maanantai 26. huhtikuuta 2021

EI MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

Muuan kunnallisvirkailija evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Mutta times they are changing tuumi kunnallisvirkailija evp joka ei kylläkään vielä 61-vuotiaana ollut varsinaisesti eläkkeelle siirtynyt kunnallisvirkailija. Olipahan heivannut hommansa muuten. Pitkän suunnitelman mukaisesti ja tulevaisuuteen vakaasti uskoen.

Kyseinen kunnallisvirkailija oli tehnyt pitkän ja moitteettoman uran Radanvarsikaupungin hallinnossa. Aika ajoin tietty Epäilyksen Piru oli vieraillut hänen luonaan ja kysynyt että mahtoiko hänen työlleen olla itse asiassa mitään varsinaista käyttöä vai olisikohan kyseessä pelkkä akateeminen suojatyöpaikka. Mutta kunnallisvirkailija oli karkoittanut Epäilyksen Pirun mielestään. Sillä hän oli kuuliaisen virkamiehen lisäksi tinkimättömän järjestelmäuskovainen hallintoalamainen joka tuumasi että ilman hyvää ja toimivaa julkisen sektorin hallintoa yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pärjää. Ei sitä tullut kyseenalaistaa. Sillä oli itsetarkoitus. Vaikkei siitä varsinaista hyötyä ehkä ollutkaan.

Niin paljon kunnallisvirkamies ei rakastanut työtään etteikö hänellä ollut jo kauan suunnitelma ennenaikaiselle omaehtoiselle eläkkeelle siirtymiseen. Siksi hän oli säästänyt sijoitusvakuutusta kauan, hyvin kauan. Sijoitusta kertyi koska mies oli nuuka ja eli yksin pienessä mutta sinänsä viihtyisässä ja hänelle hyvin riittävässä kaupungin vuokrayksiössään. Puolisoa – ja sen myötä lapsia – hänellä ei koskaan ollut. Mitä nyt muutama työpaikan kautta hankittu väliaikainen etappiemäntä.

Kunnallisvirkamies evp:n ainoa säästämisen ja niukan elämisen ulkopuolinen rahareikä oli matkustaminen. Ei häntä etelän maat kiinnostaneet vaan hän ajoi autollaan Suomessa ja Pohjoismaissa. Auto oli pieni mutta hyväkuntoinen Fiat ja kyllähän siihen yhden miehen romppeet hyvin mahtuivat. Matkan varrelta saattoi sitten vuokrata mökkejä tai majoittua matkustajakoteihin. Saattoipa panna teltankin pystyyn. Lisäksi mies kävi syksyisin metsällä Tyrellin kunnassa tutussa hirviporukassa ja harrasti aika ajoin pistooliammuntaa.

Kun miehen ruokavaliokin oli varsin yksinkertainen eikä hän harrastanut ravintoloissa syömistä eikä varsinkaan juomista niin säästöön jäi joka vuosi huomattava summa jonka sijoitusvakuutusyhtiö vielä sijoitti suhteellisen tuottavasti. Mies oli odottanut pitkään sitä että täyttää kuusikymmentä. Silloin läjässä olisi parisataa tuhatta euroa jolla varsinaista työeläkettä odotellessa voisi elää suhteellisen mukavasti ja harrastaa sitä kohtuuhintaista automatkailua vielä enemmänkin, ilman virastoajan rajoituksia. Kun oli vielä suht hyvässä kunnossakin.

Sitä hän oli ihmetellyt kun pari hänen hyvää virastokollegaansa olivat varoittaneet tulevasta. He olivat itse varautuneet toisin. Toinen oli ostanut pikkuhiljaa kultakolikoita. Toinen taas oli ostanut ja kunnostanut itselleen vanhan metsätilan Heukensaaskin puolelta. Todennut, että onpahan jotakin, jota ei voi viedä. Vaikka mitä tulisi. Metsätilassa oli asumusten lisäksi kaksikymmentä hehtaaria metsää. Kunnallisvirkamies oli hieman ihmetellyt kollegoittensa valintoja ja kysynyt syitä. Vastaukset eivät miellyttäneet. He olivat puhuneet jostain kuplan päälle rakennetusta joka tulisi jossain vaiheessa romahtamaan. Että tulisi olla jotain muuta kuin tilillä olevaa sähkörahaa. Jotain, jonka saattoi tiukan paikan tullen realisoida.

