tiistai 2. toukokuuta 2023

EPÄILYKSEN PIRU JA KAPINAN KYHÄÄJÄ

Helsinki, nykypäivä…

Muuan vasemmistolainen vaikuttaja istui kotonaan synkin mielin. Ryypäten punaviiniä ja menihän siinä vähän konjakkiakin samalla. Tai aika paljon. Kallista sellaista. Mikä ettei. Olihan hänellä siihen varaa. Hän oli tehnyt pitkän ja menestyksekkään poliittisen uran. Oli lueskellut ensin hieman yliopistossa ja sen myötä siirtynyt politiikkaan, kansanedustajaksi ja sitä kautta hyvään ja korkeaan virka-asemaan.

Vaikka elämän puitteet sinänsä olivat kunnossa niin kyseinen vasemmistolainen vaikuttaja ryyppäsi rankasti, sillä häntä vitutti kuin pientä oravaa jolla oli käpy jäässä. Kas kun hän oli vaatinut ihmisiä kaduille taistelemaan oikeistolaista hallitusta vastaan, vaikkei sitä ollut vielä perustettukaan. Mutta miten kävi? Tuliko vallankumousta? Tuliko edes kunnon mellakoita? Paskat. Sitä normaalia vappuryyppäämistä vain. Ihan kuin ihmiset olisivat unohtaneet sen, että vain sosialismi on pienen ihmisen ainoa turva ja pelastus. Nimenomaan hänen ja muiden hänen kaltaistensa määrittelemänä, johtamana ja viitoittamana. Ja… mitä helvettiä nyt…

Vasemmistolaisen vaikuttajan kaikki mediavehkeet alkoivat oikutella. Niin läppäri, televisio kuin älypuhelin. Siellä oli vain… joku.

Ja hitto vie, nyt se joku ryömi esille niistä kaikista. Niitä oli useita. Ja ne sulautuivat yhteen. Yhdeksi otukseksi. Otukseksi, joka irvisti hymyllä, joka määritteli termin ”vittumainen” aivan uudelleen. Oliko tuo se otus, josta hänen jotkut työläistov… no, poliittiset toverinsa olivat puhuneet. Olio vastasi ajateltuun kysymykseen:

- Kyllä. Minähän se olen. Minut tunnetaan nimellä Epäilyksen Piru. Minä tuon ihmisten mieliin ajatuksia jotka he kyllä tietävät mutta jotka he peittävät itselleen valehtelemalla. Vaatien, että toisetkin ihmiset elävät heidän valheidensa mukaiseksi. Olen eräänlainen ajatusten kirurgi. Ja tulin nyt moikkaamaan sinuakin. Kun sinua vituttaa se, ettei sinun taistelukutsuusi vastattu. Olekkos miettinyt miksei näin tapahtunut?

- Olenhan minä. Kansa on typerää eikä ymmärrä, että juuri me toimimme sen parhaaksi. Mutta sinulla on nähtävästi oma näkökulmasi.

- Onhan minulla. Ja minä kerron sen sinulle. Kas kun sinä ääliö kuvittelet edelleenkin edustavasi jotain, jota et ole koskaan tavannutkaan. Tiedätkö, mitä sinun vihervasemmistolainen valtakautesi sai aikaan duunareille? Joista tykkäät puhua muttet tunne ensimmäistäkään.

- No kerropa sinä. Me kyllä yritimme parhaamme.

- No niinpä yrititte. Ja onnistuitte. Ensinnäkin siinä ilmastohysteriassanne. Joka ei kiinnostanut tavallista duunaria paskan vertaa. Mutta häntä kyllä kiinnosti se, että kovin moni heistä joutui sen ilmastokiiman, verotuksen, polttoaineitten hintojen ja sitä myötä firmojen kaatumisen myötä duunarista työttömäksi. Kas kun duunaria ei kiinnosta egonsa ruokkiminen, niin kuin sinua ja kaltaisiasi joilla on varma ja turvattu toimeentulo. Heitä kiinnostaa perheensä ruokkiminen. Joka teidän toimienne takia on nykyisin kaikkea muuta kuin varmaa ja turvattua.

