LKP 1985 OSA II

Niin kuin kirjoituksen ykkösosassa todettiin, jalkaväen sotilas tarvitsee tuekseen mahdollisimman paljon epäreilua tulta jota antaa tietenkin kranaatinheittimistö ja tykistö. Vuonna 1985 kaikenlaisia putkia oli käytössä itse asiassa varsin paljon mutta melkoinen osa oli varsin vanhaa kalustoa ja kalusto oli perin kirjavaa. Kranaatinheittimistössä tulitukea antoi vieläkin käytössä oleva 81 KRH 71 Y:

Samoin tukea antoivat sodan jälkeen valmistetut 81 KRH 56 ja 81 KRH 64. Näitten lisäksi käytössä oli useita satoja 81-millisiä vanhoja sodan aikaisia tai vieläkin vanhempia kranaatinheittimiä niin Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Ruotsista kuin Puolastakin.

Rannikkopuolustuksen käytössä oli taas kaikkiaan 450 kpl aikanaan sotasaaliina saatua neuvostoliittolaista 82-millistä 82 KRH/37 82-BM 37 ja 82 KRH/41 82-BM 41-heitintä.

Kevyen kranaatinheittimen kaliiberista ja sen 1 mm erosta suomalaisen ja venäläisen välillä antoi Taisteluvälineupseeri mielenkiintoisen tiedon joka oli ainakin itselleni uusi:

Brandt-Stokes oli se ensimmäinen kunnollinen kranaatinheitin 3,2" kaliiperillaan ja siitä sen kaikki muut kopioivat.

Kaliiperin merkintä vain poikkeaa; angloilla 3" (tod. 3,2" = 81,2), saksalaisilla 80mm (81,2mm) ja venäl. 82mm (81,2mm).

Tämä on näitä lost in a translation-juttuja. Yleismaailmallinen kaliiperi, joka ilmaistaan/merkitään vain maa/aluekohtaisesti.

Raskaissa 120 millin kranaatinheittimissä oli myös melkoinen kalustokirjo.

Uudempaa kalustoa silloin olivat:

120 KRH 65

120 KRH 73

120 KRH 76

120 KRH 85

Vanhempaa kalustoa oli myös useamman sataa putkea:

120 KRH/38 120-HM 38 joka oli modernisoitu malliksi120 KRH 38 77

                                                                                                 

120 KRH/38-42, modernisoitu malliksi 120 KRH 38-42 77

sekä

120 KRH/40

Joita niitäkin oli vielä 1985 käytössä kaikkiaan 360 kappaletta.

Raskaampaa tukea tarjosi sitten tietysti kenttätykistö jossa oli myös melkoista kalustokirjavuutta. Tuoreinta tavaraa edusti suomalainen raskas kanuuna 155 K 83 joita oli vahvuuteen ehtinyt 13 putkea:

Kyseiset – varsin vähäiset – tykit olisivat olleet ylijohdon tykistön käytössä. Varsinainen tykistön työmyyrä olisi silloin (niin kuin vielä nytkin) ollut 122 H 63 kaikkiaan 400:n putken vahvuudella:

Kyseiset tykit oltaisiin varattu silloisten jääkäriprikaatien käyttöön. Sekä rannikkopuolustuksen että ylijohdon tykistön käytössä olisi puolestaan ollut 130 K 54 vahvuudella 140 putkea:

Tämän jälkeen alkoi Suomen puolustusvoimille ja varsinkin sen huollolle tuttu kalustekirjo. Käytössä oli vielä saksalainen 150 H 40 eli ”Hitler-haupitsi”. Näitä oltiin varattu 40 putken verran Erillisen tykistörykmentin käyttöön Ahvenanmaan puolustamiseen:

Samoin käytössä olivat neuvostoliittolaiset 152 H 37 ja 122 K 31 jotka oli 60 putken vahvuudella varattu liikkuvan rannikkotykistön käyttöön. Noista kolmesta tykkimallista (mukaan lukien Hitler-haupitsi) sitten muutama vuosi myöhemmin modattiin 152 H 88-haupitsit.

Kalustona olisi ollut myös jalkaväkiprikaatien käyttöön tarkoitettu 105 H 61-37 kaikkiaan 130 putken vahvuudella:

Tämän jälkeen kalustokirjo vain lisääntyy. Edellä mainittujen lisäksi kaikkiaan käytössä oli:

Torjuntapataljoonien tykistötukena:

75 K 17                150 putkea       

76 K 02                210 putkea         

76 K 02-30           29   putkea  

Vanhan Uskollisen 76 K 02:n osa vuonna 1985 olisi vielä kertaalleen ollut pistää kova kovaa vastaan. Vaikka kaliiberi olikin varsin pieni ja eläkkeelle siirtyminen olisi jo varmasti kiinnostanut.

