sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA C

Eli aseettomat ilmavoimat eli Tapion viljaa

Tässähän on kyseessä sadas jotain ihan muuta-postaus ja koska elämme maassamme poliittisesti masentavaa maanantaita seitsemän päivää viikossa ja kun nyt on tuo pääsiäinenkin niin laitetaan tämä postaus täysin epäpoliittisesta aiheesta eli esitellään hieman metsiemme riistalintuja joita mm. muuan Ykä ja Lötjönen kyttäilevät vaihtelevalla – yleensä huonolla – menestyksellä. Mutta tärkeintähän ei ole saalis vaan itse reissu. Sehän on selvää että metsiemme siivekäs kurko on metso:

Ukkometso

Akkametso eli koppelo. Koppelo ei ole mitään sukua urbaaneilla alueilla mm. yliopistoissa asuville lentokyvyttömille sukkahousukoppeloille.

Metsohan elää mielellään synkissä kuusimetsissä mutta koska sellaiset ovat vähentyneet niin onpa noita bongattu nykyisin jo ihan hakkuuaukoiltakin. Sopeudu tai kuole. Hyvin moni metsästysseura on laittanut omaehtoisesti metson rauhoitukseen, erityisesti koppelon. Ja niin kannattaa ollakin. Metsissä kulkija tunnistaa metson lentoonlähdön oikein hyvin vaikkei lintua näkisikään. Sehän kuulostaa sellaiselta ryskeeltä kuin joku pätkisi isolla lekalla oksia poikki.

Astetta pienempi mutta yhtä lailla jalo meidän pyyntimiesten – saantimiehet ovat sitten asia erikseen – jahtaama metsäkanalintu on teeri:

Ukkoteeri

Akkateeri

Teeret elävät laajemmalla alueella kuin metsot ja niitten pulina on yksi metsiemme hienoimmista musiikeista. Valitettavasti niitä aivan nuoruusaikojeni suuria teeriparvia ei enää oikein tahdo nähdä. Sekä metson että teeren liha maistuu riistalihaan tottumattomalle varsin kitkerälle. On olemassa ohjeita kuinka sen riistalihan maun saa pois mutta enhän minä niitä tähän postaukseen laita. Jos ei halua syödä riistanmakuista lihaa niin kannattaa ostaa broileria KissMyS-marketista. Mutta se miedoimman makuinen riistaliha löytyy pyystä:

Pyyn liha on riistalihasta ehdottomasti sitä maukkainta. Pyytähän metsästetään pääosin pillittämällä ja muuan Yrjökin on eräänkin kerran puhallellut pilliinsä piip-piip-pi-pip-pi-pip-ääniä joihin yleensä pyy on vastannut että piip-piip-luuletko-jätkä-että-menen-halpaan.

Meille etelän vetelille harvinaisempi metsäkanalintu on riekko:


Riekkohan on ollut etelämpänä rauhoitettu jo iät ja ajat. Pohjoisessa sen metsästykseen myydään lupia valtion maille mutta paikalliset siellä sanovat että suotta te niitä ostatte kun ei niitä ole täälläkään. Onhan niihin tullut tosin sentään joskus törmättyä. Sen pohjoisempaa sukulaista kiirunaa on tullut nähtyä vain ilman asetta kulkiessa tuolla Käsivarren maastossa.

Jos puhutaan hyvästä lihasta niin pyyn lihalle jää vain niukasti kakkoseksi sepelkyyhky joita metsästyaikana kannattaa kytätä erityisesti hernepelloilta:

Tätä maukasta lintua on tullut kyttäiltyä kuvilta itsekin eräänkin kerran. Ja niitä on säännöllisesti meidän pihalla mutta autapa jos lähdet pyssyn kanssa niitä kyttäämään niin jonnekin ne vaan katoavat. Itselleni vieraampi laji on peltopyy:

En ole sitä koskaan ampunut saati maistanut. Sen metsästys on ilman erityislupaa sallittua vain Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Eli jos blogia lukee noirutun Pohojam´maan metsästäjiä niin kokemuksia asiasta otetaan vastaan mielellään.