- Öö… öö…

- Ööpä vaan hyvinniin öö. Mennään eteenpäin. Kuvitteletko sinä ihan tosissasi että tavallinen duunari haluaa tänne elätettäväksi väkivaltaisia kehitysmaalaisia maahanmuuttajia? Jotka ovat joko kokonaan sosiaalin elätettävänä tai sitten romuttamassa joitain taksipalveluja tai sitten jossain mannekiinihommassa joita ei edes tarvittaisi jos ne eivät olisi koskaan tulleet tänne? Luuletko ihan tosissasi että vaikka sinä ja kaltaisesi pitävät näitä käveleviä solidaarisuuspokaaleita tärkeinä niin tavallisen duunarinkin pitäisi ajatella niin? Herätys tähän maailmaan hei! Ei hän ajattele niin. Hän inhoaa niitä. Ja tietää, että ne ovat pelkkää tarpeetonta persnettoa. Juuri hänelle. Ja hän tietää myös, että ilman teitä niitä ei olisi koskaan tullut tähän maahan.

- Öö… öö… brrgele…

- Ja kaiken järjettömin asia mitä sinä kuvittelet jonkun duunarin nielevän ja pyytävän vielä santsit päälle on tuo kaikenlainen wokeltaminen. Transhysteria synnyttävine miehineen ja naisineen, joilla kasvaa parta ja ottaa eteen. Mutta sinulle ja kaltaisillesihan tuo wokeltaminen on nykyisin vasemmistolaisuuden pääidea. Vasemmistopuolueet pääsivät joskus 1980-luvulla tavoitteisiinsa duunarin oloista ja jos teillä idiooteilla olisi ollut edes pikkusen järkeä päässänne, niin te olisitte ryhtyneet konservatiiveiksi ja alkaneet säilyttää ja ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Mutta ei, eihän se teille käynyt. Piti löytää jotain muuta. Jotain, jolla ruokkia egoa. Koska kysehän ei ole duunareista. Kyse on vain ja ainoastaan teistä. Uusaatelisista. Ja teidän egostanne.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai…

- Mutta älä huoli. Minulla on sinulle keino, jolla sinä voit ihan oikeasti auttaa suomalaisen duunarin asiaa.

- Ja mikä se olisi?

- No kas tässä. Tässä on pistooli. Tokarev TT-33. Aitoa neuvostoliittolaista designia. Suuressa isänmaallisessa sodassa käytetty ja testattu. Sopii tyyliisi. Toveriapua suorastaan. Se on valmiiksi ladattu. Kun ethän sinä törppö sitä osaisi ladata kuitenkaan. Pistä sen piippu kitalakeesi ja paina liipaisinta. Vapautat suomalaisen duunarin oman suojatyöpaikkasi kustannuksista ja hei, vähennät muuten olennaisesti, suorastaan sataprosenttisesti henkilökohtaista hiilijalanjälkeäsi. Teet ympäristöteon.

- Umpf… tsöpp…

- No niinhän minä vähän arvelinkin. Ethän sinä sitä tee. Et halua luopua ansaitsemattomista etuoikeuksistasi. Kas kun sinä ja kaltaisesi ovat jotain sellaista, mitä torpparit aikanaan inhosivat. Hyväosaisia kartanoissa eläviä loisia jotka elivät toisten selkänahasta. Tuo ajan pyörä on pyörähtänyt aika huikealla tavalla. Sinä olet riistäjä joka sortaa duunareita ja vielä ihmettelet, kuinka ne eivät nouse sinun käskystäsi puolustamaan riistäjiään barrikadeille. No, minä annan sinulle kumminkin lahjan.

- Minkälaisen lahjan?

- Sellaisen, josta löydät omimman itsesi. Olisin antanut sinulle omatunnon mutta se ei tartu ihmiseen jolla ei ole moraalista selkärankaa. Ja sinä olet näivettänyt omasi jo aikaa sitten. Mutta huomaat kyllä lahjasi. Täytyy jatkaa eteenpäin. Som´ helvetillinem moro!

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen pilveen ja muuan vasemmistolainen vaikuttaja mietti että mitähän se lahjallaan tarkoitti? Löydät omimman itsesi? Sitten hän sattui katsomaan peiliin.

Jahah… no, ehkä tuon kanssa pystyy elämään… eihän sitä muut näkisi kuin hän… ja se voiman pimeä puoli…mutta sen kanssa ei tarvinnut olla tekemisissä… ja olihan hän edelleenkin hyväpalkkainen vasemmistolainen vaikuttaja…

Muuan vasemmistolainen vaikuttaja päätti ottaa vielä tukevan moukun konjakkia ja mennä sitten nukkumaan. Toivoen, että hän unessa johtaisi Helsingissä kymmenien tuhansien suomalaisten mielenosoitusta joka saisi aikaan käänteisen samettivallankumouksen. Sellaisen, joka ei ajanut sosialisteja vallasta vaan nostaisi ne uudestaan absoluuttiseen ja pysyvään valtaan.

