lauantai 19. marraskuuta 2022

LUMEN HETKI

Kun tänne Huitsinnevadan Örnätjärvellekin satoi hiljattain ensilumen – joka tosin suli pian pois –  niin tuli mieleen pieni takauma turvallisilta Kekkoslovakian ajoilta. Oliskohan se ollut 1975 tai 1976. Me asuttiin Oy Firma Ab:n asuinalueella ja siellä asustavan mölliporukan kanssa oli hyvä olla. Siellä ei kiusattu ketään. Toisin kuin koulussa. Sehän oli marraskuuta, niin kuin nytkin. Asuinalueella oli sekä kerrostaloja että rivareita. Niitten eteläpuolella oli muutaman hehtaarin metsikkö ja siinä vieressä tyhjiä puutaloja joita sanottiin Maatilaksi. Sitä ei kukaan kertonut että oliko se joskus oikeasti ollut maatila.

Me liikuttiin siinä metsikössä ja Maatilalla. Iltapimeällä. Kauempaa katuvalot heijastivat vähän valoaan metsässä oleviin koivunrunkoihin saaden metsään näyttämään hieman aavemaiselta ja sekös ruokki mukavasti sitä maailman ehkä suurinta luonnonvoimaa eli pikkupojan mielikuvitusta. Metsässä oltiin aina suurella seikkailulla. Vähän kauempana metsässä näkyi pieniä punaisia hehkuvia pisteitä. Siellä isommat pojat olivat salatupakalla. Olivat panneet pennit jonoon ja ostaneet sippitopan punaista Malporoa – ei kukaan osannut lausua Marlboro – tai sitten lännenmiesten tupakkaa eli Coltia.

Olisko kello ollut illalla seitsemän ja kahdeksan välillä. Ei ollut vielä kotiintuloaika eikä kukaan meidän tekemisiä vahtinut. Eivät vanhemmatkaan olisi tajunneet että miksi ihmeessä niitä möllejä pitäisi vahtia. Kunhan tulivat määrättyyn aikaan kotiin. Meillä oli monella sellaiset sen ajan peltiset litteät taskulamput. Niitten kanssa seikkailtiin siinä metsikössä ja Maatilalla. Ei me sieltä varsinaisesti mitään etsitty mutta oli mukavaa osoitella taskulampulla.

Sitten me huomattiin, että hei, alkaa sataa lunta. Ensilumi. Tuttuun tapaan se tuli kuin tuumien. Aivan kuin hiutaleet olisivat katselleet ympärilleen hitaasti pudotessaan ja miettineet, että mihinkäs sitä olisi mukavinta asettua talven ensimmäisinä sanansaattajina.

Kiva!

Se toi pojanmöllien mieleen tulevan talven ja kaiken sen mukavan, mitä se toi mukanaan. Saatiin tehdä lumilinnoja. Ja lumiukkoja. Käydä lumisotaa. Ja laskea pulkalla mäkeä samalla asuinalueella sijaitsevassa mäessä. Oy Firma Ab:n miehet jäädyttäisivät taas lätkäkaukalon. Ei siinä reunat sinänsä olleet kuin parikymmentä senttiä mutta sehän ei tahtia haitannut. Eikä me silloin edes sanottu sitä lätkäksi vaan lähdettiin pelaamaan jäkistä. Oli pian aika laittaa lämärilavat kuntoon. Kertoivathan hiljakseen putoavat lumihiutaleet myös tulevasta pikkupojan joulusta. Joulusta, jota silloin vielä kannatti odottaa. Sekä tietysti uudesta vuodesta ja siihen olennaisesti kuuluvasti möllien pommipartiosta.

Tuleva talvi olisi pikkupojille mukava. Varsinkin kun ei tarvinnut miettiä niitä aikuisten juttuja eli kuinka sen lumen kanssa taas pärjättäisiin. Meillähän ei ollut sellaista ongelmaa. Oy Firma Ab:n traktorit aurasivat lumen pihastakin. Ei pikkumöllin tarvinnut sellaisia miettiä.

Näin vanhemmittaan sitä luovaa työtä on joutunut miettimään eräänkin kerran. Samoin sitä – mitä pikku-Ykän ei tarvinnut miettiä – että kuinkahan paljon se lämmitys taas talvella maksaa. Ensimmäiset lumihiutaleet saavat nykyisin aikaan spontaanin hiljaisen kirosanan.

Aikuinen Ykä on aika kateellinen pikku-Ykälle. Niin kuin muutenkin niille yksinkertaisemmille ja selkeämmille sekä nyt jo kovin kaukaisille ajoille.


