torstai 20. tammikuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXIII

Palataan taas kertaalleen tästä viher- ja queermasentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Joku aika sitten tuli esiteltyä kekkoslovakialaisia eli siis suomalaisia tv-ohjelmia. Mutta olihan meillä tarjolla myös ulkomaalaista tv-tarjontaa. Molemmilla kahdella kanavalla, tosin omaan kotikuntaani se kakkoskanava tuli muistaakseni vasta 1974 tai sinnepäin. Muistellaan niitä hieman yhden miehen raadin eli pikku-Ykän muistojen mukaisesti.

Se, mikä ei tietysti ylistettyä YYA-naapuriamme Neuvostoliittoa miellyttänyt oli tosiseikka että ohjelmatarjonta oli varsin länsimaista ja sitä myös katsottiin. Itäblokin ohjelmatarjonta ei niin kiinnostanut. Ehkä se suosituin itäblokin pätkä oli Pikku Kakkosessa esitetty iltasatua edeltävä itäsaksalainen Nukkumatti-pätkä:

Me pikkumöllit taas seurasimme silmät kovana lauantaisin tulleita Pätkiksiä joissa oli mm. Tom ja Jerry, Kelju K. Kojootti, Aku Ankka ja muuta länsimaista hapatusta:

Pikku-Ykälle kolahti myös täysillä vuonna 1973 esitetty nukkeanimaatio Thunderbirds jossa nukkehahmot pelastivat maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa:

Tarjottiinhan kekkoslovakialaisille myös country & westerniä ja sitä edusti mm. lännensarja Bonanza:

Ponderosa-karjatilan tapahtumia kekkoslovakialaisetkin seurasivat suurella mielenkiinnolla. Yksi sarjan pääosan esittäjistä eli Michael Landon kehitti myöhemmin 1970-luvulla Pieni Talo Preerialla-sarjan joka oli varsin suosittu:

Sarjahan ei oikeastaan ollut lännensarja vaan länteen sijoitettu perhesarja. Sinänsä varsin tylsä mutta sitähän katsottiin kun tarjonta ei ollut kovin suurta. Katsottiinhan Kekkoslovakiassa suurella innolla jopa lauantaitansseja. Country & westerniä tarjosi myös karjatilasarja High Chapparal (lausuttiin haitsapparallaa) joka oli Kekkoslovakiassa hyvin suosittu:

Lännenmeininkiä tarjosi myös sarja Smith & Jones:

Sarjan juoni oli varsin omalaatuinen eli kyseessä oli kaksi villin lännen rikollista jotka olivat saaneet armahduksen mutta siitä armahduksesta ei saanut kertoa kenellekään.

Nykyaikaan siirrettyä country & westerniä tarjosi puolestaan tv-sarja Rekkakuskit:

Sarjassahan oli yksi täysiverinen rekkamies ja sitten heppu joka oli lukenut lakia mutta päättänyt siirtyä lukemaan lakilukea ja alkoi oikeisiin töihin rekkakuskiksi. Sarja esitti heppujen seikkailuja ympäri U. S. of A. ja sitä katsottiin varsin taajaan. 1970-luvulla esitettiin myös puolalainen (!) saman niminen sarja mutta siitä ei löydy oikein mitään tietoa. Ainoa asia minkä pikku-Ykä muistaa on se alkuteema jossa heppu laulaa puolaksi ja kaksi ensimmäistä lausetta oli käännetty ”ei yhtään rauhallista päivää, tyhjään vatsaan pari sätkää”.

Tarjotaan välillä saiputta. En ole varma, että oliko Peyton Place ensimmäinen Kekkoslovakiassa esitetty saippuasarja mutta joka tapauksessa ensimmäinen jonka pikku-Ykä muistaa:

Itse en muista sarjasta muuta kuin että se oli kovasti suosittu naisväen keskuudessa. Siinä välissä esitettiin vuonna 1972 kaksitoista jaksoa mainiota brittiläistä Monty Python´s Flying Circus-sarjaa mutta koska Suomessa elettiin jo silloin puolestaloukkaantumisen aikaa niin se lopetettiin:

*

Suomessa Monty Pythonin lentävää sirkusta esitettiin alun perin vain kaksitoista ensimmäistä jaksoa vuonna 1972. Esitykset lopetti edellä mainittu yläluokkalaissketsi, sillä Yleisradion ohjelmavastaavan mukaan siinä pilkattiin CP-vammaisia. Pontimena saattoi vaikuttaa TV-kriitikko Jukka Kajavan paheksunta Helsingin Sanomissa 17. lokakuuta 1972:

”Lievästi tusinatuotteelta tuntui Monty Pythonin lentävän sirkuksen viimeisin show, hämmästyttävältä sen pääsketsi, aivovammaisten mestaruuskisa, jonka voittaja kruunattiin vuoden Ö:ksi. – –

 En tiedä, oliko kyseessä englantilainen avainsketsi, paikallinen pila. Täällä katkelma vaikutti joka tapauksessa täysin turhalta. Suhtautuminen näihin asioihin on meillä muutenkin niin estoista, ettei Montyn rakentamaa etäisyyttä todellakaan tarvita.”

*

Itse en tuolloin muistanut sarjasta paljoakaan mutta myöhemmin se tuli tutuksi. Ja kyseinen porukkahan näki tulevaisuuteen ja teki Ministry Of Silly Walks-sketsin joka kuvaa hyvin myös nykyisiä suomalaisia akateemisia suojatyöläisiä:

Ja sitten meille kekkoslovakialaisille toki esitettiin poliisisarjoja. Ensimmäisenä tietysti Columbo:

Columbohan ajeli sillä vanhalla Pösöllään ja esitti rikollisille hieman tyhmää vaikka lopuksi sai heidät aina ansaan. Kuuluisa oli se ”one more question”. Toinen suosittu sarja oli Sheriffi McCloud jossa maalaispoliisi oli komennuksella New Yorkissa:

Ja se kolmas oli tietysti yksityisetsivä Cannon:

Niille vähemmälle suosiolle jäivät Kekkoslovakiassa esitetyt poliisisarjat Baretta ja Toma.

Olihan kekkoslovakialaisille tarjolla myös hieman scifi-sarjoja. Oli Kuuden Miljoonan Dollarin Mies:

Kyseisessä sarjassa pahasti loukkaantunut lentäjä kasattiin kaikenlaisella biotekniikalla entistä ehommaksi ja hän sitten auttoi ratkaisemaan kaikenkarvaisia rikoksia. Nykyisinhän meillä Suomessa on näitä kuuden miljoonan dollarin miehiä enemmänkin mutta siihen ei tarvita biotekniikkaa vaan sosiaalihuoltoa.

Sitten oli näkymättömiä miehiä parikin kappaletta. Ensimmäisenä tämä David McCallumin tähdittämä yhteen kauteen jäänyt The Invisible Man:

Mieshän oli tässä näkymätön ihan pysyvästi ja hänelle tehtiin ns. Duraplex-iho jonka kanssa hän saattoi olla taas näkyvä. Ja toinen, yhtä lailla yhteen kauteen jäänyt Gemini Man:

Huomattavaa sarjassa oli se, että siinä esiintyi digitaalikello mikä oli silloin aivan uuden uutta. Kyseinen näkymätön mies pystyi olemaan näkymätön vain viidentoista minuutin ajan.

Amerikkalaista huumoria tarjosi puolestaan suosittu Perhe on pahin-sarja jonka tunnusmusiikissa Jean Stapleton tekee yhden tv-historian hienoimmista laulusuorituksista:

Sarjassahan Carrol O´Connor näytteli kovasti konservatiivista Archie Bunkeria ja Rob Reiner puolestaan hänen vasemmistoliberaalia vävyään Michael Stivicia. Tosielämässä asia meni just toisinpäin eli Reiner oli konservatiivi ja O´Connor liberaali. Brittihuumoria puolestaan tarjosi Mennään bussilla:

Sarjan rahastaja Jack esiintyi myös Suomessa mainoksessa joka on kyllä näytetty tässä blogissa ennenkin mutta pannaan kerta kiellon päälle:

Kekkoslovakialaista kiinnostivat tietysti luontodokumentit joista erityisesti voi mainita Jacques Cousteaun Meren salaisuudet. Sarja toi katsojille tutuksi maailman merillä seikkailleen Calypso-aluksen sekä Cousteaun pipon:

Meille mukuloille ja varmasti varttuneemmillekin oli 1970-luvun loppupuolella yksi suosikkiohjelmista kokonaan nukeilla tehty The Muppet Show:

Sarjahan inspiroi myös Sleepy Sleepers-yhtyettä joka väsäsi puolestaan The Mopott Show-albumin:

Niin kuin aiemmin tuli todettua, ei itäblokin sarjoja hirveästi ollut mutta puolalainen Janosik-sarja sai jonkinlaista suosiota. Kyseessähän oli eräänlainen Robin Hood-hahmo:

Jos hypätään itäblokin puolelta oikein länsimaiseen hapatukseen niin seuraavana on tietysti vuorossa Onnen päivät eli Happy Days:

Kyseinen sarja ja Jyrki Hämäläisen Suosikki-lehdessään ylläpitämä jatkuva myllytys olivat syynä siihen että nimenomaan Yhdysvaltain 1950-luku tuli Kekkoslovakiassa muotiin 1970-luvun lopulla. Suomessa 1950-luku ei kylläkään ollut sarjan esittämää yltäkylläisyyttä.

