keskiviikko 1. helmikuuta 2023

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXIII

Eli vaihteeksi toksista maskuliinisuutta

Kun tämä nykypäivä tympii oikein urakalla niin mennään hetkeksi kylmän sodan vuosiin. Minähän tein aikanaan postauksen siitä, minkälaisia sotilaslentokoneita pohjoismailla tuolloin oli. Pysytään nyt maan pinnalla ja tuossa 1970-luvun alussa ja katsotaan hieman että minkälaista kevyttä aseistusta pohjoismailla tuolloin oli. Tuohon aikaanhan pohjoismaitten armeijat olivat varsin voimakkaita. Ainakin suhteessa riisuttuun nykypäivään. No, Suomihan ei onneksi sitä aseistariisumista koskaan tehnyt.

Epäilemättä kyseisilla mailla on muutamien esitettyjen aseiden lisäksi ollut varikoissa vielä vanhempaa materiaalia niin kuin oli Suomellakin hyvin pitkään. Lähteenä on käytetty erinäisiä internetin lähteitä ja erityisesti brittiläisen historioitsijan Digby Smithin (kirjailijanimi Otto von Pivka) The armies of Europe today-kirjaa.

Aloitetaan Tanskasta.

TANSKA

Tanskan vakituisen armeijan maavoimien koko oli tuolloin 27.000 miestä, merivoimien 6.600 miestä ja ilmavoimien 9.800 miestä. Maavoimilla oli reserviä 65.000, merivoimilla 3.000 ja ilmavoimilla 11.500. Lisäksi kokoonpanoon kuului kodinturvajoukot eli Hjemmeværnet jonka vahvuus oli 55.100 miestä. Laajemmassa käytössä ollutta aseistusta:

Hovea M/49-konepistooli:

Konepistoolin kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja niin kuin näkyy, siihen kävi myös Suomi-konepistoolin lippaat. Kyseinen konepistooli oli aktiivikäytössä vielä 1970-luvun alussa. Ja vielä samoja aikoja Tanskan armeijalla oli laajassa palveluskäytössä kakkosrähinän aikainen amerikkalainen puoliautomaatti M1 Garand:

Kyseinen ase oli kodinturvajoukkojen käytössä vielä 1990-luvulla mutta muuten sitä alkoi korvata Gevær M/75 automaattikivääri. Asetta oli ollut käytössä aikaisemmin rajoitetusti mallina M/66:


Kyseinen ase on itse asiassa tanskalainen versio saksalaisesta (tai kun tuota aikaa elettiin niin länsi-saksalaisesta) Heckler & Koch G3A5-automaattikivääristä. Kaliiberi 7,62 x 51 NATO. Tuolla pitkällä kiväärinpatruunalla varustetun aseen englanninkielinen nimitys olisi battle rifle mutta tuo taistelukivääri ei minusta oikein ole suomen kielellä luonteva termi. Makuasioista on tietysti hankalaa kiistellä.

Tuohon aikaan tanskalaisilla oli käytössä kakkosrähinän aikainen saksalainen MG 42-konekivääri (kal. 7,92 x 57) ja siitä kehitetty versio MG-3 (kal. 7,62 x 51 NATO):

Niin kuin ”isäpapallaan” on tälläkin kk:lla kova kiire eli tulinopeus on 1.100 laukausta minuutissa. Tuon konekiväärin lisäksi tanskalaisilla oli vielä 1970-luvun alussa käytössä omaa valmistetta ollut Madsen M1950-pikakivääri:

Tätä asetta valmistettiin useammassa kaliiberissa, siinä oli 30 patruunan lipas ja tulinopeus varsin rauhallinen 350-400 laukausta minuutissa. Madsen yritti kehittää myös omaa, laajaan käyttöön suunniteltua automaattikivääriä Madsen M/62 LAR kaliiberissa 7,62 x 51 NATO mutta se ei lyönyt itseään läpi ja jäi suunnitteluvaiheeseen:

Mainittakoon että kyseisen aseen aikaisin kehitysvaihe oli kaliiberissa 7,62 x 39 ja  sitä suunniteltiin tarjottavaksi Suomen puolustusvoimille joka tuohon aikaan oli hankkimassa uutta asetyyppiä. Suomalaiset kuitenkin päätyivät omaan RK-62-rynnäkkökivääriin.

