tiistai 21. joulukuuta 2021

JOULUTARINA 2021

Ranta

Keskussairaala, syöpäosasto, jouluaattona…

Pian eläkkeelle siirtyvä kokenut ja kaiken nähnyt sairaanhoitaja tarkisti vuoteessa makaavan vanhan miehen tilanteen. Mies oli ollut viimeiset kaksi vuorokautta  tajuton. Vuorokautta ennen tajuttomuutta lääkäri oli antanut viimeisen tuomion joka oli muutenkin ollut jo selvä. Syöpä oli ollut voimakas ja aggressiivinen ja se oli levinnyt kaikkialle elimistöön. Mitään hoitomuotoja ei voinut harkita sillä miehen kunto oli mennyt niin huonoksi että hän ei kestäisi niitä. Jäljellä oli vain saattohoito ja oireitten lievittäminen. Mies oli ollut jo viimeisen viikon kipupumpussa joka pumppasi häneen jatkuvasti morfiinia.

Mies ei näyttänyt olleen masentunut tilanteen vakavuudesta huolimatta. Ei häntä voinut iloiseksikaan sanoa mutta hän oli puhunut hoitajalle rauhallisella, kaiken kokeneen ihmisen äänellä:

- En minä kuolemaa pelkää. Otan sen vastaan kauan kaivattuna ystävänä. Ehkä se tuo minulle takaisin hänet, jonka kauan sitten menetin ja jota olen joka ainoa elämäni päivä kaivannut. Ja jos ei tuo, niin ainakin se tuo tyhjyyden joka vie kivun ja ikävän pois. Mutta kiitos teille. Olette yrittäneet parhaanne. Mutta tekään ette mahda mitään väistämättömälle.

Muutenkin mies oli ollut koko ajan kohtelias eikä valittanut turhasta. Kun hoitaja oli tullut seuraavaan vuoroon, niin hänelle kerrottiin että vanhan miehen kunto oli yön aikana romahtanut eikä hän ollut enää tajuissaan. Hoitaja katsoi miestä jonka jokainen hengenveto kuulosti siltä kuin se olisi viimeinen ja arvioi että miehellä tuskin oli jäljellä enää vuorokauttakaan. Se oli suuri sääli mukavalle ihmiselle mutta hoitaja oli oppinut siihen että elämän julmin asia oli elämä itse.

Hoitaja poistui jatkamaan vuoroaan ja mies heräsi ensimmäiseen kertaan kahteen vuorokauteen. Hän avasi silmänsä ja oli täysin tajuissaan vaikkei jaksanutkaan enää liikkua. Hän tunsi että nyt se tapahtuu, sulki uudelleen silmänsä ja tunsi kuinka pitkään rääkätty elimistö antoi periksi ja sydän pysähtyi.

Hän ei mennyt pimeyteen. Hänen tietoisuutensa ei lakannut. Hän tajusi olevansa jossain olemattomuudessa. Kuinka kauan? Ei hän osannut sanoa. Aikaa ei tuntunut enää olevan. Mutta sitten hän alkoi jälleen hahmottaa ja nähdä. Hän oli jossain järven rannalla. Keskellä järven selkää oli paksu sumuseinämä. Järven rannassa oli kaislikko ja siinä vene. Oli lämmin kesäpäivä.

Ja veneen vieressä oli hän. Hän, kauan kaivattu. Mutta nyt hän oli nuori. Ja vanha mies huomasi itsekin olevansa nuori. Nuori ja voimakas. Niin kuin silloin kauan sitten. Hän tuli miehen luo. Hänen ilmeensä oli juuri sellainen kuin mies muisti. Kaunis, hieman surumielinen ja täynnä rakkautta. He halasivat ja suutelivat ujosti. Aivan niin kuin joskus kauan sitten, ensimmäisellä kerralla.

- Sinä odotit minua… vaikka se kesti niin kauan…

- Täällä aika on toisenlainen. Ja enhän minä omaani hylkäisi. Mennäänkö veneeseen?

- Mennään. Mutta siinä ei ole airoja.

- Niitä ei tarvita.

