JOTAIN IHAN MUUTA XCIX

Siinä aikaisemmassa jotain ihan muuta-kirjoituksessa tuli käytyä läpi ennen kakkosrähinää kehitettyjä hävittäjiä joiden käyttö varsinaisessa rähinässä jäi vähäiseksi tai olemattomaksi. Tehtiinhän siihen aikaan tietysti pommikoneitakin ja käydään niitä läpi muutama. Lista ei ole totaalikattava, antaapahan muutamia esimerkkejä. Ja lista ei ole – taas kertaalleen – myöskään täydellinen tekninen manuaali. Sellainen lähentelisi puhelinluettelon paksuutta. Mennään jälleen maita aakkosjärjestyksessä ja aloitetaan Argentiinasta. Joo, Argentiinallakin oli oma pommikone eli FMA AeMB.2:

Koneessa oli kolmehenkinen miehistö, sen huippunopeus oli 285 km/h, toimintasäde 600 km ja se kuljetti 400 kiloa pommeja. Koneessa oli yksi eteenpäin ampuva 11,25-millinen konekivääri (aika harvinainen kaliiberi, en ole moisesta kuullutkaan) ja takana tornissa oli yksi .45-kaliiberinen konekivääri (kuulostaa vähän omituiselta sekin). Konetta tehtiin vain kuusitoista kappaletta eikä se mitä todennäköisemmin osallistunut minkäänlaisiin sotatoimiin.

Siirrytään Euroopan puolelle Hollantiin ja esitellään ensimmäisenä suomalaisillekin tuttu Fokker C.X:

Hollantilaiset käyttivät konetta sodassa rajoitetusti lähinnä matalatiedustelutehtävissä ja Hollantihan antautui saksalaisille nopeasti. Suomalaiset sen sijaan käyttivät konetta niin tiedustelu-, pommitus- kuin tulenjohtotehtävissä (mm. hyökkäys Tuulosjoen yli) koko sodan ajan tosin konetyyppi kärsi hitaudestaan johtuen ankaria tappioita. Suomalaiset saavuttivat koneella jopa yhden ilmavoiton. Kaksi kyseistä konetta oli myös Espanjan tasavaltalaisten käytössä. Niiden käytöstä ei ole tarkempaa tietoa.

Toinen hollantilainen ennen sotaa suunniteltu pommikone oli Fokker T.V:

Vuonna 1939 konetta saattoi pitää suhteellisen modernina. Koneessa oli viiden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 417 km/h, toimintasäde 1.500 kilometriä ja se kuljetti 1.200 kiloa pommeja ja oli aseistettu yhdellä 20 mm tykillä sekä viidellä 7,92 mm konekiväärillä. Mutta konetta valmistettiin vain kuusitoista kappaletta ja sen vaikutus lyhyessä sodassa Saksaa vastaan oli vähäinen.

Siirrytään Iso-Britanniaan ja esitellään Vickers Wellesley:

Kolmihenkisen koneen huippunopeus oli 367 km/h, toimintasäde 1.960 kilometriä ja se kuljetti 910 kiloa pommeja. Koneessa oli yksi eteenpäin ampuva .303-kaliiberin konekivääri ja toinen samanlainen takatornissa. Konetta valmistettiin 177 kappaletta ja se osallistui sotatoimiin lähinnä Afrikassa eli Etiopiassa, Eritreassa ja Somaliassa. Esitellään sitten toinen vain yhdellä moottorilla varustettu pommikone eli Fairey Battle:

Kolmihenkisen koneen huippunopeus oli 414 km/h, toimintasäde maksimissaan 1.610 kilometriä. Kone kuljetti maksimissaan 690 kg pommikuorman ja oli aseistettu yhdellä eteenpäin ampuvalla ja yhdellä takatornissa sijaitsevalla 7,7 mm konekiväärillä. Vaikka koneita tehtiin kaikkiaan 2.185 kappaletta se osoittautui heti sodan alussa täysin vanhentuneeksi, kärsi ankaria tappioita saksalaisia vastaan ja vedettiin pois taistelutoiminnasta vuonna 1940.

