sunnuntai 7. elokuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXXIV

Vietetäänpä taas hetki kevyesti kekkoslovakialaisittain. Edellisessä jotain ihan muuta-postauksessa oli tarjolla äärimmäisen raskasta sotilasrautaa mutta nyt ollaan huomattavasti kevyemmissä ja rauhallisemmissa merkeissä. Tarjolla on pääosin pahvia. Nykyisinhän on noin YYZ kappaletta erilaisia tietokonepelejä joista en tee postausta koskaan sillä putosin siinä asiassa kärryiltä jo ennen kuin pääsin niihin nousemaan. Mutta pelimaailma oli hallussa meillä kekkoslovakialaisillakin eikä siihen tarvittu tietokonetta eikä edes sähköä. Mitä nyt kattovalo helpotti pelaamista.

Listä tuskin on täysin kattava mutta se koostuu siitä, mitä pikku-Ykä kyseisen 1970-luvun aikana pelaili ja näki. Ja ns. yleiset syyt pakottavat mainitsemaan ensimmäisenä Afrikan tähden:

Ne yleiset syyt ovat tietysti niitä että tästäkin pelistä on tullut viime vuoden puolella rasismirääkymistä. Kuvan versio on se oikea eli siinä noin suurinpiirtein Ugandan kohdalla ovat ne tanssivat neekerit.

Varmaankin tiettyjä tahoja ärsytti ja ärsyttää ehkä nykyisinkin suosittu Monopoli:

Tarjosihan kyseinen peli pienille kekkoslovakialaisille ikävän kapitalistisia ajatusmalleja vaikka mielessä olisi pitänyt olla lautanen Guatemalan verta ja se, että Lenin-setä asuu Venäjällä. Tätä pelia tuli pelattua kyllä lukemattomat tunnit. Samantyyppinen peli oli Uusi finanssi jota itse ei kyllä tullut koskaan pelattua mutta kaikkea jonka kannessa on vanhoja markkaseteleitä kannattaa mainostaa:

Sen sijaan jo aivan pikkupojasta saakka tuli varsin ahkerasti pelattua Suomi-rally-peliä:

Tulipahan pikkupojalla siinä samassa opeteltua Suomen maantietoa. Erityisesti pikku-Ykää huvitti paikannimi Vampula. Siinä oli jotakin, no, niin vampulaa. 1970-luvun loppupuolella tuli sitten myyntiin Presidenttipeli:

Tätäkään peliä ei tullut itse koskaan pelattua. En tiedä, kuinka suuri sen suosio oli sillä eihän Kekkoslovakiassa oltu aikoihin muutenkaan pelattu presidenttipeliä. Sen ajan mukulat, niin kuin esim. pikku-Ykä eivät tainneet edes ymmärtää että presidentti saattaa joskus vaihtua. Sen ajan ihmiset muistavat syyn ja nuoremmille laitetaan muistutuksena tämä videopätkä:

Sittenhän oli tietysti shakki jota sitäkin pelattiin mutta hyvin suuria shakkistrategeja me ei oltu kun ei kärsivällisyys vielä oikein siihen riittänyt. Sen sijaan enemmän pelattiin tammea ja myllyä joita yleensä myytiin samassa paketissa:

Tulipa koeteltua myös Backgammonia:

Ja MasterMindia:

Vaikka rehellisyyden nimissä en kyllä enää muista noiden kahden pelin säännöistä juuri mitään. Vaan ainahan ei tarvittu mitään pelilautaakaan. Ruutupaperi ajoi asian ja pelien kuningas oli tietysti jätkänshakki:

Ja sanavarastoa kehitettiin hirsipuu-pelillä:

Paperilla onnistui myös laivanupotus. Sitähän löytyy myös lautapeliversioina ja esitänkin peliteollisuudelle toivomuksen että ottakaapa käyttöön tämä vanha amerikkalainen kansikuva:

Meinaten, sitä kun katsoo tarkemmin niin luvassa olisi taatusti kaunista ja moniäänistä feminististä joukkorääkymistä:

Sitten 1970-luvun loppupuolella Perskeleillekin hankittiin se muotiin tullut Kimble:

Sitä pelattiin jonkin aikaa innokkaasti mutta siihen kyllästyi varsin nopeasti. Lieneekö yksi syy ollut se painamalla heitetty noppa jonka poksahteleva ääni alkoi ajan myötä ärsyttää.

