sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CIII

Niin kuin lukija varmaan tietääkin, suoriutuivat suomalaiset hävittäjälentäjät kakkosrähinässä erinomaisesti. Ainoastaan saksalaiset ässät ampuivat suhteessa enemmän koneita alas. Se hävittäjä-ässien kymmenen kärkihän on tuossa. Kyseessä ovat vain vahvistetut ilmavoitot. Todellinen lukema lienee suurempi joka hepulla.

Ilmari Juutilainen               94 ilmavoittoa

Hans Wind                         75 ilmavoittoa

Eino Luukkanen                 56 ilmavoittoa

Urho Lehtovaara                44½ ilmavoittoa

Oiva Tuominen                  44 ilmavoittoa

Olli Puhakka                      42 ilmavoittoa

Olavi Puro                          36 ilmavoittoa

Nils Katajainen                  35½ ilmavoittoa

Lauri Nissinen                    32½ ilmavoittoa

Kyösti Karhila                    32 ilmavoittoa

Yhteistä näille ässille on se, että pääosa heidän ilmavoitoistaan on tullut suomalaisten käytössä olleella parhaalla kalustolla eli jatkosodan alussa Brewster Buffaloilla ja loppupuolella Messerschmitt Bf 109-koneilla. Mutta entäs ne ässät, jotka lensivät niillä hieman heikommilla koneilla? Paljonko he saivat ilmavoittoja vanhemmilla konetyypeillä? Pikku-Ykä otti aikakoneen ja Ison-Ykän hienoisella avustuksella selvää tästä kymppikärjestä.

1. Oiva Tuominen

31 ilmavoittoa. 23 Fiat G.50-koneella, 6½ Gloster Gladiator-koneella ja 1½ Fokker D.21-koneella. Sai myöhemmin vielä Mersulla 13 ilmavoittoa. Mannerheim-ristin ritari. Jostain syystä Päiväntasaajan Guinea julkaisi aikanaan postimerkin Tuomisesta. Antanemme Afrikan pojille anteeksi että koneen hakaristi on vähän väärässä vinkkelissä:

2. Olli Puhakka

17 ilmavoittoa. 13 Fiat G.50-koneella ja 4 Fokker D.21-koneella. Sai myöhemmin vielä Mersulla 25 ilmavoittoa. Mannerheim-ristin ritari.

3. Altto Tervo

15½ ilmavoittoa Curtiss Hawk 75 A-koneella. Sai myöhemmin 7 ilmavoittoa Mersulla. Kaatui taistelussa Suomenlahdella1943.

4. Urho Lehtovaara

15 ilmavoittoa Morane-Saulnier M.S.406-koneella. Myöhemmin 29½ ilmavoittoa Mersulla. Mannerheim-ristin ritari.

5. Kyösti Karhila

13 ilmavoittoa Curtiss Hawk 75 A-koneella. Sai myöhemmin 19 ilmavoittoa Mersulla.

6. Jorma Sarvanto

12 ⅚ ilmavoittoa Fokker D.21 koneella. Ampui 6. 1. 1940 neljässä minuutissa alas kuusi vihollisen DB – 3 pommikonetta. Myöhemmin 4 ilmavoittoa Brewsterillä

7. Yrjö Pallasvuo

9 ilmavoittoa Curtiss Hawk 75 A-koneella. Myöhemmin neljä ilmavoittoa Mersulla. Kaatui taistelussa Kannaksella 1944.

7. Veikko Karu

7 ilmavoittoa Fokker D.21-koneella ja kaksi ilmavoittoa Morane-Saulnier M.S.406-koneella. Myöhemmin yksi ilmavoitto Brewsterillä. Mannerheim-ristin ritari.

9. Viktor Pyötsiä

7½ ilmavoittoa Fokker D.21-koneella. Myöhemmin 8½ ilmavoittoa Brewsterillä ja 3½ Mersulla.

10. Antti Tani

7 ilmavoittoa Morane-Saulnier M.S.406-koneella. Myöhemmin 14½ ilmavoittoa Mersulla.

