tiistai 9. elokuuta 2022

SATUA & SUHINAA

Yleensä pidän blogini aiheet pääosin aivan nykypäivässä – fiktioita lukuunottamatta – ja myös täällä Hangon ja Utsjoen välillä. Sanoisin mielelläni että Hangon ja Petsamon välillä mutta kun yksi rauhantahtoinen valtio piru vie vei sen. Mutta nyt tuolla twitterin maailmassa törmäsin puolitoista vuotta vanhaan blogikirjoitukseen jossa puhuttiin eräästä tutkimuksesta. Tutkimuksessa kävi ilmi että brittiläiset ns. snowflake-vanhemmat ovat kovasti huolissaan lapsille kerrotuista saduista. Laitetaanpa hieman otteita. Käsittääkseni muuten kyseinen blogikirjoittaja ei välttämättä kannata tuota lumihiutalemeininkiä:

Hannu ja Kerttu hylätään metsään, Pinokkio valehtelee ja Robin Hood varastelee. Monet vuosikymmeniä lapsia viihdyttäneistä klassikoista huolestuttavat nykyvanhempia. Tutkimuksesta selviää, että vanhemmat ovat erityisen huolestuneita Punahilkasta, Kolmesta pienestä porsaasta sekä Piparkakkupojasta, koska ne ovat liian pelottavia, poliittisesti epäkorrekteja tai eivät muuten vaan sovellu lapsille.

Enemmän kuin yksi neljästä vanhemmasta myöntää klassikkosatuja lapsilleen kertoessaan kaunistelevansa niitä, koska he tuntevat, etteivät alkuperäiset sadut sovi lapsille. 16 % kertoo jopa välttelevän tiettyjen satujen kertomista lapsilleen, koska kyseiset sadut eivät heidän mielestään sovi nyky-yhteiskuntaan.

“Joitakin näistä saduista on kerrottu vuosikymmenien ajan ja suurimmalle osalle vanhemmista niitä on luettu lapsuudessa.” MusicMagpien toimitusjohtaja ja tutkimuksen toimeksiantaja Liam Howley kertoo Daily Mail lehdelle. “Mutta ajat ovat muuttuneet ja monet näistä klassikoista sisältävät elementtejä, jotka eivät vain sovellu nykypäivään.” Hän lisää:

Kahdestatuhannesta tutkimukseen osallistuneesta vanhemmasta yli kolmanneksen mielestä on julmaa, että kettu syö piparkakkupojan sadun lopussa ja jopa yksi neljästä on sitä mieltä, että Tuhkimo ei sovellu lapsille, koska sadussa Tuhkimo pakotetaan hoitamaan kaikki kotityöt.

Lukijahan saattaa tuumia että eihän tämä ollut Suomessa mutta muistetaan, että mistä suunnasta pissi valuu lautaa pitkin tännepäin. Ja onhan meilläkin jo vaadittu pikkupoikien pyssypelien kieltämistä, kaivattu sukupuolineutraaleja joulupukkeja, oltu huolissaan siitä että pikkutyttö haluaa leikkiä prinsessaa ja vanhoihin Aku Ankan toivesarjoihinkin on laitettu muistutukset että ei ankat enää näin ajattelisi.

Itse en ole koskaan kuullut että kukaan olisi saanut traumoja satujen takia ja jos jotkut vanhemmat ovat siitä huolissaan niin mitenkähän ne selittävät mukuloilleen tämän oikean maailman jossa tapetaan ihmisiä kuin kärpäsiä. Mutta koska täällä hotellin respassa halutaan olla ajan hengessä mukana niin väsäsinpä vanhan sadun uuteen, hyväksyttävään muottiin:

HANNU JA KERTTU

Hannu ja kerttu pyysivät äitioletetultaan luvan käydä metsässä. Äitioletettu hetken mietittyään antoi luvan mutta puki lapsille ensiksi keltaiset huomioliivit ja laittoi heille kypärän päähän. Sitten hän vahti ulko-ovella kun Hannu ja Kerttu kävivät metsässä parikymmentä metriä ja tulivat kipin kapin takaisin.