Siinä hieman tanskalaista asevarustusta.

Mennäänpä sitten Norjaan:

NORJA

Norjan vakituisen armeijan maavoimien koko oli 18.000 miestä, merivoimien 8.500 miestä (luvussa mukana 800 rannikkotykistön miestä) ja ilmavoimien 9.400 miestä. Reserviä oli kaikkiaan 179.600 miestä sekä 75.000:n miehen kodinturvajoukot (Heimevernet). Konepistoolikanta maalla oli tuolloin vielä kakkosrähinän aikaista eli siihen kuului saksalaisten miehitysjoukkojen jättämät MP40-konepistoolit:

Norjalaisia kodinturvajoukkojen miehiä noilta ajoilta. Oikeanpuolimmaisella MP40. Keskimmäisellä vanha Parabellum.

Myös brittiläisiä Stenejä oli sodan jäljiltä mutta en osaa sanoa oliko niitä aktiivikäytössä. Heckler & Kochin MP5 tuli norjalaisten käyttöön mutta vasta hieman myöhemmin. Aktiivikäytössä oli vuoteen 1970 saakka tanskalaisten tapaan M1 Garand-puoliautomaatteja. Samoin käytössä oli vielä saksalainen Kar98k-pulttilukkokivääri, lähinnä kodinturvajoukoilla. Niitäkin jäi saksalaisilta Norjaan reippaasti. Kuva Stavangerista vuodelta 1945:

Vielä niitä aikoja oli norjalaisilla käytössä myös amerikkalainen 7,62 x 33-kaliiberinen puoliautomaatti M1-karbiini:

Vuodesta 1967 näitä vanhoja asetyyppejä alettiin korvaamaan AG-3-automaattikiväärillä:

Niin kuin aseen ulkonäöstäkin huomaa, tekivät norjalaiset saman ratkaisun kuin tanskalaisetkin eli valmistivat omaa versiotaan saksalaisesta HK G3:sta. Myös konekiväärinä norjalaiset käyttivät tanskalaisten lailla saksalaista MG-3:sta.

Vaan siirrytäänpä sitten Ruotsiin:

RUOTSI

Ruotsin vakituisten maavoimien vahvuus oli tuolloin 48.200 miestä, merivoimien 12.100 miestä ja ilmavoimien 12.200 miestä. Reserviä maavoimissa 113.700, merivoimissa 16.600 ja ilmavoimissa 9.400 sekä lisäksi 500.000 miestä kodinturvajoukoissa (Hemvärnet).

Ruotsillahan oli käytössä myös Suomi-konepistooleita mutta se kuuluisin heidän oma kp oli Carl Gustaf m/45 eli Kulsprutepistol m/45 eli kuularuiskupistooli på finska:

Aseen kaliiberi oli 9x19 Parabellum, tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja se käytti 36 patruunan tankolipasta. Kertomatiedon mukaan kyseistä konepistoolia käytti myös muuan majuri Larry Thorne Vietnamissa.

Niin Ruotsi kuin moni muukin maa – pohjoismaat mukaan lukien – oli 1970-luvun vaiheessa tietyssä murrosvaiheessa jolloin vanhaa kalustoa oli vielä varsin paljon käytössä mutta sitä korvattiin uudemmalla. Vanhaan, käytössä olleeseen kalustoon kuului Ag m/42-puoliautomaattikivääri:

Kyseinen ase oli kaliiberia 6,5 x 55 joka oli Ruotsissa ja Norjassa tuolloin käytetty sotilaskaliiberi ja joka on nykyisinkin varsin yleinen metsästyksessä. Uusi, korvaava ase oli AK 4 (Automatkarbin 4):

Ase on – yllätys yllätys – ruotsalainen versio saksalaisesta HK G3:sta. Konekiväärikannassaan Ruotsi oli siirtynyt pääosin Ksp 58 eli Kulspruta 58-kantaan:

