keskiviikko 19. helmikuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXVII


Eli linja-autossa on tunnelmaa



Nykypäivän utopiasuomalainen todellisuus on sen verran päällekäyvää ja mynnähtänyttä että aika ajoin – eli varsin usein – tarvitsee palata turvallisiin Kekkoslovakian aikoihin ja maisemiin. Niin kuin lukija on huomannut, niin meikäläisellä on tietynlainen lukkarinrakkaus vanhoihin autoihin. Niillä oli nykyisiin verrattuna, no, sielu. Ainakin ne näyttivät omanlaisiltaan verrattuna nykyisiin autoihin jotka ovat kaikki samasta tuulitunnelista. Nyt esittelen raskaampaa kalustoa eli linja-autoja. Tällä kertaa asiassa auttoivat mainio Vanhat Koneet-lehti joka ansiokkaasti esittelee entisöityä vanhaa kalustoa ja Bussivarikko-sivusto.

Varsinaisesti Kekkoslovakiahan saattoi sanoa alkaneen noottikriisin jälkeen mutta koska Urhas Kekanenas valittiin presidentiksi jo vuonna 1956 niin pidetään Kekkoslovakian alkupistettä siinä. Alkupisteestä aina Kekkosen eroon saakka Suomessa oli syrjäisemmilläkin seuduilla suhteellisen toimiva joukkoliikenne jota pikku-Ykäkin on aikanaan käyttänyt ja törmännyt (ei kirjaimellisesti) eräisiinkin tässä postauksessa esiintyviin linjabiileihin. 1950-luvun lopulla oli sota-ajan häkäpönttö jo hävinnyt ja autot kulkivat ilman puukaasuvoimaa:



Jospa aloitamme vuodesta 1956 eli kun UKK aloitteli yleislakon saattelemana presidentinvirkaansa joka kestikin sitten neljännesvuosisadan. Siihen aikaan – ja koko Kekkoslovakian ajan – postiauto kuljetti tehokkaasti niin ihmisiä kuin postia syrjäisillekin postilaatikoille aikana jolloin maaseudulla ei ollut vielä minkäänlaisia varsinaisia katuosoitteita. 1950-luvun lopulla ihmisiä ja postia Oulun ja Kuusamon välillä kuljetteli Ajokki B-72SU:



Ja samoissa tehtävissä Kekkoslovakian alkuvaiheissa toimi Ajokki-Vanaja VAL 550BD:



Siirrytään postiautoista yksityisiin liikennöitsijöihin ja jossain Hämeessä päin reittiään kulki Scania-Vabis BF61V 1954:



Ja Pakkalan Liikenteen riveissä Pohjanmaalla liikkui Sisu L-54 vuosimallia 1948. Noissa pitkänokissa on aina oma viehätyksensä:



Siirrytäänpä 1960-luvulle ja esitellään ensiksi postiautoja. Suomessahan oli tuolloin varsin kattava postiautoverkosto joka palveli varsin hyvin nimenomaan syrjäisempiä seutuja:



Ja näitä postiautohommiahan hoiteli mm. Ajokki-Sisu B63 ST:



Sekä Ajokki-Sisu KB 124 eli ns. Nalle-Sisu joka tässä kuljettelee kyyditettäviään Muonio – Pallas – Raattama-linjalla:



Vaikuttaa siltä, että tämä Ajokki-Vanaja VLB 47 on toiminut myös jossain suuremman kaupungin lähiössä. 1960-luvullahan niitä alettiin rakentaa kun maaltapako alkoi. Aika pirunmoinen rakennuskolossi tuossa taustalla. Mahtaako joku tunnistaa että missä päin Suomea?:



Sisu puolestaan tarjosi Ajokin korilla Ajokki-Sisu B-83:n joka rekisterinumeron perustella liikennöi Pohjois-Karjalassa. Silloinhan vielä rekkarista pystyi päättelemään mistä päin Suomea auto oli. Harmittaa että enää ei pysty:



Jossain Oulun läänissä päin taas 1960-luvun loppupuolella ajeli Ajokki-Vanaja LE6-50:



Yksityisillä liikennöitsijöillä taas Oulun paikallisliikenteessä matkaa teki Scania BF 110 Wiima M 62:



Ja matkaa teki myös Satakunnan Linjan Volvo B58-60T Kutter 7:



Jossain Keski-Suomessa päin taas matkustajia kuljetti Scania-Vabis B55 1961:



Ja matkaa teki myös suomalais-englantilaisena yhteistyönä tehty Bedford Wiima. Rekisteristä päätellen jossain Mikkelin läänissä päin:



Erään tyypin linja-auto liikkui myös raiteilla 1950-luvulta aina 1980-luvulle. Kyseessähän oli kiskobussiksikin kutsuttu Lättähattu:



Siirrytään sitten 1970-luvulle eli siihen syvimpään suomettumisen aikaan. Autot ja koneet eivät sinänsä suomettumisesta välittäneet vaan kävivät niin kuin ennenkin. Niin kuin tämä Scanian V8-koneella varustettu linja-auto:



Tokihan maanteillämme oli myös saksalaista linjarautaa niin kuin tämä Mercedeksen bussi. Rekkarin mukaan kulkenut tehtävissään Lapissa:



Suomalaista osaamista taas tarjosi jossain Keski-Suomessa ajellut Boxer-Sisu:



Omanlaistaan linjapalvelua tarjosivat myös myymäläautot joita 1970-luvulla Suomessa oli noin 1.200 kappaletta:




Myymäläautot olivat syrjäseudulle elintärkeitä sillä kyläkaupat lopettivat yksi kerrallaan eikä maa ollut vielä läheskään niin autoistunut kuin nykyään. Nykyisin myymäläautot ovat tietysti lähes kokonaan hävinneet.

Myös postiautot liikkuivat 1970-luvulla ja juuri silloin ne myös kuljettivat pikku-Ykää. Yksi niistä autoista saattoi olla Ajokki-Sisu BK82SP:



Ja saattoipa pikku-Ykä mennä tätinsä ja tädin mainion miehen Tanen luokse kyläilemään myös tällä Magirus-Deutzin bussilla:



Tai tällä Ajokki 5000D - Sisu BK87CIT-bussilla:



Nuo Kekkoslovakian bussit eivät välttämättä olleet tekniikaltaan ja mukavuudeltaan nykyisen veroisia mutta oli niissä se ero verrattuna vaikkapa Helsingin paljon myöhäisempiin busseihin että ei niissä tarvinnut miettiä että minkähänlainen perkeleen huumehörhö istuu viereen selittämään levottomia.

