Wednesday, July 27, 2016

JOTAIN IHAN MUUTA XXXIX

Eletään heinäkuun loppua, joten Suomi on tällä hetkellä vielä lomamoodissa. Mikä niin kansalaisille yleensä kuin myös erityisesti tämän blogin lukijoille sallitaan, sillä välillä on kivaa hieman huilata. Varsinkin kun nykyisin katsoo kalenteria, niin näyttää siltä että viikonpäivät ovat pahasti vähenneet eli viikko alkaa masentavalla maanantailla joka jatkuu seitsemän päivää ja jatkuu sitten seuraavalla samanlaisella. Sen vastapainoksi lomailu on kansalaisille ansaittua ja kovasti paikallaan, ettei suorastaan suositeltavaa. Kukin tavallaan ja tyylillään. Perskeleen perheessä lomailu tosin tapahtuu aina syssymmällä, koska niin Ykä kuin Ylva ovat erittäin ankarasti Lapinkärpäsen puremia. Puremaan ei auta niin raapiminen kuin hydrokortisonikaan joten lääkkeeksi kaljupäisen miehen vaimonsa kanssa täytyy joka vuosi päästä katsomaan kaljupäisiä tuntureita. Siksipä tässä voi muistella hieman täysin epäpoliittisia, täysin tavanomaisia kohtaamisia tuntureilla. Pienen ihmisen pieniä tarinoita.

Kovat jätkät & ammattilaiset asialla

Siinähän elettiin sitä 2000-luvun alkupuoliskoa ja Perskeleen pariskunta oli jälleen lähtenyt lontimaan pitkin Lappia. Tällä kertaa lähdettiin kulkemaan Kiilopäältä ja ajateltiin viettää viisi päivää Saariselällä. Niin kuin vietettiinkin. Ensimmäinen kulkuetappi Kiilopäältä lähdettyä oli Suomunruoktu, johon kulkeva polku oli vaeltajan mittapuulla varsinkin alkuvaiheessaan melkoinen freeway eli siinä olisi ajanut autollakin. Tietysti kovasti kivikkoinen se oli, joten kulku ei sentään ollut liian helppoa. Perskeleet eivät tosin nauttineet liiasta vaikeudesta ja heillä oli aina kiire kulkea, että voisi pitää taukoja. Tauothan ovat kulkemisen parasta antia. Siinä voi istuskella rauhassa, poltella perstupakkia ja katsella upeaa Lapin maisemien avaruutta. Eteläisemmässä Suomessahan horisontti on yleensä noin sadan metrin päässä mutta Lapissa maiseman näkee kymmenien kilometrien päähän.

Siinähän noustiin sitten vähän rinnettä ylöspäin ja oltiin aika lähellä Suomujuoen latvoja. Paikkaa, josta Ykä ajatteli, ja harkitsee vakavasti vieläkin että kun tämä maallinen vaellus on päättynyt, niin ruumis tuhkataan ja sirotellaan Suomujoen latvoilta kulkemaan sinne, mihinkä se sieltä kulkeekaan. Tiedä vaikka Jäämereen asti. Nythän ei sinänsä tehty kuolemaa vaan pidettiin taas kerran taukoa ja siinä samalla huomattiin, että kohti oli tulossa Suomunruoktun suunnasta isohko kulkue, eli kahdeksan ihmistä ja neljä koiraa.

Siinä kun huilaileva Perskeleen pariskunta katseli seuruetta tarkemmin, niin kävi ilmi että kyseessä oli neljä sokeaa, neljä näkevää ja neljä opaskoiraa. Porukka oli kulkenut pitkän matkan ja oli nyt palailemassa. Siinä Ykä tuumaili, että vaikka hän mielestään mukamas kova jätkä onkin näissä erähommissa, niin aina löytyy huomattavasti kovempia. Niin ne sokeat kaverit kuin ne koiratkin, jotka olivat huippuammattilaisia alallaan. Ne ohjasivat sokeita kavereita hankalan kivikkoisella polulla jotenkin niin loistavan jouhevasti, että porukan kulkunopeus ei oikeastaan jäänyt jälkeen yhtään siitä, mitä Perskeleilläkin kulkiessaan oli. Ne koirat osasivat sekä lukea maaston että opastettavansa kulun ja jotenkin käsittämättömän hienovaraisesti pienillä liikkeillä, suunnanmuutoksilla ja kuonon sekä kropan kosketuksilla auttoivat opastettaviaan kulkemaan hankalalla polulla. Ammattilaista on aina kiva katsoa työssään.

Porukan jatkettua matkaansa Ykä ja Ylva tuumailivat, että minkähänlainen tuo tunturireissu noilla sokeilla kavereilla oli? Minkälaisia olivat tunteet, tuntemukset ja kokemukset? Näkö ei pelitä, mutta sokealla muut aistit ottavat sen aseman ja kertovat paljon enemmän kuin meille näköaistin omaaville. Minkälainen oli se tunne olla tunturinhuipulla, kun yksi olennainen aisti puuttuu? Mitä tunturinhuippu kertoo sokealle kuulon ja tuntoaistin perusteella? Joka tapauksessa sen yhden varsin olennaisen aistin puute ei estänyt noita kavereita kulkemasta pitkää vaellustaan. Harvinaisen kovia jätkiä. Huomattavasti kovempia kuin Ykä.

Ykän ja Ylvan matka jatkui Suomunruoktuun, jossa he kohtasivat toisen seurueen. Samaa perhettä kahdesta sukupolvesta. Olivat majoittuneet varaustuvan puolelle. Porukan vanhin, lähes 80-vuotias  mies rupatteli ja kertoi kulkeneensa tuntureissa viitisenkymmentä vuotta, mutta nyt ajan julma hammas on tehnyt tehtävänsä ja tämä tulisi olemaan hänen viimeinen pitkä reissunsa. Kroppa ei enää jaksa, vaikka mieli olisi vieläkin halukas. 

Jotain kosteaa hänellä oli silmäkulmissaan. Miksei olisi ollut? Jokainen, jota tunturikärpänen on purrut, tietää sen. Ja olihan Perskeleetkin siinä vaiheessa jo siirtyneet suosiolla teltasta autiotupamajoitukseen. Teltta kun kerää kumminkin hengityksestä kosteutta vaikka olisi hyväkin ilma. Sinänsä maastossa teltta on kaikkein mukavin paikka nukkua. Se on jotenkin niin ilmava. Makuupussiin on mukava kääriytyä ja unohtaa kavala maailma. Jos se perhanan teltta vaan pysyisi kuivana.


Autiotupasaunojat ja mahdollinen Kurt Cobain

Se samainen reissuhan oli edennyt sitten Tuiskukurun autiotuvalle. Ykä ja Ylva viettivät siellä kaksi päivää, jolloin yö vietettiin autiotuvassa ja näin oli tarkoitus tehdä seuraavanakin yönä jolloin noustiin Tuiskupäälle. Vaan toisinhan siinä kävi. Perskeleet olivat nauttineet Tuiskupäältä palattuaan gourmet-ateriansa eli pikamakaroonia, lihalientä sekä brasilialaista corned beef-säilykettä ynnä sulatejuustonäkkileipää. Parempaa ei olekaan, varsinkin kun mausteena on nälkä. Samanlainen ilmiö oli aikanaan armeijan noppasopassa, jota ei sinänsä voi pitää varsinaisena huippugourmeena, mutta asiansa sekin ajoi. Yleensäkään Perskeleitä ei nää nykymaailman pakastekuivatut vaellusmuonat innosta. Kyllä purkki on sentään purkki. Vaikka hän painaisikin vähän enemmän.

