lauantai 22. helmikuuta 2020

SAKUN TALVIKORTTEERI


Huitsinnevadan Örnätjärvi, männäsyksynä…

Muuan örnätjärveläisen omakotitalon pihalla eräs umpiruma mies, tarkemmin sanottuna Perskeleen Ykä istuskeli pihakalusteitten tuolilla, poltteli voimasavuke Bostonia, nautti kylmää Tsuhnan Kostoa ja tuumaili että alkaa pian olla aika viedä nämäkin kalusteet taas talviteloilleen. Siirrytään sitten istuskelemaan grillikotaan tulien ääreen. Ykällä oli vierellään pöydällä universaali käännöskone jonka välityksellä hän oli käynyt kaksi keskustelua. Toinen, miellyttävä ja varsin filosofinenkin keskustelu oli käyty vanhan tuttavan pihakorpin kanssa ja toinen taas naapurin kissin kanssa joka totutusti oli kuitannut keskustelun sanomalla Ykälle että haista sinä jätkä paska. Se ei ollut kyllä millään muotoa seurallinen kissi se. Mutta nirhasihan se hiiriä tontilta kumminkin.

Ykä tumppasi voimasavukkeen ja aikoi sammuttaa käännöskoneen mutta samalla vierestä kuului pläts ja krook-ääni. No mikäs siinä? Jaa, siinähän aivan Ykän jalan vieressä istui tyypillinen ruskosammakko eli Rana temporaria. Sammakko katseli Ykää pää kallellaan ja kurnutti vielä muutaman kerran. Jaa, sillähän on selvästi asiaa.

- Odotas hei simmakka vähäsen. Minä säätelen tään masiinan oikealle taajuudelle… näpl näpl… hipl hipl… räpl räpl… no niin, nyt tään pitäis pelittää… mitäs Sakulla on asiaa?

- Örggffbllbläät ärdblstwgöö brrblkrruaak klääg.

- Jaa hitto, minä kalibroin tään masiinan vahingossa rupisammakolle. Ootas vielä… no nyt… meneekö signaali läpi?

Sammakko kurnautti vielä kerran vähän niin kuin olisi rykinyt sammakkojen virkayskää ja vastasi:

-  Joo, nyt tulee signaali läpi ihan selvästi. Niin että morjens vaan naapurille.

- No morjens vaan. Mitenkäs se Sakulla on kulunut kesä ja syksy mennyt?

- Siinähän se näitä sammakon bisneksiä hoitaessa suht mukavasti. Tällai jo vanhempana ja viisaampana sammakkona. Lapsuus nuijapäänä ja nuoruus pienenä sammakkona oli kyllä kova. Mullakin oli tuhannen siskoa ja veljeä mutta eihän meistä selvinnyt täysi-ikäiseksi sammakoksi kuin viisi. Muut menivät parempiin suihin. Mutta mitäs tässä vanhoja muistelemaan sillä viihdyn kovasti tällä teidän tontilla. Sinänsä tää sammakon työ on kovaa, ei siitä mihinkään pääse. Ei öttiäinen itsekseen suuhun lennä eikä ylityökorvauksista ole tietoakaan. Niin kuin teillä ihmisillä. Saati sitten sairaslomista. Tai jostain hemmetin sosiaalihuollosta. Mutta meillä on kuitenkin sammakkojen työehtosopimuksessa etuna se koko talven kestävä loma. Eli talvihorros. Sen aikana ei mikään ota päähän. Ja siihen liittyen mulla olis teittillen talon isännälle sekä pyyntö että kysymys.

- Jaa. No minähän autan naapuria aina minkä vaan voin. Mutta mikä se on se kysymys?

- Mahtaako talon isäntä muistaa minut ja tietyn episodin viime keväältä?

Ykä tuumaili keskenään että sammakot näyttää kaikki kyllä suht samanlaisilta mutta entä se episodi? Sammakon kanssa? Hitto joo, hänhän muisti…

…edellinen kevät…

Ylva kaiveli talven jäljiltä jäänyttä vajaata multapussia tarkoituksena istutella hieman kukkia amppeliin mutta toimenpide katkesi rääkäisyyn:

- Hui!

- No? Mikäs nyt? Onko hätä? Tarvitaanko äärimmäisiä toimenpiteitä? Joko mä haen haulikkoni?