Tavalliset pelikortit ja niiden mahdollisuudet jätän tämän postauksen ulkopuolelle koska se olisi ihan oman postauksen aihe. Mutta mainitaan vähän toisenlaiset pelikortit eli lätkäpelikortit. Ei siis purkkapaketista saadut keräilykortit vaan kortit joilla saattoi pelata ihan omia matseja:

Tässä siis pelattiin jääkiekon mestaruussarjaa ajalla ennen SM-liigaa ja tässäpän löytyvät sen ajan suomalaiset lätkäsankarit, esmes Vellu Ketola, Timo Nummelin, Lasse Oksanen, Hexi Riihiranta, Jorma Valtonen jne. Tätä pelaisi varmaan vieläkin mielellään mutta ikävä kyllä kyseiset kortit ovat jo aikaa sitten kadonneet. Ja kun lätkästä puhe on niin tietysti pöytälätkä kuului vapaisiin ja pakollisiin kuvioihin:

Ainoa oikea pöytälätkähän on juuri tuo, missä on ne lituskaiset peltijätkät pelaamassa. Pysytään pöydällä mutta vaihdetaan peltijätkät viiteen arpakuutioon. Yksi hyvin yleinen ajanvietepeli oli Yatzy:

Tuota tuli pelattua silloin aikanaan paljon ja innolla. Oma ennätykseni oli 328 pistettä. Sellaista koneellisempaa peliviihdettä sinänsä ei ollut tarjolla kuin kaupan jasso ja bensiksen flipperi. Niitä tuli pelattua harvemmin koska nuori kekkoslovakialainen harjoitti sijoitustoimintaa mieluummin merkkareihin ja Jenkki-purkkaan, siihen joka venyy ja paukkuu. Mutta olihan meillä korvikkeena köyhän miehen flipperi eli Fortuna-peli:


Ehkä se kaikkien pelien kuningas oli silloin kuitenkin korona. Siis se korona, jonka kanssa ei tarvinnut sitä hemmetin pärstämaskia eikä toimimattomia pakkorokotuksia:

Tällainen hankittiin Perskeleillekin ja sitähän tuli läiskittyä urakalla. Niin kotona kuin sitten aikanaan armeijassa. Biljardipöytään törmäsin vasta sotilaskodissa mutta siihen oli aina niin pitkät jonot että sitä tuli harvemmin pelattua. Eikä silloin eletty enää Kekkoslovakiassa muutenkaan.

Siinähän sitä oli hieman sitä kekkoslovakialaista pelaamista. Oman ymmärrykseni mukaan lautapelaamisen suosio on Suomessa kuluvan vuosituhannen aikana lisääntynyt mutta itse en osaa siitä harrastuksesta pahemmin sanoa. Kekkoslovakiassa näitä pelattiin paljon, aikana ennen tietokonepelejä. Ehdittiinhän me nähdä sellainenkin. Pip-peliksi me sitä kutsuttiin siitä tulevan äänen perusteella mutta Pong se taisi olla oikeasti nimeltään. Ja sitähän katsottiin kuin uuden ajan airutta. Kaikkee se amerikkalainen keksii:

Sitten päättyi Kekkoslovakia, tuli 1980-luku ja sen myötä ne ensimmäiset VIC-20 ja Commodore 64-tietokoneet kasettiasemineen ja peleineen. Ja loppuhan oli historiaa. Mutta niin kuin totesin, niille kärryille en enää koskaan päässyt joten joku toinen voi kirjoittaa tarkemmin niistä ajoista ja peleistä. Mutta vaikka en videopeleistä mitään ymmärräkään niin eihän se estä minua vanhaa käppäukkoa sellaista ideoimasta. Miten olis tämmönen:

Ainakin puoluegalluppien perusteella tuolle pelille on kova kysyntä. Markkinarako suorastaan. No, ensi kerralla jotain ihan muuta jotain ihan muuta.


30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tähän voisi lisätä vielä kaksi peliä, joita tulin eräässä vaiheessa lapsuudessani pelanneeksi paljonkin ja joissa molemmissa oli sama aihe: liikennesäännöt ja erityisesti liikennemerkit. Toinen niistä oli myöhemmin kuulemani tiedon mukaan suunniteltukin yhteistyössä liikennepoliisin kautta. Muistaako joku muukin nämä pelit?