Metsästämättä – tosin syönyt olen – on jäänyt myös istutuslintu fasaani:

Rouva ja herrafasaani

Fasaani istutettiin Suomeen riistalinnuksi toistasataa vuotta sitten tosin istutus meni osittain pieleen. Tarkoitus oli saada riistalintu mutta se viihtyy lähinnä asutusten lähellä ja pelloilla eikä pahemmin metsiin eksy. Pelloilta sitä kuitenkin metsästetään.

Täytyy sitten mainita riistalintu jota en ole koskaan jahdannut enkä jahtaa mutta jota kohtaan minulla on suuri lukkarinrakkaus. Eli lehtokurppa:

Lukkarinrakkaus johtuu linnun sympaattisen ulkonäön lisäksi siitä että kyseinen lintu on manttaalillamme aikamerkki. Eli se lentää kesäisin talomme yli lounaasta koilliseen melko tarkkaan kello 20.00 ja päästää mukavan kurp-kurp-kurp-blip-äänensä. Mistä se tulee ja minne se menee tietää vain lehtokurppa itse.

Mainitaan vielä muualla kuin Pinnanmaalla hyvin harvinainen riistalintu kaakana:

Kaakana on Pinnanmaalla yleinen riistalintu mutta muualla Suomessa olevia harvoja yksilöitä ei olla koskaan saatu ammuttua koska ne ovat aina olleet liian kaakana. Kaakanan metsästys vaatii omat kikkansa joista kerrotaan tässä postauksessa.

Vaan tässähän sitä Tapion viljaa tällä kertaa. Ja niin kuin olen todennut, ei saalis ole pääasia. Vaan hyvässä seurassa tehdyn metsäreissun tuntu. Tulilla istuminen ja luonnon äänien kuunteleminen. Eväsleivät ja makkara. Höyryävä lihaliemi. Pakkikahvit. Ja ne reissun päälle saunassa puhutut muistelut aikaisemmista reissuista jolloin silloinkaan ei saatu mitään. Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille.

23 kommenttia:

Catilina kirjoitti...

Kokemukseni on se, että linnun siivoaminen ja laittaminen on viheliäistä nypläämistä, josta palkkioksi saadaan mitätön määrä tikkuista lihaa.
Pitää olla tosi kova nälkä, että se kannattaisi.
SHTF skenaariossa kannattaa haulikon paukut vaihtaa heti ongen koukkuihin.

Pinlaareni kirjoitti...

Kiitos taas jostain ihan muusta. Parasta koskaan syömääni riistaruokaa oli erään sukulaisen laittama pata, jossa metsoa ja pyytä. Lihat oli kypsennetty hitaasti ja huolella. Fasaaniakin olen saanut syödäkseni, ja sekin oli oikein makoisaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kun ukkometso lähtee näkemättä läheltä niin siinä saattaa äkkinäinen säikähtää, on se semmoista pauketta ja rytinää. Pyille on tullu vihelleltyä pillillä, ihan hauskaa kun ne vastailee, mutta siihen se jääkin. T. Oloneuvos

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Catilinalle, Pinlaarenille ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.

Catilina: Makuasioistahan en kiistele. Itse miellän että riistalihasta saa mainiota evästä. Eikä se siivoamisen vaiva tunnu itselle niin suurelta. Siihen tottui aikanaan nuorena miehenä sorsavesillä. Sinänsä lihan määrän takiahan ei noita hommia harrasta. Hirvijahti on sitten asia erikseen.

Pinlaareni: Kiitos kiittämästä. Metsoa ja pyytä en ole samassa padassa maistanut mutta epäilemättä maukasta on ollut.

Oloneuvos: Joo, jos umpikaupunkilainen kuulisi äkkiseltään sen ryskeen niin se saattaisi tuumia että sieltäkö se tulee se kaamea Rölli.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Hienointa maailmassa on päivä metsällä koiran kanssa. Kaakanat on niitä linnuista parhaimpia sillä pääsee näkemään muttei tarvitse ampua. Kuten ameriikan serkut sanoo one does not hunt in order to kill.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, keski-ikäinen pikkupoika. Koiran kanssa metsästäminen on kerta kaikkiaan hienoa. Ja koira on aina uskollinen ystävä. Eräästä uskollisesta ystävästä kirjoitin aikanaan tarinan ”Reilusti haukutut vuodet” joka on minulle vieläkin yksi niitä tärkeimpiä kirjoituksiani.

