lauantai 11. syyskuuta 2021

VIIDEN TÄHDEN MAJOITUS

Noissa vaellushommissa moni muu kuuluu varmaan siihen kastiin kuin minäkin että hyvin pitkään tuli yövyttyä Lapin vaellusreissuilla pelkästään teltassa ja kieltämättä siinä on oma viehätyksensä. Onhan siinä raikas ilma, vaellusteltat kestävät sadetta hyvin ja kun on hyvä makuupussi sekä kenttäpatja niin onhan siinä mukavaa nukkua. Parhaita mahdollisia unia, ovathan ne. Toisaalta teltassa on se paha puoli että pitemmällä reissulla se muuttuu jo ihan hengitysilman myötä ja muutenkin automaattisesti kosteaksi ja vanhemmittaan mukavuudenhalukin on astunut mukaan.

Onneksi tarjolla on mainio ja etelän lomahotellit kirkkaasti voittava vaihtoehto eli autiotupa. Täytyy tässä kehua metsähallitusta tupien rakentamisesta ja huollosta. Harvoin tuota virallista koneistoa tulee kehuttua mutta kehutaanpa kun kerrankin aihetta on. On tietysti olemassa myös yksityisten rakentamia tupia ja niihin ei välttämättä ole Jokamiehellä pääsyä. Tämän postauksen kuvituksena on muutama autiotupa jossa itsekin on tullut yövyttyä tai muuten vaan käytyä.

Viiden tähden mukavuutta Muorravaarakan Ruoktussa Saariselällä.

Autiotuvan tekee luksukseksi jo se, että se on, no, tupa. Siinä on seinät, lattia ja katto. Tarjoaa mainion suojan säältä. Onpa piru vie ikkunatkin eli se ei ole ihan korsu. Lisäksi siinä on aivan erinomaiset majoitteet eli laverit. Siihen voi viritellä kenttäpatjan, makuupussin ja vielä makuupussin suojapussista ja esmes takista väsäillä tyynyn. Mukavuuskerroin sata ja kun lisätään vielä kulkemisen aiheuttama väsymys vaihtelevassa maastossa joka ei ole Lapissa tasaisuudeltaan actually ihan Kansas niin uni tulee helposti ja on syvää sekä rauhallista.

Muorravaarakan Ruoktun tupa.

Mukavuutta lisää vielä entisestään se, että autiotuvassa on kamiina. Yleensä paikalla ovat valmiit puut ja sytykkeet sillä niitten tekeminen seuraaville kulkijoille kuuluu hyviin erätapoihin. Kamiinalla tupa lämpiää mukavan nopeasti. Tietysti pienenä ongelmana on joskus se, että kaikki eivät välttämättä hallitse kamiinan lämmitystä ja lopputuloksena on sauna. Mikä puolestaan on hyvin kiusallista eritoten silloin kun kämpän ulko-ovi on aukaistava viilennyksen vuoksi ja paikalla on se yksi mäkärä sekä sen kaksi miljardia serkkua.

Meekonjärven tupa Käsivarressa.

Autiotuvassa on myös mainiot ravintolapalvelut. Jokaisessa tuvassa on seisova pöytä. Se seisoo, pysyy pystyssä eikä kaadu. Lisäksi pöydän molemmilla puolella on penkit. Niillä voi istua ja äyskäröidä evästä ääntä kohti. Ateriaksi on tarjolla ihan mitä hyvänsä vaeltaja haluaa kunhan on vain kuljettanut sen itse mukanaan. Autiotuvissa on – lähes aina – kaasuliesi jolla aterian voi valmistaa. Itse en ole koskaan mieltynyt noihin uusiin vaellusmuoniin vaikka niitä kevyiksi kehutaankin. Oma menu koostuu lihaliemestä, pikamakarylleistä sekä säilykelihasta. Kyytipojaksi näkkileipää ja sulatejuustoa. Aamiaiseksi sitten kahvia, näkkileipää sulatejuustolla ja kestometukkaa. Yömyssyksi teetä ja tujaus rommia.