Palataan scifiin ja brittiläiseen sarjaan Avaruusasema Alfa:

Tätähän katsottiin silmät teevateina eikä älytty, että meidän olisi tullut pelätä. Niin ainakin ajattelivat jotkut muut. Siteeraus wikipediasta:

MTV esitti sarjaa Suomessa vuosina 1976 (ensimmäinen tuotantokausi) ja 1978 (toinen tuotantokausi). Molemmilla esityskerroilla sarjan esittäminen Suomessa lopetettiin kesken television ohjelmaneuvoston vaatimuksesta. Muun muassa Suomen lastentarhanopettajat esittivät lopettamista sillä perusteella, että sarja aiheutti lapsissa voimakkaita kauhureaktioita.

Epäselväksi jäi, että olivatko ne kauhureaktiot vain joidenkin aikuisten ikiomaa keksintöä. Sinänsä voi todeta että tulevaisuuden ennustamisessa ennustetaan yleensä asioitten tapahtuvan aivan liian nopeasti. Sarjan mukaanhan ihmisillä oli jo vuonna 1999 jatkuvasti miehitetty avaruusasema Kuussa.

Aivan Kekkoslovakian loppuhetkillä esitettiin sitten scifisarja Taisteluplaneetta Galactica:

Sarjaa tuli katsottua myös joka jakso vaikka näin jälkeenpäin se vähän ehkä kökköä olikin. Sarjasta tehtiin 2000-luvun alkupuolella sitten varsin hyväjuoninen uusintaversio jota tosin haittasi se pakollinen diversiteetin ja ”vahvojen naisroolien” lisääminen.

Mennään sitten hömpän puolelle ja sitä tarjosi 100% hömppäsarja Lemmenlaiva:

Sarja oli, no, hömppää mutta sitäkin katsottiin sillä kahden kanavan tarjonta oli vähäistä. Laitetaan loppuun vielä laatusarjaksi mainostettu Kupla joka alkoi Suomessa Kekkoslovakian loppuvaiheilla vuonna 1980:

Sarjahan parodioi raskaalla kädellä amerikkalaisia saippuaoopperoita joita kekkoslovakiassa ei kovin paljoa oltu esitetty. Mutta se oli tehty sen verran osaavasti että se sai meilläkin varsin suuren suosion. Ja siinä oli hieman sitä 1970-luvun ohjelmatarjontaa. Paljon jäi sarjoja esittämättä mutta joku toinen yhden miehen raati voi esitellä ne omasta puolestaan. Täytyy tietysti vielä mainita, että jos postauksessa olisi ollut oikean autenttinen tunnelma niin lähes kaikki kuvat olisivat pitäneet olla mustavalkoisia. Kas kun niitä väritelkkareita ei siihen aikaan vielä kovin paljon ollut.

Ensi kerralla sitten ehkä jotain ihan muuta.

67 kommenttia:

Ihmettelijä kirjoitti...

Jotain muistan minäkin, nimittäin sen 6 million dollar man sarjan ja ne purkkapaketit missä oli se palapeli, jostain syystä naapurin sälli saatana sai sen ekana täyteen ekana. Tätillänsä oli kylän k-kauppa. No,pitihän se sukua auttaa mutta purkkapisnes kusi. Ei loppuun asti aatellu. Ja paskalle ne maistukin kun koukku hävis, ei otettu ees ilmaseks, tai otettiin ja nakattiin ojaan.
Kaikkia voi kusettaa, pentua kerran.

Jaska Brown kirjoitti...

Tuo ”Rekkakuskit” oli kuulemma silloisen jenkkipressan Gerald Fordin suosikkisarja. Toisesta mainitusta ohjelmasta muistan sen vitsin jota me sällit kerrottiin vaikka itse asia oli vielä tuolloin kokematta. Eli mikä on punertava, soikea, karvainen, märkä ja tuoksuu silliltä? Jacques Cousteaun pipo.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin suosikkini on Monty Python´s Flying Circus ja ylipäätänsä kavereiden kaikki tuotannot. Muistan Saksan aikaani; Monty oli kulttisarja, jota ei dupattu saksaksi. Samoin Kaurismäen filmit olivat kultteja ja ääni alkuperäinen eli suomi.
Minulle on jäänyt mieleen länkkäri Wagon Train, jota yhden perheen kamarissa tuijotti ainakin 20 kakrua. Taisivat omistaa ainoan telkkarin niillä nurkilla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ihmettelijälle, Jaska Brownille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Ihmettelijä: Näitä keräilypurkkasarjojahan oli silloin aikanaan hyvin monenlaisia. Itse keräsin ainakin lätkä- ja lentokonepurkkasarjoja.

Jaska: Tuon vitsin muuten muistan minäkin.

Ano: Monty Python on vielä kestänyt aikaa varsin hyvin.

Ekku kirjoitti...

Minä kun n olen vähän nuorempi, niin myös mun muistikuvat esimerkiksi "Pieni talo preerialla sarjassa on 80-luvulta. Taisi olla eka uusintakierros silloin. Siitähän on uusittu taas vähän aikaa sitten. Silloin tuli kavereiden kanssa, jotka on minua 10-15v vanhempia pohdittua, kuinka naismaku on vanhemmiten muuttunut. Nyt vanhempana miehenä Ingallsin perheen äiti on hottis, vaikka nuorena kossina siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota :)
Pari päivää sitten äiti muuten kyseli, että löytyiskö sitä Mennään bussilla sarjaa jostakin. Ollaan siinä uskossa, että sitä ei uusintaan tule nykyisessä asenneilmapiirissä. Perhe on pahin onkin liian monimutkaista satiiria nykyaikaan myös. Cannonia on katsottu dvd:ltä, kun aikoinaan löytyi poistolaarista halvalla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ekku. Mennään bussilla löytyy vissiin dvd:nä mutta sitä en tiedä, että onko suomenkielisillä tekstityksillä.

Anonyymi kirjoitti...

Mainio nostalginen kooste taas kerran, kiitos! Jotkut sarjat painuvat unhon yöhön, mutta muistuvat elävinä mieleen kun niitä tällä tavalla esitellään. 60-luvulta (varmaan tuntuu monesta tämän blogin lukijoista lähinnä dinosaurusten ajalta) jäi mieleen amerikkalainen Ben Casey- sairaalasarja, jonka pääosan esittäjä oli naisten ja tyttöjen mieleen ja oli siinä mielessä ehkä siihen aikaan poikkeuksellinen, että jaksoilla ei ollut aina onnellinen loppu. Suuren suosion saattelemana sarjan tohtorista tehtiin jopa aika tarttuva iskelmä, jonka kertosäkeessää laulettiin ”Calling Doctor Casey, calling Ben Casey”. Täytyypä tsekata, jos vaikka Youtubesta löytyisi.

Rouva Ano

Ekku kirjoitti...

2 kautta on kirjastossa ainakin. Olen ne katsonut tuossa muutama vuosi sitten. Äiteelle pitää olla tekstitys.

Anonyymi kirjoitti...

Safiiri ja Teräs oli ...ja on edelleen... mestariteos; sarja jossa tarinalla ja näyttelyllä kehitettiin todella jännittävä tunnelma, jota nuorena lapsena katseltiin monesti sohvan selkänojan takaa kurkkaillen.

Toinen brittisarja, joka myöskin on maininnan arvoinen on Triffidien kapina, hyvin jännä.

Anonyymi kirjoitti...

Muppet Show oli kyllä alkuaikoinaan kokonaan nukeilla tehty. Mutta myöhemmin siinä alkoi lähes joka jaksossa esiintyä yksi oikea ihminenkin, niiden muppettien haastateltavana, yleensä kai joku Amerikassa muistakin yhteyksistä tunnettu julkkis.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Kiitokset kohtuullisen kattavasta mutta mahtavan mittavat nostalgiset muistot tarjoavasta katsauksesta kekkosslovakialaiseen tv-sarjajatkumoon.

