lauantai 13. toukokuuta 2023

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXVIII

Siirrytään taas vaihteeksi masentavasta nykypäivästä, no, edelleenkin nykypäivään mutta ihan toisesta vinkkelistä. Yksi hyvä kaverini on sanonut minulle että minä kirjoitan paljon sellaista ruohonjuuritason scifiä. Ja se pitänee paikkansa. Nyt en tuumaile scifiä mutta pysyn kumminkin tiukasti ruohonjuuritasolla. Eli käyn vähän läpi kesäisiä kavereitamme. Joskin ne ovat kavereita vain silloin kun ne pysyvät ulkona.

Eli käydään läpi hieman Suomen yleisimpiä muurahaisia. Suomessahan on kaikkiaan noin 60 eri muurahaislajia ja eihän niitä tunnista kuin öttiölogit. Kyseiset öttiölogit ovat hiljattain arvioineet maailmassa olevien muurahaisten määrän ja päätyneet lukuun 20 kvadriljoonaa eli noin 2,5 miljoonaa muurahaista jokaista maapallon ihmistä kohden. Mikä pistää miettimään että onneksi ne eivät ole esim. kissan kokoisia.

Minä en ole öttiölogi mutta joitain lajeja tunnistan sentään minäkin. Ja se yleisin on kekomuurahainen ja niistä yleisin tupsukekomuurahainen joka tunnetaan myös kusiaisena:

Lajihan tekee uskomattoman suuria ja komeita pesiä:

Tai eihän ne mitään pesiä ole, vaan miljoonakaupunkeja. Mikä pistää aina ihmettelemään. Kun yksittäisen muurahaisen ajattelukyky ei ole kummoinen, niin kuinka ne saavat rakennettua noin valtavia ja toimivia yhteiskuntia?

Toinen varsin tuttu laji on mauriainen ts. pihamauriainen ts. sokerimuurahainen:

Tämähän on varsin pieni muurahaislaji, kooltaan tommonen 3-5 milliä. Ja tällä lajilla on se ikävä taipumus tehdä pesiä rakennuksiin. Muurahaisten hävittämiseksi on ollut kaikenlaisia kansankonsteja mutta itse olen huomannut että nykyaikainen kemiallinen sodankäynti toimii parhaiten. Ulkonahan ne sinänsä saavat olla ihan rauhassa. Eivät ne minua siellä häiritse.

Jatketaan muurahaisella josta minulla on ristiriitaista tietoa eli keltiäisellä joka tunnetaan myös nimellä kupliainen:

Asiaa tutkiessani luin että tämä myös varsin pienikokoinen (2-3 milliä) laji on varsin rauhallinen mutta itse olen kyllä kokemukseni pohjalta siinä käsityksessä että laji on aika ärhäkkä ja puree varsin herkästi ja kivuliaasti. Lienenkö sitten sotkenut johonkin muuhun lajiin? Se laji voisi olla tietysti siloviholainen:

Kyseinen laji on öttiölogistenkin tietojen mukaan aggressiivinen ja kova puremaan. Aika ajoin sisätiloissa näkyy myös mustamuurahaista:

Omien havaintojeni mukaan kyseisellä lajilla on se taipumus että niitä tulee sisään vain muutamia. Vähän niin kuin tiedustelupartio. Toisin kuin sokerimuurahaiset jotka tulevat suurella joukolla eivätkä lähde kuin hävittämällä. No joo, Suomen suurin muurahainenhan on hevosmuurahainen:

Tämä jopa toistasenttinen muurahainen on ikävä yllätys puurakenteisiin taloihin sillä se jyrsii porukalla pesiä rakenteiden sisälle. Olen itse aikanani nähnyt yhdessä vanhassa ja purettavassa puutalossa seinän, joka on jyrsitty aivan möhjöksi. Siinä on kyllä mennyt paljon aikaa.

