RAUHAN HILJAISIA SANKAREITA

Tässä hiljattain tuli kirjoitettua sodan hiljaisista sankareista. Onneksi tuo sota ei ole se aivan vallitseva olotila joten Suomeenkin syttyi aikanaan se rauha ja onneksi se on säilynyt tähän päivään saakka. Mutta onhan rauhallakin omat hiljaiset sankarinsa. Esitellään niistä muutama. Ensimmäisenä tulevat epäilemättä mieleen asutustilat. Näitähän oli jo ennen sitä kakkosrähinää mutta kun se kyseinen kakkosrähinä loppui niin vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella perustettiin Suomeen yli 100 000 asutustilaa joihin asutettiin niin evakoita kuin rintamamiehiä.

Osassa asutustiloista oli asuinrakennuksia ja viljelysmaata mutta kaikkiaan 16.000 tilaa oli ns. kylmiä tiloja joissa kaikki jouduttiin tekemään pystymetsästä. Mietitäänpä sitä jos nykysuomalaiselle sanottaisiin että ”tossa on seitsemän hehtaaria, tee siitä itsellesi asunto, raivaa pellot ja hanki leipäsi.” Kuinka moni siihen kykenisi? Itse en kykenisi. Mitä tässä selvässä asiassa valehtelemaankaan. Se silloinen virkamies joka oli mahdollistamassa yli 400.000:n tuhannen ihmisen uudelleen asuttamisen oli maatalousministeriön asutusasiainosaston päällikkö Veikko Vennamo:

Vennamon rooli Suomessa muuttui huomattavasti kovaäänisemmäksi sillä hän tuli myöhemmin tunnetuksi SMP:n johtajana ja yhtenä harvoista poliitikoista jotka avoimesti vastustivat Kekkosen yksinvaltaa. Muita olivat mm. Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth. Eihän heitä paljoa silloin ollut. Ainakaan julkisesti.

Sodan jälkeen väestöä tietysti asutettiin muuallekin kuin pienille maatiloille ja tuolta ajalta voi muistuttaa hiljaisesta sankarista eli rintamamiestalosta. Oikeastaan yhtä ainoaa rintamamiestalomallia ei ollut vaan kyseessä oli usea toistaan muistuttava tyyppitalomalli. Mutta se puolitoistakerroksinen – vieläkin yleinen – talomalli oli se yleisin ja varmaan moni lukija on sekä elänyt lapsuutensa siinä ja elää vieläkin.

Pitihän ne uudet talot saada lämpimäksikin ja siinä tehtävässä pönttöuunin lisäksi voidaan esitellä hiljainen sankari eli Porin Matti:

Vähäruokainen ja pitkään lämpiävä uuni lämmitti ahkerasti jälleenrakennusajan suomalaisia taloja. Eniten niitä ostettiin vuonna 1951 eli lähes 13.000 kappaletta. Porin Mattia tehdään edelleenkin, tosin ei enää alkuperäisen valmistajan toimesta.

Kun uusi rintamamiestalo oli saatu lämpimäksi ja käyty ehkä piharakennuksessa sijaitsevassa ulkosaunassa niin saunapuhtaana mieleen saattoi tulla mieleen pilke silmäkulmassa uusien sukupolvien tekeminen. Ja siinähän toimi pelialustana rauhan hiljainen sankari eli heteka:

Nuorempi sukupolvi ei tuota pelialustaa ehkä muista mutta kyseessä oli teräsrunkoinen levitettävä vuode. Kyseistä vuodetyyppiä teki monikin tehdas mutta menestyksekkäin oli Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy josta nimi heteka tulikin. Hetekoita alettiin tehdä jo ennen sotia ja niitä myytiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta. Vähintäänkin yksi suomalainen sukupolvi on pantu alulle hetekan narinassa. Voi olla, että hetekoja löytyy vielä vanhoilta kesämökeiltä. Ja se vanha lautakesämökki oli myös rauhan hiljaisia sankareita. Olihan se osoitus siitä, että 1960 – 1970-luvuilla elintaso alkoi nousta ja ihmisillä oli jo hieman varaa satsata mukavuuteen päivittäisen selviämisen lisäksi.