Pieni suojakoju Siktakurran itäpuolella Käsivarressa. Rakennettu joskus 1950-luvulla yksityisten toimesta. Kuva muuten on mainiolta patikka.net-sivustolta jossa esitellään valtava määrä pohjoisen autiotupia.

Täytyy todeta myös että autiotuvassa on loistava huonepalvelu. Sieltä löytyy harja ja rikkalapio jolla tuvassa majoittunut voi putsata jälkensä. Helppoa kuin heinänteko. Siellä on myös kattoon viritettyjä naruja joihin voi panna märkiä varusteita kuivumaan. Niitä naruja voi tarvittaessa lisätä itsekin. Lisätään tietysti se, että autiotuvan läheltä löytyy lähes aina juokseva ja erinomaisen laadukas vesi. Se täytyy vain käydä hakemassa purosta. Lisäksi tuvat toimivat eräänlaisena sosiaalitoimistona sillä vaeltajat ovat jättäneet sinne makarylliä, riisiä, kaurahiutaleita ja sen sellaista joita oikein kusessa oleva vaeltaja voi käyttää henkensä pitimikseen.

Kuonjarjohkan vanha tupa. Nykyisin käsittääkseni purettu.

Tässä luksusmajoituksessa on vielä eräs hyvä puoli. Varsinkin verrattuna ihmisiä täynnä oleviin turistikeskuksiin. Siellä kun on ongelmana, no, ne ihmiset. Siellä on hyvin vaikea olla törmäämättä johonkin humalaiseen kusipäähän. Autiotuvissa ihmiset osaavat tietyn tupaetiketin enkä itse ole törmännyt öykkäröintiin. Lisäksi tuvissa ymmärretään että se viimeiseksi tupaan tullut on aina etusijalla sillä hän on se väsynein ja nälkäisin.

Opukasjärvi, Kaldoaivi. Tupa valitettavasti palanut vuonna 2018.

Yleensä ja erikseen voi todeta, että jos matkailija haluaa oikeaa eksotiikkaa niin ei muuta kuin autiotupaan vaan. Palmuja huojuu puolessa maailmassa. Ei niissä ole mitään kummallista. Eikä eksoottista. Mutta autiotupia suuremmassa mittakaavassa ei löydy kuin Suomesta.

Suomihan on maailman mittakaavassa muutenkin, hitto vie, yksi maailman eksoottisimpia maita. Kuumaa rantaviivaa löytyy niin Välimereltä, Intian valtamereltä, Atlantilta kuin Tyyneltä mereltä. Mitä ihmeellistä siinä on? Oma maamme sijaitsee hornanperseen pohjoisessa jossa samoilla leveysasteilla ei ole pahemmin muuta kuin tundraa. Ja silti täällä on saatu aikaan hyvin toimiva yhteiskunta. Vaikka taloja täytyy lämmittää talvella. Toisin kuin niissä turistikohteissa.

Lisäksi täällä puhutaan suomea joka ei ole ihan isolaattikieli mutta kuitenkin kuuluu maailman mittakaavalla hyvin harvinaiseen kieliryhmään. Antaa kaupunkivihreitten mennä niihin tylsiin turistikohteisiin, olla itseään mahdollisimman julkisesti mainostava vaihtoehtoihminen niin kuin noin 100 miljoonaa muutakin eurooppalaista ja haukkua Suomea muutenkin mutta nautitaan me muut eksoottisesta Suomesta.


21 kommenttia:

Pauli Vahtera kirjoitti...

Mistä YLE löytää noita Suomea vihaavia naisia (viimeisen linkin nainen). Varmaan vihreää kuplaa, mutta googlella en saanut varmistettua. Yle maksaa noista psk-kirjoituksista. Eli me kaikki maksamme.
Voisi edes yhden kerran Yle ottaa kirjoittajaksi Suomea rakastavan valkoisen heteromiehen, joka maksaa kaiken maailmanparantamisen, jota Suomen päättäjät tekevät heidän rahoillaan ja jota YLE joka raossa ylistää ja kannattaa.
Jos kerran kaikkialla on parempaa kuin Suomessa, mitä tuo nainen täällä tekee. Menisi uusioperheensä kanssa sinne, missä pippuri kasvaa ja sen jälkeen kirjoittaisi meille kuinka kivaa jossain psktanissa on asua ja elää. Hunnutettuna kaavussa. Tai vielä parempaa, yrittäisi elättää itsensä noilla kirjoituksilla psktanissa.

