JOTAIN IHAN MUUTA CIX

Siirrytään taas hetkeksi interpiereskelevästä ja transkoohotetusta nykypäivästä takaisin Kekkoslovakian tunnelmiin. Synkkiin sinänsä, mutta järjellä selitettäviin. Edellisessä autokatsauksessa käytiin läpi brittiläisiä autoja ja nyt katsastetaan vuorostaan ranskalaisia automerkkejä noilta ajoilta.

Ranskalaisista autoista itselläni on hyvin vähän kokemusta mutta asiantunteva taho ts. monet kaverini kertovat että niiden tekniikka on varsin omaperäistä ja huoltomiehille varsin haastavaa. Tuo ”haastava” on muuten yksi nykypäivämme muotisanoista jolla kierretään monen asian todellinen merkitys. Esim. jos näet työpaikkailmoituksen jossa lukee ”haluatko haastavan työn” niin osaat lukea sen muodossa ”haluatko vittumaisen ja huonosti palkatun työn”.

Tässä katsauksessa poiketaan aikaisemmista ja lopetellaan katsaus joka merkin kohdalla 1970-luvun alkupuolelle. Myöhemmin kun alkoi tapahtua se, että kaikki automerkit alkoivat muistuttaa toisiaan. Muistutetaan taas että tämä katsaus ei ole täydellinen tekninen manuaali vaan muistojen herättäjä. Joten aloitellaan Sitikasta eli Sätkästä eli Citroënista ja luonnollisesti ensimmäisenä on sympaattinen Rättäri eli Rätti-sitikka eli Citroën 2CV:

Kyseinen auto tuli markkinoille vuonna 1948 eli reippaasti ennen Kekkoslovakiaa ja sitä valmistettiin vuoteen 1990 eli vielä yhtä lailla reippaasti Kekkoslovakian jälkeenkin. Autossa oli kaksisylinterinen bokserikone tilavuudeltaan  375–602 kuutiosenttiä. Tätä rättikattoista sympaattista vessukkaa ei voi pitää Suomen oloissa varsinaisesti talviautona mutta muistelenpa että suomalaiset rättäriharrastajat tekivät isohkoja porukka-ajoja talvisin Murmanskiin joskus 1970 – 1980-luvulla. Tekniikan Maailmassa siitä silloin kirjoiteltiin. Oletan että ajoasuna pilkkihaalari on ollut suht välttämätön. Kyseistä Rättäriä tehtiin myös tyylikkäänä pakuversiona:

Vuoteen 1980 mennessä Rättäriä oli tuotu Suomeen 7.261 kappaletta. Kaiken kaikkiaan maailmalla valmistettiin Rättäriä 3.8 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1967 Rättäristä tehtiin hieman modernisoidumpi versio Citroën Dyane:

Dyanen piti olla alkuperäisen Rättärin korvaaja mutta se ei pärjännyt suosiossa ja normirättärin valmistus jatkui. Dyanea tehtiin kuitenkin kaikkiaan 1.8 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1955 markkinoille tuli sitten Citroën DS:

Autohan oli siihen maailman aikaan teknisesti hyvinkin edistyksellinen ja sen konekin oli jo 1.9-litrainen. Aikanaan pikku-Ykä ja muut nöösipojat ihmettelivät kyseisen – keulastaan vähän sammakkoa muistuttavan – auton yksipuolaista ohjauspyörää:

Pauli Toivonen voitti DS:llä vuonna 1962 Suomen rallin ja Rallin SM-sarjan sekä vuonna 1966 Monte Carlo -rallin, tosin vähän tuomaripelin jälkeen kun neljä nopeampaa kuljettajaa hylättiin väärien valojen vuoksi. Toivonen kieltäytyi vastaanottamasta palkintoaan. DS:ää valmistettiin kaikkiaan 1.45 miljoonaa kappaletta ja Suomeen niitä tuotiin vähän yli kaksi tuhatta.

Vuonna 1961 tuli sitten markkinoille äkkikatsomalla kovasti brittiläistä Angliaa muistuttava Citroën Ami:

Vuoteen 1969 asti valmistettu ja koko ajan 602 kuutiosentin koneella varustettu auto oli aikanaan Ranskan myydyin automerkki mutta Suomeen niitä tuotiin vain 165 kappaletta. Vuonna 1974 tuli myyntiin Citroën CX eli tavallaan se viimeinen ”aito Citroën” koska Citroën fuusioitui Peugeotin kanssa vuonna 1976 muodostaen PSA-groupin:

Autoa valmistettiin 1.17 miljoonaa kappaletta mikä oli varsin suurikokoiselle autolle melko suuri lukema. Suomessa näitä rekisteröitiin muutama sata. Autossa oli 1.985 – 2.500 kuutiosentin nelipyttyinen kone.

Aitoakin aidompi Citroën on sitten puolestaan vuosina 1947 – 1981 valmistettu pakettiauto Citroën H, jossa rumuus ja kauneus yhdistyvät äärimmäisen tyylikkäällä tavalla

Tätä mainiota ja kuljetustilavuudeltaan suurta lättänokkaa valmistettiin 470.000 kappaletta. Vuoteen 1970 mennessä niitä tuotiin Suomeen 650 kappaletta.