Mies astui vaimonsa kanssa veneeseen ja se nytkähti liikkeelle. Lempeä tuuli vei sitä kohti sumuseinämää. Ja samalla hän tunsi kuinka se tuuli vei hänestä pois pitkien vuosien tuskan, kaipauksen ja katkeruuden. Mies oli saanut elämänsä viimeisen mutta varmasti parhaan joululahjan.

*

Sairaalassa hoitaja kävi miehen huoneessa ja huomasi hänen taistelunsa päättyneen. Mies oli antanut elvytyskiellon. Hänen silmänsä olivat kiinni ja kasvojen ilme oli rauhallinen. Suorastaan iloinen. Hoitaja ajatteli että ehkä mies oli lopultakin löytänyt sen, minkä kauan sitten häneltä otettiin pois.

Mies oli päässyt kotiin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille.

Aikaisemmat joulutarinat:

2020: Majakanvartija

2019: Hömötiainen jouluaamuna

2018: Lumihiutaleita Stadissa

2017: Kuusen kertomaa

2016: Yksinäisen miehen korsujoulu

2015: Vanha mies ja radio Berliini

2014: Vanhan miehen joulu laavulla

2013: Vartiossa Helvetin porteilla

35 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

....... Hyvää joulua rakkaittenne kanssa.
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Itsellä on nyt joulumieli vähän kadoksissa syystä toisestakin, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa yrittää löytää sitä.

Hyvää joulua kaikille, joilla joulumieli on ja oikeastaan enemmän heille, joilla on sen kanssa hankalampaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus.

Ja vähän toisenlainen joulutarina, Starring: Joulupukki, Sleepy Joe, Trump, Nancy Pelosi, Kamala Harris ....

https://www.youtube.com/watch?v=nhjOUXzGqxQ

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne. Pitäkää huolta rakkaistanne.

Gruvmor - Maria Olsdotter kirjoitti...

Vaude - hieno, kirkas tarina. Täähän oli kuin joululahja!
Meillä on aika synkeää, mutta onhan sentään talvipäivän seisaus ja paistoihan se aurinkokin.
Hyvää joulua kaikille, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toisistanne!
Terkkuja täältä keskeltä Ruotsia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Gruvmor-Maria ja hyvää joulua sinne Ruotsiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät Joulut sinulle Ykä. Toivottavasti asia ei ole niin, että kuolema väijyisi sinua tai läheisiäsi... jostain syystä tuli vain heti mieleen.
Ja jouluntoivotukset myös blogin kommentaattoreille.

PS-lehdenjakaja

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua Yrjölle ja kaikille muillekin ikään, rotuun, uskontoon ja oletettuun sukupuoleen katsomatta.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko nostaa kyllä hattua (myös) näistä joulutarinoista. Sen verran liikuttavia ovat joka vuosi olleet, että muutaman kyyneleen joutuu vuodattamaan. Ja sellaiseen tarinaan ei ihan kuka tahansa pysty.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Kauneinta kertomuksessasi oli, miten mies ja nainen liittyivät yhteen. Edes kuolema ei erota. He liittyvät yhä yhteen, kuten vuodet toisiinsa.

Hyvää Joulua

Krypta kirjoitti...

Hyvää joulua koko poppoolle.

Anonyymi kirjoitti...

Jospa olisikin niin, että tästä hullusta kaikkeudesta tajuaa lähdön hetkellä valtavana ahaa-elämyksenä kaiken.
Rauhaisia pyhäpäiviä uskomukseen katsomatta kaikille.
voijumala###