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2013/08/jotain-ihan-muuta-xv.html

Ja joo, vaikka kaakana on ihan keksitty lintu niin monta kaakanaa olen minäkin nähnyt. ”Elä ammu, se on kaakana”.

Anonyymi kirjoitti...

Mettot, nuo kiimaiset pervot

Ukkomettojen sekoilut nyt tuntee kaikki, nehän tukkii mettäteitä ja rähjää autoille. Että eipäs tulla mun panopaikalle. Soivat keskellä tietä, ei yhtään kilpailevaa kukkoa näköpiirissä, eikä kanaakaan. Vain tukkirekka.

Mettokanat taas tunkee esmes koulujen pihoihin tai ravintolan edustalle. Ja ovat kovasti halukkaita.

Ja vanhat soidinpaikat ammottaa tyhjyyttään. Paikat, joissa olen kuunnellut hiomista ja suhinaa. Nyt ei ketään.

Teeret sentään pulisee järvien jäillä ja metsäaukeilla. Vaan on ne karjat harvenneet.

Pyytä voisin vielä pillittää ja mettästää. Jännää hommaa. Olen niitä pillitellyt kuvia varten ja oppinut kai jotain. Aseeksi pienoispistooli, jos alkaisin vielä mettästyshommiin. Ampumamatka noin kymmenen metriä, maalina pää. Mutta pyytkin on vähentyneet, pahus. Kauan siten, ennen lällättimien ja kännyköiden tuloa, me kölvit käytimme metsässä pyypilliä yhteydenpitoon. Kun esmes haimme jotain mielenkiintoista paikkaa, suppaa, siirtolohkaretta, lähdettä – niin ketju pysyi kunnossa pillityksellä. Aina välillä ketjuun ilmestyi ylimääräistä sakkia. Vihelteli töyhtö pystyssä närkästyneesti, että mitäs te täällä meluatte.

Pirkanmaalta mettäkanan vei soiden ojitus. Kuusamossa ja pohjoisempana niitä vielä on. Kunnollisen kanakoiran kanssa mettästyksensä on varsinaista sadonkorjuuta. Ahneus voi iskeä. Mutta on sitä koiran työskentelyä hieno seurata.

Millä kyyhkyä sopii ampua, haulikolla, kiväärillä, pienoiskiväärillä? Entäs kaliberi? Tapelkaa pojat, saatte tupakkia... Hyvää kyyhkypaisti toki on.

Peltopyytä oli vielä 30-luvulla isukin kotitilalla ja muuallakin tuppukylän liepeillä vöyräästi. Sitten kovat talvet ja leikkuupuimurit hävittivät kannan. Olen useampia peltopyitä nähnyt ravintoloissa lautasellani kuin luonnossa. Muistaakseni kaksi näin vuosia sitten lähipellolla – mistä ne sinne olivat ilmestyneet, ei ihan selvää. Pohojammaalla, sukulaisten tilalla niitä kuulemma on. Havaintojeni kukaan yhtä paljon kuin yksisarvisia. Ehkä ovat noiruttuja.

Fasaani on pirun keksimä. Ainakin äänensä perusteella.

Mökillä lehtokurppa antaa aikamerkin klo 21.00 200 metriä länteen mökistä etelää kohti lentäen, kaartaa itään ja antaa uuden äänimerkin poistuessaan. Sympaattinen elukka.