Autiotuvalle ilmestyi kolmen keski-ikäisen naisen porukka, jonka tyyppiset olivat tuttuja jo entuudestaan. Porukasta huokui middle-aged woman power ja he pitivät huolen, että heidän sekä saapumisensa että tämä power varmasti huomattiin. Yksi naisista alkoi kerätä Ykän jo valmiiksi lämmittämään ja hiilloksella olevaan kamiinaan Ykän valmiiksi hakkamia klapeja ja huomattavan määrän keräsikin johon Ykä totesi touhua katsellessaan että kannattaako noita enää tuohon lisää tuupata, kun kämppä on jo muutenkin mukavan lämmin. Täällä ruvetaan meinaan kohta hikoamaan oikein kunnolla. Jos et laittais niitä ja pantais sitten yötä vasten vielä pienet tulet? Middle-aged woman poweria uhkuva nainen katsoi Ykää ilmeellä jonka saattoi tulkita että haista sinä sovinisti paska ja totesi hieman kohteliaammin:

- Minä osaan kyllä tämän, kiitos vaan.

Osasihan hän ja varttitunnin päästä naisporukka joutui aukomaan autiotuvan oven, koska tupa oli muuttunut saunaksi niin kuin Ykä ennustikin. Autiotuvan kamiinan lämmittäminen on oma taitolajinsa. Sitä täytyy osata lämmittää. Ja sitä täytyy myös osata olla lämmittämättä. Kyseinen naishenkilö oli tällainen minä osaan-prototyyppi, johon on tullut useasti törmättyä. Niin tunturissa kuin muuallakin elämässä. Yhteinen piirre heissä on se, että luulin osaavani, suutuin siitä kun osaamistani epäillään, en sitten osannutkaan ja syy oli joka tapauksessa jonkun toisen. Varsinkin jos se oli mies.

Koska autiotupa oli muuttunut saunaksi, niin ovet oli sitten tietysti avattava. Eikä siinä mitään. Siinähän se tupa viilenee. Ainoa ongelma vaan oli, että ulkona asusteli mäkärä, joka viihtyi hyvin Tuiskukurun tuvan kosteilla alueilla. Mäkärässä ei ole mitään vikaa, kelpo otushan se toki on omalla tavallaan ja varsinkin yksin ollessaan, mutta ongelmana on se, että se tuo aina mukanaan 125 miljoonaa kaveriaan. Näin ollen Perskeleen pariskunta pokkasi girl poweria hohkaville naisille hyvät yöt ja kävi pystyttämässä teltan, jossa yö sitten vietettiin. Ilman mäkäröitä ja inhimillisessä lämpötilassa makuupussissa elpyen.

Seuraavana päivänä kuljettiin sitten Kotakönkäälle, jossa sijaitsevalla laavulla oli tarkoitus viettää yö. Reissu ei ollut Tuiskukurusta kovinkaan pitkä, vajaa kymmenen kilometriä joten Perskeleet ajattelivat keitellä saavuttuaan lihaliemet, kierrellä vähän ympäristössä ja syödä vasta myöhemmin. Siinä lihaliemiä keitellessä pohjoisen suunnasta marssi laavulle mies. Ei mikään välineurheilija, sillä kaverilla oli päällään tavalliset farkut ja farkkutakki. Jalassa oli sentään vaelluskengät. Mies istahti pöllin päälle, tervehti ja alkoi kaivaa rinkastaan trangiaansa tuumien keittävänsä kahvit ja jatkavan sitten kohti Tuiskukuroa ja siitä sitten myöhemmin Luirojärvelle. Ykä totesi siihen, että älä suotta kaivele sitä trangiaa, keittele meidän trangialla kun se on tossa päällä jo muutenkin ja meillä on kaasua ihan mukavasti jäljellä.

Mies kiitti, keitteli sumpit ja natusteli samalla voileivän. Samalla hän kertoi harrastavansa vaellusta nimenomaan aivan yksin, koska tykkäsi Lapin luonnon rauhasta ja yksinäisyydestä. Syötyään mies heitti rinkan pykälään ja jatkoi kulkemista. Ykä oli katsellut, että miehessä oli jotain omituisen tuttua. Kun mies katosi metsään, Ykä hoksasi ja sanoi Ylvalle:

 - Tiedäkkös muuten kuka toi heppu oli?

- No en minä vaan tiedä. Jotain ihmeen tuttua siinä sinänsä oli.

- Tuo taisi olla Kurt Cobain.

- Hä? Siis se Nirvanan jätkä. Mutta sehän ampui itsensä toistakymmentä vuotta sitten.

- No niinhän se ampui. Niin ainakin uutisoitiin. Mutta toi heppu oli kyllä yksi yhteen kaksoisolento. Vielä kymmenen vuoden vanheneminen mukaan luettuna.

- Sattumahan tuo. Samannäköinen mies vaan.

- No joo, todennäköistä. Mutta olishan se aika huikea ajatus, että se Cobain olis aikanaan saanut tarpeekseen ja tuuminut että grunge ja kaikki siihen liittyvä my ass, lavastanut itsemurhansa ja muuttanut toisilla papereilla Suomeen, jossa se olis töissä jossain Rovaniemen osuusmeijerissä ja vaeltelisi lomansa täällä Saariselällä.

- Jaa-a… pirustako tonkin tietää… eihän mikään ole mahdotonta… mistäs sen tietää vaikka Elviskin olisi kuollut vasta vuonna 2000 pitkän uran tehneenä alaskalaisena rekkakuskina…

Yö Kotakönkäällä oli hieno. Ykä oli väsännyt kovat tulet, jotka kestivät läpi yön vaikka vettä satoi. Ei kovasti, vaan sillä lailla mukavasti häpsimällä. Ehkä yksi hienoimpia öitä Perskeleen pariskunnan Lapin reissuissa. Varmaankin se mystinen mies vietti yötänsä Tuiskukurussa ja viritteli telttaa pystyyn autiotuvan saunalämpötilaa noituen jos kamiinaa ylilämmittävät naisenergistit olivat vielä siellä. Eihän semmosessa kuumuudessa nuku edes Kurt Cobain.


Kovat mammat & love is in the air

No siinähän sillä kyseisellä reissulla edettiin sitten Lankojärven kautta Rautulammelle missä ajateltiin viettää vielä yö. Siinä lammen rannalla mahdottoman komeissa maisemissa tulipaikalla istuessamme tutustuttiin kolmeen vanhaan naiseen. Ne oli jotain lähelle 80-vuotisia ja kertoivat, että ovat porukalla kulkeneet näillä selkosilla kymmeniä vuosia. Jotenkin erilaisia naisia kuin ne naisenergianaiset siellä Tuiskukurussa pari päivää aikaisemmin. Rauhallisia, mukavia ja ennen kaikkea he eivät tehneet itsestään sen kummempaa numeroa. Ykä ja Ylva kuuntelivat niistä huomattavan pitkistä reissuista, joita naiset olivat tehneet ja naiset totesivat, että ei enää jaksa kuin tämmösiä pieniä päiväreissuja. Joka päiväreissukin äkkiä laskettuna oli tommonen kaksikymmentä kilometriä.

Kovia mammoja.

Siinä sitten viriteltiin taas gourmet-ateria Rautulammen päivätuvassa jossa ihmiset kyllä usein yöpyivätkin. Niin kuin oli aikomus Ykällä ja Ylvallakin, mutta samassa tuvassa oli myös yksi nuori mies ja kaksi nuorta naista, joista toinen näytti olevan siihen nuoreen mieheen nähden niin härillään, että ei olisi millään malttanut odottaa sitä, kun hiking muuttuu after-hikingiksi. Perskeleen pariskunta tuumi kyllästyneenä että nautinnoille on oma aikansa ja oma paikkansa ja viritteli jälleen teltan pihalle. Mikäs siinä oli yö viettää. Tai no, mikäs ei, sillä kyseessä oli HelSportin kallis Rondane-teltta, jota mainostettiin sillä että siinä pärjää vaikka myrskyolosuhteissa.

Mainostuksessa unohtui mainita se, että siinä pärjää ainoastaan myrskyolosuhteissa sillä teltta oli itsessään varsin matala ja hengityksen aikaansaama kosteus tiivistyi teltan kattoon sen verran paljon että se alkoi aamuyöstä tippua takaisin nukkujien niskaan. Myrskyllä tuuletus olisi kyllä pelittänyt vallan mainiosti, mutta tyynellä kelillä ei. Mutta siinähän se yö meni ja seuravana päivänä oli reissu taputeltu ja oli aika olla viikko mökillä Lemmenjoella. Jossa tavattiin sitten juopot kuukkelit.