Ase on ruotsalainen versio belgialaisesta FN MAG-konekivääristä. Aseen tulinopeus oli 600-850 laukausta minuutissa. Sen alkuperäinen kaliiberi oli perinteinen 6,5 x 55 mutta AK 4:n käyttöön ottamisen myötä se pesitettiin 7,62 x 51 NATO-kaliiberille. Myös vanhempia konekiväärimalleja oli ainakin varmuusvarastoissa. Ruotsillahan oli tuohon aikaan varsin huomattavat puolustusvoimat. Ja mennään sitten vielä Suomeen:

SUOMI

Tuohon aikaan Suomen vakituiset maavoimat olivat 34.000 miestä, merivoimat 2.500 miestä ja ilmavoimat 3.000 miestä. Kokonaisreservi oli huomattavat 650.000 miestä. Suomen aseistusta on tässä blogissa kyllä esitelty ennenkin mutta käydään hieman läpi kumminkin. Silloin 1970-luvun alkupuolella suomalaisille varusveijareille opetettiin pääaseena jo RK 62:

Kuvassa mukana myös sen ajan kuuskekkoset sekä teräskypärä. Asehan oli koneistoltaan AK-47 ja tuli aikanaan myös muuan Ykälle tutuksi. Sinänsä Suomella oli käytössä ja varastossa huomattava määrä kakkosrähinän aikaista tavaraa alkaen kolmen linjan kivääreistä. Itselleni opetettiin rynkyn lisäksi Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta ja Ukko-Pekka. 1970-luvun alun uudempaa tavaraa oli sitten 7,62 KvKK 62:

Kyseinen konekivääri käyttää samaa lyhyttä 7,62 x 39-patruunaa kuin rynkkykin ja sen tulinopeus on n. 1.000 laukausta minuutissa.

Tässähän sitä pohjoismaalaista käsiasearsenaalia oli näin helmikuun alkuun. Voi olla, että palaan raskaampaankin kalustoon jossain vaiheessa. Hyvää alkanutta ja mahdollisimman toksisen maskuliinista helmikuuta kaikille.


33 kommenttia:

Joppos123 kirjoitti...

Lähes kaikilla on noista tullut ammuttua mutta paskin äänestyksessä voittaa kvkk 62:n
Jos haluaa häiriöherkimmän tekekeen ikinä niin siinä on valinta. Maailman paskin kvkk.
Joppos123

QroquiusKad kirjoitti...

Tanskan kodinturvajoukot olivat ja ovat toki edelleen Hjemmeværnet;
Heimwehr olisi Saksassa jos olisi.

Kyllä Saksan liittotasavallasta eli lyhyemmin Länsi-Saksasta saattoi vuoden 1955 jälkeen puhua vain Saksana sen julistauduttua tuolloin Saksan Valtakunnan poliittiseksi perilliseksi.
DDR ei tietääkseni yrittänyt sattuneesta syystä haastaa asiaa.

Larry Thornella alaisineen oli viimeiseen tehtäväänsä lähtiessään epätavallinen varustus, mm. Carl Gustav -kuularuiskupislarit, ettei heitä voitaisi kiinni jäädessään tai kaaduttuaan yhdistää USAan.
Tosin vähän vaikea ajatella, keitä muita he sitten olisivat voineet olla;
USAn värväämiä palkkasotureita kenties?

Anonyymi kirjoitti...

Ei tuo Kpist m/45 mikään epätavallinen ase Törnin kaltaisilla ukoilla ollut. Noita oli paljonkin erikoismiesten käytössä aseiden merkinnät poistettuina juuri tuon kiistettävyyden takia, nehän joutuivat operoimaan useinkin naapurimaiden puolella VC:n sissien perässä.

Ruotsalaiset eivät oikeen arvostaneet aseen käyttöä Vietnamissa ja lopettivat kaupanteon jenkkilään. Tämän seurauksena Smith & Wessonilta tilattiin kopio aseesta.

Anonyymi kirjoitti...