Kaksikerroksisia busseja Englannin malliin ei teillämme pahemmin kulkenut mutta silloisten uutisten mukaan Suomessakin oli jonkun verran liikkeellä vielä massiivisempia viritelmiä eli saksalaisia Rotelleja ja silloisilla viranomaisilla oli päänraapimista että voiko moisia möhkäleitä Suomen teillä ollakaan. Itse en kyllä koskaan tuollaista nähnyt. Muita saksalaisia kylläkin. Tuolloinhan vielä saksalaisia oli Suomessa turistina huomattavan paljon:



Ja kaksikerroksiset sitten puolestaan tulivat tutuksi TV:n välityksellä eli kekkoslovakialaiset katsoivat joka ainoan brittiläisen Mennään Bussilla-sarjan jakson:



Sarja oli erittäin suosittu. Niin kuin siihen maailman aikaan kaikki muutkin sarjat. Valinnanvaraa kun ei pahemmin ollut. Pääsipä sarja jopa suomalaiseen namimellimainokseen:


Tässä tätä siviilirautaa tällä kertaa. Kyllä sitä nyt ollaan niin kekkoslovakialaista, niin kekkoslovakialaista…

45 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Yksi mielenkiintoinen on poissa, muistaakseni valtiolla oli 3 kpl Dodgen amerikankoulupussin tekelettä ajamassa lapissa ja koillismaalla sivukylien vuoroja. Postilta siirtyivät pv:n käyttöön. Olivatko vielä allrad mallia. Itse asuin postin vieressä missä oli autohalli, yhteen aikaan möivät korjaamopalveluita ulos tuntihinnat kevyt- ja raskaskalusto. Kylän paras pykäämö kun korjaamokalustossa oli kohtuullinen otos myöskin hitsaus- ja työstökoneita. Sekin on muisto vain. Niin ja postin kuskeilla oli hyvät eläke-edut, jos muistan niin 55 vuotiaana pääsi eläkkeelle. Jossain postin filmissä 60 luvulla näytettiin kuinka keltainen amphibio-onnikka eteni kevättulvissa Uudenkaarlepyyn ja Seinäjoen välillä. Muuten koulubussit olivat 1950 luvun loppuunajettuja Volvoja, 50-60 luvun taitteen kuttereita tyylikkäällä korimuotoilulla ja 70 luvun alun kenkälaatikosta muotoiltuja palikoita, sehän ei haitannut jos romulaukesi menomatkalla aamulla mutta illalla ketutti. Periaatteessa 2 tuntia meni päivässä kuljetuksiin.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Niin ja miksi piti olla nokkamalleja käytössä oli yksinkertainen syy. Kuskin piti pystyä heittämään posti laatikkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Oh tulipas nostalginen olo!

Muistan, että paikallisbusseissa ainakin Kouvolan seudulla oli vielä joskus 1970-luvun alussa rahastajankoppi bussin takaosassa ja bussiin pääsi sisälle vain takaovesta.

Silloin kotona opetettiin poistuessa kiittämään kuljettajaa, kun poistuttiin etuovesta. Pääkaupunkiseudulle muutettuani kiittämistapani oli niin selkärangassa, että jatkoin kiittelyä milloin etuovesta poistuin. Kaverit täällä ihmettelivät maalaisen tapoja. Kasvatettiinko meidät maalaiset paremmin kuin stadilaiset? ;)

Nykyäänhän kouvolalaisetkaan eivät ole maalaisia, onhan siinä yhdistetty peräti 7 henkitoreissaan elävää kuntaa yhdeksi henkitoreissaan eläväksi megakunnaksi jo 10 vuotta sitten.

Joo kyllä monet asiat todella olivat paremmin ennen, varsinkin kun ajattelee ihmisten käytöstä. Monesti kaipaan nykyään jonnekin erämaamökkiin täältä ahneuden ja itsekkyyden, huonoen käytöstapojen valtakunnasta kehä 3 sisältä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Pate: Joo, ikävää on että eihän tällaisissa jutuissa ole kuin raapaisu pintaa. Mutta se Dodgen bussi taitaa löytyä tuosta PDF:stä sivulta 8:

http://www.slhs.fi/files/3914/5829/8174/Hetku16_1-postin-linja-autot.pdf

Korjaamopalveluista tuli mieleen että silloin aikanaan bensa-asemat olivat hyvin usein myös huoltamoita. Nykyisissa ABC-ketjuissa saa kaikkea muuta paitsi autohuoltoa.

Ano: En ole itse koskaan käynyt ”takaalastattavassa” bussissa mutta muista pikkupoikana Helsingissä käydessäni ihmetelleeni kun ratikkaan mentiin takaovesta ja siellä oli vielä se rahastaja. Oli siinä muutenkin pikkunulikalla ihmettelemistä. Noita Kouvolan tyyppisiä tilkkutäkkikuntia on useampiakin, ainakin Jyväskylä, Salo ja mitä niitä onkaan. Yhteistä taitaa niillä olla että kaikki keskittyy keskustaan ja reuna-alueet näivettyy.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Satakunnan Linjan Volvo B58-60T Kutter 7 taitaa olla Lauttakylän Auto Oy:n bussi,
Satakunnan Liikenteen bussit olivat sinivalkoisia.

Linjavuorolla kouluun matkatessa oli eräs kuljettaja, jolla oli tapana pumpata
kaasua niin, että ajo oli vähän nykivää. Kuulemma joku oli laittanut nastan kaasu-
polkimeen ja kuskin kengänpohjassa oli reikä, josta nasta pisti jalkapohjaan.
Sitten eräänä aamuna ajo olikin tasaista: "Jaa, Väinö on tainnut ostaa uudet kengät"

Anox

Jaska Brown kirjoitti...

Vanhoissa postilinja-autoissa oli autoon noustessa pystytanko, mistä otettiin tukea. Se oli päällystetty jollain varhaisella muoviversiolla. Kun autolla oli vuosien käyttö takana, tähän tankoon ilmestyi kierteet, koska autoon noustessaan ihmiset käänsivät kättään tangossa aina samaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Oikein naurattaa, kun kirjoitat esim näin: "Ja saattoipa pikku-Ykä mennä tätinsä ja tädin mainion miehen Tanen luokse kyläilemään...". Niin söpöä!

Ja sitten itseeni, joka matkusti (ja matkustaa vieläkin, tosin ei lättähatulla) sinne ja tänne linjurilla, junalla ja lättähatulla. Tampereella oli vielä ne rollikatkin. Ja mentiin sisään takaovesta ja rahastaja istui heti oven vieressä ja rahasti. Silloin vielä maksettiin rahalla tai sitten korttiin tehtiin reikä. Ja rahastaja opasti kysyttäessä.