Tämän jälkeen syötiin isäoletetun valmistamaa maittavaa vegaaniruokaa ja kaikilla oli niin hyvä ja turvallinen olla.

SEN PITUINEN SE

Satuhahmot tulee ja tappaa

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen huolissani niistä lapsista.
Järkevässä yhteiskunnassa lapset olisi jo huostaanotettu mielisairailta,punafasistisilta vanhemmiltaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Huolissaan joutaa ollakin. Mutta minä ammattini vuoksi en ole kauhean innostunut noista huostaanotoista.

Joppos123 kirjoitti...

Kun kaikista pilteistä kasvatetaan ihan tarkoituksella kaikkea kavahtavia "Liisoja" niin voi olla se väistämätön totuuden kohtaaminen kuin nyrkki päin pläsiä, kirjaimellisesti.
Vahvimmat ovat kautta aikain kyykyttäneet heikompiaan, koskee myös aikuisia kuten olemme nykyisyyden ja historian kautta nähneet.
Onneksi tuollaiset vanhemmat ovat marginaalinen vähemmistö. Tehkööt kakaroistaan just sellaisia lutusia vaahtokarkin pehmeitä lissuja kuin haluavat.
Todellisuudesta ne piltit selviävät aikanaan tai sitten eivät. Elämä on.

Rehellinen Reiska kirjoitti...

Neekeri- ja muut tosiasioihin viittaavat sanat onkin kiellettyjä jo.
Olisipa mielenkiintoista lukea punaviherkommunistien sensuroimaa ja oikeamielistämää lapsille suunnattua iltasatutiedotetta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja JJR:lle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Olet täysin oikeassa. Elämä ei ole reilua ja jossain vaiheessa se lyö päin turpaa.

JJR: Joo, tosin voi olla että ne iltasadut eivät mukuloita paljon kiinnostaisi. Tietysti hyvää unilääkettä ne varmaan olisivat.

zones kirjoitti...

Tulipa tuossa joku aika sitten kehiteltyä uusiosatua siitä kuinka Zucola bros lähtee normaaliin perheseksiin kyllästyneinä Helsingin pride-humuun uutta oppimaan. Matka kävi läpi vaarojen vaarojen kohti rautahevon kotia, isoon kaapunniin. Alkutaipaleen viimeinen osio matkattiin bussilla Kuopijon postiautoasemalle mutta siellä tuli tenkkapoo. Samaan aikaan paikalle saapui kaksi poikaa Ugandasta (tämä on soulia, tietysti) ja rasismin aalto kävi yli Savon. Viimeisillään oleva Tuomas järkyttyi niin pahoin että synnytys käynnistyi aseman portailla.

Tässä vaiheessa tajusin, etten ole keksinyt mitään omaperäistä, kunhan vain otin pätkän "uutisartikkelista" sieltä ja toisen täältä. Pitänee sepustella jotain muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Voisi kyllä väittää, että jo Grimmin veljesten versio Punahilkka-sadusta on "kaunisteltu". Siinähän puunhakkaaja pelastaa sekä Punahilkan että hänen isoäitinsä suden vatsasta - ilmeisesti susi oli niellyt molemmat kokonaisina (samoin kuin kilit Vuohiemo-sadussa). Vain sudelle käy lopulta huonosti.
Mutta sadun vanhempi, ranskalainen Perrault'n versio 1600-luvun lopulta päättyy siihen, kun susi syö Punahilkan. Mitään pelastajaa ei tule. Sen jälkeen seuraa vain lyhyt runomuotoinen huomautus siitä, mikä on tarinan opetus: tuntemattomiin ei aina voida luottaa.

Tuota vasta Grimmillä esiintyää, selvästikin jälkeenpäin lisättyä loppukohtausta lukuun ottamatta molemmat versiot ovat kyllä lähes yhtäläiset. Esimerkiksi se kuuluisa keskustelu, jossa Punahilkka kysyy isoäidikseen luulemaltaan sudelta, miksi tällä on niin suuret silmät jne - ja suuri suu, on kutakuinkin samassa muodossa kummassakin versiossa.

