Sauna oli valmiina. Puut rätisivät kiukaan pesässä kutsuvasti. Oli närettä mukana. Sen kyllä kuuli. Ei sieltä puuttunut enää kuin saunojat. Ja sieltähän he tulivat. Kaksi vanhaa miestä. Yli kahdeksankymppinen isä ja kuusikymppinen poika. Miehet avasivat oluttölkit ja heittivät löylyä kiukaalle.
Löylyn
mukana tapahtui se, mitä oli tapahtunut niin monta kertaa ennenkin. Saunojat
siirtyivät muistojen maailmaan. Nyt lauteilla oli noin 35-vuotias isä ja
kymmenvuotias pikkupoika. Jotka olivat näillä lauteilla 1970-luvulla. Siellä
kaukaisessa Kekkoslovakiassa. Jossa Oy Firma Ab turvasi kunnan ihmisten elannon
ja Urkki hoiteli suuremmat asiat. Ainakin niin uskottiin. Mikäs heillä oli
ollessa.
Saunojat
muistivat hyvin siinä ajassa eläneen toivon tulevaisuudesta. Varmaankin isä
menisi eläkkeelle Oy Firma Ab:sta ja poika jatkaisi työtä samassa firmassa.
Tokihan se jatkaisi toimintaansa. Kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin. Poika
muisteli saunassa lämmöllä niitä aikoja Oy Firma Ab:n asuntoalueella. Hän oli
jo koulussa oppinut valitettavan hyvin, kuinka sadistisia paskiaisia lapset
saattoivat toisilleen olla. Mutta tuolla asuntoalueella oli vain kavereita.
Ketään ei kiusattu. Ketään ei rääkätty.
Jostain
kaukaa lauteille alkoi kuulua taistolaislauluja. Mutta uusi kauhallinen löylyä
karkoitti ne. Isä totesi löylyä heittäessään että kulttuuritaistolaisen on ihan
turha laulaa työläinen Esko Kulosesta jos ei itse edes tunne yhtään työläistä.
Pidettiin
tauko ja laitettiin takkaan tuli. Avotakkahan se, silloin aikanaan rakennettu.
Tauko jatkui samassa tunnelmassa ja samassa ajassa. Uusiin löylyihin siirryttäessä
oltiin sitten jo 1980-luvulla. Lauteilla oli nyt noin 45-vuotias isä ja vähän
päälle parikymppinen poika. Joka tietysti kuvitteli olevansa jo täysi mies kun
oli se inttikin tullut käytyä ja naisiinkin jo tutustuttua. Vähän päälle
parikymppistä viisaampaa ihmistä ei helpolla löydy. Aika sitten tyhmentää
häntä. Sitä saattaisi sanoa viisastumiseksi.
Nuo
1980-luvun isä ja poika muistivat että maassa oli silloinkin sellainen yleinen
tulevaisuuden toivo. Yleisen elintason noustessa. Mutta heidän kohdallaan se
alkoi jo järkkyä. Isä tiesi, että Oy Firma Ab alkoi ulkoistaa toimintaansa. Se
saattoi jossain vaiheessa tietää joko tympeitä reppurin hommia tai sitten
työttömyyttä. Kun kunnassa ei paljon muuta ollut. Pois muuttamista ei ajateltu.
Minnekäs sitä ihminen kotoaan lähtisi? Poika puolestaan tiesi että Oy Firma
Ab:n varaan ei enää kannattanut varata mitään. Oli mietittävä jotain muuta.
Saunan
seinästä kuului kaukaista kahinaa. Jaa, ne olivat seteleitä. Silloinhan
vietettiin suurta nousukautta ja kulutusjuhlaa. Oli niitä juppeja. Ja juntteja.
Joita isä ja poika olivat ihan suosiolla. Ei heillä ollut varaa mihinkään
kulutusjuhliin. Eikä kiinnostusta Lacosten paitoihin. Painukaa helvettiin, he
totesivat seteleille koska tiesivät niiden olevan tyhjän päälle rakennettua kuplavalhetta
ja kipollinen löylyä karkoitti ne lopullisesti.
Oli
aika taas uuden tauon. Takkaan lisättiin puita ja elettiin edelleenkin 1980-luvulla.