Meillä täällä saarella ja mantereen puolella jutellaan vielä kuskien kanssa ja sanotaan hei ja kiitos kun poistutaan ajopelistä. Göteborgissa sitten ei kukaan sano halaistua sanaa. Rahalla ei voi enää maksaa vaan joko korteilla tai mobiileilla. Kättä ei tartte heiluttaa pysäkillä vaan linjuri pysähtyy ilman merkin antamista. Minä tosin kunnon suomalaisena heilutan kättäni ja kuskit ihmettelevät sitä.

Kyllä usein ihmettelen, et miten sitä ennen tultiin toimeen ilman kaikenmaailman vempaimia.

Kiitos jutustasi.

Eija

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Kylläpä mieluisan mukavan jutun pykäsit, Ykä, taas kerran! Minähän olen paasikiven aikana jo syntynyt ja muistan toki koulupoikana vallan hyvin Helsingin olumpialaiset (hom. kirjoitusasu!), Unkarin kansannousun - ja kekkosen nousun pressaksi. Ja ne iki-ihanat, vanhat, jo sodassa palvelleet koulubussit 50-60-lukujen vaihteessa! Yhtäkin mallia sanottiin Nokka-Volvoksi tai rämppä - Volvoksi. Olihan se rehjaantunut pv:n hommissa toki niinkuin äijätkin.
Mutta nahkaiset oli istuimet ja niihin mahtui leveästi ja hyvin syvälle.
Rämppä-Volvossa oli myös jokaisen istuimen takana verkkopussissa paperinen oksennuspussi (varmuuden vuoksi) koska tit olivat kuoppaisia, ruoka vähän vaihtelevaa ja autossa omat hajunsa. Sen pussin kyljestä opin ensimmäisen ruotsinkielen lauseeni:
"Kvarlämna icke använd påse i bussen"!

Vasarahammer kirjoitti...

Vielä 1970-luvulla ihmisillä ei aina ollut omaa autoa. Siksi bussilinjoja oli paljon myös maaseudulla ja ne kiersivät vähän pienemmätkin kylät. Nykyisin linjoja on paljon vähemmän.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anoxille, Jaska Brownille, Eijalle, Terho Hämeenkorvelle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Anox: Saatat hyvinkin olla oikeassa. Pisti vaan se Satakunnan Liikenteen rakennus silmään. Muistanpa kenkien kulumisesta lauseen ”jos säästää kenkiä ja kävelee pitkiä askeleita niin todennäköisesti housut repeää”.

Jaska: Nyt muuten kun otit asian esille tuli itsellekin asiasta mieleen hämärä muistikuva.

Eija: Kiitokset sinullekin. Sinänsä sana ”söpö” ja meikäläinen on kytketty viimeksi yhteen joskus Kekkosen aikoina. Toisaalta, vaikka minä olenkin setämies ja karmea käppäukko niin olenhan minäkin joskus ollut pikkunen poika. Aikanaan niitä vempaimia ei osannut kaivata kun ei tiennyt niitä olevan olemassakaan.

Terho: Kiitokset linjurimuistoista Paasikiven ajalta. Meikäläisen muistothan ovat paljon myöhemmältä ajalta. Mutta postiauto kuljetti kumpaakin.

Vasara: Totta. Autoistuminen ei ollut vielä kovin pitkällä vaikka se olikin alkanut. Nykyisinhän taajamien ulkopuolella ei kulje juuri muut kuin koulubussit.

Anonyymi kirjoitti...

Tere.
Joskus menneinä vuosina kuljin Forssasta amiksesta kotiin postiautossa, siinä rahastaja heitti postit tienvarren laatikkoon, kuski vain hieman hiljensi ja kaouukais pysäkin suuntaan, ovi auki a postinippu lensi laatikkoon.
Lättähattu tuli tutuksi, kas kun itse olin sitten myöhempinä aikoina sellaisessa konnarina Joensuun ja Kontiomäen välillä, asemapaikkana Nurmes. Ja tuli niissä joskus matkustajanakin oltua, Lahdesta Herralaan, kun täti asui silloin siellä ja matka sujui kätevimmin juurikin lättähatulla.
Tämmöisiä muistui mieleen tällä kertaa Huru-ukolle.

Anonyymi kirjoitti...

Moro!

Hieno muistelo. Vielä 60-luvulla kaikissa oman entisen kotikaupungin paikallislinjureissakin oli rahastaja. Sisään sieltä takaosasta. Ulos etuovesta. 70-luvulla tultaessa rahastajat katosivat ja kuljettaja aloitti maksun ottamisen.

70-luvun alkuvuosina (tarkemmin vuotta en muista), Norjassa, isäukon kanssa kalareissulla kerran, yhden pienen kyläkaupan eteen oli pysähtynyt tuollainen Sakemannien bussi varustettuna tuollaisella perävaunu makuuosastolla. Kävivät täyttämässä siinä kaupassa lähinnä maito varastoa matkalle. Varsinaisia ruokia eivät ostaneet, vaan ne oli tuotu Saksasta mukana.
Isä vaihtoi muutaman sanan näiden matkalaisten kanssa, Saksaa kun hieman osasi, kun sitä oli 50-luvulla teknisessä opistossa luettu. Kertoivat että pari viikkoa kestää reissu. Jos oikein penkoisi isäukon vanhoja kuva-arkistoja, saattaisi tuon ihmetyksen kuvakin sieltä löytyä.

t.
S.E.P.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Meillä oli -70 luvun alussa Scania-Vabis Boxer koulubussi. Siinä oli takaosa erotettu lasiseinällä istuimien kohdalta tupakkaosastoksi. Kuski antoi isompien poikien polttaa siellä tupakkia.

Vasarahammer kirjoitti...

Yksi bussityyppi jäi puuttumaan. Helsingissä oli vielä 1970-luvulla johdinautoja.

https://www.raitio.org/vanhasivusto/trolley/helsinki/hklsws/hkl1koe.jpg

https://www.raitio.org/vanhasivusto/trolley/helsinki/hklsws/hkl1jr84.jpg

https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km002fq0

Itäblokissa noita oli enemmänkin.

En muista syytä, miksi noista aikanaan luovuttiin. Nykyiseen valtaideologiaan johdinauto ainakin istuisi hyvin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, S.E.P:lle, buurille johannesbuurista ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Kiitos jaetuista muistoista. Olen muuten itsekin joskus – hyvin kauan sitten – kulkenut junalla Joensuun ja Kontiomäen välillä ja muistan että se rataosuus heittelehti huomattavasti enemmän kuin mitkään muut. Mistä lie johtunut? Forssasta taas tuli mieleen se sanonta ”kaksi on maailmassa turhaa: Billnäsin työkalut ja Forssan vitut”. Mikähän tarina tuon sanonnan takana lienee? Lättähattuhan muuten ääneltään kuulosti enemmän linja-autolta kuin junalta.

