tiistai 15. kesäkuuta 2021

KÄPPÄUKOT JA JÄRKYTYSPORNO

Elettiinpä varsin mukavia kesäkelejä Huitsinnevadan Örnätjärvellä ja näistä keleistä nauttivat myös Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis saunatauollaan. Miehet olivat olleet avustamassa viikonloppuna Huitsinnevadan urheilukentällä pidettävien siitä suttaantumisen Suomen mestaruuskilpailujen valmisteluissa. Samalla pidettäisiin kilpailu ”maakunnan rumin mies” mutta toveruksia ei hyväksytty osallistujiksi koska heidät tulkittiin asiassa ammattilaisiksi. Vähän se kyllä jurppi. Olisihan se kiva olla jossain asiassa ykkönen.

Siinä istuskellessa syttyivät voimasavuke Bostonit ja nirskahtivat auki Tsuhnan Kostot. Yli lenteli lehtokurppa antaen toimelle hyväksyvän kurnutuksen. Toverukset olivat juuri ennen saunatauolleen tuloa puhuneet potkupallon EM-kisoista. Sinänsä kumpikaan heistä ei ollut lajista kovin kiinnostunut. Mutta tietty reaktio Suomi – Tanska ottelussa tai lähinnä sen kommentoinnissa oli pistänyt silmään. Lötjönen otti hörpyn, heitti yläviitoset hänen eteensä pörräämään tulleen väinön kanssa joka sen jälkeen jatkoi väinön bisneksiään kukasta kukkaan. Lötjönen totesi:

- Niin. On se vaan. En paremmin sano. Tanskalainen heppu saa sairaskohtauksen suorassa lähetyksessä ja olihan se hirmuisen ikävä juttu mutta eikös sekä se helvatun lapsiasiainvaltuutettu että Mannerheimin lastensuojeluliitto alkanut laittaa välittömästi ihmisille ohjeita että ”kuinka käsittelet tapahtunutta lastesi kanssa?”. Ihan niin kuin asiaa olis pitänyt yleensä edes käsitellä ja ei ainakaan virkakoneiston ohjeistuksella. Ja ihan niin kuin tavallisten aikuisten ihmisten pitäisi olla jatkuvassa viranomaisohjeistuksessa omien mukuloittensa kanssa.

Ykä otti myös hörpyn, sneppasi pöydälle tulleen kärpäsen jonka puolikesy pihasammakko nappasi suuhunsa sanoen kiitollisen krookin ja poistui puolestaan hoitamaan sammakon bisneksiä. Ykä komppasi:

- Joo. Epäilemättä taas ollaan järjestämässä jonkinlaista kriisiapua. Itseään ammattilaisiksi kutsuvilta tietenkin. Niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Joka kerta aina pienemmästä syystä. Iltalehdessähän joku toimittelija hehkutti järkytyspornoa ja totesi että:

”Kun kentällä kuvatut tapahtumat järkyttivät aikuisiakin katsojia, niin miten oli niiden nuorimpien laita?

Katsoin itse ottelua alle kouluikäisen poikani kanssa ja ehdin onneksi estää hänen näköyhteytensä televisioon ja tarttua kaukosäätimeen ennen kuin hän ymmärsi, mitä kentällä tapahtui. Kaikissa kodeissa ei oltu yhtä onnekkaita.

"Poikani näki tapahtuneen ja on nyt itku silmässä", eräs ystäväni kirjoitti viestissään. Heidän kohtalotovereitaan lienee paljon.”

- Onhan meinaan niin että jos ihminen – pienikin – romahtaa jo tuollaisesta niin kestääkö se yleensä yhtään mitään? Ja mietin sitä että oliskos tuo pikkupoika säikähtänyt kumminkin enemmän isäoletettunsa ylireagointia kuin sitä, mitä siellä telkkarissa tapahtui? Ja oliko koko jätkän avautuminen sitä että ”kai kaikki huomaa kuinka hyvä ja suojeleva isä minä olenkaan?”.