22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko Suomen ilmastopaneelin pj Ollikainen entinen taistolainen? Vertaa Saksan vihreän puolueen synty.

Anonyymi kirjoitti...

Mukava ja nostalginen tarina taas ja herätti eloon omat lapsuusmuistot; kyllä tytöilläkin oli kivaa. Kirjoitin joskus ehkä 12-vuoriaana koulussa aineen otsikolla "Talvi on tullut - talven riemut alkavat", sain siitä kiitettävän ja jouduin lukemaan sen ääneen luokan edessä. Ajat muuttuvat ja nykyään talvesta iloitsevat ehkä vain pienet lapset ja ne nuoret, jotka harrastavat jotakin talviurheilua. Pääkaupunkiseudun ulkomaalaiset möllit harrastavat ryöstelyä ja väkivaltaa tai sillä uhkailua. Poliisi taas on ymmällään, mistä tämä johtuu, mutta yksi yksi yhteinen tekijä on kuitenkin löytynyt ja se on -yllätys, yllätys - korona! Nyt tekisi mieli antaa poliisille kunnon lumipesut!

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...


"Markku Ollikainen taisi olla näitä sitoutumattoman vasemmiston aktiiveja aikoinaan Helsingin yliopistolla eli hänellä oli ainakin silloin kytkökset Vasemmistoliittoon. Hän on poliittinen toimija tutkijan kaavussa."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/208355-ilmastopolitiikka-toi-pakolaiset-suomeen/

Googlaaja

Thorvald Eskilinpoika kirjoitti...

Uskomattoman samanlaisia muistoja on näköjään kaikkialla tuosta pikkumölli ajasta, täälläkin. Talvella kotona koulun jälkeen ja viikonloppuina käytiin vain syömässä kun tuli kiljuva nälkä ja vaihtamassa lapaset kuiviin kun somet olivat ihan tönkkönä jäässä. Siitä tuleekin mieleen että minua aivan kammottaa tämä nyky-yhteiskunta, se kun pistää pikkukaverit iltapäiviä ja iltoja myöten tätien ohjauksen alle, eivät saa vapaasti leikkiä pihalla mitä haluavat, leikkivät sitä mitä tädit käskee ja kaikki samaa. Olisin kuollut aivoödeemaan jos olisin mokomalle gulakille joutunut. Kun katsoo pojan pojan leikkejä, niin ihan samanlaisia ne möllit on nykyäänkin kuin me, joten ne lastentarhat, iltapäiväkerhot ja leikkitädit kyllä laitostavat heidät pitkälti alle kouluiässä ja tekevät heistä mielikuvituksettomia, kykenemättömiä edes keksimään itselleen ajanvietettä tai harrastamaan mitään joka vaatii mielikuvitusta ja keskittymistä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Rouva Anolle, Googlaajalle ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne.

Ano & Googlaaja: En yleensä ota pattia totaalisesta off-topicista mutta vaikuttaa siltä että Ano ei edes lukenut kirjoitusta. Ja tuota kyseistä heppuahan pähkäiltiin tässä blogin kommenttiosiossa ihan hiljattain.

Rouva Ano: Kiitokset. Ja nin kuin kommenttisikin kertoo, niin ajat ovat muuttuneet eivätkä suinkaan parempaan päin.

Thorvald: Olemme varmaankin suh saman ikäisiä eli kuuttakymmentä lähestyviä tai sinnepäin. Olet oikeassa, olen samaa mieltä kanssasi ja lisäisin tähän vielä ne helvetin älykännykät jotka vievät keskittymiskykyä entisestään. Hyvin moni lapsi ja nuori kun ei jaksa katsoa edes elokuvaa saati pitkää tv-sarjaa vaan joitain minuutin tiktok-videoita. Varsinaisesta lukemisesta nyt puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä oli satanut yön aikana ensilumi. Ihan vaan vähän ja jo heti oli mieleni virkeempi. Kirjoituksestasi tuli mieleeni lapsuuteni talvet, jotka olivat riemullisia: luistelua, hiihtoa, lumilinnojen rakentamista, koulunkäyntiä jne. Riemukkaimpia olivat jääjuhlaillat Tammelassa. Porukalla mentiin ja tultiin kävellen kaikkiin rientoihin; ei ollut koskaan vanhempia mukana. Leikeistä kun tultiin kotiin nälkäisinä niin kyllä maistui hyvälle se mummun valmistama ruoka.
/Eija

QroquiusKad kirjoitti...