- Ei tarvita. Säikähdin vaan. Täällä multapussissa on meinaan sammakko. Ihan komean kokoinen. Ja se heräilee talviuniltaan. Taisin perhana herättää ressukan tuossa multaa kaivellessani.

Ykä tuli katsomaan ja sieltähän sammakko kömpi multapussista ulos jäykin jäsenin. Kesken talviunia herätettyä sammakkoa selvästi vitutti kuin, no, kesken talviunia herätettyä sammakkoa. Se kömpi grillikodan alle ja sen päällä suorastaan saattoi nähdä mustan pilven kun sitä otti päähän. Onneksi ei ollut koiran kokoinen. Olisi varmaankin antanut läsärit kummallekin. No, toivottavasti se saisi otettua vielä siellä grillikodan alla parin viikon tirsat. Ihan harmitti sammakon puolesta. Vaan mistäs tuon etukäteen olisi tiennyt?

…Ykä palasi muistoistaan ja vastasi sammakolle:

- Joo, muistanhan minä. Sinä olet se sama sammakko joka siitä multapussista kömpi kovasti pahalla päällä.

- Sehän minä. Ja siellä multapussissa oli sinänsä ihan mukavaa viettää talvihorros. Enkä minä pahalla muistele. Sattuuhan sitä. Mutta tossa talon nurkalla olis samanlainen multapussi. Ei siitä ole käytetty kuin kolmasosa. Ajattelin mennä sinne koisaamaan talveksi mutta kuinkas me voitais välttää se ennen aikainen herättäminen? Sitten ensi keväänä.

- Jaa, no sehän ei ole ongelma. Jos minä köijään tuon pussin tonne ison risukasan viereen ja sanon Ylvalle että se on sitten rauhoitettu?

- No mutta, se olis kyllä äärimmäisen kohteliasta. Siinä olis mukavaa painaa talven ajaksi päätä multaan.

- Sinne risuläjän alle kyllä tulee varmaan jokunen siilikin talviunilleen mutta tuskin se haittaa?

- Eihän toki. Äly ämpärissä me kumminkin ollaan koko porukka.

- No, ei kai tässä sitten muuta kuin…

Ykä vei multapussin ison risuläjän viereen ja puoliksi sen alle, pöyhi vielä vähän multaa että Sakun oli mahdollisimman helppo tehdä itselleen talvikortteeri ja toivotteli vielä:

- No, eihän tässä muuta kuin hyviä talviunia sitten.

- Kiitos kovasti ja ehkäpä me ensi keväänä taas tavataan.

Saku kömpi talvikortteeriinsa ja veti läskit silmilleen. Ykä puolestaan siirtyi sisätiloihin ja tuumaili sinne menessään että kyllä hyvät naapurisuhteet ovat sentään kultaakin kalliimpia. Auttamisen vaiva voi olla pieni mutta ilo sitäkin suurempi. Auttakaa toisianne. Sitä pienintäkin. Varsinkin sitä. Iloitsette siitä itsekin.



26 kommenttia:

KKi kirjoitti...

Täytyy näin pikkujalluissa sanoa, että yllättävän ystävällistä porukkaa Ykän kaltaiset rumat rasistit.

Tosin onhan sammakko aika sympaattinen verrattuna vaikka somaliin, että sikäli.

QroquiusKad kirjoitti...

Niinhän tuo nasaretilaisoletettu lausui parituhatta vuotta sitten, että minkä te teette näistä pienimmille, sen te teette minulle. Taisipa puhua vielä jotain myllynkivistä, mutta se meni ehkä ohi aiheen.

Eiväthän isot ja vahvat apua tarvitse niinkään, vaan pienimmät ja heikoimmat.
Toisaalta kenenkään ei pitäisi tuudittautua ajatukseen, että on niin iso ja vahva, ettei koskaan tarvitse kenenkään apua.

Kaikenlaista kun voi tapahtua, eikä kaikkeen voi varautua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

KKi: Minun – ja sinun – kaltaisesi ihmiset ollaan yllättävän ystävällistä porukkaa. Ja sammakot eivät ole tehneet suomalaisia kohtaan ensimmäistäkään väkivaltarikosta. Somalit ovat.

Qroquius Kad: Jep. Autetaan heikompia.

KKi kirjoitti...

Hitto kun ensimmäinen viikoloppu kotosalla tänä vuonna. Iso tammijallu tuossa menikin.

