lauantai 9. maaliskuuta 2024

JOTAIN IHAN MUUTA CXLVI

Siirrytään taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä menneeseen, tosin postauksessa palataan lopulta – vain hetkeksi – takaisin nykypäivään. Eli katsellaan piruuttaan Suomen ilmavoimien ykköshävittäjiä koko itsenäisyyden historian ajalta. Aivan itsenäisyyden alkuaikoina ei voi sellaista sanoa olleen sillä ilmavoimien toiminta oli vasta hahmottumassa ja konekalusto kirjavaa. No, olihan se tosin sellaista hyvin pitkään muutenkin.

1920-luvun alussa saatiin kuitenkin se ensimmäinen ykköstyyppi, joskaan se ei kyllä ollut varsinainen hävittäjä. Ilmavoimat kun keskittyi tuolloin eniten kellukekoneisiin. Ja se ensimmäinen päätyyppi oli saksalainen Hansa Brandenburg W 33:

Konetta valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1922 alkaen nimellä IVL A.22 Hansa kaikkiaan 120 kappaletta. Koneen suurin nopeus oli 180 km/h ja aseistuksena 4 x 10 kg pommeja. Koneeseen suunniteltiin konekivääriaseistusta mutta sitä ei koskaan asennettu.

Se ensimmäinen varsinainen ykköshävittäjä oli sitten ranskalainen Gourdou-Leseurre GL-21:

Koneita hankittiin vuonna 1923 kaikkiaan 20 kappaletta joilla saatiin Suomen ensimmäinen määrävahvuinen hävittäjälaivue Utin Maalentoeskaaderin yhteyteen. Koneen huippunopeus oli 190 km/h ja aseistuksena kaksi 7,62 mm konekivääriä.

Seuraava päähävittäjätyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gamecock:


Koneita valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1927 alkaen kaikkiaan kaikkiaan 17 kappaletta. Koneen huippunopeus oli 253 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 4 x 10 kg pommeja. Ase oli ilmavoimien päähävittäjä ja sillä kehitettiin suomalaista hävittäjätaktiikkaa vaikka siinä oli ongelmia niin moottorin kuin rakenteen kanssa.

Gamecockilla saavutettiin talvisodassa yksi ilmavoitto, tai oikeastaan maavoitto sillä lentomestari Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi.

Sinänsä mielenkiintoista on että Gamecockin kanssa päähävittäjän asemasta kilpaili varsin pitkään suomalainen IVL Haukka:

Ilmavoimat kuitenkin päätyi Gamecockiin. Vuonna 1934-1935 ilmavoimat sai kaikkiaan 17 kappaletta brittiläisiä Bristol Bulldog-hävittäjiä:

Koneen huippunopeus oli 360 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä. Koneessa oli ongelmia lento-ominaisuuksissa ja rakenteessa mutta Gamecockin tavoin sekin osallistui jo vanhentuneena talvisotaan ja sillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa.

Talvisodassa suomalaisten ykkösnyrkki oli sitten hollantilainen Fokker D.XXI:

Fokkerin huippunopeus oli 415 km/h ja aseistuksena 4 x 7,7 mm konekivääriä. Vaikka kone ei ollut millään muotoa maailman huippua, se pystyi kuitenkin panemaan kampoihin vihollisen ilmavoimille. Sillä saavutettiin talvisodassa 127 ilmavoittoa ja vielä jatkosodassa – jossa se oli lähinnä tiedustelukoneena – 60 ilmavoittoa. Talvisodan aikana Suomeen saatiin myös brittiläisiä Gloster Gladiator, ranskalaisia Morane Saulnier MS 406 ja italialaisia Fiat G.50-hävittäjiä mutta Fokker oli se talvisodan pääjuhta.

Välirauhan aikana saatiin myös amerikkalaisia Curtiss Hawk 75-hävittäjiä mutta jatkosodan alkuvaiheissa suomalaisten ykköshävittäjä oli niin ikään amerikkalainen Brewster F2A Buffalo:

Koneen huippunopeus oli 484 km/h ja aseistuksena 4 x 12,7 mm konekivääriä. Koneen menestys oli varsin kaksijakoinen. Kone taisteli Yhdysvaltain ilmavoimissa Tyynellä merellä japanilaisia vastaan huonolla menestyksellä ja se vedettiin nopeasti koulutuskäyttöön. Suomalaisten käytössä se taas menestyi Neuvostoliittoa vastaan ja sillä saatiin kaikkiaan 477 ilmavoittoa. Yhtenä osana saattaa tietysti olla se – mitä blogin kommenteissa on aikaisemminkin todettu – että amerikkalaisia vastaan toimineet japanilaiset lentäjät olivat kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin neuvostolentäjät.