Tässä oli vain muutama yleisimmistä muurahaislajeistamme. Noin yleensä ottaen voi todeta että me tulemme niiden kanssa suhteellisen hyvin toimeen. Muualla maailmassa on ilkeämpiä lajeja niin kuin aggressiivinen tulimuurahainen ja eteläamerikkalainen vaeltajamuurahainen joka ajaa jaguaarinkin karkuun.

Yleensä ja erikseen voi todeta, että me suomalaiset elämme varsin hyvillä leveysasteilla. Ihan muurahaisiakin ajatellen. Lisäksi meillä ei ole hurrikaaneja, maanjäristyksiä, skorpioneja, tulivuoria, tappavia myrkkykäärmeitä ja koripallon kokoisia hämähäkkejä.

Vaan nyt – piru vie – täytyy hypätä ruohonjuuritasolta ylemmäs. Kas kun eihän käppäukko millään malta. Tuollainen muurahaisyhteiskuntahan on oikeastaan feministin taivas. Kas kun siellä urokset elävät vain sen hetken kun ne siitältävät kuningattaren. Sitten ne kuolevat pois. Ei ole miehiä naisten kiusana.

Toisaalta se kyllä voi olla myös feministin helvetti. Kas kun siellä ei ole niitä miehiä tekemässä töitä. Naiset joutuvat tekemään kaiken työn ja hoitamaan vielä sotimisenkin.

Taas kerran siirryttiin ruohonjuuritasolta viattomista luontokappaleista käppäukkopropagandaan.

Kuinka ne käppäukot kehtaavatkaan?


32 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Omalla pihallani taitaa pesiä tuo mauriainen, jos se on se laji, joka puree herkästi ja tekee pesiä talon perustusten viereen, pihalaattojen alle ja isoihin kukkaruukkuihin? Olen yrittänyt hävittää kaupan myrkyillä sekä kaatanut väkiviinaetikkaa suoraan munien ja muurahaisten päälle, mutta hetken päästä sama kuhina jatkuu. Vaikka tämä blogi ei mikään Luontoilta olekaan, olisiko jollakin apua tarjolla?

Tuo feministien vertaaminen muurahaisyhteiskuntaan osui taas niin herkullisesti nappiin, että ei kaikilta onnistu, mutta Ykältähän se käy. Kiitos lauantaiaamun hupituokiosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! En ymmärrä Käärijä-hypetystä enkä toivo tänään voittoa kuin leijonille,

Rouva Ano

Kalle Pelttari kirjoitti...

Luin joskus mielenkiintoisen kirjan muurahaisista noin tieteisromaanin muotoon kirjoitettuna. Siinä muurahaispesän kuviteltiin toimivan jollain tapaan kuin aivot, muurahaiset olivat neuroneja ja välittivät tiedot toisilleen kemiallisesti kuten ihmisen aivoissakin tapahtuu. Jos itse muurahainen toimii kuten neuroni, on se varmaan "miljoona" kertaa tehokkaampi kuin yksittäinen neuroni. Ehkä se muurahaispesä osaa ajatella jollain tavalla kokonaisuutena.

Anonyymi kirjoitti...

On ne yksiä perkeleitä, ne käppäukot. Näkevät muka misogyniaa niinkin viattomassa asiassa kuin kusiaispesässä! Jotuneeko siitä, että se on jotenkin juurtunut muurahaiskansalaisten tajuntaan syvälle, suorastaan vaistonvaraiseen eli ns. äidinmaidossa saatuun oppiin, että kaikki mikä tulee sieltä femnatsi osastolta on "verboten" ja haitallista.
Huru-ukko

Joppos123 kirjoitti...

Rouva Anolle sen verran vinkkiä, että jos löydät pesän niin kaiva se kokonaan ylös. Kiikuta maat ja mullat kompostiin tai jonnekkin mahdollisimman kauaksi tontilta.
Ei nuo mustat pure mutta meikää otti päähän kun alkoi tepastelemaan pihan ruokapöydällä.
Kaupoista löytyy myös sellasia myrkkyrasioita joiden idea on se, että kun se murkku rallattelee siitä läpi niin se kantaa sen myrkyn pesään. Ihan ovat tehokkaita.
Sinänsä harmittomia ötököitä mutta jos tunkevat sisälle niin ärsyttäviä. Mulla ei ole sisällä mutta pihalla niitä jolkottelee edelleen.
Jos asuu puutalossa niin hevosmuurahaisista pitää hälärit soida. Ne tuhovat puuta.
Ikuinen taisteluhan se noita vastaan on jos siihen lähtee. Taistelun voi välillä voittaa mutta ei sotaa.