Pelilaudat olivat varsin eri näköisiä, mutta kummassakin heitettiin noppaa ja sen mukaisesti edettiin tietty määrä ruutuja. Mutta toinen niistä kuvasi liikennettä kaupungissa, toinen taas maantiellä. Edellisessä oli monta vaihtoehtoista reittiä, jälkimmäisessä vain yksi, ja siinä ruudut olivat numeroidut.

Siinä kaupunkipelissä lähtö ja maali olivat pelilaudan vastakkaisilla reunoilla, hieman kaupungin ulkopuolella, ja keskellä oli tyypillisen ruutukaavan mukainen kaupunki. Siinä laudan pituussuunnassa kulkevat kadut oli merkitty numeroilla kuin konsanaan New Yorkissa, poikittaisessa suunnassa kulkevat sen sijaan kirjaimilla. Oleellinen piirre pelissä oli, että varsinaisessa pelilaudassa oli aukkoja, joista näkyi sen alla oleva pahvinen kiekko, jota jokaisen siirron jälkeen kierrettiin oikealle tai vasemmalle. Joissakin risteyksissä oli liikennevalot, toisin sanoen aukot, joista näkyi sillä kiekolla oleva punainen tai vihreä täplä. Jos siinä näkyi punainen täplä, oli tietysti pysähdyttävä. Oli pelilaudalla raitiolinjakin, jonka pysäkeillä olevista aukoista kiekon ollessa tietyssä asennossa tuli näkyviin raitiovaunu. Silloin sitä ei saanut ohittaa. Ja keskellä pelilautaa kulki katu, jonka toisessa päässä oli poliisi-, toisessa paloasema. Sen kohdalla olevista aukoista tuli toisinaan näkyviin punaiset valot, jolloin sen poikki ei saanut kulkea.

Se maantiepeli oli paljon yksinkertaisempi. Siinä muutamat ruudut olivat punaisia, ja niihin jouduttaessa oli noudatettava pelisäännöissä olevia erikoismääräyksiä. Milloin oli käännyttävä sivutielle, joka saattoi oikaista tai pidentää matkaa, kun taas joistakin ruuduista pääsi jatkamaan vain, jos arpakuutiolla tuli tietty numero. Ja oli matkan varrella lossikin. Siitä kohdasta pääsi muistaakseni jatkamaan vain, jos arpakuutiolla tuli kakkonen.

Lisäksi oli vielä eräänlainen Mustaa Pekkaa tai Hullunkurisia perheitä muistuttava korttipeli, jonka korteissa olikin liikennemerkkien kuvia. Ne oli jaettu muutaman kortin ryhmiin samaan tapaan kuin noissa mainitsemissani peleissä perheisiin. Samaan ryhmään kuuluivat liikennemerkit, jotka merkitykseltään jotenkin liittyivät toisiinsa, esimerkiksi etuajo-oikeuden alkaminen ja päättyminen, "kärkikolmio" ja stop-merkki. Tai vaikkapa kielletty ajosuunta, oikealle ja vasemmalle kääntyminen kielletty ja yksisuuntaisuutta osoittava nuolimerkki. "Mustaa Pekkaa" vastaavassa kortissa oli kuitenkin poliisiauton, "Mustan Maijan" kuva.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja pelejä heti useampi. Pikkunaskalina oli varmaan tuo Afrikan tähti se paras peli. Teini-ikäisenä tahkottiin kaveriporukassa Finanssia (Uusi-finanssi), Monopolia harvemmin. Afrikan tähden jälkeen pelasin laivanupotusta lähinnä isäni kanssa ja Koronaa sitten 'kaikkien' kanssa. Se oli kyllä hyvin suosittu peli aikanaan. Master Mind oli kanssa mukava ja kohtalaisen suosittu lapsuudessani.

Oli meillä kotona myös sellainen peli kuin Kiinan shakki. Sitä olisin mielelläni pelannut enemmänkin, mutta siitä vain ei oikein kukaan perustanut. Jos peli ei ole tuttu niin sitä pelataan sellaisella 6-sakaraisen tähden muotoisella alustalla. Tavoitteena on kuljetella oma joukkue yhdestä sakarasta kentän yli toiseen sakaraan tietyin säännöin. Pelissä voittaa se, joka organisoi asiansa parhaiten.

