sunnuntai 30. toukokuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CII

Käydään taas interwebin ihmeellisessä maailmassa joka olisi aikanaan miellyttänyt asioista kovasti kiinnostunutta 1970-luvun pikku-Ykää joka joutui tiedonhalussaan turvautumaan sen ajan interwebiin eli kirjastoon. Joskin mainiosti sieltäkin tietoa sai. Piti vaan nähdä hieman vaivaa. Pikku-Ykä oppi jo pienenä että panssarivaunu on kovasti pelottava vehje. Varusveijarina sellainen tuli nähtyä läheltäkin. Taisi olla silloinen T-54.

Käydään joutessamme hieman läpi niitä keinoja joilla niitä panssareita pyrittiin tuhoamaan silloin kakkosrähinän aikana. Kirjoituksesta unohdetaan saman tien kivääri- ja tykkiaseet sekä miinat koska niitä oli aivan hurumykke jokaisella kansainväliseen ottaanlyöntikilpailuun osallistuneella valtiolla. Käydään sen sijaan läpi niitä muita välineitä. Ja ensimmäisenähän kannattaa tietysti mainita polttopullo:

Suomalaiset eivät suinkaan keksineet polttopulloa mutta käyttivät sitä hyvin tehokkaasti talvisodassa. Polttopullossa oli palavana aineena bensiiniä, spriitä ja jonkin verran tervaa. Alun perin niillä oli tarkoitus lähinnä sokaista vihollisen panssarivaunuja mutta pian huomattiin että tankin ilmanottoaukkoon heitettynä palo levisi moottoriin ja sitä myötä itse vaunuun. Vihollinen menetti talvisodassa palamisen vuoksi 436 panssarivaunua ja suurin osa lienee polttopulloilla tuhottuja. Kaiken kaikkiaan vihollinen menetti talvisodassa 1919 tankkia.

Se toinen kuuluisa suomalainen – ja tietysti muidenkin maiden käyttämä – köyhän miehen panssarintorjunta-ase oli kasapanos:

Kasapanos vasemmalla niille, jotka eivät tunnista. Kasapanostahan käytettiin myös pesäkkeitten ja bunkkerien tuhoamiseen ja sitä oli kuvasta poiketen myös tilapäisversiona eli laudanpalaan laitettuja trotyylipalasia. Brittiläisillä oli kyseisestä aseesta varsin omalaatuinen versio eli Sticky Bomb ts. tahmapommi.

Kyseisen aseen ideahan oli siinä että kun siitä oli poistettu kuori, niin sen pinta oli liimapinta jonka piti tarttua tuhottavaan tankkiin. Siinä oli tietysti se ongelma että kun heittäjä oli vetänyt sokan irti ja jos tahmapommi tarttuikin omiin vaatteisiin niin oli aika ryhtyä lukemaan isämeitää. En tiedä, käytettiinkö kyseistä panosta sodassa paljoakaan mutta niitä valmistettiin kuitenkin 2,5 miljoonaa kappaletta.

Saksalaisilla oli vähän kehittyneempi versio eli magneettimiina ts. Hafthohlladung:

Panoksessa oli kolme magneettia jotka kiinnittivät sen tuhottavaan panssarivaunuun. Se pystyi läpäisemään 140 mm panssarin. Näitä valmistettiin puoli miljoonaa ennen kuin tehokkaammat panssarintorjunta-aseet tulivat saksalaisten käyttöön.

Kaikki aiemmin mainitut pst-välineet vaativat tietysti hirvittävää rohkeutta käyttäjiltään. Siinä kun piti mennä aivan panssarin viereen. Siksi kehitettiin tietysti muitakin pst-aseita niiden tykkien lisäksi. Iso-Britannialla oli jo aivan sodan alussa käytössään No. 68 AT-kranaatti.

Niin kuin kuvasta näkyy, oli kyseinen kranaatti kiväärikranaatti. Mutta sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi. Muita Home Guardin Saksan maihinnousun varalta kehitettyjä mutta tositoimiin osallistumattomia olivat mm. Northover Projector:

Vaikka sitä ei juuri tositoimissa nähty, sitä valmistettiin 19.000 kappaletta. Ase ampui mustaruudilla laukaistavaa 2,5 tuuman kranaattia ja samanlaista käytti myös Blacker Bombard:

Tätäkin vähälle käytölle jäänyttä asetta tehtiin kaikkiaan 22.000 kappaletta. Britit kehittivät sitten tositoimiin osallistuneen PIAT-aseen (Projector, Infantry, Anti Tank) joka tuli käyttöön vuonna 1943:

Ase oli hieman omalaatuinen sillä se ei ollut varsinainen sinko vaan siinä oleva voimakas jousi (jota ei pystynyt virittämään jäykkyytensä vuoksi makuullaan) laukaisi ammuksen ajopanoksen kun liipasinta painettiin. Liipasinkin oli jäykkä ja sen painamiseen vaadittiin neljä sormea. Ajopanos viritti sitten jousen uudelleen. Ammus itsessään oli jo ontelokranaatti joka oli tehokas silloisia panssarivaunuja vastaan. Tehokas ampumaetäisyys tankkeja vastaan oli n. 100 metriä. Mietin vaan että kuinka noin jäykällä systeemillä tähtääminen oikein onnistui? Joka tapauksessa näitä PIATeja tehtiin 115.000 kappaletta joita Neuvostoliittoon toimitettiin 1.000 kappaletta.