Joppos123 kirjoitti...

Rouva Anolle vielä sen verran, että punakusiaiset puree ja kipeesti.
Täytyypä tässä muistojen arkistosta kaivaa esiin eräs tapaus Thaimaasta.
Oltiin vaimon kanssa joskus vuonna kivi ja sakset ( saattoi olla 2002) Koh Sametin saarella aamupalaa nautiskelemassa kun kivasti varjoa tuovasta puusta kajahti iso lehdenleikkaajamuurahaisten pesä keskelle pöytää.
Ikinä en ole niin nopeasti juossut mereen kuin silloin. Ne perkeleet puree nimittäin ihan helvetisti.
Meressä ne jäävät lillimään.
Paikalliset nauroivat maha kippurassa, retaleet.

Joppos123 kirjoitti...

Ykä kävi jo varmaan googlaamassa tuon lehdenleikkaajan. Se muistuttaa tavoiltaan meidän maassa pesiviä ampiaisia, ainakin luonteeltaan. Ne ottavat äkäsinä yhden kohteen ja käyvät joukolla kimppuun.
Meikä oli vissiin paikan ainoana klanipäänä se vitutuksen aihe. Ketään muuta eivät purreet mutta mulla meni pari päivää puremien hoidossa. Ne murkut ovat 90 prosenttisesti päätä ja leukaa.
Joskus kuullut, että aikojen alussa saman lajin eri variaatioita on käytetty haavojen tikkaamiseen. Eli on annettu purra haava kiinni ja napsaistu pää irti. En tiedä pitääkö paikkaansa mutta en kyllä lähtisi kieltämäänkään.
Nämä meidän kotoiset murkut ovat ihan lässydemareita maailmalta löytyviin verrattuna.

Jani Alander kirjoitti...

Tietty sosiaalisilla hyönteisillä tuo sukupuoliasia on vähän sellainen monimutkaisempi, periaatteessa työläisellä on oikeat värkit, mutta kun sitä ei ole kehitysvaiheessa ruokittu oikealla erityissafkalla niin se on on hedelmätön, eli oikeastaan neutri...

Niihin pirusti pureviin kusiaisiin itse käytin joskus seuraavaa täysin myrkytöntä reseptiä. Iso saunanpadallinen vettä kiehuvan kuumaksi, hiukan saippuaa ja sitten käytiin pesää kastelemassa. Liukas saippuavesi tunkeutuu joka koloon ja tosiaan sitä oli semmoiset 70-80 litraa...käsittely toimi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle, Kalle Pelttarille, Huru-ukolle, Joppos123:lle ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Mauriaiselta vaikuttaa. Se tekee pesiä just noin. Hävitysehdotuksia saa ilman muuta laittaa. Itse olen huomannut että Baitionin ruiskutettava myrkky toimii hyvin. Se feminismivertaus tuli jotenkin aivan itsestään. Mukavaa viikonloppua sinullekin ja minäkään en tippaakaan perusta noista eurokinkereistä.

Kalle: Tämä voi olla mahdollista. Sillä muurahaispesä on kyllä enemmän kuin osiensa summa.

Huru-ukko: Joo, me ollaan nimbali gauheita ihmisiä. Eikä me osata edes hävetä.

Joppos123:

Viesti1: Vinkki välitetty. Ja kyllähän se on loputonta sotaa. Kun luulit voittaneesi, niin aina ne vain ilmestyvät.

Viesti2 ja 3: Kommentti vahvistaa oman väitteeni että me elämme Suomessa aika mukavilla leveysasteilla.