Tauon jälkeen saunaan siirtyivät 1990-luvun isä ja poika. Isä jotain 55 vuotta
ja poika puolessavälissä kolmeakymmentä. Saunan hirret nirskahtelivat kuuluvasti.
Jep, miehet tunsivat äänen. Siinä romahti tässä maassa sekä luottamus että
toivo tulevaisuudesta. Oli se Suuri Lama. Joskus aikaisemmin – he muistelivat –
60.000 työtöntä sai aikaan hätätilahallituksen. Nyt sadoista tuhansista
työttömistä tuli vain tilastoluku. Ei mitään muuta. Suomen henkinen selkäranka
särkyi.
Isä
varautui pitkäaikaistyöttömyyteen. Oli sentään vielä tuolloin sauma päästä ns.
uraputkeen. Poika oli tehnyt jo valintansa ja mennyt virkamieheksi alalle joka
muuttui jatkuvasti vittumaisemmaksi. Mutta poispääsyä ei enää ollut. Jossain
saunan seinissä kaikui jonkin sen ajan poliitikon ääni ”me elimme yli varojemme”.
Isä ja
poika totesivat yhteen ääneen että haista sinä jätkä paska. Joku ehkä eli mutta
me emme. Ei meillä ollut kulutusjuhlasta tietoakaan. Kipollinen löylyä
karkoitti äänen lopullisesti. Oli aika siirtyä jälleen tauolle. Ja sen jälkeen
vielä löylyihin. Nyt löylyissä olivat jälleen päälle kahdeksankymppinen isä ja noin
kuusikymppinen poika. Yksi eläkeläinen ja yksi pitkässä virkaurassaan loppuun
kulunut. He tajusivat kyllä, mitä oli matkan varrella tapahtunut. Ehkä jopa
että miksikin.
Mutta
viimeistä kymmentä vuotta he eivät enää hahmottaneet. Se oli vain sellaista
oksennuksenkirjavaa mielettömyyttä jota kirjavana sumuna lääti saunan seinään
hysteerinen joukkorääkyvä ämmälauma. Ämmälauma, jonka pääasiallinen missio
näytti olevan asioiden sotkeminen asioista tietämättömien vahvojen tunteiden
vietävänä. Isä ja poika eivät sitä hahmottaneet. He eivät sitä tajunneet. Eikä
aika tuntunut tajuavan heitä. Aika oli mennyt heistä ohi. Ajan henki oli
mielettömyys, eikä se kysellyt heidän mielipidettään. He olivat dinosauruksia,
joista haluttiin päästä eroon.
He
läksivät jälleen tauolle ja katsoivat palavaa takkatulta. Takkatuli kertoi
heille lohduttavaa omaa viestiään. Viestiä lukemattomista samanlaisista
saunoista joissa istui samanlaisia miehiä. Ajan ohittamia. Dinosauruksia. Mutta
he olivat silti olemassa. Niin kuin isä ja poikakin. Eivät he tienneet, antoiko
takkatuli heille toivoa järkevämmästä tulevaisuudesta. Mutta ainakin se kertoi,
etteivät he olleet yksin.
Eiköhän
oteta kumminkin vielä yhdet löylyt?
20 kommenttia:
Aijjai,liippaa läheltä;70-iskä,40-poika...ja saunan lauteet...ja samanlainen fiduthus..
Hieno tarina.
Toisaalta kyllä, jos oman saunani hirsien välistä alkaa kuulua "tääon viimeinen taisto" tms. Puran saunan, vaikka ääni olisi ollut Jussi Björlingin.....
Syvyyspsykologisesti ottaen suomalainen sauna on samaa kuin mitä oli renessanssi eurooppalaiselle hengenelämälle. Sauna on uudestisyntymän lämmin kohtu, mahdollisuus palata elämän alkuasetuksiin, kokea kaikkea uudistavia voimia, pestä pois paha maailma ja sen mukana pintaan tarttunut kuona.
Yksi ikimuistoisimmista lukukoemuksistani oli nerotyyppi Tatu Vaaskiven kirjoittama Sillanpää-elämänkerta, jolle ei sitten ole löytynyt mitän vertaa monen monituisista sen jälkeen kirjoitetuista ja vaikka millaisella akateemisella arvovallalla siunatuista teoksista. Hyvin nuorena freudilaisiin ajatuksiin paneutunut Vaaskivi onnistuu intuitiivisesti kaivamaan kirjailijamestarin mielestä syvyyksiä joiden noteeraaminen on olennaista hänen teostensa elämänläheisyyden ymmärtämiseksi.