On tietysti selvää, että ilmasodassa eivät hävittäjä-ässät merkitse suinkaan kaikkea. Erityisesti maavoimat vaativat jatkuvasti lisää nimenomaan tiedustelutietoa. Tiedustelulentolaivueet ovat jääneet vähemmälle huomiolle vaikka ne tekivät ensiarvoisen tärkeää työtä. Mainitaan vielä yksi tiedustelulentäjien ”ässistä” joka palkittiin myös Mannerheim-ristillä eli Paavo Kahla:

Kahla toimi vanhentuneen Fokker C.X.-tiedustelukoneen tähystäjänä sekä talvi- että jatkosodassa ja Lapin sodassa ollen mukana yli 300:lla tiedustelulennolla. Hänelle 26.4. 1942 myönnetyn Mannerheim-ristin perusteissa mainitaan:

Kahla on lentokoneen tähystäjänä suorittanut kaikkiaan 141 sotalentoa, osoittaen ilmiömäistä rohkeutta ja harkintakykyä. Vanhentuneesta lentokalustosta ja useinkin epäedullisista sääolosuhteista huolimatta on hän suorittanut tehtävänsä kiitosta ansaitsevalla tavalla. Hänen tuomansa tiedustelutulokset ovat olleet luotettavia ja sodan johdolle hyvin arvokkaita.

Mainittakoon että vuonna 1942 eräällä lennolla vihollisen it-tulitus surmasi Kahlan koneen ohjaajan. Kahla kiipesi koneen ulkokautta ohjaamoon ja lensi koneen itse takaisin. Kahla kaatui myöhemmin Lapin sodassa.

Suomalaisten käyttämistä talvi- ja jatkosodan lentokoneistahan on jo tarkemmin kirjoitettu tuossa ja tuossa. Ja tässähän ei ole kolmeakaan viikkoa siihen, kun jatkosodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Kunniaa veteraaneille. Heitä ei ole enää monta.


24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hirveesti vastustivat maahanmuuttoa, mokomat rassississtit!...
Ihmettelijä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ihmettelijä. Joo, niinhän ne kehnot tekivät. Ja ampumalla vielä. Ettäs kehtasivatkin…

Trilisser kirjoitti...

Muuten mainio pläjäys, mutta on syytä epäillä, että tämä lause ei pidä paikkaansa:"Todellinen lukema lienee suurempi joka hepulla."

Maailmalla ei ole yhtään esimerkkiä siitä, että ns. "virallisesti" hyväksytyt ilmavoitot pitäisivät paikkansa. Taannoin TOCH-foorumilla unkarilainen kirjoittaja, joka (yhdessä tutkija kollegoidensa kanssa) on verrannut sakujen ilmavoittoilmoituksia ja neukkujen tappioita (neukkutappiot vertailtu yksiköiden konekorteista) Unkarin alueella tapahtuneiden ilmataisteluiden osalta ja hän totesi voittoilmoituksissa suuria virheitä. Saman on todennut etenkin Lapin osalta Hannu Valtonen.

Hans Windin osalta kertoo huhu (muotoilen sen näin, koska en tarkkaa lähdettä halua paljastaa yksityisyyssyistä), että Wind ja hänen siipimiehensä todistelivat toisilleen olemattomia ilmavoittoja. Vaikka vastapuolella paisuttelua tapahtui vieläkin enemmän, on syytä olettaa, etteivät suomalaistenkaan ilmoitukset niin varmoja ole. Pitää korostaa, ettei kyse ole välttämättä epärehellisyydestä, vaan tilanteen epäselvyyden (esimerkiksi useampi ampuu samaa konetta taistelun aikana ja jokainen uskoo juuri hänen itsensä olleen se alasampuja). Väittihän Illu Juutilainen ampuneensa alas Lightningin (100 % varmaa, ettei ollut Lightning) ja useat Spitfirejä (nekin väärin).