Juopot kuukkelit

Kuukkeli.

Tuo metsänkävijän yksi parhaista kavereista. Suomen suurin pikkulintu. Tai no, eihän se varsinaisesti pikkulintu ole, vaan varislintu. Ja puolestaan niistä pienin. Mutta sitä on aina ollut kiva seurailla, kun istuu tauolla niin pohjoisessa kuin vähän etelämmässäkin. Onhan tuota näkynyt syntymäseuduilla Nyhtänköljässäkin, joskaan ei sentään Huitsinnevadassa. Kuukkeli ei ole arka. Päinvastoin. Se on kovasti utelias lintu. Niin monta kertaa on törmännyt siihen näkyyn, kun istuu tauolla ja yksi tai useampi kuukkeli lentää sillä mukavan poukkoilevalla tyylillään aivan lähelle, yhtään ihmistä pelkäämättä, katselee että minkäslainen heppu tämä tällä kertaa on ja ennen kaikkea saisikos siltä makupaloja. Välillä kuukkelit ovat sen verran röyhkeitä, että käyvät tarkistamassa tulilta liian kauas jätetyn repun sisällön ihan omin lupineen.

Näihin mainioihin lintuihin oltiin törmätty niin juuri loppuneella reissulla Saariselällä kuin taas kertaalleen mökillä Lemmenjoella. Kun oltiin vaelluksen jälkeisellä mökkiviikolla. Sauna oli mukava, sellainen kuin se kahdelle aikuiselle ihmiselle tulee ollakin. Puukiuas ja kiukaassa kiinni oleva vesisäiliö, jossa lämmitettiin sitten pesuvesi vatipesua varten. Kyseinen säiliö oli siinä mielessä samanlainen kuin muutaman kerran aikaisemminkin, että se oli hieman liian pieni ja saunaillan venyessä sisältö alkoi kiehua ja tehdä saunasta höyrysaunan, joten siitä piti laskea puolet ämpäriin ja täyttää loput kylmällä. No, olihan lämmintä vettä sentään tarjolla yllin kyllin. Sen merkitystä ei voi yliarvioida.

Mökki edusti myös tarvittavaa teknologian tasoa eli siellä oli sähköt ja takka. Lisäksi mökki oli television näkyvyysalueen rajoilla. Perskeleillähän oli mukana hyvin pieni analogista tekniikkaa käyttävä (silloin vielä ei oltu digi-tv:ssä) matkatelevisio, johon pariskunta sai Ylen uutislähetyksen (eli siis lähinnä säätiedotuksen) näkymään siten, että Ykä teki varsinaiseen telkkarin omaan antenniin jekkulankavirityksen, seisoi sitten tuolilla viritys käsissään leikkien vapauden patsasta ja Ylva saattoi etsiä televisiosta tarvittavan kanavan. Suhisevan sellaisen, mutta saihan siitä kumminkin jonkunlaisen selvän. Olihan paikalla myös pieni matkaradio, joka tosin toisti lähinnä norjalaisia asemia. Liekö niillä ollut parempi lähetysteho? Yhtä kaikki, sekin oli NRK:n tarjoamaa saamenkielistä ohjelmaa, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään, mutta siitä mukavalla tavalla kuplivasta saamenkielestä tuli aina hyvälle tuulelle.


Lisäksi mökin teknologista huippua edusti ulkopaskiksessa oleva ihmiskunnan yksi hienoimmista keksinnöistä eli styroksinen huussinrengas. Sille kelpaa istua kylmemmälläkin kelillä eikä ahteri jäädy. Miksi sen kehittäjälle ei ole annettu Nobel-palkintoa? On kai niitä turhemmastakin myönnetty? Niin kuin sille jätkälle, mikä sen nimi nyt oli? Joku Obama?



Niin mutta ne kuukkelit.

Ne viihtyivät myös mökin maastossa. Kun Perskeleet istuivat saunatauolla, siihen tuli heti pari ja kovasti uteliaana. Homma idis oli tietysti heti alusta selvä, joten Ylva kävi mökistä hakemassa hieman kauraleipää, josta sitten otettiin sopivia makupaloja tarjottavaksi siivekkäille ystävillemme. Kyllä ne maistuivatkin. Ensiksi niitä heitettiin pihalle, sitten rappusille ja lopulta kuistille, johon kerääntyi parhaimmillaan puolen tusinaa kuukkelia. Ne sitten ottivat makupalan, lensivät läheiseen puuhun sitä natustelemaan ja tulivat taas kuistille pää kallellaan, aivan kuin todeten, että vielä mulla suolenmutkassa tilaa olisi.

Ja mikäs sitä tilaa oli täytellessä. Meidän lanthalaisten tyhjänkävelijöiden jotka siinä katselivat ehkä maailman parasta tosi-tv:tä ilman televisiota. Ja näitähän saattoi rauhassa ruokkia. Olivathan nämä sentään aikuisia yksilöitä. Siinä pohjoisen kuukkelimaailman Veikko Hurstia esitettäessä tuli mieleen hieman aikaisempi episodi, kun päätettiin jättää vieraat ruokkimatta. Samana keväänä Ykä ja Ylva istuivat mökillä Lälläveden rannalla, yhtä lailla saunatauolla ja havahtuivat kuistin ulkopuolelta tulevaan vaativaan ääneen:

- Wääk!

- No mikäs se siellä?

Mikäs siellä niin. Muuta kuin sorsaemo. Mukanaan tusinan verran pienokaisia. Yhtä lailla pää kallellaan, aivan kuin todeten, että ”katsokaas Perskeleet. Näillä mökeillä on ollut tapana antaa meille evästä. Niin että pankaapas toimeksi”. Jos näkymää olisi arvostellut hellyyttävyydestään asteikolla 4 – 10, niin se olisi ollut 11.

Vaan eihän sitä evästä annettu. Vaikka sielua se riipaisi. Sillä selvää oli, että ei noita kannattaisi liikaa totuttaa ihmiseen. Tulevat ihmisistä turhan riippuvaisiksi ja elokuussa ne oltaisiin luottavaisina hölmöinä sitten ammuttu kuitenkin. Sorsapoikue lähti ja emo sanoi mennessään vielä wääk sillä soundilla että varsinaista sorsan murretta osaamattomat Perskeleetkin ymmärsivät kommentin tarkoittavan, että olettepahan muuten paskaa porukkaa. Selväähän on, että aikaisemmat mökkiläiset olivat olleet hellämielisempiä.

Mutta nämä kuukkelit olivat kyllä sellaisia, että ne osasivat pitää huolen itsestään. Niinpä sitä iltaa jatkettiin. Useilla löyly- ja useilla vilvoittelaatiosessioilla. Kuukkeleille kelpasi eväs. Ilta oli edennyt siihen pisteeseen, että Ykä maistoi juuri avatusta oluttölkistään, totesi, että ehkä tämän olisi voinut jättää jo aukaisematta ja pariskunta siirtyi mökin parvelle köllälleen.

Aamulla sitten heräiltiin, keiteltiin kahvit ja Ykä meni kuistille polttamaan päivän ensimmäisen Voimasavuke Bostonin. Ja teki huomion, mistä ilmoitti Ylvalle, joka tuli katsomaan. Ensinnäkin siinä kuistin penkillä oli ollut muovipussillinen pariskunnan keräämiä ja Ylvan edelisenä päivänä suolaamia sieniä. Oltiin ajateltu, että kyllähän se siinä säilyy vallan hyvin. Pussi oli revitty auki ja sieltä oltiin otettu maistiaisia. Ja sitten se Ykän aukaisema oluttölkki oli kaatunut ja aivan tyhjä. Ja sen vieressä pari aukaisematonta tölkkiä olivat täynnä lommoja. Ihan urakalla. Kun niitä tarkemmin tarkasteltiin, niin huomattiin, että näähän on nokanjälkiä.