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Olen lukenut / kuunnellut satoja eikun tuhansia erilaisia erilaisten pappien pitämiä jouluhartauksia ja - saarnoja, mutta harvoin jos silloinkaan on kyynel vierahtänyt poskelleni. En tiedä (eikä senpuoleen väliäkään), onko ykä pappi vai ei, niin molemmat pakoputkeni vuotivat ja näkökenttä sumentui...
Mutta siis voimaa ja vointia Ygälle!!!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys PS-lehdenjakajalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Seppo Oikkoselle, Kryptalle, voijumalalle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos joulun toivotuksista. Minulla oli mielessä vähän sama kuin Sepolla. Miehen ja naisen rakkaus on tärkeää. Varsinkin nykyaikana jolloin feministit pyrkivät repimään kaiken hajalle. Joulun rauhaa kaikille ja voimia elon kamppailuihin.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä ole pitkään, pitkään aikaan lukenut mitään näin koskettavaa tekstiä! En halua täällä omaa elämäntarinaani julkistaa, mutta Ykän joulutarina meni ihon alle ja suoraan sydämeen. Salaisuuden verhoa raotan sen verran, että ”surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot...” Sydämellinen kiitos ja oikein hyvää ja rauhallista joulua erikoisesti Ykälle, mutta myös kaikille luikijoille!

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Rouva Ano. Lämmin kiitos ja hyvää sekä rauhallista joulua sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Rauhaisaa joulua myös sinulle Ykä! Joulun viettoa kinkun ja laatikoiden merkeissä ei interpierevä hallituksemme sentään ole pystynyt meiltä käppäukoilta viemään, eli nautitaan kuten ennenkin!

t.Puupääukko

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta Yrjö!

Taas ollaan Joulussa, paljon on tapahtunut viime Joulusta ja hyvä niin, vaikka nuotti ei ole ihan mieluinen ollutkaan!
Meinasin säästää tämän sinun Joulupakinan aattoaamuksi, mutta tässä, kun savustelen Kavereille meneviä jokajouluisia konjakki marinoituja lohifileitä, niin en malttanut olla odottaessa avaamatta blogiasi!

Kiitos jälleen jokaisesta kirjoituksesta ja erityisesti kauniista Joulutarinasta, jotain se taas isonmiehen rinnasta liikautti, kiitos!

Mittarit piippailee savustimessa taitaa olla 53 astetta saavutettuna. Kinkku menee seuraavaksi lauteille, saa olla siellä huomisaamuun, siitä sitten vielä lohifile savun kautta omaan pöytään! Saunan laitan lämpeemään heti aamusta, piippu tuuppaa joulupartikkeleita oikein kunnolla ja kylpy valmistuu pikkuhiljaa aattoillaksi! Joulu saa tulla tähänkin torppaan!

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

Ps Ykä
Vanha mies ja Radio Berliini pitää edelleen ykköspaikkaa vertaistensa joukossa, se tulee lueskeltua tässä joulunaikaan taas uudestaan!

Voi Aikoja Voi Tapoja

QroquiusKad kirjoitti...

Tulihan sitä tällekin joululle edes yksi hyvä uudin.
Valtakunnanfreisler Raija Toivioretkeläinen jättää kunnialliset ihmiset rauhaan:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ac01fdee-cc6d-445b-94bf-65863cb697d5

Tosin vasta ensi syyskuussa, eikä seuraaja liene yhtään parempi, mutta kuitenkin.

Joppos123 kirjoitti...

Hyvää joulua kaikille täyspäisille ja kansastaan välittäville blogin "nuiville". Toivotan samalla oikein toisenlaista joulua vastakkaiselle sakille, en usko heidänkään toivottavan meille ylipäätänsä minkäänlaista joulua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Puupääukolle, Voi Ajoille Voi Tavoille, Qroquius Kadille ja Joppos123:lle & kiitos joulun toivotuksista.

Puupääukko & Voi Aikoja Voi Tapoja: Rauhaisaa joulua.

Qroquius Kad: Joo, ja harva jää kaipaamaan. Mutta sitä ei tosiaan tiedä, minkälainen riivinrauta tulee tilalle. Eikä sitä, minkälainen loppukiri hänellä on.

Joppos123: Oikein hyvää joulua sinullekin. Sille vastakkaiselle sakillehan me ollaan pelkkää ongelmajätettä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ja kiitos vielä Pohjan Akalle viestistä jonka tulkitsin yksityisviestiksi.

SuiGeneris kirjoitti...

Hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi meidänkin puolestamme. Ja kiitokset kauniista joulutarinoistasi.

QroquiusKad kirjoitti...