Ykän jutut ovat humoristisia mutta myöskin reaistisia ja se realismi aiheuttaa usein vitutusta.

Tässä kun on itsekin ruohonjuuri eli asfaltti tasolla ollut nuiva. Ja tosiasia on se, että kumipyörillä kulkevat persvakoäijät ovat jo valmiiksi nuivia.

Alkaa olla semmoinen fiilis ettei jaksa enää. Demokraattiset yhteskunnat kun kuitenkin koostuvat äänestäjistä. Suomeksi kutsutun alueen äänestäjät ovat tahtonsa ilmaisseet.

Äänesäjät koostuvat ihmisistä. Kun tietyn äänestysalueen sisällä tapahtuu muutoksia niin Ykän tarina "-D-" ei enää ole tarina.

Tämmöisiä mietteitä V8 Scaniasta persvakoäijältä.

KKi kirjoitti...

Pikku päissään tämäkin....

"
Qroquius Kad: Jep. Autetaan heikompia.
"

Juuri näin. Koko sosiaalidemokraattisen ajattelun ydin. Nythän kyse on vain siitä ketkä ovat heikoimpia.

Minun ja jokusen muun ilkeän nationalistin niitä mielestä heikoimpia ovat omat vanhuksemme, apukoulun ala-asteelle korkeintaa kykenevät, yms ruokajono suomalaiset.

Kysehän siitä kuuluisasta Pohjan Arvosta. Pidämmekö tärkeänä Suomen kansalaisten hyvinvointia, vai kuuluko Suomalaisten sukupolvien tekemä hyvinvointi myös vaikka eritrealaisille.

vieras kirjoitti...

Minä ja kaveri teemme lauantaina ruuaksi possun ja hepan jauhelihasta tehtyjä lihapuollia. Otin pakastimesta 700 g possun ja 700 g hepan jauhelihaa. Sen kanssa pottumuusia ja salaattia. Se äijä hankkii puuttuvat ruokatarpeet kuiten kananmunat, potut, rehut, ja jotain muuta jos puuttuu, sekä leivonta-aineet, sekä punaviiniä tms. mitä löytää, ehkä olutta ja/tai teräviä.

Jälkiruuaksi leivotaan täytetkakku. Otin pakastimesta kolme kakkupohjaa. Kahvia keitän pannulla ja pannujauhetuista puruista. Nyt en hankkinut papuja kun en viitsi jauhaa tuolla veivattavalla myllyllä.

Juomaksi hankin kuohuviinin, valkoviinin, sherryn ja neljää eri merkkiä olutta.

Kuohuviini
https://www.alko.fi/tuotteet/528017/Castellblanc-Rosado-Cava-Medium-Dry/

Valkoviini
https://www.alko.fi/tuotteet/554297/Prinz-Von-Hessen-Riesling-Feinherb-2017/

Sherry
https://www.alko.fi/tuotteet/003591/Harveys-Bristol-Cream-Sherry/

Neljä eri tuontolutta, kummallekin yksi jokaista
https://www.alko.fi/tuotteet/757346/Shepherd-Neame-1698-Kentish-Strong-Ale/
https://www.alko.fi/tuotteet/768206/Spaten-Dunkel/
https://www.alko.fi/tuotteet/717636/Eggenberg-Hopfenk-nig/
https://www.alko.fi/tuotteet/756106/A.-Le-Coq-Alexander/

Anonyymi kirjoitti...

Mulle on ihan vaahtosammuttimen kokoisena opetettu,että luontoa ei saa roskata ja viattomia luontokappaleita ei saa kiusata. Tuon jo edesmennyt mummoni opetti. Toimi muuten lottana sodassa. Oiskohan se joku vanhan kansan viisaus. Siksi minäkin olen varmaan eläinrakas kouluja käymätön sivistymätön moukka rasisti. T.oloneuvos

KKi kirjoitti...

"
Mulle on ihan vaahtosammuttimen kokoisena opetettu,että luontoa ei saa roskata ja viattomia luontokappaleita ei saa kiusata.
"

Jo no tou kuulu ammoisen Kekkosslovakian taantuneeseen, patriarkkaaliseen ja muutenkin ummehtuneeseen kakaroiden koulimiseen sillai oletuksena.

Tuttua varmaan kaikille -60 luvulla syntyneille, ainakin meille maalaisille.