Saattaa kuulostaa pyhäinhäväistykseltä, mutta taitaa olla niin, että Ilmavoimiemme pelastuksena oli, että vastassa oli pääsotijoista ylivoimaisesti heikkotasoisimmat lentäjät. Jos vaikkapa kesällä 1941 vastassa olisi ollut japanilaisia tai amerikkalaisia laivaston lentäjiä, olisi saattanut toteutua Simo Salmisen laulun sanat "ensin tuli herbaa, sitten tuli turpaan ja käsiäkin paleli ja harmitti".

veejii kirjoitti...

Harrasteen perässä tuli taannoin kierrettyä Sarvannon ja Soveliuksen 6.1. 1940 alasampumain koneiden putoamispaikoilla. Veikko Lavi teki tuosta kappaleen jota J.Karjalainen kierrätti näin:
https://www.youtube.com/watch?v=RW9bMaTFcYs&ab_channel=J.Karjalainen-Topic

QroquiusKad kirjoitti...

En pitäisi niin kauheana pyhäinhäväistyksenä todeta Ilmavoimiemme pelastuksena olleen olleen vastustaja, jolla oli II maailmansodan pääsotijoista ylivoimaisesti heikkotasoisimmat lentäjät.

Sehän on suunnilleen sama asia kuin todeta, että Suomen pelasti Talvisodassa tehottomaksi puhdistettu Puna-armeija;
jos Talvisota olisi käyty viisi vuotta aiemmin, ei Suomella olisi ollut paljon mitään sanottavaa.

Sen sijaan lukuisat sotilaat ja sotilasasiantuntijat seurasivat Talvisotaa ällistyneinä:
aivan kuin tämä Puna-armeija ei olisi ollenkaan sama, jonka tuhoisan tehokkaita sotaharjoituksia he olivat olleet 1930-luvun alkupuoliskolla olleet seuraamassa.
Eihän se ollutkaan.

Yllämainittu ei tietenkään himmennä rintamamiesten sinivalkoisen kirkkaaksi kiillotetusta kunniasta varjon puolikastakaan:
huolimatta vastustajan tietyistä heikkouksista he tekivät resursseihin ja voimasuhteisiin nähden sellaisen Herkuleentyön että lakki, lepo, lakki päästä veteraanien edessä! Lepo!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille, veejiille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: En ota kantaa huhuihin mutta en väitä vastaankaan sillä tietoni ei riitä. Ja onhan tosi joo, että itänaapuri satsasi ilmassakin määrään eikä niinkään laatuun.

veejii: Kiitos linkistä. Itse kävin aikanaan Käsivarressa Junkers Ju 88-koneen putoamispaikalla. Eihän siellä tosin ollut enää muuta kuin vähän ruostunutta romua.

Qroquius Kad: Tuo on täysin totta. Olihan marsalkka Tuhatshevski kehittänyt saksalaistyyppisen salamasotaopin. Mutta hänkin sai puhdistuksissa kuulaa kalloonsa ja talvisodassa naapuri hyökkäsikin sitten suurinpiirtein ykkösrähinän opeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Stalin oli suurena apuna punatähtisten ilmavoimien torjunnassakin suomalaisille. Taktiikka oli vanhentunutta, eikä sitä sopinut kehitellä natsien tai imppperialistien opeilla. Lentäjät laitettiin rintamalle keskenkoulutettuina, lentävillä, lakatuilla ruumisarkuilla.

Mutta silti, kauhavan käyneet hemmot osasivat sotia. Ja kunnia Kalle Keskikerralle, 1½ ilmavoittoa. Ei ruusukkeita, ei ristejä, ei kunniaa mutta työ tuli tehtyä. Työ: tuhoa vihollisia ja jää henkiin - äläkä riko konettasi!