- Hjuu, minä muistan, kun silloin aikanaan, tais olla 1976 kun me oltiin nulikoita ja oli se Lapuan patruunatehtaan räjähdys. Siinä kuoli montakymmentä ihmistä mutta ei me tarvittu mitään kriisiapua eikä sitä meille tarjottukaan. Todettiin vaan, niin kuin vanhemmatkin että olipa karmea juttu. Ja tiedettiin me jo alle kouluikäisinäkin se, että maailmassa on sotaa ja väkivaltaa. Ja että ihmisiä sairastuu ja kuolee. Mutta ei ollut tarvetta juosta iskän syliin itkemään sitä kuinka kauhea maailma on. Ennen kaikkea ei ollut sitä nykyistä suoranaista vaatimusta että ihmisen täytyy järkyttyä aina vaan vähemmästä ja vielä hehkuttaa omaa järkytystään. Niin että hän on tavallaan jonkinlainen uhri itsekin.

- Joo. Nykyisin on ylikorostettu järkyttymisen vaatimus. Mielellään vielä mahdollisimman julkinen sellainen. Ja onhan niin, että jos ihminen kasvatetaan vauvasta asti kermaperseeksi niin sellaisena se sitten elämänsä elää. Romahtaen joka ainoassa mutkassa.

Toverukset läksivät takaisin saunaan tuumien että se, mikä oli ennen tervettä järkeä ja kohtuullisuutta varmaankin tulkitaan nykyisin psykopaattiseksi tunteettomuudeksi. Ja jos ihminen ei tarpeeksi järkyty, niin siinä on jotain vialla.

Mutta joo, käppäukot vie hautaan aika ja uuden sukupolven voi kouluttaa sellaiseksi alaleuan väpättäjäksi kun haluaa.

Vaan onko niistä vaan enää pitämään yhteiskuntaa pystyssä? Ja pystyykö ne pitämään huolta edes itsestään?


27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsalaiset isänmaalliset voivat vain haikeina muistella Wienin voittoa 1683. Vastaavaa voittoa ei heille ole luvassa nykytilanteen valossa, pelkkä alistuminen vallitsevaan olotilaan. Enkä monen muunkaan maan kohdalla ole kovinkaan toiveikas.

Tapsa vaan

Anonyymi kirjoitti...

Muistan itsekin Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen keväällä 1976, enkä muista tarvinneeni kriisiapua.
Onnettomuuksia tapahtui lähialueillakin, muistan kouluaikanani pari vuotta nuorempien pikkupoikien kuolemaan päättyneet tulitikkuleikit. Koulussamme pidettiin keskusradion kautta aamuhartaus kuolleiden poikien muistolle, ja se riitti kriisiavuksi.

Nykyaikana on vain kovin trendikästä uhriutua kaikesta; siitäkin, että itse seuraat sivusta todellista uhria. Seppo Oikkonenhan on paljon kirjoittanut tästä uhristatuksen voimaannuttavasta vaikutuksesta, että taannutaan objektin tasolle toimijasubjektin sijaan. Jos tämä suuntaus jatkuu ja voimistuu, niin onnettomuuspaikalle osujatkaan eivät kaiketi enää osaa auttaa uhria vaan piehtaroivat omassa järkyttymisessään.

Terveisin Ikätoveritar

QroquiusKad kirjoitti...

En ymmärrä mitä järkyttymistä tuossa tanskalaisen oikeassa sairauskohtauksessa oli:
nuo primadonnathan kaatuilevat tuon tuostakin nurmen pintaan nytkähtelemään, kouristelemaan ja ulvomaan kuolintuskissa, kun vastustajan paidanhelma on hipaissut heidän hihaansa.

Samoin jos pelissä tapahtuu jotain epäkivaa, koko joukko ryntää tuomarin eteen itkemään ääneen naamat vääntyilevinä, suuret kyynelkarpalot poskia pitkin valuen, heiluttelemaan käsiään ja repimään ihokkaitaan.