Jani: Kiitos lisäyksistä.

QroquiusKad kirjoitti...

Vaan olisihan tuo mukavaa olla kuhnuri:

muijat kantavat safkaa naaman eteen selkä vääränä nalkuttamatta ja marmattamatta, ja aina väliin pääsee itsensä Hänen Majesteettinsa Kuningattaren budoaariin!
Kuolemakaan ei hirvitä, kun sen ei tiedä tulevan joskus.

Muurahaismyrkyistä puheenollen, kun jauhemyrkkyjen tarkoitus on saada muurahainen kulkemaan sen kautta ja viemään sitä kekoon, eikö se vaikuttaisi vielä tehokkaammin kaatamalla koko tötsä ja vaikka parikin suoraan kekoon?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Joppos123:lle ja Ykälle muurahaisten hävittämisvinkeistä. Täytyy yrittää vielä kerran; pesät paljastuvat aika helposti, kun esim. pihakivien väliin ilmestyy pieniä asennushiekkakekoja. Onneksi eivät tunge sisälle.

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: jaa-a, vaikeaa on sanoa, mitä se kuhnuri lyhyen elämänsä aikana tuumailee. Tuossa reseptissäsi on se ongelma että muurahaispesät ovat kovasti syviä ja sokkeloisia. Eväs ei leviä laajalle. Ja ideahan olisi saada se kuningatar hengiltä ja kyseinen kuningatar on tríetysti suurimmassa suojassa.

Rouva Ano: Toivotaan että vinkit toimivat. Muita kokeiltuja vinkkejä ovat olleet kiehuva suolavesi ja kaneli. Eivät nekään oikein sataprosenttisesti ole toimineet.

QroquiusKad kirjoitti...

Kuhnuri ei tiettävästi kykene ajattelemaan, joten se ei voi tiedostaa kuolevaisuuttaan.
Toisaalta se ei myöskään osaa nauttia lyhyen elonsa päivien riemuista.

Jos muutaman muurahaisen jaloissaan kekoon kantama myrkky on sisällä tehokkaasti vaikuttava kemiallinen isku, kuinka sen myrkyn toimittaminen suoraan keon päälle ei olisi sitä moninkertaisesti?
Jokaisen asutun keon päällä käy jatkuva kuhina, jota voi kiihdyttää sörkkimällä sitä.
Luulisi nyt niiden keon päällä alati kuhisevien jalkojen kuljettavan sisällekin mahtavat myrkkylastit?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Näin voisi ajatella mutta kokemusta on ja se ei vaan toimi.

Jani Alander kirjoitti...

Nää myrkyt ainakin ne rasiajutut toimii siis niin että se myrkky on sekoitettu safkakamaan, tyyliin hunajantapaiseen jne. Murkut hotkii sitä ja osa siitä oksennetaan kuningattaren safkaksi. Kun kuningatar kuolee niin kuolee lopulta koko pesä....Tavoite on siis saada herkut kuningattarelle, muulla ei ole väliä. Työläisiä voit tappaa vaikka hurumycket niitä tulee lisää....

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Joo, se kuningatar pitää pesää elossa. Sen hävittäminen vaan ei ole helppoa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos vinkistä.

Zones kirjoitti...

https://www.suomalainen.com/products/suuri-suomalainen-muurahaiskirja-1

Erinomainen kirja aiheesta ja kyllä, siinä on paljon kuvia.

Anonyymi kirjoitti...

Aiheen kannalta sivuseikka, mutta:

Onko muurahaisia maailmassa tosiaan 20 kvadriljoonaa? Eli 20 kertaa 10 potenssiin 24?

Ei sentään. Tai amerikkalaisittain kyllä, sillä siellä quadrillion tarkoittaa melkoisesti pienempää lukua, 10 potenssiin 15. Sillä jos niitä on 2,5 miljoonaa jokaista ihmistä kohti ja ihmisiä on maailmassa noin 7 miljardia, niin muurahaisia on "vain" noin 1,75 kertaa 10 potenssiin 16. Eli meikäläisittäin sanottuna 17 eli vajaat 20 tuhatta biljoonaa.
Mutta ei meikäläisen terminologian mukaan, missä kvadriljoona tarkoittaakin lukua 10 potenssiin 24, eli miljoona potenssiin 4.