Oliskos kuukkelit, Perskeleitten mentyä nukkumaan huomanneet suolasienet ja ottaneet ensin huikopalaa? Ja sen jälkeen tuumineet, että kun tässä on suolaaset otettu, niin maistuuhan se kaljakin siihen päälle. Ja lisääkin olisi tehnyt mieli mutta tölkit eivät yrityksestä huolimatta auenneet. Ei niitä joka tapauksessa pihalla näkynyt ennen kuin seuraavana päivänä. Olikohan niillä krapula? Mistäs näistä tietää. Luonnon pienistä ihmeistä.


Mutta mahdottoman mukava lintu se kuukkeli on joka tapauksessa. Ja mukavasti meni Perskeleittenkin loma siellä kaukana pohjoisessa. Niin kuin tuli todettua kirjoituksen alussa, niin yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Perskeleet ajavat autollaan pohjoiseen ja tiedostava ihminen menee jumbojetillä Intiaan elämään ekologista lomaa.

Kukin tyylillään. Mukavaa lomakauden jatkoa lukijoille. Nauttikaa lomistanne. Se viikon kestävä masentava ja aina uusiutuva maanantai tulee taas aivan varmasti.

Ja vielä jotain aivan muuta

Tässä blogissa ei ole koskaan ollut minkäänlaisia kyselyitä. Ajattelin nyt laitella sellaisen. Täysin epäpoliittisen. Siinä kysytään, että missä päin lukijat mahtavat asustaa. Ihan mielenkiinnosta. Näkee, mikä maakunta on kaikkein pinnanmaalaistunein. Galluppi on siis tuossa blogin sivupalkissa. Kiitos jos vastaatte.

50 comments:

Moottor Miäs said...

Suuri kiitos Ykälle kun näitä kirjoittelet.

Omat kiksini saan kuitenkin merestä. Vanha diesel nakuttaa tyhjäkäynnillä, vesi solisee veneen kylkiä vasten, peilityyni joki...

Löysitkö muuten sitä Walleniuksen Miesten merta? Joskus sitä suosittelin.

Ja niin, eteläinen Kymenlaakso.

Masa said...

Vakka-Suomen maaseudulta kotoisin, nykyään Turussa kituen. Miehen saa pois metsästä, muttei metsää miehestä.

WhiteHunter said...

Viimeiset 25-vuotta olen ollut käymässä täällä kehä ykkösen sisäpuolella.

Tää on ykä sulle :-)
https://www.youtube.com/watch?v=KBS7Ds5ubzc

Anonymous said...

Tere Eestistä ! Olen lukenut tosi mukavia ja humaanin älykkäitä juttujasi kolmisen vuotta ja aina tulee hyvä mieli. KIITOS ! Itse joskus kirjoitin muutmia muisteloja kommentteina, mm. sotatarinan isästäni ja työtä vai sosiaalityötä ? Hyvää jatkoa ja kirjoitellaan ! RI

Kiki Duracell said...

Alankomaat, alunperin eteläinen Kymenlaakso

Yksi Turkkulaanen said...

Hieno kertomus.
Minun ei tarvitse erikseen kertoa, missä asun. Se näkyy tuossa alla.

Juha said...

Keski-Saksa, jawohl. Aiemmin vaikutin Pirkanmaalla, mutta kun kerran lähti pikitietä pitkin, niin reissussa ollaan edellen.

Anonymous said...

helsinki viikki.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Moottor Miähelle, Masalle, WhiteHunterille, RI:lle, Kiki Duracellille, Yhel Turkkulaasel, Juhalle ja Anolle & lämmin kiitos kommenteistanne. Ajattelen näitä tämmöisiä väsätessäni, että näinkö nämä kiinnostavat muita kuin kirjoittajaa itseään, mutta kun tuo maailman masentava maanantai pukkaa joka tuutista, niin jotain muuta on mukavaa välillä naputella. Tarkkailen mielenkiinnolla galluppia.

Vielä erikseen:

Moottor Miäs: Meri on minulle melko vieras elementti. Varmasti hienoa on sielläkin, kun touhun oppii. Kyseinen teos on vielä hankkimatta.

Masa: Miehen saa todellakin pois metsästä, muttei metsää miehestä. Siitä tulee mieleen se maaltamuuton ensimmäinen aalto. Kun maaseudun miehet muuttivat jonnekin Jakomäkeen. On siinä ollut totutteleminen.

WhiteHunter: Minä lusin niillä seuduilla oman, varsin pitkän aikani. Kiitos linkistä.

RI: Ne molemmat juttusihan on julkaistu ”puheenvuoro kommentoijille”-kirjoituksissa. Kiitos niistä.

Anonymous said...

Keski-Suomessa, mutta Pohjois-Savon rajalla asun. Samalla jälleen kiitos Ykälle, että jaksat meitä ilahduttaa kirjoituksillasi. Sinun syytäsi ei ole se, että aiheet ovat usein raivostuttavia.
En ole sivistynyt enkä koulutettu, mutta taitavasta sanankäytöstä osaan nauttia. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon taas: Sinulla on lahja purkaa ja analysoida (vielä niin hauskasti!) selkokielelle asiat, joista, vaikka itse olisi kuullut/lukenut jo ennen tänne tuloa, ei osaa muuta kuin ajatella, että jokin tossa mättää... Tosin nykyisinhän nuo eivät juuri vaivaudu edes piilottamaan agendaansa muka-puolueettomuuteen (brexit-keskustelu), joten sikäli helpompi pysyä rivillä.
Ja tämänkertainen Jotain ihan muuta tuli tarpeeseen, kiitos muistutuksesta ettei se maailma vielä ole kaatunut.

-koppelo

Anonymous said...

Tervehdys Helsingistä.

Anonymous said...

OFF TOPIC

Suojelupoliisin mukaan Suomessa on noin 300 sellaista henkilö, joilla on yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Ei siis maailmalla täältä poistuneita vaan maassa, maan rajojen sisäpuolella.

Pari vuotta sitten Supo arvioi määräksi 200. Jos mennään riittävän monta vuotta taaksepäin, niin tämmöisiä arvioita ei ollut tarpeen tehdä. Niinpä voimme olettaa, että kyseessä on jatkuvuutta sisältävä trendi, joka on joko suorassa tai eksponentiaalisessa suhteessa maassa oleskelevan islamilaisen väestön kokonaismäärään.

50% lisäys kahdessa vuodessa. Se tarkoittaisi...
450 terrorismikytköksen omaavaa 2018.
675 terrorismikytköksen omaavaa 2020
1 013 terrorismikytköksen omaavaa 2022.
1 519 terrorismikytköksen omaavaa 2024.
2 278 terrorismikytköksen omaavaa 2026 eli kymmenen vuoden kuluttua.

Tuossa vaiheessa ja tuon jälkeen kyse olisi käytännössä aivan selkeästä matalan intensiteetin sisällissodasta.

Anonymous said...

Mulla on systerinä tuollainen "middle aged know-it-all girl power" -kahjo. Übermokuttava, sairaalloisen huomion- ja tunnustuksenhakuinen, itseriittoinen, akateeinen... Ei ole kertaakaan elämässään ollut väärässä, tehnyt väärin eikä mokannut.

Koitan välttää kaikkea kanssakäymistä hänen kanssaan viimeiseen asti. Se on sinänsä helppoa, koska minä haluaisin että kaikki kanssakäyminen tapahtuu kirjaimellisesti, jolloin jälkikäteen valehteleminen, maalitolppien siirtely, perättömien väitteiden esittäminen aiemmasta kanssakäymisestä yms. vaikeutuisi. Tai ainakin siitä jäisi heti kiinni. Hän taas ei suostu moiseen, koska... (tusina epäuskottavaa tekosyytä, todellisuudessa ei voi sitää sitä, että ei voi muutella asioita myöhemmin mieleisikseen.)

Lienee sanomattakin selvää, että kyse on äärimmäisestä antirasistista, äärisuvaitsemattomalla tavalla äärisuvaitsevaisesta ja tieteenfilosofiselta suuuntautumiseltaan konstruktionismiin nitkahtaneesta tapauksesta.