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Vieraalla tuntuu levan oikeat aineet lihapulliin. Ite yleensä teen ne vain siitä hevosen jauhalihasta, murustelen joukkoon aura-juustoa, ja kas, siinä on kyntöruunan lihapullat. Ite keksimäni nimi:) Paistan ne uunissa, tulee vähemmän käryä. Ja pottumuusin kanssa tietty. Juomapuolin on sitten milloin mitäkin, joskus punkkua, varakkaampana aikana. Tai sitten herkkuhetkiin, hevosen sisäfileepihvi, valkosipuliperunat, ja punkkua. Esim. Tarapaca Grand Reserva.
Ja juu, en minäkään sammakoita potki enkä syö, kakarana nuijapäitä lammelta kerättiin purkkiin jossa vettä tietysti. Sitten kun oli tarpeeksi katsellut, takaisin veteen.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Jopa sammakosta voi saada aikaan ihan mahtavan tarinan, nääs kun osaa! Itse en osaa, mutta laitan tähän jonkun toisen hengentuotteen ihan sen takia, että se myöskin on mielestäni niin hyvä.

Pikku lintu lensi etelään talveksi. Oli jo kylmä, linnun siivet kangistuivat ja se putosi maahan pellolle. Kun se makasi siellä, paikalle tuli lehmä, joka podotti läjän sontaa sen päälle. Lanta oli pehmoista ja lämmintä ja virvoitti pikkulinnun. Lintu nautiskeli ihanasta lämmöstä onnellisena ja alkoi ilosta visertää. Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan nistä ääni tuli. Se löysi linnnun, kaivoi sen esiin lannasta ja napsi suuhunsa.

Kertomuksen opetus:
a) Eivät kaikki ole vihollisiasi, jotka heittävät paskaa niskaasi
b) Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta, ole ystäviäsi
c) Kun on lämmin ja hyvä olla, on parasta pitää turpa kiinni!

Taas asian vierestä, mutta pieni toivonkipinä syttyi kun luin, että vihreät aiheuttavat ristiriitoja hallituksessa älyttömällä ilmastokoohotuksellaan...

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, vieraalle, oloneuvokselle, Huru-ukolle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Minähän en sinänsä pyri koskaan kirjoittamaan huumoria mutta nykyaika on vähän sellaista naurua kyynelten läpi. Ja olet oikeassa. Äänestäjät koostuvat ihmisistä. Ruotsissa se D-kynnys ylittyy ensimmäisenä. Ja ruotsalaiset taputtavat käsiään. Ja jos demareilla olisi ollut järkeä niin ne olisivat jossain vaiheessa todenneet että nyt kaikki mihin pyrimme on saavutettu. Nyt enää säilytetään vallitseva tilanne. Mutta koska demaritkin ovat nykyisin akateemisten naisten puolue niin eihän se sitten riittänyt ei.

vieras: Oikein mukavia illanistujaisia ja kiitos kuvista.

oloneuvos & KKi: Jep. Tuo on silloin syntyneelle itsestään selvää. Nykyisin ei oikeastaan voi sanoa että hirvittävän suuri osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta vaan ne eivät ole siihen koskaan oppineetkaan.

Huru-ukko: Asiallista mättöä. Siis ne lihapullat. Ei nuijapäät. Ei me sentään mitään ranskalaisia olla.

Rouva Ano: Kiitokset. Ja tunnen tuon tarinan tosin muistan itse opetuksena että jos on kaulaa myöten paskassa niin ei kannata paljoa viserrellä. Tuo vihreitten touhu on muuten sellaista että nehän kiukkuavat siitä etteivät saa olla yksin vallassa. Melkeinhän ne ovat olleetkin kun hallituksen touhua katsoo.

Anonyymi kirjoitti...

Sakut ja siilit on vähentyneet pihassa ja naapurustossa. Fasaanit, oravat, metsäkauriit, valkohännät ja ketut lisääntynet. Parin kilometrin säteellä metsässä kun on möyritty ja metsää hakattu.

Siilejä ketut taisivat vähentää ja metsän muuttuminen puistometsäksi vei niiltä talvehtimispaikkoja. Korven kuivaus ja ruohonleikkuri - vaakaleikkuri - taisi olla toinen vihollinen sakuille. Rullaleikkuria jos jaksaa lykkiä, säästää sakuja. Siimaleikkurin kanssa sa olla tarkkana kun pensaiden alustoja siivoaa. Vinkki: ei niiden puskien tarvitse olle kuin versaillesin puistossa.