Neuvostoliitolla ei ollut tykki- ja pst-kiväärikaluston sekä tietysti tilapäiskaluston lisäksi muita varteenotettavia pst-innovaatioita mutta esitelläänpä kuitenkin Ampulomet:

Kyseessä oli jonkinlainen kranaatinheitin joka ampui lasiampulleja joitten sisällä oli joko jonkinlaista napalmia tai fosfori- ja rikkihapon sekoitusta ja joita sitten ammuttiin kohti panssareita. Kyseisen aseen käyttö lienee jäänyt vähäiseksi mutta nähtävästi suomalaiset saivat joitain sotasaaliiksi. Tuskin ottivat rintamakäyttöön.

Saksa oli tietysti kehittänyt varteenotettavaa panssarintorjuntakalustoa tykkikaluston lisäksi (ehkä se paras oli se 88 mm it-tykki) ja saksalaisia aseita oli sitten tietysti Suomenkin käytössä mutta esitellään ensin se vähemmän tunnettu 8,8 cm Raketenwerfer 43:


Kyseessähän ei ollut minkäänlainen sinko eikä myöskään tykki vaan ns. matalapainepanssarintorjuntatykki joka ampui pienellä ajopanoksella varustettua muodoltaan rakettimaista ammusta. Ammus oli kuitenkin ontelokranaatti joka kykeni läpäisemään max 180 mm panssaria. Näitä valmistettiin noin 3.000 kappaletta ja ne joutuivat väistymään tehokkaampien pst-aseitten tieltä joista toinen oli tietenkin panssarinyrkki:

Panssarinyrkkihän oli se ensimmäinen varsinainen kevyt kertasinko ja suomalaiset pst-miehet totesivat tarinan mukaan nähdessään näitä aseita ensimmäistä kertaa että nyt on palattu nuijasodan aikaan. Aseen ontelokranaatilla pystyttiin tuhoamaan kaikki sen aikaiset panssarivaunut.

Panssarinyrkkejä oli kaikkiaan viittä eri mallia. Suomalaisilla oli pääosin sitä ensimmäistä mallia jonka läpäisykyky oli 200 milliä mutta ampumaetäisyys vain 30 metriä. Eli se vaati ampujalta härän palleja. Mutta siihenhän oli jo totuttu polttopulloja ja kasapanoksia käytettäessä. Kaikkiaan Saksassa valmistettiin yli kuusi miljoonaa panssarinyrkkiä. Suomalaisille niitä tuli yli 25.000 kappaletta joita kesän 1944 taisteluissa käytettiin 3.900 kappaletta.

Kyseiset aseethan tulivat suomalaisille aivan viime tingassa vuonna 1944 ja koulutus jäi vähälle. Jotkut pst-miehet onnistuivat teloittamaan itsensä pitämällä panssarinyrkin putkea olkapäätä tai rintaansa vasten. Se toinen kuuluisa saksalainen – suomalaistenkin käyttämä – panssarintorjunta-ase oli panssarikauhu, mutta esitellään ensiksi sen esikuva eli amerikkalainen bazooka. Kun saksalaiset saivat näitä sotasaaliiksi niin ne kehittivät panssarikauhunsa sen pohjalta. Bazooka:

Tämä rakettiperiaatteella toimiva 57-millinen pst-ase tuli amerikkalaisten käyttöön vuonna 1942 Pohjois-Afrikassa mutta se ei saavuttanut suurtakaan menestystä. Myöhemmin Bazookasta tehtiin uudempia ja parempia malleja.

Ja sen yhden erinomaisen mallin kehittivät siis saksalaiset. Panssarikauhu eli Panzerschreck:

Panssarikauhun ampumaetäisyys oli mallista riippuen 100 – 180 metriä. Toisin kuin panssarinyrkki se oli uudelleenladattava ja kaliiberiltaan 88 milliä. Asetta valmistettiin yli kolmesataa tuhatta. Suomalaiset ampuivat panssarikauhulla kesän 1944 taisteluissa 3.200 laukausta.

Sodan loppupuolella amerikkalaiset sitten kehittivät bazookastaan kaksi uudempaa versiota. Ensimmäisenä M18:

Aseen kaliiberi oli edelleenkin 57 milliä. Erityisesti Tyynenmeren rintamalla asetta käytettiin panssarintorjunnan ohella myös japanilaisten asemien tuhoamiseen. Aivan sodan loppuvaiheessa käyttöön tuli M20:

Tätä 75-millistä asetta joka muistuttaa hieman suomalaisten Mustia ei ehtinyt tulla kakkosrähinän rintamille kuin muutamia ja se olikin pääosin käytössä Korean sodassa. Vaan olihan hieman vastaavanlainen ase japanilaisillakin eli totanoin 試製四式七糎噴進砲 jonka kaliiberi oli 70 milliä:

Asetta valmistettiin 3.500 kappaletta ja sitä oli tarkoitus käyttää mikäli amerikkalaiset olisivat hyökänneet Japanin pääsaarille.