Kuvaukset siitä miten nero hakeutui sydäntalven taittuessa kotiseudulleen Hämeenkyröön ja saunoi menneen ja tulevan vuoden kumminkin puolin jossain suomalaisen hankimaiseman ja tähtikirkkaan yön ulkoisessa kylmyydessä lauteiden lämmössä kuin ikuisen äidinkohdun suojassa -- pimeydessä, mutta sisäisesti aina uudelleen valaistuna, tosiaankin, uudelleen syntyvänä.
Meillä noita nerotyyppejä on ollut valitettavan vähän. Sellaisten puute voi olla viisaalle ihmiselle kamala havainto tässä nykymaailmassa, jossa äitiys ei enää ole arvo vaan este naisten narsistiselle elämyksenmetsästykselle.
Kiitokset mieltä lämmittävästä tarinasta.
Siis on hieno muistelo. Unohdit kuitenkin "monikulttuurillisuususkonnon", joka on tärkeä mutta mielipuolinen yhteiskuntakokeilu.
Samassa hengessä olen asiasta kirjoittanut taannoin: tuossa pieni ote kahdenkymmnen vuoden takaisesta rasisteerauksestani:
Sukevan Reino kuulee radiosta sanan
Afrikka. Kajaanin vastaanottokeskuksen meiningin nähtyään, sanalle
Afrikka on muotoutunut kielteinen merkitys: Reino lataa
susipanoksilla ja tyhjentää molemmat piiput liiterin seinään.
Pari kulausta lehmän henkeä, haulikko hirvensarveen ja Reino lähtee
kiroillen saunaan.
Valitettavasti Suomen saunoissa istuu myös naisia, jotka katsovat kauhuissaan mitä nämä suomalaiset ja eurooppalaiset ämmälaumat tekevät heidän lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuden tuhoamiseksi. Ja minkä hinnan nämä joutuvat maksamaan, kun ämmien houruilujen vaikutuksia ryhdytään väkivalloin korjaamaan.
Sillä siihen tämä loputon, ihmisarvoton sekoilu johtaa, fyysiseen väkivaltaan, kun ihmisten elinolosuhteet tahallisesti tuhotaan kummallisten, ei-todellisten asioiden ajamisen takia.
Ja meno kiihtyy lukee lehdissä. Työt ja satamat seis. Ei tuova ja mikä pahempaa mitään ei viedä. Ammattiyhdistysliike oli aikoinaan sanottiin yleishyödyllinen ja niille siksi annettiin verovapaus ja mitä muita etuja sauvatkaan.
Nykyisin se porukka pitää määritellä uudelleen: YLEISHAITALLINEN. Ja tuplaverot.
Huru-ukko
Osuvaa ja syvältä koskettavaa tekstiä.
Ja näitä kuvailtavia saunojia on yllättävän paljon, ei aina isä ja poika, vaan joskus pelkkä isä tai poika. Mutta ajatukset kulkenevat samaa rataa, kuin kirjoituksessa.
Maailma on muuttunut, eikä ollenkaan hyvään suuntaan.
Joka paikassa haetaan vastakkainasettelua ja ihan tarkoituksella. Tarkoituksena ilmeisesti hajoittaa parisuhteet ja perheet. Ja saada ihmiset kinastelemaan jonninjoutavista asioista.
Maata velkaannutetaan ihan tarkoituksella ja tehdään päättömiä energiaratkaisuja.
Ei tämä hyvältä näytä.
Mutta onneksi sentään eutanasia tultaneen pian laillistamaan.