Lienee turha sanoa sitäkään, että mitään ikävää ei voi käsitellä niin että sen saisi alta pois vaan kaikki ikävä pitää sivuuttaa ja jättää huomiotta.

Henkilökohtaisesti uskon, että kyseessä on narsistinen psykopaatti. Muutamat yksittäiset seikat viittaavat muuhun suuntaan, mutta kokonaisuus on aivan kuin suoraan narsismikirjallisuuden kliinisistä kuvauksista.

Ei muuten siedä yhtään sitä, että häneän osaamistaan tai ymmärrystään epäillään - etenkään silloin kun kumpaakaan ei ole. Eikä oikein siedä sitäkään että joutuu kuuntelemaan jotakuta muuta sen sijaan että pääsisi itse esiintymään. Niin... Mikään ihmisten välinen kanssakäyminen ei ole hänelle vuorovaikutusta vaan pelkkää vaikuttamista ilman vuoroja. Hän vaikuttaa ja muut vaikuttuvat. Ellei mene näin niin muut ovat ällöjä ja väärässä. Maailma ei ole maailma vaan hänen esiintymislavansa. Todellisuus on sosiaalinen konstruktio ja hänellä pitää olla monopoli sen määrittämiseen, että miten se konstruoidaan. Hän määrittää miten muiden pitää toimia, olla, elää, mutta häntä ei saa rajoittaa mikään.

Aina jos joutuu olemaan kyseisen henkilön kanssa vähänkin tekemisissä, niin menee monta päivää hyvin ahdistuneessa olotilassa.

Oli varmaan suurta viisautta se telttaan väistäminen.

Anonymous said...

Ykän kanssa muutaman sähköpostin vaihtanut entinen Nääswilleläinen on muuttanut hiljattain Nääskylästä etelään, Lempsuttelukylään.

Paikkakunnan pienennys on myös asuinympäristön parannus.

Lempsuttelukylässä on sellaista mukavaa pikkukylän kirkonkylämeininkiä yhdistettynä isomman paikkakunnan etuihin.

Tampesteri on aikanaan ollut varsin hyvä paikka, mutta pikkuhiljaa se on mennyt enempi ja enempi pilalle. Lisäksi ei ehkä itte ole enää siinä iässä että prait laits ja pik siti jotenkin tenhoaisivat.

Anonymous said...

Kun joku pisti Ykälle Froikkareita, niin nokitan Linnuilla.

Tässä sitä on vilosohviaa ruohonjuurakosta.

https://www.youtube.com/watch?v=mL1UPKQP2wk

Hemuli said...

Hyvä kirjoitus taas!

Tampereella nykyisin ja syntyjäänkin pirkanmaalta.

Anonymous said...

Rovaniemeltähän sitä kotoisin ollaan. Suosittelen muuten majoitusvälineeksi laavua, jossa on sääskiverkko ovena. Se hakkaa teltan mennen tullen, vaikka senkin kattoon kosteutta ilman tulia tiivistyy. Valitettavasti kaupan vehkeissä etulieve on turhan lyhyt, mutta sen jatkaminen on helppoa. Kun kamppeet ovat märkänä, niin sen jatketun etuliepeen alle kun sivutuuleen virittelee pikku tulet, niin pysyy katto kuivana ja märät vermeet kuivuvat samoin tein.

- JN -

Tuossa yksi esimerkki. http://www.halti.fi/collections/teltat/products/laavu-pro-tent

Anonymous said...

Ihan tuli tervaksen tuoksu nenään, kiitos näistäkin jutuista, mukava lukea välillä vähemmän totista meininkiä.
Itse olen melonut useimmilla Lapin (isohkoilla) joilla, mieleen on ykköseksi jäänyt Näätämö, Iijärven läpi Näätämön luusuaan ja siitä sitten Norjan puolelle Neideniin, rajanylitysluvat ja kaikki!
Välillä joutui moppea (kanootti) kantamaan ohi koskien, joihin eivät taidot riittäneet...
Saunakoskella totesimme olevamme etuajassa, joten lopetimme melonnan puoliltapäivin ja rakensimme kevytpeitesaunan! Komiasti holvattu kivikasa punahekuiseksi, kevytpeitteet orsien päälle - ja eikun löylyyn! Eka porukka vaan unohti heittää nokilöylyt, mutta sitten toisella kerralla jo puhdistuikin! Näätämön vesi +6C, josta apunuotiolla lämmitettiin pesuvedet.

JOS olisimme saaneet Näätämöllä yhden(kin) kalan (sillä vispaamisella olisi pitänyt nousta tusinoittain!) sitä ei olisi raaskinut syödä; liian kallista, luvat maksoivat v. 1987 770 markkaa, voimasavuke Bostonin taisi saada tuolloin 16-18 mk/aski.

...ja Satakunnasta lähtenyt ja tänne palannut!

Anox

Anonymous said...

Se on tuo lomamatkailu sellasta. Pisteliäästi, Ykä, laitoit tuohon loppuun että "Tiedostava ihminen lentää jumbojetillä Intiaan ekologiselle lomalle" (joo-o... lentäminen ja ekologisesta elämästä jeesustelu on aina yhtä hupaisaa).
Tuo kuvaus muistuttaa allekirjoittaneen n. 10 vuotta sitten tekemää Lapin-matkaa - tosin asuin silloin Lapissa, mutta olin muuttamassa takaisin nykyisille asuinsijoilleni. Muutto tapahtui muutamia viikkoja parin päivän tunturireissun jälkeen. Maisemat olivat todellakin henkeäsalpaavat. Eväänä oli pussikeittoa, säilykkeitä ja ruispaloja muiden muassa. Ei siinä paljon valkosipulikastikkeessa paistettuja etanoita kaivannut tai jotakin kateenkorvaa skökörblöö. Puhumattakaan tyypistä joka nenän varttaan pitkin katsoo TOISEN lautasta, kun itse vetelee naamariinsa eksoottisia herkkuja tai ituja.
Ihan sitä tulee itsellekin mieleeni että olisipa sitä joskus mukava taas käydä Lapissa. No... ehkä joskus. Siihen saakka saa kaupunkilaisen mieli levätä korpilomissa, jotka suuntautuvat lomamökille, jossa ei ole HANASTA juoksevaa vettä, ei sähköjä, puhelimessa on tuurillaan yksi "tolppa" ja rakennus ja ruoat lämpiävät puita polttamalla. Saunasta nyt puhumattakaan. Aurinko- ja tuulivoima my ass.
--Viikon radiokasvo

Anonymous said...

Tervehdys Pääkaupunkiseudulta. Oon itekki joskus noissa maisemissa tallustellu isäni kanssa ennen ku se vielä pystyi. Siinä mielessä olen ikäpolveeni suht harvinainen stadilainen että osaan suunnistaa ja osaan eräjuttuja.
Nyt ite aikuisena kun isästä ei enää ole kävijäksi niin on jäänyt kun en yksinkään viitsi lähteä ja lappi on kaukana. Kesälomaakaan en saa pitää silloin kun tahdon vaan kirottujen karnevaali päästää lomailemaan sellasen kiertävän systeemin mukaan.

Harmittaa ettei ole esim veljeä tai edes sellasta kaveria jonka kanssa vois lähtee erälle. Rinkkakin kerää pölyä komerossa.
Uskotko monesti kadehdin niitä jotka asuvat maalla, koska
siellä on halvempaa asua ja maaseutu ei ole niin rikastettua aluetta verrattuna näihin lähiöihin.
Tosin auton omistamispakko on ikävää ja tietyt kaupungin edut on kans mukavia.
Olen vanhemmiten huomannut kaipaavani takaisin nuoruuteeni ja siihen suomeen joka silloin oli. Oletko sinä muuten?