Siirrymme Pösöön eli Pesoseen eli Peugeotiin:

Peugeot 203 tuli myyntiin samana vuonna kuin Rätti-Sitikka mutta Pösö oli ratkaisuissaan varsin toisenlaisilla linjoilla:

Auto oli selvästi Sitikkaa suurempi ja varustettu 1.290 – 1.468 kuutiosentin koneella. Näitä valmistettiin vuosina 1948 – 1960 kaikkiaan 685.000 kappaletta mutta sitä en osaa sanoa, onko näitä tuotu Suomeen.

Vuodesta 1955 vuoteen 1966 valmistettiin Peugeot 403:sta. Näitä tehtiin noin 1.2 miljoonaa kappaletta ja niitä tuotiin Suomeenkin. Vuoden 1957 vuosimallin hinta olisi ollut nykyrahassa 18.570 euroa. Kekkoslovakialaiselle auto oli tietysti tuttu Columbo-sarjasta:

Tämän Columbon kulkupelin korvaajaksi tuli vuonna 1960 Peugeot 404:

1.468 – 1.948 kuutiosentin koneella varustettu ns. ylemmän keskiluokan auto oli varsin suosittu ja sitä valmistettiin kaikkiaan 2.77 miljoonaa kappaletta. Suomessa näitä rekisteröitiin noin 6.000 kappaletta. Malli oli varsin susosittu myös kehitysmaissa jossa sitä valmistettiin vuoteen 1988 saakka kun valmistus Ranskassa oli loppunut jo 1975.

Kyseisen mallin seuraaja oli sitten vuonna 1968 esitelty Peugeot 504 jonka moni suomalainen muistaa Pirtamon isännän autona (farmarimalli) vuoden 1975 suositussa tv-elokuvassa Simpauttaja:

Ja laitetaanpa tuo Pösön sisältänyt videopätkäkin tähän. 3 min 33 sek pohjois-karjalaista arkirealismia:

Mainitaan Peugeotilta vielä vuosina 1965 – 1976 valmistettu Peugeot 204:

Auto oli Pösön ensimmäinen etuvetoinen malli ja muutenkin teknisesti varsin edistyksellinen. Se oli Ranskassa erityisen suosittu. Suomessa sen suosiota vähensi suhteellisen kallis hinta.

Se kolmas suuri ranskalainen autovalmistaja on tietysti Rellu eli Renault josta esitellään ensimmäisenä Renault Dauphine:

Tämä vuosina 1956 – 1967 valmistettu ja mukavasti pallosilmäistä saippuanpalaa muistuttava auto oli rekisteröity pikkuautoksi mutta poikkesi neliovisuudellaan muista sen ajan pikkuautoista. Alkuperäinen Dauphine oli kolmevaihteinen ja heikkotehoinen. Siitä tehdyssä Dauphine Gordini-versiossa oli jo neljä vaihdetta ja kyseinen malli oli Suomessakin varsin suosittu. Dauphinea valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta.

Tämän Dauphinen korvasi sitten vuonna 1962 Renault 8 jota valmistettiin vuoteen 1976:

Auto oli siinä mielessä tekniikaltaan moderni että siinä oli levyjarrut kaikissa renkaissa. Kuriositeettina mainittakoon että kyseistä automerkkiä valmistettiin myös sosialistisessa Bulgariassa vuoteen 1970 saakka.

Varsinkin kekkoslovakialaisille se kaikkein mieleenpainuvin Rellu lienee Renault 4 eli Tipparellu:

Tämä vuonna 1961 myyntiin tullut ja kaikkiaan vuoteen 1993 saakka valmistettu auto oli kaikkien aikojen myydyin ranskalainen auto 8,1 miljoonan myynnillä. Suomessakin se oli varsin suosittu. Vuonna 1975 rekisterissä oli 7.000 Tipparellua.

Vuonna 1965 Renault toi sitten markkinoille Renault 16:n joka oli siihen aikaan harvinaisella hatchback-korilla varustettu isompi ja etuvetoinen perheauto:

Se saattoi olla niitä ensimmäisiä autoja joita nimitettiin tila-autoksi. Auton moottori oli sijoitettu erikoiseen paikkaan eli etuakselin takapuolelle ja edessä oli vararengas. Autoa valmistettiin vuoteen 1981 saakka ja se oli tuotantonsa loppuun saakka yksi Euroopan suosituimpia perheautoja. Sitä valmistettiin kaikkiaan 1.85 miljoonaa kappaletta.

Vuonna 1969 tuli markkinoille pienempi Renault 12:

Mallia valmistettiin vuoteen 1999 saakka ja sitä tehtiin neljä miljoonaa kappaletta. Sosialistisessa ja myöhemmin ei-sosialistisessa Romaniassa mallia valmistettiin Dacia-nimellä vuodesta 1969 vuoteen 2004.

Vuodesta 1969 vuoteen 1981 valmistettiin myös pientä Renault 6-perheautoa:

Näitähän tuotiin kyllä Suomeenkin mutta en muista itse koskaan nähneeni ensimmäistäkään. Mutta laitetaan Rellulta vielä rumuuden kauneutta – joskaan se ei ihan pärjää Citroën H:lle – eli Renault Estafette:

Tätä pakettiautoa valmistettiin vuosina 1959 – 1980 yli puoli miljoonaa kappaletta. Suomeen niitä oltiin tuotu vuoteen 1969 mennessä 1.101 kappaletta.