Kaakana on muuten vesilintu, esiintyy savossa. Haulinkestävä höyhenpuku, ei putoa vaikka tulitusta on kuin Lohtajalla konsaan. ”Se oli kaakana” On usein kuultu kommentti savon rannoilla sorsastusaikaan. Omin korvin kuultua.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole kaakaana keksitty lintu, siitä on laulukin tehty: Kukkuu kukkuu kaakana kukkuu. Toiset sitä sanovat, että se on käki, mutta se on sen salanimi:)
Olen minä päivän viettänyt aurinkoisessa metsässä pyyn kanssa vislaillessa. Sieltä se vastasi, tuuheaoksisesta kuusesta kun minä sille pellon laidassa vislasin. En tiedä näkikö minut, minä en sitä kuitenkaan nähnyt. No, turhempaakin sitä on joskus aikaansa viettänyt.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Sudettisavolaisena lintuna minäkin olen tuota "kaakanaa" pitänyt jostain 1980-luvulta lukien, kun sen ensikerran kuulin mutten nähnyt. Sieltä se on hyvin levinnyt muualle Suomeen.

heppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, huru-ukolle ja hepalle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies:

- Hulluun metsoon olen pari kertaa törmännyt itsekin. Panomies on panomies.

- Teerikarjoja kuulemma jossain isoja vielä on mutta en ole itse törmännyt, no, kymmeniin vuosiin.

- Pyistä en ole muutamaan vuoteen kuullut ensimmäistäkään piipitystä. Pistää huolettamaan.

- Kyyhkyä minä olen jahdannut haulikolla. Kolmemillisillä hauleilla.

- Mille peltopyy maistuu? En ole maistanut.

- Sulla on samanlainen aikamerkkilehtokurppa kuin minullakin. Ei niitä ampua raaski.

- Sorsajahdissa aloituspäivänä olen tuollaista räiskimistä kuullut itsekin. Ammutaan sadan metrin korkeudessa lentävää sorsaa joka tuumii että miksihän ne minua noin vihaavat. Paukkujen haaskaamista.

Huru-ukko: Saimaan rannalla ruikuttaa… Olen minä muutaman pyyn ampunut mutta karhusta voin sanoa että en ole nähnyt karhua livenä. Mutta se on aivan varmasti nähnyt minut.

heppa: Kaakanaahan on ammuttu vain Pinnanmaalla. Muualla se on liian kaakana

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, veljet mettän miehet ja naiset sekä muutkin.

Huru-ukon mainitsema savolainen muunnos kansanlaulusta "Saimaan rannalla" on johtanut RKTL:n (nyk. Luonnonvarakeskus) tutkijat päätelmään, että kaakanakukot todellakin kukkuvat. ("Kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu, Saemaan rannalla ruekuttoo") Sen sijaan kaakanakanat ruikuttavat suurehkojen vesistöjen lähistöillä. Mistä taas Helsingin Yliopiston intersektionaalisen eläinbiologian laitos on tehnyt ehdottoman faktiivisen löydöksen, että tämä tilanne olisi korjattava voimaannuttamalla kaakanakanat kukkumaan, kaakanakukot tyytykööt ruikuttamaan. Lisäksi muunsukupuolisten kaakanoiden statusta olisi vahvistettava.

Metsoja olen etäisesti kuullut ja nähnyt etäällä Pohjan mailla. Teerisoitimilla tuli jullina istuttua eräitä aamuja kameran kanssa. Upea kokemus, suosittelen kaikille. Nyt on siihen touhuun parhaat ajat. Kätköpaikka pitää valmistaa etukäteen ja mennä soitimelle pimeässä, ennen ensimmäisten kukkojen tuloa.

Teeriäkään en ole ikinä ampunut tai syönyt, lähellä ollut muutamaan otteeseen. Pyitä sen sijaan nuorena pillittelin ja sainkin. Kyyhkystä tykkään kumminkin enemmän. Sillä kun on muhkeat rintalihat, joista tekee vaikka mitä. Esim. katajanmarja-suola-pippuri-valkosipuli-viinietikka-oliiviöljyliemessä marinoidut rintalihat grilliin, ja krettulihat voi veistellä soosiin.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!


Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Achtung. Varsinaisesti kaakanoitahan ammutaan vain Pinnanmaalla. Kamerametsästys on varmasti myös mainio harrastus. Itse kuljen metsällä vielä pyssyn kanssa. Ja kyyhkyn täkkälihoista väsää mainion sapuskan. Itse olen puritaani ja kaivelen linnusta kaiken mahdollisen irtisaatavan. Hyvää pääsiäistä sinullekin.

Anonyymi kirjoitti...

Peltopyyn maku? Oikein hyvä, toki ravinteleissä tarjolla voi olla vaikka saappaan pohjaa ja se on maukasta niin, etten tiijä mikä on peltopyyn ominaismaku. Kai se vähän pyymäistä on. Vähemmän pihkaa, luulen ma.

Lähimmän pyykorven rakensivat, kaatoivat isot vanhat kuuset, pikkunäreet ja lepät. Siinä oli kiva istuskella, kivellä, pehmeällä sammaleella ja pillittää. Kaun aikansa pillitti, kuului vastaus ja sitten jostain putkahti töyhtö pystyssä kuikuilemaan hra Pyy. Taisi olla pyiden taivas se korpi, kuusikon sisään pisti pellon suikale, leppiä, koivuja, katajia ja sitten korvessa kuusia, näreitä, naavaisia ja sammaleisia tuulenkaatoja. Marjamättäitä, mustikoita ja puolukoita. Nyt on nurmikkoa, taloja ja alppiruusuja. Ja - piru vie, lokkeja.

Kurppa on äänessä kesällä, niin myös kehrääjä, surisee omiaan. Olen semmoisen päälle meinannut astua kerran, ihmettelin surinaa kun lampsin polkua pitkin. Yks´kaks lähti jaloista lintu. Onneksi vähemmällä metelillä kuin metto. Olin kyllä aika lailla häpnadilla lyöty kumminkin, että mikä ihme. Kolmas tärkeä kesälintu mökilla on rantasipi, se huutele yössä omiaan. Toki huutelee päivälläkin, vaan hiljaisuus saa äänensä erottumaan peremmin. Ja äänensä kuuluu kesäiltaan, tyyni vesi, lämmin kesäilta ja piiskutus kiveltä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksistä.

Pate kirjoitti...

Asiasta toiseen. Aina kun kommentoin täysin asialista kokemusta, liittyen maahanmuuttoon tms. Eli olen kokenut lähiomaisten kautta sekä tuttujen kautta sen niiden perseilyn. Ruotsikin on tuttu. Asuttuani siellä jne. Nin jostain syystäbkun sanon miten asiat ovat, minun netti yhteys ns alkaa tökkiä. Eli ei saada yhteyttä.

Anonyymi kirjoitti...

Fasaanihan on Suomessa oikeastaan vieraslaji, mutta sellaiseksi jokseenkin harmiton. Ihmisethän ovat sen tänne tuoneet joskus 1900-luvun alkupuolella.

Pate kirjoitti...

Ja samoin tein YouTube. Jostain syystä on laitettu ns sensuuri. Uskomatonta. Mitään en ole sanonut tai kirjoittanut. Tai kommentoinut. Tynkkysen videoita katsonut. Ja nyt tämä. Tämähän on kuin saatanan stadi jo nyt. Jlauta.

Lapin savolainen kirjoitti...

Täällä Porttipahtan kulmilla Lapissa riistaa on mukavasti, mehtokanta voimissaan, jokunen teeritokka ja riekkojakin näkyy sillontällön. Tekoaltaan padolla näin viime kesänä merikotkapariskunnan, ja pari kertaa on maakotka ollut arvolleen sopimattomasti evästellyt auton alle jäänyttä jänistä Jäämerentien varressa, korppien jonottaen jämiä.
Mukavin kaveri on tietty kuukkeli, monesti kaverina kun kahvistelen kairassa.
Hirven kanssa sattu ikävä tappaus talvella, hyppäsi Nissanin eteen niin äkkiä etten kerenny ees tervehtiä. Henkihän se hirvirukalta siinä lähti, Kingcabin keula aivan mäsäksi mutta minä säilyin ihmekumma naarmuitta.

thinker Dill kirjoitti...