Nils- Aslak kirjoitti...

Olipas harvinaisen köyhä tuo kirjoitus, johon Pauli Vahterakin viittasi. Vain helsinkiläinen nainen pystyy tuollaiseen, mutta "koko kansan" YLE on taas huonon maineensa veroinen.

Olen itse tehnyt kuukausien matkoja Euroopassa ja ne ovat mukavia, mutta yksi kerta paikassaan riittää.

Kerran lähdin avovaimon kanssa autolla kohti Lappia ja vuokrasimme Puumalan läheltä pienen tupakeittiö mökin viikoksi. Ei yhtään naapuria, järvi 10 metrin päässä, vene ja katiska käytössä, aamupesuksi riitti kun juoksi laiturille ja hyppäsi järveen. Mahtava.

Vietin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Lapissa. Kesät me pojat nukuimme pihalla teltassa tai puojissa. Aamulla herättiin hyvin levättyinä ja yleensä sen jälkeen mentiin juosten verkoille.

"Ovi kiinni, sääsket pääsevät sisälle", tuon kuuli miljardi kertaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on matamilla asenne kohillaan. Kaikki kotimainen on paskaa, vaan ulkomailla on hienoo, rannalla saa väistellä kourivia karvakäsiä, kaduilla kaikenmaailman rosvoja ja laukkuvarkaita. Mutku se on niin hienoo, ei sellaista täällä tylsässä Suomessa, muuta kuin siellä vetelähelsingissä ja lähi-itäkeskuksessa. Siellä Luhankalaisessa kotimuseossa saa ihan rauhassa oleilla ja katsella. Mutta kuten kirjoittajakin toteaa: mutku mä haluun, minä, minä minä jne.
Hurtu-ukko

Qroquius Kad kirjoitti...

No niinpä.
Appelsinin Aviisi kysyy nyt, miksi suomalaiset edelleen pelkäävät matkustamista, vaikka juuri nyt olisi otollisinta:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008249559.html

Siinä on hyvä kysymys, kieltämättä:
mitä te oikein pelkäätte, vaika teidät on vain peloteltu puolipöhköiksi asialla, joka ei ole oikeasti erityisen pelottava?

Kommenteissa oli onneksi vain vähän pelkopornon toistelua;
suurin osa kyseli, miksi nyt pitäisi ylipäänsä lähteä matkustelemaan. Olipa siellä myös pohdintaa, miksi lähteä levittelemään rahoja ulkomaille, kun kotimaassakin poisi matkailla.
Ja luonnollisesti oli ilmastouskonnon spastisia uskontunnustuksia, joista ei nyt sen enempää.

Ilmastouskonnon papitar Pikku Emmukka sai aiemmin palstatilaa poseerattuaan Villin Luonnon siimeksessä, ja tulipa niitä kuvia useampiakin, kuten tämän kuvitukseen:

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008257307.html

Julistuksessaan Pikku Emmukka pudottelee sujuvasti esimerkkieläinlajeja:
peltosirkku, norppa, Laatokan järvilohi, punasotkapoikue ja Suomen metsissä elävä hömötiainen.
Kaikki saavat nähdä, ettei tässä mikään cityvihreä puhele, vaan Villin Luonnon tunteva Äiti Gaian tytär!

Vaan mitäköhän olisi käynyt, jos toimittaja olisi pyytänyt Pikku Emmukkaa kertomaan vähän lisää näiden mainitsemiensa luontokappaleiden elämästä ja tavoista? Tai edes ulkonäöstä?

Anonyymi kirjoitti...

Ei teltta kastu normaalikäytöllä, se pitää kuivata nukkumalla tarpeeksi pitkään. Siis pitää antaa auringon lämmittää ja kuivata. No, marraskuussa ja joinakin kesinä tämä on haasteellista. Ja tammikuussakin kai jonkin verran.