Ne kolme suurta ja nykysuomalaisellekin tuttua merkkiä tuli tuossa käsiteltyä mutta onhan jäljellä vielä toimintansa lopettanut Simca joista Simca 1000 oli Suomessakin varsin suosittu:

Kyseistä autoa myytiin maailmalla kaikkiaan 1.6 miljoonaa kappaletta. Muitakin Simcan malleja tuotiin Suomeen mutta tämä on jäänyt itselleni parhaiten mieleen.

Tässähän näitä oli näitä ranskalaisia autoja Kekkoslovakian ajalta. Laitetaan vielä yksi kaksipyöräinen. Kas kun nykyisinhän on näitä sähköfillareita ja sähköpotkulautoja ja mitä merkeleitä niitä onkaan. Mutta ranskalaiset keksivät niiden esimallin jo vuonna 1948 eli Velosolexin:

Tietysti vehje on nykyajattelun mukaan haram sillä siinä on polttomoottori. Se antoi kulkuapua fillarointiin maksiminopeudella 30 km/h. Ranskassa Velosolex oli erittäin suosittu ja sitä valmistettiin kahdeksan miljoonaa kappaletta. Niitä tuotiin Suomeenkin mutta ne eivät käyneet kaupaksi ja maahantuoja möi niitä poistohintaan.

Tässä näitä tällä erää. Ensi kerralla jotain ihan muuta jotain ihan muuta.

YLE VETÄÄ VAIHTEEN KAKKOSELLE

Niin kuin edellisessä postauksessa tuli todettua, niin eihän valtamediamme hylkää nuorta, nättiä, feminististä ja vihervasemmistolaista pääministeriä milloinkaan. Hyvänä esimerkkinä on pakkoverorahoitteisen Ylen tuore juttu jossa asiaa analysoitiin satunnaisten (Ylen tyyliin satunnaisten) haastateltavien kautta. Jutussa mentiin sitten jo aivan uusiin ulottuvuuksiin kun haastatteluvuorossa oli muuan Unni Leino mistäs muualta kuin Tampereen yliopistosta. Hän löytää kytkentöjä joista foliopipohemmotkin olisivat kateellisia:

Leino kertoo havainneensa mediassa uutisaiheiden osalta huolestuttavia valintoja.

– Tämä on ollut näppärä tapa kiinnittää huomio pois esimerkiksi äärioikeistolaisesta terrorismista. Juuri katsoin tänne tullessa iltapäivälehtien lööppejä ja Marinista oli tehty hyvin korkeat otsikot. Toisaalta oli hyvin vahvasti pantu lainausmerkkeihin ja vähätellen sekä ymmärtäväisesti kuvailtu aatteen miehiksi näitä terroristeja.

Eli vihervasemmistolainen valtamedia nostaa vihervasemmistolaisen Sanna Marinin toilailut tapetille häivyttääkseen kansalaisten huomion kankaanpääläisistä kiljuskineistä? Tähän ei eläin pysty.

Mikäli kyseessä olisi kyseisen Unni Leinon twitter-päivitys yksityishenkilönä niin asiaan ei tarvitsisi kiinnittää huomiota. Mutta Yle on Suomen Virallinen Ääni ja se valitsi tuon loihelausuman kansalaisille opiksi ja ojennukseksi.

Voi sanoa, että Kepu pettää aina mutta Yle ei petä koskaan.

VALTAMEDIAN RAKASTAMA KATASTROFI

Onhan selvää että sääli on sairautta, varsinkin valtamediaan kohdistuva sääli. Toisaalta minussa – vaikka hirvittävä käppäukko olenkin – on vielä hieman inhimillisyyden rippeitä jäljellä joten aika ajoin käy valtamediaa sääliksi kun se yrittää pitää yllä mielikuvaa Sanna Marinista Sanna I Pyhänä.

Kyseinen pimuhan oli valtamedialle suoranainen taivaan lahja tullessaan pääministeriksi. Olihan hän valtamedian näkemyksen mukaan äärimmäisen pätevä. Äärimmäisen päteväksi hänet teki se, että hän on nainen, nuori, nätti, feministi ja vihervasemmistolainen. Eihän valtamedialle muuta tarvittukaan. Siinä oli se kaikki olennainen.

Kyseinen, Rinteen törttöilyn vuoksi varahenkilönä pääministeriksi noussut nainen on vaan tehnyt pyhimysasemansa ylläpitämisen valtamedialle kovin vaikeaksi. Jos mietitään ensin asioita tällaisen tavallisen, ei vihervasemmistolaisen näkökulmasta niin pyhimysasemaa haittaa esim:

1. Marinin halu tuhota jo valmiiksi hiilineutraalin Suomen talous hiilineutraalisuuden nimissä.

2. Marinin halu tuhota suomalaisten turvallisuus – ja osaltaan myös talous – järjettömän maahanmuuttopolitiikan nimissä.

3. Marinin halu tuhota osaltaan Suomen itsenäisyys lahjoittamalla EU:lle kuusi miljardia törsättäväksi ja samalla kehua että me tienattiin tällä kaksi miljardia.

4. Kun Kemi menetti miljardi-investoinnin Rotterdamiin niin Marin meni ja pläjäytti eduskunnassa että se on osa tätä vihreää siirtymää, ja sitä on syytä tukea.

Nuo neljä kohtaa eivät tietysti valtamedian näkökulmasta ole ongelma ensinkään vaan päinvastoin ihastuttavaa sillä valtamedia on itsekin vihervasemmistolaisuuden ja federalismin totaalisesti mädättämä.