Tämä aiheuttaa valitettavasti alinomaa sekaannusta, sillä jostakin syystä noille suurten lukujen nimille on vakiintunut eri maissa eri merkitykset. Muun muassa siitä syystä noita suurten lukujen -iljoona -loppuisia nimiä (miljoonaa lukuun ottamatta) yleensä kehotetaankin välttämään käyttämästä. Yksi tapa niiden välttämiseksi on juuri tuo edellä käyttämäni ns. tieteellinen merkintätapa, jossa luvut ilmaistaan muodossa 10 potenssiin niin ja niin paljon.

Nuo suuret lukusanathan on muodostettu pienten lukujen latinalaisista nimistä (bi=kaksi, tri=kolme, quadr=neljä, quint=viisi jne), joihin on lisätty pääte -illion, tai suomessa -iljoona.
Saksalainen järjestelmä, jota Suomessakin noudatetaan (tai ainakin on viime aikoihin saakka noudatettu), on oikeastaan loogisempi. Siinä nuo latinalainen lukusana osoittaa, mihin potenssiin miljoona korotetaan: esimerkiksi biljoona=miljoona potenssiin kaksi, triljoona=miljoona potenssiin kolme ja kvadriljoona=miljoona potenssiin neljä (eli 10 potenssiin 24).

Joissakin maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, on kuitenkin omaksuttu toinen järjestelmä. Siellä biljoona on tuhat miljoona (=miljardi), triljoona tuhat biljoonaa, kvardiljoona tuhat triljoonaa jne. Eli ne tarkoittavat järjestelmällisesti paljon pienempiä lukuja kuin vanhastaan Suomessa.

Asiasta kerrotaan tarkemmin esimerkiksi täällä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suurten_lukujen_nimet

Anonyymi kirjoitti...

Hevosmuurahaisia vastaan sodittu tällä tontilla 40 vuotta.
1980-luvulla ne ilmestyivät kun VR lastasi radanviereen koko rautatie-osuuden puretut ratapölkyt betonisten tieltä. Erävoiton niistä voi saavuttaa ja ehkä jopa nelisen vuotta välirauhaa kunnes kevään/kesän tullen havaitset kivijalan kupeessa yhden ja pian toisenkin niitä taas kiipeilemässä hirsitalon sisuksiin...
Yksi varvi hirttä meni eteläkulmalta uusiksi kun paskiaiset saivat riekkua rauhassa sen seitsemän vuotta kun talo oli tyhjillään. Kaupan myrkyille ne nauraa!
Kolmisen vuotta sitten sain tutulta maajussilta vähän parempia ainehia ja liike lakkasi vuorokaudessa! Eikä niitä nyt ole sen koommin näkynyt kuin lentotiedustelijoina sillä seinustat myrkytän joka kevät ja kesä ihan kaiken varalta.

Mauriaiset taas ovat valloittaneet seuramme ampumaradan mutta niihin en omia myrkkyjäni käytä. Kas kun seurassa vaikuttaa eräs käärmekammoinen pashahousu, joka aikoinaan esti ampumaradan myrkytyksen koska "ne pitävät käärmeet loitolla"...
Nyt peli on menetetty ja kupari & lyijy taitaa olla niiden herkkuruokaa jo?
Shortsit, sandaalit, t-paidat yms kesä-asusteet on vaihdettava sotisopaan ennen ratareissua. Purematuntuma on mieto mutta kun ne prkleet kiipeilevät pitkin kinttuja ja kroppaa, joka sitten hätkähdyttää,etenkin niiden nenään sekä silmiin tunkiessa.
Eikä siinäkään muuten mitään vaan kun ollaan ladattujen aseiden kanssa..!

