KANSALAISNEUVOS VÄNTTÖNEN

Päivälehden (ent. Helsingin Sanomat) haastattelu vuonna 25 jjp (jälkeen järjen palautumisen):

- Päivälehti onnittelee pitkän elämänuran tehnyttä Aatos Vänttöstä joka nyt 65-vuotiaana siirtyy eläkkeelle ja samalla hänelle on myönnetty arvostettu kansalaisneuvoksen arvonimi. Tuon arvonimen myöntämisen perusteethan menevät aivan järjen palautumisen alkuvuosille joten valaisetteko lukijaa hieman? Siitä kun on kumminkin varsin pitkä aika. Yli kaksikymmentä vuotta. Tehän toimitte silloin Tyhjän Paskan Hiertämisen Poistamistoimikunnassa.

- Näin on, ja toimikunnassa oli lisäkseni ammattilaisia eri aloilta, nimenomaan niitä ammattilaisia jotka tekivät, eivät niitä jotka istuivat toimistoissa kuvitellen että puhuminen on tekemistä. Mukana oli tietysti yliopistoväkeäkin mutta ainoastaan kovien tieteitten alueilta. Ja tehtävämmehän oli puhdistaa julkinen sektori kaikesta turhasta ja tarpeettomasta akateemisesta suojatyöstä.

- Mistä aloititte?

- Itse asiassa varsinaisen julkisen sektorin ulkopuolelta. Eli lakkautimme rahoituksen noin 95%:lta NGO-organisaatioilta joiden ainoa varsinainen tehtävä oli toimia suojatyöpaikan ja feministisen sekä vihervasemmistolaisen ideologisen hiekkalaatikon yhdistelmänä.

- Ja kuinka sitten toimitte julkisen sektorin kanssa?

- No, haastattelimme lisää ammattilaisia. Sieltä suorittavalta taholta. Mottona oli ”Julkishallinnon tehtävä on antaa kansalaisille välttämättömiä peruspalveluita. Sen tehtävä ei ole työllistää työllistämisen takia. Ei varsinkaan akateemisen oppiarvon tai poliittisen luotettavuuden vuoksi.”. Ja sen pohjalta kysyimme: ”mitä tarvitsette, että voitte suoriutua tehtävästänne ja mikä puolestaan haittaa tehtäväänne?”. Ja kun kerrankin suorittavan tahon mielipidettä kysyttiin niin se mielipide myös saatiin ja sen pohjalta alkoi sitten giljotiini jyskää. Olihan se tietysti jo tiedossa että säästöt olivat iät ajat koskeneet nimenomaan suorittavaa tahoa eikä hallintohimmelin keski-, aliväli-, väli-, yliväli-, yli- ja yliylijohtoa mutta kyllähän se lukumäärä järkytti kun se lopulta saatiin kartoitettua.

- Puhumattakaan siitä älyttömästä määrästä erikoissuunnittelijoita, erityisasiantuntijoita, projektipäällikköjä, projektikoordinaattoreita, projektisihteereitä, projektisuunnittelijoita ynnä herra ties mitä jotka olivat työssään vain suojatyöllistämisen vuoksi ja joiden pääasiallinen tehtävä oli hankkia perusteita aina uudelle projektille joka parhaimmassa tapauksessa ei johtanut yhtään mihinkään ja pahimmassa tapauksessa sotki suorittavan puolen asioita urakalla. Niillä ihmisillä kun oli ideoita ja visioita, piru vie ja niitä suorittavalla taholla sekä pelättiin että vihattiin. Syystäkin. Kun ihminen, joka ei tiedä asiasta yhtään mitään saa valtuudet määritellä kuinka asia tehdään niin lopputulos on säännöllisesti katastrofi. Me teimme siitä lopun.

- Entäs maahanmuuttoteollinen kompleksi?

- Sitä hoiti toinen poistamistoimikunta. Sehän löi aikatolpan vuoteen 1990 ja jos sen jälkeen tulleet olivat edelleen sosiaalin elatuksella tai verorahoitteisessa monikultturismin mannekiinityöpaikassa niin sekä oleskeluoikeus että mahdollinen kansalaisuus loppui kerralla. Aivan sama, kuinka kauan Suomessa oli tullut oleskeltua. Ja samallahan loppui myös maahanmuuttoteollinen kompleksi jonka kustannukset arvioitiin tuossa vaiheessa jo kuudeksi miljardiksi per vuosi. Vähän samanlaisia arvioita on laskettu omasta poistotyöstämme joten aikaansaamamme säästö kansalaisille on erittäin suuri.

