JOTAIN IHAN MUUTA CVII

Palataanpa jälleen interperspirationaalisesta nykypäivästämme hetkeksi muistojen Kekkoslovakiaan. Hieman aikaisemminhan tein postauksen Kekkoslovakian suosituimmista elokuvista mutta olihan suosittua materiaalia myös television puolella jota 1970-luvulla pääosin mustavalkoisista vastaanottimista katseltiin. Käydään niitä hieman läpi sen verran minkä silloisen pikku-Ykän muisti antaa myöten ja aloitetaan luonnollisesti Spede Showsta:

Kekkoslovakiassa kovasti suosittua Spede Showta esitettiin 1968 – 1974 ja aikaisemmin sitä esitettiin myös nimillä Speden Saluuna ja Spedevisio. Sarjassa on lukematon määrä kuolemattomia sketsejä (sketseissähän Spede oli parhaimmillaan) mutta esitellään niistä eräs urheilulaji mikä pitäisi ehdottomasti saada olympialaisiin eli rumaluistelu:

Rumaluistelu olympialaisiin ja vähä äkkiä!

Vuonna 1970 esitettiin sketsisarjaa Ilkamat. Sarjan yksi tunnusmerkki oli tanssiva porukka joka toistuvasti keskeytti tanssin ja kertoi toisilleen vitsejä. Sarjassa mukana oli silloin kovasti suosittu lauluduo Koivistolaiset:

Parhaimmillaan tätä vuoden verran kestänyttä sarjaa katsoi 2,2 miljoonaa kansalaista. Sarja teki Leo Lastumäestä suositun. Tämä kyseinen Leon sketsi ei ollut Ilkamissa mutta se ansaitsee tulla näytetyksi:

Näitä aikoja alkoi Leo Lastumäen ja Heikki Kinnusen yhteistyö joka näkyi mm. Lampaansyöjät-elokuvassa. Vuonna 1971 he tekivät yhdessä sketsisarjaa Ällitälli:

Myöhemmin – varsinkin intin käyneille panssarimiehille – Ällitälli meinaa aivan muuta eli venäläistä MT-LB-kuljetuspanssaria:

Samoja aikoja eli siis 1966 – 1973 pyöri MTV:n puolella suosittu sarja Hanski jota katseli parhaimmillaan yli 2 miljoonaa kansalaista ja jossa pääosassa oli Hannes Häyrinen:

Nuoremmille sukupolville kannattanee selittää se, että Kekkoslovakiassa ei ollut MTV:n omaa kanavaa vaan MTV:n lähetykset mainoksineen tulivat Ylen kahdelta kanavalta ja katsoja huomasi aina logojen vaihtumisesta koska siirryttiin mainosrahoitteiseen tuotantoon ja koska sieltä poistuttiin. Hanskin tunnusmusiikki oli mielestäni yksi tyylikkäimpiä koskaan mutta varsinaista Hanski-pätkää ei siitä löydy joten laitetaan se aivan alkuperäinen eli Sounds Incorporated-yhtye ja kappale William Tell. Varoituksena esitettäköön että kappaleessa on pahaa korvamatoainesta:

Televisio tarjosi myös vakavampaa mutta silti suosittua ohjelmaa ja sellainen oli Mikko Niskasen ohjaama ja pääosassa näyttelemä neliosainen tv-elokuva Kahdeksan Surmanluotia joka pohjautui siihen että vuonna 1969 muuan pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä poliisia:

Elokuva tuli televisioon vuonna 1972 ja itse näin siitä silloin vain pätkiä. Eivät ne niin kiinnostaneet kun ne olivat enempi niitä aikuisten juttuja. Sarjakuvat, namimellit ja lentokoneitten pienoismallit kiinnostivat enemmän. Kysyin tosin isä-Perskeleeltä että mitä se on se pontikka mistä ne tuossa puhuvat. Vastaus oli että se on semmosta kärrynrasvaa ja sen tiedon kanssa pärjäsin pitkään. Myöhemmin tuli sitten maistettuakin tuota kärrynrasvaa. Sekä hyvää, huonoa että helvetin huonoa. Pontikankeitto on taitolaji.

Myöhemmällä iällä elokuva tuli sitten katsottua kokonaan. Minusta se oli erittäin hyvin onnistunut mutta niin kuin Mikko Niskanenkin sanoi: ”tämä on minun näkemykseni asiasta”. Se on elokuva, ei dokumentti tapahtuneista asioista.

Suosittu vakavampi tv-tuotanto oli myös Pentti Haanpään kirjaan pohjautuva Yhdeksän Miehen Saappaat:

Elokuvasarja esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1969 mutta muuan pikku-Ykä näki sen joskus myöhemmin uusintana ja piti kovasti. Siinähän sama saapaspari kiersi yhdeksän miestä ja lukija / katsoja saattoi seurata heidän kohtaloitaan sodan aikana.