Normaalia käyttäytymistä noille yliherkille primadonnille, jotka tuon tuosta sitten kuolahtelevat oikeastikin. – Sitäpaitsi meidänhän pitäisi olla tyytyväisiä, että Suomi on voittanut edes yhden pelin vastustajan yleisen suunniltaanjärkyttymisen takia.

Seuraava vastustaja taitaa olla Imperialistinen Roistovaltio Ryssä. Uskoakseni heiltä ei ole odotettavissa prinsessanherkkiä ylijärkytyksiä, vaikka joku igor kuolisi oikeasti.

Olavi Koskela kirjoitti...

Ei kai täysjauhoiset tolkun suomalaismiehet nyt tuommosesta - eivätkä paljon pahemmastakaan nyt sentään järkyty? Koko sana on kärsinyt kukkahattujen harrastamasta törpöstä liikaviljelystä. Eivätkä ne aiempien sukupolvien naisetkaan ihan vähästä hätkähtäneet. Muistetaanpa vaikka sodan ajan lottia, jotka kaatuneiden evakuointikeskuksissa siistivät ja asettelivat ikätovereitaan - tai mitä heistä nyt oli jäljellä - arkkuihin kuljetettaviksi kotiseudulleen. Sekin raskas homma hoidettiin kunnialla.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Ja kesäiset terveiset muillekin käppäukoille ja -akoille. Elokuva Demolition Man sisältää oivan piikin siitä minkälainen on utopiayhteiskunta, jossa sosiaalinen järjestys käytännössä perustuu järkyttymiseen ja sen sellaiseen ja sehän ei Syltylle ja pääkonnalle sovi. Esim. menet sanomaan ääneen voi piru niin kuulijat pissivät pöksynsä ja saat vielä sakot päälle. Harmi vaan ettei nykyään tarjolla oleva suomennos ole lähelläkään alkuperäistä rymistelyyn paremmin sopivaa.

Yst. terv. Ano Nyymi

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Määkin olen seurannut yhä järkyttyneempänä tuota järkytysmaniaa, joka leviää kuin renkaat vedessä. Mitä hemmettiä siinä nyt on, jos juuttiukko kaatuu nurmen pintaan ilmeisesti liikaa myrkkyjä veressään!!! Ois pitänyt vähän siistimmin annostella ennen em-kisoja, ilmeisesti.

Muistanpa minäkin käppäukko Lapuan räjähdyksen v. 1976: Sehän oli hiljaisella viikolla, ja olin juuri sinä iltana saarnavuorossa Tyrvään kirkossa. Toki otin puheessani esille tapahtuneen, selvä se, mutta mitä sitten? Täytyi tehdä hommansa kunnolla täyden kirkkokansan edessä. Ja niin teinkin; jäipä vain tuo päivä ja iltahetki mieleeni.

Hyvän aiheen löysit, Ykä, käsiteltäväksi:-)))

Anonyymi kirjoitti...

Myönnän itse kokeneeni jonkinlaisen järkytyksen, koska luulin tanskalaisen pelaajan kuolevan sinne kentän laidalle. Mutta mutta... Ykä osui taas kirjoituksessaan napakymppiin. Ärsytti lukea netistä ohjeita, kuinka kertoa lapsille, vaikka se lukeminen jäikin pelkkään otsikkoon. Joka ikiseen asiaan kärsänsä tunkevat besserwisserit ovat antamassa ohjeita milloin mihinkin asiaan ja vaatimassa yhteiskunnalta tukitoimia aivan kuin elämä voisi aina olla vain poutapilvillä leijumista. Jotkut sitä kyllä odottavat ja ehkä ovat jo tottuneetkin elämään siten, että aina joku taho hoitaa ja tukee.