Unholaan on jäänyt myös lautapeli, jonka nimeä en minäkään enää muista, mutta siinä kuljetettiin rekalla tavaraa eri paikkoihin Suomessa. Voi sitä onnetonta, joka nosti kortin, jossa sai tehtäväkseen ajaa kuorman Kemijärvelle. Sai meinaan heittää noppaa toisenkin kerran ja sitten pitkä matka takaisin.

Nousevista tietokonepeleistä tuo 'tennis' taisi olla meilläkin ja mielellään sitä kavereiden kanssa pelasin.

maallikko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja maallikolle & kiitos kommenteistanne sekä lisäyksistä joita otan muiltakin mielelläni vastaan.

Ano: Minulla on jonkinlainen mielikuva tuosta pelistä ja saattaa olla että meidät pantiin pelaamaan sitä koulussa. Liikennemerkkiopetusta ja ihan hyödyllistä sellaista.

maallikko: Kiinanshakin muistan nyt kun sanoit, mutta sitä ei tullut koskaan kokeiltua. En muista tuota rekkapeliä mutta kuulostaa siltä että sitä olisi pikkupoikana oikein mielellään pelannut.

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla "kiinanshakilla" ei ole paljonkaan yhteistä shakin kanssa. Käytännössä sitä usein sanottiin ainakin meillä halmaksi. Mikä oikeastaan oli väärin, sillä halma on toinen, joskin säännöiltään sitä suuresti muistuttava peli. Toisin kuin kiinanshakissa, siinä pelilauta on kuitenkin neliömäinen, mutta ruutuja siinä on paljon enemmän kuin shakkilaudassa, lieneekö 17x17. Siinä kunkin pelaajan nappulat sijoitetaan aluksi tietylle alueelle pelilaudan nurkassa, ja siitä ne on saatava siirretyksi vastakkaiseen nurkkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Syöksysynnytys?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Itse asiassa tuota halmaa myytiin aika paljon kolmen pelin kokonaisuutena tammen ja myllyn kanssa. Itsellä ei tullut halmaa koskaan kokeiltua.

Ano2: Kommenttisi punainen lanka jäi vähän epäselväksi.

zones kirjoitti...

Oliko 70-luvulla lapsiperhettä, josta ei olisi löytynyt Afrikan tähteä tai Monopolia?

Aivan kaikkia artikkelissa mainittuja pelejä ei ole tullut pelattua mutta aivan varmaa on, etten halua enää ikinä kuulla Kimblen nopanheittopoksahtelua. Uusi Finanssi oli tylsä peli, sen idean oppi hetkessä ja pelaamisessa ei ollut enää mieltä. Samaa sarjaa oli myös Osakepeli, joka oli muistini mukaan väkisin väännetty kilpailija jo mainituille "rahapeleille".

Naapurirapun kaverilla oli Kojak: https://www.huuto.net/kohteet/kojak-lautapeli-alga/566458385 Taas sama juttu: pelissä ei ole juurikaan ideaa, onpahan vain väännetty suositun hahmon ympärille jotain. Vastaavia löytynee valtavasti, suurin osa lautapeleistä kun tulee ja menee saman tien.

Kiinanshakki tunnetaan myös nimellä Halma. Maailman pelit ja leikit -kirja 70-luvulta esittelee kiinalaisena shakkina aivan toisen näköisen pelin, jonka yksi variaatio on päätynyt Wikipediaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Xiangqi Kirjassa esitellyssä pelissä on erilaiset nappulat mutta samasta pelistä on kysymys.

Backgammonin opin vasta armeijan jälkeen mikä on suuri harmi, peli olisi ollut aivan loistava toimettomiin tupailtoihin. Noppia on tullut kolisteltua todella paljon 2000-luvulla, valitettavasti innostuneita pelaajia ei edes pk-seudulta löydy kuin muutamia. Oma pieni peliporukka hajosi muutama vuosi sitten ja nykyisin pelaaminen on olematonta. Netistä löytyy useampikin saitti mutta koneen ääressä tulee istuttua muutenkin tarpeeksi.

Joppos123 kirjoitti...

