lauantai 8. toukokuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CII

Tää onkii hyvä pel… näitä olkii vähän talvsovas…

Eli käydäänpä tässä läpi hieman kakkosrähinän konepistooleita. Korkkarisukupolven miespuolisille edustajillehan nämä ovat varsin tuttuja. Se kakkosrähinähän oli oikeastaan konepistoolin kulta-aikaa kun aseen edut sodan alettua huomattiin – ehkäpä eräitten suomalaisten opetuksella – ja sodan jälkeen sen puolestaan korvasi rynnäkkökivääri. Lista ei ole taaskaan sataprosenttisen kattava ettei se veny nälkävuoden mittaiseksi. Esittellään vaan päätyyppejä ja mennään läpi suurinpiirtein siinä järjestyksessä missä maat alkoivat osallistua tuohon kansojenväliseen ottaanlyöntikilpailuun.

Suursotaahan käytiin jo ennen vuotta 1939 Kiinassa mutta aloitetaan kuitenkin Euroopasta ja siellähän rähinän aloitti Saksa. Saksalaisten pääasiallinen konepistooli oli tietysti MP 40:

Aseessa oli 30 patruunan tankolipas, kaliiberi 9 x 19 Parabellum ja sen tulinopeus oli suhteellisen hidas 500 – 550 laukausta minuutissa. Ase oli Saksan armeijan käytössä sodan loppuun saakka ja sitä valmistettiin noin 1,1 miljoonaa kappaletta. Amerikkalaiset nimittävät asetta virheellisesti Schmeisseriksi. Sodan loppupuolella saksalaiset kehittivät aivan uuden asetyypin eli ensimmäisen rynnäkkökiväärin jota alkuvaiheessa nimitettiin Hitlerin käskystä nimellä MP 44 mutta myöhemmin sen nimeksi tuli Sturmgewehr 44:

Asehan ei sinänsä kuulu konepistooleitten joukkoon koska se oli se ensimmäinen varsinainen rynnäkkökivääri lyhyellä kiväärinpatruunalla (7,92 x 33) mutta kun sitä hetken aikaa konepistooliksi nimitettiin niin tulkoon mukaan. Muuan A. Hitlerhän ei ollut aseesta alkuun kovin innostunut mutta rintamajoukot lähettivät viestin että näitä lisää ja vähän äkkiä. Sodan loppuun mennessä asetta ehdittiin valmistaa noin 400.000 kappaletta. Aseen tulinopeus oli 500 – 600 laukausta minuutissa ja siinä oli 30 patruunan lipas.

Se ihan ensimmäinen varsinainen konepistooli – vaikka sitä ei kakkosrähinässä enää käytettykään – oli myös saksalainen MP 18 joka oli käytössä ykkösrähinässä:

Saksan ensimmäisen hyökkäyksen kohteena oli tietysti Puola jolla ei varsinaisia konepistooleita ollut. Puolan vastarintaliike kehitti sitten nyrkkipajakonepistooleita joista esimerkkinä Błyskawica-konepistooli:

Kyseisiä konepistooleja tehtiin noin 700 kappaletta, sen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum ja tulinopeus 550 – 650 laukausta minuutissa. Tshekkoslovakia puolestaan miehitettiin ennen kuin sota alkoikaan mutta muistutetaan maan ZK-383-konepistoolista:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, siinä oli 30 tai 40 patruunan tankolipas ja siinä oli säädettävä kaksinopeuksinen tulinopeus, jota muutettiin poistamalla lukosta erillinen paino, jolloin sen liike nopeutui. Tulinopeus oli siis 500 – 700 laukausta minuutissa.

Heti sodan alussa rähinään osallistuivat sekä Ranska ja Iso-Britannia mutta ne keskittyivät sodan alussa lähinnä munien raapimiseen. Samoin osallistui Neuvostoliitto joka suoritti ryöstömurhan jo saksalaisilta selkäänsä saanutta Puolaa kohtaan. Sen sijaan Neuvostoliitto kohtasi kovempaa vastusta pohjoiselta kansalta nimeltä Suomi jonka joukot käyttivät menestyksekkäästi Suomi-konepistoolia:

Monelle ikäiselleni varusveijarille tutun aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, sen tulinopeus oli 900 laukausta minuutissa ja siinä oli joko 70 patruunan rumpulipas tai 50 patruunan ns. ruumisarkkulipas. Aseita valmistettiin kaikkiaan noin 80.000 kappaletta. Jatkosodan aikana aseesta tehtiin myös suujarrullinen ts. vähän pidempi versio. Käytössä oli myös lyhyemmät korsu- ja tankkiversiot.

Suomalaisilla oli tietysti sodan edetessä käytössään sotasaaliskonepistooleita mutta jo ennen sotaa suojeluskunnat olivat hankkineet käyttöönsä MP 18:sta kehitettyjä Bergmann-konepistooleita:

Näitä hankittiin suojeluskunnille noin 1.400 kappaletta. Lisäksi suomalaisten käytössä oli jonkin verran sveitsiläisiä Neuhausen-konepistooleita:

Itänaapurillamme ei ollut ennen talvisotaa kovin paljon konepistooleita käytössä. Käytössä oli PPD-34-konepistooleita joita valmistettiin vain noin 4.000 kappaletta:

Ehkä juuri talvisodan kokemusten perusteella puna-armeija ymmärsi konepistoolin edut ja alkoi valmistaa ensiksi saman konepistoolin uudempaa PPD-40-versiota. Ase huomattiin kuitenkin massatuotantoon liian kalliiksi ja hitaasti valmistettavaksi joten tilalle tuli PPŠ-41 Spagin-konepistooli joka oli lähes kokonaan teräslevystä prässätty:

Aseen kaliiberi – niin kuin noissa muissakin Neuvostoliiton konepistooleissa – oli 7,62 x 25 Tokarev ja tulinopeus 900 laukausta minuutissa. Ulkonäöstään huolimatta kyseinen konepistooli ei ole kopio Suomi-konepistoolista. Sen sijaan sen, niin kuin aikaisempienkin mallien lipas on kopio suomalaisesta rumpulippaasta. Koska rumpulipas on työläs ja kallis valmistaa, tuli neuvostojoukkojen käyttöön myöhemmin myös 35 patruunan tankolipas. Kyseistä konepistoolia valmistettiin yli kuusi miljoonaa kappaletta.

Sodan edetessä Neuvostoliitto kehitti vielä halvemman PPS-43 Sudajev-konepistoolin:

Aseen kaliiberi oli edelleen 7,62 x 25 Tokarev ja sen tulinopeus n. 600 laukausta minuutissa. Ase käytti  35 patruunan käyrää tankolipasta. Sitä ehdittiin tehdä sodan aikana pari miljoonaa kappaletta. Palataan hetkeksi Suomeen. Suomalaiset tekivät kyseisestä Sudajevista oman konepistooli m/44:n eli ”Peltikonepistoolin”:

Asehan on käytännössä Sudajev-konepistooli joka on muokattu käyttämään 9 x 19 Parabellum-patruunaa. Asetta valmistettiin 10.000 kappaletta ja sitä käsittääkseni käytettiin jonkin verran Lapin sodassa. Ase oli aikanaan myös suomalaisten rauhanturvaajien varustuksena ajalla ennen rynnäkkökivääreitä. Se käytti samoja lippaita kuin Suomi-konepistooli.