Unelmissa oli niin kaunista elää. Niitä ei reaalimaailma häirinnyt.

25 kommenttia:

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Kyllähän täällä Tampesterissa anarkistit laahustivat Kuninkaankatua ylös ja yrittivät pitää yhteisyyttä yllä mölykuorona huutamalla jotain että "Valta kuuluu meille, ei fasisteille", mutta vähän väljähtäneeltä tuokin touhu näytti. Toki laumasta havaitsi pubertaalista painetta ja itseilmaisutarvetta.

Jonkinlainen hakatanssihan tuollainen mielenosoitus on, Canettiin termejä käyttääkseni. Miten sellaisiin suhtauisi? Esimerkiksi vertaistason rinnastuksilla -- että parempihan se on että opiskelijatyttö ripustautuu ikioman kotitekoisen anarkistinsa kaulaan kuin roikkuu jonkun ekstriimin toiskulttuurisen kaulassa?

Näillä nykyisillä opiskelijasukupolvilla ei taida enää olla tarjolla sitä halpahintaista helppoa tietä menestykseen, jonka sodanjälkeiselle sukupolvelle tarjosi poliittinen pyrkyryys ja nousu työväenpuolueiden organisaatioissa. Duunarit tarvitsivat johtopaikoille herrojen kanssa neuvottelemaan ja mainosmielessä julkisuuskelpoisia sivistyksen leimallisia edustajia, ja niinpä kaikenlaiset tuomiojat, lipposet ja arhinmäet saivat siitä elämänuransa. Tämän sinänsä tragikoomisen perinteen nykyinen latistunut versio ovat vielä tragikoomisemmat toiskulttuuriset puoluemannekiinit, joiden valinnoissa on demareilla tainnut käydä kaikkein huonoin säkä.

Jäljellä ovat sitten nämä yhteiskunnanvastaisuuden karikatyyrit, anarkistit. Nillä on jo oma hengitys sen verran rikinkatkuinen, etteivät ne omaa peilikuvaansa koskaan näe. Sääliksi se touhu käy, mutta sääliksi käyvät myös nuo vanhat pierut, poliitikkoparat, jotka nyt ainoan vertaistasonsa näistä reppanoista löytävät.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, suosittelen Turhinmäelle biisiä Haaveissa vainko oot mun. Unelmissa Suomen persvakoäijät ovat yhtyneet yhteiseen rintamaan ja porvarit on rullattu. Todellisuudessa säälittävät anarkomarkot eli antifantit kuljeskelevat kymmenpäisenä laumana rumpujen säestämänä ja pelästyvät muutamaa PVL:N kaveria (tästä on videomateriaalia). Suurinta juhlaa Turhinmäelle ja co:lle taitaa olla pride-kulkue. Sen takaosassa kulkevat kummatukset eivät todellakaan ole alaikäisten silmille sopivaa katseltavaa.

Tapsa vaan

Anonyymi kirjoitti...

Tuon "kapinajohtajan" ulkoisesta habituksesta tuli ajatuksiin eräs vanha viisaus: Kun pehmeällä makaa ja hyvää syö niin väkisinkin siinä patvii. (lihoo)
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Peter Englund kertoi historiallisessa esseekokoelmassaan "Kirjeitä nollapisteestä" Anna Buharinasta.
Tuo opettajaperheen tytär, omaa sukua Larina tutustui, ihastui ja rakastui toiseen porvarisperheen lapseen Nikolai Buhariniin, tuohon tuliseen ammattivallankumoukselliseen.
Hän oli sopivalla tavalla Jännämies, piti palopuheita paperinivaskoilla viuhtoen ja oli tulta ja tappuraa työväenluokan vallankumouksen ja työläisten valtion puolesta.

Ne aatteet Anna-neitostakin elähdyttivät, joskin niistä oli paljon mukavampi keskustella näiden oppineiden, keskiluokkaisten ammattivallankumouksellisten kanssa kuin niiden oikeiden työläisten.
Nämä kun eivät oikein ymmärtäneet Freudin, Marxin, Engelsin ja Jungin filosofisten teorioiden hienouksia vaan puhuivat siis nii-in kauhee-ee-een tylsän maanläheisistä asioista, kiroilivat liikaa ja peseytyivät liian vähän.