Ja he myös viittasivat niihin kiellettyihin sivuihin. Niihin, joissa puhuttiin vallitsevaa järjestelmää vastaan. Populistisiin sivuihin. Jopa äärioikeistolaisiin. Ainakin sellaisiksi tulkittuihin. Joka tapauksissa sellaisiin joissa pyrittiin romuttamaan usko vallitsevaan järjestelmään ja yhteiskuntaan. Kunnallisvirkamies päätti ettei hän enää koskaan keskustelisi noiden kollegoittensa kanssa muusta kuin työ- ja normaaleista kirvesvarsiasioista. Sillä hänhän ei itse seurannut kuin Yleä ja Radanvarren Sanomia. Hän ei hyvänä hallintokansalaisena halunnut lukea eikä arvostanut mitään järjestelmän ulkopuolista mielipidekirjoitusta. Hän halusi lukea ja kuunnella ammattitoimittajan tekemää toimitettua ja luotettavaa tekstiä. Tekstiä, johon saattoi uskoa.

Lisäksi hän oli koko aikuisikänsä ollut demari. Ei aktiivinen, mutta aina demareita äänestävä. Hän uskoi hyvinvointivaltioon ja siihen että oikeudenmukaisilla yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla tuli taata ja pystyttiin takaamaan hyvä elämä kaikille. Ja nimenomaan demarit siihen pystyisivät. Demarit olivat valtionhoitajapuolue ja hän uskoi, että demarit osasivat pitää huolen Suomen taloudesta sekä yhteiskunnasta. Demarivetoisten hallitusten aikana tulevaisuus olisi aina turvattu.

Mies täytti kuusikymmentä, realisoi kaikki sijoitusvakuutuksensa ja siirsi ne omalle pankkitililleen. Saldo miellytti. 223.482 euroa. Oli aika tarjota kakkukahvit kollegoille ja siirtyä elämään oloneuvoksen elämää. Oloneuvoksen elämä alkoi kuukauden mittaisella automatkalla ympäri Suomea. Oli kaunis kesäkuu eikä mikään rasittanut uraansa aloittelevan oloneuvoksen mieltä. Hän ei edes seurannut uutisia. Olipahan vain yhdessä paikassa muutaman päivän ja siirtyi sitten toiseen. Se, mikä häntä hieman ihmetytti oli kaupan hintojen jatkuva nousu siirryttäessä paikkakunnalta toiselle. Mutta olihan hänellä tilillä rahaa. Kotiin palattuaan hän kohtasi tosiasiat. Se, mitä kollegat olivat puhuneet kuplan päällä elämisestä taisi sittenkin olla totta. Jopa Ylen uutisissa tunnustettiin hyperinflaatio koko EU:n alueella vaikka samalla painotettiin sitä että tilanne on täysin hallintokoneiston hallussa.

Kunnallisvirkamiehen mielen valtasivat mustat pilvet. Tuli ryypättyäkin. Tuli ryypättyä paljon. Menihän siinä oma aikansa. Sitten hän ryhdistäytyi ja otti yhteyden sijoitusneuvojaansa jonka avulla hän oli säästänyt ennenaikaisen eläkkeensä. Aika järjestyi ja sijoitusneuvoja totesi anteeksipyytävällä äänellä:

- Niin… euron kurssi on jatkuvassa syöksykierteessä… se velkakupla puhkesi sitten… ja rankemmin kuin pahimmatkaan ennusteet olivat… joku sen maksaa… ja se maksaja on valitettavasti se, jolla on säästöjä… tyly tosiasia on, että nykyisellä euron arvolla se 223.482 euroa jonka sinä realisoit omalle tilillesi on käytännössä arvoltaan enää 4.223 euroa. Ja huomenna se on todennäköisesti vielä vähemmän. Ylihuomenna paljon vähemmän. Niin että jos sulla on kultaa, hopeaa, kiinteää- tai maaomaisuutta niin nyt alkaisi olla aika ruveta realisoimaan niitä.