Seuraavaksi sota sitten eteni Tanskaan ja Norjaan. Tanskalaisilla ei ollut käytössään minkäänlaisia konepistooleita. Tarinan mukaan sodan aikana Ruotsin kautta tanskalaiset vastarintamiehet saivat käyttöönsä jonkin verran ruotsalaisten valmistamia Suomi-konepistoolin kopioita. Myöskään norjalaisilla ei ollut sodan alkaessa konepistooleita. Niin kuin ei sodan edetessä myöskään Alankomailla ja Belgialla.

Ranskallahan oli sodan alkuvaiheessa läntisen Euroopan voimakkain armeija mutta konepistooleja sekään ei paljon noteerannut. Maalla oli omaa tuotantoa ainoastaan MAS-38-konepistooli joita oltiin tehty vain pari tuhatta kappaletta:

Aseen kaliiberi oli 7,65 x 20 Longue, tulinopeus 600 – 700 laukausta minuutissa ja se käytti 32 patruunan tankolipasta. Myös Iso-Britannia oli hieman jäljessä konepistoolin kehittämisessä. Muistan lukeneeni että juuri Iso-Britannian armeijassa oltiin todettu että ei tänne mitään gangsteriaseita tarvita. Sodan alettua mieli muuttui ja ensimmäiseksi kehitettiin Lanchester-konepistooli joka oli kopio saksalaisesta MP 28-konepistoolista:


Se varsinainen brittien kuuluisin konepistooli oli sitten tietenkin Sten joita valmistettiin useita miljoonia kappaleita:



Yksinkertaisen ja halvalla valmistettavan konepistoolin kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 550 laukausta minuutissa ja se käytti 32 patruunan tankolipasta. Aika ajoin on esille noussut legenda jonka mukaan kyseessä oli ns. kertakäyttökonepistooli jonka lipas ammuttiin tyhjäksi ja sitten heitettiin pois mutta legenda ei pidä paikkaansa. Mainittakoon että Suomi osti sodan jälkeen 75.000 kolmosmallin Steniä reserviaseiksi. Malleja II ja III.

Kun A. Hiltunen & kumppanit aloittivat hyökkäyksen länteen niin halusihan osille myös Pizzeria Mussolini, tosin varsin heikolla menestyksellä. Italialaisilla oli kuitenkin suht vetokelpoinen konepistooli eli Beretta Modello 38:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, sen tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja se käytti 40 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin miljoona kappaletta.

Sotahan levisi vuonna 1941 sitten Tyynelle Merelle tosin Japanin ja Kiinan rähinä oli kestänyt jo useita vuosia. Jenkkien kimppuun Pearl Harborissa hyökänneet japanilaiset eivät hirveästi myöskään konepistooleihin satsanneet sillä heidän päämalliaan eli Type 100-konepistoolia tehtiin vain noin 24.000 kappaletta:

Aseen kaliiberi oli 8 x 22 Nambu, tulinopeus mallista riippuen 450 – 800 laukausta minuutissa ja se käytti 30 patruunan tankolipasta. Amerikkalaisilla puolestaan oli käytössä se kuuluisa ”gangsteriase” eli Thompson-konepistooli:

Aseen kaliiberi oli .45 ACP, tulinopeus mallista riippuen 600 – 1200 laukausta minuutissa ja sen lipasvalikoima ulottui 20 patruunan tankolippaasta 100 patruunan rumpulippaaseen. Asetta valmistettiin kaikkiaan noin 1,75 miljoonaa kappaletta mutta koska se oli kallis ja työläs valmistaa, otti Yhdysvaltain asevoimat käyttöön vuodesta 1943 alkaen käyttöön M3-konepistoolin joka tunnettiin myös nimellä Grease Gun eli Rasvaprässi:

Aseen kaliiberi oli amerikkalainen .45 ACP, sen tulinopeus oli varsin hidas 450 laukausta minuutissa ja se käytti 30 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin 650.000 kappaletta.

Koska tuossa aikaisemmin esiteltiin myös saksalainen rynnäkkökivääri niin täytynee esitellä myös amerikkalainen esirynnäkkökivääri eli M1-karbiini:

Toisin kuin Sturmgewehr kyseessä oli vain puoliautomaattiase mutta sekin käytti lyhyttä kiväärinpatruunaa (7,62 x 33) ja siinä oli viidentoista patruunan lipas. Asehan suunniteltiin alun perin itsepuolustusaseeksi amerikkalaisille takalinjan joukoille mutta etulinjan joukot omaksuivat sen käyttökelpoisena varsin nopeasti.

Myös Australia joutui ottamaan osaa Tyynenmeren kansainvälisiin ottaanlyöntikilpailuihin ja myös se kehitti omia konepistooleja joista esitellään Owen-konepistooli:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 700 laukausta minuutissa ja se käytti 33 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin 45.000 kappaletta.

Ja tässähän niitä konepyssyjä oli taas tällä kertaa. Jatkossa jotain muuta jotain muuta.


47 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Peltiheikistä on kokemuksia, ammuntojen jälkeen vääpeli jätti muutaman panoslaatikon radalle ja sano että ampukaa minkä haluutte, tais olla kiire iltanapolle.
Siinä oli ysimillistä kone että pistoolia ja miehekkäästi räiskittiin. Peltiheikillä ei osunu mihinkään, oisko loppuun ammuttuja ollu ja muutenkin masuuniin menossa. Suomi kp nakutti tarkasti 50-100m mihin se maks. sopii.
Sellasia muistoja.

Ihmettelijä.

Anonyymi kirjoitti...

Silloin joskus menneinä aikoina marssiessa laulettiin, että maantie on kova kävellä ja kivääri raskas kantaa. No alikessut ja korpit (ryhmänjohtajat) kevensivät sitä Suomi konepistoolia, jättivät sen varsinaisen piipun pois, oli vain se peltikuori, niin kevenihän se, en muista paljonko kiloissa, mutta melko huomattavasti.
Käryhän siinä tietysti kävi, melkein joka ikäluokalla, ja voi sitä ketutuksen määrää, santsiahan sitä tuli. Ja mopot (alokkaat) kettuilemaan. No, se oli sotaväen touhua silloin 1969-70. Ja kyllä se maantie on edelleenkin kova kävellä, nykypyssyköistä ja niiden kantamisen raskaudesta en osaa sano, kun ei ole kokemuksia niistä. Kuvista katsoem ei se paino liene vähentynyt, kun rensselit on lisääntyneet. Mutta muutoin on varustukset parantuneet. Ei olle enää malli Kajanderin kanssa puuhastelemassa.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ihmettelijälle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Ihmettelijä: Minä en ole päässyt peltiheikkiä kokeilemaan. Harmi sinänsä. Vaan niitä ei taida olla enää toimintakuntoisina kuin joillain asekeräilijöillä.

Huru-ukko: Kun vertaan omaakin inttiaikaa ja sen varusteita ja katselen nykyisiä varusveijareita niin kyllähän ne melkoisilta teknosotilailta näyttävät. Scifi-soltuilta suorastaan. Mutta hyvähän se on että pojilla on hyvät varusteet. Mitenkähän paljon niitä lie jaossa reserviläisille jos tarve tulee?