Täälläkin päässä ensilumi aiheuttaa enemmän vihastuksen kuin ihastuksen tunteita.
Ei siksi, että lumi pitäisi kolata itse, meille kuutioasukeille sen hoitaa huoltoyhtiö.
Vaan siksi, että se tietää perkeleenmoisia liukkauksia jalankulkijalle.

Jouluksi sitä kuitenkin kaipaa hanget korkeat nietokset, koska joulu nostaa edelleen pintaan ne parhaat talviset lapsuusmuistot:

oli kuusijuhla, saatiin todistukset ja päästiin kotiin olemaan väkivaltaterrorilta rauhassa Tuomaanpäivästä loppiaiseen tai jotain sen aikaikkunan suunnassa.
Kun siihen lapsuuteen sukurutsatun kyläaatelin hallitsemassa Tuppukylässä ei kovin kummallisia ulkoleikkejä voinutkaan kuulua.

Joulu on lasten juhla. Yksin kaksiossa asuva vanhapoika saa siitä vuosi vuodelta vähemmän irti.
Velipojan lapsetkin ovat jo teinejä, joille joulun merkityksen on saanut vierestä seurata vähenevän.
Satu joulun keran loppuun saa, suru säveliä sumentaapi.

Niinpä sitä jouluisin palaakin mielellään muistoihin.
Aikaan jolloin noin yleisesti ottaen moni asia oli paremmin, vaikka se oma elo kyläksi naamioidussa eläintarhassa ei sitä ollutkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Useimmat 60-luvulla syntyneet viettivät suurimman osan päivästä ulkona. Jääkiekkokaukalon laidat paukkuivat, hiihtolatuja puskettiin hikilaudoilla itse umpihankeen, rakennettiin lumilinnoja, käytiin vetisiä lumisotia jne. Ei ihme, että joka jätkä juoksi sitten armeijassa helposti "kuupperissa" 2500, monet yli 3000 metriä. Kunto kasvoi huomaamatta, kun sisällä oltiin vain niin kauan, että jäämöykyt ehti sulaa housunlahkeista.

Anonyymi kirjoitti...

Talvisen kylmät viimat ei täällä stadissakaan ole saaneet riemua aikaan.

Joo, onneksi älyhärpäkkeitä ei ollut Tapsankaan lapsuudessa. Omalla älyllä piti pärjätä.

Kaukana on tosiaan aika, kun asiat oli suht hyvin isänmaallisilla konservatiiveilla. Itse olin vielä liian pieni siihen aikaan tiedostamaan sitä ja nauttimaan siitä. Hesarin ja ylenkin tarjontaan pystyi silloin vielä luottamaan. Tuhon siemenet toki oli silloin jo iduillaan. Kunpa olisi käännekohdissa kuunneltu kaukaa viisaita, mutta ei.

Tapsa vaan

Anonyymi kirjoitti...

Tuota lämmistyslaskua minäkin olen miettinyt. Ihme touhua tässä maassa, kun tiedetään jo ennestään, että sähköä ja lämpöä tarvitaan etenkin talvella, niin siihen ei vaarauduta ennakkoon mitenkään. Puuhataan vaan joatin kieroja kiertäviä sähkökatkoja. Ja odotetaan, että jospa se Olkiluodon atomimiilu alkaisi pukata langat punaisena sitä sähköä. Että jos ja kun jne. Pitkin poikin valtakuntaa seisoo sähkö/lämpövomaloita kattilat kylminä, jos ja kun se Olkiluoto sittenkin alkaisi toimia, eihän sitä ole odotettu kuin sen parikymmnetä vuotta, että jospa se siitä. Kun niitä tuulimyllyjäkin on niemet notkot väärällään, että kyllä sen sähkön pitäISI riittää, paitsi silloin kun ei tuule. Ja se on melko usein juurikin talvella, silloin kun sitä sähköä tarvitaan. Joku Meri-Porin laitoskin seisoo kylmillään, huotaakin pitäisi ennen käynnistystä ja hiiltäkin on vain pariksi viikoksi sanovat. Ja mitään ei ole tehty asian eteen.
Että joo, kyllä oli pikkuykällä helppoa siihen nähden mitä isommaalla ja monella muulla on nyt.
Koska se virhesiirtymä.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Kekkosen aikaan oli turvallista vakaata elämää ja kaikilla toivo paremmasta tulevaisuudesta. Suomalaisten etu kulki kaiken edellä, sanoi Kekkonen. 80-luvulle saakka tämä toimikin mutta, nyt on kaikki hevonperseessä ja puhellaan vielä suomettumisesta jolla mukamas saadaan Kekkosen aika näyttämään pahemmalta. Muuta lyömäasetta ei nykyisillä johtajilla Kekkosen ajasta olekaan. Itse kun ovat ahneita mulkkuja tyhjän paskan hiertäjiä. Varastivat valtiolta kaiken mitä poliitikot varastettavaksi antoivat. Nyt näkyy tulokset.