Saimme sittenkin valkean joulun!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys SuiGenerikselle ja Qroquius Kadille & kiitos joulun toivotuksista.

SuiGeneris: Lämmin kiitos ja joulun rauhaa teillekin.

Qroquius Kad: Täällä on ollut lunta jo hyvän aikaa. Nyt jotain 15 astetta pakkasta. Katselin ilmatieteen laitoksen sivuja ja Varsinais-Suomessa taitaa olla lumeton joulu.

Joppos123 kirjoitti...

QK. Niin saatiin. On ihan mahtava keli pihalla ja valoisaa.Täytyy tässä vielä smetanasillit tehdä niin sitten kaikki onkin valmista.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia ja rauhallista joulunaikaa niin Ykälle kuin muillekin blogin lukijoille.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Taisteluvälineupseerille. Joulun rauhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Itse toivoisin jatko-osan tarinaan "yksinäisen miehen korsujoulu". Se oli täydellinen kuvaus onnistuneesta pakomatkasta toksisen maskuliiniseen vapauteen, totaalinen irtiotto kaikesta mikä meitä käppäukkoja uhkaa ja ahdistaa. Tarina päättyi niin onnellisesti, että siihen voi kyllä olla vaikeaa keksiä mitään lisättävää.

PS-lehdenjakaja

QroquiusKad kirjoitti...

Joulun keskeisin osuus on vietetty rakkaiden kanssa ja nyt palattu viettämään loppuja takaisin yksin Radanvarsikaupungin kaksioon.

Tulihan se joulumieli sittenkin, vaikka hieman arvelutti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys PS-lehdenjakajalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

PS-lehdenjakaja: Tuohon tarinaan on tosiaankin vaikeaa kirjoittaa jatko-osaa mutta kyseinen mies korsussaan oli pienessä sivuosassa tarinassa Vaietut Kylät osa II:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2017/02/vaietut-kylat-osa-ii.html

Qroquius Kad: Toivottelen vielä rauhallista tapaninpäivää ennen kuin siirrytään takaisin intersektionaaliseen arkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Blótia!

Siis mitä, no: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/23/joulun-pimea-menneisyys

Jos olet ihmetellyt mitä sika kuuluu jouluun, niin tuosta selviää. Miksi hevonenkin kuului jouluun ja juopottelu, sekin selviää. Joulua ei vietetty, sitä juotiin. Ei sievästi pikkusormi ojossa, eikä edes humalahakuisesti, eipähän ei. Joulua juotiin tajuttomuushakuisesti.

Sekin selviää mitä joulupukki kuuluu asiaan. Siis kutun mies, jouluinen kutun mies.

Kuuntele ja sivisty.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. No joo, juhlathan muuttuvat ajan kuluessa. Eihän se alkuperäinen suomalainen joulupukkikaan mikään coca cola-pukki ollut. Ja sitten tulee uusia, täysin turhia juhlia joiden varjolla voidaan myydä krääsää. Niin kuin nämä ystävänpäivät ja halloweenit. Milloinkahan ne keksivät ympätä tänne Suomeen täysin kuulumattoman kiitospäivän?

Anonyymi kirjoitti...

Niin kuin nämä ystävänpäivät ja halloweenit. Milloinkahan ne keksivät ympätä tänne Suomeen täysin kuulumattoman kiitospäivän? - Kyllä se viidessä vuodessa on kalenterissa, jos kysyt asiaa kauppiailta. Ja heinäkuun neljäntenä vietämme itsenäisyyspäivää, jos ei putler sekoita asiaa.

Punainen ei todellakaan ollut joulun väri suomessa, nutut olivat harmaita, pukkien ja tonttujen, eihän punaista kangasta ollut saatavilla. Ei ainakaan tolkulliseen hintaan. Aniliinivärit keksittiin vasta 1800-luvulla saksassa. Joulupukit pukeutuivat vanhoihin pomppiin 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin - ja kulkivat aattona potkukelkoilla. Nuuttipukkikin kulki vielä 60-luvulla ja 50-luvulla oli yleinen.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Lisätäänpä tähän vielä puhtaasti hämäläinen jouluvalko:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/27/jouluvalko