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Aloitetaan vaikka tuosta amerikkalaisten M1 karbiinista jota alunperin ei tarkoitettu rintamajoukoille mutta sai niiden suosion. Jos keräilijällä on tuuri saattaa löytää tuon Rock Olan leimoilla olevan tussarin. Toisen herätyksen ase sai koreassa sarjatuli versiona ja 30 porkkanan lippaalla. Epärehellisistä kohteista "Bugsy" Benjamin Siegeliin tintattiin koko 10 patin lipas kun istui naisystävänsä olkkarin sohvalla. Ssmoin konvertoitiin puoliautomaattisia sarjatulisiksi. Siitä sitten on yli puolentunnin rintamakuvaus kun LAPD valtaa SLA:n tukikohtaa missä piti olla Patty Hearst Los Angelesissä. SLA poppoo ampui about 8000 ls ja poliisit hieman vähemmän. Seurauksena poliiseille annettiin muistaakseni arskoja varusteina. Beratta oli hyvä, sotien jälkeen sillä aseistettiin esibundeswehr eli rajavartiosta. Tuo tokarev patruunana hämää eli veli venäläinen lainaili Versaillesin rauhansopimsta kiertävää 7,62x25 mauser ja teki tehokkäamman version. Saksalaiset muuttivat venäläisiä sotasaalis pislareita 9mm mutta rumpulippaan sijasta oli sitten vain tankolippaat. Allekirjoittanut on noita saatanan kriisiajan stenejä jynssännyt jonkin illan puhtaaksi. Stenin läpimurron teki leikkikalutehtailija joka kehitti miten se prässätään halvasta levystä. Stg 44 käytettiin harppisakssa, koska työkalusaksa oli rauhan valtio tehdas kulkinpapereissa polkupyörätehtaana, vekotinta näkee edelleenkin lähi-idän jäsenten välisissä. Suomea vietiin sen verta että sillä taisteltiin Israelin itsenäisyystaistelussa ja eteläamerikassa rajakahakoissa. MP 18 rumpulipas taitaa olla sama kuin parabellumille tehty. Niin ja ei unohdeta Pentikäistä joka p...e vei sekä suomi kp:n että panssarilaivojen piirrustukset neuvostoliittoon.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Voipi varusteet olla scifiä mutta huippu keksintöjä ovat flannelliset alusvaatteet, puuvilla tappaa. Flanelliset jalkarätit jotka korpisoturi kuivaa hetkessä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vielä Siegelin ampumisesta Los Angelesiläinen lehti Herald Examinerin iltapäivä-painoksen etusivulla oli kaksi aihetta 21.06.1947 Bugsy Siegelin listiminen ja Helsingille on myönnetty 1952 kesäolympialaiset.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate ja kiitos lisäyksistä. Se sarjatulikarbiinihan oli sitten jo malli M2. Sitä en tiedä, kuinka paljon kyseistä asetta valmistettiin. Myöhemminhän tilalle tuli M16. Se Siegelhän taisi olla Kummisedän Moe Greenen esikuva. Tosin leffassa siitä Greenestä muistaakseni oli tehty vähän sympaattisempi hahmo. Se Pentikäinen vuoti pirun paljon tärkeitä tietoja naapurille. Olis joutanut montun syrjälle. Ja joo, flanelli on mainio materiaali.

Strix Senex kirjoitti...

Suomi konepistoolilla on tullut ammuttua, Steniä kannettua. Suomi on oikeastaan yllättävän tarkka ase kun sillä napsuttelee kertatulta. Sten oli kuitenkin harjoituksissa ehdoton suosikki. Se oli pieni ja kevyt. Kun perän ja lippaan irroitti, palat sai reppuun eikä tarvinnut hihnasta roikottaa. Parasta kuitenkin oli, että sillä ampuminen oli ehdottomasti kielletty, eikä kyllä annettu minkäänlaisia patruunoitakaan, joten puhdistamisestakaan ei tullut vaivaa.

QroquiusKad kirjoitti...

Se jäykällä ylähuulella lausuttu "Kuninkaallinen Armeija ei tarvitse gangsteriaseita!" tuli itselleni vastaan muistaakseni ASE-Lehdessä. Kyllä se gangsteriase sittemmin kelpasi briteillekin jo helmikuusta 1940 tuon mukaan:

https://en.wikipedia.org/wiki/Thompson_submachine_gun#cite_note-108

Neuvostoliitossa asenne oli päinvastainen:

Vasili Degtjarjovin esiteltyä PPD-34:n Puna-armeijalle arvio oli, että hyvä poliisiase, mutta vailla sotilaallista merkitystä;
jalkaväen tulivoima on automaatti- ja pikakivääreissä.
Kuten sanottu, Talvisota opetti muuta.

Bergmann MP-18:aa yritti tehdä lisenssillä myös Leonard Lindelöf Oy – huonoin tuloksin:

http://guns.connect.fi/gow/suomikp1.html

Eräässä kirjallisuuslähteessä Lindelöf-konepistoolista kerrottiin, että Suojeluskuntien tilauksessa oli sutta ja sekundaa niin paljon, että oli syytä epäillä sabotaasia, etenkin kun PV:lle toimitetuissa aseissa ei samanlaisia puutteita ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmiskunnan nerokkaimpia keksinnöitä:

Saksalainen keksintö – konepistooli MP18 - oli aikoinaan vallankumouksellinen ase. Sillä aseistettiin Sturmruppen – osastoja, rynnäkköjoukkoja jotka olivat murtaa Suuren sodan juoksuhautasodankäynnin kaavan. Ajatuksena joukoilla oli ujuttautua harvan tykistökeskityksen aikana ihan vihollisen asemien eteen, Sitten ammuttiin tiheämpi isku ja heti iskun mentyä ohi joukot ryntäsivät vihollisen asemiin. Sittemmin suomalaiset käyttivät jatkosodassa samaa taktiikkaa. Joukot tulivat liian myöhään ja liian vähäisinä käyttöön.

Aseen tulinopeus on noin 350 laukausta minuutissa ja kertovat kokeilleet tulinopeuden mahdollistavan hämmästyttävän tarkan ammunnan. Lippaana ase käyttää parabellumin tykistöversion rumpulipasta tai tavallista 8 patruunan lipasta. Kerrotaan kokeneiden käyttäjien suosineen lyhyttä lipasta sen toimintavarmuuden ja kätevyyden vuoksi,

Aseesta kehitettiin myöhemmin suoralla lippaalla varustettu versio, jota mm. britit kopioivat Lancaster ja sten -konepistoolinsa olivat MP18 kopioita. Käyttivät mm. samaa surkeaa lipasta, vielä huononpana versiona.

MP 40 on taas sotien välinen keksintö, halpa levystä prässätty kapine. Salamasodan moottoroiduille joukoille tarkoitettu.

Sturmgewehr 44 taas on kehitelmä jossa yhdistyy sotien välinen lyhyttä kiväärinpatruunaa ampuva automaattiase ja sodan aikana ideoitu raskas konepistooli. Oli nimittäin osoittautunut, että talvella, pakkasella, ei 9mm parabellum ollut kovin kauas kantava eikä sen luoti läpäissyt venäläisten paksuja toppapukuja kovin hyvin.

- Suomalaisen asekonstruktööri A. Lahden suomikonepistoolin pitkä piippu ja kuuma ”Vain konepistoolille talvikäyttöön” – patruuna osoittautuivat etevämmiksi kuin eteläisemmät keksinnöt.

Sturmgewehr 44 oli monimutkaisen kehitysketjun tulos, eikä oikeastaan ollut kovinkaan hyvä. Muun muassa patruunansa 8*33 oli turhan paksu. Mauserkantainen hylsy oli kannastaan turhan suuri. Ternin patruunaa kantaisänään käyttänyt 7,63*39 on tässä suhteessa etevämpi.

Hallittavuudeltaan on Sturmgewehr 44 varsin hyvä. Sopiva tulinopeus helpottaa asiaa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Muuan amerikkalainen upseeri, Thompson, kehitteli sitten sodan aikana ”juoksuhautaluutaa”. Asetta joka ampui .45 Colt Auto -patruunaa. Ensimmäisessä versiossa oli syöttölaitteena eräänlainen pitkä patruunakampa.

