KUVIA KYLMÄN SODAN JÄLKEEN OSA I

Kirjoitus on jatkoa kirjoituksille Kuvia sodasta ja sodan varjosta sekä kirjoituksille Kuvia kylmästä sodasta ja rauhasta osat I ja II.

Edellinen kirjoitushan loppui siihen tilanteeseen että 26. 12. 1991 tapahtui se, mitä vielä muutama vuosi aikaisemmin pidettiin lähinnä sadun ja houreen sekoituksena eli Neuvostoliitto lakkautti olemassaolonsa ja teki sen vielä vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa moni suomalainen saattoi todeta että nyt lopultakin päästään eroon siitä iänikuisesta kumartelusta ja nöyristelystä. Mutta niin kuin historia on osoittanut, niin se ei suinkaan loppunut. Muutti vain suuntaansa ja muuttui vielä astetta pahemmaksi päätyen itsenäisyyden menetykseen laukaustakaan ampumatta. Tarkemmin sanoen ei voi puhua itsenäisyyden menettämisestä vaan luovuttamisesta.

                              

Ennen tuota vielä edessä olevaa kehitystä Suomi kohtasi toisen suuronnettomuuden eli 1990-luvun alussa alkaneen Suuren Laman:

Kyseinen lama ei tullut onnettomuudeksemme tuontitavarana vaan se saatiin aikaan ikiomin voimin lähinnä vahvan markan politiikan sekä pankki- ja asuntokuplan myötä. Asiaa tietysti pahensi bilateraalisen kaupan loppuminen Neuvostoliiton kanssa. Kyseinen lama tuhosi valtavan määrän suomalaisia yrityksiä, särki perheitä ja tuhosi ihmiselämiä eikä muuan Koiviston Konklaavin tekemisiä ja päätöksiä olla selvitelty vieläkään. Lisäksi lama särki suomalaisessa sielussa jotain pysyvästi sillä sadat tuhannet työttömät ovat Suuresta Lamasta alkaen olleet vain tilastoluku ja normaalitila. Vielä Kekkosen aikaan jyrättiin kasaan hätätilahallitus kun työttömiä oli 70.000.

Neuvostoliiton, samoin kuin tietysti Itä-Saksan lopettaessa toimintansa tuli suomalaisten tietoon vieläkin sisällöltään salattu Tiitisen lista joka sisältää Itä-Saksalle vakoilleitten tai muuten vaan yhteistyömielisten suomalaisten – mahdollisesti suurtenkin vaikuttajien –  nimiä:

Tiitisen lista on pysynyt avaamattomana edelleenkin ja aika ajoin sen sisältö herättää voimakasta spekulointia. Henkilökohtaisesti totean että pieniä on silakat joulukaloiksi ja se todellinen YYA-Suomen mätäpaise löytyisi paremminkin KGB:n vanhoista tiedostoista mutta nehän pysyvät suljettuina.

Lamasta kärsivä Suomi sai samaan aikaan ylimääräisen ja suuren menoerän maksettavakseen kun ilmavoimien Draken- ja MiG-hävittäjät olivat käyttöikänsä lopussa. Tarjouskilpailussa venäläinen MiG-29 ei päässyt mukaan edes vaihtoehdoksi ja uudeksi hävittäjäksi valittiin amerikkalainen F/A-18 Hornet:

Oma asiantuntemukseni ei riitä sanomaan oliko Hornet paras vaihtoehto mutta ainakin ilmavoimat pääsivät eroon kahdesta päällekkäisestä ja toisilleen sopimattomasta huoltojärjestelmästä. Kyseisessä tilanteessa maavoimat olisivat määrärahojen puutteessa päässeet jo hälyttävästi näivettymään mutta ensiavuksi tuli se, että Saksojen yhdistyttyä Suomi sai ostaa itäsaksalaista asemateriaalia romuraudan hinnalla. Ostoskoriin laitettiin:

- Noin 100 T-72-panssarivaunua

- Noin 150 kuljetus- ja rynnäkköpanssarivaunua

- Noin 500 putkea tykistöä

- Noin 800 ilmatorjunta-asetta

- Noin 2.500 pst-ohjusta

- Noin 100.000 rynnäkkökivääriä

- Noin 50.000 tonnia ampumatarvikkeita

Kauppaan kuului mm. kuvassa näkyvä (itse asiassa tshekkoslovakialainen) RM-70 joka Suomessa kulkee nimellä 122 RakH 89. Tykistokalustolla saatiin varustettua lähes neljäkymmentä 18-putkista patteristoa ja väitetään että jos kaikki aseostot oltaisiin laitettu samaan junaan olisi junan pituus ollut 50 kilometriä.