Esitellään vielä italialainen 60-millinen Lanciabombe joka ei sitten koskaan päässyt varsinaiseen tuotantoon:

Minulle jäi vähän epäselväksi että miten tuo ase oikein olisi toiminut. Ulkonäöltäänhän se muistuttaa jotain cyberpunk-haulikkoa. Ehkä joku lukijoista osaa selittää. Vaan tässähän näitä panssareita tuli torjuttua. Ensi kerralla jotain muuta jotain muuta.


34 kommenttia:

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

88.
Vaarivainaan vanha vehje Kannakselta.

Ja vasta nyt hokasin, että itsehän mä 88:iin varusveijarina myös hieman tutustuin.
Lieneekö sitten jotain 'nuorison leveilyä' mutta mun 88 oli pikkuisen isompi. :D

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Eksoottisin pst-väline lienee pakosta käytössä ollut koivuhalko tai rautakanki... niillä kun sai hakattua vaunujen kk:t kieroon tai vaikka telakoneiston jumiin.

Yst. terv. Ano Nyymi

Anonyymi kirjoitti...

Pitä oikasta ettei panssarinyrkin käyttö vaadi härän palleja koska härällä ei niitä ole. Sonnilla on.
Ihmettelijä.

Anonyymi kirjoitti...

Lanciabombe:

Värkki ampui kevyen Brixia-heittimen kranua, modifoitua sellaista. Putkikin taisi olla samasta heittimestä. Vauhdin antoi ballistiitilla ladattu paukkupatruuna, jonka palokaasu kierrätettiin alakammioin kautta lauhtunena varsinaiseen ammuksen taakse. Rekyyliä vähennettiin lisää putken taantumisen mahdollistavalla jousisysteemillä ja tukissakin oli jousitus.

Ammus painoi 870g, josta 370g trimetyylitrinitroamiinia, läpäisy 70mm, kantama 250m.

Tuotettu kokonaista 1 kappaletta.
Samaa ammusta taisi käyttää myös erillinen kranaatinheitin, joka oli kiinnitetty aseen sivuun. Tuotannon määrää ei tiedossa.

Pyssymies

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Taisi olla että ainoa pst väline joka ei ollut muuttunut sotien jälkeen oli ryhtinapit, telamiinat kantoon ja varamiinoitteen tekoon kakkulapiolla. Sitten toinen jota kanniskeltiin oli Vietnamin viidakoista tuttu M72LAW eli 66 KES ORAK. Tyhmälle varusmiehelle ei koskaan oikein kesällä selvinnyt mitä kevyttä oli kotimaisessa singossa. Vähän sama kuin vanhempana vieläkin miettii mikä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne minulle kun tuppaa tulemaan hiki kun sitä harrastelee.

Anonyymi kirjoitti...

Polttopullo alias molotovinkoktaili

Reseptinsä oli kovasti vaihteleva, petrooli, terva, sprii, rikkihiili vaihtelevin suhtein oli rintaman lähellä tuotetun polttopullon sisältönä. Tuottajana Kuitu OY. - Tämä selittää kummallisen kuuloisen rikkihiilen. Rikkihiiltä käytettiin myös saksassa ns, Flammölin ainesosana. Rikkihiili haihtuu ja syttyy herkästi. Terva tarttuu, ei valu ja savuttaa & nokeaa ankarasti. Petrooli tuo polttotehoa.

Suomalaiset käyttivät myrskytikkuja sytyttiminä, myös kaliumkloraattia ja rikkihappoa käytettiin. Ampulleissa ja liemen sekaan sekoitettuina. Myöhemmin, kun tankit tiivistyivät eivätkä syttyneet herkästi pullo nimettiin sokaisupulloksi. Noki sotki prismat ja savunsa haittasi näkyvyyttä muutenkin. Sokaisun suojassa sitten kasapanos oli helpompi toimittaa perille.

Venäläiset käyttivät rikkihiileen sekoitettua fosforia polttopulloissaan, kuten myös Ampulometin ammuksissa. Seos syttyi itse – paitsi talvella. Ampulomet oli käytössä Stalingradin kähinöissä, talvella. Ja yllättäen ei saavuttanut joukkojen suosiota. Outoa, ammus jota ei voinut varmistaa, joka siis oli lasia ja rikkoutui helposti ja alkoi savuta & palaa ja joka ei toiminut välttämättä kohteessaan ei saanut suosioita.

Sticky Bomb oli epätoivoinen idea.