Sittemmin aseeseen kehitettiin tankolippaita ja rumpulippaita. 50 ja 100 patruunan lippaat. Aseessa oli ns. Blish-sulku. Se osoittautui sittemmin tarpeettomaksi ja poistettiin. Massasulku toimi paremmin.

M3-konepistooli ei saanut suurta suosiota saapuessaan. Kevyt, halvan tuntuinen, ”rasvaprässi” osoittautui kuitenkin hyväksi aseeksi.

Sen sijaan M1-karbiini sai suuren suosion, töpinän ukoille ja vastaaville suunniteltu Colt m1911:n korvike. Ase ei ollut tehokas mutta olipa kätevä, kevyt ja helppo ampua.

Ranskalaiset kehittivät MAS-38 konepistoolin, se käytti 7.65×20mm Long alias 7.65mm French Longue, 7.65mm MAS, 7.65×20mm, 7.65L tai .30-18 Auto -patruunaa – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Patruunaa joka oli kotoisin ensimmäisestä konepistoolista. Petersin laitteesta. Värkillä sai kivääristä konepistoolin sekunneissa. Laite oli tarkoitettu länsirintamalle suureen sotaan. Myöhästyi sodasta ja koko erä poltettiin satamalaiturilla jottei salaisuus paljastuisi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pedersen_device
Ranskalaiset ihastuivat patruunaan ja kehittivät sille pistoolin ja myöhemmin konepistoolin. Etevä ammuttava mutta 9mm parabellum oli parempi tositoimissa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Noin nopeasti ensialkuun:

Se onkin eri veikko joka käyttää Spaghinin ja Sudajevin tankolippaita ristiin..!
Ihan ovat omanlaisensa lippaat em asemalleille.

MP40 on halvempi versio MP38 konepistoolista. Nuo saksalaisten mallinumerot eivät ole yleispäteviä. Esim. ennen sotaa he rakastivat nimetä asemalleja vm 18 nimikkeellä, ihan kuin se olisi jotakuta erehdyttänyt ja vastaavasti sodan aikana vuosimalli esim. MP-40 tuli käyttöönotetuksi vasta 1941 alkaen.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Suomi konepistooli

Tässä oikeastaan ihan kaikki asiasta:

http://guns.connect.fi/gow/suomikp1.html

Ja jatko-osista loput.

Sen verran voin lisätä, että mulle muuan kaukopartiolainen näytti miten ammutaan, Ja kokeilin sitten neuvoja, Ja kyllä: koko 70 patruunan lipas pään kokoiseen maaliin kertaliipaisulla sataan metriin. Kun konstin tietää … Viikkorahat kerralla pahviin, silti hymyilytti.

PPŠ-41 käytää maailman eniten valmistettua rumpulipasta ja ehkä maailman toiseksi eniten valmistettua lipasta. Malli ltn Koskinen. Siis suomi kp:n lipasta. Amerikkalaiset nimittivät ”Fart Gun” kun oli tulinopeutta kuin Suomessa tai M16:ssa.

PPS-43 – Pietarin tuotoksia. Kotimainen parannettu kopio konepistooli m/44 ja sen kopio DUX-53/59 palvelivat muuten rajavartiostoja suomessa ja Länsi-Saksassa.

Stenejä hommattiin suomeen pistoolipulaa helpottamaan. Nokkelimmat varusveijarit kantoivat lukotonta ryynätessään. Oli vissisti kevyempi. Nuo romutettiin paljon, paljon parempina kuin ostettiin,

Pizzeria Mussolini oli myös pätevä ”konepistoolia”. Kelpo tussareita oli kuin vilkkilässä kissoja. Muitakin kuin mainittu.

Owen-konepistooli on muuten mainio tarina. Muuan maalaispoika Owen nimeltään kehitteli huvikseen konepistoolia. Ammuskeli latoja ja muita. Kun japani ryhtyi sotaan, huomasivat soltut Australiassa, että olis kiva kun olis pyssyjä.

Briteiltä ei liiennyt, eikä pörssi noteerannut tommygunien hankintaa. Alkoivat värkätä lancastereiden ja stenien tuotantoa. Saatiin sutta ja sekundaa. Sitten muuan Owen tarjosi omaansa valmistettavaksi. Ja loppu on historiaa. Ase on luotettava ja toimiva. Hölmöltä vaikuttava ylös sojottava lipaskin on tositoimissa etevä. Ei tartu oksiin puskassa rymytessä ja mahdollistaa matalan ampuma-asennon. Ja painivoima avustaa syötössä & poistossa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Strix Senexille, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Muutamia huomioita:

- Suomi-kp on minullekin tuttu mutta Sten ei. Ehdin sellaisen intissä sentään nähdä, mutta en edes koskenut.

- Tommy-gunia oli briteillä mutta sehän oli ostotavaraa eikä itse kehitettyä.

- Neuvostoliitossa muistaakseni oli myös sellainen ajatusmalli että keskitytään pääosin kivääreihin ettei patruunoita tuhlata. Miehiähän siellä oli kyllä tuhlattavaksi mutta eihän muutaman naimalla tehdyn musikan hengellä niin väliä ole.

- Sabotaasista en osaa sanoa mutta en kiistäkään. Vakiarmeijan ja suojeluskuntien väleissä oli kai kaikenlaista kränää.

- Sturmtruppeneista tuli mieleen että nykyisen alikessun taktisella osaamisella oltaisiin ykkösrähinässä varmaan pärjätty paremmin kuin silloisten kenraalien suunnitelmilla. Eli lisää miehiä, lisää tykkejä ja avorivissä päin vihollista.

- Muistan lukeneeni että Aimo Lahti kehitti myös ”konepistooli-pikakiväärin”. Siitä oli prototyyppejäkin. Asiaa koskevassa kirjassa siitä oli kuviakin mutta netistä ei niitä äkkikatsomalla löydy.

- M1-karbiini olisi muuten kodinturva-aseena vieläkin aivan ässä. Kevyt, kevytrekyylinen ja lippaassa 15 hyvää syytä pyytää poistumaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Tämä "konepistooli-pikakivääri" lienee juurikin tämä pyssy:

https://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=148313

josta piisaa lisää tuolla:

http://www.jaegerplatoon.net/ALMOST1.htm#AL43

Lontoon murteella molemmat, pahoittelen. Mutta ehkä asian perustuntemus, runsas numeroiden ja kuvien määrä sekä Googlen hakukone auttavat alkuun.
Ja mehän autamme aina kaveria! – Ehkä PV ja SK eivät olleet aina parhaita kavereita.
Tämä Lindelöf-juttu ei liittynyt siihen, vaan kyseisen yrityksen henkilöstöpolitiikkaan, jonka seurauksena yritys olisi toimittanut SK:lle sutta ja sekundaa mutta kuitenkin PV:lle kuranttia tavaraa.

Mutta asiaan palatakseni:

miten erotetaan toisistaan pika/konepistooli, kevyt/raskas rynnäkkökivääri/pikakivääri ja kevyt/raskas konekivääri?

Anonyymi kirjoitti...