Vähän taas asian vierestä, mutta itseäni on aina ärsyttänyt sellainen velttous ja saamattomuus, että ylipainoisinkaan ruho ei irtoa kotisohvalta kuntoa/terveyttä hoitamaan sen takia, että kunta ei järjestä ohjattua liikuntaa tai tiloja. Se, että panisi lenkkikengät jalkaansa ja painuisi pihalle, ei käy mielessäkään. Näille olisi myös varmaan pitänyt järjestää mahdollisuus äänestää kotonaan, ettei vaan kukaan sillä aikaa varasta sitä sohvaa television edestä!

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Poikani kysyi kuoliko se? Selitin asian ja miksi noin voi käydä. Osa elämää. Siis tuollainen. Juteltuamme tovin, sanoi että okei. Ei traumoja.

Anonyymi kirjoitti...

En muista. Liekö sitten olen psykopaatti? Olin 4v. Luultavasti olin jossakin nurkalla tekemässä kepposia, enkä vaan ehtiny.

Pauli Vahtera kirjoitti...

Toimittajat työntävät mikrofoninsa pelaajien suuhun ja tiukkaavat, kuinka järkyttävänä sinä tuon sattumuksen koet. Pakkohan siinä on selittää, ettei jalkapallo ole mitään kun näin pääsi sattumaan ja kuinka erityisen järkyttynyt juuri minä minä minä olen.

Juuri media (some, radio, tv) tekee jokaisesta risahduksesta järkyttävän tapahtuman, jota pitää heti olla paasaamassa joka tuutista. Sitten kommentaattorit jauhavat asiaa monta päivää ottelujen tauoilla.

Tosiasiahan on, ettei kenenkään tuntemattoman ihmisen elämän tapahtumista aidosti kukaan järkyty. Pitää vaan esittää hyvää ihmistä. Maailmassa kuolee päivittäin tuhansia ihmisiä paljon vaikeammissa tilanteissa ilman, että on yhtään lääkäriä päivämatkankaan päässä. Jos jokaisesta järkyttyisi olisi se kokopäivähommaa, eikä riittäisikään.

Jos jostain pitäisi järkyttyä, niin jokaisesta Afrikassa syntyneestä lapsesta erikseen. Tällaisen tapahtuman seuraukset ovat koko maailmaan negatiivisesti vaikuttavat, eikä siinä ehditä laskemaan kuinka monta maksapiirasta nämäkin lapset tulevat syömään.

Kun suomalaisten omassa perheessä tapahtuu äkillisiä kuolemantapauksia, jotka vaikuttavat koko tulevaan elämään rankalla tavalla, ei kukaan koskaan kysy kuolleen omaisilta, kuinka te jaksatte. Viranomaiset ovat heti vaatimassa perukirjaa ja perintöveroja, eli onneksi sentään joku meidät maan matoset huomaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tapsalle vaan, Ikätoverittarelle, Qroquius Kadille, Olavi Koskelalle, Ano Nyymille, Terho Hämeenkorvelle, Rouva Anolle, Ano1:lle, Ano2:lle ja Pauli Vahteralle & kiitos kommenteistanne. Avuttomuudesta ja alaleuan väpättämisestä on tulossa / jo tullut vallitseva normi. Ja niin kuin Pauli totesi, tätä pitää yllä nimenomaan valtamedia.

Anonyymi kirjoitti...

Järkyttyminen on nykyään hyvin valikoivaa. Vain narratiiviin kuuluvista asioista saa (tai pitää) järkyttyä. Jos menen järkyttymään "väärästä" asiasta, silloin olen salaliittoteoreetikko, natsipelle, äärioikeistolainen, ilmastokieltäjä, huuhaa, Putinin trolli, Trumpin kannattaja, tieteen vastainen jne. Systeemi määrittää sen, mistä asioista saa järkyttyä ja kuinka kauan. Kahden minuutin viha (tai järkyttyminen) ilmoitetaan meille valtamedian kautta.

Joppos123 kirjoitti...