S.E.P: Kiitokset. Saksalaisten nuukuudesta – matkailussakin – on paljon juttuja ja osa lienee varmaan tottakin. Tämän blogin kommenttiosiossa on todettu useamman kerran että silloin aikanaan Lapissa matkailivat ne saksalaiset perheineen jotka olivat kertaalleen olleet Lapissa kypärä päässä. Saattaa pitää paikkansakin sillä kyllä Saksan rekkareilla olevat autot ovat siitä ajasta käyneet kovin harvinaisiksi.

buuri: En muista itse tupakkiosastoja mutta muistelen että ihan pikkupoika-aikana busseissa oli vielä tuhkakupit.

Vasara: Joo, pitää paikkansa. Pikku-Ykä kun vaan asusteli aivan muualla niin se ei jäänyt mieleen. Tallinnassa noita oli vielä joskus 2000-luvun alussa kun viimeksi siellä kävin. Liekö enää? Nykyiseen valtaideologiaan johdinauto tosiaan kävisi mutta mistä virta kun ydinvoimakin on haram? Moraalisäteily ehkä?

Anonyymi kirjoitti...

Helsinkiläisenä muistan vielä hyvin: Liikennelaitoksen busseissa kuljettajarahastukseen siirryttiin, eli rahastajat poistuivat vaiheittain, linja kerrallaan, noin vuosien 1965 ja 1975 välisenä aikana. Samalla sisäänkäynti siirtyi bussin takapäästä etupäähän. Tuon monivuotisen siirtymävaiheen aikana, kun osassa busseista oli vielä rahastajat, osassa kuljettajarahastus, jälkimmäisessä tapauksessa bussin etupäässä tuulilasin alla oli punainen kilpi, jossa oli iso E-kirjain sen merkkinä, että vanhasta käytännöstä poiketen bussiin olikin mentävä sisään etuovesta. Ja myös takaoven viereisessä ikkunassa, tyhjäksi jääneen rahastajankopin kohdalla, oli kyltti, jossa oli iso E sekä teksti "Etuovesta - Genom framdörren".
Viimeisenä rahastajat poistuivat eräiden kantakaupungin sisäisten linjojen busseista. Raitiovaunuissa oli rahastajat vielä 1980-luvun alussakin.

Rahastajankopit bussin takapäässä pysyivät paikoillaan, joskin tyhjiksi jääneinä ja käyttämättöminä, vielä pitkään sinäkin aikana, jolloin kuljettajat jo rahastivat, mahdollisesti siksi koska samaakin bussia saatettiin käyttää joskus sellaisella linjalla, jolla oli vielä rahastajat, joskus taas sellaisella, jolta ne oli jo poistettu.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Se guntterien keksintö oli rotelli.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Anolle ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos jaetuista muistoista. Muistan lukeneeni jostain että nimenomaan ratikkalinjoilla alettiin 1970-luvulla kouluttaa – pääosin naispuolisia – rahastajia kuskeiksi ja asiasta eivät vanhemmat miespuoliset kuskit olleet mielissään.

Pate: Niin oli. Mutta oliko niitä Suomessa kuinka paljon? Osaako joku sanoa?

Ekku kirjoitti...

Vaikka tuota Yleä ihan syystä tulee paljon moitittua, niin Yle Areenasta löytyy onneksi melko paljon muutakin kuin poliittisesti tarkoituksenmukaista aineistoa. Kannattaa etsiä sieltä sellainen vanha dokumenttisarja, hinka nimi on jotain : "postiauton matkassa". On eri osat Lapille, itä-ja länsi-Suomelle. Hyvää ajankuvaa ja mielenkiintoista kalustoa. Sieltä löytyy muitakin vanhoja dokumentteja, mutta se hakusysteemi on kyllä luokattoman huono. Ei pitäisi olla ainakaan rahoituksesta kiinni.

Anonyymi kirjoitti...

Areenasta löytyy mainioita lyhytfilmejä entisaikain postiautoreiteistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Lauttakylän bussista Satakunnan Liikenteen hallilla, kun se Satakuntalainen lienee omistaa nykyisn sen Lauttakylän Auton ja ko. yksilö lienee se entisöity jolla käydään näytteluýissä ja muissa poserrauksissa. Mm. Joukkoliikennepäivillä jossa minäkin siihen tutustuin.
Ja se kyyti siellä Jns - Kontiomäki välillä tuntui "kuoppaiselta", siellä oli ns. kevytkiskotus, muistakkseni 43 kg/ metri, kun muulla rataverkolla 54 kg/ tai vielä raskaampi 63 kg/m. Ja vielä, lyhyttä kiskoa eiä jatkuvaksi hitsattua kuten muu enemään liikennöity rataverkko. Siitä johtuen paino- tai nopeusrajoituksia junilla.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle, Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Ekku & Ano: Kiitos vinkeistä.

Ano & Huru-ukko:
Kiitos lisäyksistä.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus lukemani selityksen mukaan yksi syy siihen, miksi ns. lättähatuista luovuttiin eikä uusia samanlaisia vaunuja enää hankittu vanhojen tilalle, oli tämä:
Niissäkin suunniteltiin kustannusten säästämiseksi siirtymistä kuljettajarahastukseen. Muutoin se olisi hyvin käynytkin päinsä, sillä niissähän ei ollut erikseen veturia vaan vaunussa oli moottori ja ohjaamo, ja usein niissä tosiaan, varsinkin hiljaisimmilla rataosilla, oli vain yksi vaunu. Mutta rautatieläisten ammattiyhdistys vastusti kuljettajarahastukseen siirtymistä ankarasti. Niissäkin oli siis joko oltava kuljettajan lisäksi konduktööri tai sitten ne eivät liikennöineet ollenkaan. Tuloksena oli, että ne poistettiin vähitellen käytöstä, ja samalla moni rataosuus jäi kokonaan ilman henkilöliikennettä. Ja niilläkin radoilla, joilla henkilöliikennettä vielä on, paitsi Helsingin seudulla, kulkee vain kaukojunia ja pienet väliasemat, jossa ennen pysähtyivät vain paikallisjunat, käytännössä lättähatut, on kokonaan suljettu.
Henkilökunnan kannalta tämä kuitenkin merkitsi, että irtisanotuiksi tulivat konduktöörien lisäksi myös kuljettajat.

Juha Kivela kirjoitti...