Ylipäätään olen huomannut että kännykkä on ihan kiva laite mutta kaikenmaailman mukana kulkeva netti ja sen sellainen roju ei ainakaan ole ketään tuntemaani onnellisemmaksi tehnyt. 15-20 vuotta sitten tai edes 10 vuotta sitten sanotaanko ihmiset olivat enemmän keskenään. esim nykyään raahustat tupakalle duunissa siellä istuu 5-6 ihmistä naama kiinni siinä kännyssä hiljaa kuin kusi sukassa. 10 uotta sitten ne olis jutellu keskenään niitä näitä tai jotain sellasta.

No olen kai vain perkeleen konservatiivinen kolmekymppinen.
Olen ollut suuresti tyytyväinen blogiisi ja olen tykännyt lueskella sitä. välillä on synkkiä juttuja ja välillä jutuissa on toivon kipinää.
Terveisin ikuinen irvileuka Labrotta

Anonymous said...


Kiva juttu taas Ykältä; ei tarvinnut puremalihaksia kiristellä. Ja terveiset paljasjalkaiselta jyväskyläläiseltä. Keski-Suomen kotiseutulaulussa lauletaan: "Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin, täällähän aukeni ens elon huomen, tänne määrä toivon hautanikin". Niin se vaan taitaa olla, vanhempana ei enää kaipaa muualle kuin käymään, vaikka sinne Lappiin.

Rouva Ano


Anonymous said...

Tere Ykä.
Olin se minäkin joskus nuorempana "lapin lumoissa", asuin jopa aikoinaan Sallassa. No se oli sellainen vauhtimutka nuoren miehen elämässä. Eikä ollenkaan pöllömpi:) Nykyisin majailen täällä Päijät-Hämeessä. Alkujaan tuota Savon maalta, eli kuten "viäräleuat" sanoivat suteettisvaolainen. Paremmin olen kotiutunut nykyiseen kotikuntaani tänne hyppyrimäen naapuriin kuin ennen sinne mäkien juurelle.
"Perikunnalle" olen esittänyt toiveen, että kun minusta aika jättää polttakaa maallinen tomumajani ja sirotelkaa tuhka tuuleen Puijon tornista. Ja mielellään vielä niin, että tuuli puhaltaa Päivärannan suuntaa. Silloin olisi poika kotonaan, tuulen ja hännän välissä.
Näitä piirteli Huru-ukko.
Ps. Ja meinasi unohtua, näitä Yrjön juttuja lukiessa ei tule aika pitkäksi. Olen monena unettomana yönä hiljaisuutta torjunut näille ääneen nauraessa tai kiroillessa. KIITOS.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Panempa minäkin pikkasen, poikamies kun olen. ;)

Joitain kilometrejä ISIS-keskuksesta länteen.
Junantuoma heinäkenkä, alunperin Etelä-Pohojammaalta

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Koppelolle, Ano1:lle, Ano2:lle, Ano3:lle, Ano4:lle, Ano5:lle, Hemulille, JN:lle, Anoxille, Viikon radiokasvolle, Labrotalle, Rouva Anolle, Huru-ukolle ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Koppelo: Kiitos kannustuksesta. Minäkään en ole mitenkään sivistynyt eikä koulutustanikaan nykymaailmassa noteerata miksikään. Ei sinänsä, enhän sitä noteeraa minäkään. Kun työt oppii loppujen lopuksi vain tekemällä. Mutta ajattelen kirjoittavani tavallisena ihmisenä tavallisille ihmisille.

Ano1: Ja terveiset sinne Helsinkiin.

Ano2: Aivan totta. Valtio vaarantaa kansalaisten turvallisuuden tietoisesti ja tekee siitä vielä tavoiteltavan itseisarvon.

Ano3: Voimia eloon. Valitettavasti vaan tuon tyyppisellä ihmisellä on myös ikävä taipumus menestyä ja päästä asemaan jossa voi tunkea kärsänsä toisten asioihin.

Ano4: Mukavaa eloa siellä pienemmissä ja rauhallisemmissa ympyröissä.

Ano5: Kiitos linkistä. Nokitetaan vielä sellaisella, joka sopii tunnelmaan varsinkin uutisia seuratessa:

https://www.youtube.com/watch?v=8ytWE2EWFRo

Hemuli: Kiitokset ja terveiset sinne Tampesteriin.

JN: Tuo olisi kyllä kieltämättä soiva peli. Itsellä ei valitettavasti selkä enää kestä niitä pidempiä kierroksia.

Anox: Kiitokset sinullekin. Ne Näätämöjoen seudut ovat kyllä hienot.

Viikon radiokasvo: Tuli vaan mieleen tosta, kun luin jostain (en muista mistä) siitä ekologisesta hepusta joka säästi luonnonvaroja pyyhimällä perseensä kädellään ilman paperia ja sitten pesemällä kädet. Sama heppu mainosti menevänsä ainakin kerran vuodessa Intiaan elämään ekologista elämää. Mutta kyllä noilla tavallisilla mökkilomillakin hermo lepää, kun halot rätisevät saunassa ja välillä käy kuistilla viilentymässä.

Labrotta: Harmittava tuo sinun tilanteesi. On tosi, että harvemmin sitä yksin viitsii lähteä Helsingistä Lappiin asti könyämään. Toivottavasti löydät potentiaalista rämpimisseuraa. Kaksistaan se on heti helpompaa. Ja uskonhan minä, että kadehdit, sillä minulla on kokemusta siellä Helsingissäkin asumisesta. Kaikessa on tietysti puolensa ja jos on ihminen, joka viihtyy aidosti kaupungissa niin sen toki hänelle suon. Minä en sinänsä kaipaa nuoruuttani, mutta sitä nuoruuden ajan Suomea kaipaan kyllä. Ja mukavaa, että blogi miellyttää.

Rouva Ano: Kiitokset ja terveiset sinne Keski-Suomeen.

Huru-ukko: Kiitos kannustuksesta. Onhan muuten näin, että tuo paikkakunnalta toiselle vaeltaminen on jo meidän ikäluokassakin ollut yleistä. Kauas taakse ovat jääneet ne ajat, kun poika jatkoi samoja hommia samassa firmassa kuin isänsä.

VNV: Otan osaa ja toivotan voimia eloon. Niin moni meistä on nykyisin junantuoma ja viemä. Niin minäkin. Harvalla on ollut mahdollisuus jäädä syntymäkunnailleen.

Anonymous said...

24v mies Espoosta lukee enemmän kuin mielellään tällaisia tekstejä.

Yrjöperskeles said...

Ja terveiset sinne Espooseenkin. Mukava, että nämä miellyttävät. Aiheet tietysti eivät aina miellytä.

Anonymous said...

Yleensa en kommentoi mihinkaan, mutta olen nautiskellut kirjoituksistasi Brysselista kasin jo vuosia. Alunperin kotoisin Helsingista.

neiti ano

Anonymous said...

Moon kotoosin Etelä-Pohojanmaalta ja nyt asun Mäntsälässä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Neiti Anolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Neiti Ano: Kiitokset ja terveiset sinne pääkallonpaikalle. Ja tervetuloa kommentoimaan jatkossakin.

Ano: Ja terveiset lakeuksilta pois joutuneelle.

Anonymous said...

No niin, nyt alkaa onnellisuustutkijallakin iskemään masis päälle. Kumma juttu ettei tuossa artikkelissa mainittu sanallakaan Euroopan islamisaatiota ja maahanmuuttokriisiä? Tai no eiköhän se tuon kaverin taustoja tutkimalla selvinne itsekullekin, miksei siitä puhuta, se ei sopine omaan agendaan. Samoja asioita ollaan täällä käsitelty kyllästymiseen asti kuin tuossa artikkelissa, ja näkeehän sen omin silmin kun maailmanmenoa seurailee. Eikä siihen ole tarvittu kallista yliopistokoulutusta vaan ihan sitä maalaisjärkeä.

Ranskan yksi suurimmista sanomalehdistä Le Monde eli Maailma tekee sitten näin seuraavien terroristi-iskujen suhteen. Iskuihin osallistuneiden nimiä ja kuvia ei enää julkaista jottei se yllyttäisi uusia iskuja. Mahtaako auttaa enää yhtään mitään, ja onhan se pienoinen ihme jollei joku radikalisoitunut kaveri löydä uutisia maailmalta mitä seuraavassa iskussa tapahtuu? Syynä lienee se wanha tuttu poliittinen korrektius. Saksan valtavirran meedian (eli Lügenpresse - valhemedia) kuittausta ja nokitusta odotellessa.