Hafthohlladung toimi mutta vaati hieman yritystä asentamiseensa. Suurin vaikutus oli saksalaisten omiin panssareihin, ne kuorrutettiin magneettimiinan tarttumisen estävällä pinnoitteella vuoteen -44 asti.

PIAT vaati asennetta käyttäjältään. Piti ottaa rekyyli vastaan jäykästi. Muuten aseen lataaminen piti tehdä seisaaltaan. Erikoishupina oli se, etä ammus osuessaan ampui sytyttimensä taaksepäin. Kohti ampujaa siis.

8.8 cm Raketenwerfer 43 Puppchen oli mainio värkki – misei saksalainen keksinyt laittaa sitä kevyisiin muuten hyödyttömiin pikkupanssareiinsa? No, kun Bazooka tuli näytille saksalaiset ottivat sen periaatteen käyttöön. Ja ammus löytyi Puppchenista. Hieman lisää ruutia ajopanokseen ja se oli siinä. Panzerschreck eri versioineen pysyi käytössä mm. sveitsissä aina 2000 luvulle asti.

Faustpatrone – panssarinyrkki sai alkunsa eräänlaisena panssarintorjuntakeihäänä. Siis seiväs jonka päässä panos. 30 metrin kantama oli suuri parannus.

”Panssarinyrkkihän oli se ensimmäinen varsinainen kevyt kertasinko ja suomalaiset pst-miehet totesivat tarinan mukaan nähdessään näitä aseita ensimmäistä kertaa että nyt on palattu nuijasodan aikaan.” - Niinpä, nimittäin nuija oli aikansa panssarinyrkki. Tehosi sontaryyttäriin kuin onteloammus panssariin. Keihäs, miekka tai nuoli ei tehonnut.

Nuo amerikkalaisten rekyylittömät tykit ovat muuten mustin esikuvia.

Nipponin poikain Type 4 70 mm AT Rocket Launcher oli ihan kelpo värkki.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Sinkoja on oikeasti vain raskas sinko ja raskaampi sinko. Kevyt sinko taitaa tarkoittaa, ettei sisällä lisättyä sokeria?

Pyssymie

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Niin molotovin coctailin kehittivät alunperin espanjalaiset, maurit eli regulares ja legioonalaiset tuhosivat Stalinin ja Vorosihlovin tasavaltalaisille apuna lähettämiä T26 eli neuvostoversio 6 tonnin vickersistä ja BT tankkeja. Muistaakseni panssarinyrkki on oli esikuvana kylmänsodan toiselle ikonille AK:n ohella eli RPG:lle. Molotovin coctail sai nimensä kun Molotoffi kiisti punalentäjien pommittaneen suomen köyhälistöä vaan suurta sankuruutta osoittaen pudottivat pommien sijasta Molotoffin leipäkoreja joten suomalaiset taas tarjosivat päivä napanderit tankisteille. Alko onneksi osti itse rajamäelle omat boforssit it aseiksi kun pullottaessa tuli pieni vahinko kun käytettiin viinapullojen korkkeja joissa luki ALKO Rajamäki.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Katselin tuossa youtubelta Katangassa toimineiden varsinkin 51 (Mike Hoare) ja 52 (kongo muller aka siegfried muller) kommandojen aseistusta, rekyylitöntykki sirpaleammuksella siinä missä 1919 Browning jeepissä aukaisi noin 300 m:stä simbakapinallisten jousipyssymieste puolustuksen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Ano Nyymille, Ihmettelijälle, Pyssymiehelle ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

VNV: Jos meinaat siis 88 it-kanuunaa niin sehän oli tosiaan lkp-vahvuuksissa vielä 1980-, ettei jopa 1990-luvullakin.

Ano Nyymi: Joo, näinhän on kerrottu. Pölli telapyörien välissä pysäytti sen ajan tankit ainakin hetkeksi. Tuskin onnistuisi enää.

Ihmettelijä: Joo, tiedän. Siihen sanontaan on vain tottunut. Saundaa jotenkin paremmin.

Pyssymies: Kiitos hyvistä lisäyksistä. Selvisi sen cyberhaulikonkin arvoitus. Ja joo, raskas sinko ja helevetin raskas sinko.

Pate: Kiitos myös hyvistä lisäyksistä. Jos puhutaan henkilökohtaisen varustemäärän painosta niin noilla pst-miehillä ja pioneereilla se taitaa olla kaikkein suurin.

Qroquius Kad kirjoitti...

Muuan 1990-luvun tuttavuus oli ollut Meidän Tasavaltamme Julkisessa Palveluksessa Panssariprikaatissa T-72 -miehenä ja kertoi tapauksen ilmeisesti kyseisen palvelusvuoden lippujuhlapäivän tiimoilta.

Virallisten osuuksien jälkeen veteraanit tulivat sitten katselemaan nykykalustoa. Eräs naureskeli, etteivät nuo teidän poikien laatikot ole paljon mitään;
tuohon pyörän ja telaketjun väliin kun lykkää tukevan metrisen puupölkyn, telaketju putoaa päältä ja siihen loppuu meno!