Rannikkopuolustuksessa:

76 K 02-30/40        8 putkea

76 RK 27 (-39)      150 putkea (myös torjuntakomppanioiden käytössä)

76 K 36                  70 putkea

122 K 60                21 putkea

105H33 ja 33-40    60 (varattu Ahvenanmaan puolustamiseen)

Erilliset patteristot:

105 H 41                 24 putkea

105 K 29                 36 putkea

105 K 34                 10 putkea

Jääkäriprikaatit:

122 H 38                 30 putkea

Jääkäri- ja jalkaväkiprikaatit:

152 H 38                 90 putkea

Jalkaväkiprikaatit:

155 H 15                24 putkea

155 H 17                130 putkea

Eli myös vanha veteraani 155 H 17 olisi ottanut useamman patteriston voimin osaa karkeloihin.

Epäreilua raketinheitintulta sitten puolestaan tarjosi silloin pääosin rannikkopuolustukseen varattu  122 RAKH 76 eli neuvostoliittolainen BM-21 Grad kaikkiaan 24 heittimen voimin:

Tykistöstä jos puhutaan niin tavalliselle mosurille – niin kuin tietysti niillekin joilla oli knapei kauluksis – oli erinomaisen tärkeä taisteluväline soppatykki joka tuolloin oli käsittääkseni vielä vanha uskollinen M/27:

Netistä ei valitettavasti oikein löydy kuvaa kenttäkeittiöltä jaetusta noppasopasta joka on tullut tutuksi hyvin monelle sotilaalle. Siihen aikaan kun itse olin armeijassa ei se kuvaaminen ollut niin helppoa kuin nykyisin. Älykännykkä? Mikä on kännykkä? Joku pihakukka? Digikamera? Mikä se on?

Jos vuonna 1985 oltaisiin pantu liikekannallepano pystyyn niin jollainhan niitä joukkoja olisi pitänyt liikuttaakin. Perinteinen marssiminen olisi tietysti ollut yksi keino ja erityisesti jäksterit olisivat liikkuneet paikasta toiseen perinteisellä munamankelilla:

Kyytiä sotilaille olisi tietysti annettu siviilistä pakko-otetuilla kuorma-autoilla ja traktoreilla. Niin kuin näille pinohiirille tässä kuvassa. Pojat vissiinkin ovat menossa pykäämään kasaan miinoitusta:

Puolustusvoimilla oli silloinkin tietysti hyvin monenlaista kuljetuskalustoa ja jos kaiken esittäisi niin jutusta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Esitellään kuitenkin muutama. Ensimmäisenä Sisu A-45 eli Proto:

Sekä Sisu SA-150 eli Masi:

Ja tykinvetäjäksi mukaan ehti vielä Sisu SA-240 eli Rasi:

Tykinvetäjinä oli myös sitten raskaita Scanioita ja olihan varastossa vielä paljon neuvostoliittolaista kuljetuskalustoa niin kuin tämä ATS 59:

Sekä tämä KrAZ-255:

Samoin kuin ZIL-131:

Rattimattikavereitten puolelta todettiin että neuvostokalustoa saattoi kuvailla monilla nimillä mutta ”polttoainepihi” ei kuulunut niihin. Tietysti yksi joukkojenkuljetuksen muoto oli rautatiet eli härkävaunu. Tuolloin muuten varastoituna oli vielä höyryvetureitakin. Kaiken varalta. Herää muuten kysymys että miksi ei enää? Niitä ei sähkö- ja tietoliikennekatkokset haittaa.

Valitettavasti tuolta interwebin ihmeellisestä maailmasta ei löydy kuvaa silloisen (1985) härkävaunun sisätiloista. Niissähän oli kummassakin päässä ylä- ja alalaverit sekä keskellä kamiina. Tuo kuva on vuodelta 1964 mutta samanlaisella vaunulla tuli itselläkin reissattua Rovajärvelle parikymmentä vuotta myöhemmin. Juna kulki silloin Ylämyllyltä Misin asemalle 24 tuntia koska se väisteli matkustajaliikennettä. LKP:n tapahtuessa tilanne olisi tietysti mennyt juuri toisinpäin.

Panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot jäivät tässä käsittelemättä, samoin kuin moni muukin aselaji. Niihin palataan sitten seuraavassa osassa. Ja jälleen kiitokset Taisteluvälineupseerille.

Jatketaan kevättä. Kesää kohti. Västäräkki pyörii jo pihalla ja pääskystä odotellaan.