Muutama tuttu lautapeli, joukossa tosin muutama "never höörd". Enemmänkin noita monopoleja ja Afrikan tähtiä tuli pelattua pikkuisen vanhempana. Nassikkana oli muuta tekemistä.
Paljon ulkoleikkejä ja urheilua eri muodoissaan. Oli hiihtoa, fudista, lätkää ja juoksukilpailua. Ulkoleikeistä "kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla ja toki sotaleikkejä". Kaatuneesta puusta sai pienellä mielikuvituksella oivan tykin.
"Tennis" on ensimmäinen ns tv-peli mitä tuli pelattua mutta se oli aika tylsä.
-80 luvun lopulla poikalyseossa pelattiin sellaista peliä kuin "Larry2". Silloinen aaakootee ope meinasi saada verensyöksyn kun se yritti opettaa meille "hyödyllisiä" ohjelmia kuten K-mies, Teko ja mitä näitä nyt oli.
Jätkät pelasi vaan larrya.
Kyseinen peli se vasta saisikin femakot aivohalvaukseen. Siinä hahmo nimeltään Larry seilasi pitkin kaupunkia dokaamassa ja yritti päästä niin monen mimmin pöksyihin kuin vaan mahdollista. Miksiköhän se oli niin suosittu 20 kymppisten sotilastaimien keskuudessa?
Nyt vastaavan julkaisusta joituisi varmaan vähintäänkin kuohittavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit: "Sen sijaan enemmän pelattiin tammea ja myllyä joita yleensä myytiin samassa paketissa."
Ja usein niiden pelilaudatkin olivat saman pahvin eri puolilla.
Tammilautahan sitä paitsi on aivan samanlainen kuin shakkilauta. Kun aikoinaan sain syntymäpäivälahjaksi shakkinappulat ja -laudan, sekin lauta oli juuri sellainen kaksipuolinen, jossa toisella puolella oli myllypelin lauta. Ja sellaisia olen paljon myöhemminkin nähnyt tuttavillani, joiden kanssa olen pelannut shakkia.

Anonyymi kirjoitti...

Lähes kaikkia pelejä on tullut pelattua, mukavaa ja viatonta ajanvietettä, jopa hyödyllistäkin. Tosin joidenkin uskovaisten mielestä kortin pelaaminenkin on syntiä. Omat lapseni oppivat laskemaan ennen kouluikää, koska varsinkin mökillä sadepäivinä läiskittin korttia ahkeraan. Jälkipolvi taas kunnostutuu tietokonepeleistä johtuen tässä toissa kotimaisessa eli englannissa. Mutta se on toinen juttu se.

Yksi jäi mielestäni puuttumaan eli mökkitikka. Löytyyköhän yhtään aikuista suomalaista, joka ei olisi koskaan heittänyt tikkaa?

Rva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Yatzy-peli tuli meillekin kerran hankituksi ja sitä pelasimme muutaman kerran, mutta pian se jäi johonkin komeroon unohduksiin.
Mutta monta vuotta myöhemmin se tuli uudelleen tutuksi toisessa muodossa.
Kun 1980-luvulla tulivat nuo Commodore -tietokoneet, tuli käyttöön myös Videotex, eräänlainen Internetin edeltäjä, jonka avulla voitiin puhelinverkon välityksellä lukea eri toimittajien verkkoon tallentamia tekstejä. Meillä ei kotona ollut sellaista konetta, mutta sellainen oli käytettävissä kirjastoissa. Ja niillä samoilla koneilla voitiin myös pelata pelejä, joista suosituimmaksi tuli juuri sinne sovitettu versio Yatzystä.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit Ano2:lle: "Kommenttisi punainen lanka jäi vähän epäselväksi."
Hänhän oli kirjoittanut viestin, jossa oli vain sana "syöksysynnytys".
No, kyseessähän oli hänen arvauksensa siitä, mikä sana oli kyseessä tekstissäsi olevan kuvan esimerkissä hirsipuupelistä:
_YÖK_Y_Y__YTY_
Eri asia, voiko sellainen yhdyssana tarkoittaa mitään mielekästä. Ehkä se olikin syöksypysäytys. Vai onko sekään kovin mielekäs, vai tuleeko mieleen vielä parempia arvauksia?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys zonesille, Joppos123:lle, Ano1:lle, Rouva Anolle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne.

zones: Tuo Kojak-peli oli minulle ihan uusi tuttavuus. Sen tv-sarjan kyllä muistan. Siinähän oli pääosassa Telly Savalas. 2000-luvulla sekin wokellettiin ja pääosaan tuli musta jätkä.