Nipponin poikain ihmeelliset asehankinnat

Luulisi äkkinäinen, että akselivalloilla olisi ollut jotain koordinaatiota sotimisessa ja asehankkeissa. Ei ollut, ei. Ei sotimisessa, Italia sekoili sekoittaen Saksan suunnitelmat. Japani antoi USA:lle hyvän (teko)syyn liittyä kähinään. Japani ei sotinut neukkuja vastaan, mahdollisti siperialaisten joukkojen siiron moskovaa puolustaman. Saksa ja italia tuottivat kumpikin hyviä konepistooleita. Japanin versiot aiheesta on kummallisia. Samoin pistoolit, joukossa maailman huonoin palvelusase ikinä. Ladatun, varmistetun aseen sai laukeamaan puristamalla sitä kahvasta.

Tämä on erikoisen kummallista, koskapa japanilla oli saksalaisia konepistooleita ostettuina ja sotasaaliina saatuja Mantsuriassa jo 30-luvulla. Ja pistoolitkaan eivät olleet tuiki tuntemattomia. Waltteri ja Beretta olis kumpikin valmiita tekemään & lisensoimaan käypäsiä 9mm lyhyttä patruunaa ampuvaa, japanilaisen keskivetosotilaan käteen sopivaa, toimivaa kalustoa. 9Mm paraa ampuva konepistooli olisi ollut paljon parempi ase kuin 7,7mm pitkää kiväärinpatruunaa ampuva raskas kivääri.

Tuon type 100 pössykän Paukku on teholtaan 7.65-luokkaa. Ei paljon stopping poweria pukkaa. FN, Walther, Beretta, Mauser ja muut olis voinet halvoilla pyssyillä aseistaa japanin armeijaa jos olis kelvannut ja teho olis ollut sama – mutta NIH ja liian toimivia tai jotain.

Mikähän on se malli nipponin poikain konepislari, josta olen kuvia nähnyt. On kummallinen luonnonväärästä puusta itse tehdyn näköinen tukki. Ja raudatkin samaa sarjaa.

Panssareihinsa hommasivat tsekeistä Brenin esikuvan ja muunsivat sen omalla 7.7mm patruunalle. Hyvä ja toimiva peli. Ase ei sitten kelvannut nurmiporille.

Sokerina pojalla: Laskuvarjojoukoille japani tarjosi katkaistavan – take down – kiväärin. Ei konepistoolia.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Joo, nimenomaan tuo ase oli kyseessä. Ja kysymykseen:

”miten erotetaan toisistaan pika/konepistooli, kevyt/raskas rynnäkkökivääri/pikakivääri ja kevyt/raskas konekivääri?”

Pikapistoolia en tunne. Kevyen ja raskaan rynnnäkkökiväärin ero lienee patruunassa eli rynkky ampuu lyhyttä kiväärinpatruunaa ja esmes kuuluisa FAL jokaa luokitellaan ”taistelukivääriksi” taas pitkää. Kevyt konekivääri on kai sellainen joka ei välttämättä tarvitse jalustaa.

Ja kun termejä mietitään niin meillähän on vain termi ”konepistooli” mutta jenkeillä on ”submachine gun” ja ”machine pistol”. Machine pistol on esmes tsekkiläinen Skorpion tai sitten venäläinen Stetshkin. Eli puhdas pistooli sarjatulella. Niin kuin tuossa videossa:

https://www.youtube.com/watch?v=k50k8C8TFJc

Meillähän on vain termi konepistooli. Kuinka muuten käännetään ”submachine gun” suomeksi? Alikonekivääri? Puolikonekivääri?

Pyssymies: Kiitos lisäyksestä. En tunne Japanin käsiaseita paljoakaan. Siis en paljon paskaakaan. Lento- ja laivastoase niillä oli kyllä varsin kunnossa.

QroquiusKad kirjoitti...

Akselivalloillahan ei siis ollut minkäänlaista Saksa-Italia-Japani -yhteistyötä strategisesti, vaan kaikki sotivat omaan tahtiinsa toisiaan haitaten.

Saksa alkoi vallata Lebensraumia. Adolfille tuli tiettävästi yllätyksenä brittien sodanjulistus Puolaan hyökkäämisen johdosta;
hän kun oli siihen asti odottanut brittien tulevan mukaan bolsevismin vastaiseen ristiretkeen!

Japanin taas oli pakko hyökätä USAaa vastaan, koska tämä oli ryhtynyt aktiiviseen vastapolitiikkaan Japanin Kiinan-politiikan johdosta lopettaen ensin öljyn ja sitten polttoaineidenkin toimitukset.
Japanin oli nyt pakko valloittaa itselleen öljylähteitä, joita oli parhaiten saatavilla Alankomaiden Itä-Intiassa, nykyisessä Indonesiassa.

Sitä ennen USA oli jotenkin pelattava pois, ja siihen tuli loistava mahdollisuus, kun US Pacific Fleet siirrettin San Diegon tkukikohdastaan Pearl Harboriin...Ei se sitten onnistunutkaan...

Japanilla oli siis vähän niin kuin pikku pakko. Italialla ei olisi ollut, mutta kun Mussolini oli hänenkaltaisensa, niin minkäs sille voi.
Mene tiedä, vaikka Benitosta olisi ollut Adolfille suurin hyöty vaatimalla tätä pysyttelemään puolueettomana koko sodan ajan, kävi miten kävi?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, ajattelen Saksasta itsekin pitkälti näin. Aatu pelasi upporikasta ja rutiköyhää ja voitti muutaman erän liikaa. Tullen liian itsevarmaksi. Japanin kohdalla olet oikeassa mutta toisaalta Japani itse sai tilanteen aikaiseksi valloituspolitiikallaan. Pearl Harbor oli lähes onnistuminen mutta ne lentotukialukset jäivät upottamatta. Eikä Yhdysvallan taloudelliselle mahdille mahtanut pitkässä juoksussa mitään. Veikkauksesi Benitosta saattaa muuten pitää hyvinkin paikkansa. Italia ei ollut Saksalle liittolainen, vaan kiviriippa.

Anonyymi kirjoitti...

Terve!. Kun tässä on nyt sivuttu sitä kakkosrähinää, niin lueskelen parhaillaan Jaakko Aatolaisen kirjaa tahtojen taistelu. Eli kattavan alustuksen jälkeen Stalingradiin. Kirjassa perehdytään hyvin myös aseisiin kaikin puolin. Sakuilla hommat meni alusta lähtien lievästi sanoen pieleen. Aseiden öljyt yms. Ja kun neuvostoliittolaisilla aseet toimi pakkasissa, niin toimi myös kuljetukset. Eli GMC 6 x 6 kuorma - auto. Ei hyytynyt eikä jäänyt jumiin. Siinä kiväärit yms ja aseet kulki. Amerikka apuja.

Anonyymi kirjoitti...

Nimisekoilua

Italian 9*19mGlisenti-patruunaa ampunut kaksoiskonekivääri Villar Perosa oli eräänlainen pienoiskonekivääri. Siitä tulee nimitys Submachinegun. Värkki on lentokonease ja ainoa laatuaan. Tottakai nimesi sitten kokonaisen aseluokan.

MP 18 sai briteiltä nimen ”musquetoon” tms. tuo nimi oli aiemmin käytössä ranskassa tarkoittamassa lyhyttä kivääriä, jota ei katsottu voitavan nimittää karbiiniksi. Kun ei ollut ratsuväen käytössä tai muusta syystä. Ne ranskalaiset...

Trench broom, juoksuhautaluuta oli työnimenä thompsonin pyssyllä. Sittemmin thopsonin tuotos nimettiin villar perosan mukaan.

Maschinepistol oli nimenä pistoolin mallisilla sarjatuliaseilla. Suomeksi käytetään näistä joskus nimeä pikapistooli. Pikakivääri taas on suomeksi lipassyöttöinen konekivääri, vyösyttöinen on pelkkä konekivääri.