Suomalaisista kohta varmaan jo viidennes mättää naamariinsa jotain mielialalääkkeitä ja on suorastaan muodikasta kertoilla iltapaskan sivuilla käyvänsä terapiassa.
Kun elämästä tulee liian helppoa ja tarvittaessa voit viettää sen kehdosta hautaan sohvan pohjalta niin kaikki järkyttää niin maan perkeleesti.
Nykyään tarjotaan kriisiapua varmaan jo tekokynnen katkeamiseen jossain bakkanaalissa.
Länkkäreistä on tullut säälittäviä nössöjä joita Ykän laittama kuva kuvastaa täydellisesti.
Se ettei jokaisesta asiasta juokse terapiaan itkemään ja uikuttamaan ei tarkoita empatianpuutetta.
Liika on liikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinkas se meni, kun terroristi murhasi Turussa joitakin vuosia sitten? Tarjottiinko kriisiapua suomalaisille? Kyllä vaan se enemmän suomalaisten lastenkin mielenrauhaa ja turvallisuuden tunnetta järkytti ja järkyttää yhä.

Olisiko kyse siitä, että missä yhteydessä nyt tapahtui? Siellähän oli kenttä ja katsomot täynnä mieshormonia, pääasiassa valkoisten.

Sairasta menoa nykyää, onneksi Suomi kääntyi piirun verran konservatiivisemmaksi vaaleissa ja toivotaan, että seuraavissa eduskuntavaaleissa ihmiset heräävät ja loputkin punaviherpaskasta saadaan katoamaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Joppos123:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Naulan kantaan. Ja määrittelyoikeus asiassa on vihervasemmistolla.

Joppos123: Joo, ja Suomea mainostetaan maailman onnellisimpana maana. Kyllä kai onnellisuuden yksi edellytys on että pystyy pitämään huolen itsestään. Se suomalainen onnellisuus lienee se nössöjen määrän jatkuva lisääntyminen.

Ano2: Sen terroristimurhan tiimoiltahan vaan metelöitiin että pääasia on, ettei tämä vaan lisää rasismia. Mieleen ei tullut että mitäs jos alettaisiin poistaa niitä potentiaalisia terroristeja. Toivotaan, että seuraavissa vaaleissa se jytky tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Eikös se onnellisuustutkimus ollut ihan huuhaata? Jossain ulkomailla vertailtiin eri maiden hyviä ja huonoja puolia ja sitten räknättiin. Tyyliin sisävessasta ja juoksevasta vedestä plussaa, reiästä maassa ja ojasta kannettu vesi miinusta. Voit kävellä kadulla yksin plussaa joudut kävelemään kadulla aseistetun jengin kanssa miinusta. Lääkäriltä ja apteekilta saa lääkkeitä vaivoihin plussaa, haet apua vaivoihin diilerilta tai poppamieheltä miinusta. Eli mikään todellinen tutkimus se ei mun muistin mukaan todellakaan ollut, olipahan vaan sitä tasoa, että koska Suomessa saa koulussa ruisvelliä ja jossain ei, niin Suomi on onnelisempi maa. M.O.T.

Yst. terv. Ano Nyymi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano Nyymi. Tällainen mielikuva minullakin on. Kysehän on siitä, ketkä asian määrittelevät. Aikanaan varmaankin määriteltiin itäsaksalaiset maailman onnellisimmiksi ihmisiksi. Ainakin Suomen vasemmiston piirissä.

Anonyymi kirjoitti...

Vaan nyt menee ruåttalaiset reilusti ohi "onnellisuudessa", kun transistorilapset/nuoret saa kilpaurheilla ihan missä sarjassa heistä itsestä tuntuu mukavammalta kisata. Sillä ei siinä hulinassa ole mitään väliä mitä sulla on missäkin välissä sanoo urheikupomo. Herää vaan itselleni ajatus, että jos on niin vaikeaa valita tyttöjen tai poikien sarja, niin miksi eivät järjestä transistoreille ihan omia kisoja? Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Joo, ja Ruotsissa parikymppiset partasuut voivat kilpailla d-junnujen sarjassa.