Saunakertomuksessa elettyä elämää ja maan historiaa, osuu niiltä osin kohdalle, kun juuri luin Seppo Konttisen Kansallisomaisuuden ryöstön. Tuottavista kansan maksamista valtionyhtiöistä yksityistämisen, fuusioiden, pilkkomisen ja pörssiin viemisen kautta poliitikot, ammattiliitot ja johtavat virkamiehet niin vasemmalta kuin oikealta tekivät itselleen korkeaa palkkaa, tuottoa ja erilaisia taloudellisia kannustimia synnyttäviä rikastumisen lähteitä. Sitten saneerattiin, tehostettiin, yt-neuvoteltiin, eikä valtio hyötynyt samaa kuin aiemmin yhteisen omistuksen aikana. Omistus siirtyi ulkomaille, sinne verotettavaksi, rikkaille suvuille meillä ja muualla, pois valvonnasta, hyväveli-järjestelmiin kansallista vaurautta lisäämättä. Saunaa eivät voineet viedä, mutta sähkön hinta nostettiin yksityistä omistajaa enemmän hyödyttävälle tasolle.
Tietenkin me aina vaan äänestimme samat poliitikot uudelleen, minulla kävi jopa sellainenkin asia mielessä, että järjestelmäpuolueen kiivas persujen vastaisuus johtuukin enemmän taloudesta, persut isänmaallisina katsoisivat enemmän yhteistä etua kuin mitä valtapuolueiden poliitikot ovat osoittaneet ajavansa. Kehityskulku missä puolueet toimivat kansaa vastaan on ideologista kansallismielisyyttä arvostelevaa yhtenäiskulttuuria tuhoavaa arvoliberalismia, ja se näkyi jo 1980-luvun kasinotaloudessa.
Mitäpä tähän muuta toteamaan kuin toistamaan taas kerran, kuinka Paasikivi jo vuonna 1946 tuskaili Suomen joutuvan nyt Moskovian huoraksi eikä asialle voi mitään, mutta miten Suomen kansan moraalinen selkäranka kestää tämän?
Me tiedämme sen nyt.
Ei se kestänyt.
Se vähä mikä säilyi yli YYA-Kekkoslovakian mätäni Suureen Lamaan.
Me elämme sen tuloksen keskellä.
Onneksi minulla ei ole lapsia.
Velipojan lasten puolesta tuntuu aina vaan pahemmalta.
Tervehdys Vanhalle kyynikolle, Tapio Suhoselle, Seppo Oikkoselle, alianor d´aquitanelle, Huru-ukolle, Anolle, Bogreolille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne. Ajattelin kirjoittaa tuon tarinan, koska uskon hyvin monella suomalaisella miehellä olevan suht samanlainen elämänkaari. Ja sama pettymys siihen, mihin tämä maa on ajettu.
Noiden ns yritysjärjestelyjen avulla joita Bogreol mainitsi, Suomesta "pumpataan" ulos miljardeja ilman veroja vuosittain. Yritystukia leikkaamalla ja osinkoverotusta "uudistamalla" saataisiin helposti kokoon hallituksen vaatimat summat joita nyt kohdistetaan pelkästään leikkauksilla köyhiin duunareihin. Verottomia osinkojakin maksetaan pari kolme miljardia vuodessa. Jos omistaa holding yhtiön kautta yhtiön osakkeista 10 %, saat osingot ja myyntivoitot ilman veroja mutta, pelkkä puhuminenkin noista saa ministerin puntit tutisemaan.
Ensimmäinen monikultturinen tappo 2015 tapahtui Otanmäessä, aika lähellä Sukevaa. Minulla lämpimät muistot Sukevasta (ei vankilasta), paikallisista ihmisistä, 1950-luvulta.
Ykällä on paitsi mielenkiintoisia myös järkeen käyviä kirjoituksia. Olen miettinyt, että jollain tavalla näiden juttujen lukijapohjaa pitäisi saada laajennettua, mutta en ole keksinyt. Me samaa mieltä olevat luemme kyllä, mutta miten saada eri mieltä olevatkin lukemaan niitä. Jos ei muuten, niin osoittamaan faktoilla, miten asiat oikeasti ovat.
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano1: Ihan hyviä huomioita tosin en tiedä, että kuinka ulkomaille rekisteröityjen yhtiöiden verotus onnistuu. Toinen leikkauskohde johon hallitus ei ole uskaltanut puuttua ovat akateemiset suojatyöntekijät.
Ano2: Niitä monikulttuurisia tappoja on ikävä kyllä tapahtunut jo ennen tuota.
Ano3: Lämmin kiitos. Onneksi sentään on tämä blogger.