QroquiusKad kirjoitti...

Kuinka paljon nykyvanhemmat ylipäänsä enää lukevat lapsille satuja, kun päiväkoteihin on alkanut tulla jo kolmivuotiaita lapsia, jotka eivät osaa puhua?

Eivät osaa, koska vanhemmat tai oikeammin se ainoa vanhempi ei puhu lapsilleen tai oikeammin ainoalle lapselleen, vaan nysvää älyhärpäkettään tai oikeammin tyhmistyshärpäkettä.
Lastenkin käsissä se kuluu niin, että pian ekaluokille alkaa tulla puhekyvyttömiä lapsia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys zonesille, Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

zones: Piru vie, oikeastaan eihän enää satuja tarvita. Kas kun valtamedia on täynnä satuja.

Ano: Kiitos lisäyksestä. Tuo oli minulle uutta.

Qroquius Kad: Eiköhän niitä satujenkin lukijoita vielä ole. Mutta tuo puhumattomuuden ongelma on näkynyt kyllä töissäni. Itse asiassa jo ajalta ennen älyhärpäkkeitä. On paljon perheitä, joissa ei vaan puhuta.

Anonyymi kirjoitti...

Paljon riippuu tietysti lapsen iästä. Mikä on liian pelottavaa 3- tai 4-vuotiaalle, ei välttämättä ole sellaista enää 8- tai 9-vuotiaalle, eikä varsinkaan, jos pelottavista välikohtauksista huolimatta tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Ja niinhän monissa saduissa onkin - vain tarinan konna saa lopulta rangaistuksensa, jota moni lapsikin pitää ansaittuna.
Mutta monet klassiset sadut lieneekin jo vuosikymmeniä sitten parhaiten tunnettu Disneyn versioina tai muutoin ainakin pelottavimmista kohdistaan hieman siloteltuina; usein ainakin niin, että tarinan pahiksen lopulta saama rangaistus oli lievempi kuin alkuperäisessä versiossa.
Tyyppiesimerkki: Kolmen pienen porsaan alkuperäisversiossahan susi todella onnistuu syömään kaksi porsaista. Vain kolmas selviää lujan tiilimökkinsä ansiosta hengissä, mutta kun susi yrittää tunkeutua sinne savupiipun kautta, se joutuukin itse pataan ja saa surmansa.
Disneyn lyhytelokuvassa aiheesta sen sijaan ne kaksi porsasta pelastuvat, vaikka susi saakin heidän majansa hajalle, ja hekin pääsevät sitten turvaan sen kolmannen porsaan tiilitaloon. Ja taisipa susikin selvitä hengissä, vaikka joutuikin pakenemaan ainakin joksikin ajaksi.
Se elokuva päättyy tähän, mutta tarinallehan on kirjoitettu jo lukemattomia jatko-osia, joita julkaistaan sarjakuvina Aku Ankka-lehdessä. Niissähän susi yrittää yhä uudelleen ja uudelleen saada ne porsaat syödyiksi, mutta on epäonnistunut joka ikinen kerta.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt iski pohtimisen paikka. Minulla kun on vuosien takaine haave saa vihoinkin kansien väliin työstämäni satukirjan tekele. Sellaisia taririnoita joita keksin "pikkulikalle", kun yritin oikoa kirjaton kirjojen juttuja, hän topakkana, että iskä ei noin ollut. Eli osasi ja muisti suurinpiirtein ulkoa ne kirjaston kirjat. Ja minä laiskana isänä sitten keksi itse tarinoita, eli oli aina uusi juttu, tai vaikka samakin sitä voi hieman muuttaa tilanteen mukaan.
Ja niissä mun tarinoissa ooli aina ns. onnellinen loppu. Ketään ei mestattu tai muutenkaan satutettu lopuksi. Paitsi siinä yhdessä merirosvojutussa, siinä ne rosmot itse toheloivat ja räjäyttivät laivansa ruutivaraston ja samalla laivansa. Ja oon mie saanut siihen Suomenkin liitettyä siihen merirosvojutuun)
Koulussa aikoinaan äikänope oli kehunut likkaa, että kuinka sillä on suuri ja laaja sanavarasto ikäisiinsä nähden, no ei ihmekään kun me vanhemmat kumpikin luettiin hänelle paljon, ja juurikin siinä iässä kun se varasto alkaa karttua.
Eli kaikille vanhemmille lukekaa lapsillenne ääneen. Ihan mitä vain, asiatekstiäkin, mutta luekaa. ÄÄNEEN.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole Pikku Kakkosta tullut juurikaan katsottua viime aikoina, mutta ylenannolla satuilu jatkuu heti perään toisella kanavalla. Monet, etenkin useat vanhempien ikäpolvien edustajat, pitävät niitä uutisina, mutta uutiset ei löydykään niin helpolla nykypäivänä. Yliopistoillakin tuo sadunkerrontaperinne tuntuu vironneen hyvin eloon näinä päivinä.