- Toimintaanne ei todellakaan voinut sanoa juustohöyläksi vaan giljotiiniksi. Tuliko toiminnastanne suunsoittoa?

- No tottahan sitä tuli työttömäksi jääneiden akateemisten suojatyöläisten toimesta. Eiväthän ne halunneet luopua saavutetuista ja ansiottomista eduistaan. Ja varsinainen työnteko tuntui niille vielä vastenmielisemmältä. Mutta siihen niin me kuin uusi hallinto totesimme että ei teille pitkäaikaistyötön duunarikaan ollut koskaan mikään ongelma. Meille pitkäaikaistyötön mitääntekemättömyyden ammattilainen ei vastavuoroisesti ole minkäänlainen moraalinen ongelma. Tervetuloa niiden kansalaisten arkeen joista te kyllä puhuitte mutta harvemmin koskaan edes tapasitte.

- Entäs kun tehtävänne oli suoritettu?

- No sittenhän me lopetimme nämä toimikunnat ja läksimme takaisin varsinaisiin töihimme. Olisihan se ollut täysin vastoin toiminta-ajatustamme että me olisimme tehtävämme suoritettuamme jääneet suojatyöläisiksi piereskelemään nahkatuoleihin ja syömään kampaviinereitä veronmaksajien rahoilla tehden ei-mitään. Siinä uuden hallinnon kanssa sovittiin että kerran viidessä vuodessa toimikunnat pannaan kuukaudeksi pystyyn ja katsotaan tarvitaanko toimenpiteitä. Ei niitä olla tarvittu. Kas kun se järki palautui koko yhteiskuntaan. Viimeinen kokoontumisemmekin meni viikossa läpi.  Minäkin palasin vanhaan hommaani pintakäsittelijäksi ja tein sitä eläkkeelle siirtymiseeni saakka.

- Niin, minäpä muistan historiasta lukeneeni että mielettömyyden aikana akateemiset suojatyöläiset halveksivat tavallisia duunareita ja joku demari halveksi erityisesti pintakäsittelijöitä. Vaikkei välttämättä edes tiennyt, että mitähän se mahtaa tarkoittaa,

- Olen lukenut tästä itsekin ja siihen voi todeta, että jos suorittavan työn tekijät katoavat niin maa on kusessa. Sen sijaan kun akateemiset suojatyöläiset katosivat niin asia huomattiin lähinnä veroprosentin pienenemisenä ja närästyksen vähenemisenä. Mutta… täytyy sanoa että huomasimme yhden todella hälyttävän seikan työmme aikana.

- Minkälaisen seikan?

- No sen, että Suomessa oli aivan valtava määrä ihmisiä – erityisesti naispuolisia – jotka eivät itse asiassa kyenneet minkäänlaiseen varsinaiseen työhön. Eivät niin minkäänlaiseen. Ja että vääristynyt koulutusjärjestelmä oltiin tehty aivan heitä varten ja sen myötä heille sertifikoitiin yksinoikeus yhteiskunnalliseen ajatteluun samalla kun heille taattiin täysin tarpeettomat ja yhteiskunnan kannalta vahingolliset suojatyöpaikat. Sitähän ovat tutkijat miettineet pitkään että johtuiko vääristynyt koulutusjärjestelmä tuon väestönosan kasvamisesta vai saiko vääristynyt koulutusjärjestelmä tuon väestönosan kasvamisen aikaiseksi. Eli kumpi oli ensin, muna vai kana?

- Tämähän oli yhteiskunnassamme silloin suuri ongelma jota pidettiin voimavarana. Mutta kuinka aiotte eläkepäiviänne viettää?

- Mökillä. Ajan sinne bensa-autolla, lämmitän saunan haloilla ja grillaan lihaa sekä makkaraa.

- Ja näinhän voitte rauhassa tehdä sillä hallintomme ei enää tunge kärsäänsä niihin asioihin jotka eivät kärsäntyöntämistä tarvitse. Kansalaisneuvos Aatos Vänttönen, suuret kiitokset haastattelusta ja antoisia eläkepäiviä.

Kansalaisneuvoksen arvonimen saaneelle myönnetään myös kunniamitali joka tunnetaan nimellä ”työmiehen hymy”.