Jos edesmenneessä Kekkoslovakiassa oli joku dogmin asemaan noussut pyhä ja arvostelematon asia niin sehän oli tietenkin YYA-sopimus. 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua asiat tällä rintamalla muuttuivat nopeasti ja tammikuussa 1992 Suomi ja Venäjä totesivat keskinäisellä noottien vaihdolla sopimuksen lakanneen olemasta. Ikuinen muuttui historiaksi niin kuin ikuisilla asioilla on aina ollut tapana tehdä.

Eräänlainen symbolinen siirtyminen Kekkoslovakiasta johonkin toisenlaiseen Suomeen tapahtui vasta vuonna 1993 jolloin autojen kansallisuustunnus vaihtui SF:stä FIN-tunnukseen:

Meikäläiselle se SF (Suomi-Finland) olisi sinänsä kelvannut vaikka tunnuksesta esitettiinkin kuittailuja Soviet-Finland.

Rapakon takana NHL:ssä muuan nuori suomalaismies nimeltä Teemu Selänne sitten meni ja pudotti tulokaskaudellaan 1992 - 1993 pajatsosta keskustan mäiskimällä tulokkaitten niin maali- kuin piste-ennätyksen 76 maalia ja 132 tehopistettä:

Kyseisessä kuvassa Selänne lahtaa Mike Bossyn aikaisemman maaliennätyksen

Selänne mätti uransa aikana pisteet 684+773=1.457 ja vaikka mikään ei ole mahdotonta niin on kuitenkin varsin epätodennäköistä että kukaan suomalainen pelaaja ylittää Selänteen lukemat.

Vuonna 1994 Suomessa valittiin ensimmäisen kerran presidentti suoralla kansanvaalilla. Voittajaksi tuli politiikan ulkopuolelta lähes pusikosta kisaan tullut (nostettu) SDP:n ehdokas Martti Ahtisaari:

Kun suoriin kansanvaaleihin siirryttiin niin samalla rajattiin presidentin kaudet kahteen ja kavennettiin valtaoikeuksia. Myöhempi historia osoittaa että tämä oli erittäin viisas päätös.

Syksyllä 1994 suomalaisetkin pysäytti Itämeren pahin siviilimerenkulun onnettomuus eli Estonia-autolautan uppoaminen:

Onnettomuudessa kuoli kaikkiaan 852 ihmistä joista pääosa virolaisia ja ruotsalaisia. Estonian uppoaminen on ajan myötä herättänyt moninaisia salaliittoteorioita mutta henkilökohtaisesti en ota niihin kantaa. Sen sijaan voin ottaa kantaa seuraavaan tapahtumaan jota voi pitää Suomen historian yhtenä suurimmista, ellei sitten suurimpana kusetuksena. Ja tämä tapahtumahan oli EU-kansanäänestys 16. lokakuuta 1994.

Ajatus EU:ta myytiin suomalaisille valtioitten välisenä talous- ja kauppaliittona josta suomalaiset hyötyvät ja josta saa turvaa mahdollista idän uhkaa vastaan. Niin valtiovalta kuin valtamedia mainostivat kuorossa että joko liitymme EU:hin tai sitten joudumme porukalla Tsuhnan Helvettiin. Jos äänestys olisi ollut rehellinen ja siinä oltaisiin kerrottu että jäsenyyden myötä Suomelta menee itsenäisyys ja tilalle se saa huomattavan määrän väkivaltaisia elintasosiirtolaisia olisi äänestyksen tulos ollut ilman muuta toinen.