Toki Kekkoslovakiassa tuotettiin myös omanlaisiaan saippuasarjoja. Jo pikku-Ykän muistin ulkopuolella olivat Me Tammelat, Heikki ja Kaija sekä Taistelevat Virtaset. Jotain pieniä välähdyksiä on mielessä. Mutta Naapurilähiön pikku-Ykäkin muistaa hyvin:

Sarjalla oli parhaimmillaan 1,8 miljoonaa katsojaa ja sitä esitettiin 1969 – 1976. Se, mitä Naapurilähiö oli kaupungissa oli Rintamäkeläiset puolestaan maaseudulla. Sarjaa tehtiin vuosina 1972 – 1978 ja sen tunnusmusiikki oli niin aneeminen että se oli jo äärimmäistä taidetta:

Jos palataan huumoriviihteen puolelle niin totta kai tulee mainita lauluyhtye Kivikasvot (Ilkka Hemming, Ismo Sajakorpi, Matti ”Fredi” Siitonen ja Georg Dolivo) joitten Kivikasvot-Show pyöri MTV:n puolella ensikierroksellaan vuosina 1969 – 1975:

Kivikasvoilla oli parhaimmillaan 2,5 miljoonaa katsojaa. Yhtyeen tunnetuin kappale tv:n ulkopuolelta oli tietysti Ahti Karjalaisen tankeroenglannille virnuileva Tankeros Love:

Ja olihan tuossa kappaleessa tietysti nykymittakaavalla ajatellen toksista suomalaisuuden ylistämistä. Silloin kun sitä ei pidetty millään tavoin häpeällisenä. Kivikasvot jatkoivat toimintaansa televisiossa myöhemminkin. Niin Kekkoslovakian aikana kuin sen jälkeenkin.

Ylen puolella tuotettiin sketsisarjaa Merirosvoradio vuosina 1974 – 1976:

Merirosvoradiossahan toimi house bandina silloin suosiossa ollut Hullujussi:

Kekkoslovakian aikana ilmestyi jo vuodesta 1964 alkaen Matti Kuuslan vetämä komediasarja Piikkis, mutta siitä ei ole oikein materiaalia. Kuuslahan oli osa VEK-trioa eli Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti Kuusla. VEK voitti vuonna 1965 Montreux’n kansainvälisillä televisiofestivaaleilla kultaisen ruusun ohjelmastaan Lumilinna:

Vuonna 1975 sitten kekkoslovakialaiset seurasivat porukalla ja urakalla tv-elokuvaa Simpauttaja joka pohjautui Heikki Turusen kirjaan:

Simpauttajassahan Ahti Kuoppalan näyttelemä hahmo pisti pohjois-karjalaisen kylän sekaisin. Voisi jopa sanoa että panemalla pani asiat uuteen malliin. Toinen suosittu kekkoslovakialainen tv-elokuva oli Arto Paasilinnan kirjaan pohjautuva Onnellinen Mies vuodelta 1979:

Tässäkin tehtiin aika lailla simpauttajat eli siltainsinööri Jaatinen pisti yhden kunnan kerralla uusiksi. Kriitikko Jukka Kajava ei tykännyt elokuvasta todeten se oli komediaksi huonosti rytmitetty, sen henkilöhahmot oli jätetty kärjistämättä ja roolitus oli epätasainen, jopa amatöörimäinen. Näin ollen lienee selvää, että pikku-Ykä puolestaan piti elokuvasta. Tartteeko niitä kriitikoita kuunnella? Ja miksi tarttee? Tehkää itte, jos paremmin osaatte.

Vuonna 1978 tuli sitten hyvin suuren suosion saanut tv-sarja Tankki Täyteen:

Suomalaisille kybällä kolahtaneessa kaksi vuotta esitetyssä sarjassa oli se omituinen piirre, että toinen sen käsikirjoittajista oli englantilainen Neil Hardwick. Sarjan suositusta vissylle persosta kyläpoliisista Reinikaisesta tehtiin sitten myöhemmin oma spin off-sarjansa joka tuli vasta Kekkoslovakian jälkeen:

Vuonna 1978 tuli sitten myös taas vakavampaa tavaraa eli televisiosarja Sodan Ja Rauhan Miehet:

Ainakin pikku- ja isonkin Ykän mielestä tämä historiaa näyteltynä esitetty sarja oli erinomaisen onnistunut. Sehän käsitteli Suomen historiaa talvi- ja jatkosodan ajalta. Se myös rikkoi silloin sovinnaisia rajoja sillä se esitti asiat vallitsevan YYA-tulkinnan vastaisesti.

Itselleni jäi sarjan mainiosti onnistuneista hahmoista erityisesti mieleen Keijo Komppa Paasikivenä, Leif Wager Rytinä, Mikko Niskanen Stalinina ja Risto Mäkelä Molotovina.

Vuonna 1979 tuli sitten MTV:n esittämä ja äärimmäisen suosittu sketsisarja Parempi Myöhään.

Vuoden verran kestänyt sarja oli huippusuosittu hyvän käsikirjoituksen sekä Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen mainion keskinäisen kemian vuoksi. Jaksot päättyivät aina Jussi Jurkan esittämän tupakkatakkisen herrasmiehen esittämiin ajatuksiin:

Oikeastaan yhdessäkään noissa esittämissäni sarjoissa ja elokuvissa ei ollut – ajan hengestä huolimatta – kovin vasemmistolaista propagandaa. Oikeastaan ainoan poikkeuksen teki aivan Kekkoslovakian loppuvaiheissa aloittanut Hukkaputki:

Jo teini-ikään ehtinyt pikku-Ykäkin hoksasi että tässä sarjassa tuputetaan jotakin, joka ei kiinnosta eikä miellytä. Sinänsä sarja oli kovin suosittu sillä tarjontahan oli tuolloin kovasti rajallinen ja sehän esitettiin prime timena lauantaisin heti uutisten ja urheiluruudun jälkeen.

Mutta tässähän sitä kekkoslovakialaista tv-tarjontaa oli. Ehkä postauksen voi lopettaa Jussi Jurkan tupakkatakkisen miehen lausumaan viisauteen näinä vaikeina ja vastenmielisiä aikoina:

Älä lanna persiks.