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen ja Christian Eriksenin tuupertumisen välillä ole ainakin yksi selvä ero, joka ainakin muiden kuin asianomaisten itsensä kannalta on psykologisesti hyvinkin suuri.
Nimittäin:
Lapuan patruunatehtaan tapauksessa itse räjähdystä ei näytetty televisiossa suorana lähetyksenä. Tuskinpa sitä kukaan edes filmasi. Vasta jälkeenpäin voitiin nähdä, kuinka jotkut olivat joutuneet raunioiden alle. Itse romahduksen näkivät vain ne, jotka itse olivat silloin paikalla, ja osa heistäkään ei enää sen jälkeen voinut edes kertoa siitä muille.
Sen sijaan Christian Eriksenin tapauksessa televisioruudulta voitiin suoraan nähdä, kuinka hän kaatui. Ei siis vain sitä, kun hän oli jo kaatunut.

Lissu vaan kirjoitti...

Kummallista tämä kulttuuri, kun toisaalta lapsia ja nuoria varjellaan ja vieraannutetaan omista tunnekokemuksistaan, jotka kuuluvat normaaliin kasvuun ja elämäään. On näitä curling-vanhempia, jotka silottaa tietä lasten edestä, pettymyksiä ei saisi tulla, ettei tule paha mieli. Kouluissa annetaan päästötodistus säälistä, luokalle ei voi jättää, ettei mene muka itsetunto. Nuoren angstiin tarjotaan diagnoosia ja lääkitystä liian helposti. Olisikohan moinen kehitys osaltaan syynä kasvavaan lasten ja nuorten pahoinvointiin?

Toisaalta eletään julkkisten ja julkuiksi pyrkivien kautta kaiken maailman roskaviihdettä illat pitkät tapittaen. Voiko olla vastenmielisempää kuin itsetarkoituksellinen julkinen fiilistely, kun ruudun molemmin puolin jaetaan "suuria tunteita" ja asetutaan tirkistelemään ja tirkisteltäviksi. Mutta mitäpä sitä kansa muuta tarvitsee, kuin leipää ja sirkushuveja.

Anonyymi kirjoitti...

Itse kiinnitin huomiota siihen, kuinka UEFAa syyllistettiin, että se näytti elvytystoimenpiteitä suorana. YLEn ohjaajakin pyyteli anteeksi, että näin tosiaan kävi. Itse ja lapseni olimme sen sijaan tyytyväisiä, että näimme koko ajan tilanteen. Lapset kyselivät, että selviääkö pelaaja yms. Vähemmän traumaattista tämä näin oli, että näimme suurin piirtein mitä tapahtuu, eikä tarvinnut arvailla tai keksiä, mitä kentällä tapahtui. Sinänsä Tanskan pelaajille plussaa, että muodostivat näkösuojaa ympärille, että lääkäreillä oli toimintarauha ja nettikuvaajien joukko ei päässyt katsomosta livestriimaaman tilannetta. Minusta tämä meni hyvin ja onneksi pelaajakin selvisi tilanteesta, vaikka jalkapalloura taisi ollakin siinä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tanskalainen jalkapalloilija joutui työtapaturman uhriksi. Tai paremminkin työpaikalla ilmantuneen äkillisen sairaskohtauksen uhriksi. No, onneksi kukaan ei kuollut.

Qatariin rakennettavien urheilupyhättöjen, etenkin jalkapallostadionien, ulkomaisia rakennusmiehiä kuoli rakennusprojekteissa tapaturmaisesti tuhansia. Mutta jalkapallo on urheilun kuningaslaji, joten kuolinlukujen arvostelu on haram.
Ulkomaisten maahantulijoiden motivaatioiden arvosteluhan on Suomessa todettu olevan rasismia, joten jostain sellaisestahan tässäkin saattaa olla kysymys.
https://www.theguardian.com/global-development/2021/feb/23/revealed-migrant-worker-deaths-qatar-fifa-world-cup-2022

Takavuosina lapsia pyrittiin suojaamaan allergioilta rajoittamalla heidän joutumistaan allergiaa aiheuttavien eläinten ja muiden haitallisten luonnossa vaanivien likojen ja pölyjen uhreiksi. Ainoa hyvä puoli oli se, että he jo aivan lapsesta asti tottuivat elämään tulevina allergikkoina hyvin rajoittunutta elämää allergialääkkeiden tuella. Heille kun ei ollut kehittynyt luontaista vastustuskykyä allergeenirajoitteisessa kuplassaan.

