JOTAIN IHAN MUUTA LXXVIII

Eli yölinjalla

Heti alkuun voidaan todeta että otsikko valehtelee eli tässä ei ajella yölinjalla ollenkaan vaan enempi valoisan aikaan. Mutta koska kyse on kuorma-autoista niin Tapio Rautavaara yölinjallaan käy otsikkokuvaksi ihan hyvin. Eli tässä jälleen paetaan pakkofeministisestä ja pakkovaginoidusta nykypäivästä Kekkoslovakian maanteille ja esitellään tällä kerralla hieman sen ajan kuorma-autokalustoa. Mukana on luonnollisesti mukana lähes tuoreita kaupallisia tiedotteita. Kiitokset taas Vanhat Koneet-lehdelle sekä yleensäkin suomalaisille autoharrastajille joitten ansiosta nämäkin vanhat helmet ovat säilyneet ehjinä.

Sen kummemmitta selittelyittä siirrymme 1950-luvun Kekkoslovakiaan sekä siitä aina 1980-luvun alkuun ja katsastamme hieman sen ajan raskasta siviilirautaa. Ensimmäisenä esitellään suomalaista voimaa eli kuusipyörävetoinen Vanaja VKN 3600+1230:

Myös silloinen Riihimäen kauppala luotti Vanajan osaamiseen:

Jossain päin Hämettä taas kuorma kulki ketterästi Volvo L395-kuormurilla. 

Noissa vanhoissa mustapohjaisissa rekisterikilvissä on muuten oma tyylinsä. Käsittääkseni Suomessa on edessä taas rekkariuudistus sillä nykyisissä alkaa numerot loppumaan kesken. Onko uusi rekkari sitten muotoa XXX-YYYY vaiko XXXX-YYY. Vai jotain vielä muuta? XXXX-YTiiTyy?

Tokihan jo 1950-luvulla maanteillämme oli käytössämme (länsi)saksalaista voimaa eli Mercedes-Benz L311 + Lindner-vaunu:

Pienempi mutta erittäin käyttökelpoinen työkalu oli Mersun Unimog. Lausutaan Unimokki:

Ja tähän väliin kaupallinen tiedote:

Tavallisessa huushollissa niin Kekkoslovakian aikaan kuin nykyisinkin juodaan maitoa. 1950-luvulla maito tuotiin maitolaitureille tonkissa ja sitähän kuskaili meijeriin Vanaja VAK2:

Ja siirrytäänpä sitten 1960-luvulle. Ja sehän pitää tietenkin tehdä suomalaisissa merkeissä eli tarjolla on Kontio-Sisu K138:

Ja laitetaan sitten hieman raskaampi Kontio-Sisu K-134SV 4800+1200:

Väliin kaupallinen tiedote:

Tietenkin myös ruåttalaista rautaa oli tarjolla eli Volvo N86:

Toinen yleinen ruotsalaismerkki oli jo 1960-luvulla Scania-Vabis joista tässä esillä malli L75:

Älkäämme koskaan aliarvioiko suomalaista voimaa ja sitähän tarjoaa Sisun kymppipyöräinen Sisu K-34SP. Styrkkaa handussa ja koneessa:

Ja sitten laitetaan esille harvinainen nokaton Sisu KB-112:

Laitetaan vaihteeksi kaupallisia tiedotteita:

Kuskataanpas jälleen maitoa ja sitähän kuskasi länsisaksalainen Mercedes-Benz 1113. Kysymys kännykkäaikana syntyneille: mahdatteko tietää mikä toi pömpeli tuon kuorma-auton vieressä on?

Vastaus: menneitten aikojen nuorisotalo.

Ja sitten huomattavan harvinaista kalustoa eli Teijon tehtaitten tekemä Wilke KB1-67/4800:

Hyvin monenlaista kuorma-autoa pikku-Ykäkin ehti nähdä ainakin vilaukselta mutta tämä Scammel Scarab ei kyllä koskaan sattunut silmään:

Aikamoinen idea sinänsä. Raskasta kuormaa vetävä vetoauto jossa on vain yksi pyörä edessä. Perinteisempiä ratkaisuja käytti Kekkoslovakian teillä varsin yleisesti näkynyt Petteri eli Bedford J6:

Pöllikuormaa Längelmäellä veti puolestaan Magirus-Deutz Saturnus 69:

Lättänokkaista Volvon 1960-lopun voimaa edusti Volvo FB88. Jostain kumman syystä muuten suurin osa näitten kuvien autoista on rekisteröity vanhassa Mikkelin läänissä. Liekö autoharrastus siellä erityisen suosittua?