Eihän kunnallisvirkamiehellä ollut. Kaikki raha oli ollut tilillä. Mies otti hädissään yhteyttä ammattiliittoonsa. Olihan hän maksanut sinne kymmenyksensä aina tunnollisesti. Mutta liitonkin viesti oli tyly:

- Koska te olette irtisanoutuneet toimestanne vapaaehtoisesti niin teillä ei ole oikeutta liiton rahaan. Toisaalta ei sekään ole enää kuin 50 pinnaa suurempi kuin peruspäiväraha. Peruspäivärahaan tekin olette tietysti oikeutettu.

- Jaa paljonkos se on sitten kuussa?

- Hetkonen… tässä on jatkuvasti muuttuva laskuri… joo, se on tällä hetkellä 28.734 euroa kuukaudessa… pari kuukautta sitten se oli 500 ja risat… arviomittarin mukaan se on kuukauden päästä jotain 80.000 tai jopa enemmän. Niin että kun saatte tuon peruspäivärahan niin kannattaa realisoida se välittömästi ruokakaupassa ennen kuin hinnat nousevat. Vaan onhan tässä se hyvä puoli että kohta jokainen suomalainen on teknisesti ottaen miljonääri.

Mies yritti vielä ottaa yhteyttä entiseen työpaikkaansa. Olisiko mahdollista saada vanha työpaikka sittenkin takaisin? Hänelle ilmoitettiin, että hänen paikkaansa oli palkattu 30-vuotias Tampereen Yliopistosta valmistunut typykkä ja ns. tilapäisten vaikeuksien takia ei hallinnollisiinkaan tehtäviin palkattu enää uutta väkeä. Suorittavalla tasolla oltiin jouduttu jo turvautumaan laajoihin lomautuksiin ja irtisanomisiin. Hallinnosta ei vielä sentään oltu vähennetty.

Kunnallisvirkamies evp istui kotonaan ja teki laskelmia. Tällä vauhdilla hänen kymmenien vuosien säästöillä saa parin kuukauden kuluttua yhden ruisleivän. Kun ottaa huomioon yksiön vuokran ja sen, mitä siitä jäljelle jää, niin lopputulos oli selvä. Hän olisi koko loppuikänsä leipäjonossa. Ei olisi enää matkoja Suomessa ja Pohjoismaissa. Olisi vain kituuttamista päivästä toiseen. Sen hallinnon alaisuudessa johon hän oli aina luottanut. Mies muisti ne sivut joista hänen kollegansa olivat puhuneet. Ne kielletyt sivut. Ne voiman pimeän puolen sivut.

Nyt hän meni niihin. Luki päivän. Lukipa toisenkin. Hädintuskin syöden ja nukkuen välissä. Ja hän ymmärsi että häntä, kuuliaista hallintoalamaista oli petetty. Kaikki oli tehty velkakuplan päälle ja se, mihin sitä velkaa oltiin vuosikymmeniä käytetty syvensi kuplaa entisestään. Kaikki oltiin tehty tietoisesti. Välittämättä siitä, mitä se väistämättä saisi joskus aikaiseksi. Hänenkin tulevaisuutensa oli tuhlattu hänen lupaansa kysymättä. Tai no, olihan hän sen luvan hyväuskoisena antanut jokaisissa vaaleissa.