No, Nikolai ja Anna saivat lopulta sen, mitä halusivat.
Eikä se sitten ollutkaan sitä, mitä he luulivat sen olevan.

Vaan mahtaisikohan ollakin niin, että suomalaisetkin vallankumousta haikailevat porvarispennut ovat syvällä sisimmässään kiitollisia vihaamilleen Saatanan Fasisteille:
nämähän suojelevat heitä oikeilta vallankumouksilta, joissa he pääsisivät itse ensimmäisinä hengestään.

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta hiukan sivuun. Lueskelin proffan blogia. Kun halla-aho nosti ns kissan pöydälle, koskien turhia menoja. Täälläkin muistaakseni keskusteltiin liikennemerkki uudistuksesta. Mikä maksoi turhat oliko nyt 100- 150 miljoonaa euroa. Siis sen takia, että jotkut nyt pahoittivat mieltään asiasta, mihin kukaan ei edes kiinnitättänyt huomiota ennen sitä. Olisiko senkin rahan voinut laittaa, esim tiestön ylläpitoon. Tai vaikkapa esim Uzbekistanin tms tupakkalakko rahoitus? Mitä se meille kuuluu, jos jossain pirun siellä sun täällä joku vetää röökiä omalla vastuullaan? Yms. Kaikki tällainen pois.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle, Tapsalle vaan, Huru-ukolle, Qroquius Kadille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Minua nyt vaan tympii nuo salonkisosialistit kerta kaikkiaan. Niin kuin tuli todettua, jos vasemmistopuolueissa olisi ollut järkeä niin ne olisivat joskus 1980-luvulla tuumineet että tavoitteet on pääpiirteittäin saavutettu. Nyt pyritään enää säilyttämään. Ja pidetään huoli, että utopistit ja haaveilijat eivät pääse sotkemaan. Ano oli muuten kommentissaan aivan oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kirjoitus on Ykää parhaimmillaan!

Kiitoksen paikka ja sille kelle se kuuluu.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaan kevennystä. Tiedättekö biisin hei viivi? Korjattiin sen verran , että hei mari. Vitsinä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun laitoin tämän biisin esimerkkinä, niin heti tuli offline. Mikään ei toimi.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tuoreen kansanedustajan Joakim Vigeliuksen parin vuoden takaisen youtube-videon, joka vei suoraan sylttytehtaalle eli suomalaiseen yliopistoon. Jokaisen korkeakouluopiskelijan on liityttävä paikalliseen ylioppilaskuntaan ja vuosittaisen jäsenyyden hinta on 40-90 euron väliltä. Suomen ylioppilaskuntien kattojärjestö eli SYL paitsi, että hoitaa jäsenjärjestöjen/opiskelijoiden asioita, harjoittaa myös todella punavihreää politiikkaa. Sen tavotteita ovat mm. globaali vastuunkanto (lisää pakolaisia), kehitysavun nosto 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, maksuton korkeakoulutus kaikille, kansalaisuuden saamisen helpotus, vastikkeeton perustulo ja Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Kirsikkana kakun päällä se ilmoittaa olevansa feministinen järjestö! Tämähän on edesmenneen vasemmistohallituksen politiikkaa! Olen pöyristynyt.

Kuten Teiniliitto aikoinaan hajosi keskinäiseen riitelyyn, taloussotkuihin ja vasemmistolaiseen politiikkaan, tämä SYL voitaisiin myös kuopata ja opiskelijat keskittyä siihen opiskeluunsa eikä politikointiin ja aivopesuun. Olisivat nopeammin myös tätä yhteistä kakkua kasvattamassa, eikä kymmentä vuotta vain saamapuolella ja rääkymässä lisää etuja.

Olipa muuten taas herkullista tekstiä Ykältä, päivän pelastus kun sai nauraa ääneen monessa kohtaa. Epäilyksen piru on mies paikallaan. Kunnon sivalluksia, kiitos!

Rouva Ano



Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Anolle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Lämmin kiitos.

Ano: Tämä meni minulta hieman ohi.

Rouva Ano: Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja eikös siellä perustuslaissa sanota että ”yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.” Myös siis olla kuulumatta yhdistykseen. Eli meneekö SYL perustuslain ohi? Ja lämmin kiitos taas kertaalleen.

QroquiusKad kirjoitti...

Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus olla kuulumatta yhdistykseen, mutta SYLiin pakkokuuluminen on sellaista parempaa kuulumista, tai ainakin erilaista.

Bogreol kirjoitti...