Mutta kun kyseinen Sanna – piru vie – temppuilee muutenkin. Jokaisen temppuilun jälkeen valtamediassa täytyy miettiä että mikäs human interest-ylistysjuttu tai vaikka persuihin liittyvä skandaali me nyt keksittäis että huomio kiinnittyisi muuhun kuin pyhimykseemme.

Sanna vaan tekee valtamedian yrityksen kovin, kovin vaikeaksi:

Kun hänen hallituksensa saa perusteltua arvostelua niin mennään ja tilataan tutkimus että onkin kysymys vain naisvihasta ja kiukutellaan kuin pikkutytöt hiekkalaatikolla. Sillä onhan se niin että nainen on pätevä ja osaava. Koska hän on nainen. Muu on törkeää pilaa. Mutta kun se meni sitten lällättämään siihen päälle. Ja vielä englanniksi.

Ja sitten se Sannan kehno meni ja maksatti ne aamiaisensa verorahoilla.

Ja sitten se meni esittelemään sitä tissivakoaan siinä korumainoksessa.

Ja sitten se meni painostamaan sen Huoltovarmuuskeskuksen johtajan huuthelvettiin ja totesi vaan tylysti että ”itsehän se irtisanoutui”. Vaikka samaan aikaan hallituksenkin koronalinja oli että ”arvotaan päivän toimenpide”.

Ja sitten se menee esittämään nelipäiväistä työviikkoa muutenkin vekselivetoisessa ja pankrotin partaalla olevassa maassa.

Ja sitten se menee pitämään niitä myöhäisteinibileitä siellä Kesärannassa. Samaan aikaan kun se estää muita bilettämästä sen koronahysterian takia.

Sitten se vielä menee niissä bileissä suoraan vittuilemaan vanhemmalle väestölle. Vaikka pimulle itselleen sana ”työ” tarkoittaa Savon murteen pronominia sanasta ”te”.

Ja sitten se myöhäisteinibilettää ilman pääministerin virkakännykkää  ja vielä korona-altistuneena kaupungillakin aamuneljään ts. toteaa koronan nimissä kyykyttämilleen ihmisille että ”tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen”. Ja kun se kehno vielä on ollut sitä ennen taktisessa karanteenissa aina silloin jos siltä oltais kyselemässä hankalia.

Sitten se – voi juma örtsy – menee poseeraamaan Instagramissa jonkun kaksoismurhaajan kanssa suu niin maireena että.

Valtamedialla on pirunmoinen urakka pitää yllä Sanna I Pyhän sankarikuvaa mutta täytyyhän sen tehdä niin sillä onhan Sanna sentään paras mahdollinen pääministeri. Kas kun hän on nainen, nuori, nätti, feministi ja vihervasemmistolainen.

Vaan miettikääpä piruuttanne jos Sannan asemassa ja ”ansioilla” olisi

a) miespoliitikko

tai kauheempaa

b) ei-vihervasemmistolainen miespoliitikko

tai sitten ihan hirveetäkamalaa

c) perussuomalainen miespoliitikko

Silloinhan me muurahaiskansalaiset saisimme seurata valtamedian taholta haisunäädän kusimyrskyä non-stoppina.

KALMOSÄRKKÄ

Kun maakunnassamme vietetään taas sitä päivää jolloin juhlitaan jotain, joka Suomella joskus oli ja joka kusettamalla annettiin pois, niin jätän taas kertaalleen tyhjänjuhlimisen toisille. Keskityn sen sijaan taas kertaalleen niihin sotiemme taistelupaikkoihin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tällä kertaa vuorossa on Suomussalmen Juntusrannan länsipuolella sijaitseva Kalmosärkkä.

Kalmosärkän itäpuolella Kokkojärvi ja sen vastarannalla Juntusrannan kylä.

Kalmosärkkä on historiallinen kohde monessakin mielessä. Siellä tiedetään olleen asutusta jo 6.000 eaa. Sitähän ei tarina kerro, mitä kansaa nuo asukkaat silloin olivat. Suomalaiset säilyttivät myöhemmin siellä vainajia. Talvisodassa Kalmosärkällä oli suomalaisten puolustusasemat.

Kyseinen taistelupaikka on osa Suomussalmen taisteluja, joskin se Raatteen tie on paljon kuuluisampi. Sodan alussahan vihollisen 163. divisioonan joukot valtasivat Juntusrannan ja etenivät sieltä länteen. Vihollisen eteneminen tiettömän korven läpi oli suomalaisille paha yllätys sillä alueella ei ollut kuin hieman rajamiehiä. Juntusrannassa vihollisen vangiksi joutui suomalaisia siviilejä ja heitä kuoli Kintismäen vankileirillä 13 henkilöä.

Myöhemmin everstiluutnantti ja IKL:n kansanedustaja Paavo Susitaipaleen komentama Ryhmä Susi, johon kuuluivat JR 65 ja Er.P 16 ajoi vihollisen joukot Kokkojärven – Kiantajärven itäpuolelle mutta Juntusrannan vapauttaminen ei enää onnistunut. Suomalaisten pääasemat tuolla kohdalla olivat Kalmosärkän länsipuolella sijaitsevan Kokkosuon takana jossa suomalaisilla oli nelinkertainen piikkilankaeste, miinoitusta ja kolme konekivääripesäkettä.