Siinä olisikin eräillä tahoilla sulattelemista jos USA:n presidentiksi tulisi Trump ja Ranskan Marine Le Pen (iältänsä ja isänmaallisuudeltansa lähes samankaltainen henkilö kuin allekirjoittanut).

Lähtöisin Tampereelta ja nyttemmin kotiutunut lahden eteläpuolelle, mutta ei musta silti taida koskaan virolaista tulla. Mutta sitä on tullut pohdittua, jotta kumpaa maata puolustaisin (vai kumpaakin), jos tämä tilanne lähtee niin hulluksi, jotta itärajan yli tullaan ilman passia. Tässä mielenkiintoista retoriikkaa Trumpilta Baltian maiden suhteen...

- Soomepois Eestist -

Hemuli said...

Soomepois Eestist,

Mun mielestä tuota Trumpin lausuntoa on rajusti väärin ymmärretty. Trump vain yrittää kertoa, jotta klubissa on klubin säännöt ja jäsenmaksu. Jos jättää jäsenmaksun suorittamatta niin mahtaako enää olla jäsen? Tahtoopi sanoa, jotta naton säännöissä selkeästi kerrotaan paljonko jäsenmaan kuuluu bkt:sta laittaa puolustukseen. Olisko USA (ja Turkki) ainoat jotka täyttää tuon vaatimuksen. Mun mielestä melko kohtuullinen vaatimus varsinkin kun baltit varmasti tiesivät liittyessään säännöt.

Mutta kyllähän osa Suomenkin natottajista perustelee naton halpuutta sillä ettei puolustusbudjetin oikeasti tarvi olla sääntöjen mukainen.

Kokonaan oma lukunsa on, että onko jenkeillä oikeasti varaa olla puolustamatta baltteja?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Hemulille & kiitos kommenteistanne. Nyt ensiksi tuosta onnellisuustutkijasta pitää kysyä, että kuka ihmeen Frank Martela ja vastaushan on tietysti että hitostako mää tiedän, mutta samaa epistolaa häiskä näyttää suoltavan kuin muutkin kiven alta kaivetut. Miehelle voi todeta, että kannattaa toki olla huolissaan Britannian ja Yhdysvaltain demokratian romahtamisesta, sillä onhan hyvänä esimerkkinä Euroopan Unioni, joka on jo perustettu sille, että siinä ei ole demokratiaa.

Natosta: Olen sen suhteen edelleenkin ”jyrkkä ehkä” mies, mutta tosi on, mitä Hemuli sanoi että vapaamatkustajia on. Suomalaiset Nato-kannattajat ovat jotenkin kuvitelleet, että Naton myötä Suomen puolustus voidaan ulkoistaa ja omat rahamme voidaan käyttää globaaliin puunhalaamiseen ilman että puolustusbudjettimme nousee. Naton syömähammas on huomattavasti pienempi kuin vuonna 1987. Naton kenraalit ovat realisteja ja on aivan mahdollista että he ajattelevat, että mikäli Venäjä hyökkää, niin sitä voidaan viivyttää niin, että hyökkäys pysäytetään tossa Puolan itärajalla ja juu, Tornionjoella. En ole Venäjämielinen. En ole Natomielinen. Olen Suomimielinen. Jos apua saataisiin, se olisi ok, mutta ainoa porukka joka Suomea varmasti puolustaa, on suomalaiset.

Ja vielä tuosta Trump-jutusta. Tulee muistaa, että tuossa Trumpia käsittelevä uutinen oli Uudesta Suomesta jonka päätoimittaja on eräs Huusko.

Anonymous said...

Tere, Ykä! Kiitos taas mukavasta tarinasta, aina on sen verran aikaa että näitä ehtii lueskella. Täällä sitä askarrellaan epsanjassa näkkileipää tienaamassa. Aiempia oleskelupaikkoja on niin monta ettei tähän taida listaa viitsiä laatia, mutta nyt en taida enää muuttaa. Ei ainakaan ellei ole pakko.
Muuten harmillisesti on jäänyt kirjoitelmat vähemmille, mutta sellaista se on kun on kädet täynnä töitä eikä edes kovin pahasti ota pattiin. Varsinkin kun noita suomalaisen politiikan ja virkavallan toljailuja seurailee tän 4,5 tuhannen kilometrin päästä.

Mitä tulee jenkkien pressanvaaliin ja Brexitiin, niin ei voi kuin ihmetellä että luuleeko suomalainen media jotenkin että vääristelemällä, valehtelemalla ja marssittamalla esille toinen toistaan idiootimpia lausunnonantajia saavansa jotenkin lopputulemaa muutettua? Ei kai ole itserakkaampaa idioottia kuin suomalainen suvaitsevainen toimittaja, jolle maailmanloppu tarkoittaa sitä ettei hänen juttujaan oteta todesta?

Terveisin, Varakaani

Anonymous said...

Tervehdys,

Lapista olen kotoisin, mutta työn takia olen joutunut varsinais-suomalaistumaan. Sitä ennen pitkä putki keskisessä Suomessa, radan varressa. Erällä olo on aina ollut normaali asia, vaeltamisesta olen innostunut vasta itse urbanisoituessani. Isän ja ukin kanssa on oltu pienestä pitäen yötä myöten niin riistan perässä kuin porohommissakin. Silloin oli monta kertaa mieli matalana ja olo kuin uitetulla rakilla kun "joutui" mukana roikkumaan. Nykyään on onneksi hieman mieli avartunut. Tuossakin asiassa. Ykän kirjoitusten perusteella uskallan heittää kutsun metsälle, uskoisin että leirinuotiolla ei tarvitsisi kummankaan mököttää :)

Vrka

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Varakaanille ja Vrkalle & kiitos kommenteistanne.

Varakaani: Lämpimät (täälläkin on tällä hetkellä) terveiset sinne Espanjaan. Töitä on tehtävä, sillä rahalle on käyttöä. Naputtele omia juttujasi kun kerkeät.

Totesit:

”Ei kai ole itserakkaampaa idioottia kuin suomalainen suvaitsevainen toimittaja, jolle maailmanloppu tarkoittaa sitä ettei hänen juttujaan oteta todesta?”

Ja minä puolestani sanon, että tiivistit suomalaisen valtamedian tuossa lauseessa varsin kohdalleen.

Vrka: Meistä niin hyvin moni on joutunut lähtemään synnyinsijoiltaan. Katsotaan, että jos se nuotio onnistuisi. Joskus tuonnempana, jos ajat järkiintyvät. Se on suuri toiveeni.

Jurpo said...

Hyvä blogi sulla, saa vetää raitista ilmaa keuhkoihin, kun lukee tätä. Löysin tälläisen linkin, vieläköhän voisi julkaista YLE:llä nyky-Suomessa.

https://www.youtube.com/watch?v=DzutEYQ2qYo

Anonymous said...

https://www.youtube.com/watch?v=UfnEKwoUDy0

Anonymous said...

"Ranskan yksi suurimmista sanomalehdistä Le Monde eli Maailma tekee sitten näin seuraavien terroristi-iskujen suhteen. Iskuihin osallistuneiden nimiä ja kuvia ei enää julkaista jottei se yllyttäisi uusia iskuja."

Seuraava askel tietysti on, että terroristi-iskuista ei kerrota ollenkaan, koska tällaiset uutiset yllyttävät uusiin iskuihin jopa enemmän kuin tekijäiden nimien ja naamojen julkistaminen.

Toinen professori

Anonymous said...

Iltalehden politiikan toimittaja on heittänyt öisen kalsarikännitwiitin. "persut ovat analfabeettejä imbesillejä, jotka sikiävät sekkujensa kanssa"

Kyseinen Twitter -tili esittelee itsensä nimenomaan työpaikan kautta, Iltalehden poliittisen toimittajan tilinä. Ja jokainen sivistynyt ihminen tietää, että jos somessa tuo työpaikkansa ja työtehtävänsä esille, niin silloin myös edustaa niitä.