Tavallaan elettiin viattomuuden aikoja. Nekin sarjat, jotka jostain kulloinkin kummallisesta syystä kohua nostattivat, mäyttävät nykyisten mittapuiden mukaan varsin kilteiltä.

Yhtäältä maailma, tämä länsimaailma, on muuttunut. Jopa Suomikin -- eli edes jonkin todisteen mukaan mekin tosiaan kuulumme länsirintamaan. Toisaalta sitten on nousemassa tämä uusi täydellisten typerysten hallitsema uustunnustuksellisuus, kummallinen aivoton puritanismi, joka omaksuu nollatoleransseja ja kokee mitä pienimpiin ympyröihin käpertymisen hyveenä.

Wokeltaminen ja känselöinti. Huraa kaikkien kehitysmaalaisten oikeus kehittymättömyyteen.

Monty Python on todellakin niitä edelläkävijöitä, jotka jättivät varsin vahvasti vaikuttaneen perinnön -- ja elossa olevat tyypithän jaksavat vaikuttaa vieläkin. Muisteloissa kannattaa mainita, että hykerryttävän "Brianin elämän" pelasti sen hyljänneiltä rahoittajilta beatle George Harrison, joka sitten puuhasteli pitempäänkin elokuvatuotannon kanssa yhtiössään Hand Made Films. Siinä tuotannossa on monia helmiä, siis pitkän filmin puolelta.

Ja tuo kaiken kruunannut "Kupla" lopetettiin sitten ihan amerikkalsiten konservatiivien painostuksen vuoksi. Liian hauska, liian osoitteleva, liian suorapuheinen. Sarja on edelleenkin katsottuna sillä lailla erinomainen, että sen jatkuva kyky ylittää jakso jaksolta omat rajansa häikäisee. Jopa loppukohtaus, johon hurjat juonikehittelyt sitten kliimaksina koottiin, on oppikirjaesimerkki siitä miten tarina voidaan lopettaa ripustamalla ei vain yhtä juonikoukkua, vaan jättämällä ilmaan kymmenen kysymystä.

San "saippuaooppera" tulee tuon ajan amerikkalaisen ystäväni kertoman mukaan siitä, että kyseisiä sarjoa ajettiin telkusta tyypillisesti iltapäivisin, jolloin perheenäidit katselivat niitä tiskatessaan astioita.

Anonyymi kirjoitti...

80-luvun alussa esitettiin sarjaa V, jossa avaruudesta tuli muukalaisia ystävinä maaplaneetalle. Muukalaiset olivat naamioituneet ihmisiksi, mutta kuoren alla oli vihreitä liskoja. Sarjan näyttö keskeytettiin, koska se oli "pelottava". Itseasiassa V:n muukalaisten harjoittama propaganda muistutti liikaa Neuvostoliiton ja Suomen välisen ystävyyden retoriikkaa. Oletan, että se oli todellinen syy keskeytykselle.

Anonyymi kirjoitti...

Muuan 1970-luvun suosikkisarja, josta ainakin paljon puhuttiin, vaikka itse en sitä seurannutkaan, oli myös Coronation Streeet. Se taisi alkujaan tulla juuri Peyton Placen tilalle.

Seurasiko muuten pikku Ykäkin myös niitä Astrid Lindgrenin kirjasarjoihin perustuvia televisiosarjoja kuten Peppi Pitkätossua ja Vaahteramäen Eemeliä? Näistä ensinmainittu kylläkin esitettiin ensimmäisen kerran jo 1960-luvun puolella, mutta kyllä vielä 1970-luvullakin muutaman kerran uusintana.

Joppos123 kirjoitti...

Hyvä ja varsin laaja kattaus silloisista ohjelmista. Kaikkia muita tullut katsottua paitsi tuo puolainen tekele on täysin vieras.
Suurinpiirtein samaa kattausta tarjottiin myös silloisessa Ruotsissa, toki nukkumatti loisti poissaolollaan.
Jännä juttu kuinka -50 luvun jenkkifanitus musiikkeineen löi silloin läpi härmässä mutta ei Ruotsissa vaikka kyllä se "Happy Days" oli sielläkin suosittu sarja. Heavy alkoi silloin olla todella suosittua kansankodissa ja tietenkin ABBA.
"Kustoon Jakki" kehitteli sukelluksessa välttämättömän nykyisenlaisen regulaattorin jota ilman olisi meikäläisenkin tutustuminen merenalaiseen maailmaan jäänyt tekemättä.

Ekku kirjoitti...

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli tuli vielä 80-luvullakin. Ne on julkaistu halpoina DVD:nä. Siskon tytöille niitä koitin aikoinaan näyttää, mutta ilmeisesti tapahtumaympäristö oli kovasti vieras nykylapsille. Kovasti niistä itse pidin pikkupoikana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle, Ekulle, Ano1:lle, Ano2:lle, Seppo Oikkoselle, Ano3:lle, Ano4:lle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne sekä jaetuista muistoista.

Rouva Ano: Itselläni on 1960-luvusta sellaisia häilähtäviä muistoja. Mutta monelle tämän blogin lukijalle se 1970-lukukin varmaan on jotain kampakeraamista aikakautta. Mikä itseäni ihmetyttää sinänsä. Sillä ajan kulkuhan on niin nopeaa että vastahan se tuntui olevan ja minä olin pelkkä räkänokka.

Ekku:

Viesti1: Ne tekstitykset olisivat ihan hyviä englannin kielen taitajallekin. Ainakin edes englanninkieliset tekstitykset. Leffoissa ja sarjoissa kun se englanti ei ole aina ihan kirjakieltä ja puhe kuulostaa usein muutenkin puuroiselta.

Viesti2: Mitähän nykyiset pikkulapset muuten katsovat?

Ano1: Nuo molemmat sarjat tulivat Kekkoslovakian jälkeen. Erityisesti tykkäsin Triffidien kapinasta. Se Safiiri ja Teräs (olen katsonut muutaman pätkän uudestaan youtubesta) ei taida olla oikein kestänyt aikaa.

Ano2: Muppet Shown ihmisvieraista mainittakoon se legendaarinen Buddy Richin ja Animalin drum battle:

https://www.youtube.com/watch?v=VJh9W3Gcpmo

Seppo: Kiitos osuvasta tiivistelmästä. Voi sanoa, että elettiin viattomuuden aikaa. Jolloin nykyisistä ”muodikkaista” ilmiöistä ei oltaisi osattu nähdä edes unta. Sana saippuaooppera tuli myös siitä että silloin – juuri iltapäivisin – esitetyissä sarjoissa mainostettiin mainoskatkoilla paljon pesuaineita ja pesuainefirmat olivat usein sarjojen sponsoreita.

Ano3: Sekin sarja tuli Kekkoslovakian jälkeen. Sitähän katsottiin ahkerasti. En osaa sanoa sarjan lopettamisen syitä. Siitähän tehtiin sitten uusintaversio 2009 mutta se jäi yhteen kauteen. Ei vissiin katsojaluvut olleet tarpeeksi hyviä.

Ano4: Coronation Streetin muistan mutta sitä ei tullut juuri seurattua. Ja aivan pikkunulikkana tuli noita ruotsalaisia sarjoja kyllä katsottua.

Joppos123: Siihen maailman aikaanhan Suomi oli kai ainoa maa maailmassa jossa listaykkösenä oli rockabillybändejä. Jopa joku Crazy Cavan & The Rhythm Rockers. Ja Teddy & The Tigers oli pari vuotta Suomen suositun bändi. Ei sitä tapahtunut missään muualla.

Anonyymi kirjoitti...

Kulttisarjoista puhuttaessa ei pitäisi unohtaa Dallasia, joka onkin niitä harvempia tv-saippuoita joita tuli itsekin seurattua. Sopii sekin tähän kategoriaan, kun pilotti tuli 1978, vaikka enimmät tuotannot tehtiinkin 80-luvulla. (Suomessa tosin vasta 1981 alkaen) Sivumennen sarja oli myös mm. Ceausescun suosikki, lieneekö sitten saanut siitä vaikutteita omaankin elämäntyyliinsä.

Niistä itäblokin piirrosanimaatioista muistuu ainakin tsekkiläinen Robinson Crusoe, joka oli muistaakseni varsin hyvin tehty ja muutenkin mielenkiintoinen ja melko hyvin alkuperäisen tarinan mukainen. Tosin saattoi olla jotain 80-luvun tuotantoa tuokin. Ja taisihan myös pikkukakkosesta tuttu Nalle Luppakorvakin olla tsekkiläistä käsialaa.

