KEKKOSLOVAKIALAISEN VUOSIKYMMEN OSA II

Ja jatketaan kekkoslovakialaisen vuosikymmentä siitä mihin jäätiin eli mennään vuoteen 1975. Silloinhan tapahtui kaikenlaista ja vuoden alussa nousi tapetille ns. Pirkkalan moniste:

Kyseessähän oli Pirkkalan kunnan ala-asteella tehty täysin marxilainen koulukokeilu joka oli jopa YYA-aikana liikaa, siitä nousi meteli ja se lopetettiin pian. Sinänsä suomalainen koulujärjestelmä alkaa olla nykyisin kokonaisuudessaan Pirkkalan kokeilua. Samaan aikaan kun muut viime hallituksen ministerit olivat tapetilla niin muuan Andersson sai tehdä myyräntyötään kaikessa rauhassa ja sehän näkyy. Ei Pirkkalan kokeilussakaan todettu että pojilla voi olla pimppi ja miehet voivat synnyttää. Silloin oli vielä oppiaine nimeltä biologia.

No sitten kesällä 1975 tuli se suuri ja mahtava ETYK eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi:

Ja voi että sitä kekkoslovakialaisille mainostettiinkin. Pikku-Ykäkin tutustui laajaan aineistoon ja hänelle jäi mielikuva että meidän Urkki kutsui maailman mahtavat Helsinkiin, löi niille nyrkkiä pöytään ja sanoi että nyt loppuu tuo riekkuminen. Ja maailman mahtavat laittoivat kiltisti nimiä papereihin. Eihän se kyllä ihan niin tainnut mennä.

ETYKin tieltähän poliisi raivasi pois Helsingistä kaikki laitapuolen kulkijat. Kulissit piti pitää kunnossa. Itse kyllä veikkaisin että ne vanhan liiton pultsarit häiritsivät ihmisiä paljon vähemmän kuin nykyiset etnisesti edistykselliset väärinymmärretyt.

Samana vuonna marraskuussa Kekkonen väänsi pystyyn hätätilahallituksen jonka johtoon tuli kepulainen maaherra Martti Miettunen. Se Miettusen look sopi kyllä kieltämättä nimenomaan Kekkoslovakiaan:

Se hätätilahan oli se, että maassa oli hiukka päälle 60.000 työtöntä. Siis sen verran. Sen 1990-luvun Suuren Laman jälkeen sadat tuhannet työttömät ovat olleet vain tilastoluku joka ei aiheuta toimenpiteitä. Muuta kuin työttömien kiusaamisen pakollisilla ja täysin tarpeettomilla työhakemusvaatimuksilla sekä vaatimuksen ”työhön johtavasta” maahanmuutosta. Eihän kyseinen Miettusen hallitus saanut sinänsä suuriakaan aikaan ja eripuraisena se ei kestänyt vuottakaan mutta kai voi sanoa että tulipahan ainakin yritettyä.

Jos siirrytään vuoteen 1976 niin silloin huhtikuussa tapahtui maan historian rauhan ajan pahin onnettomuus eli Lapuan patruunatehtaan räjähdys:

Kyseessä oli hirvittävä onnettomuus jossa kuoli 40 ja haavoittui 60 ihmistä. Se vaan näin jälkeenpäin tulee asiasta mieleen että ei silloin tarjottu mitään kriisiapua ihmisille, jotka eivät olleet millään tavalla tekemisissä asian kanssa. Eikä sitä pyydettykään. Eikä tarvittu. Ei eletty psykologien valtakautta. Nykyisinhän tarjotaan kriisiapua, no, lähes kaikesta. Ja ihmetellään, jos sitä ei haluta ottaa vastaan.

Vuoden 1976 kesällä tuli sitten taas urheiluhunajaa kekkoslovakialaisille kun Lasse Viren näytti kympillä ja vitosella närhin munat muille, aivan niin kuin Münchenissäkin:

Siihenhän jätkä jäät, tuumi Lasse Carlos Lopezille ja lähti niin että perävalot vaan näky.

Vuonna 1976 muuten viisi ylöjärveläistä jätkää perusti hieman punkahtavan bändin:

Varsin pian he totesivat että punk is so dead anyway, muuttivat tyyliään ja ovat sen jälkeen myyneet 1,5 miljoonaa levyä. Oma suosikkini on Maximum Jee & Jee. Niiltä alkuajoilta.

Vuonna 1977 sitten alkoi vajaa kymmenen vuotta kestänyt Kostamus-projekti:

Sehän oli yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista rakennushankkeista eli suomalaiset rakensivat Neuvostoliiton Itä-Karjalaan kokonaisen kaupungin ja kaivoskombinaatin. Töissä oli vuosittain noin 1500 suomalaista joista suurin osa työttömyyden piinaamasta Kainuusta. Kyseisessä tapauksessa saattoi sanoa että YYA:sta oli myös paljon hyötyäkin.