Esitellään sitten brittiläinen Armstrong Whitworth Whitley:

Tässä koneessa jonka peräsinratkaisu näyttää varsin mielenkiintoiselta oli viisihenkinen miehistö, 370 km/h huippunopeus ja 2.660 kilometrin toimintasäde. Koneessa oli ajankohtaan nähden suuri, 3.175 kg:n pommilasti sekä viisi 7,7 mm konekivääriä joista yksi keulassa ja neljä taka-ampumossa. Konetta valmistettiin kaikkiaan 1.814 kappaletta. Se osallistui pommitustehtäviin sodan alussa mutta vanhentuneena siirrettiin viimeistään vuonna 1942 muihin tehtäviin.

Esitellään vielä brittikoneista suomalaisillekin hyvin tuttu ja sodan alkuhetkillä vielä suhteellisen moderni Bristol Blenheim:

Konetta tehtiin kaikkiaan 4.422 kappaletta. Se osallistui taisteluihin Saksaa vastaan sodan alkuvuosina ja myöhemminkin kauko- ja lähi-Idässä. Länsiliittoutuneet korvasivat sen nopeammilla ja raskaammilla pommikoneilla. Suomalaiset puolestaan käyttivät konetta aina sodan loppuun kun vaihtoehtoja ei paljoa ollut. Suomalaisten pommiripustimiin saatiin 800 kg:n pommikuorma mutta alkuperäisiin brittiläisiin vain tuhannen paunan eli n. 450 kg:n kuorma.

Siirrytäänpä Italiaan ja esitellään Caproni A.P.1:

Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 347 km/h ja toimintasäde 1.500 kilometriä. Se kuljetti 500 kiloa pommeja ja siinä oli 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 1 x 12,7 mm konekivääri. Konetta tehtiin vain 54 kappaletta ja se osallistui taisteluihin vain Espanjan sisällissodassa. Konetta ei pidetty tyydyttävänä joten se korvattiin nopeasti Breda Ba.65-koneella:

Oikeastaan kyseinen kone ei ollut pommittaja vaan yksi niitä ensimmäisiä maataistelukoneita. Koneen huippunopeus oli 430 km/h ja siinä oli 2 x 12,7 mm ja 2 x 7,7 mm konekiväärit sekä 500 kilon pommikuorma. Koneita valmistettiin 218 kappaletta ja se osallistui Espanjan sisällissotaan varsin kohtuullisella menestyksellä. Varsinaisessa kakkosrähinässä ne olivat mukana mutta kärsivät raskaita tappioita brittihävittäjiä vastaan ja viimeistään vuonna 1942 ne oli vedetty pois ensilinjan käytöstä.

Esitellään vielä Italiasta Caproni Ca.135:

Koneessa oli 4 – 5-henkinen miehistö, sen huippunopeus oli 365 km/h ja toimintasäde 1.199 kilometriä. Kone kuljetti 1.474 kilon pommikuorman ja sen aseistuksena oli kolme 12,7 mm konekivääriä. Merkittävää on se, että koneen pääasialliset taistelutehtävät tapahtuivat Unkarin ilmavoimien palveluksessa. Unkari käytti koneita vuoteen 1942 saakka.

Vaan entäs Japani ennen sotaa? Esitellään ensimmäisenä Kawasaki Ki-32:

Tässä kevyessä pommikoneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 423 km/h ja toimintasäde 1.965 kilometriä. Kone kuljetti 450 kilon pommikuorman ja siinä oli kaksi 7,7 mm konekivääriä. Koneita tehtiin kaikkiaan 854 kappaletta ja se osallistui pääasiassa Japanin-Kiinan sodan taisteluihin. Se vedettiin pois kaikista taistelutehtävistä viimeistään vuonna 1942.

Esitellään seuraavaksi Mitsubishi G3M joka tuli käyttöön jo vuonna 1935 mutta pysyi käytössä aina sodan loppuun saakka:

Seitsemänhenkisen koneen huippunopeus oli 375 km/h ja toimintasäde Tyynellä merellä tarpeellinen 4.400 kilometriä. Kone kuljetti lastinaaan 800 kiloa pommeja tai yhden torpedon. Aseistuksena siinä oli yksi 20 mm tykki ja neljä 7,7 mm konekivääriä. Pääosin näistä koneista koostunut 22. lentolippue upotti torpedoilla brittiläiset taistelulaivat HMS Prince of Walesin ja HMS Repulsen.