-J.Edgar-

Qroquius Kad kirjoitti...

Veljenpoikani ja -tyttäreni katsoivat pieninä animea ja varsinkin pojan käyttäytymisessä se loputtomasti vilkkuva valo myös näkyi. Nyttemmin varhaisteineinä kumpikaan ei juurikaan tv:tä katso;
sen paikan on vienyt älyhärpäke ja some...

Mutta asiaan.

Pikku Kakkonen:
Nukkumatin lähtö tuntui pienenä ahdistavalta, kun jo iltakuuden aikaan laulettiin
"Satu päättyi näin, ja lapset käyvät nyt nukkumaan, siis hyvää yötä". Nytkö jo?!
Onneksi se ei koskaan toteutunut!

Pätkis:
seurattu.

Thunderbirds:
katsoessani aikuisiällä uusintoja tuumin, etten olisi noita jaksanut lapsena katoa senkään vertaa.

Bonanza:
tuttu sarja, joskin uusinnoista.

Pieni talo preerialla:
hajanaisia jaksoja, ei oikein iskenyt.

High Chaparral:
oli tuttu vain nimeltä, ei katsottu.

Smith&Jones:
pari jaksoa mummolassa, ei kotona.

Rekkakuskit:
nimi saattoi tulla vastaan, ei katsottu.

Peyton Place:
tuttu vain nimeltä ja maineelta.

Monty Python:
nähty myöhemmin irtosketsejä, jotka eivät varsinaisesti iske nauruhermooni.

Columbo:
seurattu uusintoina.

Sheriffi McCloud:
jostain syystä katsottu vain jakso "Coloradon karjakeikka", vaikka se oli tiedossa.

Cannon ja Kuuden Miljoonan Dollarin Mies;
tuttuja vain nimeltä ja maineelta.

Invisible Man ja Gemini Man:
tuttuja vain nimeltä.

Perhe on pahin:
seurattu. Parhaiten jäi mieleen jakso, jossa eräs neekeriliberaali oli saanut päähänsä Archien olevan juutalainen ja yritti saada hänet olemaan siitä ylpeä.

Mennään bussilla:
nähty hajanaisia jaksoja. – Mainos onnistui niin hyvin kuin teki, kun Bob Grantin oli ollut määrä vain virnistää bussivarikolla Jack Harperin roolissa suomalaisen lukijan lausuessa voiceoverina "Niin Lontoon-raetta, niin Lontoon-raetta", mutta hän vaati saada lausua sen itse!
The rest is commercial history.

Meren salaisuudet:
seurattu.

Muppet Show:
seurattu. Isävainaa ei jostain syystä pitänyt siitä, että katsoin sarjaa. Syy ei koskaan tullut esille, joskin sarja on toki aikuisen silmille aavistuksen verran rasittavaa kohellusta.
Mutta eihän hän sitä koskaan itse katsonut!

Janosik:
nähty hajanaisia jaksoja ja päätösjakso, jonka loppukohtaus jäikin tosi hyvin mieleen!
Siinä kuolemaantuomittu Janosik seisoo hirttolavalla kaksi miestään molemmin puolin. Heidän päidensä vieressä roikkuu hirttosilmukka, mutta Janosikille on varattu koukku.
Ajattelin luontevasti, että se koukku survaistaisiin hänen leukansa alle ja sitten nostettaisiin killumaan kuin mikäkin kala.
Se olisi oikeastaan ollut armeliaampaa kuin se, miten sitä koukkua käytettiin päähenkilön historialliseen esikuvaan Juraj Jánošíkiin.

Onnen päivät:
seurattu.

Avaruusasema Alfa:
hajanaisia jaksoja sekä päätösjakso, josta en kyllä muista mitään. Paitsi sen, ettei sarja pelottanut.

Taisteluplaneetta Galactica:
seurattu. Uusintaversiota en jaksanut alkua pidemmälle, koska alkuperäinen oli omalla tavallan parempi.

Lemmenlaiva:
seurattu.

Kupla:
hajanaisia jaksoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys J.Edgarille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

J.Edgar: Joo, Dallas tuli vasta Kekkoslovakian jälkeen. Mutta muistan kyllä että eritoten naiset seurasivat sitä urakalla. Itäblokin piirrosanimaatiotahan oli Kekkoslovakian televisiossa paljonkin mutta varsin suosituksi nousi tshekkoslovakialainen Rosvo-Rudolf jonka suomenkielisessä versiossa ääninäyttelijänä oli Jukka Virtanen. Jonka ääni kyllä kävi siihen varsin hyvin. Nalle Luppakorva oli puolalainen mutta itäblokkia joka tapauksessa. Länsipuolella vähän samanlainen oli Roope-Karhu:

https://www.youtube.com/watch?v=1wZ6Wt-9Zcc

Qroquius Kad: Kiitos tuhdista listasta. Joitain huomioita:

- Animesta en ymmärrä mitään mutta pelkään sitä, mitä se älyhärpäke saa ihmisille aikaiseksi.

Nukkumatti: En minäkään siihen aikaan maate mennyt. Nykyisin muuten hiekkaa lapsien silmille viskova tyyppi olisi vankilassa alta vällein.

Thunderbirds: Mutta lapsena ne olisivat saattaneet sulle kolahtaakin.

Perhe on pahin: Kun liberaaleista on kerran puhe niin Archie Bunkerilla oli seura nimeltä Kings Of Queens ja joku liberaali vaati että seuran pitää ottaa jäsenekseen sekä juutalainen että neekeri. Heput löysivät tyypin nimeltä Solomon Jackson joka oli molempia ja iskivät kaksi kärpästä yhdellä kertaa.

Mennään bussilla: Kiitos lisätiedosta. Eihän se mainos olisi toiminut ollenkaan niin hyvin suomalaisen lausumana.

Janosik: Sarjassakin se kreivi tai jotakin totesi että jos jätkä saadaaan kiinni niin se laitetaan lihakoukkuun kylkiluistaan roikkumaan. Joten ohraisesti kävi siinäkin. Ihminen on muuten pirun kekseliäs toisensa kiduttamisessa.

Taisteluplaneetta Galactica: Sen uusintaversion juoni oli ihan hyvä kun jaksoi ensin muutaman jakson katsoa. Tietysti se naisten tuputtaminen vitutti. Kapteeni Starbuckistakin piti tehdä nainen.

Anonyymi kirjoitti...

Thunderbirds – Tämä tuli jo 60-luvulla ja oli ekalla esityskierroksellaan paljon parempi. Ainakin kolahti pikkukilliin paremmin kuin toisella kymmenellä olleeseen teiniin. Mustavalkoisena jotenkin värillistä uskottavampi.

Bonanza – Montakos deetä Bonanzassa on? Dandada dandadaa …

Pieni Talo Preerialla – Tämä jäi mieleen lähinnä kummallisen päähinetyylinsä vuoksi.

Peyton Place – Suuri mediatapaus aikoinaan, seurasin hetken mutta kun ei siinä alkanut mitään tapahtua, se jotenkin jäi. Muuan Huovinen V. Analysoi sarjaa tyhjentävästi Lampaansyöjissä.

Monty Python´s Flying Circus – Tämän mollaaminen on kakka jujavan suurin rikos. DVD:llä löytyy ja bonuksena: kikattava idioottilauma taustalla on hiljaisempi.

Cannon – äärimmäistä realismia. Tottahan sankarimme osuu 150 metrin päässä korkealla katolla kyltin takana väijyvään konepistoolimieheen ennen kuin konepyssyllä sihtaava pihalla seisoskelevaan plösöön. Onhan Cannonilla oikein .38 kahden tuman piipulla. En muista mikä malli mutta siinä ei ole varsinaista takatähtäintä ollenkaan. Pistoolivalmentajamme toi semmoisen ihmeteltäväksi ja kyllä sillä osui siihen kääntyvään maaliukkoon. Johonkin, viiden metrin päästä. Hurjimmat jopa kymmenen metrin etäisyydeltä. Siinä ajassa, jossa sain 5 osumaa kymppiin 25m päästä 9mm HiPowerilla sain oikein kaksi osumaa tauluun* samalta matkalta.

No, kun oli päivä harjoiteltu, osui joka jätkä, oikealla tekniikalla, kymmenen jaardin matkalta tauluun. ”Torson massakeskipisteeseen”, vaistoammuntatyyliin. Ase navan kohdalla hieman kyyry asento – tämä oli muotia silloin. Kuulemma FBI ja saksan terrorismin vastainen yksikkö käytti tätä tyyliä. Sittemmin on alettu oikein tähdätäkin.