Katsoin Vapun työväki-henkisyyden velvoittamana Kom-teatterin 50-vuotisjuhlakonsertin Vapauden kaiho. Aate on kulkenut ajassa, maailmaa parannettiin 1970-luvulla, eikä todellakaan pysähdytty 80-luvulla saavutettuun työväenluokan voittoon, vaan jatkavat vallankumoustaan uusin opein monine sukupuolineen, vähemmistöjen sorrosta vaikeroiden, olivat solidaarisuus-globalismin esitaistelijoita silloin (Suomessa ilman suutempaa konkretiaa kiitos Eila Kännön) ja ovat sitä edelleen, mutta muuntuneen amerikkalaisen uusmarxilaisuuden hengessä palavasti ja tosissaan tilanteessa, missä instituutiot on jo vallattu, ja hallinnon vastainen vastarinta on vain teatteria ja hengen nostatusta. Pakko on silti "taistella, kuolla tai voittaa" jokaiselle intersektiolle etunsa. Laulavat yhä "pääoma vaiko kansat ovat veljet keskenään" vaikka pääomasta on tullut heille toveri kansallismielisiä veljiä vastaan. Kiistellään oikeisto/vasemmisto -jaosta, vaikka jako tosiasiassa kulkee globalistien ja kansallismielisten välillä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Bogreolille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Totta. Viis laista. Edes perustuslaista.

Bogreol: Täysin totta. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Laki on kuten se luetaan eli kuka lukee ja kenelle.

Ei ole lait ja asetukset ynnä sopimukset edes sen paperin arvoisia mille ne on kirjattu. Liekö koskaan olleetkaan?


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kun puolue unohtaa äänestäjänsä, äänestäjät jättävät puolueen. Rakettitiedettä se ei ole. Vielä pahempi jos sitä ei puolueen kellokkaat ymmärrä.

"Vasemmiston" korpitaival on ollut pitkä. Alkoi jo 1987 Holkerin-Liikasen sinipunasta eikä senkoommin ole kukaan siellä korjausliikettä edes yrittänyt. Lihapatojen ääressä on vain suunniteltu toinen toistaan kummallisempia juttuja. Duunarille täysin vieraita.

Minua on huvittanut muuan Liisa Jaakonsaari joka Brysselin simpukkapatojen jälkeen on ruvennut mainostamaan työväen saavutuksia, ennen hänen syntymäänsä saavutettuja. Tekihän hän 90-luvulla sen kuuluisan "Liisan listan", leikkauksia äänestäjilleen, jota kokoomus kaipaa vieläkin. Siis tuhosi niitä saavutuksia. Ihmettelen niitä jotka häntä vielä äänestivät. Toisaalta, äänestetäänhän Sirpa Pietikäistäkin.

-TR- kirjoitti...

Tavallinen duunari ei ole maailmaa halaava suvakki joka kannattaisi palkkoja polkevaa massamaahanmuuttoa eikä tavallinen duunari välitä pätkääkään jostain korrekteista pronomineista yms woke-touhusta mutta silti moni tavallinen duunari äänestää vasemmistoa koska uskovat edelleen, varsinkin vanhempi ikäpolvi, että vasemmisto on duunarin kaveri.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Anolle ja TR:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Totta joo. Mitenkäs se menikään venäjäksi? Kak bumaga jest bumaga, kak praktika jest praktika. Tai jotain sinnepäin.

Ano: Erittäin hyviä huomioita.

TR: Totta. Tottumuksen voima. Sama vaikuttaa vanhoissa kokoomuslaisissa jotka vieläkin kuvittelevat Kokoomuksen olevan kypäräpappipuolue.

klova kirjoitti...

Länsi-Saksassa kommunistit huomasivat 60-luvulla ettei proletariaatti halunnutkaan taloutensa parantuessa kolhooseja ja komentotaloutta. Ne saatanan pikkuporvarit halusivat lisää taloudellisia etuja ja turvallista elämää.

Uusia kannattajia täytyi löytää, uusia sorrettuja, koska mersulla ajava ja Teneriffalla käyvä terästyöläinen ei millään käynyt enään sorretusta ja nälkiintyneestä orjasta jonka lapset kapitalisti pakottaa tehtaaseen alle kouluikäisenä, maailma oli ihmeellisesti muuttunut Marxin ajoista. Teoria ei ollut.Aate oli jäänyt vuoteen 1868.