Kalmosärkällä puolestaan oli korsu, vartiopaikka ja konekivääripesäke. Vihollinen oli onnistunut etenemään Juntusrannasta Kokkojärven yli ja vallannut itselleen Kalmosärkän koillispään. Nämä asemat säilyivät talvisodan loppuun. Sodan ajalta en löytänyt Kalmosärkästä ensimmäistäkään valokuvaa joten laitetaan kuva Kalmosärkästä nykyisin:

Kalmosärkän keskivaiheilla

Kokkosuo, jonka länsipuolella oli suomalaisten pääasemat. Kalmosärkkä näkyy suon takana.

Postauksen alussa esitetystä karttakuvastakin voi päätellä että Kalmosärkkä ei ole ollut miellyttävä paikka vartioida. Osaltaan tietysti vaikuttaa särkällä ollut vihollinen ja osaltaan se, että kapean särkän länsipuolella oli suuri suoaukea ja itäpuolella taas Kokkojärvi. Tuuletonta päivää siellä taisi harvoin olla ja talvisota oli tunnettu pakkasistaan.

Joka tapauksessa tuolloin, oltiin sitten asemissa Karjalan Kannaksella tai syrjäistäkin syrjäisemmällä Kalmosärkällä niin silloin uhka tunnistettiin ja osattiin toimia sitä vastaan. Nykyisinhän uhka ei ole enää uhka, vaan yhtäaikaa välttämätön voimavara ja väistämätön velvollisuus.

Muistokyltti Kalmosärkällä. Klikkaa isommaksi.

FEMAKOT LASTEN KIMPUSSA

Tässä interwebin ihmeellisessä maailmassa sitä törmää kaikenlaiseen. Paljon on ihan hyödyllistäkin mutta osaa pitäisi katsella kaasunaamari päässään niin kuin sitä wokellusta. Samaan sarjaan kuuluu nykyinen feminismi joka on jo synonyymi transhypetykselle. Ja sen hypetyksen kohteena ovat lapsetkin. Myllyttäjänä Naisasialiitto Unioni:

Kyseinen liittohan on perustettu jo vuonna 1892 ja silloin sillä on ollut varmasti oikein hyvät ja arvokkaat tavoitteet. Mitähän liiton silloiset perustajat olisivat ajatelleet jos olisivat tienneet tilanteen yli sata vuotta myöhemmin? Eli kyseisen puljun jäsenet haluavat tartuttaa omat mielenterveyden ongelmansa myös pieniin lapsiin.

Eihän siinä mitään jos kyseessä olisi joku merkityksetön sekopääporukka. Mutta kyseisen tättähääräjoukkion kotisivuilla – aivan siinä etusivulla – on aika pelottava lause. Kas kun se lause on totta:

Tätä kannattaa muistuttaa aina uudestaan. Tuo femakkolauma todellakin vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Pelottava ajatus, eikö totta?

EPÄILYKSEN PIRU JA PIRUN KIVA KOULU

Missä helvetissä he oikein olivat?

He olivat menneet tahoillaan kotonaan nukkumaan ja olivat nukkuneet menestyksekkään ja arvostetun kansalaisen viattoman unta.

Mutta sitten he heräsivät. Tässä paikassa. Se näytti luokkahuoneelta.

Heitä oli neljä. Yksi oli menestyksekäs vihervasemmistolainen poliitikko. Toinen oli arvostettu valtamedian toimittaja. Kolmas oli hyvin menestyksekkään lakimiestoimiston omistaja ja päähahmo. Ja neljäs oli tunnettu ja menestyksekäs yliopistollinen rasismin tutkija.

Yhteistä heillä kaikilla oli se, että he kaikki olivat julkisesti tunnettuja ja suorastaan fanaattisia monikultturismin kannattajia jotka kaikki olivat hyötyneet tästä monikultturismista kukin omalla tavallaan.

He kaikki olivat myös julkisuudessa voimakkaasti arvostelleet kantasuomalaisia vanhempia jotka pyrkivät muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta ja näin ollen siirtämään lapsensa pois monikulttuurisista kouluista. He olivat yhteen ääneen todenneet että koska tulevaisuuden maailma oli globaali, niin suomalaiset nuoret piti totuttaa globaalisuuteen jo kotikoulussaan. Se oli voimavara. Ei sitä saanut väistää. Se oli suorastaan rikos tulevaisuutta kohtaan.

Yhteistä heillä kaikilla oli myös se, että heistä jokainen asui perheineen pääkaupunkiseudun vähiten rikastetuilla alueilla ja heidän lapsensa olivat kouluissa jossa tätä globaalisuuden pakkokoulutusta ei ollut ollenkaan. He eivät olleet koskaan pitäneet asiaa mitenkään ristiriitaisena. Itse asiassa he eivät olleet edes ajatelleet sitä. Heille kuului tiettyjä etuoikeuksia joita muurahaiskansalaisille ei kuulunut. Ja muurahaiskansalaisethan olivat olemassa vain tietynlaisena teorian toteuttajina. Ei heitä oikeastaan näille ihmisille ollut olemassakaan.

Mutta nyt jokainen heistä oli ihmeissään. Peloissaankin. Missä helvetissä he olivat? Vastaus tuli saman tien. Opettajan pöydällä pamahti, siihen pöllähti keltainen rikkipilvi ja pöydällä istui sarvekas, sorkkajalkainen ja erittäin pirullisesti hymyilevä hahmo.