Yhden virkistyskäytössä olleen hiekkasaarenkin ovat meiltä ihmisiltä valloittaneet koska ko heimo puree välittömästi jos sinne erehdyt rantautumaan.
DDT sekä taimikkoruiskutukset pitivät näitä öttiäisiä (kuten hirvikärpäset itärajan takana!) kurissa silloin wanhoina hyvinä aikoina...

Kaikki saatania sitä onki!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kekomuurahaisista ei ole kuin hyvää sanottavaa!
Metsien oma puhdistuslaitos, ja sissin turva...

1) kekoa voi käyttää tilapäismajoitteena, etenkin talvella (JVO III*)
2) puhdistaa täit ja kirput taistelijasta sekä helpottaa mm reumakipuja
3) voi käyttää "ajopanoksen" käyttämiseen voimajuoman teossa
4) useampi kuin muutama asekätkö on sijoitettu muurahaispesään **
5) puhdistaa kallon trofeen laittoa varten erittäin ekologisesti

*Sukset helpottavat liikkumista maastossa, etenkin talvella
**KVG kaukopartioritari Onni Määttäsen Suomi-konepistooli


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksen loppuosa, jossa mainittiin feministi. Sai kieltämättä hymyn korville,jälleen kerran. Kiitos. T. Oloneuvos

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Zonesille, Anolle, Taisteluvälineupseerille ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.

Zones: Kiitos vinkistä.

Ano: Kiitos täsmennyksestä. Noitten Amerikka vs. muut-mittojen ja lukujen kanssa tulee muutenkin aina sekaannusta. Kai jenkeissäkin mietittäisiin yleensäkin metriseen järjestelmään siirtymiseen mutta se olisi kyllä pirun kallis operaatio.

Tvälups: Kiitos jaetuista kokemuksista. Noista sai hyvän kuvan siitä, kuinka hankalaa se elämä niitten otusten kanssa joskus on. Sitä mietin että kuinka se kusiaispesään majoittuminen noin niin kuin käytännössä onnistuisi?

Oloneuvos: Kiitos sinullekin.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäs se hyönteinen oli, mikä työntää sitä paskaa loputtomiin. Kunnes on tarpeeksi iso. Ja pahoitteluni kaikille kommentoijille sekä tietenkin ykälle, että joskus lähtee ns lapasesta. Mutta kuten eräs kommentoi , välillä vaan vituttaa niin paljon eikä saa happea. Näin kärjistäen. Niin hullua on meno, että oikeasti ottaa kaaliin niin, että otanpa huikan.

Anonyymi kirjoitti...

Tieto lisää tuskaa ja ymmärrys sekä kokemus vain korostavat sitä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ano1: No joo, nykymaailma pistää kommentit joskus lähtemään lapasesta. Tämän blogin kommenttiosiot ovat kyllä olleet pääosin ihan ok.

Ano2: Pitää paikkansa.

Qroquius Kad: Tuokin pätkä kertoo, että minkälaisia insinöörejä nuo muurahaiset ovat.

Joppos123 kirjoitti...

Vaikka tässä vanha sissi olenkin niin en kyllä ihan ensimmäisenä tai edes sadantena vaihtoehtona lähtisi kusiaispesään kieppiä tekemään.
Ne ei meinaan välitä alivuokralaisista.

Joppos123 kirjoitti...

Suomessa tavattavista muurahaisita kenties vittumaisin on punamuurahainen tai "polttomuurahainen".
Pieni hitaasti liikkuva punainen laji. Mulle ainakin tulee puremasta pieni vesirakkula ja kirvelee ihan pirusti.
Joskus oltiin eräällä keikalla ja majoituttiin rantamökkiin. Oli pirun kuuma joten meikä meni makuupussin kanssa järvenrantaan nukkumaan.
Kaveri jäi mökin terassille.
Sen makuupussiin könysi lauma noita punamuurahaisia. Kai ne hajusta päätteli notta selkeä raatohan täällä pötköttelee joten ei muuta kuin paloiksi ja kiikutellaan pesään.
Jouduttiin käyttämään kaveri ensiavussa, sen verran paha reaktio niistä puremista tuli.