Vuonna 1943 Suomen ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa käyttöönsä maailman huippua olevan koneen eli saksalaisen Messerschmitt Bf 109:n


Kaiken kaikkiaan näillä Mersuilla suomalaiset ampuivat alas 663 viholliskonetta. Kyseinen Mersu jatkoi sitten sodan jälkeen pitkään ilmavoimien päähävittäjänä vaikka se oli sodan jälkeen jo vanhentunut. Tuohon aikaan puolustusvoimat elivät muutenkin kakkosrähinän jämillä. Uutta kalustoa ei saatu ennen kuin 1953 jolloin ilmavoimille tuli brittiläinen De Havilland Vampire:

Vampiren myötä ilmavoimat siirtyivät suihkukoneaikaan. Koneita tuli 15 kappaletta joista 5 hävittäjäversiota ja loput koulutusversioita. Vampireilla lähinnä alettiin totutella suihkukoneisiin ja vuonna 1957 käyttöön saatiin sitten suorituskykyisemmät brittiläiset Folland Gnat-hävittäjät:

Gnateja tuli Suomeen 12 kappaletta ja niillä ylitettiin äänennopeus ensimmäistä kertaa Suomen ilmavoimissa. Kuitenkin niin Gnateissa kuin Vampiressakin oli vain tykkiaseistus. Mutta vuonna 1962 ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa Messerschmittien jälkeen maailman huippua edustavan hävittäjän eli MiG-21 F:n:

Vaikka kone olikin tuon ajan maailman huippua niin se tavallaan ostettiin sikana säkissä sillä niihin päästiin tutustumaan vasta ostopäätöksen jälkeen. Koneella päästiin yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen ja siinä oli tykkiaseistuksen lisäksi kaksi infrapunaohjusta.

Vuonna 1972 saatiin sitten uusi ykköstykki eli ruotsalainen Saab Draken:

Drakenin myötä ilmavoimat saavuttivat jokasään torjuntakyvyn. Niissä oli tykkiaseistuksen lisäksi infrapuna- ja myös tutkaohjukset. Kaikkiaan näitä koneita oli Suomella 50 kappaletta. Vuonna 1978 ilmavoimat saivat lisäksi kehittyneemmän MiG-version eli MiG-21bis-hävittäjän:

Kyseinen kone oli myös jokasään hävittäjä jossa aseistuksena oli tykkikaluston lisäksi infrapuna- ja tutkaohjuksia. Tuohon aikaanhan ilmavoimien (siis poliitikkojen) hankintaperiaate oli että kalustosta puolet hankitaan idästä ja puolet lännestä ts. Ruotsista. Paremmin asiaa tietävät voisivat kertoa, kumpiko koneista oli parempi. Draken vai MiG-21bis?

Kyseiset koneet olivat ilmavoimien päähävittäjäkalustoa pitkälti 1990-luvulle. 1980-luvulla esitettiin kovasti veikkailuja että Suomen seuraava hävittäjä olisi MiG-29. Mutta sittenhän Neuvostoliitto otti ja hajosi ja Suomenkin suunta muuttui. Kalustoksi hankittiin amerikkalainen Hornet josta muistan kerrotun että ilmavoimat saivat ensimmäisen kerran koneen, jonka ne todella halusivat. Mutta niin Hornet kuin sitä seuraava F-35 ovat nuoremmallekin lukijoille tuttuja joten ei niistä sen enempää. Kas kun minähän olen sellainen menneisyyteen jämähtänyt tyyppi. Eikä edes yhtään hävetä.

20 kommenttia:

Tapio Suhonen kirjoitti...

Taannoin juttelin ilmailumuseolla Juutilaisen kanssa. Hänen mukaan "ryysteri" oli kova kone, sillä pieksi Lagg:it ja Migit. Mutta Bf 109 oli jo harppaus todellisen tappajakoneen puikkoihin.
Nuo USA:n Brewsterit olivat raskaammin varusteltuja kuin Suomeen toimitetut versiot. Zero oli ehkä ketterin kone mitä toisessa maailmansodassa käytettiin, Brewsterillä ei ollut mahdollisuuksia sitä vastaan. Saburo Sakain Samurai, on kirja, joka kannattaa lukea.
Mersun G6 oli Juutilaisen mukaan parasta mitä saattoi olla. Mersun K4 oli viimeinen malli, (niitä ei Suomeen saatu Saksan/Suomen poliittisen välirikon vuoksi) jolla oli kova vastus Mustangeja vastaan taistellessa. Focke-wulf Ta 152 oli myös kova kone.