Vanhalle jermulle yritettiin selittää, että se onnistui Talvisodassa, mutta tämän telarakenne on valtavan paljon jykevämpi. Sotavanhus siihen, että nouskaapa pojat kärryille ja ajakaa hiljakseen, niin hän näyttää!

Jostain löytyi vielä sopiva pölkky, ja niin vanha jermu lykkäsi vanhalla rutiinilla oikeaan kohtaan pölkyn, joka meni tulitikuiksi.
Sotavanhuksella oli kuulemma jo itku lähellä, eikä hän voinut ymmärtää miksei se toiminut, kun silloin ennenkin...?

Ei auttanut, vaikka kuinka selitettiin yhä uudestaan, että Talvisodan kalusto oli 1920-luvun teknologiaa;
ei Sotkankaan telaketjua saanut pölkyllä enää pudotettua päältä.

Vanha jermu ei silti vain voinut ymmärtää, hänhän oli tehnyt sen ennenkin. – Voitaneen siis päätellä, ettei sotavanhus ollut Jatkosodassa ollut jostain syytä rintamalla, tai sitten ei koskaan tullut tilaisuutta hämmästyä jo silloin, miksi pölkkytemppu ei enää toimikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tohon roinan painoon voisin hiukan takertua.
Esim tst-liivi + rynkky + lippaat täysinä + pari kranua + komposiittikypärä yms muut kledjut siihen niin paino huitelee 17kg hujakoilla siihen sitten lisäät luotisuojaliivin levyillä ja paino nousee 17kg lisää. Tähän lisätään joku NLAW 12,5kg tai Apilas 10kg ja pari kessiä 4kg/kpl ja telluja 10kg kpl. Ei voi puhua liikkuvuudesta vaan kyseessä on hidas kuormakameli joka joutuu käyttämään rynkkyä kampena päästäkseen makuuasennosta ylös. Juokseminen ei onnistu kuin lyhyitä pyrähdyksiä noin 50m max jne.

Jostain Pasista esim jalkautuminen on noilla painoilla sellainen operaatio että jos hyppäät alas on polvet silppuna. Normi maihareilla liikuttaessa jalat kuolee muutamassa tunnissa liiallisen kamamäärän painamana. Niin joo ja lisää pari litraa vettä ja jotain pikkupurtavaa ja vaihtosukkia yms pientä.

Nyt sitten se rynnäkkökiväärin uudistettu/päivitetty versio jossa on fantsut tähtäimet yms. No se sitten painaa vielä vitusti ja liikaa lisää. Ylipäätään suomirynkky kun on tehty metallimutikasta jyrsimällä on siinä melkoisen paljon painoa jo itsessään jos verrataan levyprässättyihin AK variantteihin tai johonkin Alumiinista jyrsittyyn AR-15 kivääriin (tai sen lukuisiin variantteihin). 7,62x39 paukut alkaa painamaan melko paljon silloin kun niitä on mukana se 6x30 eli 180kpl jos verrataan kevyempiin paukkuihin esim 5,45x39 tai 5,56x45. No toisaalta 7,62x39 on kylläkin hyvä ja tehokas paukku joten en siitä sinällään inise.

Koska ukot ei nykyään ole yhtään sen parempia kuin vuosikymmenet sitten (useimmiten huonompikuntoisia joskaan ei kaikki) ja silloinkin puhuttiin romun painosta.... Tämä ei ole mitenkään toimiva yhtälö.
Sen verta monessa kertsissä olen mukana hikoillut että tiedän mistä puhun.

Kevyempi rynkky olisi hyvä.
Kevyemmät liivit.
Paremmat kengät!!!!
Realismia siihen varusteiden määrään minkä jokainen kantaa.
Rynkyn lisäksi lyhyempi ja kevyempi versio siitäkin esim kuskeille ja kaupunkijoukoille rynkky on tarpeettoman pitkä ja siten ahtaissa tiloissa kömpelö. PDW konseptia mietin...

T labrotta

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja labrotalle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Hjuu, katsotaas nopeasti:

Talvisodan T-26: Painoa 9,4 tonnia. Moottorin teho 90 hevosvoimaa.

T-72: Painoa 41,5 tonnia. Moottorin teho 780 hevosvoimaa.

On varsin selvää että pölli saattoi viivyttää T-26:sta mutta ei enää T-72:sta.

labrotta: Minähän kävin inttini 1980-luvulla ja kantolaitteina oli sipulisäkki ja se vanha tetsari. Kypäräkin oli teräspotta, tosin luotiliiveistä ei ollut tietoakaan. Mutta lienee niin että painoa on aina liikaa. Jos sitä saadaan vähennettyä niin se on aina hyvä. Sinänsä minusta rynkky ei ollut liian painava mutta sehän ei ollut se modattu rynkky. Reserviläisille varatut kiinalaiset ja harppisaksalaiset rynkythän ovat levyprässättyjä. Ei ole kokemusta niistä. Ratkaisu kevyempiin ja toimivampiin varusteisiin olisi tietysti yksinkertainen eli raha. Mutta Suomessa priorosoidaan raha muualle. Esmes vuosittaisen kehitysapuun tuhlatun rahan hinnalla PV:n varusteita voitaisiin parantaa varsin hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Kyllä meille joulupukkipataljoonan ukoillekin riittää kotimaisia kiväärejä ainakin hetkeksi, suurin osa prässätyistä RK62/76 on tainneet viettää koko olemassa olonsa varastoissa. Harppisaksan variantti taas on niistä Kalashnikovin näköisistä rynkyistä se laadukkain ehdottomasti.