Ei voi sanoa, että kunnallisvirkamies evp:n päässä olisi joku naksahtanut. Siihen tuli vain ymmärrys ja varmuus. Häntä, joka oli uskonut absoluuttisesti oltiin loukattu kaikkein eniten. Hän oli uskonut järjestelmään mitään kyseenalaistamatta ja palvellut sitä uskollisesti vuosikymmeniä. Niinpä järjestelmällä olisi velvollisuus taata hänelle turvatut eläkepäivät. Ja järjestelmä saisi ne myös taata. Siitä hän pitäisi itse huolen.

Niinpä kunnallisvirkamies evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Erävarusteita ei tarvittu. Eikä muonaakaan. Sen sijaan hän otti mukaansa kaksipiippuisen FinnClassicin yhdistelmäaseen luotipiipuilla. Sen sai mukavasti purettua pieneen salkkuun. Sitä hän oli käyttänyt hirvijahdissa. Mukaan tuli myös Berettan ysimillinen pistooli. Ja tietysti paljon patruunoita kumpaankin aseeseen. Mieli teki ottaa muutama viskiryyppy mutta nyt ei ollut varaa jäädä kiinni puhallusratsiassa.

Kunnallisvirkamies evp vei aseet autoonsa, käynnisti moottorin ja ajoi Radanvarsikaupungista Helsingin liittymään jatkaen siitä eteenpäin. Hänen suunnitelmansa oli selvä. Vankilassa olisi varma ruoka ja katto pään päällä. Eikä hän olisi sellainen elinkautisvanki joka anoisi armahdusta. Saattoi tietysti olla että tällä reissulla lähtee henkikin. Mutta taivaassa pojan koti on. Niinhän ne sanovat. Ja jos sitä taivasta ei olekaan, niin hänen viimeisen yksiönsä vuokran maksaisi joku muu. Se ei olisi enää hänen huolensa.

Mutta leipäjonoon hän ei lähtisi.


22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Demarista tai niiden kannattajista vaan ei ole tekijäksi vaikka kaikki menisi. Ei ole ollut, eikä koskaan tule olemaan.
Sen on elämä todistanut.

KKi kirjoitti...

Eipä tuo ihan aiheeton pelko olekaan. Eiköhän viisaat ja oikeasti rikkaat, ei FIAT rikkaat, olekin pistäneet omaisuutensa johonkin oikeasti realisoitavaan.

Nämä fiiatit ja bitcoinit ja mitä näitä nyt onkaan ovat vain bittejä koneiden muisteissa.

Aika hyvää realisoitavaa on myös jokin käytännön taito. Vaikka jos ole hyvä korjaamaan koneita ja laitteita, taito voi olla kovaakin valuttaa kun systeemi romahtaa.

Qroquius Kad kirjoitti...

Rivien välistä voisi lukea Kunnallisvirkamies evp:n suunnittelevan laitostettua loppuelämää yhdistettynä kostoon heille, jotka ovat häntä kohtaan väärin tehneet. Huonompi homma, jossa kannattaa todellakin tulla surmatuksi:

elävänä kiinni jääneenä häntä rangaistaan ankarimman kautta sijoittamalla hänet vankilassa kulttuurinrikastuttajien osastolle, jonka ovet suljetaan sen jälkeen joka ilta samalla kun valvontakamerat sammutetaan.

Sellien ovet puolestaan jätetään auki.
Kaikkien sellien.

Kunnallisvirkamies evp joutuisi huomaamaan, että päivät ovat pitkiä, yöt hirvittävän pitkiä.
Ja nitä riittäisi lähemmäs 20 vuotta. Luultavasti kauemmin.

Sillä the Järjestelmä™ ei anteeksi anna niille, jotka ovat sitä vastaan rikkoneet.

Anonyymi kirjoitti...

”Mies täytti kuusikymmentä, realisoi kaikki sijoitusvakuutuksensa ja siirsi ne omalle pankkitililleen.” - Ei näin! Ei todellakaan.

Ensiksi, pääomaveroa tule maksettavaksi kerralla ihan helevetisti, jos sijoituksen arvo laskee, ihan tyhjästä.