Liika tulinopeus pilasi konekiväärin, hyötyä ei, pelkkää haittaa. PTK haukkui kapineen, syystä ja asiantuntevasti. Tsekkiversio, alkuperäinen, pstyi ampumaan myös rk-lippaasta, kkv62 sitten ei, ei pysty syöttämään tarpeeksi nopeasti. Ilmeisesti haluttiin sama efekti kuin mg42, äänestä kuulee kuka ampuu. MG42 / MG3 voidaan laittaa kunnon jalustalle ja se käyttää pitkiä, kunnollisia vöitä

Moniko muuten tietää valssatulla pellillä olevan suunnan, toiseen kestää ja 90 astetta toisen ei. Tämä vaikutti kovasti aseiden runkojen kestävyyteen.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Osaava kouluttaja sekä ammattitaitoiset asemiehet, ja kvkk62 ei aiheuta ongelmia.

M/62 million vain ennen L/S26!


Ongelma muodostui kun samat aseet olivat yksiköissä vuodesta toiseen vailla asianmukaista huoltoa ja tarkistuksia.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

KsP 45 tehtiin alunperin m/37-39 (ja F) mallien 50patr. ruumisarkku- ja 70patr. rumpulippaita käyttäviksi.

Malliin ksp 45B asetettiin lipasaukkoon U-sokalla varustettu osa, joka esti em lippaiden käytön ja se käytti vain tuota 36patr. tankolipasta.

Tosin sokka ja syöttökuilu ovat irrotettavissa eli käyttäjä voi valita lippaansa.

KSP45C on sitten pistinkiinnikkeella varustettu versio paraatikäyttöön ja KSP45D vaihdinkoneistolla (kerta/sarja) sekä vaimenninpiipulla varustettu erikoisjoukkojen malli. Loistava konepistooli ja tuo 36patr tankolipas on maailman paras.

Meillä se käyttöönotettiin nimikkeillä Lipas, Tanko- m/54 (Linden valmistamat ja Ruotsista ostetut lippaat) sekä m/55 (kantolenkilla varustetut Suomessa Lapuan valmistamat lippaat). Suomessa tämä vaati aseiden modifikaatiota sillä 36patr. tankolipas vaatii lipaskourun avartamisen. Siksipä näistä modernisoimattomista ns avartamattomista aseista maksetaan huomattavasti paremmin keräilymarkkinoilla!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Norjalaiset vaihtoivat sotasaalis-Mausereiden piiput amerikkalais-speksien .30-06 kaliiperisiksi. Samoin kuin MG34 konekiväärienkin.
NATOn sovittua yhtenäiskaliipereistaan heillä oli tarkoituksena vaihtaa piiput 7,62x51 kaliiperisiksi. Sodanajan vahvuuksien laskettua kyseinen operaatio jäi tekemättä.

Israelissa kyseinen muutos suoritettiin kaikille sen hallussa olleille Mauser-kivaareille, ja heillä niitä riitti alkaen 1.MS:n saksalaisista ja turkkilaisista malleista, kaikkiin 2.MS:n aikana valmistettuihin malleihin sekä isoon erään Tshekkoslovakiasta 1948 tilattuihin kivääreihin.

Olipa Suomessakin hanke muuntaa m/91 ja m/39 kivääreja 7,62x39 kaliiperisiksi.
Hankkeen kaatoi sen hintavuus ja se, että 7,62x53R kaliiperi oli kuitenkin vielä pika- ja konekiväärien pääsääntöinen väljyys.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Minä pääsin aikanaan siviiliin karkuun ennen kuin tuli nämä "rynkyt" käyttöön. Seuraavat saapujat niitä jo saivat kuulemma. Itselläni oli moppeajan se "pystykorvaksi" sanottu pyssykkä. Sittemmin lääkintämieheksi päästyäni ei minkäänlaista torrakkoa, kun ei se esikunnan ase-au minua tavoittanut. Vekaralla kiertävässä parivartiossa meillä oli Suomi-kp ja lippaassa 30 kovaa patia. Kaverina lievä latvakakkonen, niin mie silleettäkävele sinä edellä niin minä tulen tässä taaempana. Kaveri kun suunnitteli, että mitähän jos vetäis lippaan tyhjäksi tohon kasarmin ikkunoihin, että minkälaista vipinää tulis. Ja veti samalla liikkuvat taakse. No, kaikkia se luoja elättää....
Huru-ukko