Konekarabiini sai sitten saksassa nimen Maschinepistol samoin epäselvyyden vuoksi myös pistoolinmallinen sarjatuliase. Konepistooli siis suomeksi tuo konekarabiini.

Raskas pikakivääri, tampellan 20mm konetykki olisi englanniksi ”Heavy light machinegun” – pikakivääriä kun nimittävät ”Light machine gun”. Samoin vyösyöttöistä.


Valvontakomission mielestä VKT:n vekotin oli tykki, suomalaisten mielestä kivääri. 19.9 kivääri, 20.1 tykki – ratkaisiko ammus, ura vai harja, en muista.
Medium kuten Maxim on suomessa sitten raskas. Kuten myös kolmijalalle viritelty MG42, pelkillä haarajaloilla se on kevyt. Paitsi joskus se on heavy kolmijaloilla.

Überscwere / heavy on puolituumainen tai järeämpi. Mikä lie nykyään suomessa.

Pikatykki on yhdellä otteella suljettava, muistaakseni – ja patrunoitua ammusta ampuva. Puoliautomaatti nakkaa hylsyn mäkeen ja jättää lukon auki. Puoliautomaattipistoolin olen nähnyt, ne olivat käytössä satakunta vuotta sitten. Laukauksen aikana hylsy poistui ja lukko jäi auki. Vähensi rekyyliä, käytössä kisa-aseissa. Ainoa tuntemani puoliautomaattikivääri on ns. lappalaistussari. Hyvin öljytyssä aseessa Blish-ilmiö säikytti matalapaineisia käyttävän ampujan. Kovalla paineella lukko pysyy kiinni mutta kun paine on matala, nousullisella kierteellä oleva lukko aukeaa. Muuan laivastoupseeri Blish keksi syyn. Kierrelukko pysyi kiinni täyspaineisia latauksia ammuttaessa mutta aukesi saluuttilaukausten aikana. Tuotti kuulemma joskus housupyykkiä.

Vaan mikäs on konetykki, riittääkö ”pampampam” vai pitääkö se suunnata konellisesti? Entäs mikä lie automaattitykki?

No, Kalasnikov on ainakin automat.

Pyssymies

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Tuossa oli myös pohdintaa Italiasta, raaka totuus oli se että vaikka Italia kävi voittoisia taisteluja abessiiniassa ja tuki sotilaallisesti Francoa niin seurauksena Italian valtiontalous meni kuralle. Vuonna 1935 Italia olisi ollut ajan mittapuun mukaan sotilaallinen suurvalta mutta 1940 Italia ei ollut. Laivasto jolla ei ollut radioluotaimia eli tutkia, ei lentotukialuksia. Ilmavoimat kärsi siitä ettei ollut uusinta uutta moottoriteknologiaa ja hävittäjät olivat heikosti aseistettuja sama pommareilla. Maavoimilla ei ollut ajanmukaisia tankkeja, ternikivääreistä kotimaisilla veteraaneilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Lisäksi joukkojen huolto oli heikkoa eli Italian armeija kokonaisuudessa oli valmiiksi heikolla hapella. Vuonna 1941 itärintamalla vain wehrmacht ja oma armeijamme olivat omaa luokkaa, muiden kanssa sotijien taso oli heikompi. Esimerkiksi Romanialaisilla oli miehiä muttei varusteita niin osa armeijasta oli selustassa käyttökelvottomana varustepulan takia. Noissa konepistooleissa kuten muissakin aseissa toinen maailmansota oli vedenjakaja, miljoona armeijoiden aseistus piti olla nopeaa ja halpaa joten vähän jokaisessa maassa aseiden valmistus muuttui levyistä prässätyiksi kun perinteinen koneistaminen kysyi raaka-aineita, työntekijöitä ja oli hidasta. Tunnetuimpia noista itselataavista jaettiin rautaesiripun molemminpuolin kolmansiin maihin apuna esimerkiksi ei tarvinnut simbakapinan jälkeen kongolaisten selvitellä välejään keihäillä ja nuolipyssyillä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Saksasta pitää muistaa että 1940 se oli teollisuudesta huolimatta raaka-aine köyhä osittain maatalousvaltainen valtio jonka talous ei kestä pitkää kulutussotaa. Sodan ratkaisivat a) öljy b) teollisuuskapasiteetti c) raaka-aineet näistä kolmesta ei ollut pulaa USA:lla ja Neuvostoliitolla. Kuten amiraali Yamamoto totesi omalle sodanjohdolleen että hän voi taata vuodeksi puoleksi toista menestyksen mutta USA:ssa maahan aikoinaan tutustuneena ilmoitti että sen jälkeen alkaa painamaan amerikkalainen varusteluteollisuus sama Neuvostoliitissa kun uralin taakse evakuoidut teollisuuslaitokset saatiin ajettua ylös niin työvoimasta ja raaka-aineista ei ollut pulaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Itänaapurissa ei pidä unohtaa Studebakeria, varsinkin tuli tunnetuksi katjusalavettina sekä Willys/Fordin Jeeppiä. GAZin insinöörit tutkivat ne hartaasti ja sodan jälkeisissä malleissa on haivaittavissa tiettyä yhteneväisyyttä. Tielaitokselle ostettiin sodanjälkeen ylijäämä kempsuja tännekkin. Neuvostoliiton ongelma oli maantieverkoston alkeellisuus, ihan sama kuin euroopassa yleensäkkin eli kaikki vähän isommat määrät ja raskaammat menivät rautateillä. Land Leasen ohjelmassa oli nämä meillekkin sodan jälkeen tuodut VR:n järeimmät höyryveturit eli Trumannit.

Joppos123 kirjoitti...

Muutama tuttu härveli eli MP40, Suomi KP ja Sten.
MP40 ihan mielyttävä ampua, hidashan se on mutta ei pahemmin piippu nouse vaikka laittaa lippaan tyhjäksi.
Suomi KP on samantyyppinen. Raskaana aseena vakaa ampua kun patikin on 9mm. Rumpulippaan täyttö kohmeisilla sormilla aikalailla taidetta ja jos yhtään lipsuu niin häiriö on taattu.
Sten on härveli joka on täysin paska. En voi käsittää kuinka britit pärjäsi tuolla sohlolla sakemanneja vastaan.
Osumatarkkuus metrin päästä lautaseinään oli ihan tuurissaan,ihan käsittämätön vempele.
Käsittääkseni tuo tarina kertakäyttöisyydestä ei ole ihan tuulesta temmattu. Ilmeisesti osa D-dayn maahanlaskujoukoista käytti kertakäyttöisiä Stenejä joissa lipas oli hitsattu kiinni. Yhdellä soltulla saattoi olla muutama niitä mukana mutta pääase oli normi Sten tai kivääri.
Niillä pyrittiin maahantullessa hetkelliseen suureen tulinopeuteen kunnes porukka pääsi suojaan.
Eversti evp Sampo Ahto kertoi tuosta aikoinaan kun olin "poikalyseossa".
Ei se vissiin mikään iso ilmiö ollut vaan vain muutamaa operaatiota varten tehty juttu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille jonka kommentti jostain syystä seikkaili vuorokauden virtuaaliavaruudessa ennen kuin tuli perille, Anolle, Pyssymiehelle, Patelle Pankavaarasta ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne ja mielenkiintoisista lisäyksistä. Tuo Pyssymiehen kommentti olikin varsinainen termisavotta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Muistelen muuten että niin Suomi-kp, Peltikonepistooli ja Sten olivat reserviaseina vielä pitkälti 1990-luvulle kunnes sotavaltiolle ostettiin niitä kiinalaisia ja harppisaksalaisia rynkkyjä. Liekö noita vanhoja konepislareita PV:n varastoissa enää ensinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Jummalaare!