Ulko- ja sisäteltan kuljettaminen erikseen on hyvä idea. Ei kannata sulloa samaan pussiin sisätelttaa ja märkää ulkotelttaa. Jos haluaa käyttää teltan päällä suojamuovia pitää se muovi virittää IRTI teltasta vaikka narun varaan puiden väliin. Teltassa kiinni oleva suojamuovi EI kuulu teltan päälle vaan alle. Estää pohjaa kastumasta ja kastelemasta koko telttaa. Pikku askartelu, useampien suojapussien ompelu teltalle on hyvä idea. Omat pussit sisäteltalle, ulkoteltalle, suojamuoville, kepeille, kiiloille, naruille…

Tuvan tai muun kovaseinäisen majoitteen suurin etu on se, ettei seinään koskeminen kastele sitä koskijaa. Seinään nojaaminen ei kastele makuupussia. Eikä käytettävissä oleva tila riipu tuulesta. Seisomakorkeus on kiva juttu, esimerkiksi housujen jalkaan veto on seisaaltaan pirusti helpompaa kuin makuulta. Lisää c-osiota tulee kun yksikerrosteltta on märkä, ahdas – kahden hengen - ja tuuli on painanut sen lysyyn. Rimpuilepa ulos makuupussista ja pujottaudu housuihin kun vettä tulee kuin aisaa ja myrsky käy. Huomaa: älä koske seinään ettet kastu.

Tuvassa on hienoa, että ruoanlaiton voi tehdä sisällä. Tuvassa on huonoa, että ruoan voi tehdä sisällä. Ongelma on joidenkuiden tajuamattomuus ja itsekkyys. Ei ole tarkoitus, että bussilastillinen hemmoja jutaa tuvalta tuvalle yhtä jalkaa. Ei myöskään ole tarkoitus tupien mahdollistaa gourmet retkiä, retkiä joiden aikana päivittäin valmistetaan viiden ruokalajin päivällinen ja neljän lounas ja kolmen aamiainen ja kuuden sortin iltapala, 11 kilon kaasupullosta pitää riittää kaasua muillekin, eikä kamiinaa sovi käyttää keittämiseen tuntitolkulla. Ruokaa sopii keitellä tuvan ulkorapulla trangialla tai muulla keittimellä – tupa ei kuumene liiaksi.

Riisi, lihaliemi & kuivaliha – kevyttä kantaa, täyttä ravintoa ja maukasta. Kuivalihhaa jos ei ole saatavilla voi jauhelihaa kuivata evääksi uunissa. Kiertoilmauuni on etevä. Jauhelihan voi paistaa JA kuivata, säilyy ja maistuu. Riisi ei kostu kovin helposti ja on jotenkin tiiviimpää kuin makaroni. Toisaalta makaronia voi keittää ja sitten paistaa jos alkaa kyllästyttää, tulee makua. Kuivattua jauhelihaa, paistettua makaronia & pikkupussi ketsuppia = makaryynilooraa, nam.

Valmiit ateriat oli joskus muotia. Ylijäämäateriat. MRE, Meal Rejected by Ethiopians oli kova sana joskus. Ja pakastekuivatut mömmöt. Niiden ongelma on pakkausjätteen tavaton määrä.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Parhaat reissut on semmosia, että joku väittää toisella viikolla nähneensä muka jonkun horisontissa, tunturin laella. Yhteistuumin on todettu sen olleen vaan joku heijastus kiikarissa. Ei siellä ketään ollu.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pauli Vahteralle, Nils-Aslakille, Huru-ukolle, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Pauli, Nils-Aslak & Huru-ukko: Kyseinen Suomiviha lienee Ylen listoille pääsyn edellytyksenä. Eikä moisilla vuodatuksilla saa elantoa kuin tällaisessa vihervasemmistolaisessa maassa. Lisäksi nuo ressukat eivät tajua että suomalaisuuden halveksunta ei tee heistä yhtään sen eurooppalaisempia. Pelkästään pellejä.