Matias Turkkila kirjoitti erittäin asiallisen jutun.

https://www.suomenuutiset.fi/analyysia-alma-medialta-persut-kehitysvammaisia-sikiavat-serkkujensa/

Tommi Parkkonen vastasi Matiaksen asialliseen juttuun nälvivällä, ylimielisellä ja provosoivalla eli siis hyvin epäasiallisella vastineella.

https://www.suomenuutiset.fi/tommi-parkkosen-vastine/

Vastineen kornein kohta lienee tuo "ei se ollut työnantaja vaan ex-vaimo, joka on kieltänyt multa öisen twiittaamisen". Eksät ohjailee, niin on pakko totella?

Sinänsä kiinnostavaa.... Mitähän olisi tapahtunut, jos saman lehden politiikan toimittaja olisi kirjoittanut vaikka RKP:stä tai demareista, että kyseessä on joukko luku- ja kirjoitustaidottomia sukurutsaavia vähä-älyisiä? Olisiko lehti käynnistänyt pika-yt:t?

Myös Parkkosen anteeksipyyntö osoittaa melkoista asennevammaisuutta. Hän ei pyydä anteeksi sitä, että on käyttäytynyt ja toiminut sikamaisen loukkaavalla tavalla, vaan sitä jos joku on loukkaantunut siitä, mitä hän on tehnyt.

Ilman ironiaa ja sarkasmia voisi todeta, että Parkkonen ei ole asemansa eikä tehtäviensä tasalla. Ammattitoimittajan pitäisi tajuta, että tuodessaan työnantajansa sometilillään korostetusti esille hän myös edustaa somessa kyseistä työnantajaa. Ammattitoimittajan - etenkin politiikan parissa työskentelevän - pitäisi tajuta, että halventava, ylimielinen ja nälvivä "anteeksipyyntö" -vastine pelkästään alleviivaa niitä asennevammoja joita hän on aiemmin tuonut esille. Ammattitoimittajan pitäisi osata toimia ammattilaisen tavoin eikä sortua teinimäiseen somekiusaamiseen.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Jurpolle, Anolle, Toiselle professorille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Jurpo: Kiitokset. Ja niinhän ne ovat Ylen arkistoista poistaneet myös Kummelin combat fighter Azizin.

Ano: Kiitos linkistä.

Toinen professori: Olet oikeassa. Nuo törpöt eivät ymmärrä, että kyseessä ei ole mitkään linssiluteet vaan ihmiset jotka yrittävät levittää ideologiaansa väkivalloin.

Ano2: Tuossahan on lähinnä kysymys itseään täynnä olevan idiootin avautumisesta, jonka hän tekee, koska hänellä on ”asema”. Sinänsä hyvä, että näitä tulee, sillä niistä saa hyvän kuvan valtamedian tasosta. Täytyy muuten todeta, että ihmisten lukutaidottomiksi kehitysvammaisiksi nimittely ei ole sarkasmia, vaikka sitä sellaiseksi jälkikäteen väittäisikin.

Ja nyt sitten täytyy ottaa ja lähteä MC Tsuhnan kotoontumisajoihin.

Anonymous said...

Terve Ykä. En juuri kommentteja kirjoittele, mutta New Yorkista seuraan aktiivisesti teikäläistä ja luen joka jutun. Parempia pakinoita ei suomen kielellä taida nykyään löytyäkään.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset, Ano ja terveiset sinne rapakon taakse.

Anonymous said...

Kiitos Ykä sydämellisestä ja suorastaan kansallisromanttisesta kirjoituksesta. Tuot suomalaisen sielunmaiseman todella kauniisti esille tarinankerronnassasi. Hyviä jatkoja sulle ja Ylvalle!

Helsinki

Anonymous said...

etelä-pohjanmaa elää Ruususen unta kuplassaan (vain 5 lukijaa ilmoittautunut)
Sepi

Anonymous said...

Hyvää settiä jo vuodesta...öh jotakin. Älä nyt sä ykä enää petä meitä lukijoita kun niin moni muu hyvä on kyllästynyt. Reinoblogi, octavius, keskiäkäinene pikkupoika ja vaikkapa tää opettajahemmo jonka bloginimeä en just nyt muista. Hienoja blogeja kaikki joista ainoastaan yrjöperskeles enää jaksaa porskuttaa. Keep up the good work. Raumalta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ano1:lle, Sepille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Tuli juuri palattua MC Tsuhnan mopoontumisajoista.

Ano1: Lämmin kiitos kannustuksesta ja terveiset Ylvalta.

Sepi: Joo, huomasin. Eiks lakeus nousekaan tällä kertaa?

Ano2: Kiitos kannustuksesta. Tarkoitus on kyllä jatkaa. Sillä yhdellä hemmolla tarkoitit varmaan Nikopolia. Hän on kyllä äärimmäisen järkevä ja asiallinen mies. Mutta katsele piruuttasi tuota linkkilistaani. Sieltä löytyy kyllä hyviä nimiä.

Juha R said...

Olipa kiva tarina. Kurt Cobain tappoi itsensä keväällä 1994. Muistan aina missä olin, kun kuulin sen. Olin Ramada-hotellissa Bridgeportissa Connecticutissa, USA;ssa. Istuin baaritiskillä syömässä hampurilaista, kun tämä järkyttävä uutinen kerrottiin edessäni olleella TV:llä. TV-ankkuri sanoi, että tämä on niitä hetkiä, joista jokainen muistaa, missä oli kuullessaan, kuten JFK:n murha jne. Baarin tarjoilija jakoi ajatuksen sanomalla, että jos ei se olis ampunut aoivojaan pihelle, niin en olisi ikänä tiennyt kuka se edes on. Nyökkäsin, ja haukkasin hampurilaistani, mutta muistanpa edelleen...

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Juha R. Minun täytyy sanoa, että minulla ei ole kyllä mitään muistikuvaa siitä, milloin kuulin Cobainin kuolemasta. Hän ei ollut minulle sinänsä mitenkään merkittävä tyyppi. Mutta se heppu Kotakönkäällä oli kyllä täydellinen kaksoisolento.

Anonymous said...

Morjens,Ykä,ja terveiset korvesta tuolta Pohjois-Karjalan suunnalta-tämän kesän akkujen lataus on suoritettu ja palattu ruuhka-Suomeen loppulomaksi olympialaisia kyttäämään.Loistavaa lomanostalgiaa olet kirjoitellut,lapsuuden Posiolla Kitkajärven rannalla vietetty mökkiloma teki nuo kuukkelit tutuiksi-mainioita veijareita.Olivat seurana aina,kun 8-9-vuotias pikku-Vesku läksi rantaan särkiongelle-oli vesi juhannuksena vasta 4-asteista,eikä muuta kalaa alkuun rannasta saanut.Lihamyllyn läpi särjet ja kalapulliksi ja -pihveiksi,sitten limppari kouraan,niin kyllä maistui nassikalle.Ja noista teräsmummoista-mikä kontrasti noihin itseään luonnonsuojelijoiksi kutsuviin cityvihreisiin,näinköhän kasikymppisinä vaeltavat edes lähitorille kivittämään laillisia mielenosoittajia?
Ja,joo-asuinalueena Läntinen Uusimaa liian lähellä noita islamisaation linnakkeita tuossa Helsingin niemellä,lomalla pakko päästä korpeen eli tuonne Joensuun ja Varkauden välisille metsämaille muutama peninkulma Pohjois-Karjalan puolella pohjois-Savon rajasta.
T:Vesku

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vesku. Tommoset itse väsätyt kalapullat tulivat minullekin silloin aikanaan tutuksi. Ja muistan hyvin sen, kun asuin itse Helsingissä ja juuri tuollaiselta akkujenlatauslomilta palattua otti kuuppaan kun joutui palaamaan siihen kanahäkkiin, missä silloin asusti.