Siilitkin pitää kohtuullsesta ryteiköstä ja heinikosta.

Viime suven hassuin näky oli iso siili joka juoksi helekutimmoista kyytia parin viinimarjapuskan väliä. Normaalistihan siili on semmoinen tuhiseva mönkivä mätäs. Yks kaks tämmöinen mätäs nousi tikkumaisten jalkojen varaan ja kipitti aika kyytiä. Syy hötkyilyyn ei oikein selvinnyt.

Edesmennyt katti oli pentuna siilien kanssa ihmeissään, liikkuva mätäs jota ei kannattanut nuuskia liian tarkkaan. Tuli nenä kipeäksi. Eikä käpälöidä liian innokkaasti, tuli tassut kipeiksi. Vanhemmiten katti katsoi asiakseen jättää mokomat omiin oloihinsa. Sammakot jätti alunalkaenkin vaille huomiota, myyrät olivat paljon mielenkiintoisempia.

Naapurin kissi tapaa kehua retostaa saalistamillaan myyrillä. Mouruaa suupielestä myyriä kotiovelleen kantaessa. Isoista vesimyyristä on erikoisen tohkeissaan.

Kumpikin katti piti / pitää silakoiden tarjoamista siileille todella kummallisena ideana. Mitä &¤%## silakat pihalla tekee! - tuommoinen ajatuskupla leijui katin päällä, kun silakkalautasen näki. Katti söi vain keittiössä, ei nurmikolla eikä terassilla. Myyrät söi pensaiden kätköissä.

Pyssymies

Tuumailija kirjoitti...

Nämä eläinjutut ovat aina sellaisia mukavia ja rauhoittavia. Luontoa kun katselee, kuuntelee ja haistelee, niin se on jotain se. Niin Suomessa kuin Japanissakin.

Kun tässä nyt ruoka mainittiin, niin tulipa mieleen. Eikös sinulla Ykä ollut ikävä vanhoja lihapiirakoita? Täällä Itä-Aasiassa tunnetaan baozi joka on alunperin kiinalainen ruoka. (Japanissa nimellä nikuman). Kyseessä on taikinakääröön leivottu herkullinen könttä mureaa possunlihaa. Usein mausteena esim. paistettua sipulia.

https://www.ajinomoto.com.ph/web/wp-content/uploads/2019/03/baozi-1.jpg

Ellei nyky-yhteiskunta tarjoa sinulle lihapiirakoita, sitten pitää tehdä itse. Näiden leipominen ei kummoisia vaadi. Tekee taikinalätyn, nakkaa paistetut lihat ja höysteet keskelle, painelee käärön umpeen. Valmistukseen voi käyttää uunia tai rasvakattilaa. Kooltaan baozi voi olla mitä vain, yleensä kämmenen kokoinen. Uskoisin että tästä on helppo tehdä suomalainen versio käyttämällä lihapiirakoille tyypillistä munkkitaikinaa. Täytteeksi kelpaa aivan mikä vain, vaikka itseammuttua teertä tai hirvenlihaa. Jos käyttäisi muikkuja ja paksua ruistaikinaa, sehän alkaisi olla jo kalakukko.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Erityisesti siilit ovat meilläkin lähes hävinneet ja sekös ottaa päähän. Se on niin mukava tuhisija. Meidän tonttia ei olla parturoitu partakoneella joten risu- ja lehtikasaa olisi tarjolla talvehtimiseen mutta kun ei niin ei. Mitä kissoihin tulee niin nehän ovat – vaikka mukavia ovatkin – aika itsekkäitä otuksia joten tokihan ne ihmettelevät jos hyvää evästä annetaan joillekin muille kuin heille. Ts. heitetään aivan hukkaan. Eihän se semmonen vetele.

Tuumailija: Kiitokset. Ja tuo eväs näyttää kyllä varsin pisteltävältä. Itse asiassa tuo on aika universaali resepti. Jopa somalit tekevät samantyyppisiä nimellä sambusa:

https://i.pinimg.com/originals/00/9c/16/009c16f25492d23188bf05662d646b07.jpg

Ehkä kansojen kannattaisi etsiä yhteisiä tekijöitä erottavien sijasta. Se onnistuisi varmaan jos kansat eläisivät omillaan eikä vapaamatkustajina toisten rahoilla.

