MIELIKUVAN VOIMA

Tässä ajan kuluessa on tullut kirjoiteltua ymmärrysharjoituksia tuosta suvaitsevais-tiedostavasta väestönosasta. Tuumailenpa asiaa hieman nytkin. Tietyllä tavalla suvaitsevais-tiedostavana ihmisenä on helppoa olla. Ei tarvitse ajatella. Riittää kun uskoo. Uskoo voimakkaisiin mielikuviin. Nimenomaan mielikuviin jotka muuttuvat omassa mielessä kiistämättömiksi faktoiksi  ja sitä myötä loukkaamattomiksi dogmeiksi. Niitä mielikuvia on oikeastaan kolme. Ne suvaitsevais-tiedostavuuden kivijalat. Muut ovat lähinnä niiden maustetta.

Ensimmäinen on tietysti monikultturismi ja siihen uskova ihminen uskoo vakaasti mielikuvaan että kaikki tänne tulleet ja asylumia vaatineet (huom. vaatineet, ei pyytäneet) ovat olleet oikeasti hengenvaarassa vaikka he olisivat tulleet Suomeen turvallisen Euroopan läpi asustellen siellä matkallaan muutaman vuoden. Suomen antelias sosiaaliturva ja tulijoiden selkeä pyrkimys sen hyväksikäyttämiseen ei haittaa tätä mielikuvaa sillä mielikuva tekee heistä sekä välttämättömän velvollisuuden että väistämättömän tulevaisuuden ja vaikka he ovat olleet elätettävinä jo kolmekymmentä vuotta niin mielikuvan mukaan ilman heitä me emme tulevaisuudessa pärjää. Tässä ei ole mitään ristiriitaa. Kas kun mielikuva antaa suvaitsevais-tiedostavalle ihmiselle mahdollisuuden pitää itseään hyvänä, empaattisena ja raappahousukansaa älykkäämpänä ihmisenä.

Toinen kivijalka on tietysti ilmastohysteria ja ennen kaikkea sen soveltaminen Suomessa. Suomessa siksi, että vain Suomessa suomalainen suvaitsevais-tiedostava ihminen pääsee sitä soveltamaan. Se, että Suomi on jo nyt hiilinegatiivinen ei vaikuta asiaan mitenkään sillä hänellä on mielikuva että jotain on tehtävä täällä Suomessakin ja se mielikuva antaa hänelle – naturligtvis – mahdollisuuden pitää itseään hyvänä, empaattisena, tiedostavana ja raappahousukansaa älykkäämpänä ihmisenä. Se, mitä se mielikuva ja sen toteuttaminen saa aikaan koko kansan elinkeinoelämälle ja elämän edellytyksille ei häntä haittaa sillä sen asian ajatteleminen ei kuulu mielikuvaan eikä oikeastaan vaikuta hänen elämäänsä.

Kolmas kivijalka on tietysti tämä feminismi ja sen johdannainen eli LGBTQTiiTyy-ajattelu jota sitäkin noudatetaan kirjaimellisesti, erityisesti julkisuudessa ja tuomitaan eri mieltä olevat. Sinänsä suvaitsevais-tiedostava yksilö, vaikka hän tietääkin että tätäkin ajattelua on noudatettava kirjaimellisesti, hän saattaa miettiä jotakin. Esmes sitä että oliko niitä sukupuolia todellakin aina vain kasvava määrä vai oliko kyse sittenkin ehkä muodin ja mielenterveyden ongelmien yhdistelmästä. Samoin hän saattaa ajatella, että onko todellakin oikein että alle 15-vuotias lapsi voi tehdä päätöksen ruumiiseensa kohdistetuista parantumattomista muutoksista?

Mutta suvaitsevais-tiedostava yksilö ei puhu tätäkään mielikuvaa vastaan. Sillä silloin hän puhuisi itseään vastaan. Mielikuva ei voi olla väärässä ja suvaitsevais-tiedostavaistossa luopio on kaikkein kurjin ja halveksutuin olio.

Entäs kun suvaitsevais-tiedostava yksilö törmää meihin voiman pimeällä puolella kulkeviin? Kas kun me emme elä mielikuvien vaan faktojen mukaan. Lukeeko ja ennen kaikkea ajatteleeko hän sitä, mitä meillä on sanottavana? En usko. Sillä se, mitä me kerromme, nakertaa noita kivijalkoja joiden varaan hän on rakentanut koko olemassaolonsa. Jos hän lukisi ja ajattelisi, niin hän saattaisi hoksata olevansa muodin mukaan elänyt idiootti. Ei hän ota sitä riskiä.

Mitä hän tekee? Toimii tietysti mielikuvan mukaan. Jos hän kohtaa jotakin, joka nakertaa hänen kivijalkaansa, niin hän torjuu sen ja sanoo, että kivijalan nakertaja on natsi. Ja se on helppoa. Sillä koska natsi on aina absoluuttinen paha, niin myös tuo nakertaja on natsina automaattisesti väärässä. Hänen tekstejään ei tarvitse lukea. Hän on aina väärässä. Hän on halveksittava. Ja ennen kaikkea hänet on hiljennettävä.

Oikeastaan hyvä testi suvaitsevais-tiedostavalle yksilölle on tämä video josta minua muistutti vakikommentoija Tapsa vaan:

Mitenkä on? Jos voiman pimeän puolen ihminen näyttäisi suvaitsevais-tiedostavalle yksilölle tämän videon niin mikä olisi hänen reaktionsa?

Tuumisiko hän, että kieltämättä tuossa pantiin Suomen historiaa varsin uuteen muottiin, ja miksi yksikään meistä suvaitsevais-tiedostavaistosta ei ole esittänyt kiusallisia kysymyksiä tuolle horinmummoa puhuneelle somalinaikkoselle ja tartteiskohan tätä omaa ajatusmaailmaa tarkistella vähän enemmänkin?

Vai sanoisiko hän että haista sinä natsi pitkä paska? Ja olisi sen jälkeen tyytyväinen että taas tuli lyötyä natsille jauhot suuhun? Unohtaisi sen jälkeen koko asian ja puhuisi jälleen tyytyväisenä mielikuvien mukaista totuutta?

Todennäköisesti hän sanoisi sen jälkimmäisen. Sillä meidän natsiksi tulkittujen suurin rikos on se, mihin suvaitsevais-tiedostava ei koskaan syyllisty. Eli ajattelu. Suvaitsevais-tiedostava ei ajattele. Hän uskoo. Vain uskolla on merkitystä.

Vaan mikä oli ymmärrysharjoituksen johtopäätös? Se saattaisi olla se, että maailman sivu on ollut ihmisiä jotka eivät elä reaalimaailman vaan omien, muilta opittujen mielikuvien mukaan. Ja ne samat ihmiset vaativat meitä reaalimaailmassa eläviä ihmisiä elämään samojen mielikuvien mukaisesti.

Ja niin Suomen poliittinen eliitti, samoin kuin valtamedia on täynnä noita mielikuvan pakkosyöttäjiä.

Ovatko mielikuvan pakkosyöttäjät koskaan saaneet aikaan mitään hyvää?

Joka tapauksessa on selvää että eihän heidän Suomessa tarvitse edes harkita diktatuuria. Sillä heidäthän valitaan valtaan seuraavissa vaaleissa niin kuin aina ennenkin.