Itselläkin on kokemusta siitä narutetsarista joka teilläkin varmaan oli? Ainakin oli sivutaskuissa tilaa kun avaruusajan sotavarusteen taskut oli mitoitettu Emman ja Suomi-KP:n lippaille...

Yst. terv. Ano Nyymi

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Vaarivainaan 88 oli Panzerschreck.
Itse tutustuin Rämäpäähän Katanpään linnakkeella kuvitteellisten laivojen upottamisen yhteydessä 1980-luvun loppupuolella.

https://en.wikipedia.org/wiki/8.8_cm_Flak_18/36/37/41#Finland

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano Nyymille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Ano Nyymi: Se vanha tetsari oli minunkin aikaan. Eli toi:

https://2.bp.blogspot.com/-DyxA5HybffM/W-D9TD9ClwI/AAAAAAAAGdM/Pwxsff-OyfwVcnxPlrgYYsuOysBAEVozQCLcBGAs/s1600/jlix11.jpg

Minulle opetettiin toki vanhat aseet mutta se pääase oli jo silloin tietysti RK 62.

VNV: Kiitos lisäyksestä ja kunniaa vaarillesi.

Anonyymi kirjoitti...

Arvi (AR)on valettu alumiinista. Nykyään arvia tehdään ala- ja ylärunkoa muovistakin. "Etutukkikin" on hiilikuitua - https://www.brownells.fi/AR-15-MK3-WHAT-WOULD-STONER-DO-2020-RIFLE-AR-15-WWSD-2020-RIFLE-223-WYLDE-KE-ARMS-LLC-Black-16-Polymer-100037291

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tuota asetta en ole koskaan päässyt kokeilemaan. Mielikuva on, että se on paljon monimutkaisempi Kalashnikoviin verrattuna.

Anonyymi kirjoitti...

Polttopullo oli sinänsä oikein hyvä tankkien tuhoamisessa ettei palaneita tankkeja kannattanut korjata. Muutenhan läpiammutut oli helppo laittaa uudelleen tositoimiin sisäpesun ja paikkauksen jälkeen.
Ari

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

No Eugene Stoner suunnitteli arvin kivääriksi ja oikein valitulla patruunalla ihan nautinnollista pätkiä sieviä kasoja kun taasen toveri Mihailin kalasnikov on vekotin missä ryhmä pomppaa miehistön kuljetusajoneuvosta kylväen noin 30 sekunnissa mahdollisimman paljon luoteja määrätylle alueelle vanhalla puna-armeijan hyväksi havaitulla periaatteella määräkin on laatua. Sitten on erikseen uberquality vekottimet eli Sako ja Galil, galil on omaa sukua valmet ensimmäiset galilin rungot tuliva tourulasta.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kyllä malli kekkonen, wärtsilän teräspotta, sipulisäkki ja tetsarit tekee miehen, vielä kun kesän hautoo jalkoja kumisaappaissa tietää pukeutumisesta. Niin ja talon alusvaatteet olivat just ja jetsulleen samat kuin johtaja Turhapurolla. Aseena vanhan liiton valmetti.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Norincot ovat tulleet tehtaalta niin hyvässä varastorasvassa ettei nykyisin oikein ole tai saa käyttää riitävän mojoa liuotinta niiden putsaamiseksi. Tuttu joka putsaili niitä sanoi ettei pari päivän liuotuskaan poista sitä moskaa.

Anonyymi kirjoitti...

Arvilla ammutaan tarkasti, värkki on kiva ammuttava. Ei nosta, ei potki - rekyyli suoran olkapäähän, ei nouse, ei väännä.

Avtomat Kalasnikov tarjoaa suunnattua tulta. Kuka on ampunut sarjaa alkuperäisellä tietää. Tähtäimet on suunniteltu helpottamaan suuntausta. Katsotaan tähtäinten YLI. Värkillä voi tietysti ampua tähdättyä kertatultakin mutta tuo suuntaus on suunniteltu komppanian massiisiviseen tuli-iskuun. Tuli-iskulla torjutaan tarvittaesssa vaikka pataljoonan rynnäkkö.