Toiseksi, ei tuoton tarve mihinkään katoa. 30 vuotta vielä tarvetta rahalle, eikä eläke kovin kaksinen ole.

Kolmanneksi, mihin rahaa nyt juuri tarvittiin? Ei mihinkään, ihan turha nosto. Olisi edes teslan ostanut, voisi alkaa ajaa pirssiä. Tai vuokrata sitä kärriä.

”Jopa Ylen uutisissa tunnustettiin hyperinflaatio koko EU:n alueella vaikka samalla painotettiin sitä että tilanne on täysin hallintokoneiston hallussa.” - Tämä kuulostaa oikealta ylen uutiselta. Oikeasti, ei hyperinflaatio ole kenenkään hallinnassa. Ja totta kai yle valehtelee kriisin sattuessa.

” Niin että jos sulla on kultaa, hopeaa, kiinteää- tai maaomaisuutta niin nyt alkaisi olla aika ruveta realisoimaan niitä.” - Ei niitä vielä ole syytä realisoida. Miksi ne pitäisi muuttaa arvonsa menettäväksi rahaksi.

Talouden, oman, valtakunnan ja globaalin vaikeuksiin pitää varautua. Oma talo, omalla tontilla – pottuja ainakin saadaan ja porkkanaa, kaalia ja peuroja. Mökkikin on, tullaan toimeen palstan puilla lämmityksen suhteen. Pikkuruinen kasvimaa tuottaa jo nyt kesän perunat - 20 metriä vakoa. Hiekkakankaaseen on raivattu pari aaria kasvimaan aihiota. Nyt siinä on ne potut, salaatit, porkkanoita ja kaalia. Mutta suurin osa kesannolla, puna-apilalla. Yhtenä vuonna se kesanto oli kauralla, saatiin lyhteitä tirpeille. Ja on mökillä vajassa pari säkkiä apulantaakin jemmassa. Jos tule tarvis ottaa se maa hyötykäyttöön. Nyt se saa kompostia ja turvetta pikkusen joka kesä. Ja se apila lannoittaa hiekkamaata pikkuhiljaa.

Ja sijoituksia, eri logiikalla toimivissa rahastoissa. Kun yksi kyykkää, toinen nousee. Pari vuotta sitten maksoin yksiöstä tuppukylässä 24 000 – saman verran kuin autosta. Jos niin käy, saa siitä vuokraa ruokarahan verran, Tai voi siihen muuttaa itse ja myydä / vuokrata taloa.

Hyperinflaatio murtaa koko systeemin, lopputulos voi olla ihan mitä vaan. Vapaamielinen weimarin saksa muuttui natsisaksaksi. Kunnallisvirkailija evp teki sitten tämmöisen ratkaisun.

Pyssymies

klova kirjoitti...

Kaikkein paras suoja ruttoa,inflaatiota ja demareita vastaan on omassa hallinnassa oleva arvo-osuustili johon on tallettettu hyvien yritysten osakkeita.Sellaisten firmojen jotka tuppaavat kaksinkertaistumaan vajaassa kymmenessä vuodessa ja maksavat osinkoa,vieläpä kasvavaa,vuodesta toiseen.Jotka tottakai välillä laskevat reilustikin,mutta ne ovat vain ostopaikkoja.Koska jos ne menettävät arvonsa,niin silloin niiden arvonmenetys on huolista pienempiä,silloin kaduilla taistellaan tai maapalloa kohti on tulossa Texasin kokoinen meteoriitti.

Tietysti jos uskoo todella kovaan inflaatioon,niin kannattaa hankkia velkarahalla kivitaloja keskustasta,mieluiten New Yorkin tai Lontoon.

Harmi että osakesäästämisestä ei esim opeteta koulussa ja monissa piireissä sitä pidetään jonkinlaisena ravipelinä.