Ei niitä ulkomaille rekisteröityjä firmoja tarvitsekaan verottaa, vain niiden toimintaa täällä. Se kun menee niin että koska olemme tytäryhtiötaloudessa, eli kaikki suuret ja vähän pienemmätkin firmat omistavat ulkomaiset firmat eli täällä toimii vain tytäryhtiöt, niin ne tytäryhtiöiden tuottamat tulokset siirretään sille emoyhtiölle tai jollekin toiselle ulkomailla toimivalle tytäryhtiölle sinne missä moisia tuloja ei joko veroteta lainkaan tai verot ovat pieniä, eli niin sanottuihin veroparatiiseihin. Tämä tapahtuu siten että se suomalainen tytäryhtiö ottaa muka lainaa yhtiön sisäisesti siltä toiselta tytäryhtiötä tai emoyhtiöltä. Tämä suomalainen tytäryhtiö ei tosin koskaan edes näe niitä lainattuja rahoja, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Sitten se suomalainen tytäryhtiö "lyhentää" sitä lainaansa sille toiselle konsernin osalle sillä määrällä mitä se tuottaa voittoa täällä. Ei siis jää mitään verotettavaa voittoa Suomeen. Ja näin toimivat kaikki, eikä sitä ole muuttanut edes vihersosialistien hallitus. Luulen että tässä on jokin systeemi jolla hommia voidellaan ettei hallitus moista tekisi. Voin joskus kertoa miten lahjontaa tehdään täällä meilläkin ihan oikealla rahalla ihan oikeille päättäville ihmisille, virkamiehille ja poliitikoille, eikä siitä kukaan ole koskaan jäänyt kiinni, eikä nykyisellä valvonnalla jääkään, sen verran näppärä temppu se on.
Tervehdys, Thorvald, ja kiitos lisäyksestä. Tulee elävästi hämähäkinverkko mieleen.
Kyllä Suomineitoa pumpataan huolella. Ja sitten on hirveet otsikot jostain pesuainekaupoista kun päättävälle virkamiehelle on tyrkätty joku Räävelin reissulippu kouraan pyytämättä kouraan. tai isommalle pomolle säälittävä telkkari mistä ei tajua kieltäytyä. No, tietysti kun ovat nähneet mikä on homman nimi niin aatellaa että liitytään karavaaniin. Tietysti todelliset päättäjät on jo muualla.
Veropohjan laajentamisesta puhuminen tietää poliitikolle, jos ei nyt tien tukkimista palkkiovirkaan niin ainakin vaalirahoituksen loppumista. Sen jälkee naama ei näy enää missään. Sanakin siihen suuntaan saa verojen vastustajat kimppuunsa. Viimeksi keksittiin nimityksiä maastapoistumisvero, moralistinen pistevero (kauppakamari), kateusvero, neuvostoliittovero yms. Ja läpi somen ja median meni heittämällä.
Puhe on ollut osinkojen ja myyntivoittojen lähdeverosta. Tai millä nimellä noita sanottaisiin. Olisi varmaan oikeudenmukaista että Suomesta "pumpatuista" rahoista maksettaisiin tänne veroa. Myyntivoittoja verottavat mm sellaiset autoritääriset diktatuurit kuin Norja, Tanska, Saksa, Hollanti, Ranska, USA ja Kanada. Venäjältäkään et vie voittoja ilman veroa. Suomessa poliitikot on lobattu paremmin. Sijoittajasetä suuttuu ja heinäsirkat tulevat.
EU tuossa taannoin ehdotti yleistä 15 % lähdeveroa. Siinäkin on mutta. Jos postilaatikkofirma Hollannissa verottaa tuon 15 % Suomi jää nuolemaan näppejään. Eikä tuokaan estä emoyhtiölle lainasta maksettavaa 20 % korkoa. Epäilen että esitys tehtiin muodon vuoksi. Kansa saa kuvan että kovasti puuhastellaan vaikka asia itse haudataan kuuden metrin syvyyteen.
Mitä heikommat tiedot, sitä varmemmat mielipiteet. Näyttää pätevän täälläkin joissain kommenteissa.
Tervehdys Ano1.lle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Tosin Ano3:n kommentti kuului siihen sarjaan jossa kommentoija ilmoittaa tietävänsä asioista paremmin ja enemmän kuin monet muut kommentoijat, mutta ei kerro että mistä eikä mitä. Näin ollen kommenttia ei noteerata.
Lähetä kommentti