Joppos123: Nuo ulkopelit olivat minullekin tuttuja mutta niistähän saisi ihan oman postauksensa. Lätkää pelattiin Oy Firma Ab:n jäädyttämällä ulkokentällä niin paljon kuin vaan pystyi. Yli 20 asteen pakkasessa ei vaan luistin tahtonut enää kunnolla luistaa. Sitä Larry-peliä mikä oli kuuluisa silloin muuten pääsin muutaman kerran kokeilemaan mutta enhän minä tumpula päässyt alkua pidemmälle. Voisiko se peli olla nykyisin A Girl Named Larry?

Ano1: Joo, tuttua minullekin.

Rouva Ano: No sitä tikkaahan on tullut viskottua paljon. Se perinteinen tikkataulu viehätti enemmän kuin se pubitikka jota joskus myöhemmin tuli kokeiltua.

Ano2: Piti ihan googlata tuo videotex kun en ollut siitä ennen kuullut. Kiitos tiedosta. Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.

Ano3: Piru vie, taidatpa olla oikeassa. Nyt selvisi. Ja syöksysynnytys on kyllä ihan oikea asia.

Anonyymi kirjoitti...

HALMAa tuli paljon pelattua muistaakseni jopa kolmisin.
Nykyisin tätä hienoa peliä ei tahdo mistään löytää.
HALMA takaisin kauppoihin !

Anonyymi kirjoitti...

Moro girls & boys, samaa ikäluokkaa kun Ykä olen ja suosituin peli mun nöösiporukassa Helsingin maalaiskunnasssa oli ehdottomasti pokeri ja ventti jossa panoksena oli penninrahat. Jostain syystä 70- ja vielä 80-luvuilla meillä ja naapureissa kerättiin penninrahoja ”eksoottisiin” pulloihin (Kirsh, soikeat Espanjan tuliaisviinipullot ym.) ja näistä sitten korttia lyötiin kaiket illat kun surkean sään vuoksi ei lähimetsissä riekuttu. Kaikkien kunnan kerrostalojen kellareihin ilmestyi 80- luvulla myös pingispöydät ja pingistä myös hakattiin paljon. Rikkinäisestä pallosta sai myös hyvän savukranaatti, kun sen kääri tupakka-askin folioon, sytytti ja puhalsi sammuksiin. Monta toivottua ja ylimääräistä taukoa tuolla tavalla saatiin koulussa, kun luokan kaapista alkoi yllättäen levitä savu luokkaan....

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkäs sanapeli?

Otetaan sana ja jokainen pelaaja kirjoittaa tietyssä ajassa paperille kaikki ne sanat, jotka osaa muodostaa käytössä olevista kirjaimista.

Helppo Esim-sana: Esa -> Ase -> Sa -> Se jne.. Viralliset lyhenteet olivat hyväksyttyjä sanoja.

-erittäin yleis- ja kirjasivistyksellisesti kehittävä peli.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Harmi kun sitä halmaa ei itse tullut koeteltua.

Ano2: Pennipullo on minullekin tuttu ja sen kanssa tuli pokkaa kattottua eräänkin kerran.

Tvälups: En ole kuullut tuosta mutta kuulostaa ihan vetokelpoiselta peliltä.

-TR- kirjoitti...

Englantilainen tikanheittohan on ihan ammattiurheilua ja sen mestarit ovat upporikkaita.

Siinä toki oppii laskemaan nopeasti mutta muutoin mielestäni keinotekoista. Kotimainen tikka paljon parempaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus - taas kerran. Mukavia muistoja, kiitos. Itse lisäisin vielä Rekkarallin, jota taottiin kaiken kesää. Ja vielä ehkä se huikein maailmanvalloitus peli Risk, naapurilla oli, meidän perheelle liian kallis :)
Laivan upotusta pelattiinn ihan vaan ruutupaperilla, ruudukkoon piirreettiin sovittu määrä aluksia. Ja ei kun ammuminen käyntiin…

Anonyymi kirjoitti...