*Niin, siis taulu kun taulu. En väitä, että samaan tauluun.

Perhe on pahin – Hieno duetto ja se läskipää oli oikeasti rasittava. Tytär oli muistaakseni kiinnostavan näköinen, ainakin teinin makuun.

Meren salaisuudet - Jacques Cousteaun muistelmat ja kirjat tuli aika tutuiksi. Hieman saarnaava tyyli alkoi rasittaa.

Janosik – tässä tapasin ekan kerran sotavasaran. Siitä pisteet.

Kupla – Hieno sarja.

Mutta missä on JJ – eiku Coronation Street! Ikuisesti jatkunut brittisarja, laadukas. Jaksoin sitä seurata lähes 3 jaksoa. Se kuulemma jatkuu vieläkin, ainakin UK:ssa asuva pikkuserkkuni väittää sitä seuraavansa vieläkin.

Safiiri ja Teräs – tässä sarjassa se safiiri, sinänsä näpsäkän näköinen kimuli, poseerasi starttipistoolin kanssa. Rako rullan ja piipun välissä oli semmoinen talitintin mentävä.

Triffidien kapina – hieno kirja ja kohtalainen sarja. Itse asiassa se kirja on paljon parempi, koska siinä pystytään perustelemaan Triffidien ja sokeutumisen tapahtumat. Tai siis kerrotaan mitä ja miksi.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jopas oli Ykä listannut kattavan setin lapsuuden ajan parhaista tv-sarjoista. Luulin jo, että Janosik olisi jäänyt pois, mutta senkin oli Ykä laittanut listaan! Erityisesti mieleen on jäänyt alle kouluikäisenä sarja Thunderbirds, jota leikittiin itse rakennetuilla legoilla. Voi sitä aikaa! Joskus 1977 muistaakseni serkun kotiin hankittiin väri-tv, jota pääsinkin katsomaan. Kyllä se värimaailma näyttikin ihmeelliseltä ja sitä tapitettiin silmät renkaina ihan sama mitä ohjelmaa ruudusta tuli. Siitä menikin vielä muutama vuosi kun isä raaski semmoisen meille hankkia; silloin vielä oli väritelkut hinnoissaan ja siitä saikin maksaa sievoisen summan. Väri-tv oli tuolloin vielä todellinen status-symboli ja jonkinlainen varallisuuden merkki.

Anonyymi kirjoitti...

Terve! Perhe on pahin. Siinä olikin hyvä komedia sarja. Ai että kun saataisiin vastaavaa nykypäivänä. Vaikkapa suomalainen versio. Ilman mitään sensuuria. Verbaalitykitus olisi sellaista, että suosio olisi taattu. kyllä siihen voitaisiin näyttelijäkaartiin palkata vaikkapa pari muslimia sekä lgtkbkl oletettua. Näyttelisivät vain itseään. Ns luonne näyttelijät. Tosin voisi käydä niin, että kuvaukset loppuisivat puolen kauden jälkeen. Lavasteet sekä kuvauspaikka olisivat raunioina savun vaan noustessa. Ja elokapinaa yms kiljumassa sekä kivittämässä ohjaajien jne koteja. Lisäksi perheet tuhottu vainoamisen johdosta sekä potkut annettu sukulaisillekkin työpaikoiltaan. Se siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa taas Ykältä pläjäys. Kiitos muisteluiden kaivelusta. Tuttuja pätkiä melkein kaikki tyyni. Tässä muisteluksia osasta:

Peyton Place tuli muistaakseni illalla myöhään, olisiko ollut 21:30(?) pääiltauutisten jälkeen, jotka alkoi silloin oikeaan aikaan eli kello 21:00. Muistelen tiiranneeni sarjaa makuualkovin sängystä ja väliverhon raosta.

Piirrettyjä esiintyi harvoin. Olisiko ollut tuo lauantain vakioaika, jolloin nauraa räkätettiin niille?

Bonanza alkoi kartan keskeltä palamisella. Tätäkin seurattiin ahkeraan. Samoin jossain välissä oli seurannassa High Chapparal ja Pieni talo preerialla

Happy Days eli Onnen Päivät tuli muistaakseni lauantaina kello 10. Silmä kovana sitä katsottiin - kaikki oli niin mageeta ja amerikkaa. Silloin teininä ei ollut esteenä perjantai-illan huuman jälkiolot...

Avaruus-scifi-sarjaohjelmat eivät napanneet teinin sydäntä, enkä ole niistä ollut myöhemminkään kiinnostunut.

J.Cousteaun ohjelmaa "Merenalaista elämää" tuli seuratattua ja laitesukellusharrastuskipinä minullakin kai alkoi tuosta ohjelmasta. Villapipon nosto Jacquesille näin jälkikäteen.

Cannon ja Columbo poliisisarjoina olivat silloin ok, vaikka juonikuviot oli aina sama. Sen kuvin jo tunnisti penskana ja odotti koska Frank Cannon pökkää sitä rosvoa mahallaan loppukähinöissä.

Toki nämä komediat; Perhe on pahin ja Mennään bussilla sekä myöhempinä vuosina Muppet Show oli iltaohjemassa. Mitäpä silloin 70-luvulla muuta teki, kun ei ollut nettiä eikä tietokoneita pelineen... Ai niin, pelattiin seurapelejä ja luettiin kirjoja.

heppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Ano1:lle, Ano2:lle ja hepalle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista.

Toinen professori kirjoitti...

Oli vielä pari lääkärisarjaakin, tohtori Kildare ja Ben Casey (näinköhän se kirjoitettiin). Olivat hyvin erityyppisiä lääkäreitä, mutta sangen suosittuja. Kuulemma Amerikassa oli paljon väkeä, jotka yrittivät päästä näiden tohtoreiden potilaiksi. Ties vaikka Suomessakin olisi ollut tätä porukkaa. Demokratia on sellaista, että älyltään tämänkin tasoinen poppoo saa äänestää…

Muistan, kuinka Peyton Placen pituutta ällisteltiin. Mitään vastaavaa ei ollut ennen nähty. Jotain Kauniita ja rohkeita (vai oliko se Rumat ja pelkurit) ei kyetty kuvittelemaankaan.

Ekku kirjoitti...

Näyttää kovasti olevan juutuubissa noita Archie Bunkerin juttuja. Kommenteista päätellen moni ei ymmärrä jutun jujua. Toisinaan Archien ennakkoluulot on melko naurettavia, mutta eipä niistä vapaa näytä olevan mustakaan mies.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Toiselle professorille ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.

Toinen professori: Olen lukenut noista mutta olen liian nuori muistaakseni. Kun katsoo seuraavien vaalien tuloksia niin huomaa että Suomessakin on tätä porukkaa. Vanhimmat jenkkien saippuaoopperat ovat muuten alkaneet jo 1930-luvulla radiolähetyksissä.

Ekku: Kyseinen sarjahan tuli 1970-luvulla joten nuoremmille se ei välttämättä aukea.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaako joku tarkemmin? Tällainen tapaus kuitenkin kerran jäi mieleeni.
Siihen aikaan kun Perhe on pahin -sarjaa vielä esitettiin televisiossa, sen tunnuslaulu "Those were the days" kuului kerran televisiossa yllättäen aivan toisenkin ohjelman yhteydessä. Kyseessä oli jokin eläinaiheinen dokumentti, jossa näytettiin lauma joitakin apinoita, mahdollisesti paviaaneja. Vitsi taisi olla se, että se, miten lauman vanha johtajauros ainakin ilmeestään päätellen suhtautui joidenkin sen nuorempien jäsenten tekemisiin toi ohjelman toimittajalle ilmeisestikin mieleen sen, miten Archie Bunker tuossa televisiosarjassa suhtautui Mikeen.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta nykypäivän Archie Bunkerille olisi kysyntää. Mutta sananvapauden rajoitetussa demokraattisessa sosialistisessa uudelleen syntyneessä DDR:ssä, noudatamme intersektionaalista kommunismia. Jäämme odottamaan lakialoittetta. Että mies voi synnyttää, Ja on miesten syytä, että syntyvyys laskee. Paitsi että, miehen pitää olla rahoittaja, vastuunkantaja, talonrakentaja, huippupalkkainen, ihanne mies , loistava isä, kuntosalin vakioasiakas, sixpäkki ( siis vatsasta ) , kuuntelija, määrätietoinen, ymmärtävä, paras kaveri anopin kanssa, viihdyt vaate ostoksilla, osaat ratkaista ongelmia, osaat ratkaista sanaristikot tuosta noin vain, kriisin tullessa myönnät virheesi, eron tullessa, osaat ratkaista hänen ongelmansa työkavereiden kanssa, sekä totta, minulla oli osaa tähän, ( lue kiusaaminen työkavereiden osalta. ), osaat korjata auton, osaat mitä vain, jos et osaa, niin mitvit, sinunko minä nain, kun vietät aikaa lasten kanssa, niin mitä hlttiä! Oletko saanut potkut!? Niin mitä sitten? Ai, minäkö olen pettänyt? Se on kuule sinun syytäsi. Sitäpaitsi, ei se olimme vain ystäviä, eikä se mennyt sisään asti. sinä olet sika.