Jos puhutaan rakennushankkeista niin suuri sellainen oli menossa Kekkoslovakiassakin jossa vuonna 1977 käynnistettiin Loviisan ydinvoimalan ensimmäinen reaktori. Reaktorihan oli neuvostotyyppinen mutta ymmärtääkseni sitä täällä viriteltiin omin neuvoin varsin pitkälle. Imatran Voimahan olisi halunnut länsireaktorin mutta poliittiset realiteetit tulivat kuvioon. Ja voimalanhan siirsi valtakunnan verkkoon muuan tuttu kaljupää sekä Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin:

1970-lukuhan oli lentokonekaappausten vuosikymmen ja Kekkoslovakiakin pääsi osille vuonna 1977 kun kaksi neuvostoliittolaista kaappasi Petroskoista Leningradiin lentävän Aeroflotin matkustajakoneen joka lensi Helsinkiin.

Kaappaus päättyi verettömästi, kaappaajat antautuivat ja heidät palautettiin Neuvostoliittoon. Jälkeenpäin on otateltu että oliko kyseessä Neuvostoliiton koepallo jossa katsottiin, kuinka Suuren ja Mahtavan länsinaapuri toimisi kyseisessä tilanteessa. En tiedä, mutta sen tiedän että maastamme karkoitettiin siihen aikaan kaikki loikkarit takaisin Neuvostoliittoon vaikka tiedettiin että ne olivat enemmän kuin kusessa. Seuraavana vuonna muuan Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin koneen vaatien rahaa. Kaappaus päättyi myös verettömästi ja Lamminparras tuomittiin vankilaan varttihulluna.

Kun siirryttiin vuoden 1978 puolelle niin brittiläisen Sex Pistols-yhtyeen tulo Kekkoslovakiaan estettiin:

Noin musiikillisestihan ei paljoa menetetty. Mutta kieltoa oli vaatimassa mm. lastensuojelun keskusliitto. Tuntuu jotenkin ylilyönniltä kun ottaa huomioon että minkälaisia örkkejä maahan nykyisin päästetään ja lastensuojelu on täysin vaiti.

Vuonna 1978 sitten UKK suostui vielä presidentinvaaleihin joten uutta taannehtivaa poikkeuslakia ei tarvittu. No, ei tosiaan tarvittu sillä Kekkonen oli kaikkien valtapuolueiden ehdokkaana ja voitti vaalit ylivoimaisesti:

Vaalit eivät herättäneet Kekkoslovakiassa sen suurempia tunnekuohuja. Jos joku oli itsestään selvää niin Urkin voitto. Kansa tuumi että ammoin Urkki, edelleen Urkki. Vaikka myöhemmin on selvinnyt että teräsmies Kekkosen kunto alkoi jo tuossa vaiheessa olla tosiasiassa jo hyvin heikko.

1970-luvulla elettiin Kekkoslovakiassa ns. uusia vaaran vuosia ja silloin Neuvostoliiton puolelta tehtiin ehdotus maittemme puolustusvoimien yhteisistä sotaharjoituksista. Olipa jopa sellainen ehdotus että Lapin puolustus olisi siirretty Neuvostoliitolle. Sehän olisi siirtänyt maamme lopullisesti itäblokkiin ja ehdotuksista onneksi kieltäydyttiin.

Jälkeenpäin on puhuttu että suurin sankari tässä oli Kekkonen joka saunomalla ja ryyppäämällä vesitti ehdotukset. Se on tietysti osa Kekkoseen liittyvää supermieskulttia mutta itse jotenkin veikkaan että suurin sankari tässä oli puolustusvoimien silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela joka oli ollut tiukkana asian suhteen.

Joskus vuoden 1978 loppupuolella alkoi Kekkoslovakia olla omituinen maa. Meinaten nuorisomuodin kohdalla. Johtuen Onnen Päivät-sarjasta ja Suosikin päätoimittajan Jyrki Hämäläisen pitkäaikaisesta myllytyksestä maa oli vissiinkin ainoa maa maailmassa jossa uudelleen henkiin herätetty 1950-luvun muoti oli äärisuosittua ja rockabilly-musiikki listojen kärjessä. Tänne hankittiin esmes walesilainen marginaalisuosioon kotimaassaan jäänyt Crazy Cavan joka sai uransa ainoan kultalevyn nimenomaan Kekkoslovakiasta.

Tarkoitus ei ole suinkaan halventaa rockabilly-musiikkia itsessään, siinähän on usein varsin menevä meininki, mutta sen ajan lökäpöksy- ja tötteröpäämuoti jaksaa huvittaa vieläkin. Varsinkin kun se otettiin niin vakavasti.

Vuonna 1979 meni valtion väkisin pystyyn pistämä kuvaputkitehdas Valco pankrottiin. Valcossa meni suurinpiirtein kaikki perseelleen heti alusta saakka ja siitä seurasi pankrotti ja 800 miljoonan markan persnetto:

Asiasta nousi hemmetillinen älämölö. Tuo 800 miljoonaa markkaa muuten on nykyeuroina 416 miljoonaa euroa ja hallituksen törsäämisissä sellainen summa ei aiheuta nykyisin edes olan kohauttamista. Kehitys kehittyy, törsäämisessäkin. Ja silloinhan ei ollut muuatta Euroopan Unionia.