Ja mainostetaan muuten että suomalainen peltilihapiirakka on mainiota evästä. Meillä sitä tehdään säännöllisesti.

Becker kirjoitti...

Meillä täällä pientaloalueella ei juuri lintuja kummempaa näe paitsi joskus peurat tulee syömään emännän kukkia. No löydettiin eräänlaista jauhoa joka veteen sekoitettuna haisee oikein pirusti ja tällä kun kastelee kukat niin eivät kelpaa peuroillekkaan.
Naapurin kissa on ottanut meidän tontin residentikseen. Sillä on ihan oma mesta erään puskan alla jossa köllöttelee päivät pitkät. Ihan mukava otus, tulee aina moikkaamaan kun huomaa tontilla liikettä. Sisälle ei olla uskallettu laskea jottei se ala vaihtamaan kortteeria 24/7. Lintuja ollaan ruokittu vaikka se täällä lumettomalla alueella onkin aivan turhaa. Mutta niitä on mukava seurailla. Toissapäivänä kun oltiin kävelyllä rannassa niin meren yllä näkyi merikotka, sellainen pari metriä siipien kärkiväli vissiin. Asuu kauempana jossain saaressa kuulema. Komea lintu ja aiheutti ansaittua vipinää muissa linnuissa.
Mökillä tietty näkee kaikenlaista eläjää jotka kuuluvat asiaan, mutta hiirien pirut, vai ovatko jotain päästäisiä niin paskovat varasto liiterin hyllyt täyteen papanoita joita sitten aina mökille mentäessä imuroidaan. Niille on kyllä tarjottu viimeistä ehtoollista jotta vähenisivät.

Perttu Ahonen kirjoitti...

Suuret puheet ei paljon mieltä lämmitä, mutta ne pienet teot voivat olla todella sydämellisiä ja antaa todellista mielihyvää ollen myös toteuttamiskelpoisia.

Johan se kalevalaisessa kansanperinteessäkin on mainittu, että kun pitää huolta luonnosta, niin luonto pitää huolen sinusta(Väinämöinen ja kotka). Ja kun muistetaan, että luonnon merkitys on dualistinen alamme jo ymmärtää suomalaista kansallista ja kunniallista luontosuhdetta.

Huru-ukon horinoita kirjoitti...

No ne nuijapäät kylläkin vapautettiin takaisin sinne lammikkon, ei me niitä syöty, hyi olkoon, ajatuskin puitattaa. Eli syököön vaan fransmannit edelleenkin sammakkonsa, siksipä heitä kai sammakonsyöjiksi sanotaankin.
Suomessa ei sirkansyönti oikein ottanut tulta, kovasta hehkutuksesta huolimatta. Jotenkin siitä ajatus muljahti tuonne afrikan puolelle, kas siellä kun valtavat sirkkaparvet syö kaiken vihreän kasvavan, niin söisivät niitä sirkkoja, eikös ne kumminkin varsin proteiinipitoisia ole, sanoovat meikäläiset ituhipit ym. roskaväki? Tuumaili Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Perttu Ahoselle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Joo, jokaisella tontilla on ne omat kulkijansa. Meillä on käynyt joskus susikin. Kissiä meillä ei ole ja se naapurin kissi on – niin kuin tuli kirjoitettua – on mahdollisimman epäseurallinen. Toisaalta toisten naapurien koirat ovat hyvin seurallisia ja tykkäävät rapsuttelaatiosta kybällä.

Perttu: Pienet teot ovat tärkeitä ja joskus suuriakin. Muistan sen oman pienen punarintaepisodin ja siitä tuli kyllä hyvälle mielelle:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2015/07/jotain-ihan-muuta-xxxi.html

Pieni teko mutta punarinnan kannalta hengen pelastava. Ja tiedä vaikka se punarinta kävi myöhemmin kiittämässä:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2017/06/kohtaaminen-kesailtana.html

Huru-ukko: Tuo ranskalainen keittiö on muutenkin vähän omituista tällaisen käppäukon makuun. Ja joo, se hyönteissyönnin suurin innostus on tainnut jo lopahtaa. Sirkkaparvista Nils-Aslak Näkkäläjärvi pisti idean joka saattais toimia:

https://rodionr.vuodatus.net/lue/2020/02/peltoviljely

QroquiusKad kirjoitti...