Pudotustilastot on aika sekasortoisia, ilmasota on nopeatempoista ja ja kun kalle ja ville ja make ja kake kaikki ampuu jotain - kuka osui - kaikki?- ja montakos konetta putoaa? 1, 2, 3,4? Onko pudotus jos igor hyppää ja kone päätyy suohon, korjaamolle ja takaisin sotimaan? Onko jevgenin kone pudotus, kone sytyy kidusten väärän asennon takia ja ja jevgeni hyppää, IV näkee pudonnen koneen maahansyöksyn. Onkos igor ässä jos ammuskelee mersuja alas. Suomalaiset kuittaa koneen romuksi ja saa takuuna saksasta uuden. Ja sitten igor ampuu jo pudenneen ja sittemmin korjatun koneen alas taas. Ja ryysterin, joka sekin palaa sotimaan, sussuakin yrittää, saa savuamaan muttei rikki lopullisesti.

Haartman oli koko ajan riitaa haastamassa ja uusi kone tuli heti jos vanha tuli rikottua. Suomalaisilla oli vähemmän bensaa ja koneita. Kuten myös psräsy-kuulia ja valojuovia yms. kamaa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksistä. Se takuuvarma lakattu ruumisarkku taisi olla se LaGG-3.

Anonyymi kirjoitti...

Niin taisi. Liian nopeasti, liian isoilla toleransseilla väsätty. "Suipponokkainen häätäjä". Osa oli niin kieroja, että ohjainten piti olla tapissa - ja silti kone lensi hieman kaartaen.

Luin jostain, kauwan sitten, että ensin nakitettiin nuori lentäjä suomen rintamalle, sitten vasta etelämmäksi. Oli suurempi mahdollisus selvitä ensi sotalenosta hengissä.

Tiedä hänestä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tiedä hänestä niin. Mutta olihan totta että siellä etelämpänä punatähtisillä oli vastassa enemmän ja parempia koneita.

Trilisser kirjoitti...

Ei se LaGG-3 ihan huono kone ollut. Atso Haapasen kirjassa Punatähdestä hakaristiin on runsaita otteita suomalaisten koneella tekemistä koelennoista. Samoin Ilmailu-lehdessä n. 1990-1991 oli koneesta hyvä artikkeli, joka pohjautui myös osittain noihin em. koelentoihin.

Neukkujen lentoaseen möhläykset pelastivat Suomen myös ainakin osittain 1944. Jos neukut olisivat hyödyntäneet valtavaa kalustoylivoimaansa oikein eli keskittäneet hyökkäykset rintaman takaisiin kohteisiin (tykistö, kuljetukset, lentokentät) eikä tykistönä, niin olisi saattanut käydä kusisesti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. En ole kyllä löytänyt paljoa kyseistä konetta ylistäviä lausuntoja mutta en rupea väittämään. Sinänsä, ehkä se neuvostolentäjien kehittämä nimi ei tullut tyhjästä. Sitä seuraavat La-5 ja La-7 koneet olivat käsittääkseni hyvin onnistuneita.

Onneksemme itänaapuri toimi niin kuin toimi. Tietysti voisi myös sanoa että suomalaisten ei olisi pitänyt pitää pääasemassa kiinteää puolustusta vaan valmistautua viivyttävään ja kuluttavaan alueelliseen puolustukseen mutta sitähän ei oltu vielä kehitettykään. Toisaalta saksmannit olivat kyllä huomanneet ja varmaan suomalaisillekin sanoneet että puna-armeija pystyy murskaamaan kiinteän puolustuksen.

No, jälkiviisaus on aina mukavaa. Ja ennen kaikkea helppoa.

Anonyymi kirjoitti...

Lagg3:n ongelma oli hyvin epätasainen laatu. Rintamalle toimitettiin ihan kelvottomia koneita, lentokelvottomia. Tehtaan johtaja sai niskalaukausken - ja laatu parani.

Kone oli vanerirakenteinen, muistaakseni, ja ongelmana oli rungon kierous. Ei kaikissa mutta liian monessa ja niiden kierojen päätyminen rintamalle. Toki jo Joppe tiesi näiden "pitkänokkaisten häätäjien" olevan kelpo koneita.