Kumpikin on toimivia. AK on toisaalta vähemmän hoivaa vaativa. vähän niinkuin traktoritehtaiden tuotteet, Ferrari vaatii enemmän huoltoa kuin Zetor. On kumminkin mukavampi kärry.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

AR perheen kiväärit ovat oikeastaan aika mukavia ampua. Alkuvuosien ongelmat johtuivat susipaskoista lippaista ja täysin väärästä ruudista paukussa. Tarkkahan tuo on. Arskojen etu AK aseisiin nähden on se että niihin vaihtaa jokaisen osan piippu mukaan lukien itse. AK on tehtaalta tullut valmis paketti johon ei vaihda juuri mitään osaa itse eikä aina välttämättä edes sepällä ole helppoa.
AR suunniteltiin sellaiseksi kuin suunniteltiin jotta valmistus voidaan niin haluttaessa hajauttaa useille pienemmille pajoille/alihankkijoille. Samalla saatiin ns modulaarisuus eli todellinen legopalikka ase.
Osa Norincoista oli ja on hyvin hyvin heikkoa laatua. Jossain harjoituksessa sain kokeilla sellaista vuosia sitten ja koko ase helisi ja ampui noin 50cm kasaa 150m matkalta. Joku vaunumies kehui harppisaksan AK kivääriä ihan hyväksi ja suht tarkaksi. Kiinalaisten aseiden laatu heittelehtii erien välillä suuresti.
Jyrsitty runko on jäykempi ja värähtelee hallitummin ammuttaessa kuin levyprässirunko siitä varmaan suurin osa eroista tarkkuudessa. Levyprässi runko sitten on kevyempi ja valtavissa määrissä valmistettuna halvempi.
Pienemmän patruunan 5,56x45 etu on painon lisäksi kiukkuinen lähtönopeus joka saa aikaan suoremman lentoradan ja sitä kautta suuremman käytännön tarkkuuden.

Labrotta muistelee

Anonyymi kirjoitti...

Arvin lippaat suunniteltiin alunperin kertakäyttöisiksi. Siis samaan mallin kuin kammat vaikka mauserissa tai M1891 kiväärissä. Käytä kerran, heitä pois. Halpaa, ohutta alumiinipeltiä.

Ruudin suhteen kävi se tavallinen moka puolustushallinnossa, vasen käsi ei tiedä oikean touhuista mitään. Tuli uusi ruuti, seosaineena liitu. Ruuti ei siis ala purkaantua omia aikojaan, kestää varastointia ikuisesti. Kun liitu nappaa happojäämät. Se liitujauho tukki kumminkin ohuen kasuputken ja likasi lukon pään. 308:aa ampuvassa alkuperäisaseesa tämä ei ollut ongelma mutta pikkuinen 223 oli ahtaampi - arempi lialle.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Arille, Patelle Pankavaarasta, Pyssymiehelle ja labrotalle & kiitos kommenteistanne.

Ari: Tuo riippuu varmaan siitä, että kuinka pahaa jälkeä osuma on siellä tankin sisällä saanut aikaiseksi.

Pate, Pyssymies & labrotta: Kiitos lisäyksistä. AK-47:n etu lienee sen yksinkertaisuudessa, helppoudessa ja kestävyydessä. Uuno Turhapuro-kalsarit olivat minullakin. Patruunakammoista tuli mieleen että sotien jälkeen muuan kapteeni Kari Pelo suunnitteli konepistoolin jossa oli kiinteä lipas johon patruunat ladattiin paperisiteessä. Ase ei tullut laajempaan käyttöön.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelo_(konepistooli)

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Noissa bazooka kuvissa on pieni juttu joka ei vastaa todellisuutta eli oikeassa elämässä bazookan käyttäjällä piti suojata vähintäinkin silmät suojalaseilla sekä naamataulu myöskin laukaistaessa syntyviltä raketin palojätteen roiskeilta. Saksalaiset käyttivät suojautumiseen kaasunaamaria mutta kentällä se oli hankala ja kauhuun laitettiin suojakilpi ja pieni ikkuna kuten kuvastakin näkyy tähtäystä varten.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Sitten tuo tuhottu T34 tankki jonka ohi jänkäjääkärit marssivat nyrkit olalla on ollut tunnetuimpia TK-miesten lavastuksen kohteita. Sitä ei tuhottu lähitaistelu aseilla, eikä sillä pst-tykillä jonka miehistö sihtailee sitä tykin takaa. Sitä ei tuhonnut Laguksen miehet vaan Sturmgeschutz-Brigade 303 Stug lll vaunu täysosumalla 75mm panssaritorjunta tykin täydellinen osuman vaikutuksesta tankin tornikin irtosi rungosta ja lensi muutaman metrin päähän hylystä