Mutta tätähän ei vaalikarja tiennyt joten kyllä-kanta voitti 56,9 pinnan turvin. Tässä vaiheessa voi esittää kysymyksen: Tiesivätkö niin poliittisen koneiston kuin median johtohahmot jo tuossa vaiheessa mitä EU jäsenyys tulee tosiasiassa tarkoittamaan? Jos tiesivät, ei kyseessä ole muuta kuin törkeä maanpetos vaikka asia lakikammareissa kikkailtaisiin minkälaiseksi hyvänsä.

EU-myönteisyytensä lisäksi valtamedia alkoi 1990-luvun puolessa välissä muuttua voimakkaasti vihervasemmistolaiseksi. Tämä koski koko mediakenttää. Henkilökohtaisesti miellän että kyseisen ilmiön (sairauden) patient zero oli Helsingin Sanomat ja ennen kaikkea sen vuonna 1995 toimintansa aloittanut NYT-liite:

NYT-liitteen suvaitsevais-tiedostava linja levisi nopeasti varsinaiseenkin Hesariin ja sai allekirjoittaneen lopettamaan tilauksen muutamaa vuotta myöhemmin. Sieltä linja levisi muualle valtamediaan ja lehdet vasemmalta oikealle alkoivat muuttua samanlaisiksi monikultturistis-feministisiksi julkaisuiksi. Internet ja sosiaalinen media eivät siinä vaiheessa tarjonneet juuri minkäänlaista vaihtoehtoa joten voi sanoa että vihervasemmistolaisella medialla oli totaalinen propagandan yksinoikeus aina 2000-luvun puoleenväliin saakka.

Vuonna 1995 sitten näennäinen tasa-arvo otti taas yhden askeleen eteenpäin eli naisille sallittiin vapaaehtoinen asepalvelus:

Maanpuolustuksen kanssa asialla ei ollut mitään tekemistä vaan kyse on ns. nykyaikaisesta tasa-arvosta eli ”naisen täytyy saada jos sitä huvittaa mutta jos ei huvita niin ei tietenkään tartte”. Maanpuolustuksen kannalta Lotta Svärd-järjestön perustaminen uudelleen olisi ollut sata kertaa järkevämpää.

Kekkoslovakian aikana kaiken arvostelun yläpuolella ollut pyhä opinkappale oli jo aikaisemmin mainittu YYA-sopimus. Tietty kansanosamme on näemmä sellaista ettei se osaa elää ilman pyhiä opinkappaleita joten se – käsi kädessä median vihervasemmistolaistumisen kanssa – etsi itselleen uuden pyhän opinkappaleen ja sehän oli – ja edelleen on – kaiken arvostelun yläpuolella oleva kehitysmaalainen maahanmuutto. Kyseisen hysterian ensimmäinen luonnollinen kohde olivat somalit joita tuli ensimmäinen satsi vuonna 1990 eikä suinkaan Somaliasta vaan Moskovasta.

Somalit vastasivat johonkin palavaan tarpeeseen ja 1990-luvun puolesta välistä alkaen olemme olleet tilanteessa jossa suvaitsevais-tiedostava väestönosa selittää samalla suulla kahta toisilleen vastakkaista asiaa ja vielä aivan pokkana:

1. Kehitysmaalainen maahanmuutto on Suomelle välttämätön voimavara jota ilman emme tule tulevaisuudessa toimeen.

2. Kehitysmaalainen maahanmuutto on Suomelle väistämätön velvollisuus jota suorittaessa ei hintaa lasketa.

Kyseinen suvaitsevais-tiedostava väestönosa ei välitä ajatustensa paradoksaalisuudesta. Se ei välitä myöskään ilmiön aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä eikä valtavasta taloudellisesta rasituksesta. Oikeastaan se välittää vain itsestään ja hyvän ihmisen illuusiostaan.