Vieläkö tuo suomalaisten tyhmääkin tyhmempien kapiukko-ase-erikoisasiantuntijoiden 50-luvulla keksimä ”kertakäyttökonepistooli”-tarina kiertää.

Vain suomessa tunnetaan tuo satu, ei missään muualla!

Sopii kokeilla hitsata 40-luvun vehkeillä panostettu lipas kiinni. Paukkuu ihan takuuvarmasti. Ja jousetkin ehtii kuolla. Erässä ylijäämäaseita oli varmasti joitakin pyssyjä, joisa todella oli lipas kiinnihitsattu. Kas, kun niitä vehkeitä olivat tommyt sodan jälkeen kanniskelleet harjoituksissa. Ei ole ollenkaan tyhmä idea antaa alokkaille sulkeisiin / tyynättäväksi taatusti toimimaton ase, ei tule vahinkoja. Tai kassun portilla pönöttävälle vahdille ase jota ei kannata varastaa. Muitakin syitä deaktivoida välittömän käytön estävästi löytyy.

Stenin tarkkuudesta ole kyllä suunnilleen sama mieltä. Sen toimintavarmuuskin on ns. legendaarinen. Tähtäimetkin kun on lähinnä koristeena. Eivät nimittäin ole suunnatut. St. Nazairen hyökkäykseen lähteineitä kommandoja viiksetti erikoisesti, että omat, korjatut aseet oli jätetty varuskuntaan, kun lähdettiin. Oli siinä kiva askarrellapaskarrella lippaan huulia skraadittomiksi ja oikean väljyisiksi. Ja valikoida toimivia lippaita. Pitkin kanaalia seilatessa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Stenistä tuumailen lähinnä sitä että olispa kiva kerran päästä kokeilemaan. Vaan tuskinpa se onnistuu. Sen muistan että kun intissä lähdettiin Rovajärvelle kolmeksi viikoksi niin patterin päälliköllä oli henkilökohtaisena aseena Sten. Kai siihenkin joku syy oli.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole ollut eikä ole olemassa mitään kertakayttö-Stenejä.

Uskomatonta pashaa!

Kuten Pyssymies tuossa kirjoittikin; ottaa ja hitsaa lipastetun lippaan niin huomaa miksei.

Ei ole varastoissa enää muita konepistooleita kuin ämpäreitä eli MP-5 ja MP-5SD.
- näitä onkin sitten hanittu huimat kolmattasataa kappaletta.

MP-40 konepistoolia edelsi kalliimmin valmistettava MP-38, joka osallistui sodan alkuun. MP-40 valmistus alkoi vasta 1940 ja jakelu joukoille ajoittuu vuoteen 1941->

Korjaus: ei mene papashaan (PPSh-41) ja Sudajevin (PPS-42 ja -43) tankolippaat ristiin.
Aivan omanlaisensa konstruktioita ovatten.


-Tvälups-

Joppos123 kirjoitti...

Ykän patterinpäällikkö on vaan ollut perinteisen laiska tykkimies, heh. Vekaran tykärit roikotteli kanssa Stenejä harjoituksissa, ne ovat kevyempiä kuin tavan rynkky.
Eipä taida vanhoja Suomi konepistooleja enää olla kuin keräilijöillä ja rosvoilla.
Osasta tehtiin lahjaesineitä porailemalla piiput reikiä täyteen, sehän ei sieltä vaipan alta näy.
Kaveri palkittiin aikoinaan vuoden aliupseerina ja se sai puulaattaan pultatun Suomi kp:n rumpulippaalla. Lipas on muuten täysin ehjä ja nykyisin siis laiton.
Kiinan ja harppisaksan kauppa takasi sen, että nykyisin joka ukolle löytyy kaksi rynkkyä jos tarve vaatii.
Ihan kuranttia tavaraa ja itseasiassa harppisaksalainen tussari on jopa parempi taistelutilanteessa kuin meidän vanha diopteritähtäimellä varustettu perusrynkky.
Sakemannissa on edessä puolidiopteri ja se on paljon noepampi ampua kuin vanha Suomalainen malli.
Uudemmissa 2005 malleissa on sama ratkaisu kuin Saksasalaisessa.
Ihan uusimmilla kotimaisilla en ole vielä päässyt ampumaan,pitää ujuttaa itsensä ennen eläköitymistä johonkin testiharjoitukseen käpyjä potkimaan jos pääsis siellä testaamaan.
Aika paljon sitä on reilun kolmenkymmenen vuoden aikana erilaisilla härveleillä päässyt paukuttelemaan, jopa 75mm:lla jalkaväkitykillä ja "piiskalla". Molemmilla suora-ammuntaa.
Nekin vehkeet ovat olleet jo kauan sitten uunissa.

Joppos123 kirjoitti...

Tvällärin perustelu on kyllä aika vastaansanomaton, eli kysymyksessä taitaa olla sarjaa satuja ja tarinoita.
On meinaan kohtuullinen mahdollisuus saada annos ylimääräistä jännitystä jos lähtee patruunoita täynnä olevaa lipasta hitsailemaan, eversti kusetti meitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun stenistä jättää lukon pois, kevenee värkki merkittävästi. Tätä konstia taidettiin käyttää aika paljon.

Patterin päällikölle ei taida kukaan alkaa keksiä runtua aiheesta.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Joppos123:lle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne. Lienee niin että jos sitä kovilla pateilla täytettyä lipasta ryhtyy hitsailemaan niin lipas kyllä räjähtää. Mitä tulee noihin vanhoihin konepistooleihin niin mietin vaan sitä että olihan niitä vielä ampumakuntoisia paljon. Olisko ne kannattanut säilöä ja jakaa joskus tarvittaessa mahdollisille kodinturvajoukoille jos Suomessa päädyttäisiin Jugoslavia-tyyppiseen tilanteeseen. Ja en tarkoita tällä sitä että savolaiset ja hämäläiset olisivat alkaneet rähistä keskenään.

Minullahan on niitä Suomi-kp:n täysin toimivia lippaita parikin kappaletta joten lienen siis rikollinen.

Sillä perusrynkyllä ammuin kolme valiota ja helposti mutta mietin että kuinka sen tähtäin pärjäisi sotkuisessa tosipaikassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ennen vuotta 1946 valmistetut sarjatuliaseiden lippaat ovat edelleen laillisia.

Stenejä hankittiin meille sekä II että III malleja. Kaikki varikkokunnostettiin lippaineen ja lopputulos on parempi kuin alkuperäiset tehdasvalmisteet.

Tanskan asevoimat eivät huolineet Suomi-kp:tä kalustokseen mutta Madsen valmisti niitä lisenssillä saksalaismiehittäjilleen...

Ruotsi, Tanska ja Sveitsi valmistivat Suomi-konepistoolia lisenssillä.
Neuvostoliitossa tehtiin karkeaa nk. Karelo-Finskij kopiota ilman lisenssejä.