Kekkoslovakiassa eläneille tuon tyyppinen yksinkertainen kesämökki on se tutuin ja monelle – mm. minulle ja rouvalleni – se ainoa oikea kesämökki. Nykyisinhän mökit ovat pääosin huviloita jotka ovat isompia kuin meidän omakotitalo. Mutta kyseiset mökit olivat kekkoslovakialaiselle mukava osoitus että sitä marxilaisen teorian mukaista lisäarvoa alkoi kertyä ja lisäksi mökille mentiin hitto vie vielä omalla autolla. Aika usein sitten myös lisäksi veneellä koska läheskään kaikille mökeille ei oltu tehty teitä. Olen muuten siinä käsityksessä että aivan viime aikoina nuo lautamökit ovat saaneet taas lisää suosiota.

Valtakunnallisen hyvinvoinnin lisääntymisestä kertoi myös ilmainen kouluruokailu:

Osittain kouluruokailua oli alettu tarjota aikaisemminkin mutta varsinaisesti maksuton kouluruokailu tuli Suomessa käyttöön vuonna 1948. Luonnollisesti ruokailu oli pitkään lähinnä puuroja ja vellejä ja kasvisruokailun pakkosyötön myötä Suomi saattaa ehkä palata moiseen olotilaan lähiaikoina.

Itse aloittelin koulutieni kansakoulusta ja vaikka niitä puuro- ja vellipäiviä olikin (hyvältä nekin maistuivat) niin kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sitten kun siirryttiin peruskouluun niin ne vanhat keittäjät häipyivät jonnekin, tilalle tuli nuoremmat ravintoympyrää noudattavat ja ruoka muuttui aika totaalisen mauttomaksi mutta epäilemättä virallisen ohjeistuksen mukaiseksi laitosruuaksi. Liekö muilla samanlaisia kokemuksia?

Yhtenä rauhan hiljaisista sankareista voi pitää myös äitiyspakkausta:

Antoihan se valtion taholta oman pienen boostinsa lapsien laittamiseen. Niin kuin äitiyslomakin. Nykyisen valtakoneiston mielestä ei varsinaisesti kannata satsata siihen että suomalaiset tekisivät lisää lapsia vaan kannattavampaa on köijätä Suomeen aikuisia kehitysmaalaisia jätkiä suoraan eläkkeelle ja väittää että tällä, juuri tällä korjataan sitä kestävyysvajetta. Transpelleilijäthän yrittivät että äitiyspakkauksen nimi muutettaisiin joksikin muuksi sillä sehän olisi sentään hirvittävä transfobinen slurri väittää että ainoastaan nainen voi synnyttää. Onneksi tuo yritys sentään ajoi karille. Toistaiseksi.

Laitetaan tähän vielä yksi rauhan ajan hiljainen sankari eli Pahkasika-lehti:

Jaa miksikös kyseinen julkaisu kuuluu tähän samaan sarjaan? No miettikääpä. Kyseinen julkaisu aloitti uransa jo Kekkoslovakian aikaan ja koko toimintansa ajan se irvaili kaikille ja kaikesta. Eikä siitä tehty ensimmäistäkään rikosilmoitusta, sille ei annettu ensimmäistäkään tuomiota eikä sitä sensuroitu millään tavoin. Eli ehkä se rauhan hiljainen sankari olikin sen ajan suomalainen yhteiskunta joka oli sittenkin huomattavasti suvaitsevaisempi kuin nykyinen suvaitsevais-tiedostava yhteiskunta.

Tätä kannattaa miettiä. Ja miettiä tarkkaan.

Lisäys ja tarkennus (kiitos Vasarahammerille): Pahkasika-lehti joutui maksamaan jutuistaan korvauksia. Kyseessä oli maanpuolustushenkinen teemanumero, jossa esiintynyt puolustusvoimien kantahenkilökunnan edustaja muistutti liikaa erästä tosielämän henkilöä.