Frankfurtissa toimivat yliopistokommunistit kehittivät ns Frankfurtin suunnan, teorian kuinka duunarien sijaan, jotka olivat opin hylänneet, kommunistien pitäisi ryhtyä ajamaan vähemmistöjen etua. Vähemmistöt olivat uusi sorrettujen luokka. Seksuaaliset vähemmistöt, uskonnolliset vähemmistöt, rodulliset vähemmistöt, ikävähemmistöt eli nuoret ja vaikka vasenkätiset sokeat koiranomistajat. Taikasana oli vähemmistö, vähemmistö oli aina enemmistön sorron alla ja vähemmistön status olisi pysyvä, homoseksuaaleja olisi aina vähemmän kuin heteroja ja maahanmuuttajia vähemmän kuin alkuperäisiä. Ikuinen kannattajakunta.

Suomi oli sikäli erikoinen maa, että täällä 2x lääkärin palkan tienaava muottitimpuri äänesti SKDL:llää vaikka mitään taloudellista syytä ei ollut. Luultavasti syy oli perisuomalainen katkeruus, firman omistajalla meni vielä paremmin vaikka hän ei edes tehnyt töitä siinä mielessä kuin duunari sen käsitti, kävi vain palavereissa ja ajeli mersulla.Suomalainen kun usein ei halua niin paljon itselleen kuin haluaa joltain muulta pois.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, klova. Erittäin hyviä huomioita kaiken kaikkiaan. Tosin siitä viimeisestä lauseesta pitää nimenomaan täsmentää ettei se koske suinkaan kaikkia suomalaisia. Ja veikkaisin että tuollainen kateellisuus on ihan yleismaailmallista. Muistelisin muuten että tuolloin aikanaan ainoa länsimainen maa jossa oli yhtä voimakas kommunistinen puolue kuin Suomessa oli Italia.

QroquiusKad kirjoitti...

Kateuden olemusta on kahdenlaista:
germaanista ja slaavilaista.

Germaanikadehtija ponnistelee päästäkseen kadehtimansa rinnalle ja ohi päästäkseen näyttämään pitkää nenää;
olenkin etevämpi kuin sinä!
Slaavikadehtija haluaa tuhota kadehtimansa menestyksen, että pääsisi näyttämään pitkää nenää;
etpäs olekaan enää etevä!

Suomessa noitavainot keskittyivät aikoinaan läntiseen Suomeen, joka oli karjankasvatusaluetta.
Kun taloon iski huono karjaonni, teki mieli löytää joku syyllinen ja kukas muukaan olisi ollut parempi kuin se menestyneempi naapurin isäntä.
Noitahan se siinä!

Kaskiviljelyllä elää kituuttaneessa itäisessä Suomessa mentiin slaavilaisella alistuneisuudella:
sato meni, kato tuli, Herra ei antanut, Herra otti entisenkin.
Nyt kuollaan pois yhdessä kaikki.

Varsinaista germaanista kateutta ei Suomessa esiinny käytännössä lainkaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Ranskan Kommunistinen Puolue on myös ollut ehdolla Lännen vahvimmaksi lajissaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. En lähde analysoimaan noita kateuden muotoja. Jotenkin veikkaan että niissä on aika paljon legendaakin. Mutta joo, Ranskassa on myös ollut voimakas kommunistinen liike.

QroquiusKad kirjoitti...

Slaaveista ja mentaliteetista puheenollen, Suuressa Itäisessä Naapurissa on kuten tunnettua sattuneista syistä huomattavan runsas vitsiperinne.
Siinä on lukuisisa alalajeja, joista eräs on juutalaisvitsit.
Ne eivät ole antisemiittisiä kuten Lännessä, vaan niissä on oma itseironinen sävynsä:

"Isä, olemmeko me venäläisiä vai juutalaisia?"
"No mutta pikku Volodja, mistä moinen ajatus?"
"No kun Sergei olisi myymässä pyöräänsä kymmenellä ruplalla ja Aleksei puolestaan ostaisi sellaisen kahdellakymmenellä, muttei tiedä Sergeistä.
Minä vaan kysyn mitä minun pitäisi nyt tehdä:
ostaa pyörä Sergeiltä kympillä ja myydä Alekseille kahdellakympillä,
vai varastaa ja rikkoa se?"

Aikoinaan sielläkin osattiin nauraa itselle.
Nykyään taitaa olla vaarana pudota ikkunasta jos niin tekee.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, ja itäisen naapurimme huippuhuumoria oli neuvostoajan Radio Jerevan.