Anonyymi kirjoitti...

1980 alkupuolelle asuimme pohjanmaalla, missä oli talvet. Minkkitarhoineen jne. Pikkukylään laitettiin jääkiekko kaukalo. Silloisesta mustavalkoisesta tv: tuli jääkiekon jotkut kisat. Jopa valot asennettiin kentälle. Alle 10 v innostuin luistelusta ja opin jo varhain sirklaamaan ns kahdeksikkoa etu ja takaperin. Yömyöhään siellä höntsättiin. Sen verran sieltä tuli mukaan, että pelasin tapparan A - junioreihin asti. Maalivahtina, joka sai kaiken niskaansa . Onneksi ajat ovat muuttuneet. Siis maalivahtien osalta.

QroquiusKad kirjoitti...

Katsos veli Huru-ukko, kun näiden talveksi tulevien sähkön mielivaltaisten katkomisten tavoite on juurikin totuttaa suomaliset Vihreän Siirtymän jälkeiseen aikaan.
Eli siihen, kun sähkö on tuotettava toivioenergialla, jota ei tietenkään talvisin ole riittävästi.

Vaan eipä sitä tarvitakaan, koska suomalaiset ovat silloin lämmittäneet ilmaston niin kuumaksi, etteivät hanget korkeat nietokset ole totta.
Jos sä meet valittaan siitä, sulle lyödään eteen sellanen rätinki ettei sulla voi olla lunta.
Ei ne mitään luule, ne tietää.

Anonyymi kirjoitti...

Ennenmuinoin oli hupinamme mennä tuikkulittaa kun illat pimenivät. Piileskelä pimeässä ja yksi koetti hakea taskulampun avulla. Litteä malli oli normaali, sitten oli semmoinen 3 voltin patteria käyttänyt, ohut mutta pitkä. Näitä pattereita en ole sitten 70-luvun nähnyt. Mutta huimaa valotehoa edusti kolmen ison pyöreän patterin voimin maisemaa valaissut "Ray-o-vac". Ja kingi, kuusipatterinen ISO valaisin - tähän sai pattereita joskus ja jouluna, kerran vuodessa korkeintaan.

Pentulauma vilisti pitkin mettää ja metelöi asiaan kuuluvasti. Ei suuri ihme, ettei silloin ollut susia eikä karhuja näillä mailla...

Yksi tärkeä oppi painui mieleen, älä liiku kun joku valaisee. Näin et tule nähdyksi. Naurettavan mitätön näköeste pitää piilossa, kun vain maltat olla liikkumatta. Kas, se edessä oleva puska on kirkkaammin valaistu kuin takana seisova kölvi ja saattaa olla, että se valaisija etsiikin lehvälepakkoa tai hetteenhirviötä, ainakin luuli juuri nähneensä vilauksen moisesta.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Eijalle, Qroquius Kadille, Ano1:lle, Tapsalle vaan, Huru-ukolle, Ano2:lle, Ano3:lle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne. Ja noin yleensä kiitos jaetuista muistoista kaikille.

Eija: Nälkähän on maailman paras mauste.

Qroquius Kad:

Viesti1:Joo, kyllähän se joulun varsinainen ilo siihen lapsuuteen jäi.

Viesti2: Hjuu, ja vaikka ulkona olisi metrin kinos niin rätingin mukaan siellä kasvaa ruoho pihalla.

Ano1: Tuttuja muistoja minullekin.

Tapsa vaan: Helsingissähän muuten se pakkanen puree kosteassa ilmassa pahemmin kuin täällä sisämaassa. Ja kyllähän ne viisaat varoitukset jätettiin kuuntelematta.

Huru-ukko: Samoja huomioita minullakin. Tässä on selvä kusetuksen ja ennen kaikkea laskutuksen maku.

Ano2: Nimenomaan se tulevaisuuden toivo oli silloin olemassa ja perusteltuna. Nythän se on viety täysin pois.