Se katseli vähän aikaa neljää menestyksekästä monikultturistia niin kuin kettu kanaa ja sanoi sitten:

- Tervehdys teille, te ylpeinä toisten perseillä nuotioon istuvat nomenklaturan jäsenet. Minä olen Epäilyksen Piru. Kyllä te minut tunnette mutta olette onnistuneet tähän mennessä karkoittamaan minut mielestänne teille tyypillistä hospotipomiluita hokemalla. Mutta nyt minä olen ottanut uuden taktiikan. Nyt ei enää keskustella. Nyt koetaan.

Lakimies sai suunsa auki ja kysyi:

- Missä… missä me olemme?

- Jaa missäkö? Tämä on yksi Helvetin Esikartanon Oppimiskeskuksen luokkahuoneista. Ja kauhun ilme pois naamalta, kiitos. Ette te Helvettiin ole joutumassa. Ainakaan vielä. Mutta minä tarjoan teille oppimiskokemuksen. Opintomatkan, jos näin sanoisin. Se kestää puoli vuotta.

- Puoli vuotta! Ja mikä se opintomatka sitten oikein on?

Epäilyksen Piru napsautti sormiaan ja luokan seinälle ilmestyi neljän suomalaisen nuoren kuvat. Kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Sukupuolijakautuma oli sama kuin näillä monikultturisteilla. He olivat noin 13 – 15-vuotiaita. Epäilyksen Piru jatkoi:

- Katsokaas, nuo neljä nuorta ovat oikeita ihmisiä. Muurahaiskansalaisia teidän näkövinkkelistänne. Ja teidän sielunne siirtyy heihin puoleksi vuodeksi. Vangiksi. He eivät tiedä teidän olemassaolostanne. Te ette voi vaikuttaa mitenkään heidän tekemisiinsä. Mutta te koette kaiken, aivan kaiken, mitä he kokevat. Ja arvatkaas mikä on opintomatkan punainen lanka? Totta kai. Jokainen noista neljästä kantasuomalaisesta nuoresta käy helsinkiläistä, erittäin rikastettua koulua. Ja jokainen heistä on teidän ylistämienne rikastajien kouluterrorin kohteena. Ja – mikä parasta – seuraavan puolen vuoden ajan te, juuri te, olette sen terrorin kohteena. Ette mahda sille mitään. Te koette jokaisen nöyryytyksen, jokaisen uhkauksen ja jokaisen väkivallan teon aivan juuri niin kuin nuo nuoret. Ja se on heille jokapäiväistä. Sen puolen vuoden aikana se on sitä myös teille.

Nyt rasismin tutkija sai suunsa auki ja huusi:

- Tuo on epäinhimillistä! Miksi meille tehdään näin? Emme me ole ansainneet tuota!

Epäilyksen Piru soitteli hetken aikaa pirunviulua hampaillaan ja vastasi sitten:

- Tiedäkkös, ämmän räähkä? Sinä kysyit juuri ne kysymykset joita nuo nuoret esittävät päivittäin. Ei ne ole sinua tähän mennessä kiinnostaneet paskan vertaa.

Nyt vihervasemmistolainen naispoliitikko sai itsensä koottua ja sanoi omasta mielestään vakuuttavalla äänellä:

- Sinä sarvipää unohdat sen, että jos me katoamme kuudeksi kuukaudeksi niin siitä nousee hirmuinen haloo. Me olemme vaikutusvaltaisia julkisuudessa esiintyviä ihmisiä.

Epäilyksen Piru päästi ääriperkeleellisen naurun ja samalla hänen suustaan alkoi leijailla satoja siivekkäitä naurukoneita jotka pyörivät monikultturistien ympärillä räksättäen vähintäänkin yhtä ilkeää naurua. Sitten ne lennähtivät luokkahuoneen seinään ja muodostivat sanan ERROR. Epäilyksen Pirukin lopetti nauramisensa ja totesi kylmällä äänellä:

- Ei kukaan huomaa mitään. Kas kun te ette ole toiminnassanne käyttäneet sieluanne ja järkeänne ennenkään. Vaan te olette käyttäneet aivoissanne olevaa valmista sabluunaa joka ei itse asiassa tarvitse suurtakaan aivotoimintaa. Teidän sielunne siirtyy vangiksi rääkättäviin nuoriin, sabluuna pyörittää ruumistanne ja aivojanne eikä kukaan huomaa yhtään mitään. No niin, arvon menestyksekkäät monikultturistit. Nyt teidän on aika siirtyä puoleksi vuodeksi siihen helvettiin, jonka te itse olette toisille rakentaneet.

Neljä monikultturistia alkoi haihtua ilmaan kohti puolen vuoden kieltämättä hyvin opettavaista opintomatkaa. Epäilyksen Piru näki heidän ilmeissään aitoa kauhua. Olihan se ymmärrettävää, koska he ensimmäistä kertaa elämässään joutuivat kohtaamaan tekojensa seuraukset. Epäilyksen Piru tuumasi, että kieltämättä vahingonilo on aika alhainen tunne.

Mutta joskus se vaan tuntui kirjaimellisesti niin pirun hyvältä.