Heh, onpa tullut noita pelailtua, ennen oli enemmän kuin 24 tuntia vuorokaudessa.

Jatsiin ei tarvittu kuin viisi noppaa ja paperiarkki, pelattiin saaressa kesällä ja autotallissa talvella, mopojen rassauksen seassa.

Mylly oli etevä peli, kun tempun oppi tulin voittamattomaksi ja pelistä tuli tylsä, plääh.

Halmasta en muista mitään, semmoinen mulla oli ja on edelleenkin mutta sen nappuloita hukkui ja pelaamisensa jäi.

Peleistä paras on kumminkin korona, ekassa työpaikassani oli näitä muutama ympäri kiinteistöä ja niitä sai pelata työnteon ohessa. Saunanlämmitys ei sido kovin tiukasti ja aikaa jää pelailuun. Harjoitus tuotti tulosta, eikä ollut tarvis kuin yksi lyöntivuoro peliä kohden. lmankosteuden muutokset joskus tuotti ongelmia. Kun pelipöydän kitka vaihteli, piti vaihtaa taktiikkaa, keskelle nappuloiden rakoon ja sitten yksi kerrallaan koloon tai luja lyönti keskimmäiseen nappulaan, sitten syntyneseen rakoon ja appulat koloihinsa- kahden lyöntivuoron taktiikka. Jostain syystä pelikaverit väheni joka kesä syksyä kohti. ja keväällä piti hinkata perunajahoa ja kynttilää pöytään.

Pongia tuli pelailtua näsinneulassa, korkean paikan leirillä. Kävimme siellä rappusia juoksemassa ja pelasimme uutta ja hienoa peliä. Enää sitä ei ole, mihin lie hävinnyt.


Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys TR:lle, Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

TR: Joo, tikalla, samoin kuin biljardilla tehdään isoja rahoja. Suomalaisella mökkitikalla kylläkään ei. Meneehän se kumminkin ajanvietteenä.

Ano: Kiitokset sinullekin. Olikohan se rekkaralli se, mikä mainittiin hieman aikaisemminkin. Oliskos ollut tämä:

https://www.findit.fi/fi/1758256.htm

Se Risk tuli vasta paljon Kekkoslovakian jälkeen. Joskus olen pelannut sitä itsekin. Joskus 1980-luvun loppupuolella.

Pyssymies: Kiitos kokemuksista. Ja joo, nykyisinhän vuorokausi menee 14,5 tunnissa. Tuttu tunne.

QroquiusKad kirjoitti...

Olihan sinä yksi ja toinenkin tuttu juttu menneiltä vuosikymmeniltä.

Afrikan tähti pitää piikkipaikkaa bloggauksessa ja omassa pelihistoriassakin;
eniten on tullut pelattua sitä mainituista.
Monopolia yritin pelata velipojan kanssa, mutta en osannut. Ei ole minusta siis biznizmieheksi.

Uusi finanssi, Suomi Rally ja Presidenttipeli ovat tuntemattomia suuruuksia.
Shakkia osan pelata ja en osaa:
tunnen nappuloiden liikut, mutta en osaa suhteuttaa niitä toisiinsa. Minulla onkin surkea matemagiikkapää.
Tammea ja backgammonia en ole pelannut, myllyä sen sijaan nimellä miilu.

Mastermind ei ole tuttu, toisin kuin jätkänshakki ja hirsipuu.
Laivanupotusta, Kimbleä, jääkiekkopeliä ja Yatzya olen katsonut muiden pelaavan,
fortunaa ja koronaa pelannut itsekin.

Pelikortit kun mainittiin, pelasin lukioaikana yhden pelin pokeria lompakoissame olleista kolikoista.
Hävisin kaikki. Pelin päätyttyä kaveri oli hetken hiljaa ja sanoi, ettei minun pitäisi pelata pokeria, koska se on huijauspeli.
Oliko tuo kehu vai ei.

Mitä tulee pip-peliin, tuossa on siihen tavallaan liittyvä mielenkiintoinen video:

https://www.youtube.com/watch?v=Rui0hzN-EFE.

Anonyymi kirjoitti...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan%C5%A1akki

Wikipediassa artikkeli pelistä mitä tarkoitin. Kiinanshakki olikin mainosmiesten juttuja - peli ei ole Kiinasta eikä ole shakkia. Peli on Saksassa kehitetty halman pohjalta.