Qroquius Kad: Tosiaankin voisi kannustaa kotimaan matkustamiseen. Se raha jää Suomeen. Ja mahtoikohan Emma Karilla olla lunttilappu kun hän julisti epistolaansa? Piru vie kun joku koiranleuka olisi pannut siihen lunttilappuun myös kaakanan ja rasvalettisorsan.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Tuttuja juttuja. Ja vaikka kaikkia kulkijoita arvostankin niin mitä tyhjempää, sen parempi.

Qroquius Kad kirjoitti...

Hieman off-topicina sanoisin tuon veli Pyssymiehen kuivajauheliha+paistettu makaryyni+ketsuppi=makaryynilaatikon olevan ehkä lähempänä tunnettua halapaa mutta hyyää ja ennenkaikkea riittoisaa mättömuonaa nimeltä Pääkallo:

ruskistetaan jauhelihaa ja keitetään makaryyniä. Sekoitetaan ja maustetaan mielen mukaan. Voi jatkaa vaikka herne-maissi-paprika -pussilla tai jollain vastaavalla, saa lisää makua ja riittää pitempään.

Kukaan ei tunnu tietävän ko. ruokalajin nimen alkuperää?

Qroquius Kad kirjoitti...

Edellisestä jäi pois linkki aiheeseen sopivaan tunnelmamusiikkiin:

https://www.youtube.com/watch?v=9lulr0BNCMQ

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Kyseinen mainio mättö on minulle tuttu, joskaan ei tuolla nimellä. Jos tuohon lisätään pari paistettua kananmunaa niin saadaan Teräsmiesmakaroonit. Ja tuo video oli tyylikäs. Kuukkeli on hieno lintu.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisen erä-gourmeen parhaita:

Tällä on parikin nimeä, Et halua tietää ja Ihan kaikkee.

Olipa talsittu viikko, odotimme joen varressa täydennystä. Venettä ei näkynyt, kännykkää ei oltu ihan vielä keksitty. Oli kuljettu hieman kevyillä eväillä, edellispäivänä oltiin pärjätty kirkkaalla kanakeitolla. - Syypää kuule vieläkin asiasta.

Päätettiin keskeyttää ja oikaista tien varteen & hotellille. Päivässä pitäisi kulkea, voisi mennä hieman yötäkin. Vaan pitäisi syödä, että jaksaa. Porukan matkakokkina nakki napsahti mulle. Englanniksi matkakokki on "evil genius", ainakin tällä termillä minut esitteli edelliskesänä irlanninmeren rannalla muuan retkeläinen.

Puoli pussia perunahiutaleita, pussi vermisellikeittoa,vajaa pussi muusijauhetta, varttikilo hienoksi jauhettua kuivattua hernettä, kourallinen kuivalihhaa, tölkki sikanautaa, reilu kourallinen tummaa riisiä, pussinpohja makaryyniä, pussinpohja ilmeisesti kaurahiutaleita, pari lihaliemikuutiota, kahmalollinen kuivattuja perunalohkoja, vaaksa metukkaa kuutioituna. Rannassa oli tupa ja tuvassa iso kattila. Tuvassa oli myös talkkunajauhopussi, pari desiä talkunaakin siis sekaan. Keitettiin ja syötiin, väri, haju ja koostumus epäilytti mutta hyvin maittoi ja päästiin perille. Aamulla hotellihuoneissa oli hieman toverihenkeä muutoin ei mainitavia ongelmia.

Ai niin, mausteeksi suolaa, kaksi kourallista jauhettua mustapippuria ja nälkä. Annos kuudelle. Täydentäjä kompuroi nilkkansa nurin venerannassa muistaakseni.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. No mutta, tuohan on armotonta mättöä. Hävytön nälkä jos ei tuolla lähde. Ja kun elettiin kerran aikaa ennen kännykkää niin sikanautakin oli vielä erinomaista evästä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Maailman parhaan kokin perinteisesti tiedetyn ja tunnustetun paikkaa pitää keittiömestari Nälkä. Ellei hän saa kurjemmistakin raaka-aineista aikaan gurmeeta, on silloin kysyttävä syytä?