Tapsa vaan

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Huru-ukolle ja Tapsalle vaan & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos lisäyksistä. Ja muistelenpa että Aku Ankan Pikku Hukka oli aikanaan Pukku Paha Hukka.

Huru-ukko: Noita tarinoitasi lukisi mielellään. Ja totta se, mitä sanot ääneen lukemisen tärkeydestä. Ja yleensäkin kannattaa puhua paljon keskenään.

Tapsa vaan: Ja tulee muistaa että valtaosa suomalaisista saa kaiken tietonsa Ylen ja muun valtamedian kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Jos ja kun, ehkä, saan ne jutut kansien väliin niin mie laitan sulle tekijänkappaleen.
Huru-ukko
PS. Ne on aikoinaan testattu parissa päiväkodissa tuolla Pohjois-Karjalassa ja muutamilla muillakin muksuilla "siviilissä".

Anonyymi kirjoitti...

Kautta aikain saduissa on käsitelty hirveitä asioita, mukulat on oppineet käsittelemään hirveyksiä, selviytymään. Mitäs vikaa tässä on?

Nykysaduista parhaita on Kalle Anka, Vuolle Vuojas ja Aku ankka. AA on hienosti käännettyä, hyvää ja rikasta suomea, kiinnostavaa tarinaltaan ja kaiken hyän lisäksi kapitalismin hengen mukaista. Myös Peppi Pitkätossu on hieno tarina, kertomus neekerikuninkaaan tyttären seikkailuista kummallisveron vaivaamassa yhteiskunnassa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Tuulimyllyistä vielä: Tuskin riittääkään, mutta saattaisi olla hyvä lisä. Pahoin vaan pelkään että vaikka joku ihan tee se itse-tyyppi sellaisen rakentaisi, niin verolle pantaisiin. Kohta varmaan puulämmityskin on verotettavaa vaikka omasta metsästä hankkisi puut itse.

https://www.youtube.com/watch?v=N6QOZGgbj-g Siinä juttua yhdenlaisesta aurinkokeräimestä. Ko. tapauksessa lämmittää sisäilmaa, mutta käy myös veden lämmitykseen.Ei vaadi kummallisia materiaaleja tuollainen, koska suoraan hyödyntää auringon lämpösäteilyä.
Montana on kylmätalvista aluetta, mutta noin 45 astetta pohjoista, joten aurinkoa on talvellakin Suomea enemmän. En kuitenkaan ihmettelisi jos vaikka tuollaisetkin ratkaisut yleistyvät Suomessakin esim. käyttöveden lämmityksessä.

Häkäpönttöautotkin saattavat kokea tällä menolla uuden tulemisen. Nekin sitten kait kovan verotuksen piiriin laitettaneen jos alkavat enempi ihmisiä kiinnostaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Pyssymiehelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Kiitos etukäteen.

Pyssymies: Ne vanhat Aku Ankat olivat sellaisia. Kokoelmat Minä Aku Ankka, Minä Roope-setä ja Minä Mikki Hiiri ovat klassikkoja. Nykypäivästä en tiedä.