Esitellään vielä Japanista Mitsubishi Ki-30:

Kone oli lähinnä maataistelukone jota käytettiin lähinnä Japanin – Kiinan sodassa ja myös sodassa Yhdysvaltoja vastaan sen alkuvaiheessa erityisesti taistelussa Filippiineistä. Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 423 km/h ja toimintasäde 1.700 kilometriä. Se kuljetti 400 kilon pommikuorman ja aseistuksena siinä oli kaksi 7,7 mm konekivääriä. Vuoteen 1942 mennessä koneet siirrettiin koulutuskäyttöön mutta sodan lopussa niitä palveli Kamikaze-hyökkäyksissä.

Mainitaan tässä kirjoituksessa myös Liettua joka rakensi ANBO VIII-koneen:

Tosiasiassa koneita valmistettiin vain yksi kappale. Epäilemättä niitä oltaisiin tehty enemmänkin mutta Neuvostoliiton suorittama miehitys lopetti projektin. Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 411 km/h ja aseistuksena kaikkiaan viisi 7,7 mm konekivääriä ja 600 kiloa pommeja.

Entäs itäinen rauhanvaltiomme Neuvostoliitto? No siitähän on jo aikaisemmin esitelty Tupolev TB-3:

Kyseinen raskas pommikone kiusasi myös suomalaisia erityisesti talvisodassa. Toinen ennen sotia tehty pommikone oli vähemmälle huomiolle ja myös tuotantomäärälle (14 kappaletta) jäänyt Bolkhovitinov DB-A:

Kone ei osallistunut sotatoimiin. Vaan olihan pommikoneita puolalaisillakin joiden lentokoneteollisuus pysähtyi sattuneesta syystä syyskuussa 1939. Esitellään PZL.23 Karaś:

Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 319 km/h ja toimintasäde 1.260 kilometriä. Kone kuljetti maksimissaan 700 kilon pommikuorman ja siinä oli aseistuksena kolme 7,7-millistä konekivääriä. Kone kärsi raskaita tappioita saksalaisia vastaan. Konetta oli valmistettu kaikkiaan 250 kappaletta ja se oli Puolan pääasiallisin pommikone lyhyeksi jääneessä sodassa. Puolalaisilla oli myös huomattavasti kehittyneempi PZL.37 Łoś-pommittaja joita ehdittiin tehdä 120 kappaletta:

Koneessa oli neljän hengen miehistö, sen huippunopeus oli 445 km/h ja toimintasäde 1.500 kilometriä. Sen aseistuksena oli kolme kevyttä konekivääriä ja se kuljetti siihen aikaan varsin vaikuttavan 2.580 kilon pommilastin.

Siirrytään Ranskaan ja esitellään ei niin kovin aerodynaaminen Amiot 143:

Kyseinen – kieltämättä sellainen ruman kaunis – kone jota rakennettiin kaikkiaan 175 kappaletta piti sisällään viiden hengen miehistön, sen huippunopeus oli 295 km/h ja toimintasäde 1.300 kilometriä. Kone kuljetti kaikkiaan 1.600 kilon pommikuorman ja siinä oli neljä 7,5 mm konekivääriä. Toisen maailmansodan alussa kone oli jo pahasti vanhentunut mutta osallistui silti taisteluihin saksalaisia vastaan kärsien ankaria tappioita. Ranskan miehityksen jälkeen kone palveli Vichyn Ranskassa kuljetuskoneena. Vähän samanlainen bulldoggikeulainen kone oli Bloch MB.210:

Myös tämän koneen käyttö sodassa jäi vähälle. Sitä tehtiin noin kolmesataa kappaletta. Varsin samalla kaavalla suunniteltu oli myös Potez 540:

Koneen sotilaskäyttö jäi Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten riveissä jossa se ei ollut kovin hyvämaineinen. Puhuttiinpa jopa lentävästä ruumisarkusta.