Martti Wallenius, jääkärikenraalimajuri evp., Mäntsälän kapinallinen ym. mutta ennen kaikkea eräkirjailija kertoi teoksessaan "Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä" reissusta, jolla ei metsästetty ihmisiä, vaan eipä oikein muutakaan saalista tullut.

He onnistuivat saalistamaan haahkan ja keittivät siitä onkimiensa pikkukalojen kanssa keiton. Wallenius kommentoi, että vaikka Lapissa sanotaan kirveenterästäkin tulevan hyvän keiton, kunhan vain laittaa sekaan tarpeeksi voita, oli sanottava ettei siitä lintukalakeitosta kyllä tullut hyvää.

Ei sitten ollut mukana tarpeeksi voita?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Kai se on vähän niin että eläin maistuu sille mitä se syö. Tosin on tunnustettava että haahkaa en ole koskaan syönyt. Mutta nälkää parempaa maustetta ei ole olemassakaan. Ja jokainen hyvä ruokareseptihän alkaa lauseella "otetaan nyrkillinen voita".

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon eksoottiseen herkkuun laitettiin ihan kaikki ruoka mitä repuista löytyi. Paitsi ei puolikasta tupla-patukkaa, kahvinpuruja, teetä, sardiineja ja palasta ilmeisesti kapahaukea - saattoi se kyllä olla pahviakin. Sokerit jätin rautaisannokseksi.

Vähän niin kuin Kajsa Wargin yksi resepi: Otetaan jos kenelllä mitä on ...

Sittemmin on tullut käytttyä riisin, muusijauhon ja makaronien sekoitusta monesti. Nykyään pitää jättää makaryynit pois, keliakia.

Toinen "suosittu" eväs on voimapuuro, kaurapuuro johon lisätään läskiä. Maistuu pakkasella, kovalla pakkasella. Naisväki yökkäilee kesällä pelkälle idealle.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

"Suomalaisissa ravintoloissa Etelä-Helsingin ulkopuolella saa loukkaavan huonoa ruokaa." - Jahas, tuo hiekkap**** narisee ihan joka asiasta.

Muun suvakkituttavani, humanistisia opiskellut femakko, veti herneen nenään tuon frimanin jutusta. Kas, kun on itse löytänyt hyvää ruokaa monesta paikasta. Ja on utelias, kotiseutumuseot on tajunnanräjäyttäviä paikkoja. Mainioita majoitusliikkeitä löytyy ympäri suomea. Ja aika monessa ulkomaan paikassa ilma todella tuoksuu erilaiselta. Paskalta. Kertoo tuo reissunainen kokemuksen hennolla rintaäänellä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies.

Viesti1: Kaikenlaisia reseptejä löytyy. Itse olen aika ajoin tehnyt sekoitusta jossa on purkkihernesoppaa, purkkilihapullakastiketta ja rakettispagettia.

Viesti2: Kaiken kaikkiaan kyseisen naisen artikkeli ei koskenut Suomea matkailumaana vaan kyseisen naisen omasta erinomaisuudesta. Porstuan Pekka muuten kirjoitti jo aikaisemmin aiheesta erinomaisen postauksen:

http://pekanporstua.blogspot.com/2021/08/olen-kylla-yrittanyt-mutta-kasvisruoka.html

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä resepti:

Rasvaa, valkuaista & hiilareita + nälkää mausteeksi. Toimii aina.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Joo, tähän voisi siteerata Hannu Karpoa eli ”oli miten oli mutta näin on”.

Anonyymi kirjoitti...

Jenkkien appalachian trail -vaeltajien videoita joskus katselin, ja vastaan tuli heidän kaloritankkauspakettinsa, 'ramen bomb'.

Annokseen tarvitaan kuuman veden kestävä muovipussi, nuudelipaketti, paketti perunajauhoja ja spam-liha-annos. Tavarat pussiin, perään riittävästi kuumaa vettä, sekoitus ja haudutus.

Mausta jos haluat ja kohti suuaukkoa...

Juutuubissa löytyy kanssa videoita aiheesta :)

https://idahoan.com/blog/how-to-make-a-ramen-bomb/

t: automaattinaatti tjsp

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, automaattinaatti. Tuo meni muuten jossain vaiheessa kokeiltavaksi.