WOKELLUSTA SUOMENNETTUNA

Niin kuin lukija tietää, ei Orwellin uuskieli eli newspeak ole enää mitään dystopia-scifiä vaan ihan väkisin ihmisten naamaan hierottua nykypäivää myös täällä koivun ja tähden alla. Newspeakin käyttäjät ja kehittäjät vaativat tietysti että kyseinen sanan- ja sitä myötä totuudenvääristely tulisi yleiseen ja mikseipä pakolliseen käyttöön vaikka kyseinen porukka on itse asiassa varsin pieni. Onpahan vaan pirun äänekäs eikä sille uskalla panna valtakoneistossakaan kukaan hanttiin. Joten sillä on valitettavan paljon vaikutusvaltaa.

Iltalehti antoi lukijoilleen hiljattain jonkunlaista selitystä tästä uuskielestä mutta siinäkin asenne oli vähän sellainen että näitä termejä tulisi käyttää koska ne ovat niinqu oikeita.

Yritän tässä keskenäni selittää uuskieltä niin, että tavallinen käppäukko ja käppäakka ymmärtää termien varsinaisen merkityksen ilman wokellusta. Tietysti wokelluksen synkkään ja mustaan pilveen sukeltaminen on uhkarohkeaa sinänsä mutta minulla on juttua kirjoittaessani päällä sotavaltion ylijäämänä ostettu M/61-nasse joten enköhän minä jotenkin selviä.

Aloitetaan. Wokellusta suomennettuna:

Antirasismi

Oppi, jonka mukaan vain länsimainen valkoinen heteroihminen – yleensä mies – voi olla syyllinen rasismiin. Opin mukaan kyseiset valkoiset heterot ovat kehittäneet rakenteellisen ja piilorasismin joka on niin ovelaa, että se ei varsinaisesti näy, mutta juuri se on paras todistus siitä, että se on olemassa. Antirasismin työkaluna on ns. positiivinen syrjintä. Eli siis valkoisiin kohdistuva rasismi jota ei tunnusteta rasismiksi. Jos musta jätkä hakkaa valkoisen jätkän niin kyse ei ole rasismista vaan piilorasismin aiheuttamasta turhautumisesta ja epätoivosta. Antirasismin mukaan hakattu valkoinen jätkä käytännössä hakkasi itse itsensä käyttäen hakkaamisessa apuna epätoivoista mustaa jätkää joka eli valkoisten vuoksi sosioekonomisesti haastavalla alueella. Ja jos/kun somaliperhe menee suomalaisesta ohi kaupungin asuntojonossa niin kyseessä ei ole rasismi vaan antirasistinen oikeudenmukaisuus sekä yleinen ja yhtäläinen ihmisoikeusvelvollisuus.

Antirasismin julkinen julistaminen on myös erinomainen keino akateemisen suojatyöpaikan hankkimisessa.

Woke ja cancel-kulttuuri

Osa sitä hyvin ahdasta – ja siksi helposti omaksuttavaa – sabluunaa jolla vihervasemmistolainen – pääosin naispuolinen – ihminen joka on muuten täysin lahjaton ja tarpeeton voi ruokkia egoaan ja saada samassa viiteryhmässä suurta arvostusta. Ehkä jopa menestyksekkään elämänuran. Akateemisena suojatyöläisenä.

Callouttaaminen

Väärinajattelevien, ts. ei vihervasemmistolaisten mahdollisimman julkinen vainoaminen heidän vääristä mielipiteistään ja pyrkimys vaikeuttaa heidän elämäänsä kaikin mahdollisin tavoin. Ei pidä sekoittaa siihen, jos esim. käppäukko arvostelee julkisesti ja vielä perustellusti jonkun vihervasemmistolaisen lausuntoja. Se ei ole callouttaamista vaan vainoamista ja maalittamista. Joka on tietysti äärimmäisen tuomittavaa. Vihervasemmistolainen callouttaaminen ts. vainoaminen on rohkea ja kaikenlaisen vääryyden vastainen yhteiskunnallinen teko.

Cis

Nuotti. Ylennetty c. Tosin LGBTQTiiTyy-porukka ja muut läränormaalit vaativat että kyseistä termiä käytetään normaaleista heteroseksuaaleista siksi että normaali heteroseksuaalisuus voitaisiin laskea yhtenä mielenterveyden häiriönä muiden mielenterveyden häiriöiden sekaan. Suositellaan käytettäväksi edelleenkin vain musiikkiterminä.

Gaslighting

Tähän mennessä meikäläiselle ihan outo termi joka tarkoittaa ”pitkäkestoista psykologista manipulointia, jossa uhri alkaa kyseenalaistamaan muun muassa omia muistojaan tai mielenterveyttään.” Jaa-a. Voi pitää ihan paikkansa. Mutta Iltalehti onnistui sotkemaan Donald Trumpinkin tähän termiin. Itselle tulee kyllä mieleen että siihen manipulointiin on syyllistynyt nimenomaan suomalainen äärimmäisen Trump-vastainen valtamedia.

Heteronormatiivisuus

Sanotaan näin, että kyseessä on toimivaa ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ylläpitävä tila, jota wokeltajat pitävät jostain syystä pahana. Muistutetaan, että meidän heteroitten ei tarvitse pyytää anteeksi, että olemme heteroita.

Hyvesignalointi

Tässähän Iltalehti on aivan oikeassa. Pisteet Iltalehdelle:

Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan esimerkiksi yhteiskunnallisten tai poliittisten mielipiteiden ilmaisemista siinä tarkoituksessa, että ihminen haluaa välittää muille viestiä siitä, että hän itse on hyvä ihminen.