Saksalaiset olivat huomanneet, että "der Panzerzug" on pysäyttämätön. Suomalainen tykistö tuhosi semmoisen - myös kannaksen ahtaus helpotti torjuntaa. Neukkujen hyökkäys oli itsensä tiellä. Tarpeellista sivusiirtymää ei voinut tehdä koska kannas oli liian kapea.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Kyllähän se suomalainen tykistö onnistui loistavasti. Sinänsä Tali-Ihantalaan mennessä hyökkääjäkin oli kuluttanut itseään huomattavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan jostain lukeneeni, että Sarvannon "maailmanennätys" olisi osaksi johtunut mekaanikkojen möhläyksestä: Olivat panostaneet panosvyöt pelkillä panssariluotipatruunoilla. Jos näin oli, niin miksi siitä ei opittu mitään vai menivätkö siinä ilmavoimien kaikki panssariluodit yhdellä lennolla?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Olen lukenut samaa, mutta en osaa vastata kysymykseesi. Suomellahan oli talvisodan aikana pulaa, no, ihan kaikesta. Enkä myöskään tiedä, kuinka pelkkien erikoisluotien ampuminen vaikuttaa aseeseen. Joku minua fiksumpi voisi valaista asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Erikoisluotien puute vaivasi koko sotien ajan. Sikäli se on hieman kummallista, jalkaväki kun ei halunnut valojuovia suurin surminkaan käyttää. Mm. Viking-divisioonan suomalaiset eivät käyttäneet valojuovia vaan aihtoivat niitä muuhun tarpeellisempaan.

Suomalaista tuotantoa ei saatu käyntiin, eikä tuoteet olleet kovin toimivia, kotimainen valojuova (valkoinen, teoriassa) ei syty, I maailmansodan aikainen (punainen) valojuova syttyi ainakin vielä toissavuonna joka kerran kun räiskimme.

Sarmannon vöiden lataukssa kävi joku kämi, en enää löytänyt linkkiä mikä meni pieleen, ps, vj, räsy ja psräsy:jä oli ylenmäärin.

Muistaakseni 20mm valojuovia tehtiin upottamalla kiväärikaliberin vj-luoti semmoisen perään - ja valojuovakapseleita jotka oli tarkoitettu kiväärikaliberin ammuksiin käytettiin myös.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, ei oikeamittaisten ps, psräsy tai vj luotien ammnnasta koidu mitään hankaluuksia aseelle. saksalaisillahan nitä oli ja ampuivat niitä paljon ja nopsaan. Eikä niistä ollut harmia enemmän kuin tavallisista aselle.

Riskinä on ylimittaisten ps-luotien kulutava vaikutus piippuun. Ja hyvin wanhanaikaisten luotien ampuminen. Suunnilleen 1900 oli ps-luodit vähän kuin kranaateja, johtorengas urakaliberin mukainen luodin halkaisija porakaliberin mukainen. Nämä kuluttavat piippua, jos luoti oli liian paksu.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos Pyssymiehelle vielä uudesta lisäyksestä.

QroquiusKad kirjoitti...

Ollessani ylipäällikkö Koiviston aikaan Meidän Tasavaltamme Julkisessa Palveluksessa käskettiin valojuovaluotien ampumisen jälkeen puhdistaa ase makhdollisimman pian tai ampua tavallisia kovia.
Näin siksi, että vj-luodin valomateriaalin jäämät kuluttivat piipun sisäpintaa.
Liekö tästä vaivasta nyttemmin päästy eroon?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Vaikea sanoa. Sinänsä valojuovissa palava materiaali on luodin sisällä. Ehtiikö se sotkea kuinka paljon? Ei tullut intissä niiden kanssa niin pelattua ja siitäkin on niin pitkä aika. Räkäpäät tietysti sotkivat piippua mutta sehän on vähän eri juttu.

Unknown kirjoitti...

Kyllä venäläisillä oli Lightning ja Spitfire hävittäjiä. Tämä ilmenee mm. venäläisten lentokonetunnituskirjasta, jossa on hyviä eri kulmista otettuja kuvia hävittäjistä, joten eiköhän Juulilainen totta kertonut ampumisista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Unknown. Spitfirestä olen kuullut. Lightningista en. Mutta en rupea väittämäänkään.