Ano: Kiitos lisäyksestä. Olen siinä käsityksessä että Pohjanmaalla joku tyyppi kehitti täysin toimivan häkäpönttöauton mutta ei voi ajaa sillä kun vero on liian kova.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Sadut eivät ole vain satuja. Saduissa on mahdollista kertoa todellisuudesta asioita, joita ei voi oikein millään muulla tavalla kertoa. Kaikki ajattelumme ei ole "realistista", ja on hullua yrittää rakentaa ajattelu pelkästään "konkreettisen" varaan. Se on vähän samaa kuin yrittäisi rakentaa moraalin pelkästään "hyvän" varaan. Maailma muodostuu vastakohdista, ja vastakohtien hallitseminen on maailman hallitsemista -- noin niinkuin kognitiivisessa mielessä.

Kuinka lapsesta voi kasvaa maailmaansa hallitseva aikuinen, ellei hänen ajatteluunsa muodostu juuri sellaista kerroksellisuutta, joissa satu ja todellinen eroavat toisistaan? Jokaisen lapsen maailma on jokseenkin puhdasta omnipresenssiä ja omnipotenssia, ja juuri siitä irti kasvaminen tarkoittaa aikuistumista. Sadut ovat syntyneet normaalin kasvun ja kehityksen kylkiöisiksi, ja niillä on tehtänänsä -- ja jos ne täyttävät tehtävänsä hyvin, silloin lapsesta kasvaa todellisuudentajuinen aikuinen.

Kysynpä tuon yhden Ykän yhden blogitekstin inspiroimana itse kultakin, kuka voisi mielestänne olla todellisuudentajuisin ihminen? Olisiko se maata kyntävä viljelijä, joka tietää mistä leipä tulee? Olisiko se insinööri, joka suunnittelee ja valmistaa työkoneita? Onko se lääkäri, joka parantaa sairauksia? Onko se arkkitehti, joka tekee taloon lujuuslaskelmat? Voisiko se olla hiukkasfyysikko, joka tutkii mistä voimista maailmamme on aineen perustasolla muodostunut?

Elokuvassa "Musiikkia meille" sveitsiläis-ranskalainen ohjaaja Jean-Luc Godard kertoo tarinan joka liittyy kvanttiteorian kehittäjiin Bohriin ja Heisenbergiin. Tanskassa pidetyn fyysikkokonferenssin kestäessä nämä tieteistä "realistisimman", fysiikan, edustajat suuntasivat kävelylle, ja Bohr osoitti keskiaikaista linnaa ja sanoi: "Katso, Kronborgin linna!"

Heisenberg totesi, että linnoja on niin paljon ja kaikki ne ovat samanlaisia. "Mutta tämä on Hamletin linna", Bohr selitti. Nyt Heisenbergin silmiin syttyi lamppu ja hänen ilmeensä kirkastui: "Ahhh, tämä on se! Se linna! Täällä se kaikki siis tapahtui...!" – Huippufyysikko näki linnan uusin silmin, kun kytki sen yhteen maailmankirjallisuuden kuuluisimman kertomuksen kanssa. – Mutta Shakespeare keksi tarinansa, Hamlet on vain satuolento, fiktiota, puhdasta kuvitelmaa. Linna sellaisenaan on todellinen, mutta se mikä teki vaikutuksen ja antoi todellisuudelle merkityksen oli "vain" tarinaa, mielikuvitusta.


vieras kirjoitti...

Huomasiko Ykä Matias Turkkilan twiittiketjun Sri Lankasta?

https://twitter.com/MatiasTurkkila/status/1555532134726639617

Tuolla hän mainiosti Jarkko Tontin juttua:
https://www.verkkouutiset.fi/a/kissa-poydalle-sri-lankan-katastrofi-syntyi-luomusta/#1fe1e8f9

Anonyymi kirjoitti...