Kiskobussista olin aikeissa kirjoittaa, että matkustin sellaisella kyllä vielä joko vuonna 2011 tai 2012 Seinäjoelta Jyväskylään, mutta onneksi sitten tein tarkistuksen.. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiskobussi

Kyllä se vaan olikin jo tuolloin moottorivaunu, tyypiltään kaiketi moottorivaunu Dm12. Mielenkiintoinen tuo etappi Seinäjöki - Jyväskylä. Pieniä pysäkkejä, kuten Tuurin kyläkauppa, Ähtärin eläintarha ja Haapamäki, joista viimeksi mainitulla lienee edelleen parkissa tuota hieman vanhempaa kalustoa..

PS. Toisaalta VR:n omatkin sivut kirjoittavat edelleen kiskobussi, joten väärinymmärryksen mahdollisuus on ilmeinen.

Becker kirjoitti...

Minäpä olen tuollaisilla piikkinokka Sisuilla ajellut. Niissä kuski avasi oven manuaalisesti kahvasta vetämällä. Ja takana oli tosiaan lasilevyillä eristetty tupakkaosasto. No eihän ne paljoa eristäneet kun käytävän kohta oli oveton.

Kuljin aikoinaa aika paljon busseilla kun asuimme Helsingin ulkopuolella mutta koulua kävin kaupungissa. Mielipaikkani oli kuskin vieressä edessä. Niissä yleensä oli yksi penkki yhdelle tai kahdelle. Oli mukavaa katsella edessä kun maisema vaihtui. Muistan hyvin nuo erot Volvon ja Scania-Vabiksen busseissa joissa koneet olivat bussin edessä. Konekoppa oli Volvoissa iso ja korkea kun taas Scanian koppa oli matalampi. Ne Volvot muuten kulkivat lujaa. Joskus illemalla kun oli vähän liikennettä antoi kuski kunnolla runtua ja melkein tuntui kuin bussi olisi mennyt sladia. Tosin ei meitä montaa ollut silloin kyydissäkään. Olisi saattanut tulla valituksia paitsi minulta.

Kiskobusseisakin on tullut aika paljon aikanaan reissattua. Vaikka Lättähatussa oli vain pari vaunua niin niissä oli ihan oikeat konduktöörit. Niitä aikoja haikeudella muistelen.

Nykyjään en paljoa julkisia käyttele niin kauan kun omaa autoa voi käyttää. Joko saat viereesi jonkun HBTGTituityy kusepään, huumehöyryissä olevan kahjun tai sitten suojavärin omaavan kunniakansalaisen. Suojavärissä sinänsä ei mitään pahaa, useat käyttäytyvät ihan siivosti, mutta jos sattuu tulemaan Vuosaaresta niin pelkkä näkeminen saa päivän pilalle.

Oma auto - paras auto. Olen muuten aikoinaan nähnyt tuollaisen Rotelin Suurtorilla Helsingissä. Niissä kuskit teki sapuskankin sillä kaikki tuotiin mukana Saksasta. Aika uskomaton tapa matkustaa, mutta saidat sakemannit varmaan viihtyivät. "Rotel - Das Rollende Hotel."

vieras kirjoitti...

Muistan semmoisia postilinja-autoja jotka olivat lyhempiä kuin tavallisen linkkurin kokoiset postilinja-autot. Niissä lyhyemmissä oli kuitenkin iso tavaratila, joka ulottui lattiasta kattoon. Joissakin postilinja-autoissa oli takana jokin kaapelinkuljetus-juttu. Muistaako Ykä mitään tämmöistä?

Junes ja Tiina olivat muutaman päivän Vilnassa. Siellä on johdinautoja. Ratikoita ei ole ollut koskaan Vilnassa. Riikassa ja Tallinnassa on ratikat ja johdinautot.

Tuumailija kirjoitti...

Ai miten kivoja kuvia, noissa vanhoissa busseissa on sitä jotain. Linjuria ja kiskobusseja tulee käytettyä paljon, joten lisään havaintoja joukkoliikenteen ihmemaasta Japanista:

-paikallisliikenteen linja-autoissa lippupolitiikka on mielenkiintoinen. Sisään astutaan keskiovista. Sisäpuolella oven vieressä on lippukone, joka sylkäisee lipun käteesi. Lipussa on sen pysäkin numero, josta astuit kyytiin. Sitten matkaan. Etuosan televisioruudulta voit etsiä numerosi. Sen vieressä ilmoitetaan rahasumma miten paljon kyyti maksaa. Hinta elää koko ajan, sillä matkan hinta riippuu kuinka kaukana jäät pois. Kun pääset kohdepysäkille, painat soittokelloa ja kävelet bussin etuosaan. Kuskin vieressä on lukija/kassalaite, jonka aukkoon pudotat lipun ja kolikot. Kuski kiittää ja voit poistua etuovesta. Runsaammin bussia käyttäville on olemassa myös bussikortteja, jolloin matka on halvempi. Kortti piipataan sisäänastuessa keskiovien lippukoneeseen, ja poistuessa kuskin kassalaitteeseen, jolloin kortilta veloitetaan rahaa matkan pituuden mukaan.

-kaukoliikennebusseissa on tarjolla monenhintaista palvelua ja erilaisia mukavuuksia. Yöbusseissa on yleensä niskatuessa eräänlainen pieni kuomu, jonka nukkuja voi vetää päänsä ympärille tuomaan nukkumarauhaa. Kaukobussit ovat luotijuniin verrattuna huomattavan edullisia, mutta huonona puolena on matkan kesto: bussilla menee 3-4 kertaa enemmän aikaa kuin luotijunilla. Noh, kyllähän luotijunat kulkevatkin jopa 320km/h joten ihmekös tuo.

-lättähatun tyylisiä junia/kiskobusseja on täälläkin. Tulee käytettyä usein ja pidän niistä kovasti. Ne ovat halpoja kulkuvälineitä, isoista ikkunoista näkee mukavasti maisemia, rataverkosto on kattava. Suomessa harmillisesti paljon asemia on lakkautettu, mutta täällä on eri meininki: kiskobussit pysähtyvät jokaisella maitolaiturillakin. Ne palvelevat yleensä yhden prefektuurin (läänin) aluetta, eli niitä ei ole tarkoitettu kaukoliikenteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Oletkos katsonut Tom Backmanssonin ohjaamaa Bussen (Bussi) -sarjaa? Ilmeisesti FST:n tilaama joskus 2006 paikkeilla. Patinaa alkaa olla vahvasti jo "modernista" liikenteestäkin kertovissa jaksoissa. Tämä 13-osainen sarja on Yle Areenassa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka kirjoitus koskee Kekkoslovakian aikaa, lienee paikallaan valaista linjuriliikenteen palvelukonseptia varhemminkin. Itse en tätä tietenkään ollut todistamassa, mutta isävainaa kertoi sotien jälkeisistä ajoista. Linjurien osalta 50-luvulle asti, minkä jälkeen jätkä siirtyi henkilöautokantaan. -50-luvulla tämänkin maalaistöllin ohi ajoi paikallisen liikennöitsijän kaksisuuntainen päivävuoro. Tarkoitti, että aamulla lähti menomatka maakunnan isoon kaupunkiin, ja illansuussa sama auto palasi samaa reittiä. Väki tiesi hyvin lähtöajat, mutta tuosta eteenpäin aikatauluja ei varsinaisesti ollut - auto ehti kelin ja pysähdysten mukaan.