Itse en luota noihin virallisiin Suomessa valmistettujen Suomi-konepistoolien valmistuslukemiin en enää alkuunkaan. Ei täsmää nimittäin siihen kuinka paljon niitä meni vientiin sekä kuinka laajasti niitä jaettiin puolustusvoimille Jatkosodan aikana. Rintamajoukkojen lisäksi jokaisesta pommi-/tiedustelukoneesta löytyi yksi kp m/31. Samoin laivoilta ja sukellusveneistä useampikin kappale. Kaiken päälle kun niistä lopulta luovuttiin niin niitä myytiin Yhdysvaltoihin polttoleikattuna yli 50 000 kpl vaikka laskujeni mukaan (sota-ajan menetykset, rauhan aikana tuhotut sekä myydyt yms) niitä ei pitänyt olla paljoa 30 000 enempää. Kannattaa muistaa, että Tikkakoski oli saksalaisen Willy Daugsin omistuksessa ja poistuessaan maasta taisi tehtaan kirjanpito upota Pohjanlahteen...


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos lisäyksistä. Eikös se ruotsalaisten valmistama Suomi-kp ollut varustettu lyhyemmällä piipulla kuin alkuperäinen?

Ja Suomestahan katosi sodan jälkeen kaikenlaista kirjanpitoa. Mieleen tulee eräs Operaatio Stella Polaris.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on semmoinen tuntuma, että ennen kuin varastoista perittiin sikavuokraa oli tapana pitää hieman ylimääräisiä varaosia jemmassa. Kun oli opittu, että voi pölähtää tiskille kiukkuinen upseri ja vaatia täydennysmiehille aseita. Kun oli vielä opittu hämäämään valvontakomisssiota. 500 kiloa, "varaosia sekal" on tunnissa 10 maximia. Jos sattuu tuleen tarvis.

Esimerkkinä kirjanpidon tarkkuudesta vaikka berdaanit, poistettu vaikka kuinka monta kertaa - ja aina niitä löytyi lahjoiksi ja myyntiin.

Stenit ja suomet olis sopineet oikein hyvin suojeluskuntain aseiksi.

Taisi Daugs tehdä kauppaa ohi kirjanpidon. Kuulemani mukaan esmes Hispano Suiza ei ole ikinä tehnyt alle 20mm asetta. Myi kumminkin suomi kp:n versiota.

Luulen muuten,että tuo satu kertakäyttäonepislareista on saanut alkunsa pikadeaktivoiduista elokuvarekvisiitta aseista. Ei sitä kaukaa näe,että lipas on räitty hitsillä kiinni. Kun divisioona avustajia säntäilee sinne tänne, täydestä menee. Lippaan hitsaaminen kiinni on hankalampi fiksattava kuin vaikka iskuripiikin poisto.

Mutta tehtiin stenistä oikeastikin rajoitetun ajan käyttökelpoista mallia. Sinä oli pronssilukko. Ja siis iskurin piikkikin pronssia. Tarkoitus oli, että se piikki tylsyy suhteellisen pian. Aseita kun tiputeltiin partisaaneille, joista osa oli rikollisia ja osa esmes kommunistejä. Ja oli toivottavaan, että aseet poistuisivat käytöstä aika nopeasti. No, pronssi muovauskarkeni eikä tylsynyt. Ja rikollisille piisas kalustoa, kuten kaikki Rififin nähneet tietää.

Pyssymies

Jaska Brown kirjoitti...

Kun aikoinaan tuli käsiteltyä läpi kaikki aseet, joita varuskunnan perävaraston takahuoneen syrjimmästä nurkasta löytyi, niin ihastuin suuresti Sten-konepistooliin. Istui käteen niin että tuntui siltä kuin olisin putkahtanut maailmaan se kourassani. Oli vielä niin mukavan kepoinen kannellakin.
Vaan aseet ovat kuin naisia. Vaarallisia ja usein se ulkomuoto ja jopa ensituntumakin pettävät, käytäntö kun on jotain muuta. Minun ja Stenin romanssi päättyi ampumaradalla. Ihan sama mihin sillä tähtäsi vai tähtäsikö mihinkään, osumakuvio oli aina samanlainen eli sitä ei ollut. Ja ne muutamat harvat maalitauluun ihmeen kaupalla osuneet luodit jättivät jäljen jota ei oikein tahtonut saada täpällä paikattua, koska luoti osui siihen muuten täysin satunnaisessa asennossa mutta ei koskaan kärki edellä.
Ja kuten joku kommentoija totesi, Suomi-kp oli sitten ihan eri peli tarkkuudeltaan vielä vuosikymmeniä ja tuhansia laukauksia myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Jaskan kokemuksen mukaan sten on mainio peli lähihommiin. Ainakin yksi kuula osuu ja poikittain osuva vaikuttaa tehokkaamin kin suoraan lentävä.

Ei ihme, että sten poistui käytöstä aika noileesti. Ei seuraajansa Sterlingkään kai mikään tarkkuussase ole mutta siinä on kaikkien aikojen paras kp-lipas. Ja muutenkin toimiva peli.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Ja varmaankin sotavaltiolla on aina ollut luovaa kirjanpitoa. Mm. niiden tuhannen putken kanssa jotka olivat laivaston kirjoilla ja joita ei siten tarvinnut ilmoittaa.

Jaska & Pyssymies: Blogin raati on käynyt asiaa läpi ja sen perusteella ainakaan Pinnanmaan suojelukaarti ei ota Stenejä varustukseensa.

Joppos123 kirjoitti...

Sotavaltion kirjanpito ollut aikoinaan sopivan luova mutta auta armias jos kysymys on räteist ja lumpuist.
Niiden kohdalla ei armoa tunneta.
Minulta karhutaan edelleen täydellistä m83 pukua tilpehööreineen jonka kuittasin ja luovutin käskystä silloiselle Etelä-Korean SAM:lle vuonna kivi ja sakset.
SAP on lahjomaton.
Kamat ovat edelleen Etelä-Korean pysyvässä uniformunättelyssä heitin pääkaupungissaan. Heillä muuten on tällainen näyttely, kuvia löytyy netistä mutta ei Suomen osastosta.
Tämä tarkoittanee sitä, että eläköityessäni teen hävärin ja "tuomiosta" riippuen maksan roinat (joita ei enää edes käytetä) tai lähden virkamatkalle riipimään ne huitvittuun sieltä vitriinistä.
Ensimmäisestä vaihtoehdosta selvinnee pahimmillaan rahalla, toisen kohdalla voi tulla muutakin sanomista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123. Tuli tuosta mieleen ne intin varustetarkastukset joissa kadonneet rätit ja lumput oltiin hinnoiteltu aika rohkeasti.

Anonyymi kirjoitti...

m/83 rytkyjä voi ostaa SA-myymälöistä ja kirpputoreilta alkaen euroista aina pariinkymppiin.

Helpoin ratkaisumalli paitsi jos rakastaa byrokratiaa.


-Tvälups-

Jk edelleenkään ei käy Sudajevin ja Spaghinin lippaat ristiin. Korjatkaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Se lipashomma unohtui. Korjattu.

Anonyymi kirjoitti...

..ja Stenejä hankittiin niin II kuin III malleja.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Tuokin lisätty. Osaat varmasti sanoa että mitä eroja noilla II ja III-mallin Steneillä oli noin niinkun ampujan kannalta. Vai oliko kyse vaan viimeistelystä?

Anonyymi kirjoitti...

Ampujan kannalta ei eroa.

II -mallissa voit kääntää öipaskuilun ala-asentoonsa ja näin suojata ulosheittoaukkoa lialta.
Lipas ei ole tällöin paikoillaan. Piippu on helppo vaihtaa tai varustaa ase vaimentimella.

III -mallissa piippua ei ilman sepityksiä vaihdeta ja kokonaisuus on enemmän prässätty.


-Tvälups-