"Lastenkin käsissä se kuluu niin, että pian ekaluokille alkaa tulla puhekyvyttömiä lapsia."
tåstå kyllä voisin olla kovin eri mieltä. Älyhärpättiä sopivasti käytettynä meitin 3v on oppinut itekseen puhumaan englantia siten, että lyhyet keskustelut on mahdollisia (tämä siis täysin suomalaisessa perheessä). Ja tähän ei tarvita mitään päivittäistä padin katselua, sillon tällön kun vanhemmat tarvii hetkon omaa aikaa nii lyö padin käteen ja youtube for kids pyörimään.

ilmeisesti espanian opiskelu on seuraavaksi vuorossa, parisen kertaa huomannut että videoiden kieli on se... Sillä ei kyllä saa keskustelua aikaiseksi kun kukaan muu perheessä ei sitä osaa :(

Ekku kirjoitti...

Ottaen huomioon julkaisija eli Sanoma, on Aku Ankka-lehti nykyäänkin ihmeen vähän mädätetty. Toki nykytarinoissa ei enää ankanpojat juokse viimeisessä ruudussa karkuun Aku-setää, joka etsii niitä vitsa kädessä, kuten Barksin aikaan.
Ehkäpä ne älyään Sanomalla jättää sen ilmiselvä propagandan Hesarin, koska veikkaan, että ne ketkä Alkua tilaa jälkikasvulleen ovat aika herkkiä jättämään tilauksen uusimatta, jos sisältö menee liian "ajan hengen" mukaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä sitten kai ole ihme, että mielenterveyspalveluihin on kuukausien jonot ja yliopistoissa tarvitaan turvahuoneita kun ylivarjeltu lapsuus realisoituu aikuisten maailmassa.

Rva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, saduilla on kautta historian opetettu lapsille moraalia yms. Onpa niillä monesti myös otettu kantaa sen ajan yhteiskuntaan, "sadun varjolla" siis.. Eipä mikään ihme että nuo koetaan, natsisaksan esimerkkiä tässäkin noudattaen vaarallisiksi teoksiksi. Niissähän opetetaan niin kovin vanhanaikaisia arvoja ja tapoja.

Alla yliopistomaailman esimerkki sensuurista:
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008990738.html
Vääräuskoisuus on siis täysin käypä ja hyväksyttävä syy ehkäistä ihmisten valmistuminen. Teatterikoulussahan jo canceloitiin miehen kuukautiset kyseenalaistanuut opiskelija, ja sitten näitä vielä kutsutaan suvaitsevaistoksi tai jopa älymystöksi. Naurattaisi jos kyseinen porukka ei jollain käsittämättömällä tavalla johtaisi tätä maata.

t.Puupääukko

Vasarahammer kirjoitti...

Ykä unohti, että nykyideologian mukaan drag queenin pitää kertoa tuo Hannu ja Kerttu -satu. Lisäksi Hannun pitää olla sukupuoli-identiteetiltään non-binary.

QroquiusKad kirjoitti...

Satuilussa ollaan saavutettu taas uusi virstanpylväs, kun Turun yliopistossa hylättiin gradu, jossa interperspirationaalista fempsaamista oli käsitelty väärällä tavalla:

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008990738.html

Minunlaiseni puolisivistynyt moukka ei oikein saa tuosta selvää, oliko gradussa wokelleltu liikaa vai liian vähän, mutta wokeltelusta oli joka tapauksessa nimenomaan kysymys.

Että onneksi olkoon Turun yliopisto.
Kauankohan menee, ennen kuin minkään tieteen missään opinnäytteessä ei saa olla enää muuta kuin Intersektifempsojen Maailmanneuvoston hyväksymää wokeltelua?

-TR- kirjoitti...

Eikös uusin villitys ole se että matematiikkakin on valkoista ylivaltaa? 2+2 ei välttämättä ole 4 jos et niin halua uskoa.

Näinä päivinä vanhempien tulee iskostaa lapsiinsa ajattelu että kaikki esivalta tai viranomaiset eivät suinkaan ole ystäviä ja rehellisiä. Surullista että moiseen on päädytty mutta se on pakko.