Mitäs muutakaan se on? Koko suvaitsevais-tiedostavaisuushan on pelkkää nälkäisen egon ruokkimista. Ehkä me täällä voiman pimeällä puolella harjoitamme sitten pahesignalointia. Eli faktojen kertomista. Eli me olemme niitä hirveitä faktisteja.

Intersektionaalisuus

Uusi kastijärjestelmä jossa ihmispyramidin alimmaisena ovat juuri ne ihmiset jotka pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Ja jotka elättävät joka ainoan intersektionaalisen feministin joita ilman yhteiskunta tulisi toimeen paremmin kuin hyvin. Keijo Kaarisade vääntää asian ratakiskosta:

Tulee muistaa, että yksikään intersektionaalinen feministi ei ole nettoveronmaksaja eikä muutenkaan yhteiskunnan infrastruktuuria pystyssä pitävä henkilö.

Kriittinen rotuteoria

Helppo tapa saada itselleen akateeminen suojatyöpaikka. Ja nykyisissä yliopistoissa lähes välttämättömyys.

Kulttuurinen omiminen

Siitä valittaminen on yksi vihervasemmistolainen hyvesignaloinnin muoto. Kyseessä on kilpailu. Kuka keksii vielä uuden valituksen aiheen kulttuurisesta omimisesta? Miks toi keksi tuon ennen minua? Minun täytyy keksiä jotain muuta. Hei joo, honasin, Kekkonen pitää canceloida, koska hänellä oli inkkaripäähine päässä? Törkeää kulttuurista omimista. Kai kaikki huomasi että minä, juuri minä keksin sen ensimmäisenä? Muistinko sanoa, että minä?

Manspleinaaminen eli mansplaining

Käytännön esimerkki: Feministinainen selittää että neliskulmainen palikka sopii pyöreään reikään. Mies puolestaan sanoo, että ei sovi, vaan se pitää panna neliskulmaiseen reikään ja todistaa väitteensä. Feministinainen saa itkupotkuraivarin koska mies on loukannut feministinaista eli syyllistynyt manspleinaamiseen.

POC ja BIPOC

Termit tarkoittavat orvaskedeltään mustia ihmisiä jotka tunnetaan myös nimellä neekerit mutta kun käyttää noita lyhenteitä niin saa arvostusta wokellusmaailmassa. Sitä on sillai niinqu fiksumpi, oppineempi ja ymmärtävämpi, tiedäks? Ja tiedäks, noitten termien julkinen käyttäminen saattaa auttaa akateemisen suojatyöpaikan hankkimisessa.

Rodullistettu ja toiseuttaminen

Wokeltavia akateemisia termejä jotka eivät sinänsä tarkoita yhtään mitään mutta koska ne voi määritellä ihan niin kuin lystää niin niillä voi syyllistää esim. käppäukkoja jos he eivät niele interperspionaalista epistolaa. Jopa kohtelias käytös voi sopivassa viitekehyksessä olla sekä rodullistamista ja toiseuttamista. Koska tosiasiassa noita termejä ei ole olemassakaan niin niitten naurettavina esittäminen todistaa sen, että rodullistaminen ja toiseuttaminen ovat yhteiskunnassamme vakava ongelma jonka poistamiseksi täytyy palkata lisää akateemisia suojatyöläisiä. Ja vielä lisää akateemisia suojatyöläisiä.

Ruskea

Erittäin käyttökelpoinen termi erityisesti naispuolisille ei-kantasuomalaisille ihmisille jotka ovat ihan yhtä vaaleita kuin suomalaiset mutta jotka haluavat uhriutua mahdollisimman julkisesti ja saada siitä ruokaa kyltymättömän nälkäiselle egolleen. Käyttökelpoinen termi myös akateemisen suojatyöpaikan hakemisessa.

Toksinen maskuliinisuus

Feministipiireissä negatiivisena pidetty ja feministien määrittelemä täysin terveen miehen täysin normaali, järkevä ja asiallinen käyttäytymistapa joka on vaan feministipiireissä mielletty hirveäksi. Kas kun siihen toksiseen maskuliinisuuteen ei kuulu miehisyytensä anteeksi pyytäminen. Erityisen toksista on se, että valtaosa naisista edelleenkin tykkää miehistä. Sekös vituttaa. Mutta muistakaa, sekä toksisen että hyväksyttävän maskuliinisuuden saavat määritellä vain äärifeministinaiset. Ja muitahan feministejä ei nykyisin olekaan.

Kiitos eräälle hyvälle kaverille linkkivinkistä. Ja laitetaan vielä maantieteellinen muistutus. Pinnanmaalla sijaitseva luonnonkaunis järvi Vökellysvesi ei ole millään tavoin tekemisissä wokelluksen kanssa vaikka sanat hieman toisiaan muistuttavatkin. Vökellysvesi sijaitsee järkevien ja asiallisten ihmisten Pinnanmaalla. Wokellus taas on muualta Suomeen hankittu hysteria joka vetää puoleensa egoaan ruokkivia toisten väkipakolla elättämiä hysteerikkoja kuin paska kärpäsiä. Näitä asioita ei missään nimessä tule sotkea keskenään.

Ja hyvää alkanutta joulukuuta kaikille lukijoille.