ÄÄRIMMÄISEN VIRHEEN SUOJELU

Niin minä kuin lukijakin olemme vuosien kuluessa törmänneet – joka kerta ”yllättäviin” – uutisiin kehitysmaalaisen tuontitavaran aina lisääntyvästä väkivallasta ja perseilystä kouluissa. Ja joka kerta näitä uutisia seuraa se seuraava uutinen jossa kerrotaan että virkakoneisto – poliittisen koneiston hyväksynnällä ja kannustuksella – perustaa asiaan liittyen erilaisia kehitysprojekteja joilla tätä perseilyä pyritään vähentämään. Onnistumatta siinä.

Projekteja, moniammatillisia projekteja ts. lisää hukkaan kaadettua rahaa, ts. pelkkää puhua mälkyttämistä. Näillä projekteilla on yksi yhteinen piirre eli se, että ne eivät toimi. Koska kehitysmaalaiset eivät toimi kuin suomalaiset ja kyseinen puhua mälkyttäminen on niille vain kannustus jatkaa ja lisätä perseilyä. Mutta virka- ja poliittinen koneisto ei ole silti koskaan uskaltanut lausua ääneen sitä välttämätöntä ja väistämätöntä rumaa sanaa.

Miksi näin? Miksi niin virka- kuin poliittinen koneisto on kehittänyt ikiliikkujan joka ei liiku?

Näkisin syynä sen, että tällä hyssyttelyllä ei edes yritetä muuttaa tuontitavaran käytöstä vaan se on olemassa suojellakseen asiasta vastuussa olevia suomalaisia. Eli sitä poliittista- ja virkakoneistoa. Joka alkoi 1990-luvun alussa laskea Suomeen näitä kehitysmaalaisia. Ehkä se silloin kuvitteli, että kyseessä olivat oikeasti hädänalaiset. Ja että eiväthän ihmiset sentään niin röyhkeitä ole että tulevat vain pysyvän elatusautomaatin piiriin ja kiittävät siitä suomalaisiin kohdistuvalla rikollisuudella.

Kun oli kulunut tommoset kymmenen vuotta niin aivan varmasti kyseisessä koneistossa alettiin tajuamaan että kuinka suuri virhe oli tullut tehtyä. Eli oltiin laskettu maahan sellainen ihmislauma joka ei sovellu tänne millään ja jota ei olisi koskaan pitänyt laskea tänne. Mutta mutta. Kas kun niin virkakoneisto kuin poliittinen koneisto (jo silloin Järjestelmäpuolue) ei tee virheitä tai ei ainakaan tunnusta niitä, joten sekä virheen että ongelman olemassaolo kiellettiin. Alkoi vastuullisen valehtelun aikakausi.

Vastuullista valehtelua auttoi tietysti se – pääosin naispuolinen – suomalainen ihmisryhmä joka ei sinänsä ole kovin suuri mutta joka vaikuttaa kovaäänisesti nimenomaan valtamediassa. Vaikutti jo tuolloin. Ja kyseinen ihmisryhmähän oli kehittänyt itselleen valehtelusta äärimmäisen taidelajin. Se oikeasti uskoi tai ainakin rääkyi julkisesti uskovansa että nämä heidän hädänalaisiksi tulkitsemansa kehitysmaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin säyseät ja rauhalliset pohjoismaalaiset. Lisäksi ne väittivät että islam on täysin rauhanuskonto ja jopa kehitysmaalaisten naisten päällä oleva jätesäkki oli henkilökohtainen, suorastaan feministinen valinta.

Toki tämäkin feministinen lauma tajusi mitä kehitysmaalaiset täällä tekevät mutta heillähän oli resepti selitykseen. Eli kaikki johtuu vain suomalaisten syrjivistä asenteista, avoimesta ja ennen kaikkea piilo- sekä rakenteellisesta rasismista. Jota ei sinänsä voinut todistaa vääräksi, koska sitä ei näkynyt missään. Mutta sen väitettiin olevan olemassa. Ja jossain vaiheessa keksittiin jopa mikroaggressio eli kohtelias suomalainen syyllistyikin kohteliaisuudessaan rasismiin. Karmeinta lienee että valtaosa edellisestä hallituksesta kuului tähän ämmälaumaan.

Todennäköisesti poliittisessa ja virkakoneistossa hyvin suuri osa ihmisistä tajusi että tuo on lähinnä hysteeristen ja itseään korostavien ämmien paskapuhetta mutta sehän sopi vastuulliseen valehteluun joten koneistokin alkoi julistaa sitä epistolaa. Keksien vielä sen, että luku-, kieli- ja ammattitaidottomat kehitysmaalaiset ovat se porukka joka pelastaa Suomen joskus tulevaisuudessa. Pääasia oli, että virheistä vastuussa olevat eivät joutuneet vastuuseen. Joten ongelman olemassaolo kiellettiin. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat olivat ongelma.

Yksi syy tähän vastuullisten suojeluun on ollut ja on edelleen tietysti se, että virkakoneisto ei voi tunnustaa, että se ei pysty tehtäväänsä. Että se on näiden kehitysmaalaisten kanssa täysin avuton. Että lait ja valtuudet eivät vaan kerta kaikkiaan riitä tuolle laumalle. Mutta kun se ei voi sanoa laumaa laumaksi, eikä tunnustaa avuttomuuttaan niin siksi se pitää yllä näennäistoimintaa kaikenlaisten projektien muodossa. Niitten ikiliikkujaprojektien. Joille tuontitavara nauraa paskaisen naurun.

Vastuullisen valehtelun ja vastuussa olevien suojelun aika on jatkunut pitkään. Eikä muutosta näy. Asia tuntuu olevan niin suuri tabu että perussuomalaisetkaan eivät pysty nostamaan kissaa täysin pöydälle. Toki ne yrittävät nyt lyödä tulppaa vuotavaan veneeseen mutta se ei riitä, sillä veneessä vesi on ylittänyt sen pisteen että se lisääntyy itsestään vaikka tulppa saataisiin paikalleen.

Eikä se suhtaudu meihin suomalaisiin sillä rakkaudella ja suvaitsevaisuudella mitä meiltä suomalaisilta vaaditaan. Meiltä, joita vieläkin vaaditaan uskomaan että ongelma ei ole ongelma. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat ovat ongelma.

Tietysti kaikella vastuullisella valehtelulla pyritään siihen, ettei ilmoille nouse se olennainen kysymys:

Ketkä ovat tästä kaikesta vastuussa?