Anonyymi kirjoitti...

Kamalaa oli kun Perhe on pahin -sarjan joka jakson alussa piti laulaa se Those were the days. Onnen päivät oli myös hirveetä siirappia.

Anonyymi kirjoitti...

Sen sijaan maaginen alkutunnusfilmi ja tunnusmusiikki oli sarjassa Veijareita ja pyhimyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Samaan aikaan kun tuli tuo tohtori Ben Casey tuli toiselta kanavalta tri Kildare. Casey oli sellanen "rahvaan" lääkäri, Kildare taas ns. paremman väen lääkäri. Oliko vielä niin, että Casey oli ylenantoa ja Kildare maikkarin vastine?
Ja juu, bussilla mentiin katsomaan kuinka "pahis" Bunker kiusasi sitä "honkkelia" vävyään. Bonanzaa katselin, enpä juurikaan muita länkkäreitä.
Polliisi Columbo oli hyvä, ja varsinkin se hänen autonsa. Itellä oli myös sellainen, tosin sedan, ei carbriolee kuten Columbolla. Kaverit sen ristivät columbo-spesialiksi.
Ja pahus kun en ole vielään osannut laittaa Ykälle/toisille nähtäväksi niitä Calactican piaparkakkuversion kuvia:)
Huru-ukko
PS. Menee vähän ohi päivän epistolan, tuli vaan tuosta pesosesta mieleen, että mersullakin oli pitkään rattivaihteet pääosissa, varsinkin maaseututaksissa, niitä sitten kepitettiin, eli laitettiin lattiavaihteisiki´si. kun tulivat siviilipuolelle.

Anonyymi kirjoitti...

Juu. Bunker oli sankari
Ja sitten tuli Al. Eli kenkäkauppias. Joka sanoi suoraan sen , mistä on kyse. Kuten kyltti, kill me. Sanoisin näin, että Al bundyn naurettavat vitsit ovat totta nykypäivänä.

Anonyymi kirjoitti...

70-luvulla kehitys kehittyi, tuli väri TV ja kaikkee. Tuli myös lisälaite, jolla mustavalkoisesta TY:stä sai melkein väri TV:n. Läpinäkyvä, ruudun eteen kiinnitettävä ruutu. Yläosa sininen, alaosa vihreä, keskiosa taisi olla ruskea. Hieno värkki. Tai ainakin halvempi kuin väri TV.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Ooioi,,

muistojapa mieleeni tulvivi!

Mainittujen lisäksi muistan perjantaisin, ennen Onnen Päiviä esitetyn heppasarjan "Uljas Musta", englanniksi päähenkilökonin nimi taisi olla peräti Fury. Lassietakin muistan nähneeni joskus hevosenpäänkokoisena.

Muppet-show:tahan lainailtiin myös Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen vetämässä Hardwickin läpänheitto/sketsisarjassa "Parempi Myöhään", musiikkiesityksessä, jossa Valkama esiintyi tarmokkaasti Miss Piggynä.

Tuolloin telkkarista näytettiin myös vaihtelevasti kiinnostavia minisarjoja. Mieleen on jäänyt joku italialais-kreikkalais-mikälietuotanto "Odysseus". Tuli myös ehkä ranskalaista tuotantoa ollut Tsaarin Kuriiri. Italialainen Marseillen poika. Ja tietysti Maanalainen armeija. Kekkoslovakian murtumapisteen tienoilla tuli myös brittiläinen tosi härö minisarja "Triffidien kapina" Näähän oli tietysti juonellisia, toisin kuin topiciin kuuluvat yleensä.

Terv. Achtung

Tinahattu kirjoitti...

Oliko Sesame Street tuttu teille kekkoslovakialaisille? Minulle ei mutta sitä ei voinut olla huomaamatta.
Taisitte katsoa Kylli-tätiä vai menevätkö vuosikymmenet nyt sekaisin. Sehän oli 60-luvulla.

Sesame Street:
Tässä Buffy Saint-Marie laulaa sian ja naudan kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=M0HruFUdjVQ

Sitten Starwalker: https://www.youtube.com/watch?v=eU0fS0GA6Ek

Parhain terveisin,
Tinahattu
Puten kiltti koira

Anonyymi kirjoitti...

Katsottiin Mennään bussilla äskettäin Netflixistä.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi puuttuu sanoi piru kun hyttysiä laski. Kun lapseni oli pieni, katsottiin yhdessä sarjaa nimeltä Rosvo Rudolf. Siihen suomen kielen antoi Jukka Virtanen. Karmein kohtaus oli aina lopussa kun Rudolf ampui ilmaan hernepyssyllään. Tykättiin siitä enemmän kuin Disneyn räjäyttelyistä joissa naama meni mustaksi ja karvat paloivat.

Eron jälkeen oli vakavampaa aihetta. Jouduin puhelimessa rauhoittelemaan usein lastani, että ei tässä nyt mitään atomipommia ole tulossa. Joskus piti mennä paikanpäälle rauhoittelemaan. Nykyisin ei enää atomipommeilla pelotella vaikka niitä tuotaisiin naapuritontille. Nyt se on ilmastonmuutos eikä sitä vastaan saa sanoa mitään. Lapset ja lapsenmieliset onkin saatu sillä psykoosiin.

Anonyymi kirjoitti...

Taas mukavaa nostalgiaa! Osa näkyi myös TV1:ssä ja niinpä minäkin pääsin näkemään joitain näistä. En muista Cannonista juuri muuta kuin sen, että sitä katsottiin säännöllisesti ja että serkkuani sanottiin myös Cannoniksi.

Monia lännensarjoja tosiaan oli, mutta jotenkin en niistä pitänyt, vaikka niitä sivusta seurasinkin.

Piirretyt oli sellaista luksusta 70-luvulla, että jos jäi Vaaleanpunainen Pantteri näkemättä, niin kyllä harmitti! Onneksi oli tosiaan tuo Pätkis. Vielä parempaa oli tarjolla Jouluaatto-aamuna, kun tarjolla oli 2 tuntia Disneyn piirrettyjä. Joku Jouluspesiaali se oli. Lauantai-aamuisin muuten katseltiin Rosvo-Rudolfia.

Minäkin muistan tuon Janosikin koukkukohtauksen, muuta en sitten sarjasta muistakaan.

Kolme sarjaa oli kuitenkin yli muiden eli Perhe on pahin, Mennään bussilla ja Onnenpäivät. Jälkimmäistä katseltiin lauantai-iltapäivisin serkkujen kanssa ja viihdyttiin. Kaksi muuta sarjaa taas kokosivat TV:n ääreen lapsia ja aikuisia ja sitten porukalla naurettiin.

Näkymätön mies ei näkynyt meillä, kun oli vain yksi TV-kanava. Sen kerran kun olisi ollut mahdollisuus nähdä se etelässä (Pirkanmaalla), niin se tuli niin myöhään, että lasten piti mennä jo nukkumaan enkä siis nähnyt yhtään jaksoa tästä sarjasta.

Listaamattomista voisin mainita ensin Merilinjan. Sitä katsottiin meillä ahkerasti. Oli jotenkin lapsen makuun vähän synkkä ja ankea sarja. Sitten oli sellainen minisarja kuin Tsaarin kuriiri. Siitä kyllä tykkäsin. Vähän kuin Janosikin koukkukohtaus oli tässä sarjassa se kohtaus missä kuriirilta meni näkö, kun hehkuvalla miekanlappeella poltettiin silmät. Ei se näkö sitten lopulta mennytkään, mutta kohtaus jäi kyllä mieleen.

maallikko

Vasarahammer kirjoitti...

Noita vanhoista tv-sarjoista kannattaa mainita tuo Muppet Show ja siitä kaksi setämies hahmoa nimeltään Statler ja Waldorf. Kaverit naureskelivat show'n surkeudelle ja repivät siitä huumoria.