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Talvisodassa Summan läpimurtoon tuotiin Leningradista tehtaalta KV1 vaunuja lieneekö olleet prototyyppejä. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Sallassa tuli sitten varsinainen möhkö KV2 vaunu joka lopulta saatiin rampautettua liikuntakyvyttömäksi mutta tuhoamiseen meni aikaa ja miehiä, ero oli KV1 oli 76 mm kanuuna tykkinä ja tuossa möhkössä oli 152 mm haupitsi vai kanuuna-haupitsi joka suuntaan tankkiemmoja. Talin-Ihantalan taistelussa saatiin jopa kaksi JSU-152 rynnäkkötykkiä sotasaaliiksi, en ole ihan varma mutta ilmeisesti siellä oli myös IS-2 vaunuja näitä tìikerin tappajia joten jos menet ampumaan alle 30 m:n etäisyydeltä tanķkia maastoon joiden ympärillä kuhisee piipalakkeja kuin meren mutaa. Se semmoisten lujahermoisten miesten kuten korpraali Ville Väisänen joka tuhosi nyrkeillä 8 vaunua ja taisi kaatua 9 vaunua tuhotessa samanpäivän aikana.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Unohdin vielä kun panssarkauhusta puhutaan niin Aarne Salosen mies joka oli ritarina kantamasss marskin arkkua. Mies tuhosi kauhulla Hiisijärven taistelussa 6 kpl raskaita vaunuja.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

AK AR vertailusta suomenkielinen C. J. Chiversin "Aseiden Ase Kalasnikovin tarina" on hyvää luettavaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate, ja kiitos lisäyksistä.

- Bazookakuva samoin kuin moni muu kuva ovat tietysti lavastettuja koska varsinaisen rähinän aikana ei ehtinyt oikein kuvaamaan. Samoin on tuon kyseisen T34:n kohdalla.

- Noita isoja vaunuja naapuri tosiaan kokeili talvisodassa. Pääkalusto taisi olla sitä T26-vaunua.

- Lisätään Eero Seppänen joka tuhosi kauhulla Siiranmäessä kahdeksan vaunua ja oli Suomen nuorin Mannerheim-ristin ritari. Luin Seppäsestä että hän ampui ensimmäisen laukauksen ohi ja totesi sitten että johan se nyt onnistuu, kun on tuota kokemustakin. Ihan kokonainen laukaus.

klova kirjoitti...

Sodankäynti on jatkuvaa kamppailua toimien,vaikka nyt tankkien ja vastatoimien,tässä tapauksessa pst-ohjusten välillä.

Ohjukset ovat olleet viimevuosina monessa konfliktissa niskan päällä,viimeksi nyt Syyriassa.Toisaalta ihminen oppii ja sodassa oppii henkensä kaupalla.Syyriassa esim Assadin armeija menetti sidan alkupuolella kait vajaat 2000 panssaria pääosin kaupunkioloissa ja ohjusten aiheuttamina.

Nyttemmin tankit liikkuvat kolmen neljän vehkeen joukkoina ja tulitus ja liike jatkuvaa,koska tankit eri T-72 variantteja autolatauksella,niin tulitus on nopeaa ja peittävää.Miehistöt ovat myös kovan koulun kautta oppineet tunnistamaan mahdolliset kohteet.Siviilirakennuksista ja siviileistä ei tarvitse pitää lukua.
Viimeisimmässä Libanonin sodassa Hezbollah onnistui tuhoamaan 5-10 Merkavaa ja noin 50 saatiin osuma.Ilmeisesti tankit tuhottiin Kornet-ohjuksilla.Israel on tuosta oppineena parantanut tankkien suojausta ja ennekaikkea lähitorjuntaa.
Ilmeisesti ovat saaneet hyviä tuloksia,heidän on vähän niin kuin pakko.

Mutta lopputulema on kuitenkin tankeille epäedullinen.Ohjus on halpa tankkiin verrattuna.Ohjuksen laukaisija on halpa tankin miehistöön nähden.Yksi kornet-ohjus maksaa jotain 10 000 taalaa,yksi Leopard 2a6 maksaa reilut 6 milj tai enemmänkin kappale,miehistö päälle.Aika monta ohjusta saa ampua ja vielä jäädään voitolle.Isis tuhosi kuusi turkkilaista Leopardia muutamassa päivässä,tuottopanos oli ihan kohtuullinen vaikka olisivat joutuneet ampumaan 10 ohjusta per tankki,tai vaikka 100 ohjusta per tuhottu panssari.

Varmaan osaksi tuon takia kaikkien suurvaltojen vehkeet pohjautuvat 70-luvun suunnitteluun.Vaikka hinta on murto-osa esim hävittäjien hinnasta.

Lisäksi kaikki isommat sodat ja tappelukset on ja tullaan sotimaan kaupunkiympäristössä missä tankki ei ole parhaimmillaan,ainakaan jos noudatetaan länsimaisia käytäntöjä siviilejä ja rakennuksia kohtaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, klova. Näin näyttää olevan. Aseen ja vasta-aseen loputon taistelu. Sinänsä sellaista kahden suht tasaväkisen valtion keskenään käymää sotaa ei ole kakkosrähinän jälkeen oikeastaan käyty – Korean sotaa ja Israel vs. arabimaat sotia lukuunottamatta mutta niitäkään ei ole ollut vuosikymmeniin– joten emme tiedä, kuinka sellaisessa kävisi. Irakin sotahan ei sellainen ollut. Toisaalta sellaiseksi voisi laskea Irakin ja Iranin sodan. Mutta sen panssaritaisteluista en osaa sanoa.