Saksa puolestaan joutui vielä 1930-luvun alussa kehittämään Luftwaffeaan salassa kunnes se totesi aserajoituksista että rajoittakaa keskenänne. Yksi näistä salassa kehitetyistä oli Dornier Do 11:

Koneessa oli neljän hengen miehistö, sen huippunopeus oli 260 km/h ja toimintasäde 960 kilometriä. Se kuljetti tuhannen kilon pommikuorman ja sen aseistuksena oli kolme 7,92 mm konekivääriä. Konetta valmistettiin 372 kappaletta ja se vedettiin pois käytöstä ennen sotia. Saksalaisten välivuosien konetyyppi oli myös Junkers Ju 86:

Kyseistä konetta tehtiin noin 900 kappaletta ja sen tiedusteluversio pystyi lentämään 14 kilometrin korkeudessa. Kun katsoo tuota koneen ala-ampumoa niin mieleen tulee että ampujan ei kannattanut kärsiä korkean paikan kammosta. Ala- ja yläampumot olivat paineistamattomia mutta ohjaamo paineistettu.

Esitellään vielä yksi niitä viimeisiä Saksan kaksitasoja eli Henschel Hs 123:

Koneesta piti tulla alun perin syöksypommittaja mutta se hävisi suunnittelukilpailun myöhemmin legendaariseksi tulleelle Junkers Ju 87 Stukalle. Mutta se toimi maataistelukoneena aina vuoteen 1944 saakka. Konetta valmistettiin 250 kappaletta, sen huippunopeus oli 341 km/h ja aseistuksena oli kaksi 7,92 mm konekivääriä – joissain versioissa 2 x 20 mm tykkiä – ja max 450 kiloa pommeja.

Entäs sitten Ameriikan Yhdysvallat? Esitellään Curtiss SBC Helldiver:

Kyseessähän ei siis ole se kuuluisampi kakkosrähinän kone Curtiss SB2C Helldiver joita jenkit tekivät yli 7.000 kappaletta. Tätä konetta tehtiin 257 kappaletta ja se oli viimeinen Yhdysvaltain suunnittelema kaksitasokone. Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 377 km/h ja toimintasäde 652 kilometriä. Kone kuljetti 454 kilon (eli tuhat paunaa) pommilastin ja siinä oli aseistuksena kaksi kevyttä konekivääriä. Kone oli vanhentunut jo ennen kakkosrähinän alkua eikä se osallistunut varsinaisiin sotatoimiin.

Amerikkalaisilla oli myös varsin pitkälle DC-2:seen pohjautuva pommikone Douglas B-18 Bolo:

Konetta valmistettiin 350 kappaletta, siinä oli kuuden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 348 km/h ja toimintasäde 1.400 kilometriä. Koneessa oli aseistuksena kolme kevyttä konekivääriä ja maksimissaan 2.000 kiloa pommeja. Koneen osallisuus sotatoimiin jäi vähäiseksi, se vedettiin kaikista etulinjan tehtävistä vuonna 1942 mutta osa koneista toimi sukellusveneen torjujina.

Esitellään sitten myös tyylikäs amerikkalainen lättänokkapommittaja Martin B-10:

Kone oli ensimmäinen kokometallinen amerikkalainen pommikone. Siinä oli kolmen hengen miehistö, sen huippunopeus oli 343 km/h ja toimintasäde 2.000 kilometriä. Kone kuljetti 1.025 kilon pommikuorman ja siinä oli aseistuksena kolme 7,62 mm konekivääriä. Kaikkiaan koneita valmistettiin 348 kappaletta. Koneen käyttö sotatoimissa rajoittui pääosin Japanin – Kiinan sotaan. Lisäksi Hollannin Hollannin Itä-Intian armeijan lentojoukot käyttivät konetta sotatoimissa.

Esitellään vielä amerikkalainen maataistelukone Curtiss A-12 Shrike:

Koneessa oli kaksihenkinen miehistö ja sen huippunopeus oli 284 km/h. Koneessa oli kaikkiaan viisi kevyttä konekivääriä ja maksimissaan 220 kilon pommilasti. Kone oli rajoitetussa taistelukäytössä Japanin – Kiinan sodassa. Sillä ammuttiin alas neljä japanilaista pommikonetta.

Tässähän näitä hieman unohdettuja flygareita tällä kertaa. Ensi kerralla jotain muuta jotain muuta.