Matkustajina tuolla vuorolla oli kaikenlaisia ihmisiä. Joku kävi räätälillä, joku kangas- tai pyssykaupoilla, joku kävi kaupungin torilla kaupittelemassa vihtoja tms. Matkatavaraa oli monilla paljon. Erikoisempi asiakaskunta olivat tavaran lähettäjät tai vastaanottajat, jotka itse eivät tulleet kyytiin. Joku töllinäijä saattoi reitin varresta vyörätä esim. voimapaperiin pakatun sianruhonpuolikkaan kyytiin, ja antaa kuskille ohjeen, mihin lihakauppaan se piti toimittaa. Kaupunkiin päästyä kuskilla oli autonhuollon jälkeen viisikuusi tuntia aikaa, jotka hän käytti tähän asiakkaidensa toimeksiantojen tsuppailuun. Saattoi noutaa räätäliltä asiakkaalle teetetyn puvun, roudasi sen sianpuolikkaan lihamestarille, kaikenlaista. Otti muuten siitä lihasta maksunkin, ja paluumatkalla jätti rahat toimeksiantajalle, tietysti omalla palkkiollaan vähennettynä. Vaikea kuvitella nykyaikaan, kun kaikki reunaehdot ovat muuttuneet.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Linjuriauto on maantien ässä.

Tuo Scania-Vabis BF61V 1954 on aito nysse. Kyljessä on vanha ja heraldisesti ihan paska Tampereen vaakuna. Joojoo, oon nipo - mutta kun olen tullut seonneeksi joskus graafiseen suunnitteluun, en malta olla huomauttamatta. Vaakunan pitää noudattaa heraldisia sääntöjä, vaakuna ei ole taideluomus. Perkele! Tuota vaakunaa jotkut manselaistollot havittelee takaisin.

Asiaan:

Todellakin, ennen muinoin julkisella liikenteellä pääsi vaikka minne. paikkoihin joihin nykyään pääsee vain omalla autolla. Semmoisille syrjäkylille kulki postiauto, joihin ei nykyään uskalla ajaa kuin maasturilla tai pallosilmäladalla. No, eihän postejakaan ole enää niissä kylissä, ei niihin kai tarvi kenenkään enää päästä. Semmoisia kyliä on koko joukko ihan tuppukylän ympäristössäkin.

Toinen postiautojen ominaisuus oli loistava palvelu & paikallistuntemus. Kun kuskille kertoi, että tuonne turistinuupumajängälle olis tarvis mennä ja tuo talvitie näkyis vievän perille. Voitkos pysäyttää sopivalle hollille? Niin kuskipa kertoi, että ei tuo polku ole kulkukelponen, nixmanni rikkoi sillat ja pitkospuut on lahot jo. Menkää tuota korkeuskäyrää - ja sitten tuota polkua. Tai etelässä, tällä puolen oulujärveä, kertoi maatilan nimen, niin tiesi kuski jättää oikeaan tienhaaraan. Nyt tarvitaan auto, navigaattori ja googlen streetview.

Ajokki-Vanaja VAL 550BD - nuo kattoikkunat oli ja on hienoja. Ja avattavat sivuikkunat, oi noita aikoja. Nyt kattoikkunoiden tilalla on ilmastointiputket, joista puhalletaan jääkylmää ilmaa helteellä matkustajien päähän ja hartioille. Pipo, kaulaliina ja vähintään pikkutakki välttämättömyys nykyään helteellä. Tai oma auto. Kehitys on kehittynyt.

Myymäläautot tulivat kesäisin tutuiksi, padasjoella vaikutti 70-luvulla Kallen Valinnan myymäläauto, sitä kohtaamaan tulin soutaneeksi jokusen kerran mantereelle, maantien varteen. Sulatejuustoa, voita, makkaraa, näkkileipää, jauhoja, sokeria ja munia saareen hakemaan. Hopeatoffee ja suklaa myös puutelistalla. Jallun Valinnalla ei ollut myymäläautoa, kai. Pohjoisempana päijänteen rannalta saattoi tavata OL Keskimaan myymäläauton, kuskina ei ollut kummikaan hobitti.

Muistaakseni nuo rotellit kiellettiin, majoitusbisneksen vaatimuksesta. Rotellien seuraajia ihmettelin 80-luvulla, BDR-Linjautoja, joissa helevetin iso matkatavaratila. Josta löytyi identtisiä telttoja pari tusinaa. Kiersivät leirintäaluelta toiselle, kaikilla samanlaiset teltat, makuupussit, yms. kamppeet. Ja ruuan teki koko porukalle mukana kulkeva kokki. Teltat olivat erikoisia ja hyviä. Jäi mieleen muutamaltakin leirialueelta. Ite kuljin polkupyörällä, yksin tai tulevan Lady of the Housen kanssa. Teltta, jossa mahtui seisomaan herätti kateutta.

Noissa vanhoissa busseissa oli muuten yksi luxusvaruste, varuste jota ei enää ole. Polkupyöräkoukku.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Juha Kivelälle, Beckerille, vieraalle, Tuumailijalle, Ano2:lle, Achtungille ja Pyssymiehille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Jotain tuollaista muistan lukeneeni itsekin. Lättähattujen korvaajiksihan muuten suunniteltiin uusia lättähattuja mutta homma jäi prototyypiksi:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dm10

Juha: Aitoa lättähattukyytiä pääsee vieläkin nauttimaan kesäisin välillä Helsinki – Porvoo:

https://www.porvoonmuseorautatie.fi/

Becker: Olen kieltämättä hieman kateellinen kun en ole moiseen kyytiin päässyt. Lättähatulla olen aikanaan reissannut minäkin ja sanonta ”toimii kuin junan vessa” saattaa tulla sieltä. Lättähatun vessanpöntössähän ei ollut varsinaisesti mitään liikkuvia osia vaan pelkkä reikä raiteille. Meilläkään ei olla enää aikakausiin kuljettu millään julkisilla. Omassa autossa kun voi valita matkaseuransa.

vieras: Muistanpa joo, tosin en ole nähnyt sellaisia aikoihin. Postihan oli aikanaan Posti- ja lennätinlaitos ja nuo autot liittyivät varmaankin siihen lennätinpuoleen.