Wikipediassa oli myös kuvaus Rekkaralli-pelistä, mutta se mitä muistelen ei ollut tämä.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Tuo rekkaralli ei ole minulle tuttu. Mutta linkitetystä kuvasta ja siellä olevasta tekstistä selviää, että ainakaan se ei ole sama kuin Yrjöperskeleen mainitsema Suomi-rally, jota sen sijaan olen joskus lapsena pelannut. Mutta myöhemmin en ole sitä missään nähnyt.
Paikannimi Vampula vaikutti kyllä minustakin sangen erikoiselta.

Anonyymi kirjoitti...

Pokeri on taitopeli, pykologinen sotapeli. Työporukallamme oli tapana pelata texas holdemia saunailloissa. En pelannut ja tämä herätti hieman ihmettelyä. Kun kerroin, että olen teininä pelannut pokeria satoja iltoja, enkä halua kyniä kollegojani niin herättipä hieman mutinaa.

Kaikenlaisia konsteja tuli pentuna käytettyä, kun muistin mitä kortteja oli jo mennyt, niin saatoinpa ammoin ihmetellä suomen kummallista tapaa korttien leimaamiseen. Laivalta ostetuilla korteilla pelatessa taas sopi ihmetellä korttien leimamattomuutta, tällälailla sain äkkinäisen kuvittelemaan, että minulla on ruutuässä. Ja sain nokitettua sitten ihan hanttikorteilla paremmilla käsillä pelanneet pelistä pois. Sain ihan samalla lauseella pöljät myös kuvittelemaan, että bluffaan, nokittamaan potin isoksi ja häviämään kädelleni.

Kun muistaa mitä kortteja on jo pelattu ja osaa laskea todennäköisyyksiä ei pokeri ole onnenpeli kuin osittain. Jos vielä osaa avustaa onnetarta...

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Paikannimi Vampula on jotenkin kiehtova, kehitin siitä mainion kuvitteellisen opinahjon, Vampulan kristillisen opiston.

Olen muistaakseni ajanut Vampulan läpi joskus, harvinaisen mieleenpainumaton paikka.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, maallikolle, Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Kiitos jaetuista muistoista. Ei taida olla bisnesmieheksi minustakaan. Ennustelinhan esmes aikanaan kun näin sen ison Nokian kanisteripuhelimen että tuosta touhusta ei tule lasta eikä paskaa.

maallikko & Ano: Kiitos lisäyksistä. Alkaa harmitta kun ei ole tuohon rekkapeliin törmännyt.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Itse en ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen korttihai. Ja Vampulassa en ole koskaan käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa Suomi-rallin kuvassa ei nii tavallinen suomiauto, vaan ihan oikea FBI:n erikoisagenti eli Jeery Cottonin E-Type Jaguar. Siitähän joku meikäläinen poppooki laulaa, Jerryn punaisesta Jaguaarista.
Touta jätkänshakkiakin pelattiin nimellä risti-nolla, tosin 3x3 ruudukolla. Monet muutkin pelit tuttuja, niin sisällä kuin ulkona.
Kakarana pihan peleistä ykis oli suosikki kakrujen kanssa, kymmenen tikkua laudalla. Tikkujen määrä vaihteli pelaajien määrän mukaan, tai kuinka tikkuja löydettiin.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Joo, ei ihan tavallinen suomalainen auto. Ja Jerry Cottonistahan lauloi Kontra:

https://www.youtube.com/watch?v=sNn-6vzgTYM

Anonyymi kirjoitti...

Vöyräästi OT: Pokerin peluu on tärkein taitoni tähän asti, jopa Sotaitoa tärkeämpi, ehkä. Nimittäin huutokaupoilla siitä on ollut lujasti hyötyä, saan kilpailevat huutajat hukkaamaan rahansa roskaan. Ja hankittua kunnon tavaroita halvalla. Myös ihan tavallisissa hintaneuvotteluissa on pokerinaamasta hyötyä.

Tärkeä oppi on myös: Älä näytä korttejasi IKINÄ, jos ei siitä ole maksettu. Älä siis paljasta bluffanneesi, äläkä miten. Äläkä kehuskele asialla.

Pyssymies