29051453 kirjoitti...

Moi kaikki, Jyrki Laukkasen muistelmissa kerrottiin, että Drakenia ja Mig 21 bisiä testattiin toisiaan vastaaan. Tutkimuksen lopputulos julistettiin salaiseksi.
Ruotsalaisten saadessa Viggenin käyttöönsä jäi jonkin verran Drakeneita varastoon. Olen ymmärtänyt, että jos joku olisi hyökännyt Suomeen, Suomi olisi saanut ko. koneet käyttöönsä. Korjatkaaa jos olen väärässä.

Anonyymi kirjoitti...

Olisi vain x-Neukkulakin keskittynyt tuon vähä-älyisen kilpavarustelun sijaan enemmän avaruustutkimukseen, niin tiedä vaikka mihinkä olisi päästy, ne suurvaltaresurssit kumminkin käytössä... Jonkin Nasan tekemän arvion mukaan ilman neukkujen panostusta oltaisiin siinäkin ehkä hyvinkin semmoiset 20wee jälkijunassa, joten kilpailijalta ihan merkille pantava tunnustus. Avaruustutkimuksessa ja sitä tukevissa tieteissä se venäläisten kaikkein positiivisin nettokontribuutio 1900-luvulla taisi ollakin.

Olihan se avaruuskilpakin toki semmoinen kylmän sodan sotilasteollisten kompleksien eräänlainen ns. poikaoksa, mutta kokonaisuudessaan toki sittenkin huomattavasti mielekkäämpää toimintaa kuin jokin aina vain tuhovoimaisempien joukkotuhoaseiden kehittely. Ja ainahan sitä jeesustelllaan rahanhaaskauksesta esim. avaruustutkimuksesta puhuttaessa, mutta tällöin helposti unohtuvat ne teknologiset ulkoisvaikutukset, joilla on esim. tekniikan ja lääketieteen kehityksen kautta ollut positiivisia seuraamuksia ihan sitä maanpäällistäkin ns. hyvinvointia ajatellen. Joten ei ehkä silkkaa tyhjänpäiväisyyttä kumminkaan.

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Elä sure Yrjö. Et ole ainoa menneisyyteen jämähtänyt, minäkin ilmoittaudun siihen kastiin. Vaan onneksemme tuolla armeijan porukoissa ja osin politrukeissakin on jo olemassa tulevaisuuteenkin katsovia ja vähemmän harhoissa eläviä. Niin että me saadaan aivan turvallisin mielin olla jämätäneenä sinne menneeseen.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tapio Suhoselle, 29051453:lle, J.Edgarille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Tapio: Hyviä huomioita. Se Ta 152 sinänsä tuli käyttöön aivan liian myöhään. Niin kuin myös Me 262.

29051453: Vissiinkin se testi on jäänyt punaleimatavaraksi vaikkei siihen enää ole aihetta. Myös minä olen lukenut siitä ruotsalaisten Draken-suunnitelmasta mutta en voi varmaksi sanoa.

J.Edgar: Joo, sitähän voi sinänsä miettiä että olisiko kuulentoja koskaan tapahtunut ilman kylmää sotaa. Ja käsittääkseni ainakin teflon kehitettiin avaruustutkimuksen sivutuotteena.

Huru-ukko: Ollaan porukalla ja häpeämättä jämähtäneitä.

QroquiusKad kirjoitti...

Mikäpä on lääketieeteelle ja teknologialle ollut vauhdikkaampi ponnahduslauta kuin sota;
mitä suurempi, sitä enemmän innovaatioita jotka ovat tulleet sodan jälkeen siviiliyhteiskuntien käyttöön.
Siinä jää avaruustutkimus kirkkaasti jälkeen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Näinhän on ollut maailman sivu.

Antifilatelisti kirjoitti...