Tuumailija: Kiitos mainiosta Japaninkatsauksesta. Jos löydät joitain kuvalinkkejä noista vehkeistä niin katsoisin mielelläni.

Ano2: Tuo on mennyt minulta ohi kun ei tule Yleä katsottua ollenkaan. Mitä nyt Ylen sivulta 235 edellisen yön NHL-tulokset. Mutta kiitos vinkistä.

Achtung & Pyssymies: Kiitos molemmille mainiosta historiankatsauksesta. Voisi sanoa, että silloin elettiin eräänlaista täyden palvelun aikaa.

Pyssymies: Tuo juttu Tampereen vaakunasta oli minulle ihan uusi. Täytyy laittaa muillekin katsottavaksi:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/44/Tampere.vaakuna.1839-1960.svg/250px-Tampere.vaakuna.1839-1960.svg.png

Ei tuo tosiaan oikein heraldisesti ole oikeaoppinen. Myös Raaseporin vaakunasta on ollut kissanhännänvetoa:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/9d/Raasepori.vaakuna.svg

Eikä se minun mielestä kyllä kovin tyylikäs ole.

Anonyymi kirjoitti...

Pieni kevennys noista läänikilvistä:
Mikkelin läänissä on asunut Suomen parhaat autonhoitajat.
Lähes kaikki Suomen nykyiset museoautot ovat sieltä ...
-Puskarossi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Puskarossi. On muuten myös se – varsin paikkansapitävä – sanonta eli ”jos maailmassa on jotain autoa vain kaksi kappaletta niin toinen löytyy Suomesta”.

Tuumailija kirjoitti...

Tokihan kuvia löytyy, täältä pesee.

Nagoyan paikallisliikenteen bussi:
https://live.staticflickr.com/4443/37728444381_95589d32f2_b.jpg

Sendain paikallisliikenteen bussi:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a2/Sendai-city-bus-1524.jpg/640px-Sendai-city-bus-1524.jpg

Tokion paikallisliikenteen bussi:
https://i.ytimg.com/vi/n79cgRg0iCk/maxresdefault.jpg

Osakan paikallisbusseja rautatieaseman suurpysäkillä:
https://i.pinimg.com/originals/98/5a/60/985a60e34a3452dc67b0b7c50e377c44.jpg

Paikallisbussin sisätiloja. Keskiovista eteenpäin on vanhusten ja vaivaisten paikkoja, takana normaaleja. Istumapaikkoja on bussin pienuudesta johtuen selvästi vähemmän kuin Suomessa:
https://xmininjapan.files.wordpress.com/2010/10/img_1575.jpg

On myös erikoisempia busseja, yhtiöstä ja tarkoituksesta riippuen:
https://c-lj.gnst.jp/public/article/detail/a/00/00/a0000196/img/basic/a0000196_main.jpg?20180926184927

Jos on hieno ilma, niin löytyy avomallikin:
https://res.klook.com/images/fl_lossy.progressive,q_65/c_fill,w_1295,h_720,f_auto/w_80,x_15,y_15,g_south_west,l_klook_water/activities/ebj2n3ocn3f6nr6q78yt/SkyHop-OnHop-offBusPass.jpg

---

Kaukoliikenteen linjurit ovatkin sitten jo isompikokoisia:
https://i.pinimg.com/originals/fe/b2/58/feb258c7393825e744deb9d97a045330.jpg

Jotkut ovat kaksikerroksisia:
https://www.japanvisitor.com/images/content_images/highway-bus-5.jpg

Yksi tunnetuimpia kaukoliikenneyhtiöitä on Willer Express, jonka tunnistaa vaaleanpunaisesta väristään. Näillä olen matkustanut useasti:
https://miro.medium.com/max/1400/0*4_3Ap5KQX5xlOxy0.jpg

Tässä Willer Expressin penkkejä. Tuossa näkee hyvin sen "kuomun" jonka voi vetää pään ympärille kun haluaa rauhoittua nukkumaan:
https://acoupletravelers.com/wp-content/themes/journey/timthumb.php?src=http%3A%2F%2Facoupletravelers.com%2Fwp-content%2Fuploads%2F2012%2F09%2FWILLER-Express-Bus-in-Japan.jpg&q=90&w=610&zc=1

Tässä aivan erinomainen video siitä, miten linja-autoja käytetään:
https://www.youtube.com/watch?v=WEIlbXPJvpE

---

Polttomoottorinen lättähattu Chibassa:
https://c1.staticflickr.com/6/5067/5624585512_ef7a03162c_b.jpg

Lättähattu Hakonessa:
https://live.staticflickr.com/342/18773462976_2ef510405c_b.jpg

Täyssähköinen lättähattu Osakan-Kioton alueella:
https://live.staticflickr.com/65535/48743361453_4535427d7f_b.jpg

Lättähatuissa voi olla tilanteesta riippuen montakin vaunua:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/JR_East_203_Joban-line_local.jpg/1024px-JR_East_203_Joban-line_local.jpg

Kuva sisäpuolelta. Etualalla pitkittäispenkkejä ja takana näkyy poikittaispenkkejä. Seisoskelijoille on tarjolla katosta roikkuvat käsikahvat:
https://live.staticflickr.com/2445/3839148360_9d47dc12d2_b.jpg

Joissain kaupungeissa on myös raitiovaunuja, kuten Toyamassa:
https://live.staticflickr.com/6088/6132717166_178e2e075e_b.jpg

Semmoinen kavalkadi tällä kertaa! Näillä se matkanteko taittuu kätevästi ja halvalla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tuumailija ja suuret kiitokset noista. Hoksasin tyhmänä vasta nyt että Japanissahan on vasemmanpuoleinen liikenne.

Tuumailija kirjoitti...

Eipä sitä kaikkea voi tietää. Valaisen havaintoasi vielä lisää: Japani lienee Britannian ja Thaimaan ohella ainoa maa maailmassa, joka on SEKÄ itsenäisesti keksinyt vasemmanpuoleisen liikenteen ETTÄ myös pitänyt sen. Mielenkiintoista kyllä, se oli Japanissa alunperin kirjoittamaton sääntö. Se tuli kirjoitettua selkeästi lakiin lopullisesti vasta niinkin myöhään kuin 1924. Siihen asti se oli oikeastaan vain vanha tapa, jota kaikki olivat satoja vuosia noudattaneet vaikkei sitä missään lukenut.