Suomessa hieman harvinaisempi saksalaismerkki eli MAN on tässä edustettuna 735H-mallilla:

Lopetetaan 1960-luvun osio ajattoman tyylikkäällä piikkinokalla eli Mersun LA321-mallilla:

Ja tähän väliin sitten hieman kaupallisia tiedotteita:

Ja sitten onkin aika siirtyä 1970-luvulle ja kyseinen vuosikymmen on hyvä aloittaa noitten aikojen teillä hyvin yleisellä näyllä eli Kontio-Sisu L 131 SVT:llä:

Ammoin Mersu, edelleen Mersu eli mm. maansiirtohommissa myös Mercedes-Benz LK 2624 oli varsin tuttu näky:

Kekkoslovakialaista kuormatavaraa kuskasi myös ns. Niittikoppi-Sisu eli Sisu M-162:

Sisujahan luonnollisesti käytti ja käyttää edelleen myös sotavaltio josta tässä esimerkkinä Karhu-Sisu L-137:

Sotavaltio käytti luonnollisesti myös neuvostoliittolaista rauhanrautaa niin kuin tätä KrAZ-255B:tä jota käytettiin tykinvetäjänänä sekä silta- ja ponttoonikaluston kuljetuksissa:

Tykinvetäjänä käytettiin myös neuvostoliittolaista ZIL-157-kuormuria jolle sitten paljon myöhemmin sotkamolainen Korpikorsu-matkailuyritys keksi huomattavasti rauhanomaisemman käyttötarkoituksen liikkuvana saunana:

Kun tässä tuli avoimesti piilomainostettua suomalaista yritystoiminta niin laitetaan myös kaupallisia tiedotteita. Huomatkaa ensimmäisen mainoksen avoimen sovinistinen, ettei suorastaan misogyyninen ote:

Ja muistutetaan sitten sotavaltion ajovehkeistä vielä monelle oman aikani varusveijarille tutusta Proto-Sisusta eli Sisu A-45:stä:

Siihen aikaanhan ei lavalla ollut mitään istuimia eikä turvavöitä mutta ei niitä kukaan silloin osaanut kaivatakaan. Jos siirrytään takaisin puhtaaseen siviilirautaan niin sellutehtaitten pohjattomaan kitaan kuskasi puutavaraa myös Mersun V10-koneella varustettu 1932A:

Sinänsä kun ollaan Suomessa niin on ehkä turha erotella sotilasrautaa siviiliraudasta sillä tuolloin – niin kuin epäilemättä nykyisinkin – on koko siviiliautokalusto pakko-otettavissa armeijan tarpeeseen jos liikekannallepano joudutaan pistämään pystyyn.

Vielä Kekkoslovakian viimeisessä vaiheessa Sisu meni, valmisti ja möi nelivetobussin Huippuvuorille. Tarina ei kerro, että liekö auto nykyisin missä kunnossa.

Vaan mikä oli yhteistä kaikilla Kekkoslovakian teillä ajaneilla kuormureilla? Tietysti se, että niissä oli suomalaiset rekisterikilvet ja kuskit puhuivat suomea. Nykyisin sekin tilanne on päivitetty toisenlaiseen muottiin. Ja laitetaan sitten vielä pari kaupallista tiedotetta. Jokainenhan sen tietää että tällaisten kansallismielisten blogien ylläpitäjät ovat Moskovan trolleja ja jopa niin ovelasti aivopestyjä etteivät sitä tajua itsekään. Mutta pannaan viimeiset kaupalliset tiedotteet sen mukaisesti:

Raskasta ryssänrautaa ja räjähteitä. Ja vielä käppäukon blogissa. Tuostahan joku sopiva tutkijatar pamauttaa sellaisen tutkimuksen johtopäätöksineen jotta pois tieltä. Vaan tässähän heitä oli tällä kertaa ja pianhan kalenterin mukaan siirrymme kevääseen. Tosin osassa maata on ollut koko talven kestävä marraskuu mutta ei anneta sen masentaa itseämme. Kevättä odotellessa.