Hyperinflaatio on enemmänkin seuraus kuin syy,ihmisten luottamus yhteiskuntaan on kadonnut ja yleensä ihan syystä.

Nykyäänhän inflaatio on sairaan alhainen,kuten korotkin.Tämä poikkeustila ei jatku loputtomiin.Silti mitään hyperinflaatiota on turha pelätä,sitä ennen tapahtuu paljon vittumaisia asioita.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, KKi:lle, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle ja klovalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Saivathan demarit aikanaan aikaiseksi kapinankin. Ja tämän tarinan heppu lakkasi olemasta demari kun häneltä aukesi perse.

KKi: Nuo käytännön taidot olisivat tuollaisessa tilanteessa tosiaan kovaa valuuttaa.

Qroquius Kad: Tulevaisuutta en sinänsä lähde ennustamaan mutta vankiloissa on ainakin vielä se lisko-osasto.

Pyssymies: Tarinassa mies halusi päästä pois töistä. Ja tuota varautumista on tehty meidänkin huushollissa. Sitä kannattaa tehdä.

klova: Kiitos lisäyksistä. Tämähän oli tarina, ei ennuste. Vaihtoehto hyperinflaatiolle on sitten tietysti voimakas korkojen nousu mikä taas on murhaa velallisille.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisen hyvinvointivaltion (toistaiseksi) yksi häpeäpilkku on vanhusten kohtelu; sen ikäluokan, joka on nykyisen hyvinvoinnin rakentanut. Vanhainkodeissa hoito vaihtelee rahapussin mukaan ja kunnallisissa paikoissa 100 euroa kuukaudessa jätetään käyttörahaa, loput viedään parempiin tarkoituksiin. Hoidon tasokin vaihtelee ja pätevää henkilökuntaa ei tahdota saada, eikä lääkäreitäkään taida vanhan ihmisen sairaudet enää paljon kiinnostaa. Kotona sitten saattaa sairas vanhus hoitaa toista vielä sairaampaa. Ihmisarvo on mitä on, joillakin sitä ei ole enää ollenkaan ja ihmistä saatetaan siirrellä kuin pakettia paikasta toiseen.

Tästä päästäänkin vertaamaan sopivasti näitä olosuhteita vankiloihin! Kun ensin on jääty jostakin kiinni, annetaan ”ilmainen” asianajaja ja jätetään korvaukset vastapuolelle veronmaksajien maksettavaksi, ”joudutaan” pahimmassa tapauksessa vankilaan. Siellä rikollisille on tarjolla talon puolesta huone/peti, pitovaatteet, terveydenhoito, virikkeitä kuntosaleineen ja biljardipöytineen ym., mahdollisuus opiskella, päivässä kaksi lämmintä ateriaa ja välipalat (kalorit ja ravintoarvot tarkkaan laskettu ja halal-ruokaa, totta kai!) , säännöllinen ulkoilu, joskus viedään kulttuuririentoihinkin ja kaikki on ”ilmaista”. Jos sitten viitsii jotain työtä tehdä, siitä maksetaan palkkaa!

Voisi hyvällä syyllä ehdottaa, että vanhukset ja vangit vaihtaisivat paikkaa. Olenkin vakavasti harkinnut ryhtyä vihapuhujaksi, jotta pääsen aikanaan nauttimaan näistä vankilan eduista ja saan jättää vaatimattoman perintöni lasteni, en yhteiskunnan jaettavaksi.

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Rouva Ano. Olet kommentissasi täysin oikeassa. Lisään siihen sen että Suomessa on tietty - alaspäin laskeva - saattohoitoikä jonka jälkeen vanhusten kroonisia sairauksia hoidetaan pääosin tarkkailemalla ts. odotetaan että tyypit kuolevat pois kuleksimasta. Rahaa kun tarvitaan edistyksellisempiin tarkoituksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Linnassa saa kolme lämmintä ateriaa päivässä ja joissain paikoissa iltapalankin, seura voisi tietty olla parempaakin. Missään ei oo niin akkamaisia miehiä ku vankilassa, jotain ajankuluahan on keksittävä niin kyllä juorut kulkee nopeemmin kuin valo toisinaan.