Vasemman puolen liikenne on muuten juuri se syy, miksi japsiautoissa tankin korkki on eri puolella kuin muissa. Tähän vasemmanpuoleiseen liikenteeseen on muuten yllättävän vaikea tottua, katson vieläkin suojatietä ylittäessä ensin väärään suuntaan. Onkohan Joppoksella samoja ongelmia Thaimaassa? Perhanan tsaari meni vaihtamaan Suomen liikenteen oikealle puolelle. Ja Ruotsi sata vuotta myöhemmin perässä. Olisi tämä Japanissa oleilu helpompaa jos Suomi ja Ruotsi olisivat yhä vasemmistolaisia. Poliittisesti sitä kyllä tunnutaan kovasti olevan.

Maailmassa on yhä useita maita, joissa ajetaan vasemmalla, mutta lähes kaikki niistä ovat joko Britannian tai Hollannin entisiä siirtomaita (Hollanti itse vaihtoi oikealle puolelle koska Napoleon pakotti, mutta monet sen siirtomaat jäivät vasureiksi):

https://external-preview.redd.it/uumZt4iy7chxJXraGOAzgFi9QK0jM3ybbJ4w33kp39o.jpg?auto=webp&s=d9c191d0ff43de191e3e71356c7a3f63635ceaa7

Pieni saarivaltio Samoa yllätti ja vaihtoi vasemmalle 2009. Syynä oli se, että oli halvempaa tuoda käytettyjä autoja läheltä Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Japanista kuin kaukaa länsimaista.

Anonyymi kirjoitti...

Vanha perinne oli, että vastaantulija ohitetaan miekkakäden puolelta. Suurimman osan ollessa oikeakätisiä tuo ohitus tapahtui siis vasemmalta.
Japsiautojen sivulle aukeava takaluukku aukeaa Euroopassa kadun puolelle, Japanissa jalkakäytävän puolelle.
Pakoputki sijoitetaan yleensä kadun puolelle autoa. Japseissa sekin on jalkakäytävän puolella.
-Puskarossi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tuumailijalle ja Puskarossille & kiitos lisäyksistä. Periaatteessa se on kai se ja sama kumman puoleinen liikenne on, tosin itse tykkään oikeanpuoleisesta ihan sen takia että olen oikeakätinen ja näin ollen vaihteita pystyy vaihtamaan paremmalla kädellään.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit:

"Varsinaisesti Kekkoslovakiahan saattoi sanoa alkaneen noottikriisin jälkeen mutta koska Urho Kekkonen valittiin presidentiksi jo vuonna 1956 niin pidetään Kekkoslovakian alkupistettä siinä."

Kyllä tuo nimiväännös on peräisin jo 1950-luvun alkupuolelta, jolloin Kekkonen ei vielä edes ollut presidentti mutta kylläkin monen peräkkäisen hallituksen pääministeri. Sen keksi pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Eräässä sen aikaisessa pilapiirroksessa, jonka hän kerran teki hallitusneuvottelujen ollessa käynnissä: Kekkonen hokee: "Minä olen ainoa sopiva mies pääministeriksi, minä olen ainoa...". Ja kuvatekstinä oli: "Eläköön Kekkoslovakian kansantasavalta."

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Olet toki oikeassa ja meinaat ehkä tätä pilapiirrosta:

https://images.cdn.tiede.fi/vO3ge9isqJRmmEITm1doG2WeGms=/890x0/smart/filters:no_upscale()/tiede.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/25q81vs.gif?itok=vuQ_BqLv

Itse käytän termiä Kekkoslovakia noottikriisin ja vuoden 1962 presidentinvaalien jälkeen koska silloin Kekkosen vallalle ei ollut enää mitään varteenotettavaa haastajaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tietysti juuri tuo piirros vuodelta 1954 oli mielessäni: juuri siinähän on kuvateksti, jossa tuo nimiväännös esiintyi, ja kuvatekstikin täsmälleen sellaisena kuin muistinkin. Mutta taisin samalla sekoittaa sen erääseen toiseen Karin piirrokseen, jossa Kekkonen hoki olevansa "ainoa sopiva mies pääministeriksi". Se olikin eri piirros, mutta suunnilleen samalta ajalta. Siihenkin sama kuvateksti olisi hyvinkin voinut sopia, joten ei ihmekään, että muistin väärin, minkä piirroksen alla se oli.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Jos löydät kyseisen piirroksen niin laita linkki.

vieras kirjoitti...

Veikkaan että ne linkkurit joissa oli kaapeli takana, liittyy siihen telehommaan. Ensin posti oli Posti- ja lennätinlaitos, sitten Posti- ja telelaitos.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Posti-_ja_telelaitos

Pinlaareni kirjoitti...

Kiitos jälleen kerran kirjoituksistasi. Tästä kirjoituksesta tulivat rakkaina muistoina tajuntaani ajelut lättähatulla, sekä käynnit kauppa-autolla mummoni kanssa.

Tuolloin mummon ja vaarin kylällä oli kolmekin kivijalkakauppaa, mutta tuo auto oli kätevin/lähin vaihtoehto. Joskus ostosten kantoavun palkkiona oli "vetokorkkinen" Pepsi-pullo.

Nykyään ko. kylässä on sentään yksi hyvin palveleva kauppa, kaikesta mädätyksestä huolimatta. Muistan menneitä lapsuusaikoja lämmöllä, ja toivon, että tuo(kin) lapsuuteni kylä pysyy pystyssä.

Kekkosesta puheenollen: muistan lapsuudestani, kuinka mustavalkotelevisiosta kuului vaalituloksen laskentaa... Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Silloin ajat olivat tavallaan paremmin, ja asiat yksinkertaisempia. Varmasti osittain siksi, että olin lapsi.

Nykyään, kun on omaa jälkikasvua, tulee päähän vääriä (lue: vihaisia) ajatuksia koskien viherpunikkeja, ja sitä, millaista tuhoa ne yrittävät tehdä Suomelle - ja tuleville sukupolville.

Ehkä elän menneessä vastustaessani uutta normaalia, ja halutessani turvallisen yhteiskunnan lapsilleni... Enkä yhteiskuntaa, jossa seksuaalirikokset (tiettyjen kunniankansalaisiksi luokiteltavien tekeminä) ovat hyväksyttäviä, samoin kuin muut keppostelut, kuten esim. vaikkapa suuhun virtsaaminen väkivaltaisen ryöstön yhteydessä, ovat ihkua etnistä värinää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vieraalle ja Pinlaarenille & kiitos kommenteistanne.

vieras: Juuri näin.

Pinlaareni: Ja kiitos sinullekin. Sekä kiitoksesta että jaetuista muistoista. Ja nykytilanteesta ajattelen juuri samoin kuin sinä.