Olisikohan sama ilmiö meneillään psykologisten yliherkkyyksien estämisen (tai paremminkin niiden luomisen) keinovalikoimissa.

Anonyymi kirjoitti...

Notta, Murha-Kustaan lastensuojeluliitto alkaa neuvoa sairauskohtauksen hoitamisen näyttämisen järkytyksestä tolaltaan suistuneille hoitoneuvoja. MitVit?

Mistä lähtien sairastuneen onnistuneet hoitotoimet on järkyttäneet normaaleja ihmisiä? Paljon enemmän minua järkytti varastomiehemme kuolema, verensyöksy takaovella, portailla, kesken tupakin tuli verensyöksy. Keuhkosyöpä söi ison suonen puhki ja se oli siinä. Kerrasta poikki. Ambulanssi tuli muutamassa minuutissa, ei mitään enää tehtävissä. Litratolkulla verta keuhkoihin, henki ei oikein kulkenut, eikä olisi ollut mitään konstia elvyttää. Taudin huomioiden hyvä lähtö, ainakin kivempi kuin hiljainen hukkuminen omaan limaansa. Kaikki me kerran lähdemme, tavalla tai toisella.

No, onhan ne muksut seuranneet nurmisukelluksen kisoja ja tietysti ihmettelee miksei siihen sairastuneeseen uhriin käytetä taikasprayta. Siis sitä, mikä parantaa irtipoikki – melkein – katkenneen jalan noin 0.6 nanosekunnissa.

Muistan toki Lapuan räjähdyksen, enkä muista erikoisesti järkyttyneeni. Muuta kuin, että mitäs tämä vaikuttaa patruunoiden toimituksiin. Ja, että kuolipas monta. Enemmän minua järkytti samana vuonna tutun ukkelin hukkuminen kevätjäihin. Pilkkireissukin peruuntui, lopullisesti.

Nykyistä järkytyskulttuuria en oikein ymmärrä.

Pyssymies

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Itse järkytyin enemmän siitä ettei Suomen maajoukkueen pelaajalle maistu Maamme-laulun laulaminen. Suu pysyy kiinni yhdeltä kun kaikki muut laulavat. Kuka arvaa tämän hiljaisen miehen nimen?

Anonyymi kirjoitti...


Jospa laulamaton ei osaa suomea tai kurkku oli kipeä. Järkyttävää katsoa palloliiton sivuja. Suomen maajoukkueessa soisin pelaavan vain taustaltaan puhtaasti suomalaisten.

Acc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Lissulle vaan, Ano2:lle, Veijo Hoikalle, Pyssymiehelle, keski-ikäiselle pikkupojalle ja Acc:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Oliko kommentti tulkittavissa ylireagoinnin puolustamiseksi?

Lissu vaan: Tiivistit nykyajan varsin osuvasti.

Ano2: Varmaankin suurimmassa osassa koteja on asia mennyt noin. Se näkösuoja oli sinänsä ihan hyvä juttu.

Veijo: Tuo on totta. Ja kyseessähän on toinenkin tabu eli islamilainen maa. Se allergiajuttu on myös totta. Minun lapsuuden aikana oli suuri uutinen jos jollakin oli allergia.

Pyssymies: Elämme ylianalysoitua, yliselitettyä ja ylilässytettyä aikaa.

keski-ikäinen pikkupoika: Saatanpa arvata…

Acc: Varsinkin kun noista etnisesti edistyksellisistä tulee välittömästi valtamedian lemmikkejä.