Ano3: Itsellä pelaaminen jäi korttelisarjaan. Ja nykyisinhän niitä suomalaisia maalivahteja on NHL:ssäkin vaikka kuinka paljon.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä ja jaetuista muistoista. Tuikkusilla oltiin itsekin. Semmonen kuusipatterinen oli isä-Perskeleellä mutta pikku-Ykä sai tyytyä pienempään.

Anonyymi kirjoitti...

Kolmepatterinen oli tehokas ja sen patterit kesti kauan, 3*2 patterinen valaisin söi patterinsa nopeasti. Valoa kyllä lähti.

Kolmepatterisia on ollut tämän jälkeenkin käytössä, mm. amerikkalainen "poliisilamppu", tukeva, koneistettua alumiinia, xenonpolttimo tms. - valoa lähti. Pysyi hyvin autossa käsijarrun ja penkin välissä. alkalipattereilla täytettynä painava, kestävä rakenteensa takia. Kun tällä taputtaa päälakeen loppuu rähinä sihen paikkaan. isot pojat kerto. No, päähän ei kannata iskeä, voi olla liian pysyvä vaikutus mutta puukon saa pois kun osuu ranteeseen - tai puukkoon. Ja voi sillä valaista kun tähtää. On sitä tullut harjoiteltua vasemman käden otteita jokunen kerta. Sormi kytkinnapilla, toinen pää olkapäällä. Tuli kai jokus kysyttyä "mitä miehiä, millä asialla" työpaikan pihalla oudoilta autokunnilta, kun ei ollut parkkilappua ikkunassa. Kun tulin tai lähdin yöllä.

Ei ole yhtä vakuuttava pieni mutta kirkas led, vaikka kätevämpi, mahtuu paidantaskuun.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jos kaveri jo ulkonäöltään vastaa täydellisesti tiettyä ideologiaa, niin asiantuntija jos kukaan. Aina YLE:n asiantuntija. Ja mitäs muuta sieltä tuutista tulee? Niin, olen aina oikeassa.

Joppos123 kirjoitti...

Ajattelin tehdä ensi syksynä osani ilmastoa. Ajetaan käryten Kilpisjärvelle ja otetaan porukalla helikopteri joka vie keskelle ei mitään.
5 miesä ja omat teltat.
Omat kalastukset ja iltanuotiolla joko paistetaan kalaa tai ei.
En tunne kuin yhden joka lähtee messiin.
Muut ovat laittaneet vihreää valoa. On kuulemma ihan näppärää kun mukana on sotilas.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Anolle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Niin joo, eihän nykyisillä led-lampuilla ole magliten pamputustehoa mutta ovathan ne tosiaan näppäriä.

Ano: Julkaistaan nyt tämäkin vaikka alkaa vaikuttaa pakkomielteeltä.

Joppos123: Kuulostaa erinomaiselta. Varmistakaa vaan että Kilpisjärvellä on helikopteri. Siellä ei ole sitä ollut joka vuosi. Vesitaso käsittääkseni on aina. Ja jos tuntuu että haluaa teltan sijasta hieman helpompaa majoitusta niin tuossa on käypä vaihtoehto:

https://www.luontoon.fi/jogasjavrivuokratupa

Kas kun Jogasjärvi on keskellä ei mitään ja ympärillä on taatusti kalavesiä.

vieras kirjoitti...

Ei liity otsikkoon mutta huomasiko Ykä että Elon Musk palautti Donald Trumpin Twitter-tilin?

Reijo Koiras kirjoitti...

Silloin kun minä olin pikkupoika 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, ihan lapsuudenkotini vieressä oli pulkkamäki sekä hyvin varustettu leikkipuisto. Talvisin mukulat olivat pulkkamäessä ja muina vuodenaikoina leikkipuistossa. Ja olivat muuten kovassa käytössä molemmat. 2000-luvulle tultaessa olin itse jo liian vanha noihin hommiin, mutta usein kävelin kyseisen paikan ohi ja panin merkille jotain joka teki minut hieman surulliseksi; enää ei lapsia näkynyt kuin aniharvoin. Mitähän siinä välissä mahtoi tapahtua?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vieraalle ja Reijo Koiraalle & kiitos kommenteistanne.

vieras: Huomasin.

Reijo Koiras: Jaa-a, sitä on monikin varmaan miettinyt. Olisiko tapahtunut tietokone ja sen jälkeen älypuhelin? Niin että ne pelit kiinnostivat lapsia ulkotouhuja enemmän. Ja varmaan osaltaan mukana on älyttömän tiukaksi mennyt aikuisten valvonta.