Anonyymi kirjoitti...

Ne turkkulaset sen sittemmin ovat hyväksyneet sen kiistellyn opinnäytteen, tosin pienimmällä mahdollisella arvosanalla eli ykkösellä.
Huru-ukko

Ekku kirjoitti...

Semmoinen lisäys on tehtävä tuohon aiempaan, Aku Ankka-lehteä koskevaan kommenttiin, että viime aikoina on Akuankan välissä tullut mainoksia uudesta Lasten Uutiset nimisestä lehdestä, joka on suunnattu lapsille ja julkaisija on Sanoma. Se näyttää sitten olevan ihan sitä itseään, eli sillä näemmä pyritään syöttämäön lapsille "oikeaoppista" maailmankatsomusta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle, vieraalle, Anolle, Ekulle, Rouva Anolle, Puupääukolle, Vasarahammerille, Qroquius Kadille, TR:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Seppo: Ehkä sadut pitäisi muokata nykyisen, poliittisesti määritellyn ainoan oikean moraalin mukaisesti. Jossa mielikuvitusta ei ole olemassakaan.

vieras: Olen tuosta tietoinen. Valtamediamme ei sitä juuri mainosta.

Ano: Poikkeuksia lienee joka asiassa. En tosin tiedä, tarvitseeko kolmevuotiaan vielä osata vierasta kieltä.

Ekku: Tuo Lasten Uutiset oli minulle uutta mutta onhan Aku Ankassa mainittu jo aikaisemmin että ei ankat nykyisin enää näin ajattelisi. Minulla muuten Aku Ankka oli aikanaan lukemaan opettelemisessa suuri apu.

Rouva Ano: En ihmettelisi näiden asioiden yhteyttä.

Puupääukko, Qroquius Kad & Huru-ukko: Niin kuin tiedämme, niin wokellushan jyrää yliopistomaailmassa.

Vasara: Totta joo. Minulla on vielä pitkä matka kuljettavana valaistumisen tiellä.

TR: Joo, tällaista puheltiin jenkeissä jo pari vuotta sitten.

Strix Senex kirjoitti...

Sadut ovat satuja ja lapset myös ymmärtävät sen. Tietysti edellyttäen, että tosikkomaiset vanhemmat eivät siirrä omia pelkojaan lapsiin, vaan todella sanovat, että nämähän ovat satuja. Lapset nimittäin kopioivat vanhempiensa tunteet ja suhtautumiset. Toki jotkut niistä saduista ovat aika hurjia, kuten Jörö-Jukka tai Max ja Moritz. (Myllär tuuttiin paiskaa / kaksi pientä poikaraiskaa / ... pojat joit ei saatu hyviksi / täss on jauhettuna jyviksi / Siitä syö nuo onnettomat / myllärimme hanhet somat). Sitä voisi sanoa vaikka tuntuman ottamiseksi pelottaviin asioihin, turvallisessa ympäristössä ja sillä tavalla kerrottuna, että "ne eivät ole oikeita eivätkä totta". Lapsuudesta muistan sellaisen opuksen, kuin Laura Soinnen Satuja, yhtenä niistä keromus "Hukkasaaren salaisuus" joka kyllä oli suoranaista mystistä goottilaista kauhua. Kihelmöi ja oli niin jännittävä, niin jännittävä.

Joskus 70-luvulla - tietysti - alkoi levitä ns. realistisia eli angstisia satuja tyyliin "Millan vanhemmat eroavat" ja muuta vastaavaa. Niitä minä pidin ja pidän oikeasti haitallisina ja nyt tuota samaa tautia on taas alettu levittä tyyliin "Torsti haluaisi olla tyttö ja sen takia häntä kiusataan".

Mutta, summa summarum, pelottavia eivät ole sadut, vaan pelkojaan levittelevät tosikkomaiset vanhemmat. Mielikuvitusta kannatta ruokkia, tosikkomaisuutta ei.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Strix Senex. Olet täysin oikeassa. Ja hysteriastahan tässäkin on kyseessä. Muodikkaasta sellaisesta.