Qroquius Kad kirjoitti...

Pointtihan on nimenomaan siinä, että Kunnallisvirkamies evp:tä ei päästetä liskolle, vaan käsky hänen kovennetusta kohtelustaan tulee oikeusministeriöstä asti.
Eihän se muuten mikään rangaistus olisikaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Satun jonkun verran tuntemaan noita vankilassa istuneita miehiä ja ainakaan minä en uskalla haukkua heitä akkamaisiksi.

Qroquius Kad: Ehkä tulevaisuudessa. Vielä tilanne ei ole sellainen.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, itekkin oon ollut, inside. Tilanne on ihan eri mitä siviilissä,siellä saattaa roolit keikahtaa nurin hyvin äkkiä toisinpäin.Siinä voi isokin ukko olla hattu kourassa kyselemässä voiko olla kerroksilla, ja määrääjä voi olla hyvinkin pieni mies kooltaan, sama organisaatiokaava siellä toimii kuin siviissäkin,periaatteessa. Työpaikkaa on hankala vaihtaa kyllä.
Kerran olin putsarina missä on ns. matkasellit niin kerroin kaverille että huomenna lähtö avotaloon, kiitteli. Lomilta oli tulossa. On se sellanen lennätin, vankila.

Nuoren polven nuivuus kirjoitti...

Vaikka vanhukset ovat hyvinvointimme rakentaneet, he myös kylvivät aikamme alennustilan siemenet laiminlyödessään lastenteon. Sen päälle heidän lapsensa hoitivat homman vielä huonommin. Kun julkisuudessa alettiin valittamaan vanhustenhuollon työvoimavajeesta, olisi ollut oikeudenmukaista jättää vanhukset oman jälkikasvunsa nojaan. Lapsettomat sitten saavat tuta, miten hyvin teoria "hyvinvointiyhteiskunnassa ei tarvi omia lapsia" toimii käytännössä.

Voi vain kuvitella, olisiko terve huoltosuhde pitänyt Kokoomuksen, Keskustan ja ehkä SDP:nkin äänestäjät tarpeeksi nuivina vastustamaan kehitysmaalaisten rahtaamista Suomeen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Nuoremman polven nuivuudelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos lisäyksestä kiven sisältä.

Nuoremman polven nuivuus: En äkkiseltään osaa sanoa, että missä vaiheessa se lapsiluku lähti romahtamaan. Luulisin että ei vielä nykyisten 70 – 80-vuotiaitten keskuudessa. En tosin vanno varmaksi. Lopun kysymyksesi on mielenkiintoinen ja vastaus saattaisi olla kyllä. Toisinhan sitten kävi.

klova kirjoitti...

Ikäluokista löytyy dataa vaikka tilastokeskuksen sivuilta.

Esim sellainen hullunhauska detalji,että ensimmäinen ikäluokka joka on pienempi kuin viime vuonna syntyneet on......rummunpärinää......78 vuotiaat.15 vuotiailla asiat onneksi ovat paremmin,heitä seuraava pienempi elossa oleva ikäluokka on 76 vuotiaat,että hyvin menee ja kyllä se siitä.

Ja kun eläkesysteemi nyt vaan on sellainen,että tulevat sukupolvet maksavat edeltäjiensä eläkkeet ja julkinen ja yrittäjien yel-järjestelmä rahastoi 0 prosenttia ja yksityisen Tyel jotain 18% ,niin...sanotaan vaikka että menee haastavaksi löytää sellaisia töitä jotka 2030-luvulla kestävät päälle 30% eläkemaksut.Jo nyt suuren osan työntekijöistä eläkekulut ovat suuremmat kuin tuloverotus.