Näitä hahmoja voi nykyisin lähinnä lisäillä kavereille lähetettyihin viesteihin.

Kysyin joskus jotakin amerikkalaiselta, mistä hahmot olivat saaneet nimensä. Vastaus oli, että Statler ja Waldorf ovat New Yorkissa sijaitsevia hotelleja.

Vasarahammer kirjoitti...

"Sen sijaan maaginen alkutunnusfilmi ja tunnusmusiikki oli sarjassa Veijareita ja pyhimyksiä"

Roger Moore ja Tony Curtis muodostivat hyvän kaksikon.

Tuli nähtyä kyseistä sarjaa myöhemmin joltain satelliittikanavalta. Silloin sarjasta jäi mieleen lähinnä 70-luvun miestenmuoti leveine kauluksineen.

Ekku kirjoitti...

Melkein kaikki näistä sarjoista löytyy ainakin Jyväskylässä kirjastosta Dvd:nä.
Joitakin olen ostanut omaksi.
Maanalainen armeija eli Secret Army löytyy hyllystä. On muuten realistinen ja henkisesti raaka sarja. Ei mitään huumoria, vaikka tähän lievästi liittyen tehtiinkin myöhemmin sarja AlloAllo eli suomalaiselta nimeltään Maanalainen armeija iskee jälleen. Tätä jälkimmäistä tuli pikkupoikana katsottua 80-luvulla. Kirjastosta olen lainannut myöhemmin kaikki kaudet.
Marseillen poikaa en ole nähnyt, mutta tunnusmusiikki on toki tuttu.
60-luvun Virginialainen pitäisi vielä hommata jostain katsottavaksi, kun äiti siitä aina puhuu. Jotain uudempia versioita siitä olen nähnytkin.

Joppos123 kirjoitti...

Suomalaisista vanhoista mustavalkosarjoista tulee mieleen vanhempieni katsoma "Naapurilähiö". Sitä ne aina lauantaisaunan jälkeen töllötti. Ei oikein itseäni kiinnostanut. Taisi olla samoja aikoja kun itse keskittyi möllöttämään Lassieta ja Mustaa oria.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Ano3:lle, Ano4:lle, Huru-ukolle, Ano5:lle, Pyssymiehelle, Achtungille, Tinahatulle, Ano6:lle, Ano7:lle, maallikolle, Vasarahammerille, Ekulle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne, lisäyksistä ja jaetuista muistoista. Niin kuin kommenteista huomaa, jäi moni mainitsemisen arvoinen sarja listan ulkopuolelle. Laitetaanpa se mainostettu Veijareita ja Pyhimyksiä-tunnusmusiikki tähän:

https://www.youtube.com/watch?v=t99QQIXez4M

Sesame Streetia ei näytetty Kekkoslovakiassa. Sitä esitettiin myöhemmin. Ja Ano7 oli täysin oikeassa todetessaan ”Nykyisin ei enää atomipommeilla pelotella vaikka niitä tuotaisiin naapuritontille. Nyt se on ilmastonmuutos eikä sitä vastaan saa sanoa mitään. Lapset ja lapsenmieliset onkin saatu sillä psykoosiin.”

Voi olla, että Antero Lärvänen käsittelee muodikkaita ahdistustiloja lähitulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Mennään kasarmille ja uusitaan edelleenkin vuosittain(?) The Benny Hill show...
Järkyttävää moskaa! Sillä kun sen herroiksi laitetaan aikalaiset huumorisarjat Dave Allen tai Paul Hogan vetäjinään niin ei edes aika ole kyennyt niitä turmelemaan.
Katsomassa vaikka YouTubesta lovestory on a train taikka yes we can -sketsit..!

Dave Allenin showta ei Suomessa ole ilmeisesti koskaan esitetty ja Paul Hoganin kohtalona oli tulla peruutetuksi kesken tuotantokauttaan! Liian roisia...

Ylelle tuotetut Velipuolikuu ja Lapinlahden Linnut ovat myöskin kestäneet hyvin aikaa siinä kun moni myöhemminkin tehty tv-huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.

Triffidien kosto (The Day of The triffids) onkin mainittu vaan minnekäs ovat unohtuneet baa baa blacksheep eli raikulipojat lennossa / musta lentue sekä erinomainen das Boot eli sukellusvene U-96 ? Tv-sarjoja molemmat.

-tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Lisää sarjoja

60-luvulla tuli näkymätön mies, ei kumpikaan jutussa mainituista. Se heppu oli näkymätön, siis näkyi vain kun oli kuteissa, hanskat kädessä yms. Tai oli kääritty siteisiin kuin muumio tai palovammapotilas.

RAI tuotti hienon sarjan, Orlando Furioso – siis suomeksi Raivoisa Roland. Tämä ei ollut pukuooppera vaan tavallisissa kuteissa, ilman rekvisiittaa, kerrottu tarina Rolandista. Rolandista, joka veti turpaan Kaarle suurta tappamalla sen yhden armeijan. Pyrenneillä. Sarjan opetus: Vuoristossa pitää hallita huiput. Ja: äläkä ärsytä baskeja,

Onedin Lines – Merilinja siis tuotti minulle myöhemmin kummasteltavaa. Jossain, olisko ollut Olavinlinnassa esitettiin oopperaa Jevgeni Onedin. MitVit? Vasta kuudennella lukemisella selvisi, että se olikin Jevgeni Onegin.

Koukun käyttö on perinteinen keskieurooppalainen telotustapa, viimeksi sitä käytettiin sodan lopulla saksassa. Aatu pahastui pikku paukkupilasta. Koukku oli ketjun päässä tai sitten sen hirsipuun runkoon ruuvattuna. Vaihtelu virkistää vai mikä lie ollut ideansa. Koukku tuupattiin kylkiluiden väliin ja sitten päästettiin teloitettava roikkumaan. Ilmarinta ja verenhukka jossain välissä sitten tappoi.

Tsaarin kuriiri – tässä sodittiin piilukkoisilla m1891 kivääreillä. Halvalla saa halpaa kalustoa. Kiinnitti nimittäin jo pikkukillin huomiota, että mitä varten piilukkoaseissa on lipas. Vernen kirja oli tuttu ja paljon kökköä sarjaa parempi.

Hieman vanhempi sarja oli Napoeon Solo. Mulla oli napen asekin, semoinen pingispalloja ampuva kapine. Siinä sarjassa ne oli lasikuulia ja sisälsi kaasua. Harmikseni pinginpallojen kantama ja teho ei vastannut esikuvaansa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kiitos lisäyksistä. Osa meni tietysti 1980-luvulle. Minäkin muuten tykkäsin Paul Hoganista enemmän kuin Benny Hillistä. Hogan teki aikanaan hyvän – ei koomisen – roolin elokuvasarjassa (5 täyttä elokuvaa) Anzacs joka kertoo aussisotilaista ykkösrähinässä. U-96:n olen nähnyt vain leffana mutta jos törmäät joskus Wolfgang Ott-nimisen saksalaisen kirjoittamaan kirjaan Hait ja pienet kalat niin lue ihmeessä. Se on vielä parempi kuin U-96.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Tiedän, että Aatu hirtätti salamurhan yrittäjiä pianonkieliin mutta siitä koukusta en ollut kuullut. Viihteessähän on kaikenlaisia aseita joita ei ole olemassakaan. Niin kuin vaikka tämä iso-Arskan käyttämä neliputkinen sinko:

https://cdn.mos.cms.futurecdn.net/GdRYFSLynVGNwQSjHy9SHF.jpg

Anonyymi kirjoitti...

U-96 paras versio (ohjaajan itsensä leikkaama) on nyt YLE areenassa nähtävissä - esittivät sen männä-lauantaina televisiossa ja nyt se on digipalvelussa katsottavissa jonkin aikaa. Verorahoille vastinetta, kerrankin!


Anzacs on vallan erinomainen sarja, aina aseistuksesta sekä varusteista alkaen, ja roolittaminen on toteutettu loistavasti. Sarja löytyy muuten YouTubesta!


Jos jossain törmäätte brittiläiseen 70-luvulla tuotettuun tv-sarjaan nimeltään UXO niin suositteluni senkin katsomiseksi; tottahan se on nykymittapuulla verrattuna hidastempoinen ja hiukan liikaa parisuhdedraamoja painottava mutta kuvaus kuinka raivaajapioneerit tekevät saksalaisten lentopommeja sekä -miinoja vaarattomaksi on kuin EOD -ohjesäännön lukemista ja toteuttamista käytännössä.


-tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja Anzacsin osalta kannattaa katsoa myös sen "making of..." -ohjelmajakso.
Kertoo hyvin kuinka suuri ponnistus kyseinen sarja oli Australiassa.

Kotimaiset draamat ovat vielä käsittelemättä!
Onnellinen mies ja Hirtettyjen kettujen metsä tulevat nyt ensinnä mieleen, ja kyllä nuo 1970 - 80 -luvuilla kuvatut Paasilinnan teokset ovat ihan omaa luokkaansa 1990-luvun tusinatuotantoihin verrattuna. Ylen tv-teatteri osasi asiansa; oli kyseessä sitten Juhani Ahon Rautatie taikka Haanpään Manillaköysi niin näyttelijät ohjattiin hyvin elämänmakuisiin suorituksiin. Eipä tarvitse enää nykyään pelätä moista.

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin sekä Lossi ovat tv-elokuvia jollaisia ei vain tehdä enää!!!


-tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Öhöm!

KVG M202 sekä M202A1.
Katso ja hämmästy!


-tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos lisäyksistä. Minulla on se Anzacs ulkoisella kovalevyllä. Täytyy yrittää etsiä se making of. Rautatien ja Manillaköyden olen nähnyt. Ihan katsottavia ohjelmia. Ja löytyihän se neliputkinenkin näköjään. Kiitos vinkistä. Vaikuttaa vaan aika hankalasti käsiteltävältä.

Anonyymi kirjoitti...

Kömpelö laitehan tuo on, ei auta kiistää. Liekinheittimen korvike kun on.
Itänaapurilla onkin sitten astetta järeämmät, panssarialustaiset TOS-heittimet...

Sama juttu kun kiväärikranaatinheittimeen lisätään rulla tahi lipas/makasiini.
Näppäräkäyttöisyys on vain muisto sen koommin kun koko ja paino kasvaa.


-tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Ja venäläisillähän on niitä Shmel-sinkoja jotka ampuvat termobaarisia kranaatteja. Ei välttämättä olisi huono hankinta sotavaltiollekaan.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei sitä koukkumetodia tuolla tavalla käytetty III Valtakunnassa.

Tuomittu seisotettiin lattialle kattoon tai kattoparruun kiinnitetyn lihakoukun alle. Pyövelin apulaiset nostivat tuomitun ilmaan, ja korokkeella seisova pyöveli kiristi kaulaan löyhästi ohueen nuoraan (joskus mainittu pianonkieli ei kuulemma pidä paikkaansa) tehdyn silmukan.
Sitten pyöveli sujautti nuoran toisessa päässä olevan pikkusilmukan lihakoukkuun, ja tuomittu laskettiin kuristumaan hitaasti.

Kylkiluukoukku perustuu Kazimierz Moczarskin, eli tämän kaverin

https://en.wikipedia.org/wiki/Kazimierz_Moczarski

muistelmiin "Keskusteluja pyövelin kanssa", jossa hän muistelee kahdeksaa kuukautta, jotka vietti II maailmansodan jälkeen samassa tutkintovankeussellissä Varsovan gheton tuhoajan Jürgen Stroopin kanssa.

Moczarski kertoi Stroopin kertoneen hänellle monenmoista, kuten mm. että Wilhelm Canaris olisi teloitettu kylkiluukoukulla.
Ei teloitettu, vaan tuolla hitaalla kuristuksella.

Anonyymi kirjoitti...

Parit piirretyt jääneet vielä mainitsematta:

Olipa kerran ihminen ja sen eri versiot, olipa kerran elämä, -avaruus jne.

Tuo oli kova ranskalainen sarja!

Ari

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Arille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Rankkaa settiä. Minun käsittääkseni Canaris kyllä ammuttiin. Mutta en lähde väittämään.

Ari: Joo, se oli hieno sarja. Tuli katsottua joka jakso silloin aikanaan.

Tinahattu kirjoitti...

Pyssymies
21. tammikuuta 2022 klo 18.23

Koukun käyttö on perinteinen keskieurooppalainen telotustapa, viimeksi sitä käytettiin sodan lopulla saksassa. Aatu pahastui pikku paukkupilasta. Koukku oli ketjun päässä tai sitten sen hirsipuun runkoon ruuvattuna. Vaihtelu virkistää vai mikä lie ollut ideansa. Koukku tuupattiin kylkiluiden väliin ja sitten päästettiin teloitettava roikkumaan. Ilmarinta ja verenhukka jossain välissä sitten tappoi.


Jopa meni aatuksi. Nykyihmisen raaka huumorintaju joskus hämmästyttää.

Aatuhan värkkäili myös masturbaatio-koneita joissa ihmisparat runkkasivat itsensä kuoliaiksi.

Parhain terveisin,
Tinahattu
Puten julma koira

Qroquius Kad kirjoitti...

No ei ammuttu. Hirtettiin hitaasti 9.4.1945 KZ Flossenbürgissa Dietrich Bonhoefferin ja neljän muun tuomitun kanssa;
heidät oli ensin riisutettu alasti hirttolavalla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tinahatulle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Tinahattu: Tää masturbaatiokone oli kyllä minulle ihan uutta.

Qroquius Kad: Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin että ihminen on harvinaisen vittumainen otus.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kiinteä koukku näkyi jonkun dokkarin kuvissa, vanhempaa kalustoa. III valtakunnan koukutuksista on ollut monenlaista selitystä. Yksi esitti, että teurastamon koukkuja olisi käytetty ja pianonkieltä, toinen, että koukkuja ilman kieliä. En tiedä, en ollut paikalla.

Mutta kyllä ihminen on kekseliäs.

Anonyymi kirjoitti...

Juutuubissa löytyy näitä videoita, missä jonkun sarjan tai elokuvan näyttelijät sillon joskus ja misä ovat nykyään
Tuossa vaikkapa https://www.youtube.com/watch?v=dztXerPYXpU
6 miljoonan dollarin mies..
Tulee aina välillä noita katottua ..

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun olen pöytäkoneen ääressä niin pystyn linkittämään parit Davet ja Paulit:

https://www.youtube.com/watch?v=o0pGFYxrSFo

https://www.youtube.com/watch?v=a9RYwhll6LU

Esimerkkeinä entisajan "misogynisen machomaisesta naisvihasta", korjaan: huumorista, jossa mies on kuitenkin loppujen lopuksi se naurun kohde.

Anzacs - behind the series:
https://www.youtube.com/watch?v=oGYDRr2Lork

Itse olen aina tuntenut sellaista "lukkarinrakkautta" ko. sarjaa kohtaan.
Se selittyi myöhemmin sukututkimuksen kautta; yksi isoisoisän veljistä lähti Australiaan ennen ensimmäistä maailmanpaloa ja värväytyi siellä sittemin kyseisiin Anzacs-joukkoihin, taistellen Gallipolissa ja Länsirintamalla, sodasta selviten ja 1950-luvun lopussa Amerikoissa menehtyen.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, jpt:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Ikävän kekseliäs noissa kidutuksissa juu.

jpt & Tvälups: Kiitos linkeistä. Ja totta joo. Noissa sketseissä miehet hyvin usein nauroivat itselleen. Kas kun ego kesti sen aivan hyvin.

Qroquius Kad kirjoitti...

Mikäli ketä kiinnostaa, Janosikin loppukohtaus löytyy tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=OktcPE_qe5g

Koukun käyttötapa jää mielikuvituksen varaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olihan toi aika kattava setti joo, mut ainakin pari sä unohit?

Eks Kojakkia näytetty ainakin yks kausi? Ja Taksikuskeja useampikin, jos oikein muistan. Jälkimmäinen jopa nappas jonkun verran, Kojakist en kyl juurikaan digannu. Aikasemmin mainittu enkkusarja Safiiri ja teräs oli kyl sen aikasta parhautta.

Tv: Toinen Thunderbird diggari

Anonyymi kirjoitti...

PS: Niinjuu ja sit tuli viel mieleen et noista itäsarjoista Tsaarin kuriiriaha pysty kans kattelemaan ja jota en nähny tässä kommenteissakaan mainittavan. Ja sen tunnarihan vasta olikin loistava. Luokkaa Myrskyluodon Maija.
Tv: Se sama Thunderbird fani

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Toinen Thunderbird diggari. Joo, monta sarjaa jäi tältä listalta pois kun se tehtiin lähinnä yhden miehen kokemusten ja muistikuvien pohjalta. Safiiri ja Teräs esitettiin Suomessa vasta nippa nappa Kekkodlovakian jälkeen. Tsaarin kuriiria muistan itsekin katsoneeni.