Vuonna 1979 Kekkoslovakian ilmapuolustus siirtyi uuteen aikaan kun se hankki Neuvostoliitosta Isajev S-125-ohjuksia jotka tunnettiin myös Naton koodinimellä SA-3:

Näitä ohjuksiahan oltiin oltu hankkimassa jo kauan aikaa mutta se vain viivästyi. Edellisenä vuonna oltiin saatu jo neuvostoliittolaisia olkapääohjuksia. Muistan jonkun lehden otsikoineen näistä ohjuksista että meistä tuli ohjusmahti, mutta kun ottaa huomioon että noita ohjuksia hankittiin vain muutama patteri niin heittoa voi pitää enemmän kuin liioiteltuna.

Ennustaminen on kovasti vaikeaa. Vuonna 1979 oikeusministeriön kansliapäällikkö Kai Korte antoi ennustuksen:

”Poliittisin perustein nimitetyistä virkamiehistä on muodostumassa "uusi rälssi".”

Ja kun katsoo nykypäivää niin ennustus osui kyllä koko lailla nappiin.

Samoin vuonna 1979 kohtasi maatamme suuri onnettomuus. Sitä ei vaan silloin täysin tajuttu. Ja kyseessähän oli Koijärvi-liike:

Eihän tapaus sinänsä mikään maata kaatava ollut. Olipahan vain vähän käsistä lähtenyttä ympäristöaktivismia. Mutta siitä pikku hiljaa seurasi vihreä liike ja sitä vihreä puolue joka muuntautui ympäristöpuolueesta maamme pahimmaksi valvonta-, kontrolli- ja äärifeministiseksi kärsäntyöntämispuolueeksi jonka poliittinen painoarvo on ollut jo pitkään paljon suurempi kuin sen kansanedustajien määrä. Ja se on tullut Kekkoslovakian jälkeiselle Suomelle monessä mielessä äärimmäisen kalliiksi.

Kun siirryttiin vuoteen 1980 niin siinähän heti alussa jäi mieleen Lake Placidin talviolympialaiset ja ennen kaikkea se, kun Juha Mieto hävisi Thomas Wassbergille 15:km hiihdon kultamitalin yhdellä sadasosalla:

Ja siinähän moni kekkoslovakialainen mietti että voiko vitutukseen kuolla.

Vuodesta 1980 jäi jo nuorukaiseksi ehtineelle Ykälle päällimmäiseksi mieleen se että punk ja varsinkin uusi aalto olivat suosionsa huipulla. Ja sehän tiesi muodikasta nuorisoangstia jossa valitettiin yhteiskunnan oloja koska niistä piti muodikkaasti valittaa ja vaadittiin nuorisotiloja koska niitä piti muodikkaasti vaatia.

Eli toisin sanoen ruikutettiin. Mutta kyllä siihen aikaan – niin kuin on tullut ennenkin todettua – se tosi ruikuttaminen on kuitenkin aikamiesten hommaa. Samaan aikaan oli nimittäin suosionsa huipulla ruikutusiskelmä. Oli Yksinäistä, oli Et voi tulla rajan taa, oli Viikonloppuisä, Viikonloppumuki, Viikonloppulyijykynä ja myös Haihtunut on kuin paska huuleen ja mitä niitä olikaan. Mutta kyseisen genren pohjat/huiput veti heppu nimeltä Rami Ranta kappaleellaan Itkuliina:

Kappaleestahan ei enää osannut sanoa että oltiinko siinä tosissaan vai kieli poskessa.

Vuonna 1981 pääsi Kekkoslovakiassa vauhtiin yksi ensimmäisiä tiedostavia muoteja eli ydinaseeton pohjola:

Koko muoti oli siitä huvittava että vaadittiin ydinaseettomaksi aluetta joka oli ydinaseeton mutta ei mainittu ollenkaan aluetta jossa niitä ydinaseita oli. Jaa joo, mutta nehän olivat niitä rauhanydinaseita. Mitäs muuten luulette, kuinkahan paljon tuo kuvassa oleva muksu tajusi että mistä on kysymys?

No, sitten tuli se 27. 10. 1981. Päivä, jolloin Kekkoslovakiassa aika pysähtyi. Päivä, jolloin Urkki totesi että mä en viitti enää:

Siihen päättyi se kekkoslovakialaisen vuosikymmen. Elettiin vielä joitain vuosia ihan suhteellisen mukavia ja järkeviä aikoja. Mutta nekin loppuivat aikanaan. Ja nythän eletään intersektionaalisessa paratiisissa. Josta tosin vanha kekkoslovakialainen ei hahmota että mikä siitä sen paratiisin tekee.