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Minähän olen vanha äijä, joten intissäkin palvelin vv. 1965 - 1966 ja vielä Sodankylässä pirunmoisissa pakkasissa (Etelässä oli keväällä pirunmoiset tulvat!). Mutta Ukko-Pekka, Emma ja Suomi tulivat tutuksi kevytaseista; rynkkykin loppuaikoina, niin ja saksalaisia peltikonepistoolejakin nähtiin. Ja kolmannen luokan ampumamerkki oli tuliaisina. On vieläkin tallessa!

Anonyymi kirjoitti...

Emma oli v. 1969 valojuovaluoteineen ampumaradalla käytössä SavPr:ssä. Ikäluokkaa vanhemmilla ryhmänjohtajia oli Stenit. Tietysti oli myös normiaseet.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Qroquius Kadille, J.Edgarille, Ano1:lle, Pyssymiehelle, Taisteluvälineupseerille, Huru-ukolle, Terho Hämeenkorvelle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistä. Muutama oma huomio:

- Mielipiteet kvkk:sta jakaantuivat. Itse en voi ottaa kantaa kun en ole tuolla koskaan ampunut.

- Qroquius Kad: Virhe korjattu. Virhe oli siinä lähdekirjassa.

- Omana inttiaikana vartiovarustuksena oli rynkky, jossa oli kymmenen kovaa.

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta toiseen. Kun nyt hyväksyttiin translaki, niin minähän voin muuttaa itseni naiseksi. Eli elatusmaksut tulevatkin minulle. Eli olen isä. Mutta enpäs olekkaan. Lällällää. Olenkin äiti. Tämähän onkin sellainen uudistus, että otan selvää.

Historix kirjoitti...

Santahaminan Saharassa pidettiin taistelunäytös jv:n tarkastajalle (oliko Kanninen silloin). Olin kvkk-parissa ja tietysti se rakkine meni heti kohta jumiin - lataushäiriö. Komppaniamme päälllikkö huusi "Miksei kakkonen ammu?" No kun kakkonen selvitteli kvkk:n jumia. Otimme sitten rynkyt ja jatkoimme niillä.

Anonyymi kirjoitti...

Historix : syöttö- vai lataushäiriö?

Ensinmainittu joutuu virheellisesti täytetysta vyöstä tai roskista.
Itse vyökin voi toki olla vioittunut mutta tämä täytyy todeta sitä täytettäessä. Käyttäjän virhe siis.
Jälkimmäinen taasen on puhdas käyttäjän virhe. Väärin suoritettu lataustoiminto.

KvKK 60 tehtiin neljänä eri versiona:
1) tshekkoslovakialaisen esikuvansa Vz-52 mukaan pikavaihdettavalla piipulla ja lipas-/vyösyöttöisena.
2) malli, jossa kiinteä piippu ja lipas-/vyösyöttö.
3) malli, jossa pikavaihdettava piippu ja vyösyöttö.
4) malli, jossa kiinteä piippu ja vyösyöttö.

4) malli voitti koska edullisin valmistaa ja hankkia.

Pieleen meni myös vyön valinta kiinteänä 100 patruunan mallina, joka jää ampujan jalkoihin liikkeessä ammuttaessa. Esim. MG-34, MG-42 ja RPD (KvKK-54) omaavat kaikki 50 patruunan yhteen linkitettavat vyöt. Katkeavaa vyötä kun ei voi Suomessa ajatellakaan! Oikeasti rahanarvoiset messinkihylsyt voidaan kyllä levittää maastoon mutta pennin arvoiset pellin palat?! Seis! Hälytys! Konkurssi!

Kenttäkoesarjan aseiden varusteisiin kuului kevyt kolmijalka, joka tukevoittaa ammuntaa huomattavasti. Ei hankittu koska raha. Sen puute siis.
Aseissa on edelleen tätä varten kiinnike(pallukka) kehyksen etuosassa sen alapuolella.