Anonyymi kirjoitti...

Pesä, suurikokoinen ja siten majoitukseen käypä löytyy talvellakin yleensä etelärinteeltä (6. Suunnistusapuna käyttö) ja korkeana kekona tunnistettavissa muista maastokohteista kuten kivistä sekä kannoista, aiempi maastontuntemus ollen jälleen valttia tässäkin. Koska pakkasten ja lumipeitteen myötä pesä on aloittanut talvehtimisen niin ei noista pikkunaapureista ole pakkasilla kiusaa, jos sitä epäilitte? Kekoon tehdään miehen/kahden mentävä aukko, jonka suuaukko peitetään esim pressulla, sadeviitalla tms maavaatteella tai vaikka matolla. Muurahaispesä tarjoaa lämpöä ja ennenkaikkea kuivan majoitustilan väliaikaiseen käyttöön taistelijalle/tst-parille. Taitaapa mokoma tarjota peräti suojaakin myös lämpötähystyslaitteita vastaan, ainakin lumikertymän ollessa riittävä.

Kaukopartiot sekä Divisioonien sissit käyttivät niitä myös (hyvin pakatun) muonan sekä pakkaskeleillä radioakkujen säilytyskätköinä. Jopa kostunut akku saatettiin "korjata" käyttökuntoiseksi sitä muurahàispesässä käyttämällä, joka lämpönsä ja kuivuutensa ansiosta auttoi kosteuden poistossa.

Emme suosittele koska 'holokausti' mutta todellisen hädän iskiessä muurahaispesä toimii myös nopeana rovion-alustana niin kuivattelemiseen kuin hätämerkinantoon ja -valaisuunkin.

Kuten sanoin: kekomuurahaiset pesineen ovat luonnonystävän ja sissin parhaita liittolaisia Suomen metsissä ja maastoissa.

Loppuun herkkuvinkit:
Kuorittu pajunoksa hetkiseksi muurahàispesään ja siitä sitten nuolaisuja.
Erittäin proteiinipitoisen sekä terveellisen kenttäaterian saat muurahaisenmunista ja myös sen toukista.


-Tvälups-

Jani Alander kirjoitti...

Murkuista juolahti mieleen tämmöinen mieltä lämmittävä vanha muisto...olin joskus kahdeksankymmenluvun lopussa semmoisella yhden yhdistyksen lapsille/nuorille tarkoitetulla kesäleirillä. No suurin osa leirin porukasta oli stadilaisia, ja osa näistä otti asiakseen minulle ja parille muulle maalta olevalle kaverille vittuilun...noo sitten keksin kivan pikku idean kun huomasin muurahaiskeon ja lapion...

Kun nämä innokkaimmat vittuilijat oliva poissa teltaltaan niin huikkasin yhdelle kaverilleni että pidäs vähän vahtia järjestetään pojille pieni jekku...Ei muuta kuin lapiolla vähän kekokamaa helposti ärtyvine asukkaineen makuupussien sisälle. Ja reipas ravistus jotta menee makuupussin jalkopäähän se tavara. Eihän tämmöinen kikka saa HETI paljastua :D

Oli kuulemma sitten ollut Helsingin poikien teltassa ollut yöllä kuhinaa...yksikin sankari juoksi niin vauhdilla ulos että kompastui teltan naruun :D

Mitään ei tietty tunnustettu, mutta vittuilu loppui siihen :D

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Taisteluvälineupseerille ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Muurahaispesähän kyllä säilyttää lämmön talvellakin. Sanovat että kun iskee rautakangen syksyllä pesään niin talvella kylmä siirtyy sitä myöten sinne ja hävittää pesän. Tuo Janin tempaus kuuluu kyllä sarjaan vittumaiset källit.

Anonyymi kirjoitti...