Metson reviiri on minun tontilla ollut yli 20 vuotta. Seitsemän hehtaarin kuvio tuossa kaakon puolella. Kallioinen maasto ja nyt kuusikymmenvuotias männikkö. Harvennuksessa annoin Ponssekuskille ohjeeksi, että jätä normia tiheämmäksi ja varo alikasvustoa. Aina siellä herra tai rouva tervehtii, kun kuvausreissuilla kuljen. Joskus kesällä rouvalla jälkikasvukin mukana. Hakomäntyjä on, jos osaa katsoa ...

Teerikantahan vaihtelee vuosittain. Nyt näyttää meilläpäin olevan vähissä. Aamuisin olen käynyt takaverannalla kuulostelemassa.
Pyy taas sen verran harvalukuinen, että joskus menee vuosikin ilman havaintoja.

Syönyt en ole näitä koskaan. Kuka sitä hyviä naapureitaan?

Lehtopöllö kävi myyrästämässä pihassa maaliskuulla. Iltahämärissä satuin näkemään kun tunnistin ulkovalot sytytti. Se on sitä luonnon kiertotaloutta parhaimmmillaan ...

Tinteillä jo näyttää parit muodostuneen. No, asuntoja on. Minun sponsoroimia parikymmentä. Ja helmipöllöillelikin omansa.

Lehtokurppa suunnitteli viime keväänä pesää ihan pihapiiriini. Sen verran rehevä tämä asuinpaikkani on. Se soidinlento on tosiaan mukavaa seurattavaa. Isoa ympyrää lentää.

thinker Dill kirjoitti...

Pyssymies: "Taisi olla pyiden taivas se korpi, kuusikon sisään pisti pellon suikale, leppiä, koivuja, katajia ja sitten korvessa kuusia, näreitä, naavaisia ja sammaleisia tuulenkaatoja. Marjamättäitä, mustikoita ja puolukoita."

Minulla on tuollainen metsä. Osittain Metso-ohjelmassa määräaikaisesti suojeltu. Järven ranta, vanha pelto, kalliorinne ja yli satavuotias kuusikko.
Olen sitä joskus luontoihmisille kaupitellut. Kuusituhatta hehtaarilta ja käypä hinta kaavassa olevasta mökkitontista. Ei vaan löydy sellaista luonnonsuojelijaa, joka omia rahojaan likoon laittaisi. Minä siinä kuitenkin pikku-Teslan hinnan olen saamatta jääneinä puunmyyntituloina menettänyt. Toisen persiillä on vaan niin paljon mukavampi istua tuleen ... No, menettänyt ja menettänyt. Paljon tosin myös saanut, jo pelkästään valokuvina.

Hieno on ollut tämä hiljainen viikko. Siis musiikin puolesta. JSB soi päivittäin fm:n puolellakin, ylen ykkösellä. Ja tietenkin CD:llä. Matteus-passio ja H-mollimessu.

Pääsiäisenjatkoa vaan kaikille!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle, Anolle, Lapin savolaiselle ja thinker Dillille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Nettiyhteyksistä en osaa sanoa. Minulla ovat toimineet hyvin. Mutta youtubehan sensuroi ankaralla kädellä.

Ano: Jep. Ei voi sanoa että se olisi häätänyt mitään alkuperäislajia ekologisesta lokerostaan.

Lapin savolainen & thinker Dill: Meidän manttaalimme on luonnon kannalta varsin hyvä mutta teillä se on selvästi vielä parempi. Ja se kuukkeli – kulkijan kaveri – on minullekin tuttu. Mainio lintu.

Anonyymi kirjoitti...

Peltopyitä täällä e-pohjanmaalla näkee harvakseltaan. Pellot vain kun ovat muuttuneet isoiksi "lentokentiksi", niin ei ole peltopyyllä suojapaikkoja. Tehomaatalous ikävä kyllä kaventaa monilta linnuilta elinmahdollisuuksia. No valtavia joutsenparvia ja kurkiparvia on pelloilla. Ne kun eivät suojapaikkoja kaipaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Sama muuten koskee ruisrääkkääkin. Se on kärsinyt tehomaataloudesta.