Surullisen näytön tehokkuudestaan asemalli antoi keväällä 1994 Sotinpurolla kun PKarPr järjesti kertausharjoitukset tst-ammuntoineen:
Lääkintämiehena palvellut (viiden L:n yo) varusmies toikkaroi ampuma-alueen sivusta etusektoriin. Maaleina toimineet Jantterit oli aseteltu 150-350 m etäisyydelle kk-ampujasta etumaastoon. Varusmies hoipparoi 390 metrin päästä vasemmalta ko aukiolle, ollen näkyvissä vain sekunteja. Ennenkuin ammunnanvalvoja ehti huutaa seis, oli reserviläisampuja kääntänyt piippua ja lähettänyt tappavan sarjan. Kahdeksan laukausta kämmenen kokoisella alalla rintakehässä, viisi luotia lävisti sydämen.
...

Idioottivarma kyseinen ase ei ole. Se vaatii kunnollisia, asiansa ja aseensa tuntevia kouluttajia sekä säännölliset huollot niin käyttäjänsä kuin taisteluvaline-henkilöstön osalta.

Ongelmia syntyy/ilmenee jopa Emmoilla eli 762 PK 27 Degtarjeveillakin kuten esim kuluneisuudeta ja/tai likaisuudesta aiheutuva hillitön tuli.

Kaikki mekaaniset laitteet ja työkalut vaativat asianmukaista hellyyttä, korjaan, hoivaa, korjaan, no prkl tiedätte te!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Tuolle termille "taistelukivääri" (Battle rifle) löytyy suomalainen nimike: automaattikivääri. M-14, BM-59, AR-10, Cetme, G3 sekä FN FAL jne kun kuuluvat samaan kategoriaan kuin varhaisemmat AVS-36 Simonov ja AVT-40 Tokarev, jotka ovat pitkää kiväärinpatruunaa käyttäviä, kerta-/sarjatulivaihtimella varustettuja kivääreja.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Historixille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ano: No joo, tärähtäneistö juhlii nyt.

Historix: Niin, teillä Santiksessa oli Sahara. Meillä PKarPstossa oli Paloaukea. Olisi varsin mielenkiintoinen saada kommentoijilta lista varuskuntien ryynäyspaikkojen lempinimistä.

Tvälups:

Viesti1: Kiitos lisäyksistä. Tässä oli niin minulle kuin varmasti monelle muullekin paljon uutta.

Viesti2: Joo, tuota termiä käytin minäkin postauksessa. Tuntuu vaan jotenkin luontevammalta.

QroquiusKad kirjoitti...

Sodankylässä ryynäyspaikka oli Mellankangas, mutta se oli kyllä se oikea nimi.
Leipätekstissä muuten lukee vieläkin Tanskan kodinturvajoukkojen olevan naapurimaansa mallinen Heimwehr.

QroquiusKad kirjoitti...

Eipä luekaan enää.
Taas kerran liian hidas.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitos lisäyksestä. Ja joo, ei lue enää.

Historix kirjoitti...

Suuriruhtinaskunnan loppuaikana venäläiset olivat rakentamassa lentokenttää Santahaminaan. Se taisi jäädä keskentekoiseksi, jossa me kekkoslovakian aamukasat sitten ryynäsimme. Sen kvkk:n häiriön syytä en enää muista, mutta juntturaan se meni.

Ihmettelijä kirjoitti...

Joo tämä kvkk, henkilökohtaisesti paskin millä pääsi/joutu sotavaltiossa ampumaan. Oisko ollu loppuun ammuttu tai muuten viallinen kun kovilla päästelin sarjoja, kahva hakkas sormet sen verran verille että veri lenti yhtä pitkälle kun hylsyt.
Kapteeni(joka muuten oli täys mulkku) lainas nahkahanskaansa ettei muut nää.
Harakoille meni se vyö, toista ei annettu vaikka pyysin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Historixille ja Ihmettelijälle & kiitos lisäyksistänne. Niin kuin totesin niin itselläni ei ole kyseisestä aseesta kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmettelija: ylärungon takaosassa molemmin puolin kehystä sijaitsevat pienen pienet rekyylinvaimennusjouset joko katki, kuluneet (lytistyneet) tai puuttuvat kokonaan.
Ko jouset ovat alunalkaenkin liian heppoiset vastaamaan aseen rekyyliin. Säädettävä kaasuaukko kuten esim Bren -pikakiväärissä on, ehkäisee tuota ongelmaa.
Vaan kun säästettiin kaikin keinoin taas kerran...