Illuusiosta puolestaan ei ollut kyse toukokuussa 1995 jolloin Suomi meni ja nappasi itselleen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden. Ja vielä Ruotsia vastaan. Ja – hähhää – vieläpä Ruotsissa:

Voitto tuli tarpeeseen sillä Suomi ei ollut vielä silloinkaan toipunut suuresta lamasta. Eihän se sinänsä kenenkään leipää leventänyt mutta piristi pitkäksi aikaa. Ja erityisesti kekkoslovakialaiset muistavat myös sen ajan jolloin ruikutettiin sen ensimmäisen pronssin perään eikä mistään maailmanmestaruudesta nähty edes unia.

Vuonna 1997 tuli Suomeen sitten lääniuudistus jossa vanhat läänit yhdistettiin viideksi suurlääniksi plus Ahvenanmaa:

Uudistuksen myötä tuli varsinkin ilmatieteen laitoksen sääennustuksessa käyttöön termi ”väli-Suomi”. Tuo varsin keinotekoisen kuuloinen termi hävisi käytöstä muutamassa vuodessa. Nykyisin nuo suurläänitkin ovat muuttuneet aluehallintovirastoiksi mikä on tyypillistä julkiselle sektorille. Siellähän organisaatiomuutoksia tapahtuu jatkuvasti ja sitä myötä saadaan työllistettyä lisää työntekijöitä tehtäviin joita ei varsinaisesti tarvita. Tulevan maakuntamallin seurauksia emme vielä ole nähneet.

Jo 1990-luvulla puolustusvoimien keskuudessa oli menossa varuskuntien lakkautusbuumi. Vuonna 1998 lakkautusvuorossa olivat Vaasan rannikkopatteristo ja Pohjan Prikaati:

Tammikuussa 1999 Suomessa piteli ilmoja. Kittilän Pokassa tehtiin kaikkien aikojen (virallinen) pakkasennätys eli -51,5 astetta:

Tuolloin suomalaiset voimalat jauhoivat sähköä ylikierroksilla mutta silti sähkökatkokset aiheuttivat useita vaaratilanteita. Muistuttaen siitä kuinka avuton yhteiskuntamme on ilman toimivaa sähköverkkoa ja muistuttaen myös siitä että vanha kunnon halko pelastaa pakkasellakin. Jostain syystä tuo opetus alkaa nykyisin tietyltä väestönosalta unohtua. Ei kelpaa öljy, ei kelpaa kaasu, ei kelpaa turve, ei kelpaa halko eikä kelpaa ydinvoima. Ja Suomessa on edelleenkin talvisin varsin kylmä. Menneen talven pakkasennätys oli ”vain” -39,0 astetta.

12. lokakuuta 1999 maailman väkiluku ylitti kuusi miljardia ihmistä.

Merkillepantavaa on se, että noihin aikoihin alettiin jo voimakkaasti puhua ilmastonmuutoksesta – joskaan se ei ollut vielä hysterian tasolla – ja samaan aikaan väestöräjähdyksestä puhuminen yksinkertaisesti haudattiin. Samaan aikaan myös Suomessa puolestaan alettiin kehitysmaalaista maahanmuuttoa pitää kyseenalaistamattomana itseisarvona. Väestönkasvun ongelma oli kyllä tiedossa mutta sille ei haluttu eikä edelleenkään haluta tehdä muuta kuin levittää ongelma Suomeenkin ja lakata kutsumasta ongelmaa ongelmaksi.

Vuosituhat sitten otti ja vaihtui. Suomessakin uumoiltiin Y2K-ilmiötä eli tietokoneitten romahtamista mutta pelätty ilmiö jäi pääosin suutariksi. Seuraava odotettu maailmanloppu oli sitten vuonna 2011 kun Nibiru-planeetan piti tulla piilosta ja syödä kaikilta pään. Ei tullut sitäkään. Mutta tulipa kuitenkin omanlaisensa hysteria. Heti vuonna 2000. Ja ihan meillä kotoisessa Suomessamme. Naiset olivat nimittäin päättäneet että nyt on ihan kertakaikkinen pakko saada presidentiksi nainen. Eli ei tullut Y2K:ta. Mutta tulipa kumminkin Tarja:

