KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLIII

1. Taponen ja mielensä pahoittaminen

Tunnettu ylivälikomisario Jari Taponen on sitten pläjäyttänyt useita rikosilmoituksia koska hänestä on puhuttu pahaa interwebin ihmeellisessä maailmassa. Tutkinta asiasta on jatkunut itse asiassa jo pari vuotta joten on hienoa tietää että poliisi satsaa resurssejaan siihen olennaisimpaan. Tutkinnan venyminen kertoo kyllä myös siitä että mitään raskauttavaa ei ole löytynyt ja sellaista yritetään edelleenkin epätoivoisesti etsiä. Mutta ehkä Taponen käy käräjiään julkisuudessa. Ylen mukaan hänellä on siihen oikeus kun taas Päivi Räsäsellä ei.

Taponen on ilmoittanut että tappouhkauksiakin on tullut. Näin äkkiseltään tuumitaan täällä hotellin respassa sitä - minkä Taponenkin aivan hyvin itsekin tietää - että mahdolliset julkiset tappouhkaukset ovat humalassa lähetettyjä vessanseinäkirjoituksia. Murhaamista oikeasti suunnitteleva ei uhkaa teollaan ja anna siten varoitusta.

Taposen henkinen pipi tulee myös uuteen mittasuhteeseen kun hän on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen twiitistä jossa Turtiainen haukkuu häntä munattomaksi nillittäjäksi. Normaaleilla miehen kasseilla varustettu häiskä olisi todennut että kumikuitti ei pure mutta Taponen näyttää osoittavan että ei se Turtiainen tainnut niin väärässä ollakaan. Kunnioitusta ei saa virka-asemalla eikä ruikuttamalla. Se on ansaittava.

Taposen tulisi muistaa se, että poliisi on organisaatio jolla on Suomessa väkivaltamonopoli. Poliisit ovat aseistettuja ja heillä on oikeus jopa ampua ihmisiä. Siksi poliisin tulee kestää hyvinkin rankkaa arvostelua. Erityisesti sellaisen poliisin kuin Taponen joka itse on virkapuvussa, virka-ajalla ja virkavaltuuksilla tehnyt selkeää poliittista propagandaa. Mitä viranomaisen ei kuuluisi koskaan tehdä työssään ja mikä on omiaan nakertamaan poliisin arvostusta.

Jos poliisin – ja varsinkin poliittisesti toimivan poliisin – arvostelu kielletään, siirrytään taas jälleen yksi askel kohti totalitarismia.

2. Täällä sitä aisaa vaan kannatellaan

Hotellin respasta ei sinänsä kommentoida ihmisten yksityisasioita mutta jos ihmiset tuovat niitä asiakseen julkisuuteen niin sitten siihen lienee lupa. Iltapäivälehdet ovat jo pitkään olleet kolmikymppisille kaupunkilaisille sinkkunaisille suunnattuja lehtiä jotka muun seksisitä & tätä-tuputuksen lisäksi aina uudestaan tuovat esille ajatuksen vapaasta suhteesta. Positiivisessa valossa ja nimenomaan niin että jutuissa vapaan suhteen mannekiinina on nainen. Uusimpana esimerkkinä tämä aika ajoin muodikkaasti uhriutuva citysaamelaisemme Miisa Nuorgam:

Aikaisemmin tätä on mainostanut mm. entinen Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen:

Ihmiset tietty elävät niin kuin elävät mutta tämmöisellä vanhanaikaisemmalla tulee mieleen muutama kysymys:

1. Tällaistako lehdet haluavat uudeksi normaaliksi? Millä perusteella?

2. Entä jos mies mainostaa vapaata suhdettaan? Onko hän silloin edelleenkin vanhaan malliin sika?

3. Mistä nuo naiset löytävät itselleen tommoset lapaset miehiksi? Onko ne tehty naimalla vai kutomalla?

3. Ölymppiäläisiä

Tokiossahan pidettiin ne olympialaiset jotka ovat Japanissa olleet kovasti epäsuosiossa. Mikä ei ole ihmekään sillä nehän tuottavat aika kohtuuttomasti persnettoa mikä on ollut kovasti turvonneille olympialaisille ominaista muutenkin. Lisäksi niiden jäljiltä tuppaa jäämään tolkuton määrä erinäisiä ränsistyviä suorituspaikkoja joilla ei tee paljon mitään. Täydellistä rahallista hukkapätkää.

Rupattelin tässä parin kaverin kanssa ja kaikki tuumittiin että eikös kyseiset kinkerit voitaisi siirtää pysyvästi yhteen paikkaan? Johonkin yhteiskunnallisesti rauhalliseen ja tasapainoiseen valtioon? Vaikkapa Sveitsiin? Sinne rakennettaisiin suorituspaikat joiden sekä rakentamiseen että ylläpitoon osallistuisivat kaikki kisoihin osallistuvat valtiot taloudellisen volyyminsa mukaisesti.

Joku tietysti voisi tuumia että on sinänsä epiä kun kisat ovat aina eurooppalaisella aikavyöhykkeellä. Siinä tapauksessa kisat voisivat vuorotella kolmen järjestäjän välillä lännestä itään eli vaikkapa Kanada – Sveitsi – Australia. Tietysti talvikisojen järjestäminen Australiassa on hiukka haastavaa.

Tämmönen tuli vaan mieleen.

Olympiakisojen tiimoilta tuli mieleen tämä transurheilijapelleily mikä on naisurheilun kannalta lähinnä syöpä. En nyt puutu siihen sen enempää vaan siihen että suvaitsevais-tiedostavaisto on totta kai tyylinsä mukaan puolustanut kovasti transpelleilyä. Kas kun se on muotia niin sitä pitää puolustaa. Ja sen myötä kehitetään jälleen uutta newspeakia jota tällaisen käppäukonkin pitäisi oppia ja omaksua:

Deadname? Eli kun transjoku ottaa uuden nimen niin sitä entistä ei saisi mainita ja muutenkin pitäisi käyttää jotain deadname-termiä?  Hallitse kieltä niin hallitset ajattelua, vai? Nyt on vaan niin että LGBTQTiiTyy ei vielä määrittele sitä mitä ajatellaan ja puhutaan. Ei me normaalit olla mitään hemmetin cis-seksuaalejakaan. Me ollaan normaaleja. Ja transfobinen slurri on mainio Pinnanmaalla kasvava viljakasvi. Ja ei, me ei edelleenkään oteta teitä vakavasti. Vaikka kuinka rääkyisitte.

4. Thomas Sowell ja loistava tiivistys

Loistava amerikkalainen ajattelija Thomas Sowell on ollut tässä blogissa ennenkin esillä ja hänen eräs lausumansa tiivistää nykypäivän mielettömyyttä armottoman osuvasti:

Eli suurinpiirtein kääntäen: Olemmeko saavuttaneet järjettömyydessä sen äärimmäisen asteen jossa osa ihmisistä on vastuussa asioista jotka tapahtuivat ennen kuin he syntyivät ja osa ihmisistä puolestaan ei ole vastuussa siitä mitä he juuri nyt tekevät?

Tähän viisaaseen kysymykseen lienee hyvä aloittaa uusi viikko.