Kyllä se normaalistikin ammuttaessa "tärisee" mutta ei noin paljoa!

Alkuun kk-ampujille opetettiin noiden tarkistaminen ja varajouset karoineen kuuluivat täydelliseen asekohtaiseen varustukseen mutta jossain kohtaa siitä luovuttiin, ja muut kuin asemiehet eivät tiedä koko asiasta. Esimerkiksi jokaista konekivääria varten oli (onko enää?) oma tähtäimensiirtoavaimensa mutta jo omana vm-aikana moinen löytyi vain kouluttajan hallusta aseiden kohdistusammunnoissa, ja noiden jousien tarkistamisesta ei kukaan kouluttajista puhunut yhtään mitään.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos lisäyksestä.

Joppos123 kirjoitti...

Tvällärin kertoma Sotinpuron tapaus on kyllä tiedossa. Ammunnanjohtajana toimi meikän vanha alokaskouluttaja Luutnantti xxx. Entinen ylivääpeli. kvkk 62:n tehtiin kaikilta osin rataolosuhteisiin ei taisteluun.
Siksi sotavaltio laittoi ne uuniin ja osti tilalle PKM:n. Se peli toimii vaikka upottaisi tervaan ja velloisi hiekassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos sinullekin lisäyksestä. Mutta eikös kvkk62 ole kuitenkin vielä ainakin jossain määrin käytössä?

Ihmettelijä kirjoitti...

No, jospa nuo ois niitä jousia jostain löytäneet ettei tarvii viattomia lintuja ammuskella...
Sotavaltion kiireet on hitaita, mekin saatiin vuonna -88 näkkileipää minkä päiväys oli -60 jotain, lähtihän sillä nälkä kun metässä ei ollu lähikauppaa ja sitä sai syödä mahan täyteen oli vissiin poistossa.
Nyt kun kattoo näitä nykykenttäannoksia tulee tuntematon mieleen. Jätkät huutaa selleriä saatana.

Anonyymi kirjoitti...

Puolet stenattiin eli ne kunnostetut ja jopa käyttämättömät aseet, jotka olivat KuoAseV:lla varastoituna. Joukko-osastoihin jäivät sitten ne loppuunkalutut yksilöt.

PoKeMoneja oli ostettu jo 1980-luvulla Panssariprikaatin kalustohankintojen (T-72 ja BMP-2) yhteydessä panssarijääkärien ryhmäaseiksi. 1990 ja 2000-luvuilla niitä älyttiin ostaa lisää ennenkuin nato-kiima, korjaan, standardoiminen ajoi kaiken kalustohankinnan länsivetoiseksi.

Harppi-Saksan NVA:n jäämistöstä niitä olisi saatu halvalla hankituksi mutta hovihankkijamme eli hankitaryhmän johtaja (evltn nonnonnoo) tahtoi hotellille ennen aikojaan. Aamulla toimeen palatessa olivat turkkilaiset virkaveljet jo laputtaneet ne hallit, joissa ko aseita säilöttiin...


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Rata-aseeksi se 762RK62:kun parhaiten soveltuu.

62M koettaa nykyaikaistaa wanhaa rouvaa mutta se paino...
95 oli alunperinkin järjettömän painava. Tosin eipä niitä olekaan kuin sen 20 000 kpl eli viitisen prossaa kuuskekkosiin nähden. Lisäksi 95:t koottiin pitkälti osista, jotka AseOs/PE oli vuosikymmenien aikana vastaanottotarkastuksissaan hylännyt. Valmet hylkäsi ja hävitti vastaavat erät, Sako säilöi ne "pahan päivän varalle" saaden ne upotettua noihin 762RK95TP -aseisiin kun pv:n organisaatio muuttui. Pääesikunnan miehet ja tiedot eläköityivat kun Tampereella aloitti, sittemmin lakkautettu, PvMatLE uusine ja vähemmän tarkkasilmäisine henkilökuntineen.