Kissien kanssa kommunikoinnin vaikeuksista tuli yllättäen mieleen tämä bloggaus kommentteineen:

http://hikkaj.blogspot.com/2019/08/aito-rahina.html

Jotain samankaltaista tuossakin oli. Vaan olisiko tuossa juurta tarinaan, jonka motiivista mainitsin edellisessä kommentissani:
vahvankaan ei pitäisi ajatella olevansa niin suuri ja mahtava, ettei voisi koskaan tarvita keneltäkään mitään apua.

Tarina menisi jotenkin siihen tapaan, että veli Ykä kuulee karmeaa mouruamista, näkee naapurin kissin joutuneen pinteeseen, virittää käännöskoneen kissinkielelle ja tulee kysymään, mikä se naapurin kissillä nyt niin hätänä?

Ja kissi vastaisi...

Anonyymi kirjoitti...

Kissako itsekäs!

Kissahan kantaa pyyteettömästi hiiriä ja myyriä kotoväelleen evääksi ja harjoitusmaaleiksi metsästyksen opetteluun. Jopa sänkyyn asti. Palvelu pelaa.

Katti ihmetteli niitä aiilien eväslautasta pihalla, keittiö kun on syömistä varten. Kuka ihme pihalla haluaa syödä, varikset ja kärpäset kiusana. Ei siis koskenut siilien silakoihin. Siileille tarjottuja kuivamuonanappuloita katseli selvästi vahingoniloisena. Kas kun ne oli siilejä varten kostutettu, gourmandi-katille kelpasi vain kuivat nappulat, kostutetut ei.

Leppälintuparillekin auliisti tarjosi pehmikkeitä. Pitkiä, pöyheitä, mustia karvoja hännästään. Leppikset kävivät napsimasta auringossa torkkuvasta katista pesäaineita. Västäräkkeihin suhtautui ärtyneemmin, mitäs melusivat, oma vika.

Naapurin pikuinen villakoira? - seropi? vastaa tervehdyksen "terve terve" "Väks väks", jos sanoo "päivää koiruus" nousee tajaloilleen ja tarjoaa tassua. Siinä sitten sanotaan tassupäivää. On opettanut naapuruston ipanatkin kättelemään, etevä otus.

Pyssymies

Reijo Koiras kirjoitti...

Tämähän oli varsin mukava tarina. Jonkun verran eläimiä käy meidänkin takapihalla. On nähty fasaania, siiliä ja oravaa. Kaikkein eniten kuitenkin jäniksiä, tämä pitäjä suorastaan kuhisee niitä. Varpusia, talitinttejä ja tilhiä käy paljon kanssa, ja niille on laitettu vähän evästäkin lintulaudalle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Pyssymiehelle ja Reijo Koiraalle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Huomasin kyllä tuossa myös sitä sukupolvien välistä kitkaa johon on tullut eräissäkin määrin törmättyä. Pitää miettiä tarinaa tosin en ole tilaustöissä kovin hyvä.

Pyssymies: Ovathan kissit kaiken kaikkiaan ihan mukavia otuksia. Se kyseinen tarinan kissi vaan ei ole kovin seurallinen.

Reijo: Kiitokset. Meilläkin jäniksiä riittää. Tosin rusakoitahan ne kaikki ovat.

QroquiusKad kirjoitti...

Pointtini ei ollut laisinkaan linkkaamani bloggauksen sukupolvi/sukupuolikitkassa.

Fokuksessa oli tilanteen aiheuttama kiukku, jonka kommentaattori muotoili omaan muotoonsa.
Se muoto oli oman kommenttini motiivi.

Ei sukupuoli- eikä sukupolvikitkaa, vaan hilpeä(?) ajatus siitä, mitä kommentaattorikin kysyi:
miten häkitetty kiukkukissi puhuisi, jos osaisi?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, on siinä sekin elementti toki mukana.

Anonyymi kirjoitti...

– Käytännössä kyberomavaraisuus tarkoittaa esimerkiksi eurooppalaista käyttöjärjestelmää ja www-selainta. EU voisi toimia myös varmenteiden myöntäjänä, Kulmuni sanoi Helsingissä pitämässään ulko- ja turvallisuuspoliittisessa puheessa.
Lainaus ilta-sanomasta. Älä yllytä noita hulluja hienoilla tarinoillasi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Meinaat vissiin tätä:

https://yle.fi/uutiset/3-11227888?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

Jaa-a, ettei Katri piru vie vaan vieraile täällä voiman pimeällä puolella…