Tervehdys

Tuo muurahaisten maailma ja järjenjuoksu on kiinnostanut kauan.
Täällä pohjoisempana taitaa olla vain kohtalaisen kilttejä muurahaisia eikä kukaan pahemmin valittele,poislukien rauta- ja sokerimuurahaiset.

Luulen että jos pihapiirissä on tuollainen,nimettäköön Nordic-nice tyypin murkku niin se häätää kaikki muut lajinsa onnenonkijat plus muut ötökät.
Mukaanlukien punkit ja toisaalta päästäinenkin voi päästä ainoastaan.
Olen omin silmin nähnyt,ne ensin tarraavat häntään ja lopulta se luovuttaa kun niitä on jokapuolella.En puuttunut tragediaan.
On noitten siimahäntien takia senverran tullut raivottua,vanha puutalo on asuttavana.

Sumatralla sattui kohtalainen episodi kämppäni pienellä takapihan nurmikolla.
Olin ylpeänä kasvattanut mandariinin taimia jo hyvänkokoisiksi.Piakkoin nautittaisiin siis omastatakaa mandariineja,haaveeksi jäi.
Eräänä iltäna töistätultua kurkistin taas puutarhaan.
Tuuli heilutteli madariinin varsia,juuret oli syöty ja muutoinkin mellastettu ympäriinsä.

Hieman tutkittuani huomasin nurmikossa juovan ja se johti suoraan makuuhuoneen alle.
Isoja punaisia muurahaisia siis koko rallipolun täydeltä.
Vastaiskuni olisi armoton,kiitos mandariinien tuhoamisesta.
Paitsi että mikään ei tuntunut toimivan,pieni mietintätuokio ja asennusolut noin ensihätään.
Sitten melkein puolikiloa hienoasokeria siihen uralle ja odotellaan.

Seuraavana iltana menin hienoisen vahingoniloisena kurkkimaan,joka sorkka oli hävinnyt.
Eikä niitä koskaan asunnossa ainakaan näkynyt.
Toisaalta oli kyllä pari Housekeeping-Gekkoa alivuokralalaisena,samaa taloa asuttiin.

Niitä pieniä Egyptinmuurahaisia oli tietenkin,ei niistä oikein jaksa välittää.
Tukkivat nokkansa jokaikiseen elintavikkeeseen kuten torakatkin.
Pitää vain oppia säilyttämään ruoat visusti suojassa.

Kepeähkö anekdootti loppukevennykseksi.

Pitkän matkustuksen päätteeksi olin tullut maailman surkeimpaan Intialaisten hotelliin.
Oli iltahämärä ja olin kummeksunut punkan viereisessä seinässä ollutta läiskää.
Samoin kylppärin katossa olin syrjäsilmällä havainnut jotain outoa.
Huoneessa oli hämärää ja en kiinnittänyt sen enempää huomiota.

Ravintola oli kuin gangsterileffasta,olisi haluttanut paeta mutta nälkä kurni.
Mitään ilmastointia ei tietenkään ollut ja keittiölta tuleva sakea vesihöyry siihen päälle,
tupakinsavun seasta ilmestyi tarjoilija.
Eteeni tuotiin joku höyryävä kasviskeittokulho,annoin sen jäähtyä.
Keiton pinnalle oli noussut tumma kerros ja oletin sitä soijakastikkeeksi.

Maistoin lientä ja muuten hyvä mutta narskui hampaissa,lusikoin muurahaiset sivuun ja jatkoin syömistä,olinhan jo Thaimaassa harjoitellut.
Edellisiltana puoliksijuotu Schweppespurkki oli yöpöydällä ja sunnuntaiaamuna siemaisin siitä ensihätään kun hieman suuta napsoi.Sitten hampaissa narskoi.

Se hotellihuoneen tahra seinässä osoittautui verisen kämmenen jäljeksi.
Ja se tumma jokin kyppärin katossa oli sieniä jotka kasvoivat ylösalaisin.
En ole tiennytkään.
Onneksi pääsin kummitusluolasta samantien heti seuraavana aamuna.

Rgds Josef



Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Josef ja kiitos jaetuista kokemuksista.