänet voidaan sijoittaa jäännöksettä mihinkään poliittiseen lokeroon, ja luulen, että mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä paremmin hänen uraauurtavat työnsä nähdään pelkästään yleisinhimillisessä valossa. -- Jos haluat kokea aikalaistunnot 1930-luvulta, katso ihmeessä "Pennejä taivaalta". Jos haluat kokea 40-luvun ja vielä sodanjälkeisenkin ajan aikalaistunnot, katso "Laulava salapoliisi". Jos haluat elää myötä sen mitä brittiläinen militarismi oli 50-luvulle tultaessa, katso "Huulipunaa kauluksella", joka on ehkä kaikkein pottermaisin sarja koko Potterin tuotannossa.

En tiedä toimiiko linkki, mutta yritän laittaa tähän

https://www.youtube.com/watch?v=dpRrSzw5PJY

Unknown kirjoitti...

Demnis Potterin ”viimeinen haastattelu” on kovaa kamaa. Siinä se kertoo melko tarkkaan missä mennään ja tullaan menemään. Kaveri kuolemassa syöpään, ottaa välillä vähän mopoa että jaksaa.

Unknown kirjoitti...

Tässä linkki Dennis Potterin haastatteluun:
https://youtu.be/XpnyPl8-ZcQ

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle ja Unknownille & kiitos kommenteistanne.

Seppo: Olen noista sarjoista nähnyt vain sen Pennejä Taivaasta. Ja olin silloin sen verran nuori etten osannut katsoa sitä millään tavoin yhteiskunnallisesta vinkkelistä. Tykkäsin siitä silti. Kertonee kirjoittajan osaamisesta. Linkki toimi. Nokitan. Huulisynkkaa myös. Tai jotain sinnepäin. Tässä on oikein, oikein vihainen feministi:

https://www.youtube.com/watch?v=w7WRg3RWmKs

Unknown: Kiitos vinkistä ja linkistä.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Latasin piratebaysta ja katsoin Caligulan nyt ensimmäisen kerran... jos siitä poistaa pornokohtaukset, elokuvan kesto on 20 minuuttia.

Siihen aikaan vielä naisilla oli tuhero, herätti -59 syntyneelle muistoja.

- space odyssey 2001 -

buuri johannesbuurista kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, buuri. Nuo pornokohtauksethan oli tosiaan lisätty varsinaisten näyttelijöitten tietämättä. Ja joo, posliiniksi ajettu paikka tuo minun mieleeni pikkulapsen ja se ei herätä himoja.