Tämän päivän 30-kymppisen kannattaa kyllä miettiä ihan oikeasti millä meinaa eläkkeellä elää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, klovaa ja kiitos lisäyksestä. Tämän päivän kolmekymppiset ovat tosiaan kusisessa tilanteessa. Varsinkin kun jatkuva automatisointi ei todellakaan lisää työpaikkoja. Meille tulee sukupolvi joka syntyy suoraan pitkäaikaistyöttömäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitin hyvinvointivaltion rakentajilla sitä ikäpolvea, joka kävi molemmat sodat, maksoi sotakorvaukset ja jälleenrakensi maan. Sitä perintöä tässä ollaan tuhoamassa, mutta ”onneksi” suurin osa on jo turvassa maailman pahuudelta ja kiittämättömyydeltä, eivätkä ole enää näkemässä/ymmärtämässä tätä tuhoa. Kuten karjalaiset evakot, kohta muutkin ikävöivät maahan, jota ei enää ole

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Rouva Ano. Eikä tarvitse olla kovin vanhakaan kun sitä kadonnutta maata ikävöi. Minäkin kuulun niihin vaikken ole vielä kuuttakymmentä.

Nimetön Nuoren polven nuivuus kirjoitti...

Kokonaishedelmällisyys putosi alle kahden vuonna 1969, eikä ole sen koommin sen yli enää kivunnut:

https://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Finland#/media/File:Total_fertility_rate_of_Finland.svg

Kuviosta näkyy että ongelmallinen kehitys alkoi/kiihtyi 1960, saavutti pohjansa 70-luvun alussa, ja toipui siitä hieman 2010 asti.

Voisi sanoa että tällä hetkellä n. 80-vuotiaat olivat ensimmäinen ikäluokka, joka synnytti liian vähän. 90-vuotiaat vielä nipin napin ylsivät runsaaseen kahteen lapseen.

Viimeisenä sotavuotena 16 vuotta täyttäneet ovat tänään n. 94-vuotiaita. Heille kyllä tunnen kiitollisuutta, ja olisivat ansainneet enemmän.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Nimetön Nuoren polven nuivuus ja kiitos lisäyksestä. Melko aikaisessa vaiheessa tuo murros on tapahtunut.

Jani Alander kirjoitti...

Tulipahan tuosta jutusta mieleen, että nythän on siirrytty pitkälti painokonerahoitukseen. Eli Euro-alueen maat saavat velkaa lähinnä viimekädessä keskuspankilta. Ja keskuspankki kiskaisee rahat velkakirjojen ostoon...kirjaimellisesti taikaseinästä. Toki homma tapahtuu mutkan kautta, eli ei mitään vanhanaikaista näkyvää rekkalastillinen seteleitä painosta touhua, ja nämä rahavirrat pitkälti päätyvät reaalitalouden ohi pörssikasinoa pöhöttämään. Siksi ei ole (vielä) nähty sitä hyperinflaatiovaihetta, mutta kyllä se tällä pelillä tulee.
Tässä keskustelussa joku mainitsi nuo bitcoinit jne...Ne oikeastaan perustuvat pariin hyvin yksinkertaiseen juttuun. Niitä on tietty maksimimäärä jota ei voi edes teoriassa ylittää. Ja sitten siihen että kaiken rahan arvo perustuu sekä harvinaisuuteen, että ihmisten uskoon siihen arvoon. Kullankin. Ei se metallina ole kovin käyttökelpoinen moneen asiaan, onpahan vain nätin näköistä. Ja harvinaista. Toisin kuin fiat-rahaa niin näitä kryptovaluuttoja ei voida mielivaltaisesti mahtikäskyllä luoda yhtään enempää kuin taustalla oleva matemaattinen malli sallii. Plus valuutta on anonyymiä siinä missä käteinen tai jalometallikin. Toisin kuin tilillä majailevat eurot.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Minulla on samanlaisia ajatuksia. Ei tosin niistä kryptovaluutoista kun en ole niihin perehtynyt vaan kullasta. Tietysti bitcoinissa on pitkälle sama idea.