Kunnioitetun presidenttimme takana virnuilee toinen vasemmistososialisti Pentti Arajärvi joka oli aikanaan junailemassa rahoitusta Pirkkalan monisteelle jolla piti opettaa suomalaiset lapset kunnollisiksi kansandemokratian kansalaisiksi

Naiset halusivat muumimamman ja saivat vasemmistososialistisen utopistin joka kunnostautui nimityspolitiikassa, välien heikentämisessä Yhdysvaltojen kanssa sekä ”arvopresidenttinä” monikultturismin, ilmastohysterian ja äärifeminismin edistämisessä ynnä tietysti jalkaväkimiinakiellossa. Tehdyt päätökset presidentin valtaoikeuksien rajoittamisesta olivat olleet tarpeen. Miettikääpä Halosta Kekkosen valtaoikeuksilla.

Samana vuonna tapetilla oli Jolon panttivankikriisi jolloin myös kaksi suomalaista (Seppo Fränti ja Risto Vahanen) olivat islamilaisen Abu Sayyaf-terroristijärjestön panttivankina 23. huhtikuuta – 16. lokakuuta 2000.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen

Media seurasi kaappausta tiivisti ja erityisesti huomiota kiinnitti vaikeista oloista ja hengenvaarasta huolimatta esille noussut Risto Vahasen silmiinpistävän ”kriisijohtajamainen” rauhallisuus. Kaappaus päättyi kun Libyan silloinen johtaja Muammar Gaddafi maksoi panttivangeista lunnaat.

2000-luvun alussa elettiin myös suurta suomalaista menestystarinaa. Nokia nousi maailman suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi. ”Nokia – Connecting People”. Ehkä kuuluisin Nokian tuote on sen 3310-kännykkä. Kännykkä, jota perimätiedon mukaan edes Chuck Norris ei saa hajalle:

Nokialle sitten kävi niin kuin kävi. Nousu, uho ja tuho. Onhan se Suomen suurin yritys liikevaihdoltaan (2017) vieläkin mutta ei enää sellainen taalatehdas mitä se Suomelle aikanaan oli.

Vuoden 2001 helmikuussa, Lahden MM-kisoissa suomalainen hiihtourheilu sitten yllätettiin pahemman kerran housut kintuissa:

Doping-skandaali romahdutti suomalaisen hiihtourheilun vuosikymmeneksi. Tieteellisesti erittäin kestävässä sekä tilastollisesti lähes merkittävässä tutkimuksessa ts. Ykän ja kavereitten pulinoissa asia kuitattiin sillä että norjalaisilla oli paremmat lääkärit.

Ensimmäinen päivä tammikuuta 2002 vietiin sitten jälleen yksi olennaisen suuri pala Suomen itsenäisyydestä eli käteisvaluutaksi tuli euro. Euron myötä Suomi menetti kontrollin omaan rahapolitiikkaansa ja mahdollisuuden käyttää tarvittavaa d-vitamiinia. Euron myötä Suomi pääsi myös ”kantamaan vastuuta” mm. tapaus Kreikassa. Ruotsi ja Tanska olivat Suomea fiksumpia ja säilyttivät oman valuuttansa.

Ollaan siis vuodessa 2002 ja on ehkä aika katkaista tämä katsaus tähän ennen kuin jatketaan sitä toisessa osassa. Mutta laitetaanpa loppuun hieman positiivisempaa. Moni suomalainen muistaa Pasi Nurmisen parhaiten siitä että mies otti vuonna 2011 oikein tukevat MM-persarit. Mutta Nurminen on myös ensimmäinen suomalainen NHL-maalivahti joka raivasi itselleen paikan NHL-joukkueen ykkösmaalivahtina. Joukkue oli Atlanta Thrashers ja tämä tapahtui kaudella 2002 – 2003:

Nurminen raivasi tietä ja sitä on seurannut läjä suomalaisia huippumaalivahteja. Pannaankin sitten loppuun hieman Nurmisen tarjoamaa suomalaista lätkäasennetta:

Siinä osa yksi. Kakkonen tuonnempana. Juhannusta odotellessa.