Paavi kehottaa Ukrainaa antautumaan - sota on hänen mukaansa hävitty. https://www.reuters.com/world/europe/pope-says-ukraine-should-have-courage-white-flag-negotiations-2024-03-09/?fbclid=IwAR32zuXuU94dekcKjP4C4fJdrpeaFC0GNA2xM2O87j1DuuQyg2b3WWZH89s

Paavinkirkko on yksi Saatanan kätyri. Luther oli väärässä juutalaisten osalta, mutta oikeassa paavinkirkon ja islamin osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Oliskos lähdekirjallisuutta väitteen tueksi, qk ja yp?

QroquiusKad kirjoitti...

Oliskos lähdekirjallisuutta väittää vastaan?

Anonyymi kirjoitti...

Youtubessa Aircrew Interview-kanavalla on viisi vuotta vanhat haastattelut suomalaisista Mig- ja Draken-lentäjistä. Toinen lentäjistä on se aikaisemmassa kommentissa mainittu Laukkanen. Molemmat tuntuivat pitävän omia koneitaan hyvinä. Draken-lentäjä sanoi että Migillä pääsee nopeasti jonnekin ja taas karkuun mutta jos meinasi sotia niin Draken oli parempi. Mutta tulee vaan mieleen että onkohan vaan käynyt niin että molemmat ovat oppineet käyttämään omia työkalujaan oikein.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Antifilatelistille, Ano1:lle, Qroquius Kadille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Antifilatelisti: Pistää miettimään että mitä kauhuja antautuminen ja miehitys toisi Ukrainan kansalle.

Ano1 & Qroquius Kad: Tästä nyt tuskin kannattaa alkaa riitelemään. Kyllähän esmes kakkosrähinän aikaan teknologian kehitys oli valtavan nopeaa. Ja tarkoitus ei ollut halventaa avaruustutkimusta.

Ano2: Tuumailusi saattaa osua oikeaan. Onhan suomalaisten lentäjien koulutus ollut aina maailman huippua.

QroquiusKad kirjoitti...

Ilmavoimat kun aiheena on ja aiemmin oli bloggaus toisenlaisista ilmavoimista eli pöllöistä, tässä on vielä yksi video asiaan liittyen:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010276477.html

Varsinainen kulttuuripöllö, tulee todellakin melkeinpä syömään kädestä.

Strix Senex kirjoitti...

Jutussa havainnollistuu hyvin se, miten sotilasilmailun ja siinä sivussa muunkin ilmailu on muuttunut. Siinä, missä köyhä ja pieni Suomi osti 1920 luvun alussa ”noin vain” Hansa-Brandenburgin valmistuslisenssin ja rakensi muutamassa vuodessa 120 konetta, Hornetin ja F-35:n hankinta ovat olleet todella suuria projekteja. Siinä missä vuonna 1936 ensilentonsa suorittanut Fokker D.XXI oli jo talvella 1939 vanhentunut ja syksyllä 1941 auttamattomasti vanhentunut, niin nykyisin vuonna 1974 ensilentonsa suorittaneen ja vuonna 1979 käyttöönotetun F-16:n toimitus Ukrainalle aiheuttaa Venäjällä pelon väristyksiä. Ovat koneiden elinkaaret melkoisesti pidentyneet, mutta on kyllä hintakin kasvanut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Strix Senexille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Kiitos tuosta. Aika mainio.

Strix Senex: Täysin totta. Olen lukenut että uusien hävittäjäkoneiden hinta on enemmän kuin painonsa kultaa.

AaJii kirjoitti...

Strix Senex, se vuoden 1979 F-16 ja nykypäivän F-16 ovat ominaisuuksiltaan, etenkin sensorien ja asejärjestelmien osalta, kovin erilaisia koneita. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, AaJii. Hyvä pointti molemmilla. Minä muuten aikanaan olin aivan varma että se Suomen valitsema hävittäjä on F-16, mutta Hornethan se sitten oli.

Anonyymi kirjoitti...

IVL D.26 Haukka I -mallia tehtiin vain yksi prototyyppi, joka ei ollut lopulta kauhean onnistunut. IVL D.27 Haukka II oli se, joka olisi voinut kilpailla päähävittäjäkaluston asemasta, mutta kun GA-koneen lisenssi oli jo hankittu, niin Haukka II jäi kahteen rakennettuun yksilöön.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, se ainoa varsinainen suomalainen laivuekäyttöön päässyt hävittäjä oli sitten VL Myrsky ja sekin ihan jatkosodan lopussa tiedustelulaivueille.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

https://maanpuolustus.net/threads/hbl-ruotsi-varastoi-salaa-suomelle-draken-h%C3%A4vitt%C3%A4ji%C3%A4.829/