-Tvälups-

Joppos123 kirjoitti...

Kyllähän noista "vanikoista" legendoja kulkee. Me kyllä nakerteeliltiin kontiorannassa vuonna 87 vanikkaa missä oli luku 43.
Käsi murtui ja tuli "vemppaa". Vitutti jokainen sekunti silloisessa oikeassa pottuteatterissa. Siellä kuorittiin perunoita,oikeasti.
Oli aika mitätön murtuma ja onneksi pääsi pöhinään mukaan.
Nyt 35 vuotta palvelleena niin kyllä se pottujen kuorinta oli se käännepiste.
Onneksi valitsin näin.
Jos joku miettii,notta sotilaaksi niin hyvä.
Muutama juttu.
1.mene kadettikouluun ja kestä se
2.Ura missä tahansa on ura
3. Tee duunisi,aina niin hyvin kuin pystyt. Muuta ei voi vaatia.

QroquiusKad kirjoitti...

On se KvKK 62 päässyt näkemään jopa hieman mualimmaa ja tositoimia:

https://twitter.com/jrvinen_j/status/1358382863692017664?lang=ar-x-fm

Erinomaisen rajoitetusti vain, joten herää peräti kysymys, miksi eksoottinen ostajataho niitä alunperin lainkaan halusi.

Anonyymi kirjoitti...

70-luvulla oli muuten pyssyjä intillä jemmassa PALJON. Ei rynkkyjä tai muita uusia niin kovasti ollut, ei. Mutta toimivia m91-sukuisia ja muita II-kähinän aikaisia oli. KU:n kirjoittelija laski, että Naatton ja USAn agressioon oli varattu kamaa miljoonan miehen armeijalle. Voi olla, voi olla olemati.

Mutta paljon niitä pyssyjä oli varastoituna. Koko 80-luku niitä vietiin pilkkahintaan maailmalle. USA:ssa oli tarjolla "SAKO 1943, mint" hintaan 5 taalaa /kpl. Ei siitä varmaan sotavaltio paljoa rikastunut. Miksei nitä viety vaikka kehitysapuna, köyhä länsi-saksakin vei mausereita riistanvartijoiden aseiksi keniaan, muistaakseni.

Rikas suomi ei halunnut rikastua myymällä vanhentunutta kalustoa, se olisi jotenkin moraalitonta. Hirvestäjille ei sopinut tarjota kolmen linjan kivääriä - "mitä siitäkin tulisi, jos joka torpan seinällä roikkuisi pystykorva", uusi SAKOlainen oli paljon vaarattomampi, kuten myös saksalainen ylijäämä-mauser.

Waarin Pertaanitkin olivat kummallinen saaga, Berdan II torrakoita saatiin sotasaaliiksi kasakaupalla kapinan aikoihin. Ne KAIKKI kipattiin suojeluskuntain riemuksi.Diis ei yhtään intin hoteisiin. 30-luvulla intti poisti varstoistaan KAIKKI berdaanit ja myi ne ulkomaille, sai vaihdossa mm. 8 mm mosin-nagantteja. Kuulemma talvisotaan lähti joku joukko aseistettuna berdaaneilla. Rintamalle ei päätynyt, NL ystävällisesti toimitti uudempaa kalustoa.50-luvulla poistettiin taas joutavia, mm. kaikki suomi-KP:n prototyypit, Ternit ja tietysti KAIKKI berdaanit. Vaihdossa saatiin mm. stenejä. 80-luvulla poistettiin vaihteeksi KAIKKI berdanit. Kuten myös 90-luvun alussa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ihmettelijälle, Taisteluvälineupseerille, Unknownille, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistä. Tuli taas uutta. Itselläni muuten ei intissä ollut vanikkaa vaan ihan perusnäkkäriä. Asia varmaan vaihteli vähän varuskunnittain.